YLE Tiedeuutiset

Subscribe to YLE Tiedeuutiset feed
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Updated: 1 hour 32 min ago

Diabetesta sairastava Anton Srömmer, 21, toivoo hoidon kehittyvän niin, ettei arki olisi jatkuvaa varmistelua – insuliinin keksimisestä sata vuotta

Thu, 20/01/2022 - 10:46

Sata vuotta sitten kanadalaistutkijat Frederick Banting ja John Macleod alkoivat tutkia insuliinia ja sen käyttöä insuliininpuutosdiabetesta sairastavien hoidossa. Ensimmäinen potilas hoidettiin tammikuussa 1922, ja keksijä saivat Nobelin palkinnon samana vuonna.

Ensimmäinen insuliini eristettiin koirista, sen jälkeen sioista ja naudoista. Insuliinin vaikutusaika oli hyvin lyhyt ja insuliinia piti pistää myös yöllä.

– Silloin ei vielä ymmärretty, että insuliinihoidon pitäisi olla pysyvää ja siksi potilaita kuoli aluksi, kun hoito lopetettiin, sanoo lasten ja nuorten diabeteslääkäri Anna-Kaisa Tuomaala Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä (HUS).

Eläininsuliineista siirryttiin geeniteknisesti valmistettuun ihmisinsuliiniin 80-luvulla. Samaan aikaan hoito kehittyi kaksi- ja kolmipistoshoidon kautta monipistoshoidoksi.

Antonilla on käytössään perinteinen insuliinipumppu. Arjessa diabetes vaatii jatkuvaa varmistelua. – Jos lähden kavereiden kanssa, minulla on aina kassillinen tavaraa mukana: varainsuliini ja pillimehuja. Toivoisi, että hoitolaitteet menevät siihen suuntaan, että voisi aina vähemmän ajatella diabetesta ja olla stressaamatta. Antonin kainalossa viiden kuukauden ikäinen samojedi Rasmus.Rami Moilanen / Yle

Itsekin tyypin 1 diabetesta sairastava Anna-Kaisa Tuomaala on käynyt omakohtaisesti läpi insuliinihoidon eri kehitysvaiheet. Hoito on muuttunut hänen kokemuksensa mukaan merkittävästi.

– Aloitin aikoinaan vuonna 1990 insuliinihoidon hyvin kaavamaisella monipistoshoidolla ja kaksipistoshoidolla. Viime vuosikymmeninä on kehitetty uusia insuliinianalogeja, eli muunneltuja insuliinimolekyylejä. näistä saatiin tehtyä nopeampia ateriainsuliineja ja pitkävaikutteisempia perusinsuliineja. Sitten tulivat insuliinipumput ja nyt viimeisenä älypumput.

90-luvulla ymmärrys hoitotasapainosta alkoi kasvaa diabeteksen hoidossa. Laaja DCCT-tutkimus (Diabetes control and complications trial) osoitti vuonna 1993 hyvän glukoositasapainon merkityksen tyypin 1 -diabetesta sairastavien elinajan ennusteelle.

Diabetesta sairastavilla verensokerin vaihtelu aiheuttaa muun muassa silmänpohja- ja munuaismuutosten riskin, ja voi johtaa elinvaurioihin myöhemmällä iällä. Tämän vuoksi verensokerin eli verenglukoositason pitäminen tasaisena on hyvin tärkeää.

Vielä 90-luvulla diabeteksen hoito oli varsin selkeää.

– Kun itse sairastuin, ei tiedetty miten tarkasti diabetesta pitäisi hoitaa. Silloin hoito oli tavallaan yksinkertaista ja sanottiin: sinun annoksesi on kuusi plus kaksi plus kaksi plus kaksi, ja sittenhän sokerit olivat mitä sattuu. Glukoosisensoreita ei oltu vielä keksitty, joten esimerkiksi aterioiden välisistä glukoositasoista ei tiedetty mitään. Siksi jo ikäiseni diabeetikot ovat saaneet hankalia elinikäisiä komplikaatioita, sanoo Tuomaala.

Kohti tarkempaa hoitoa

Uusimpia edistysaskelia hoidossa on muutama vuosi sitten diabetespotilaiden käyttöön kehitetty älypumppu.

Suomessa markkinoilla on kaksi älypumppua. Kyseessä on pieni kannettava laite, joka annostelee insuliinia ihon alle.

Lisäksi ihon alle asennetaan glukoosisensori, joka lähettää langattomasti tiedot pumppuun, jota algoritmi sitten säätää. Älypumput ovat helpottaneet diabetespotilaiden arkea merkittävästi.

– Se tällä hetkellä ratkaisee hoidon onnistumista ihan valtavasti, sanoo Tuomaala.

Älypumpussa algoritmi laskee annosteltavan insuliinin määrän viiden minuutin välein glukoosisensorin arvon ja muutoksen suunnan mukaan.

– Vaikeus on siinä, että glukoositasoon vaikuttaa todella moni asia: hormonit, stressi, ilo, suru, infektiot, glukagonihormonin eritys. Ihmisen on mahdotonta itse säätää sitä niin, että sokeri olisi koko ajan tasainen. Ja kuitenkin tiedämme, että tasaisuus olisi elinkomplikaatioiden kannalta erittäin tärkeä asia, muistuttaa Tuomaala.

Suomessa hieman yli 20 prosenttia tyypin 1 diabeetesta sairastavista aikuisista saavuttaa suositellun hyvän sokeritasapainon. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa vastaava luku on 15 prosenttia.

Helpotusta arkeen ja mahdollisuus kunnon yöuniin

Potilaille älykäs insuliinipumppu tuo merkittävää helpotusta arkeen.

– Nykyään pyritään hoitamaan tosi tiukkaan ja hyvään hoitotasapainoon kaikki pienestä lähtien. Se näkyy 20 vuoden päästä aikuisissa, eli elinkompikaatioita on siellä todennäköisesti vähemmän, diabeteslääkäri Anna-Kaisa Tuomaala arvioi.

Pienen lapsen diabeteksen hoito vaatii Tuomaalan mukaan vanhemmilta edelleen paljon, mutta älypumput ovat tuoneet merkittävää helpotusta.

– Saa nukkua yöllä eikä tarvitse koko ajan murehtia sokeritasoista. Sensori näyttää ja lähettää datan vanhempien kännyköihin eli he voivat etänäkin seurata sokereita.

Kela korvaa tyypin 1 diabeetikoille elintärkeän insuliinin, mutta sairaudenhoidossa käytettyjen välineiden kuten esimerkiksi älypumppujen korvaaminen on kuntien vastuulla. Tuomaala pitää käytäntöä ongelmallisena.

– Monet kunnan ovat sitä mieltä, että älypumppuhoito, joka maksaa noin 6 600 euroa vuodessa, on liian kallista ja siihen menee liikaa rahaa.

Verrattuna dialyysihoitoon, joka maksaa noin 70 000 euroa vuodessa, hinta ei ole Tuomaalan mielestä kovin suuri. Dialyysihoitoon voidaan päätyä, jos esimerkiksi diabeteksesta seuraa munuaisvaurio.

– Diabetespotilaiden oikeutta terveelliseen elämään arvotetaan koko ajan, vaikka heillä on mahdollisuudet olla todella terveitä aikuisia. Jos diabetes hoidetaan huonosti, tulee paljon työpoissaoloja, elinkomplikaatioita ja se maksaa.

Lasten ja nuorten diabeteslääkäri Anna-Kaisa Tuomaala uskoo älypumppujen yleistyvän lähivuosina. Laitteen ansiosta verensokerin taso on helpompi pitää tasaisena.Mikko Ahmajärvi / Yle Uusia hoitomuotoja etsitään

Alussa insuliinia oli vain yksi tuote, jonka piti sopia kaikille. Nyt käytössä on lukuisia erilaisia tuotteita ja uusia kehitetään kaiken aikaa.

Pisimmällä ovat tutkimukset hitaasti vapautuvista insuliineista, joissa pistoksia tarvittaisiin mahdollisesti vain kerran viikossa. Tulevaisuudessa hoidossa voidaan ehkä käyttää esimerkiksi maksaan hakeutuvia insuliineja, suun kautta otettavia insuliineja tai älykkäitä, iholle asennettavan kapselin kautta vapautuvia insuliineja.

– Lähitulevaisuudessa nämä hybridikeinomaailmat eli älypumput kehittyvät nopeasti ja toivon, että pian päästään tilanteeseen, ettei ateriainsuliinia tarvitse enää annostella erikseen.

Nuorten vertaisohjaaminen on antanut Antonille itselleen paljon. – Olen sanonut, että diabetes saa ärsyttää. Sitä ei tarvitse sulkea pois. Se saa tuntuu siltä, ja se kannattaa myöntää, eikä alkaa peittelemään liikaa. Uskon, että on helpompi saada positiivinen kuva sairaudesta, kun myöntää ensin, että se ärsyttää.Rami Moilanen / Yle Keinohaima vai diabeteksen parantava soluhoito?

Myös kantasolututkimus on pitkällä.

Tyypin 1 diabeteksessa haiman saarekesolut tuhoutuvat, eikä haima tuota insuliinia. Sairauden syntymekanismia ei vieläkään tiedetä täysin. Vahvaa näyttöä on kuitenkin siitä, että enterovirus voi olla syy merkittävään osaan ykköstyypin eli lasten sairastamasta diabeteksesta.

Kantasoluhoitoihin erikoistuneen professorin ja ylilääkärin Timo Otonkosken mukaan juuri nyt eletään kantasolututkimuksessa jännittävää aikaa.

Ensimmäiset tutkimustulokset kantasolusaarekkeiden siirrolla ihmisillä tehdyistä kokeista on juuri julkaistu Yhdysvalloista ja Kanadasta.

Kahdessa tieteellisessä artikkelissa kuvattiin, miten tyypin 1 diabeetikolle ilmestyi merkkejä säädellystä insuliinierityksestä siirron jälkeen.

– Varsinaista hoidollista tehoa tällä ei kuitenkaan ollut, joten systeemiä pitää vielä kehittää niin, että saadaan riittävän iso insuliinintuotanto potilaille, Otonkoski sanoo.

New York Times- lehti uutisoi marraskuussa yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta, jossa koehenkilö on voinut lopettaa insuliinihoidon kantasolusaarekkeiden siirron jälkeen. Tutkimus on toistaiseksi vertaisarvioimaton ja vaatii vielä laajempaa tutkimusta ja useampia koehenkilöitä.

Voi mennä vielä vuosia, ennen kuin tutkimus tarjoaa konkreettista apua laajalle joukolle diabeetikkoja.

– Tämä antaa tietysti paljon toivoa hoidon tulevaisuudelle, sanoo Otonkoski.

Myös Otonkosken johtama Helsingin yliopiston tutkijaryhmä tutkii ihmisen kantasolujen käyttöä haimasolujen tuottamiseksi. Kantasolut ovat ihmisalkiosoluja, ja tavallisista soluista kuten ihosta tuotettuja kantasoluja. Näiden avulla pyritään tuottamaan insuliinia tuottavia beetasoluja.

– Käytämme näitä soluja diabeteksen hoitokokeisiin eli solusiirtoihin hiirille, joille on aiheutettu diabetes. Soluja käytetään myös mallina erilaisten diabetesmuotojen syntymekanismien tutkimuksessa. Tähän liittyy myös uusien lääkehoitojen kehittäminen, kuvailee Otonkoski.

Tutkimusryhmän laaja artikkeli kantasolusaarekkeiden ominaisuuksista on hyväksytty julkaistavaksi Nature Biotechnology-lehdessä.

Lue lisää:

Diabetesrokotetta testataan ensi kertaa ihmisillä Suomessa – tutkimus voi olla merkittävä askel diabeteksen ehkäisyssä

Uudet koronalääkkeet Suomeen ehkä jo helmi-maaliskuussa – rokotuksia lääkkeet eivät kuitenkaan korvaa

Wed, 19/01/2022 - 05:15

Maailmalla on kehitteillä satoja koronaviruslääkkeitä, joiden tarkoitus on estää koronataudin kehittymistä vakavaksi. Toistaiseksi koronalääkkeitä on käytössä kuitenkin vain vähän.

Euroopassa on hyväksytty hätäkäyttöön kaksi koronalääkettä, Pfizerin Paxlovid ja MSD:n Lagevrio (molnupiraviiri vaikuttavana aineena), mutta Suomessa lääkkeitä ei ole saatavilla.

Fimean kliinis-farmakologisen yksikön päällikkö ja lääketieteen tohtori Jukka Sallinen arvioi, että Euroopan lääkeviraston EMAn ratkaisu myyntiluvasta ratkeaa lähikuukausina. Lääkettä tullaan mahdollisesti saamaan Suomeen jo helmi-maaliskuun aikana riippuen myyntiluvan ajankohdasta ja hankintasopimusneuvottelujen tuloksista.

Uudet lääkkeet eivät kuitenkaan tule poistamaan vaikeaa koronatautia tai siihen sairastumisriskiä kokonaan. Mutkia matkaan tuovat lääkkeiden heikko saatavuus, niiden kallis hinta ja käytännön haasteet, kuten eniten lääkkeestä hyötyvien potilaiden seulonta.

– Saatavuus tulee olemaan alkuvaiheessa rajallinen. Vielä niitä ei ole tulossa apteekkeihin saataville edes reseptillä. Mahdolliset hankinnat tehdään kansallisena tai EU:n laajuisena yhteishankintana, arvioi Sallinen.

Antibioottikuurin tapaan annettavat uudet koronalääkkeet otetaan taudin alkuvaiheessa, viimeistään viisi päivää oireiden alkamisesta. Myöhemmin otettuna lääkkeen teho saattaa laskea. Molemmat lääkevalmisteet ovat viiden päivän kuureja ja niiden vaikutustapa on samankaltainen: kumpikin estää viruksen lisääntymistä elimistössä.

– Mitä aikaisemmin lääke pystytään aloittamaan, sitä paremmin taudin paheneminen pystytään estämään, Sallinen sanoo.

Vaikeampi kysymys on se, kenelle lääkettä tulisi jatkossa antaa. Tämä edellyttää vielä lisätietoja ja kansallista terveydenhuollon viranomaisten ja sairaanhoitopiirien asiantuntijoiden pohdintaa.

Tutkimuksissa on osoitettu, että lääkkeet estävät koronataudin pahenemista ja myös sairaalahoitoon joutumisen riskiä. Aiemmat tutkimukset on tehty pääasiassa rokottamattomilla henkilöillä, joilla on ollut monia erilaisia riskitekijöitä, kuten ylipainoa, kroonisia keuhkosairauksia, sydämen vajaatoimintaa tai vaikeahoitoista astmaa.

Sallisen mukaan kaikille potilasryhmille lääkettä ei tule todennäköisesti riittämään.

– Immuunipuutteiset henkilöt eli ne, joille rokote ei anna merkittävää tai riittävää immuunivastetta, saattaisivat olla yksi järkevä rajallinen ryhmä, ehdottaa Sallinen.

Lääkkeet eivät korvaa rokotteita

Arvioiden mukaan esimerkiksi Lagevrio-kuurin hinta on Yhdysvalloissa noin 700 euroa. Suomessa lääkekuurin hinnaksi tulisi ehkä satoja euroja, arvioi Sallinen. Tartuntatautilain mukaisesti Suomessa potilaat eivät kuitenkaan joutuisi maksamaan lääkettä itse, vaan ne maksettaisiin verovaroista.

Potilaiden tai potilasryhmien seulomisesta ei vielä ole tehty päätöksiä. Parhaimmassakin tapauksessa koronalääkkeet ovat Sallisen mukaan täydentämässä rokotteiden suojaa, vaikka lääkkeiden saatavuus jatkossa paranisikin.

– Lääkkeet vain täydentävät rokotteista saatavaa hyötyä ja rokote on ensisijainen. Kaikkien kohdalla rokotteilla ei saada riittävää vastetta, jos tauti on päässyt puhkeamaan rokotteen läpi. Siinä tapauksessa lääkettä voisi käyttää lähinnä suuren riskin potilailla.

Toistaiseksi koronalääkkeille on haettu myyntilupaa vain taudin hoitoon ja vakavan taudin estämiseen oireiden ilmetessä. Molemmat lääkkeet soveltuisivat kuitenkin Sallisen mukaan myös periaatteessa taudin estämiseen. Estolääkekäyttöön Pfizerin Paxlovid ja MSD:n Lagevriolle ei ole vielä haettu myyntilupaa, mutta tutkimukset molemmilla lääkevalmisteilla ovat käynnissä.

– Periaatteessa niitä voitaisiin käyttää ennaltaehkäisevästikin, mutta ehkä käytännössä niitä tullaan käyttämään jo saadun taudin pahenemisen estoon.

Maailmalla koronaviruslääkkeitä on kehitteillä satoja. Suomessa lääkeaineita tutkitaan ja etsitään myös useassa eri tutkimushankkeessa. Toistaiseksi lääkkeitä on käytössä vasta vähän, ja esimerkiksi tartuntoja estävää lääkettä ei vielä ole käytössä.

Lue lisää:

Anna Mäkelä löysi koronaviruksesta heikon kohdan ja kehittää nenäsumutetta, jonka avulla on mahdollista elää kuin pandemiaa ei olisikaan

"Nyt jos koskaan se tuntuu mahdolliselta" – SARS-CoV-2:sta saatu valtava datamäärä antaa toivonkipinän uusien pandemiauhkien tunnistamisesta

Tue, 18/01/2022 - 20:31

Toissa vuonna tähän aikaa Kiina kertoi maailmalle, mikä oli viruksiaan pieni patogeeni, joka siellä oli yleistynyt epidemiaksi ja alkanut tappaa ihmisiä.

Rasvavaippaan kietoutuneella, läpimitaltaan 0,0001 millimetrin RNA-mytyllä on genomissaan 30 000 nukleotidia eli rakenneyksikköä. Kun genomi oli täsmälleen tiedossa, virusta päästiin jäljittämään tehokkaasti ja sitä vastaan voitiin alkaa kehittää rokotteita.

Tutkijat kohdistivat ponnistelunsa pinnan piikkien proteiiniin, onhan se avain, jolla SARS-CoV-2-koronavirus pääsee sisälle ihmissoluun.

Rokotteet ovat olleet ratkaisevan tärkeä puolustusase ase kaksi vuotta käydyssä sodassa, jossa COVID-19 on levinnyt ympäri maapalloa, muuntautunut uusiksi varianteiksi ja pitänyt ihmiskuntaa sulkutilassa ja parhaimmillaankin vähintään varpaillaan.

Uuvuttaa, myöntää myös virologi Tarja Sironen.

Genomi on selvitetty miljoona kertoja

Niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, nämä kaksi vuotta ovat toisaalta olleet riemuvuosia lääketieteelle. Tutkijan lomat ovat olleet harvassa ja lyhyitä; nyt ei ole lomailun aika, Sironen sanoo.

SARS-CoV-2:n perimä on avattu eli sekvensoitu maailman laboratorioissa yli viisi miljoonaa kertaa. Moista datan määrää virustutkija olisi tuskin voinut edes kuvitella ennen tätä pandemiaa.

Uusien varianttien jäljille päästään sekvensoinnin ansiosta nopeasti, mutta niiden aiheuttaman taudin vakavuus on edelleenkin luettavissa vasta sairaaloiden vuode- ja teho-osastojen ja pahimmillaan ruumishuoneiden käyttöasteesta.

Entäpä jos viruksen genetiikasta pystyttäisiin lukemaan myös vaaran aste? Onko se aivan futuristinen ajatus?

– Onhan se, mutta nyt jos koskaan se tuntuu mahdolliselta, vastaa Tarja Sironen, Helsingin yliopiston uhkaavien infektiotautien apulaisprofessori.

Tarja SironenJanne Lindroos / Yle

Helposti ja nopeasti kertyvä aineisto antaa tutkijoille aivan uudenlaista liikkumavaraa.

– Meillä on mahtava kokoelma sekvenssejä. Voimme ihan oikeasti tutkia sitä, miltä genomi näyttää ja millä tavoin virus käyttäytyy soluviljely- ja eläinmalleissa. Sitten meillä on potilasdataa, eli voimme yhdistää sekvenssin potilaan oireisiin.

Lisäetu on myös se, että SARS-CoV-2 on helppo saada kasvamaan laboratoriossa. Kaikkia viruksia ei voida tutkia laboratoriossa.

– Nyt sitä dataa pitää ruveta louhimaan. Pitää nimenomaan katsoa, voisimmeko ennustaa sekvenssin perusteella, millaisia ominaisuuksia viruksella on, onko se patogeeni vai ei, Sironen sanoo.

Pitkäjänteisyys ratkaisee

Tutkijan toiveet ulottuvat paljon pidemmälle kuin tähän pandemiaan, joka aikanaan päättyy, vaikka juuri nyt ei ehkä siltä tuntuisikaan.

– Tietysti haluaisimme mennä vielä siihen, että kun löydämme vaikka villieläimen virukselta uuden genomisekvenssin, niin osaisimme sanoa: "Hei, tämä näyttää mahdolliselta seuraavan pandemian aiheuttajalta, tätä kannattaa tutkia, ja nuo toiset eivät näytä siltä, niihin ei kannata panostaa.”

Tulevaisuuttahan se vasta on, mutta aika moni virologi kirjoittaa tällä hetkellä sellaisesta tutkimussuunnitelmaa, Sironen kertoo.

– Niin myös minä. Näin me haluaisimme tehdä, ja tämä on mahdollista.

Pandemiat puhuttavat nyt, mutta kuinka pitkään tutkimuksille riittää rahoitusta, kun COVID-19 hiipuu?

– Tieteen pitkäjänteisyys on hirveän tärkeä kysymys. Eihän näitä tutkimuksia tehdä vuodessa tai kahdessa eikä ehkä viidessäkään. Tämä on äärimmäisen tärkeää, kun varaudutaan tuleviin pandemioihin, toki vain yksi osa, mutta virologin näkökulmasta yksi tärkeimmistä.

Sekvensointimenetelmien huima kehittyminen juuri koronapandemian alla on ollut todellinen onnenpotku. Tässäkään asiassa maailma ei kuitenkaan ole yhtä maata, vaan datassa ja samalla viruksen jäljityksessä painottuvat vauraat valtiot. Ensimmäisistä puolestatoista miljoonasta rekisteröidystä SARS-CoV-2:n sekvenssistä kaksi kolmasosaa oli Yhdysvalloista, Britanniasta, Saksasta ja Tanskasta. Maita oli kaikkiaan 182. FIMM Teknologiakeskus / Helsingin yliopisto

Tulevaisuudensuunnitelmista huolimatta tutkijoiden paukut myös Helsingin yliopistossa ovat toistaiseksi ennen muuta omikronissa, joka putkahti varianttien sukupuusta ihan eri oksalta kuin delta.

– Se on tietyllä tavalla muinainen korona. Jos ajatellaan viruksen evoluutiota tyypillisesti epidemian edetessä, niin ensin on yksi yleinen virus ja siitä ehkä muodostuu variantti, joka seuraavaksi yleistyy. Nyt ei ole käynyt näin, vaan omikron on ollut meiltä jossakin piilossa, Tarja Sironen selittää.

Paikka ja se, onko siellä mahdollisesti muitakin variantteja, ovat virologeille nyt päivänpolttava kysymys, hän sanoo.

– Vielä ollaan aika alkuvaiheessa SARS-CoV-2 viruksen evoluutiossa. Meidän täytyy jatkaa sen seuraamista, mitä jatkossa tapahtuu.

Millaista tautia omikron aiheuttaa? Miten se leviää? Onko sen infektiivisyys muuttunut? Näitä kysymyksiä Sironen ja hänen kollegansa tutkivat soluviljely- ja eläinmalleissa.

– Ylipäätänsä voidaan erilaisissa kudosmalleissa tutkia, miten erilaiset variantit käyttäytyvät. Sitä meillä tehdään tällä hetkellä ehkä eniten. Seuraamme kyllä myös viruksen evoluutionopeutta, mutta SARS-CoV-2 on hidas muuntumaan.

Omikron löysi sopivan sauman

Omikronin alkuperästä on erilaisia hypoteeseja.

– Kävikö se välillä jossakin eläimessä? Tutkimme jo ennen COVID-19:ää lepakoiden, jyrsijöiden ja tuotantoeläinten koronaviruksia. Nyt katsomme, onko niissä yhtäläisiä ominaisuuksia. Voisiko siinä hypoteesissa olla mitään perää?

Entä miksi omikronista tuli niin nopeasti valtavirus kaikkialla? Siihen Tarja Sironen heittää vastakysymyksen.

– Vai tuliko? Vai oliko se itse asiassa monta kuukautta jossakin hiljaisessa kierrossa, kunnes tapahtui jotakin?

Sulkuportit räjähdysmäiselle leviämiselle avautuivat, kun rajoitustoimia purettiin.

– Omikron iski saumaan, jossa oli helppo levitä ihmisestä toiseen. Se oli hyvä malli siitä, mitä tapahtuu, jos rajoituksia ei ole. Se on yhteissumma viruksen ominaisuuksista ja käytössä olevista rajoitustoimista.

WHO antaa virusvariantille nimeksi kreikan aakkosten kirjaimen, kun "kiinnostavasta" tulee "huolta aiheuttava". Sitä ennen variantilla on vain koodi. Karttaan on merkitty kunkin variantin ensimmäiset tunnetut tartuntatapaukset. Lambda ja myy yltyivät kylliksi saadakseen nimen mutta eivät lähteneet kiertämään maailmaa. Kartassa ei ole omikronia, koska se havaittiin samaan aikaan useissa maissa, marraskuussa 2021. Jyrki Lyytikkä / Yle

Omikron tarttuu nopeammin kuin edellinen valtavariantti delta, mutta taudin ankaruuden moni päättelee vähentyneen. Voiko siis sanoa, että SARS-CoV-2:n noudattaa virusten oman edun käsikirjaa ja muuttuu variantti variantilta yhä tarttuvammaksi mutta seurauksiltaan lievemmäksi?

– Kyllä ja ei. Onhan tässä kahden vuoden aikana ollut ihan valtava määrä variantteja, jotka ovat yrittäneet päästä kiertämään maailmaan mutta jääneet jalkoihin. Muutamat ovat pärjänneet ja yleistyneet, vastaa Tarja Sironen.

Hänen mukaansa lähiviikkoina selviää, onko omikron todellakin deltaa lievempi.

– Emme tiedä sitä vielä ihan aidon oikeasti. Jos niin on, niin silloin noudatetaan normaalia käsikirjaa. Siinä mielessä vastaus on kyllä.

Ihannetilanne sekä ihmiselle että SARS-CoV-2:lle olisi, jos mutaatiot tekisivät siitä sellaisen, että se tarttuu helposti mutta ei aiheuta oireita. Silloin se kiertäisi maapallolla ilman, että me edes tietäisimme siitä.

– Sellaisia viruksia on itse asiassa todella paljon, sanoo Sironen.

Virus hioo piikkiään

Virus voi evoluutiossaan ottaa myös vauhtihypyn, jos samaan ihmiseen sattuu yhtä aikaa kaksi varianttia. Rekombinaatiossa kaksi viruskantaa eivät vain mutatoidu yksittäisistä kohdista vaan vaihtavat palasia.

– Rekombinaatiot ovat koronavirukselle itse asiassa aika tavallista. Koronaviruksia on valtava joukko, ja ne aiheuttavat hyvin paljon tautia eläimissä. Sieltä tiedetään, että kyllä ne rekombinoituvat. Se voi olla virukselle eduksi mutta todennäköisemmin haitaksi, kertoo Tarja Sironen.

Tutkijat ovat hyvästä syytä keskittyneet SARS-CoV-2:n piikkiproteiiniin ja sen mutaatioihin, onhan piikkiproteiini viruksen keino päästä ihmissolun sisään, ja sitä keinoaan virus itsekin erityisesti hioo.

– Jos katsotaan koko genomia, niin ehdottomasti valtaosa mutaatioita on piikkiproteiinissa. Se on osa, jonka immuunijärjestelmä tunnistaa, ja sitähän virus sitten muuntelee välttääkseen immuniteetin, sanoo Sironen.

Laboratoriomestari Sari Hannula sekvensointityössä Suomen molekyylilääketieteen instituutissa FIMMissä. SARS-CoV-2:ta kuvassa ei vielä ole, sillä se on otettu vuonna 2019. FIMM Teknologiakeskus / Helsingin yliopisto

Viruksessa tapahtuu mutaatioita myös pintaa syvemmällä.

– Luulen, että tässä vaiheessa me virologit alamme kyllä katsoa muitakin proteiineja. Yksi asia on polymeraasi, jolla virus monistaa itseään. Minkälaisia muutoksia siinä tapahtuu? Emmehän me tiedä kauhean tarkkaan, mitä ne kaikki proteiinit edes tekevät, sanoo Tarja Sironen.

Tutkijat ovat alkaneet miettiä myös rokotteita, jotka eivät kohdistuisikaan piikkiproteiiniin.

– Olisiko jokin proteiineista sellainen, joka herättää immuniteetin mutta ei muuntele itseään yhtä paljon? Siitä voitaisiin saada rokote, joka antaa pidempiaikaisen tai laajemman suojan. Se on yksi asia, jota rokotekehityksessä varmasti pohditaan.

Influenssakin palaa taas

Kaksi vuotta sitten pandemia tuli monille yllätyksenä. Tutkijoille ei, he olivat varoittaneet sellaisen mahdollisuudesta kauan. Viruksella oli kuitenkin yllätys myös heille: se ei ollutkaan influenssavirus, kuten ennakoitiin.

Samaan aikaan, kun korona jyllää, influenssa on ollut hissukseen.

Viime influenssakauden jälkeen Ylekin uutisoi, ettei maailmassa ollut rekisteröity vuoteen ainoatakaan kahden tavallisen influenssaviruksen aiheuttamaa tartuntaa, eikä influenssatalvi nytkään ole ollut niin hirmuinen kuin povattiin.

Mitä sanoo virologi: Onko COVID-19 antanut meille lahjaksi mahdollisuuden kesyttää influenssa?

– Influenssa on kiertänyt ihmisissä yli vuosisadan. Meillä on paljon immuniteettia, joka vaikuttaa influenssan kiertoon. Mutta eivät ne virukset ole kadonneet. Niillä on eläinisäntiä, joissa ne jatkavat pyörimistä, ja sieltä ne erilaiset versiot päätyvät ihmisiin. Kyllä influenssa paluun tekee, vastaa Tarja Sironen.

Influenssa ei myöskään ole unohtunut tutkijoilta kokonaan koronan varjoon, vaikka Sironen arveleekin monen influenssatutkijan muuttuneen välillä koronatutkijaksi.

– Ainakin omissa hankkeissani ja yhteistyökumppanien kanssa on nostettu influenssa jälleen esille ja yritetään ottaa se koronan rinnalle. Onko jotakin yhtäläisyyttä? Entä erilaisuutta? Miksi ne molemmat ovat niin maailmanvalloittajia?

COVID-19-rokotteet ovat kohdistuneet piikkiproteiiniin mutta pandemian nujertamisessa merkitystä on myös viruksen muulla rakenteella. Stina Tuominen / Yle

Koronarokotteiden tavattoman nopea kehittäminen on antanut pandemiassa ihmisille liikkumatilaa. Ilman niitä tilanne olisi katastrofaalinen, ja omikronin takia olisimme täydessä lukitustilassa, Tarja Sironen sanoo

– Rokotteet suojelevat vakavalta tautimuodolta. Ne suojelevat kuolemalta. Se on iso voitto. Vaikka ne eivät tartuntoja estäkään, niin kuinka moni ihminen olisi joutunut sairaalaan omikronin myötä ilman rokotuksia? Rokotteet ovat hengenpelastajia.

Jokainen on toisaalta huomannut, etteivät rokotteet ole ratkaiseet kaikkea sitä, mitä toivottiin, Sironen myöntää.

– Tarvitaan vielä uusia. Suomessakin on upeita hankkeita. Toivon todella, että uusia rokotteita saadaan puskettua maaliin asti, eikä sieltä rahoitus lopu kesken.

Koronatapauksia on nyt enemmän kuin kertaakaan koko pandemian aikana. Todellista lukua ei edes tiedetä, koska testauskapasiteetti ei riitä, ei maailmalla eikä Suomessa.

– Siitä huolimatta sairaalahoitoisten tarve ei nouse dramaattisesti, ei ainakaan tehohoitoisten. Vaikka tämä tilanne kuinka väsyttää ja uuvuttaa, paljon on positiivistakin.

Kesällä vedetään henkeä

Yksi oivallinen asia COVID-19:stä on selvinnyt kahden kesän perusteella: virus on kausiluontoinen. Kesällä on helpompaa, vakuuttaa myös Sironen. Silti hän ei taida ennustaa, että ensi kesänä COVID-19 on ohi?

– Nyt ei ennusteta mitään! Kyllä se palaa ensi syksynä, jokin variantti, mikä se sitten onkaan, ja sitten mietitään taas, että mikä rokote on käytössä ja miten toimitaan.

Tietyllä tavalla virus on ikiliikkuja, vaikka sen mutaatiopaukut vähenevätkin.

– Koko mutaatioiden skaala on koko ajan siellä alla käytössä. Niistä suurin osa vain hiipuu sinne. Ne eivät pääse koskaan eteenpäin eivätkä aiheuta lisätartuntoja, tai ne kuolevat omaan mahdottomuuteensa eli tulee sellainen mutaatio, joka estää viruksen leviämisen.

Yksittäisellä viruksella on toisaalta rajallinen määrä mahdollisuuksia muunnella ominaisuuksiaan. Pikkuruiselle genomille tulevat rajat vastaan.

– Kun katsoo sekvenssejä, niin tuntuu, että kyllä sen piikkiproteiinin koko kirjo alkaa olla kohta käyty läpi. Mutta toki virus voi tehdä yhdistelmiä eri mutaatioista, Sironen sanoo.

Kausivaihtelun arvioidaan näkyvän entistä selvemmin, kun yhä useampi on joko rokotettu tai sairastanut COVID-19:n. Tässä vietetään hengähdystaukoa pandemiasta Helsingin Senaatintorilla ensimmäisenä koronakesänä. Silja Viitala / Yle

Maailmassa on kaksi virusta, jotka on päästy julistamaan hävitetyiksi, ihmisten isorokko vuonna 1980 ja karjan Rinderpest-virus kymmenen vuotta sitten. Poliota ja tuhkarokkoa on aina vain hävitysyrityksistä huolimatta. Päästäänkö joskus juhlimaan COVID-19:n katoamista?

– En ainakaan sijoittaisi rahaa siihen ennustukseen, että näin käy. Hienoa, jos siihen päästään, mutta vaikeaa se on, sanoo apulaisprofessori Tarja Sironen.

Toivotaan sitten vain, että siitä tulee yksi siihen koronavirusten joukkoon, joka pyörii maailmassa nuhakuumeita aiheuttamassa.

– Sen uskallan sanoa, että niin siinä käy. Vuotta en ennusta. Aikaa menee vielä, valitettavasti.

Voit keskustella tästä aiheesta keskiviikkoon kello 23:een asti.

Lue myös:

Virologi Anna Mäkelä löysi koronaviruksesta akilleen kantapään

THL:n asiantuntija: Suomi saattaa säästyä toista vuotta peräkkäin influenssaepidemialta

Tue, 18/01/2022 - 14:18

Kesällä ja syksyllä ennakoitiin, että influenssakaudesta voisi tulla tänä talvena harvinaisen raju, koska vuosi sitten influenssaepidemia jäi koronarajoitusten takia välistä ja ihmisten vastustuskyky influenssalle heikentyi. Influenssaviruksia myös katosi jäljettömiin.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut valoisammaksi. Suomi saattaa nimittäin tänä talvena säästyä toista vuotta peräkkäin influenssaepidemialta, THL:ltä arvioidaan. Tämä ei ole kuitenkaan vielä varmaa.

Viime influenssakaudella 2020–2021 laboratoriovarmennettuja influenssatartuntoja raportoitiin Suomessa yhteensä vain 52. Nyt influenssatapauksia on todettu lokakuusta lähtien 576. Määrät ovat lähes olemattomia, sillä normaalisti influenssan kanssa puhutaan tuhansista tautitapauksista viikossa.

Influenssakausi kestää tavallisesti lokakuulta maalis-huhtikuulle, ja sen kovin piikki sijoittuu tavanomaisesti helmi-maaliskuun vaihteeseen.

– Influenssaa on nyt Suomessa liikkeellä ja raportoitujen tartuntojen määrät ovat lisääntyneet, mutta mitään viitteitä ei ole siitä, että influenssaepidemia olisi käynnistynyt, johtava asiantuntija Niina Ikonen THL:n asiantuntijamikrobiologian yksiköstä arvioi.

Tämänhetkiset influenssatapausten määrät ovat hyvin pieniä verrattuna "vanhaan normaaliin", eli koronapandemiaa edeltäneeseen aikaan. Esimerkiksi influenssakaudella 2017–2018 tartuntoja raportoitiin THL:n tartuntatautirekisteriin enimmillään jopa reilut 3 500 kuukaudessa.

– Viimeisimpien influenssakausien aikana (ennen koronaa) raportoidut tapausmäärät ovat huippuviikkoina vaihdelleet noin 1 200:n ja 3 600:n viikkotapauksen välillä, Ikonen kertoo.

Influenssan kohdalla testattujen määrää ei tiedetä, mutta hyvin harva testataan

Tieto influenssasta on kuitenkin puutteellista. Toisin kuin koronan kanssa, THL tilastoi influenssasta vain laboratoriovarmennetut tartunnat, mutta ei testimääriä. Kun testimääriä ei tiedetä, ei tiedetä myöskään sitä, mikä on positiivisten osuus kaikista testatuista.

THL:n johtava asiantuntija Niina Ikonen arvioi, että tällä hetkellä influenssatestejä tehdään Suomessa verraten vähän, koska terveydenhuollon fokus on tiukasti koronapandemian hallinnassa. Koronatestin yhteydessä ei tavanomaisesti testata influenssaa. Influessa testataan nyt lähinnä vain sairaalahoidossa olevilta potilailta koronatestin ohessa.

Kausi-influenssarokotteen on saanut tällä hetkellä noin 1,3 miljoonaa suomalaista, THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek kertoo. Influenssarokotetta suositellaan erityisesti lapsille, yli 65-vuotiaille ja riskiryhmiin kuuluville.

Koronapandemian pahentumisen ja terveydenhuollon kuormittumisen takia hengitystieoireisia ihmisiä suositellaan tällä hetkellä sairastamaan flunssaa kotona. Siten moni saattaa sairastaa influenssan tietämättään ja tartuntoja voi olla todellisuudessa jopa huomattavasti enemmän kuin mitä THL:n lukemat kertovat.

– Euroopasta on havaintoja influenssan laajemmasta leviämisestä, joten on mahdollista, että influenssaepidemia voisi meilläkin jossakin vaiheessa käynnistyä. Toisaalta olemme kuitenkin nähneet, että koronarajoitukset hillitsevät tehokkaasti myös influenssan leviämistä, joten voi olla, ettei varsinaista epidemiaa meillä nähdä. Varmuudella ei voida vielä sanoa, miten käy, Ikonen arvioi.

Lue lisää:

Vuosi sitten influenssa jäi saapumatta – tänä vuonna influenssakausi voi olla tavanomaista rajumpi

Immunologian professori varoittaa tulevasta influenssa-aallosta – tauti voi pyyhkäistä tavallista rajummin, koska vastustuskykymme on heikentynyt

COVID-19 antoi odottamattoman lahjan influenssarokotteiden osumatarkkuudelle – kaksi influenssavirusta on kadonnut jäljettömiin

Raisa Omaheimon kolumni: Muuttuva perustaso estää meitä huomaamasta miten suurten muutosten keskellä elämme

Tue, 18/01/2022 - 05:45
Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Kuuntele kolumneja Yle Areenassa

Vanhan tarinan mukaan kiehuvaan veteen pudotettu sammakko hyppää saman tien kattilasta pois, mutta jos sammakon laittaa kylmään veteen ja kattilan liedelle, sammakko ei huomaa, mitä tapahtuu ja keittyy kuoliaaksi. Myös me ihmiset olemme huonoja havaitsemaan hitaita muutoksia.

Meribiologi Daniel Pauly julkaisi vuonna 1995 artikkelin, jossa hän käytti termiä "shifting baseline", suomeksi esimerkiksi "muuttuva perustaso". Artikkeli käsitteli kalastuksen vaikutusta kalakantoihin.

Mitä muuttuva perustaso tarkoittaa? Muuttuvaan perustasoon kuuluu hidas, vääjäämätön muutos, jota on vaikea havaita. Ja kun asiat muuttuvat hitaasti, tulee muuttuneesta tilanteesta vaivihkaa uusi perustaso.

Kun kalalaji kuolee sukupuuttoon tietyllä alueella, se vie vuosikymmeniä aikaa. Ensimmäinen sukupolvi kalastajia huomaa, että runsaskalaisessa järvessä onkin kalaa vähän vähemmän kuin ennen. Kun uusi kalastajasukupolvi aloittaa uransa, kaloja on järvessä vähemmän, ja tästä kalamäärästä tulee heidän perustasonsa. Ja kun kalojen määrä edelleen vähenee, muutos ei ole kovin suuri. Ja kun tätä jatkuu sukupolvesta toiseen, ei ole mitenkään ihmeellistä kun kalat lopulta katoavat kokonaan – eihän niitä järvessä juuri ollutkaan.

Pauly esitti artikkelissaan, että jokainen uusi sukupolvi tiedemiehiä hyväksyi kalakantojen nykytilan uudeksi perustasoksi, ja vertasi muutoksia tähän uuteen lähtötasoon. Näin massiiviset muutokset maailman kalakannoissa jäivät huomiotta. Yksikään sukupolvi ei todista lajin katoamisen kokonaisuutta, vain pienen osan siitä.

Vuosikymmenien ajan on puhuttu siitä, että kunhan ilmastonmuutosten vaikutukset ovat tarpeeksi radikaaleja, me ihmiset kyllä havahdumme toimintaan.

Samaa termiä on käytetty myöhemmin ilmastonmuutokseen reagoimisen yhteydessä. Vuosikymmenien ajan on puhuttu siitä, että kunhan ilmastonmuutosten vaikutukset ovat tarpeeksi radikaaleja, me ihmiset kyllä havahdumme toimintaan. Hitaita muutoksia on vaikea huomata, ja ihmismieli tuntuu toimivan niin, että totumme asioihin pikkuhiljaa.

Australia on maanosa, jolla on ainutlaatuinen eläin- ja kasvikanta. Vuosien 2019 ja 2020 aikana siellä raivosivat massiiviset maasto- ja metsäpalot. Maailmassa on tulvia ja kuivuutta ja nälänhätää. Jäätiköt sulavat nopeammin kuin koskaan ennen. Ja kaiken tämän seurauksena ihmiset eivät voi pysyä kotiseuduillaan.

Vaikka kehitys on kulkenut monissa asioissa hienoon suuntaan, on myös tärkeää huomata asiat joissa on otettu takapakkia.

Myös poliittinen ilmasto muuttuu. Esimerkiksi naisten itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa rajoitetaan länsimaissakin uusilla tavoilla. Viime vuosina sekä Texasin osavaltio Yhdysvalloissa että Puola ovat tehneet suuria tiukennuksia aborttilainsäädäntöön.

Yhden ystäväni kanssa meillä on tapana säännöllisesti muistella omaa lapsuuttamme 1980-luvulla, ja asioita jotka olivat joskus itsestäänselviä hyvinvointivaltiossamme Suomessa. Vaikka kehitys on kulkenut monissa asioissa hienoon suuntaan, on myös tärkeää huomata asiat joissa on otettu takapakkia.

Jos oli sairas, pääsi lääkäriin. Nyt nuorisopsykiatrisella osastolla majoitetaan huonosti voivia nuoria patjapaikoille lattialle, koska sänkypaikat ovat täynnä.

Jos lähetti kirjeen, Posti vei sen perille. Nyt postilähetysten katoamiset ovat arkipäivää.

Jos opiskeli ahkerasti, sai isona töitä ja saattoi ostaa asunnon. Nykyiset kolmekymppiset ovat ensimmäinen sukupolvi, joka tulee tienaamaan vähemmän kuin vanhempansa.

1980-luvulla kouluissa kävi hoitaja opettamassa oikeaoppista hampaiden harjaamista ja antoi pinkkejä tabletteja, joilla näki mitkä alueet oli harjattu huonosti. Jo ennen koronan tuomaa hoitovajetta huomasin, miten ihan tavallisilta ihmisiltä alkoi puuttua hampaita.

Kansanedustajilta edellytettiin arvokasta käytöstä. Natsilippuja näki Indiana Jones -elokuvissa, ei Helsingin kaduilla. Äärioikeisto oli kaukainen asia, eikä kotimaisen terroristitutkinnan kohteena.

Miten perustasoa sitten voisi estää muuttumasta? Ei minulla ole vastauksia. Yritän itse pitää menneet ajat mielessä jotta en tottuisi ajattelemaan että tällainen on maailma, että tällainen Suomi olisi normaalitila. Nykymenoon ei tarvitse tottua, eikä tämän tarvitse olla normaalia.

Raisa Omaheimo

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.

Kolumnista voi keskustella 19.1. klo 23.00 saakka.

Tutkimus todistaa: moni asiakas kokee etäterapian paremmaksi kuin fyysiset tapaamiset – psykologi Satu Pihlaja kertoo miksi

Mon, 17/01/2022 - 12:40

– Hei! Mitä sinulle tänään kuuluu?

Näillä samoilla sanoilla psykoterapian erikoispsykologi Satu Pihlaja tervehtii asiakasta sekä videoyhteydellä että avatessaan oven vastaanottohuoneeseensa. Hän tekee tällä hetkellä melko vähän asiakastyötä, mutta siitä suurin osa tapahtuu etänä.

Psykoterapian onnistumisen tärkeimpiä vaatimuksia on luottamuksellisen ja läsnäolevan yhteyden luominen terapeutin ja asiakkaan välille. Kun kahden ihmisen väliin tulee tekninen laite, vuorovaikutus muuttuu.

– Tunteiden lukeminen ja vuorovaikutuksen tulkitseminen voi olla haastavampaa videon välityksellä. Se ei ole niin luontainen tapa olla yhteydessä.

Koronapandemia on siirtänyt terapiakohtaamiset rysäyksellä etäyhteyksien päähän. Videon välityksellä toteutettu terapia on useissa tutkimuksissa todettu kliinisesti toimivaksi, mutta toistaiseksi on ollut vähän tietoa teknologian vaikutuksesta asiakas–terapeutti-suhteen laatuun.

Etäterapeutti tuntuu empaattisemmalta

Aiheesta on nyt saatu uutta ja kannustavaa tutkimustietoa. Syksyllä julkaistun italialaisen tutkimuksen mukaan asiakkaat kokivat videon välityksellä saavansa jopa paremman yhteyden terapeuttiin kuin vastaanottohuoneessa kasvokkain tavatessaan.

Mielenkiintoista on, että asiakkaat kokivat terapeutin olleen etäyhteydellä empaattisempia heitä kohtaan. He kokivat saavansa enemmän tukea kuin fyysisissä terapiatapaamisissa.

Sen sijaan terapeutit eivät tunnistaneet omassa toiminnassaan eroa etä- tai läsnätapaamisten suhteen. Tutkimustulos on merkittävä, sillä asiakkaan kokemus myötäelävästä terapeutista voi ennustaa parempaa lopputulosta terapiaprosessille.

Psykologi Satu Pihlajaa tutkimustulos ilahduttaa. Hänen mielestään etäterapian hyödyistä puhutaan liian vähän.

– On ollut paljon huolta siitä, muodostuuko videon välityksellä tai kirjoitettujen chat-viestien avulla toimiva terapiasuhde terapeutin ja asiakkaan välille. Aiheesta tehtyjen tutkimusten mukaan vastaus on “kyllä”.

Viime hetken peruutukset vähentyneet selvästi

Etäterapiaan liittyy sekä käytännön hyötyjä että terapian sisältöön liittyviä etuja. Asiakas säästää aikaa ja rahaa, kun hänen ei tarvitse liikkua terapeutin luokse. Siksi tapaamisaikoja saattaa olla helpompi sopia.

Tämä korostuu perheterapiassa, jossa vastaanotolle toivotaan useampia perheenjäseniä yhtä aikaa.

Satu Pihlaja kertoo, että myös asiakkaiden tekemät peruutukset ovat vähentyneet. Terapiatapaamisen kynnys on matalampi, kun asiakkaan ei tarvitse lähteä räntäsateeseen vaan hän voi istahtaa omalle sohvalleen ja avata nettiyhteyden.

Lisäksi etäterapia sujahtaa helpommin kiireiseen arkeen. Tapaaminen onnistuu, vaikka olisi pienessä nuhassa tai hoitamassa sairasta lasta kotona.

Etäyhteys kannustaa asiakasta olemaan aktiivinen

Satu Pihlaja kertoo huomanneensa esittävänsä asiakkaalle enemmän kysymyksiä videon välityksellä käydyssä tapaamisessa. Asiakkaan pieniä mikroilmeitä ja kehon kieltä on vaikeampi tulkita etäyhteydessä. Siksi niitä on suoraan kysyttävä.

– Joidenkin tutkimusten mukaan etäyhteydellä toteutetussa terapiaistunnossa asiakas kokee olevansa tasa-arvoisempi terapeutin kanssa. Asiakkaat tekevät myös enemmän aloitteita keskustelussa.

Omassa kodissa tai muussa itse valitsemassaan tilassa asiakas kokee olonsa yleensä turvalliseksi. Tällöin hän saattaa uskaltaa ottaa puheeksi myös vaikeita aiheita.

Myös fyysinen etäisyys terapeuttiin saattaa auttaa arkojen aiheiden esiin nostamista. Omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin voi olla helpompi keskittyä, kun ei ole suoraan toisen ihmisen silmien alla.

Pihlaja nostaa esiin myös alueellisen tasa-arvon, jota etäterapian yleistyminen on parantanut.

– Meillä kolmasosa ihmisistä asuu suurten kaupunkikeskusten ulkopuolella. Voi olla todella korkea kynnys lähteä terapiaprosessiin, jossa esimerkiksi kerran viikossa käydään terapeutin vastaanotolla.

Yksi haluaa hiljaiseen vastaanottohuoneeseen, toinen saa avun chatista

Ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat kuitenkin yksilöllisiä. Joillekin on luontevampaa tavata terapeutti fyysisesti kuin videon välityksellä.

Matka kotoa tai omalta työpaikalta terapeutin luokse voi auttaa asiakasta irtautumaan arkiminästä ja velvollisuuksista.

Terapeutin sohvalla on rauhallista, sen sijaan kotona muut perheenjäsenet tai lemmikit saattavat aiheuttaa turhia häiriöitä ja vaikeuttaa keskittymistä.

Psykoterapeutin etätapaamisten lisäksi apua on tarjolla ilman toisen ihmisen läsnä oloa ja täysin nettiin perustuen. Kokonaan netissä tapahtuva terapia sekä chattipohjainen keskusteluapu ovat madaltaneet kynnystä hakea apua mielenterveyden ja jaksamisen haasteisiin. Ne voivat toimia myös ensiapuna akuuteissa tilanteissa esimerkiksi ennen sopivan terapeutin löytymistä.

Täältä löydät apua elämän solmuihin:

MIELI Suomen Mielenterveys ry

Sekasin-chat 12–29-vuotiaille nuorille ja nuorille aikuisille

Mielenterveystalo

Lue seuraavaksi:

Terapialle on nyt "pohjaton tarve", ja tässä yritykset näkevät markkinaraon – uusia työhyvinvointikonsepteja tarjoavat firmat laajenevat vauhdilla

Kansalaisaloite antoi Jasmin Tuomelle toivoa paremmasta mielenterveyshoidosta – nyt terapiatakuu on junnannut eduskunnassa jo kaksi vuotta

Nettiterapiaan mahtuisi kolme kertaa nykyinen määrä ihmisiä – samaan aikaan alle kolmannes masentuneista on käyttänyt terveyspalveluita

Tamperelaisyritys sai luvan koronakeksinnölleen: puhallustesteri antaa alle minuutissa tiedon koronatartunnasta

Mon, 17/01/2022 - 10:21

Tamperelainen yritys on saanut sertifioitua koronalaitteensa. Laitetta kehittänyt tamperelaisen Deep Sensing Algorithms (DSA) -yhtiön toimitusjohtaja Pekka Rissanen kertoo, että laite auttaa taistelussa koronavirusta vastaan.

Yhtiö kertoi perjantaina saaneensa laitteelle Euroopan unionin sertifioinnin.

– Laite auttaa yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä palaamaan normaaliin töissä, koulussa ja vapaa-ajalla, yritys sanoo tiedotteessa.

Yle kertoi laitteesta vajaat vuosi sitten. Sille on ollut paljon kiinnostusta Suomessa ja ulkomailla. Suomessa kehitetty puhallustesteri mittaa uloshengityksestä koronainfektion aiheuttamia yhdisteitä.

Laitteita on ollut tarkoitus valmistaa Suomessa.

Laite toimii näin

Toimitusjohtaja Pekka Rissanen kertoi vuosi sitten, että näytteenottoaika on keskimäärin 15 sekuntia ja näytteen tulkinta on noin kolme sekuntia.

Muutama puhallus kädessä olevaan testeriin ja laitteen nanosensorit tunnistavat ihmisen hengitysilman ominaisuudet. Puhelimen sovelluksen kautta mittaustiedot siirtyvät pilvipalveluun, joka antaa muutamassa sekunnissa tiedon, onko testattavalla koronatartunta vai ei.

Tulos perustuu siihen, että hengitysilman tietyt biomarkkerit ovat tyypillisiä koronaviruksen aiheuttamille muutoksille kehossa. Uloshengityksessä ne purkautuvat keuhkoista ilmaan ja laitteen nanosensorit mittaavat eri pitoisuudet. Laite välittää mittaustuloksen puhelimen välityksellä palvelimelle, joka vertaa tulosta koronapotilailta saatuihin tuloksiin.

Maailmalla jo ainakin 60 eri sairautta on onnistuttu tunnistamaan uloshengityksestä.

– Me tunnistetaan korona ihmisen uloshengityksestä eli käytännössä ihmisen aineenvaihdunnan metaboliikan biomarkkereita eli sitä taistelua, mitä solutasolla käydään tulehdusta vastaan. Sen jäljet tulevat uloshengityksessä ihmisen keuhkoista ulos ja siitä voidaan tunnistaa ei pelkästään COVID vaan paljon muitakin erilaisia sairaustiloja, Rissanen kertoi vuosi sitten.

Voit keskustella keksinnöstä tiistaihin 18. tammikuuta kello 23.00 asti.

Lue lisää:

Puhallustesteri antaa minuutissa tiedon koronatartunnasta – laitteiden valmistus alkaa Suomessa

Pessistä tuli apaattinen, Nelli purki pahaa mieltä peilille ja Pentti masentui – tiedekin jo myöntää, että eläin suree kuollutta kaveriaan

Mon, 17/01/2022 - 08:25

Jos eläin vaipuu syvään suruun, piristä sitä kutsumalla kylään ihmisiä, joista lemmikki pitää. Kuten ihmisellä, myös jokaisella eläimellä on oma tapansa surra ja lohduttautua.

Lisää tutkija Emma Hakasen neuvoja suruun vaipuneen lemmikin auttamiseksi löytyy tämän artikkelin lopusta.

Kun 11-vuotias collie Nella jouduttiin lopettamaan, kodin berninpaimenkoira alkoi yhtäkkiä istuskella peilin edessä haukahtelemassa.

Tutkimusten mukaan koira ei tunnista peilikuvaansa. Kolmevuotias Hessu purki siis suruaan ja kaipaustaan vieraaksi koiraksi luulemalleen kuvajaiselleen.

Kaikilla lajeilla on joitakin tunteita, koska tunteet ohjaavat käyttäytymistä ja selviytymistä. Professori Outi Vainio, Helsingin yliopisto

Vallitseva tieteellinen käsitys on, että eläin voi tuntea syvää surua. Perheen lemmikki voi muuttua vetäytyväksi ja apaattiseksi. Koirat voivat vinkua tai jopa ulvoa pahaa mieltään.

Lemmikki suree kadonnutta laumakaveriaan varsinkin, jos niiden välillä on ollut kiinteä tunneside. Se voi syntyä myös eri lajien välille. Kissa ja koira voivat surra toistaan tai molemmat laumasta lähtenyttä ihmistä.

Lohduttavia onnellisuushormoneja hellyydellä ja huomiolla

11-vuotias kotikissa Pentti on menettänyt siskonsa Lempin tammikuussa 2022. Nyt leikkiminen ei huvita, eikä ruoka maistu entiseen malliin. Pentti etsii kaveriaan ympäri taloa ja maukuu surkeana. Aamuöisin poikaa on pidettävä sylissä vähintään tunnin verran ja lohduteltava silittämällä.

– Omistajan läheisyys rauhoittaa ja tuottaa onnellisuushormoneja, jotka helpottavat eläinten surun tuntemusta, kertoo tutkija Emma Hakanen Helsingin yliopistosta.

Siksi huomio ja hellyys ovat tärkeitä elämänhalunsa menettäneelle lemmikille.

Päivisin Pentti vetäytyy makoilemaan menehtyneen karvakaverin lempipaikoille.Kati Latva-Teikari / Yle

Vielä 30 vuotta sitten eläinten tunteiden tutkimukselle hymähdeltiin, ja tunteet kuitattiin ihmisen haluna inhimillistää eläimen käytös. Ajatuksena oli, että tunteiden kokemus vaatii korkeampaa älykkyyttä.

Nyt näkemys on kääntynyt päälaelleen eli ensin ovat kehittyneet tunteet ja vasta sitten ihmisen korkea äly.

– Kaikilla lajeilla on joitakin tunteita, koska tunteet ohjaavat käyttäytymistä ja selviytymistä, toteaa professori emerita Outi Vainio Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta.

Hänen mukaansa tiedemaailmassa on nykyään melko yhteneväinen näkemys varsinkin nisäkkäiden ja lintujen kyvystä tuntea perustunteita.

– Surun lisäksi myös iloa, pelkoa, ahdistusta ja vihaa. Nykyään joukkoon lasketaan myös hämmennys, Vainio luettelee.

Professori Outi Vainio uskoo, että lähitulevaisuudessa eläinten tunteista saadaan yhä enemmän mittaustietoa. Rahoitusta on edelleen vaikea saada, mutta ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia tieteelliseen tutkimukseen perustuvasta tiedosta.Kalle Niskala / Yle

Tutkimustietoa on kuitenkin vielä liian vähän, jotta tiedettäisiin, tuntevatko esimerkiksi terraarioeläimet, äyriäiset, sammakkoeläimet tai kalat surua.

Nykyään myös tiedetään, minkälaisia aivojen rakenteita ja aivokemiallisia tapahtumia vaaditaan, jotta eläimen mielessä syntyy surun tunne.

– Perustunteet kumpuavat aivojen limbisestä järjestelmästä, selventää Emma Hakanen.

Järjestelmä osallistuu tunteiden säätelyyn sekä yhdistää erilaisia tunnetiloja muistiin tallentuneisiin fyysisiin tuntemuksiin.

Kotiin voi myös kutsua kylään ihmisiä, joista sureva lemmikki pitää. Tukija Emma Hakanen, Helsingin yliopisto

Esimerkiksi koirien aivokuvauksessa on huomattu, että tunteiden kokemus käynnistyy samoilla aivoalueilla kuin ihmisillä.

Tuloksia saadaan hitaasti, sillä kuvaukset ovat kalliita ja tutkimusrahoituksen saaminen on edelleen haastavaa.

Ymmärtääkö eläin kuoleman lopullisuuden?

Eläimen ymmärrys kuoleman käsitteestä puolestaan jakaa tiedeyhteisöä.

Moni lemmikin omistaja kuitenkin uskoo, että eläin pystyy jotenkin tajuamaan kuoleman lopullisuuden.

Kokkolalaisella Esa Tarvaisella on elämänsä aikana ollut useita koiria. Hän kertoo 14-vuotiaasta sheltistä Pessistä, joka meni nopeasti huonoon kuntoon ja ehti ennen eläinlääkärille pääsyä menehtyä kotona omistajansa syliin.

Tarvainen antoi perheen irlanninsetteri Urhon tulla katsomaan menehtynyttä.

– Se nuuhki hyvin huolella hengityssysteemit ja kaikki, ja yhtäkkiä se hyväksyi, että tuosta ei ole enää mihinkään, tuo ei ole enää hänen kaverinsa vaan jotakin on sattunut, Tarvainen kertoo.

Urho ei myöhemmin kertaakaan etsinyt kaveriaan.

Pessille itselle puolestaan oli aikoinaan ollut suuren surun paikka, kun perheen irlanninsetteri Figo kuoli.

Esa Tarvainen kertoo, miten pirteä Pessi muuttui apaattiseksi Figon kuoleman jälkeen.

Outi Vainion mukaan yleisohje on, että jos lemmikki menehtyy kotona, sitä kannattaa näyttää muille lemmikeille. Silloin muut eivät etsi ja ihmettele joko ollenkaan tai ei ainakaan kovin kauan.

– Olisi loogista ajatella käyttäytymisen perusteella, että ne ymmärtävät kuolemasta jotakin, mutta mitä, siihen on vaikea ottaa kantaa eikä tieteellä ole vielä vastausta.

Se tiedetään, että esimerkiksi norsuilla on tapana kerääntyä paikkaan, jossa on kuolleen lauman jäsenen jäänteitä.

– Kuoleman käsite on vaikea ja abstrakti asia aivojen käsiteltäväksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö eläin pystyisi kokemaan menetyksen tunnetta, toteaa Emma Hakanen.

Miten lohduttaa surevaa lemmikkiä?

Eläinlääketieteessä ei ole virallista masennusdiagnoosia, mutta surevan lemmikin käytöksessä on selvästi huomattavassa masennuksen piirteitä.

Tutkija Emma Hakanen keräsi listan keinoista, joilla omistaja voi auttaa lemmikkiä toipumaan surusta:

1. Varmista että sureva lemmikki syö ja juo edes jotakin. Voi tarjota ekstrahyvää syötävää, mutta kokonaan ruokavalion vaihtamista ei kannata tehdä vatsavaivojen välttämiseksi.

2. Koirille voi järjestää leikki- tai lenkkiseuraa sen koirakavereista.

3. Kotiin voi myös kutsua kylään ihmisiä, joista sureva lemmikki pitää.

4. Tarjoa positiivisia aivojen stimulaatioita leikkimällä lemmikin kanssa. Anna uusia leluja, vie lenkille uusiin paikkoihin, tee jotakin, mistä lemmikki nauttii.

5. Jos lemmikki elää isommassa laumassa, anna sille yksityistä huomiota.

6. Masentunut, sureva lemmikki voi käyttäytyä epätoivottavasti esimerkiksi pissailemalla sisälle. Älä koskaan rankaise sitä tällaisesta toiminnasta, vaan palaa mieluummin lähtökoulutukseen ja palkitse ennemmin, kun eläin tekee asioita oikein.

Piipahda myös Yle Areenassa:Ymmärrä koiraasi – koiran mieleen sukeltava tiedesarja

Suomen rikkaimman suvun rahoilla pyöritetään säätiötä, joka neuvoo välttämään kännykkäsäteilyä – ihmisiä jopa kehotettu harkitsemaan muuttoa

Mon, 17/01/2022 - 07:08

Onko kännykkäsi lähettämä säteily terveydelle haitallista? Onko piakkoin käynnistyvä 5G-mobiiliverkko uhkarohkea ihmiskoe?

Riippuu keltä kysyy.

Tiedemaailman enemmistön tai WHO:n kaltaisen terveysauktoriteetin vastaus on ei.

Kännykkäsäteilyltä suojaavia välineitä myyvien kauppiaiden vastaus on kyllä.

Sähkömagneettista säteilyä kohtaan koettu epäluulo ja pelko ruokkii kasvavaa bisnestä.

Sänky työhuoneeseen ja kirpparilta vanha lankapuhelin

Järvenpääläinen Anja Haaparanta kertoo eläneensä koko elämänsä perusterveenä.

Viimeisen kahden vuoden aikana häntä ovat kuitenkin vaivanneet oudot oireet. Sydämen lisälyöntejä ja päänsärkyä, josta Haaparanta ei muista koskaan aiemmin kärsineensä.

Lääkärit eivät löytäneet oireille selitystä.

– Kardiologi sanoi, että kun sydän on sähköinen elin, niin se nyt ottaa sähköhäiriötä jostain.

Haaparanta puolestaan on vakuuttunut, että oireiden syy on naapurissa sijaitsevan tukiaseman lähettämä sähkömagneettinen säteily.

Johtopäätöksen tukena on säteilyä koskeva mittausraportti. Raporttia ei ole laatinut Suomen säteilyvalvonnasta vastaava STUK, vaan 2016 perustettu Sähköherkkyyssäätiö.

Kun Haaparanta huolestui tukiasemasta, hän otti yhteyttä säätiöön, joka lähetti hänen kotiinsa insinöörin mittaamaan säteilyarvoja. Säätiön mittauspalvelu on ilmainen.

Säätiön mittausraportin mukaan Haaparannan kodin säteilymäärä oli paikoin "huono".

– Hän sanoi, että makuuhuoneessani on niin korkeat lukemat, että hän ei suosittele sitä käytettäväksi nukkumatilana. Minä siihen että apua, siellähän minä nukun.

Sähköherkkyyssäätiön insinööri kehotti Haaparantaa vaihtamaan langattoman puhelimensa langalliseen. "Hyvä puoli tässä on se, että tämä ei säteile".Terhi Liimu / Yle

Radiotaajuuksisen säteilyn enimmäismääristä säädetään säteilylaissa. Haaparannan kodista mitattu säteily oli kaukana niistä. Sähköherkkyyssäätiö käyttää kuitenkin suosituksiaan, joissa raja-arvot ovat huomattavasti matalammat.

Nukkumapaikan vaihtamisen lisäksi Haaparannalle kerrottiin, miten hän voisi vähentää asuntonsa säteilyn määrää. Haaparanta sai säätiöltä lainaan säteilymittarin sekä säteilyä heijastavaa kangasta, jolla hän päällysti talonsa kadunpuoleiset seinät.

"Olen aina puuhastellut kotini pihapiirissä kesät ja talvet. Nykyään en puuhastele. Vallankaan etupihalla, koska siellä on huomattavasti korkeammat säteilylukemat", Haaparanta sanoo.Terhi Liimu / Yle Koneen osakkeiden turvin 5G-verkkoa vastaan

Haaparanta on kertonut kokemuksistaan myös Helsingin Sanomille.

MOT perehtyi tarkemmin Haaparantaa neuvoneen Sähköherkkyyssäätiön toimintaan.

Sähköherkkyyssäätiön perusti vuonna 2016 Ilona Herlinin sijoitusyhtiö Polttina Oy. Ilona Herlin on Koneen toiseksi suurin osakkeenomistaja ja Suomen harvoja miljardöörejä. Herlin on myös Sähköherkkyyssäätiön puheenjohtaja.

Sähköherkkyyssäätiön hallitukseen kuuluvat Ilona Herlin (toinen vasemmalta) ja Hanna Nurminen (toinen oikealta). He kuuluvat Suomen rikkaimpaan sukuun, eli hissiyhtiö Koneen omistaviin Herlineihin.

Samaan aikaan kun Sähköherkkyyssäätiö aloitti toimintansa, Polttina Oy:n omistusosuus Koneesta väheni 200 000 B-osakkeella. Sähköherkkyyssäätiön pääoma oli säätiön toiminnan alkaessa sama määrä, eli 200 000 Koneen B-osaketta.

Säätiön hallitukseen kuuluva Hanna Nurminen on puhunut avoimesti sähköherkkyydestään julkisuudessa. Myös Nurminen on sukuyhtiönsä Koneen suurimpia osakkeenomistajia.

Sähköherkkyyssäätiön tilinpäätösten mukaan säätiö omisti Koneen osakkeita 12,5 miljoonan euron edestä loppuvuonna 2020.

Varallisuuttaan Sähköherkkyyssäätiö on käyttänyt esimerkiksi tukemalla tahoja, jotka kampanjoivat 5G-mobiiliteknologiaa vastaan.

"5G-matkaviestinverkon vaikutuksista huolestuneet aktiiviset kansalaiset kampanjoivat pysäyttääkseen verkon rakentamisen lisätutkimusten ajaksi. Säätiö tuki toimintaa maksamalla kampanjan mainoskuluja." Ote Sähköherkkyyssäätiön vuoden 2020 tilinpäätöksestä

Säätiö rahoittaa myös sähkömagneettisen säteilyn terveysriskejä selvittävää tutkimusta. Esimerkiksi vuonna 2019 säätiö myönsi 441 927 euroa Turun yliopiston radiotaajuisen säteilyn biologista vaikutusta selvittävään hankkeeseen.

Säätiön keskeisintä toimintaa on kuitenkin sähköherkkien neuvonta ja apuvälinelainaamon pyörittäminen. Ensimmäisen kolmen toimintavuotensa aikana säätiö oli lainannut apuvälineitä yli sadalle henkilölle.

Säätiö lainaa apuvälineitä ilmaiseksi. Mikäli lainaaja haluaa kokeilujakson jälkeen ostaa välineet itselleen, säätiö tarjoaa kauppiaiden yhteystietoja.

Anja Haaparannan säteilyä heijastava kangas on tuhansien eurojen arvoinen. Sen ostaminen on eläkeläiselle iso päätös.

– Mutta se sijoitus on tehtävä. Enhän minä ilman niitä tule toimeen.

Mobiilisäteilyltä suojaavat välineet ovat kasvava bisnes, joka pohjaa kyseenalaisiin väitteisiin säteilyn vaarallisuudesta.

Tarjolla kaikkea maalista vauvanmyssyihin

Haaparannan kankaan on valmistanut sveitsiläinen Swiss Shield. Yritys on valmistanut säteilyä heijastavaa kangasta 1990-luvun lopulta lähtien.

Swiss Shieldin toimitusjohtaja Henrik Tvengen mukaan kankaan kysyntä on kasvanut selvästi viime vuosina.

– Ehkä korona vaikuttaa asiaan? Ehkä ihmiset viettävät enemmän aikaa kotona tietokoneillaan selvittämässä, mitä on 5G, Tvenge pohtii.

Tarjonnasta päätellen mobiilisäteilyltä suojaavien välineiden markkinat kasvavat maailmanlaajuisesti. Tarjolla on kaikkea säteilyä heijastavasta maalista kankaisiin ja vauvanmyssyihin.

MOT perehtyi suojavälinemarkkinoihin. Uusin MOT-jakso katsottavissa alta.

Kauppiaiden myyntivaltti on mobiilisäteilyn väitetty vaarallisuus.

Joidenkin verkkokauppojen nettisivuilla säteilyn väitetään aiheuttavan muun muassa päänsärkyä, dna-vaurioita, hedelmättömyyttä ja syöpää.

– Me kaikki kärsimme sähkömagneettisista aalloista. Jotkut enemmän kuin toiset. Mutta olemme kaikki potentiaalisia asiakkaita, kuvailee Swiss Shieldin toimitusjohtaja Tvenge.

Swiss Shieldin toimitusjohtaja Henrik Tvenge kertoo puhuvansa päivittäin sähkömagneettisesta säteilystä kärsivien kanssa. "Jotkut pohtivat itsemurhaa, koska eivät kestä ympäristön säteilyä".Terhi Liimu / Yle

Väitteet ovat vastoin tiedemaailman tämänhetkistä käsitystä.

Kännykkäsäteilyn mahdollisia haittavaikutuksia on tutkittu vuosikymmeniä. Johdonmukaista näyttöä esimerkiksi säteilyn syöpää aiheuttavista vaikutuksista ei ole toistaiseksi löydetty.

Sen sijaan säteilyn jatkuvalla välttämisellä saattaa olla ikäviä seurauksia.

Mitä tiedämme kännykkäsäteilyn vaarallisuudesta?
  • Olemme jatkuvasti altistuneena erilaiselle sähkömagneettiselle säteilylle.
  • Osa säteilystä on vaarallista. Vaarallista säteilyä on esimerkiksi röntgensäteily tai gammasäteily.
  • Mobiililaitteiden lähettämä säteily on huomattavasti matalaenergisempää. Sen turvallisuutta on tutkittu paljon.
  • Toistaiseksi aihetta koskeva tieteellinen konsensus on, että mobiililaitteiden lähettämän säteilyn vaarallisuudesta ei ole pitävää näyttöä.
  • Asiasta tarvitaan kuitenkin lisätietoa, joten aihetta koskeva tutkimus jatkuu edelleen.
Lääketieteen asiantuntijat eivät suosittele säteilyn välttämistä

On jo pitkään tiedetty, että kalkkitabletin kaltainen lumelääke voi parantaa, jos ihminen uskoo saavansa tehokasta lääkettä.

Sähköherkkyydessä on kyse samasta ilmiöstä, mutta käänteisesti, sanoo psykiatrian professori Jyrki Korkeila Turun yliopistosta.

– Se on eräänlaista pirullista oppimista, Korkeila sanoo.

Jos ihminen vakuuttuu mobiilisäteilyn vaarallisuudesta, keskushermosto voi ajan myötä herkistyä asialle. Lopulta henkilö voi säteilyn lähteitä havaitessaan saada rajujakin fyysisiä oireita, vaikka elimistö olisi kunnossa.

Sähköherkät kärsivät niin sanotusta nosebo-ilmiöstä eli lumehaitasta, sanoo professori Korkeila. "Tällaiset mekanismit ovat olleet ihmisille tärkeitä, jotta on voitu pysyä hengissä tilanteissa, joissa ei tiedetä onko jokin asia vaarallinen vai ei". Terhi Liimu / Yle

MOT haastatteli tätä juttua varten useita lääketieteen asiantuntijoita muun muassa Työterveyslaitokselta ja HUSin toiminnallisten häiriöiden poliklinikalta.

Yksikään ei suositellut mobiilisäteilyltä suojautumista, vaikka henkilö kokisi sen helpottavan oloa. Myöskään Duodecimin Käypä hoito -suositus ei suosittele sitä.

Yksi syy tähän on se, että säteilyltä suojautuminen hankaloittaa merkittävästi elämää. Nykyisin mobiilisäteilyä on kaikkialla, missä on ihmisiä.

Toinen syy on se, että säteilyn välttämisen uskotaan voivan pahentaa oireita.

– Välttäminen on viimeinen asia mikä kannattaa tehdä. Se vahvistaa kielteistä oppimista, Korkeila sanoo.

Sähköherkkyyden syynä pidetään nosebo-ilmiötä
  • Kyselytutkimusten mukaan 1,6 prosenttia suomalaisista kertoo saavansa sähkömagneettisesta säteilystä terveydellisiä oireita.
  • Sähköherkkien oireet ovat todellisia. Niiden syynä ei kuitenkaan pidetä sähkömagneettista säteilyä itsessään.
  • Sen sijaan oireiden syynä pidetään keskushermoston herkistymistä asialle, jonka mieli tulkitsee vaaralliseksi.
  • Oireet voivat viedä työkyvyn. Tanskassa tehtyjen tutkimusten mukaan noin kahdeksan prosenttia työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu sähköherkkyyden kaltaisesta oireilusta, johon ei löydetä syytä henkilön elimistöstä.
Koneen säätiö rahoitti kännykkäsäteilyn vaaroista varoittavan lastenkirjan

Sähköherkkyyssäätiöllä on yhteys myös Suomen suurimpiin tieteen rahoittajiin kuuluvaan Koneen säätiöön. Ilona Herlin ja Hanna Nurminen istuvat molempien säätiöiden hallituksissa.

Vuosien 2010 – 2016 aikana säätiö on jakanut ainakin 272 000 euroa erilaisiin sähköherkkyyttä tai sähkömagneettisen säteilyn turvallisuutta käsitteleviin hankkeisiin.

Esimerkiksi vuonna 2012 säätiö myönsi 8700 euroa Devra Davisille kännykkäsäteilyn terveysvaikutuksia koskevaan hankkeeseen. Davis on maailman nimekkäimpiä mobiiliteknologian vaaroista varoittajia. Hänen mukaansa mobiililaitteiden säteily aiheuttaa muun muassa syöpää.

Koneen säätiö myönsi 8000 euroa Älyn jäljillä -lastenkirjan toteuttamiseen vuonna 2016. Kirjan lopussa on vanhemmille suunnattu tieto-osuus, jossa varoitetaan mobiilisäteilyn haitallisista terveysvaikutuksista lapsille. Kirjan kustansi Erja Tamminen, joka myy välineitä säteilyltä suojautumiseen.

Suurin osa rahasta – yli 200 000 euroa – on myönnetty Turun ammattikorkeakoululle erilaisiin sähkömagneettista säteilyä koskeviin hankkeisiin. Hankkeita vetäneet henkilöt toimivat nykyään Sähköherkkyyssäätiössä.

Vuoden 2016 jälkeen Koneen säätiö ei ole tukenut sähköherkkyyttä koskevia hankkeita. Eli sen jälkeen, kun Sähköherkkyyssäätiö perustettiin.

“Ei voi tukea pelkästään konsensuksen mukaista tutkimusta”

Koneen säätiön tiede- ja taiderahoituksen johtaja Kalle Korhonen toteaa, ettei Koneen säätiö ole vastuussa tuettujen hankkeiden lopputuloksista.

– Säätiöön on tullut yleisessä rahoitushaussa hakemuksia, joiden mukaan ilmiötä ei ole kunnolla tutkittu, ja säätiön käyttämät arvioijat ovat pitäneet niitä uskottavina, Korhonen kertoo sähköpostitse.

Korhosen mukaan mobiilisäteilyn vaarallisuutta koskevan tutkimuksen tukeminen on tarpeellista, vaikka asiasta ei toistaiseksi pitävää näyttöä olekaan.

– Tiede ei edisty, jos kaikki tutkijat aina seuraavat tieteen konsensusta kyseenalaistamatta sitä.

Korhonen muistuttaa, että sähköherkkyyttä koskevat tukipäätökset ovat pieni osa Koneen säätiön jakaman rahan joukossa. Koneen säätiö on tukenut tiedettä ja taidetta 115 miljoonalla eurolla vuosina 2010–2016.

Sähköherkkyyssäätiö kieltäytyy haastattelusta

MOT-toimitus pyysi Hanna Nurmisen, Ilona Herlinin ja muiden Sähköherkkyyssäätiön keskeisten toimijoiden haastattelua. Säätiö suostui vastaamaan vain sähköpostitse.

MOT:n tekemien taustahaastattelujen perusteella Sähköherkkyyssäätiö saattaa neuvoa säteilystä huolestuneita ihmisiä jopa harkitsemaan asunnostaan muuttamista.

Säätiö ei perustellut MOT:lle, miksi se neuvoo ihmisiä näin.

Sähköherkkyyssäätiö ei myöskään perustellut, miksi se ylipäätään neuvoo ihmisiä suojautumaan mobiilisäteilyltä, kun säteilyn vaarallisuudesta ei tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella ole johdonmukaista näyttöä.

– Tällä hetkellä käytävä juupas-eipäs-keskustelu johtaa siihen, että sähköherkät eivät saa apua, vaan jäävät yksin sairautensa kanssa, sanoo Sähköherkkyyssäätiön toimitusjohtaja Anni-Marja Riikinsaari.

Säätiöltä apua hakeneen Anja Haaparannan terveysoireet eivät ole helpottaneet, vaikka hän on muuttanut elintapojaan säätiöltä saamiensa neuvojen mukaisesti. "En näe muuta mahdollisuutta kuin muuttaa tästä kodista".Terhi Liimu / Yle

Juttua päivitetty 17.1.2022 klo 14:45: Lisätty Henrik Tvengen kuva ja kuvateksti.

Lisää aiheesta:

Valheenpaljastaja: Suomalainen yritys kauppaa 5G-säteilysuojavaatteita

Elävä arkisto: Sähköyliherkkyys ei ole sairaus Suomessa

Meteorologilta: Kieli elää muuttuvan ilmaston mukana

Sat, 15/01/2022 - 18:11

Kieli elää ajassa. Uusille asioille ja käsitteille syntyy jatkuvasti uusia sanoja, joita myös keksitään tarpeen tullen.

Tiesitkö, että hiilijalanjälki on yli vuosikymmenen takainen ilmaisu? Se on edelleen kovassa käytössä, sillä se on kätevä tapa kuvata sitä, miten paljon yksi ihminen, tietty tuote tai yritys tuottaa hiilidioksidia ilmakehään. Hiilijalanjäljen pienentäminen on oleellinen osa ilmastonmuutoksen hillintää.

Moni aikuinen on koulussa oppinut termin kasvihuoneilmiö, joka on edelleen voimissaan, mutta nykyään ilmiön seurauksia kutsutaan ilmastonmuutokseksi. Viimevuosina on myös yleistynyt ilmastokriisistä puhuminen.

Vuoden lopulla lisättiin jälleen uusia sanoja Kotimaisten kielten keskuksen ylläpitämään Kielitoimiston sanakirjaan. Saimme käyttöömme monta uutta sanaa, jotka liittyvät muuttuvaan ilmastoon, ilmastonmuutoksen hillinnässä tarvittavaan vihreään siirtymään tai ekologiseen elämäntapaan.

Trendi on tuttu menneiltä vuosilta.

Vuonna 2014 sanakirjaan lisättiin Ilmatieteen laitoksen varoitusuudistuksen myötä termit hellevaroitus sekä tukala helle, jotka ovat sittemmin tulleet tutuiksi kesäisistä säätiedotuksista. Lieneekö samaa perua myös viestien tuojiin kohdistettu sääviha.

Edellisellä vuosikymmenellä puhuttiin myös sahasäästä, mikä ei ole ollut kovin kovalla käytöllä, mutta kuvaa hyvin tämänkin talven poukkoilevia säätiloja.

Viime vuonna sanakirjaan lisättiin helleuupumus, jota moni koki viime kesän kuumuudessa. Sitä voisi puolestaan kuvata jollain näistä muutaman vuoden takaisista termeistä: hellekupoli, käristyskupoli tai jopa helleinferno.

Talvipakkasilla käsite sai seurakseen lumi-infernon, jota vuosia sitten olisi voinut kutsua uusiotermillä häirikkölumi. Sana ei kuitenkaan ole nauttinut suurta suosiota.

Yhdysvalloissa nousi ilmastokapina, kun maa vetäytyi aikoinaan Pariisin ilmastosopimuksesta. Ilmastohätätila julistettiin puolestaan pari vuotta sitten Euroopan parlamentissa, ja viime vuosina julistuksia ovat tehneet muutkin tahot, kuten Helsingin kaupunki. Ilmastolakkoilijat ovat olleet Suomessakin näkyvästi esillä vaatimassa ilmastotekoja päättäjiltä.

Ilmastohätätila näkyy muun muassa kasvavana kiinnostuksena vähähiilisempiä kulutushyödykkeitä kohtaan, teknologian alalla puhuttiin cleantechistä jo vuonna 2013, ja muutama vuosi aiemmin degrowthista. Elämäntapavalinnoissa on viime vuosina noussut esiin lentohäpeä sekä planetaarinen ruokavalio ja ilmastodieetti. Näitä kohti auttavat muun muassa kasviliha, nyhtis sekä lautashävikin pienentäminen.

Edellämainittujen asioiden tavoitteena on pienentää kulutusta ja parhaassa tapauksessa hivuttaa ylikulutuspäivää kohti loppuvuotta. Termi on ollut käytössä jo kohta viisi vuotta, ja kokoajan päivä on siirtynyt aiemmaksi. Vuonna 2020 koronakurimus tosin siirsi päivää jopa kolmella viikolla myöhemmäksi. Koko maapallolla laskennallinen päivä oli kuitenkin jälleen viime vuonna 29.7. Suomalaiset kuluttivat osansa maapallon vuotuisista luonnonvaroista jo 10.4.

Tällä vuosikymmenellä on alettu puhua myös luontokadosta eli luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä, joka linkittyy voimakkaasti yhteen ilmastonmuutoksen kanssa. Sen yksi selvimpiä ilmentymiä on pörriäisten väheneminen, mihin muun muassa Yleisradio on tarttunut kampanjalla, joka kannusti tekemään pörriäistekoja, kuten perustamaan hyönteisten monimuotoisuutta edistäviä niittyjä.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamista luonnossa tapahtuvista muutoksista kertovat myös saimaannorppien avuksi lumesta kasattavat apukinokset sekä vuonna 2019 Suomen luonnossa piipahtanut ja sanakirjaankin päässyt kultasakaali.

Ehkä pysäyttävin viime vuoden uusista sanoista on ympäristösuru.

Kun jo kohta neljä vuotta täyttävä ilmastoahdistus on yhä useampien huulilla ja mielessä, on rinnalle noussut myös uusi tunnetila. Termi ei viittaa pelkästään ilmastossa vaan yleisesti ympäristössä tapahtuviin epämieluisiin muutoksiin. Sana sopii hyvin erityisesti Suomessa vilkkaana käyvään keskusteluun hakkuista, jotka ovat voineet synnyttää surun tunnetta tutun metsän kadottua.

Pahimmillaan suru on lamauttava tunne, mutta parhaimmillaan se saa ihmisen toimimaan.

Artikkelissa esiintyvää ilmastosanastoa

Kasvihuoneilmiö eli maapallon ilmaston lämpeneminen lämpösäteilyä pidättävien aineiden kuten hiilidioksidin ja vesihöyryn lisääntyessä ilmakehässä.

Hiilijalanjälki, hiilipaino tai ilmastopaino on yksilön tai yhteisön kulutuksen tai tuotteen valmistamisen ja sen elinkaaren aiheuttama hiilidioksidipäästöjen määrä.

Vihreä siirtymä tarkoittaa hiilidioksidipäästöjen vähentämistä kiertotalouden ja uusien energiaratkaisujen avulla. Ilmausta käytetään muun muassa hallituksen kestävän kasvun ohjelmassa, joka julkaistiin keväällä 2021.

Ilmastokapinaksi kutsuttiin useiden Yhdysvaltain osavaltioiden aloittamaa toimintaa Pariisin ilmastosopimuksen noudattamiseksi vastalauseena presidentti Trumpin päätökselle vetäytyä sopimuksesta.

Ilmastohätätila on tilanne, jossa tarvitaan välittömiä toimia ilmastonmuutoksen vaikutusten rajaamiseksi.

Cleantech eli puhdas teknologia tarkoittaa liiketoimintaratkaisuja, joissa pienillä raaka-aine- ja energiamäärillä saadaan aikaan tuotteet ja palvelut ja tuotetaan samalla mahdollisimman vähän päästöjä ja jätettä.

Degrowth on aate ja toimintatapa, joka pyrkii hillitsemään talouden jatkuvaa kasvua, jotta maailma ja sen luonnonvarat säästyisivät tulevillekin sukupolville.

Planetaarinen ruokavalio on huippututkijoiden kehittämä ruokavalio, joka on sekä terveellinen ihmiselle että hyväksi maapallolle. Ruokavalion suositusten mukaan tulisi syödä aiempaa vähemmän lihaa, kalaa ja kananmunia ja enemmän kokojyväviljaa, pähkinöitä, kasviksia ja hedelmiä.

Ilmastodieetti on hiili- eli ilmastopainoa keventävä, entistä vähemmän luonnonvaroja kuluttava elämäntapa.

Ympäristösurulla tarkoitetaan maiseman, ekosysteemin, lajin tai elämäntavan muutoksesta tai sen uhasta aiheutuvaa menetyksen tunnetta, joka voi jopa rajoittaa toimintakykyä.

Lähde: Kielitoimiston sanakirja

Lue myös:

Ilmaston lämpenemisessä iso loikkaus – seitsemän viime vuotta mittaushistorian lämpimimmät, ero aiempaan "merkittävä"

Ilmastonmuutos on jo Suomessa – Tässä 8 esimerkkiä tapahtuneista mullistuksista

Toksisella sisäilmalla ja ihmisen oireilla on yhteys – monitieteellinen väitöstutkimus todisti asian ensimmäistä kertaa

Fri, 14/01/2022 - 07:21

Tuore väitöstutkimus antaa uutta tietoa sisäilman vahingollisuuden ja tiloissa oleskelevien henkilöiden sairastavuuden välillä.

Tutkimuksessa selvitettiin solukokeilla luokkahuoneiden sisäilman myrkyllisten altisteiden ja rakennuksessa oleskelevien opettajien oireiden yhteyttä.

Oulun yliopistossa tänään väittelevän Janne Salinin tutkimuksen mukaan sisäilman myrkyllisyys näyttää olevan merkittävä riskitekijä oireiden subjektiivisen havaitsemisen kannalta.

– Tämä on ensimmäinen työ, jossa työntekijöiden toksista altistumista ja oireilua on yhtäaikaisesti mitattu ja verrattu, sanoo Salin.

Oleellista on, että näitä kahta asiaa tutkittiin erillään toisistaan, mutta yhtä aikaa.

Tutkimusaineiston perusteella koululuokista voidaan tunnistaa vahingollisia altisteita, jotka lisäävät riskiä oireiluun. Tulokset luovat pohjaa viranomaisille terveysperusteisten raja-arvojen määrittämiseen.

Salinin mukaan on paljon, mitä ei tiedetä haitallisesta sisäilma-altistumisesta ja sen terveysvaikutuksista.

– Niiden tarkempi tutkiminen jatkossa on erityisen tärkeää.

Se taas vaatii monitieteellisyyttä ja poikkitieteellistä lähestymistapaa, koska yksikään tieteenala ei pysty sitä yksinään ratkaisemaan.

– Tämän tutkimuksen yksi tärkeä arvo oli se, että siinä oli sekä lääketiede, mikrobiologia että solutoksikologia vahvasti edustettuna, sanoo Salin.

"Tutkimuksen tulos on merkityksellinen"

Väitöstutkimuksen mukaan huoneilman toksisuuteen liittyi moninkertaista rakennukseen liittyvän oireilua.

Aineisto on kerätty 15 suomalaiskoulusta. Opettajille tehtiin kattavat oirekyselyt, ja opettajien luokkahuoneista kerättiin kahdella eri menetelmillä näytteet. Solukokeilla mitattiin näiden näytteiden myrkyllisyys.

Tämän tutkimuksen ensilöydös julkaistiin vuonna 2017, nyt aineistoa on analysoitu yksityiskohtaisemmin.

– Terveydellisen riskin arvioinnin näkökulmasta tutkimuksen tulos on merkityksellinen. Se nostaa myös kysymyksen, voisiko soluille myrkyllinen sisäilma-altistuminen olla syytekijä ihmisten oireilulle. Asia vaatii runsaasti jatkotutkimusta, siihen kysymykseen tämä tutkimus ei anna vastausta, sanoo Janne Salin.

Tämän tutkimuksen tulokset avaavat Salinin mukaan monia uusia näkökulmia haitallisen altistumisen ja siihen liittyvien terveysvaikutusten tutkimiseen.

– Nyt meillä on hyvä mahdollisuus edetä kohti kaikille yhteisiä intressejä. Tunnistetaan haitat ja minimoidaan sekä kustannukset että kärsimys.

Lue myös: THL: Suomalaisten käsitykset sisäilmaongelmista ovat liioiteltuja

Rakennukseen liittyvän oireilun syyt ja seuraukset ovat epäselviä

Sisäilmaongelmien ja erilaisten altisteiden kirjo sisäilmassa on suuri.

Jo kymmeniä vuosia on tiedetty, että erilaisia myrkkyjä tuottavia mikrobeja kasvaa kosteusvauriorakennuksissa ja että ne voivat päästä sisäilmaan altistamaan ihmisiä. On myös paljon erilaisia sisäilmassa esiintyviä kemikaaleja.

Työterveyslaitoksen mukaan psyykkisten tekijöiden osuus koetuissa sisäilmaoireissa voi olla merkittävä.

Rakennuksiin liittyvien monenlaisten oireilujen yhteydet ovat suurilta osin epäselviä.

Kyseessä on merkittävä koko suomalaista yhteiskuntaa koskeva kysymys.

Oireiden kirjo on laajempi kuin tiedetään

Rakennukseen liittyvien oireiden aiheuttajat ja syntymekanismit ovat pääosin epäselvät.

Kosteusvaurioituneista rakenteista, sisäilmasta ja laskeumapölystä on löydetty toksisia mikrobeja, joista monet tunnetaan kosteusvaurioindikaattorilajeina.

Mikrobimyrkkyjen on havaittu olevan myös herkästi aerosolisoituvia. Sisätiloissa esiintyy runsaasti myös erilaisia vahingollisia kemikaaleja.

Tämän monimutkaisen altistumisen terveydellistä merkitystä ei tunneta.

Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli selvittää, voidaanko toksisuusmittausta käyttää sisätilojen terveysriskin arvioimisessa.

Tutkimuksessa tunnistettiin altisteita, jotka voivat aiemman kirjallisuuden perusteella aiheuttaa elimistössä mitokondrioiden toimintahäiriön ja oksidatiivisen stressin kautta immunologista tulehdusta, kemikaaleja tunnistavien hermojen aktivaatiota ja herkistymistä sekä neurogeenista tulehdusta.

Salin arvioi, että tämän tutkimuksen ja aiemman kirjallisuuden valossa nämä mekanismit voisivat olla merkittäviä rakennukseen liittyvien oireiden syntymisessä.

Tutkimuksen mukaan luokkahuoneen mikrobien toksisuus nosti työympäristöön liittyvien oireiden määrän lähes kaksinkertaiseksi ja pölyn toksisuus kolminkertaiseksi.

Moninaiset oireet, erityisesti hengitystie- ja silmäoireet liittyivät tilastollisesti merkitsevästi mitattuun toksisuuteen. Rakennukseen liittyvien oireiden kirjo näyttää olevan huomattavasti laajempi kuin on tähän asti tunnettu.

Tulosten perusteella haitallinen altistuminen sisäilman kautta näyttäisi olevan tunnettua laajempi ilmiö. Nykyisin käytössä olevilla menetelmillä voida tunnistaa kaikkia sisäilmaan liittyviä terveydellisiä riskejä.

Lue myös: Bakteerit voivat olla hometta suurempi sisäilmaongelmien aiheuttaja, kertoo THL:n tutkimus

Tutkimus: Jos vanhempi itse kokee oireita sisäilmasta, hän myös useammin raportoi lapsensa oireilevan koulun sisäilmasta

Onko sinulla kokemuksia sisäilmaan liittyvistä oireista? Voit keskustella aiheesta lauantaihin kello 23:een asti.

Janne Saarikiven kolumni: Hävittäjähankinta antaa mallia siitä, miten kannattaa puolustaa myös Suomen kulttuuria

Thu, 13/01/2022 - 05:45
Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Kuuntele kolumneja Yle Areenassa

Suomi päätti hankkia noin 10 miljardilla torjuntahävittäjiä ja oheistarpeita. Se on noin 1800 euroa jokaista suomalaista kohti sylivauvat mukaanlukien, eli aika paljon. Toisaalta se on noin seitsemäsosa Suomen vuosittaisista sotemenoista, eli aika vähän.

Toisin kuin monet tuntemani kulttuuri- ja tiedeihmiset, kannatan tätä hankintaa lämpimästi. Ajattelen näin: torjuntahävittäjät ovat vähän kuin vesikatto talossa. Jos taivaalta sataa vettä ja se pääsee talon rakenteisiin, on koko talo pilalla. Siksi katto uusitaan jo ennen kuin se alkaa vuotaa.

Jos taivaalta sataa vesipisaroiden asemesta pommeja ja ohjuksia, ottaa ohraleipä. Siksi myös ilmapuolustus pitää uusia ennen kuin taivas putoaa niskaamme.

Nyt kun olemme näin yksimielisesti päättäneet satsata valtiomme vesikaton uusimiseen hyvän sään aikana, tehkäämme itse taloonkin investointeja.

Tunnetussa historiassa Suomen alueella on ollut keskimäärin pari kolme sotaa vuosisadassa. Ja historiasta voi oppia ainakin yhden seikan, nimittäin että se ei ole vielä loppunut.

Olen iloinen siitä, että maanpuolustuksen kannalta tärkeät hankinnat toteuttaa vasemmistohallitus, jossa ovat kaikki tällaisiin menoihin kriittisimmin suhtautuvat puolueet.

Ja juuri siksi minulla onkin ehdotus.

Nyt kun olemme näin yksimielisesti päättäneet satsata valtiomme vesikaton uusimiseen hyvän sään aikana, tehkäämme itse taloonkin investointeja. Jättäkäämme tästä sukupolvesta jokin muukin jälki kuin se, että katto ei vuotanut.

Suomi on ainutlaatuinen siksi, että täällä on suomalaista kulttuuria, ajattelua ja kieltä.

Suomi ei ole ainutlaatuinen siksi että täällä on hävittäjäkoneita, tai työpaikkoja, tai kasvuyrityksiä, tai maataloutta. Suomi on ainutlaatuinen siksi, että täällä on suomalaista kulttuuria, ajattelua ja kieltä. Se on ainoa kolkka tällä planeetalla, jossa nämä lauseet ymmärretään.

Pannaan nyt siis hävittäjäkauppojen yksimielisyydellä ainakin saman verran rahaa suomalaiseen luovuuteen – tieteeseen, taiteeseen ja kulttuuriin – ja hankitaan hävittäjille jotain puolustamisen arvoista.

10 miljardilla voidaan perustaa ensinnäkin yksi kokonainen uusi yliopisto. Ja millainen yliopisto! Sellainen, joka ei panosta yrittäjäyhteistyöhön, kaupallistettavien innovaatioiden tai edes kansainvälisen huippututkimuksen tekemiseen, kuten kaikki nykyiset, vaan nimenomaan suomalaisten asioiden tutkimiseen.

Sinne perustetaan satoja professorin ja tutkijan paikkoja asiantuntijoille, jotka tutkivat suomalaisten historiaa, alkuperää ja muinaisuutta. He tutkivat suomalaisten geenejä, suomen kielen murteita ja sanastoa, suomalaista taidetta ja sen yhteyksiä maailmaan.

Ja he eivät julkaise ainoastaan Amerikan erikoisbulletiinissa, vaan myös suomeksi suomalaiselle, koska tämä on kansallinen satsaus, koko Suomelle.

Rahaa jää silti yli vaikka kuinka paljon. Sillä rahoitetaan suomalaisen nuorison musiikki-, teatteri- ja tanssiharrastukset, huippu-urheilu. Annetaan kirjailijoille kuukausipalkkaa.

Perustetaan uusi stipendijärjestelmä jatko-opiskelijoille, rahoitetaan esimerkiksi 1000 väitöskirjaa taiteista ja toinen mokoma tieteistä. Ostetaan lahjakkaita professoreja Suomeen opettamaan meitä ja lähetetään lahjakkaat suomalaiset nuoret ulkomaiden parhaisiin kouluihin opiskelemaan ties mitä.

Ostetaan muutama uusi konserttitalo, ja niihin sinfoniaorkesteri. Tilataan 10 oopperaa. Perustetaan jokaiseen maakuntaan rokkiklubi, annetaan taiteilijapalkkaa muusikoille ja kuvataiteilijoille. Hankitaan Helsinkiin 250 uutta julkista taideteosta suomalaisilta taiteilijoilta, á 100 000 euroa - joka kulmaan! Johan näyttää kaupunki komeammalta kuin Guggenheimin museon kera konsanaan.

Ajatelkaapa millainen puolustusinvestointi tämä on. Globalisaation aikana Suomi uskaltaa puolustaa suomalaista kulttuuria ja luovuutta, suomen (ja ruotsin, ja saamen) kielellä tekemistä. Suomalainen kulttuuri nousee koronasta vahvempana kuin koskaan. Ja vain hävittäjähankinnan hinnalla!

Investointi tehdään tietenkin yksimielisesti. Onhan se rauhan- ja yhteiskunnan rakentamisen investointi ja siksi mieluisampi kuin aseosto. Sen jälkeen voimme katsoa toisiamme silmiin ja sanoa jalkaväenkenraali Ehrnroothin sanoin:

Suomi on hyvä maa, se on maailman paras maa meille suomalaisille, ja se on puolustamisen arvoinen.

Janne Saarikivi

Kirjoittaja on uupunut ja työtön professori, joka tekee osa-aikahommia Tromssaan. Todennäköisesti hän on eri mieltä kanssasi.

Kolumnista voi keskustella 14.1. klo 23.00 saakka.

Koirilla on kielipäätä: koira erottaa omistajansa äidinkielen muusta puheesta

Wed, 12/01/2022 - 20:00

Meksikolainen neurobiologi Laura Cuaya sai tutkimusidean omasta koirastaan, bordercollie Kun-kunista. Muutettuaan joitakin vuosia sitten Meksikosta Unkariin Cuaya alkoi miettiä, tajusiko Kun-kun, että sitä ystävällisesti puhuttelevat budapestilaiset puhuivat toista kieltä kuin sen emäntä.

– Ihmislasten tiedetään huomaavan eron jo ennen kuin he osaavat puhua. Huomaavatko koirat? kertoo Eötvös Lorándin yliopiston neuroetologian laboratoriossa työskentelevä Cuaya johtamansa tutkimuksen kimmokkeesta.

Hermotieteitä ja etologiaa yhdistävässä neuroetologiassa tutkitaan eläinten käyttäytymisen hermostollista taustaa.

Kun-kun ja muut 17 kokeisiin valittua koiraa totutettiin makaamaan MRI- eli magneetttikuvauslaitteen kuvausputkessa. Sitten niille alettiin lukea Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssiä sekä espanjaksi että unkariksi.

Jokainen koira oli kuullut omistajansa puhuvan vain toista tutkimuksen kielistä. Lukijat eivät olleet koirille tuttuja eikä kirjakaan.

Roduiltaan koirat olivat hyvin kirjava joukko, kultaisistanoutajista monirotuisiin. Myös ikähaitari oli laaja, kolmesta yhteentoista vuoteen.

Jonossa magneettikuvaukseen. Enikő Kubinyi

Ennen ranskalaista klassikkoteosta koirat saivat kuullakseen tietokoneella sekoitettua epäkieltä, koska tutkijat halusivat selvittää, ymmärtävätkö koirat sen ja todellisen puheen eron. Aivojen pääkuuloalueen kuvissa näkyi, ettei asia jäänyt koirille epäselväksi.

Etologi Raúl Hernández-Pérezin mukaan ei silti ole varmaa, että koirilla on nimenomaan kielten havaitsemiseen liittyviä hermostollisia prosesseja, kuten ihmisillä.

Kokeiden reaktiot saattoivat olla vain vastaus siihen, mikä äänissä tuntui koirista luonnolliselta ja mikä oudolta, Hernández-Pérez sanoo.

Kun tutkimuksia jatkettiin, MRI-kuvat kuitenkin osoittivat toisen kuuloalueen aktivoituvan omistajan äidinkielestä eri tavalla kuin vieraasta kielestä. Koirat erottivat kielet toisistaan. Vastaavaa ei ole tätä ennen havaittu muilla eläimillä kuin ihmisillä.

Onko koira poikkeus?

Kokeet osoittivat myös, että mitä enemmän koiralla oli ikää ja ihmisten kanssa vietettyjä vuosia, sitä selvemmin sen aivot reagoivat kielten erilaisuuteen.

– Jokaisella kielellä on omat auditiiviset säännönmukaisuutensa. Tulostemme perusteella koira poimii ne, joille se eläessään altistuu, Hernández-Pérez sanoo.

Ihmisten seurassa vietetty aika saattaa vaikuttaa jopa lajitasolla, NeuroImage-lehdessä julkaistun tutkimuksen tekijät arvelevat.

Onko pitkä kumppanuus siis tehnyt koirista poikkeuksen eläinlajien joukossa, vai onko kielten säännönmukaisuuksien tajuaminen eläimillä yleistä?

– Ehkä kymmenien tuhansien vuosien kesytys on vaikuttanut siihen, miten koirat kuulevat ihmisten kielet. Sen selvittäminen vaatii lisätutkimuksia, sanoo etologi Attila Andics.

Kun-kunille kuuluu hyvää, kertoo Laura Cuaya. “Se elää Budapestissä yhtä onnellisena kuin Méxicossa. Se on nähnyt ensi kerran lunta ja ui mielellään Tonavassa. Toivomme, että se ja sen ystävät auttavat meitä jatkamaan kielenymmärryksen evoluution tutkimista", Cuaya sanoo. Raúl Hernández-Pérez

Toinen tutkimus, joka saattaa saada koiranomistajan katsomaan kumppaniaan uudesta näkökulmasta, ilmestyi viime syksynä Scientific Reports -lehdessä.

Mielen teoriaksi kutsuttua kykyä on pidetty pelkästään ihmisen ominaisuutensa. Sen ansiosta ihminen ymmärtää toisten mielentiloja ja tajuaa, että ne voivat olla muita kuin hänen omansa.

Viime vuosien tutkimuksissa muun muassa simpanssit ja papukaijat ovat osoittaneet, että mielen teoria pätee myös niihin. Saksalaisessa tutkimuksessa koirat liittyivät joukkoon ainakin siltä osin, että ne osaavat erottaa, milloin ihminen tekee jotakin tahallaan ja milloin vahingossa.

Göttingenin yliopiston ja Max Planck -instituutin tutkimuksessa seurattiin, miten koirat reagoivat menettäessään herkkupalan, jonka ne olivat saamaisillaan verkon takaa.

Kokeen yhdessä osiossa ihminen teeskenteli pudottavansa herkun vahingossa ja sanoi: "Oho!" Toisessa verkon aukko oli namupalalle liian pieni. Kolmannessa ihminen vetäisi herkun äkkiä takaisin ja sanoi: "Haha!"

Koirien reaktio kolmanteen kokeeseen poikkesi kahdesta muusta. Ne lakkasivat heiluttamasta häntäänsä ja istahtivat tai laskeutuivat makuulle eivätkä kiertäneet heti verkon toiselle puolelle hakemaan herkkua. Ne olivat tajunneet, että ihminen ilkeili tahallaan.

Voit keskustella aiheesta torstaihin 13.1. klo 23:een asti.

Katso Areenasta:

Labradorinnoutaja Bertan äiti on Suomen älykkäin koira. Testit kertovat, onko piirre periytynyt Bertalle. Miten älykästä koiraa voi aktivoida arjessa?

Lue myös:

Tutkimus: Koira osaa nauraa ja niin osaa lehmäkin

Krista Kiuru tilasi raportin pitkäaikaisesta koronasta – kirjoittajat kertovat olleensa erimielisiä ja pettyneitä tapaan, jolla raportti julkaistiin

Wed, 12/01/2022 - 18:31

Pitkäkestoista koronaa eli long covidia käsittelevän asiantuntijalausuman kirjoittajat eivät ole yksimielisiä lausuntonsa tuloksista. He ovat myös pettyneitä tapaan, jolla raportista on keskustelu julkisuudessa.

Raportti sai valtavaa huomiota, kun perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) perusteli sen tuloksilla sosiaali- ja terveysministeriön ajamaa etäkoulusuositusta viime perjantaina. Jo samana päivänä ryhmän jäsen, professori Terhi Taipiainen tyrmäsi ministerin tulkinnan Ilta-Sanomissa.

Tässä jutussa yhdeksän työryhmän jäsentä kertoo, mitä he ajattelevat raportista, siitä tehdyistä tulkinnoista ja sen ympärillä käytävästä keskustelusta.

Raportilla politikointi harmittaa työryhmää

Lausuman kirjoittajat ovat harmissaan siitä, että keskustelu lähti jo julkistamistilaisuudessa viime perjantaina “aivan väärille raiteille”, kuten tutkimusprofessori Markus Perola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) kuvaa.

Iltalehti oli edellisenä päivänä kertonut sosiaali- ja terveysministeriön (STM) valmistelevan etäkoulusuositusta, ja media tenttasi tästä lisätietoja ministeri Krista Kiurulta.

– Olin pettynyt keskusteluun. Yleisölle saattoi jäädä ihan väärä käsitys, ja se oli meidän kannaltamme valitettavaa, Tampereen yliopiston anatomian professori ja varadekaani Seppo Parkkila sanoo.

Kiuru yhdisti puheenvuoroissaan etäkoulusuosituksen ja pitkän koronan uhkan, vaikka raportissa ei otettu minkäänlaista kantaa rajoituksiin tai muihin koronatoimiin.

– Missään tapauksessa tätä raporttiamme ei olisi tullut käyttää poliittiseen päätöksentekoon tai suositukseenkaan, Turun yliopiston sisätautiopin dosentti ja infektiotautiopin professori, ylilääkäri Jarmo Oksi harmittelee.

Ryhmän puheenjohtaja, professori Risto O. Roine korostaa, ettei raportti liittynyt etäkoulupäätökseen mitenkään. Hän ymmärtää myös päätöksentekijöitä.

– Ymmärrän, että päättäjät tukeutuvat tosiasioihin ja asiantuntijoiden analyysiin.

Roine sanoo olevansa tuohtunut häntä ja ryhmää koskevasta arvostelusta.

– Keskustelussa varmaankin syntyi vaikutelma, että työryhmä olisi jotenkin ministerin tai ministeriön ohjauksessa, Roine sanoo.

Roineen mukaan asiantuntijaryhmä on täysin riippumaton. STM:llä ei ole siinä edustajaa, eivätkä jäsenet edusta työnantajiensa mielipidettä.

Pelko voi haitata kuntoutusta

Ylilääkäri Helena Liira johtaa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä HUSissa Suomen ainoaa poliklinikkaa, jolla hoidetaan pitkäaikaisesta koronasta kärsiviä potilaita. Hän katsoo, että pelkoja ja ahdistusta herättävä keskustelu voi jo itsessään haitata kuntoutusta.

Suurin osa oireista johtuu hänen mukaansa dysautonomiasta eli autonomisen hermoston säätelyhäiriöistä, jonka virus on voinut aiheuttaa. Oireita ovat muun muassa ahdistus, sydämentykytys, vatsaoireet ja erilaiset kivut.

Jos ihmisille uskotellaan, että virus on tehnyt pysyvää vahinkoa, se haittaa kuntoutusta. Helena Liira, ylilääkäri, HUS

Puheenjohtaja Risto O. Roineen mukaan ei ole asiantuntijoiden vika, jos asiat ovat huolestuttavia. Hän sanoo uskovansa, että potilaita voidaan jo nyt auttaa paljon ja tulevaisuudessa vielä enemmän, kun tutkimus edistyy.

– On hyvät mahdollisuudet, että saamme parantavan hoidon sairauteen.

STM halusi julkistaa raportin nopeasti

HUSin ylilääkäri Helena Liira sanoo olevansa ylipäätään pahoillaan keskustelusta.

– Raportti julkaistiin ehkä liian keskeneräisenä, ja se olisi pitänyt laittaa vielä lausuntokierrokselle, Liira sanoo.

– Täällä poliklinikalla emme ole lainkaan niin huolissaan kuin mitä ministeri Kiurun tilaama raportti antaa ymmärtää. Häiriötä voidaan kuntouttaa, mutta tämä ei noussut raportissa esiin riittävästi, Liira lisää.

Puheenjohtaja Risto O. Roine kiistää, että raporttia olisi tehty liian kiireessä. Työryhmän aikataulu oli päätetty ja julkistettu jo elokuussa.

Sen sijaan hänen mukaansa olisi ollut hyvä, jos lausuma olisi julkaistu vasta sitten, kun myös sen lähdeviitteet sisältävä 250-sivuinen tausta-aineisto olisi ollut julkaisukelpoinen.

Nyt keskustelua on käyty yleistajuisesta ja vain muutaman sivun pituisesta lausumasta, jossa ei ole lähdeviitteitä, tai sen tiivistelmästä.

Päätös julkaisuaikataulusta oli sosiaali- ja terveysministeriön. Roineen mukaan lausuntokierroksen mahdollisuudesta keskusteltiin, mutta se ei kuulu STM:n käytäntöihin tällaisten lausumien yhteydessä.

Ylilääkäri Helena Liira johtaa Suomen ainoaa poliklinikkaa, jossa hoidetaan pitkäaikaisesta koronasta kärsiviä potilaita. Kristiina Lehto / Yle Puolet tartunnan saaneista ei sairastu pitkäkestoiseen koronaan vaan saa ehkä oireita

STM kertoi tiedotteessaan viime perjantaina, että pitkäkestoinen covid-19-tauti ilmenee noin joka toisella aikuisella koronainfektion sairastaneella.

Useiden long covid -työryhmän tutkijoiden mukaan luku on reilusti yläkanttiin.

– Mielestäni arvio ei ole kohdallaan. Sairaalahoitoa saaneista puolella voi olla jälkioireita, mutta alle prosentti päätyy sairaalaan. Avohoidossa sairastaneita on 99 prosenttia, ja on yliarvio, että heistä puolella olisi jälkioireita. Muutama prosentti on lähempänä totuutta, sanoo ylilääkäri Helena Liira.

Kun työryhmä kirjoitti, että pitkäkestoisia oireita voi ilmetä joka toisella taudin sairastaneella, mukaan laskettiin kaikki mahdolliset oireet.

– Mukana on paljon lieviä ja ajan myötä väistyviä oireita ja kaikkia niistä ei voida objektiivisesti mitata, ylilääkäri ja infektiotautiopin professori Aki Hietaharju Tampereen yliopistosta sanoo.

Solubiologian dosentti Pirta Hotulainen harmittelee sitä, että media ohjasi huomioita liikaa oireiden esiintyvyysprosentteihin.

– Ei kannata takertua prosentteihin. Oli sitä 10 tai 50 prosenttia, se on vakava ongelma.

Asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Risto O. Roineen mukaan 50 prosentin luku johtaa harhaan, jos se irrotetaan asiayhteydestään.

– Mukana ovat kaikki pitkittyneet oireet. Kaikista covidin sairastaneista potilaista noin 10–20 prosentilla on aidosti arkea ja toimintakykyä haittaavia oireita, mikä myös todetaan lausumassamme.

Tutkimus kuvaa huonosti tilannetta Suomessa

Työryhmän lausuma perustuu valtavaan määrään tutkimuksia, mutta niissä on paljon epävarmuuksia ja puutteita. Näitä myös listataan raportissa.

Koronan pitkäaikaisia oireita käsittelevät tutkimukset on tehty suurimmalta osin sairaalahoitoa saaneista potilaista. Siksi niiden tulokset eivät kuvaa hyvin kaikkien taudin sairastaneiden tilannetta.

– Koska todellisuudessa jopa 98 prosenttia on sairastanut taudin kotona, tehtyjen tutkimusten tuloksia täytyy tulkita vahvasti, jotta ne soveltuvat Suomen tilanteeseen ja kaikkiin sairastaneisiin, professori Jarmo Oksi sanoo.

Tutkimusten toinen oleellinen puute on se, että niissä ei usein ollut vertailuryhmää.

Oireita saatetaan laskea koronan aiheuttamiksi, vaikka keski-ikäisillä on hyvin usein kipuja, väsymystä ja muita oireita. Helena Liira, ylilääkäri, HUS

HUSin osastonylilääkäri Tiina Heliön mukaan osan oireista voi liittää yksiselitteisesti koronainfektioon, mutta osaa ei.

– Ajatellaan vaikka väsymystä. Se on väestössä yleinen oire. Toisena ääripäänä on hajuaistin häviäminen, joka oireen pitkittyessä varsin todennäköisesti liittyy covid-19-virusinfektioon.

Tutkimustuloksista tehtäviä tulkintoja vaikeuttaa myös se, että käsitykset pitkäkestoisen koronan oireiden ilmaantuvuudesta perustuvat potilaiden omaan arvioon, eikä monia näistä oireista voi objektiivisesti mitata.

Useat työryhmän jäsenet korostavat, että oireiden voimakkuutta ei ole huomioitu tutkimuksissa. Niin ikään rokotteiden ja virusvarianttien vaikutusta ei ole työryhmän mukaan tutkimuksissa riittävästi huomioitu.

Väite pitkäaikaisesta koronasta uutena kansantautina jakaa tutkijat

Ministeri Kiuru sanoi perjantain tiedotustilaisuudessa, että pitkäkestoisesta koronataudista olisi tulossa Suomeen uusi kansantauti.

Osa työryhmästä tyrmää väitteen.

– En oikein usko siihen. Meillä on ollut infektionjälkeisiä oireyhtymiä aiemminkin. Ei tästä kansantautia ole tulossa, sanoo ylilääkäri Helena Liira.

Osastonylilääkäri Tiina Heliö on samoilla linjoilla.

– Todellinen kansantauti on mielestäni kohuotsikko. Vaikka osalla potilaista olisi pitkäkestoisesti oireita, se ei tarkoita, että kaikki saisivat sen vakavimman, hankalimman ja invalidisoivimman oireiston.

Osa pitää long covidin kuvaamista kansantautina perusteltuna joskin ennenaikaisena.

– Tästä voi tulla kansantauti, mutta emme tiedä sitä vielä. Emme tiedä, kuinka moni saa taudin emmekä sitä, kuinka kauan oireet kestävät, THL:n tutkimusprofessori Markus Perola sanoo.

Työryhmän puheenjohtaja Risto O. Roine muistuttaa, että lieväkin toimintakyvyn aleneminen voi tulla yhteiskunnalle kalliiksi, jos oireet koskettavat suurta osaa väestöä.

– Suomessa pitkäkestoinen covid voi aiheuttaa miljardiluokan kustannukset.

Tutkimusta tarvitaan lisää

Ryhmän puheenjohtaja Risto O. Roine korostaa, että perjantaina julkistettu lausuma on vasta työryhmän ensimmäinen väliraportti. Työ jatkuu, ja seuraavaksi pyritään selvittämään konkreettisesti, miten potilaiden diagnostiikka, hoito ja kuntoutus järjestetään.

Johtopäätökset muuttuvat vielä aivan varmasti, koska tutkimusta tulee koko ajan lisää. Risto O. Roine, professori ja työryhmän puheejohtaja

HUSin osastonylilääkäri, tehohoidon dosentti Johanna Hästbackan mukaan olisi tärkeää tutkia potilaita satunnaisotannalla.

– Suomessa tulisi tutkia satunnaisotannalla potilaita, jotka ovat sairastaneet covidin ja niitä, jotka eivät ole. Sitten tutkittaisiin molemmissa ryhmissä, minkä verran mitäkin oiretta esiintyy.

Myöskään omikronvariantin vaikutusta ei vielä ole ehditty tutkia. Puheenjohtaja Roineen mukaan vielä ei ole todisteita siitä, että varianttien välillä olisi eroja pitkäkestoisen covidin suhteen.

– Totta kai toivomme, että omikron aiheuttaa sitä paljon vähemmän. Muuten olemme todella vaikeuksissa, Roine sanoo.

Professori Risto O. Roine seisoo työryhmän ja raportin takana.

Hän korostaa, että erilaiset mielipiteet kuuluvat asiaan, kun konsensukseen perustuvia lausumia tehdään. Prosessiin voisi kuulua myös äänestäminen, mutta ryhmän ei tarvinnut äänestää mistään.

– On selvää, että kun 16 asiantuntijaa miettii yhteisiä johtopäätöksiä valtavasta tietomäärästä, he eivät voi olla täysin yksimielisiä.

Lisäksi juttuun haastateltiin Oulun yliopiston professoria ja Rokotetutkimuskeskuksen johtajaa Mika Rämetiä. Yle yritti tavoittaa perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurua (sd.) haastatteluun tuloksetta.

Voit keskustella aiheesta 13.1. klo 23 asti.

Merien lämpeneminen löi ennätykset – tutkijat pohtivat, kuinka paljon meret voivat ottaa enää vastaan lämpöenergiaa

Wed, 12/01/2022 - 11:58

Valtamerten lämpeneminen kiihtyi viime vuonna samalla kun ilmaston lämpeneminenkin pomppasi uusiin lukemiin. Valtamerissä vuosi 2021 oli kuudes peräkkäinen, kun merten keskilämpötila nousi uuteen ennätykseen.

Ilmaston lämpenemisessä iso loikkaus – seitsemän viime vuotta mittaushistorian lämpimimmät, ero aiempaan "merkittävä"

Asiasta kertoo kansainvälinen tutkimus, joka on julkaistu Advances in Athmosperic Sciences -tiedelehdessä.

Merten lämpeneminen johtuu ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä. Merten vaikutuksesta ilmasto on lämmennyt suhteellisen hitaasti, koska meret voivat imeä itseensä valtavan määrän lämpöenergiaa.

Tutkijoiden mukaan valtamerten 2 000 metriä syvä pintakerros, jossa lämpeneminen pääasiallisesti tapahtuu, imi viime vuonna itseensä uutta lämpöenergiaa 14 tsettajoulea. Tämä energiamäärä vastaa 145-kertaisesti koko maailman sähköntuotantoa, kertoo tutkimuksesta uutisoiva The Guardian -lehti.

Merien lämpeneminen voimistaa myrskyjä ja rankkasateita. Se myös lisää eroosiota rantavaltioissa ja heikentää koralleja.

Meret imevät itseensä paitsi lämpöä, myös ilmakehän hiilidioksidia. Tämä johtaa meriveden kemialliseen muuttumiseen, vesi happamoituu.

Happamoituminen on turmiollista merielöille, joilla on suojanaan kuori, kuten planktonilla. Happamoituva vesi heikentää kuorta. Planktonit ovat ratkaisevan tärkeä osa merten ekosysteemiä ja ravintoketjua. Niiden häviäminen merkitsisi loppua myös kalakannoille.

Lue lisää: Ilmastonmuutos vie merivedestä hapen – sadat merialueet muuttuneet viime vuosina hapettomiksi

Lämpeneminen on ollut voimakkainta Atlantilla ja eteläisillä merialueilla. Viime vuonna myös Välimeri lämpeni rajusti.

– Lämpeneminen jatkuu ja merten lämpösisältö kasvaa aina siihen saakka, kunnes ilmastopäästöt on saatu loppumaan. Parempi tietämys merten olosuhteista on olennainen osa ilmaston uutoksen vastustamista, sanoi The Guardianin haastattelema Penn State -yliopiston tutkija Michael Mann.

Katri Saarikiven kolumni: Kuinka lähelle ihmistä teknologia kannattaa päästää?

Wed, 12/01/2022 - 05:45
Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Kuuntele kolumneja Yle Areenassa

Edesmennyt mummini pahastui kovasti kaihileikkauksensa jälkeen. Syy oli se, että ihmiset olivat kuulemma yhtäkkiä hänen silmäänsä niin kamalan rumia. Ja entäs hän sitten, miten paljon ryppyjä, ei tiennytkään!

Kaihi oli pikkuhiljaa pehmentänyt näkymää kuin vaseliini kameran linssissä. Kun filtteri sitten äkisti hävisi, totuus oli karu. Niin se kuitenkin on, että ilman tiedettä ja teknologiaa sumentuminen olisi vain jatkunut. Oli mummikin lopulta ihan tyytyväinen, tai ainakin tottui rumiin naamatauluihin.

Ihminen on monin tavoin fyysisesti vajavainen eläin. Sen sijaan, että olisimme hyväksyneet puutteemme, olemme läpi historiamme ahkerasti kehittäneet erilaisia parannus- ja kohennuskeinoja. Muinainen kivikirves on ollut heikon käden teknologinen jatke. Vaatteet karvattomuuden peittoamista. Rillit olivat aikansa huippukehittynyttä puettavaa teknologiaa.

Nykyteknologia tuntuu pyrkivän yhä tiiviimmin iholle. Vastikään tutkijat raportoivat kehittäneensä biosymbioottisia laitteita. Ne sisältävät yksilöllisesti 3D-printattuun Uuno Turhapuro-aluspaidan kaltaiseen kudokseen upotettuja sensoreita, eikä niitä tarvitse ottaa yltä edes latauksen ajaksi.

Laitteet tulevat myös sisäämme. Viime vuosina aivoihin asennettavat, aivojen toimintaa lukevat ja niitä sähköllä stimuloivat istutteet sekä aivokäyttöliittymät, eli keinot välittää tietoa aivoista koneeseen, ovat kehittyneet nopeaa vauhtia.

Uusi tutkimus kertoo, että aivoistutteen ja syväoppimismallien avulla on pystytty muuntamaan ääntämiseen liittyvää aivoaktivaatiota tekstiksi puhekyvyttömältä ihmiseltä.

Tuoreessa tutkimuksessa raportoitiin, että aivoistutteen ja -käyttöliittymän avulla on pystytty auttamaan sokeaa ihmistä näkemään esineiden reunoja ja yksittäisiä kirjaimia. Silmälaseihin liitetty kamera lähetti tietoa ympäristöstä osallistujan näköaivokuorelle istutettuun laitteeseen, joka osasi hienostuneen algoritmin avulla muuntaa kamerasta tulevan tiedon oikeanlaiseksi aivostimulaatioksi.

Toinen uusi tutkimus kertoo, että aivoistutteen ja syväoppimismallien avulla on pystytty muuntamaan ääntämiseen liittyvää aivoaktivaatiota tekstiksi puhekyvyttömältä ihmiseltä. Laite luki halvaantuneen osallistujan liikeaivokuorelta ääntämisen signaaleja, jotka eivät enää päässeet osallistujan puhelihaksiin saakka.

Aivoistutteiden alueelle on tullut myös rytinällä kaupallisia toimijoita, kuten Elon Muskin Neuralink ja Yhdysvaltalainen Synchron, joka on jo saanut luvan aloittaa ihmiskokeet. Laitteilla olisi ensisijaisesti tarkoitus auttaa erilaisista aivoperäisistä häiriöistä kärsiviä ja halvaantuneita.

Kumpikin yhtiö tavoittelee kuitenkin lopulta kuluttajamarkkinaa, ja kertoo myös tähtäävänsä koko aivot kattavan käyttöliittymän kehittämiseen. Tämä tarkoittaa teknologiaa, joka pystyy lukemaan ja stimuloimaan aivan kaikkia aivojen osia, ja liittämään ne toki myös vaikka nettiin. Tieteiskirjallisuutta lähestyvien spekulaatioiden mukaan koko aivojen käyttöliittymän avulla ihmisten ei tarvisisi esimerkiksi enää puhua, vaan ajatukset voisi siirtää päästä toiseen ilman ääntelyn ja kielenkäsittelyn vaivaa. Omia olotilojaan voisi myös tallentaa, jos haluaisi toden teolla fiilistellä muistojaan. Google-haun voisi tehdä mielessään. Vahingossa esitietoisesti tilata pitsaa.

Toivon, että keksimme parhaat mahdolliset käyttötarkoitukset uudelle teknologialle, sillä sen tuloa tuskin voidaan estää.

Nämä fantasiat ovat varmasti kaukana nykyhetkestä. Mutta ovatko ne yhtä kaukana toisistaan kuin vaikka mummini lapsuus 1920-luvulla ja nykyaikainen laserteknologia ja lääketiede?

Lähivuosikymmeninä tapahtunee harppauksia aivoistutteiden alalla, yritysten vauhdittaman rahoituksen ja tieteen edistymisen avulla. Samaan aikaan ratkaistavaksi tulee liuta ongelmia, kuten se, miten taataan aivoista kerättävän tiedon yksityisyys ja hallinta käyttäjälle. Mihin tarkoitukseen yritykset kehittävät laitteita? Entä väärinkäytön mahdollisuudet tai erilaiset tietoturvariskit?

Itse ainakin toivon, että keksimme parhaat mahdolliset käyttötarkoitukset uudelle teknologialle, sillä sen tuloa tuskin voidaan estää. Inhimilliset ja eettiset lopputulemat edellyttävät muun muassa parempaa keskusteluyhteyttä teknologiaa kehittävien, tutkivien ja käyttävien välille. Lisäksi tarvitaan arvojamme ja oikeuksiamme puolustavia toimia, sillä ne eivät välttämättä kuulu yritysten liiketoimintasuunnitelmaan. Meillä on nyt jo esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu kun näin ei tehdä. Tällä hetkellä esimerkiksi ihmetellään mitä seurauksia sillä voi olla, kun sosiaalisen median toimintamalli saa vapaasti vaikuttaa miljooniin käyttäjiin.

Tieteiskirjallisuuden fanina osa minusta on kuitenkin innoissaan. Eläisinpä niin pitkään, että pääsisin marmattamaan omille lapsenlapsilleni uuden aivoistutteen saatuani, miten hirveitä ajatuksia muilla ihmisillä on. Ja itsellä, en tiennytkään!

Katri Saarikivi

Kirjoittaja tutkii oppimisen ja empatian aivomekanismeja. Hän tykkää myös puhua ja kirjoittaa tutkimisesta, ja haluaisi demokratisoida tieteellisen menetelmän.

Kolumnista voi keskustella

Ilmaston lämpenemisessä iso loikkaus – seitsemän viime vuotta mittaushistorian lämpimimmät, ero aiempaan "merkittävä"

Tue, 11/01/2022 - 20:26

Ajanjakso 2015 – 2021 on ollut selvästi lämpimin koko sinä aikana, kun luotettavia ilmastotilastoja on pidetty, kertoo Euroopan ilmastopalvelu Copernicus. Tilastot alkavat 1850-luvulta.

Ero aiempaan on Copernicuksen tiedotteen mukaan "merkittävä". Keskilämpötiloja kuvaava käyrä pomppaa vuoden 2015 tienoilla selvästi ylemmäs.

Copernicuksen tilastot osoittavat myös, että mittaushistorian 22 kuumimmasta vuodesta 21 on ollut vuoden 2000 jälkeen.

Maapallon ilmasto on nyt lämmennyt teollistumista edeltävään aikaan verrattuna 1,1 – 1,2 astetta. Asiantuntijoiden mukaan ilmasto ei saisi lämmetä 1,5 astetta enempää, koska seurauksena olisi rajuja sääilmiöitä.

Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan opetusvideossa verrataan maapallon lämpenemistä ihmisen sairastamaan kuumeeseen. Vaikka yhden asteen lämpötilaero ei tunnu suurelta, kehon hyvinvointiin lämpeneminen asteella tai kahdella vaikuttaa paljon, ja myös asteen kymmenesosilla on merkitystä.

Erikoinen vuosi 2021

Euroopassa viime vuosi oli erikoinen, toteaa Copernicus. Vuoden ensimmäiset neljä kuukautta lämpötilat olivat pitkän ajan keskiarvojen tuntumassa. Ilmastoa viilensi Tyynellä valtamarellä toistuva La Niña -sääilmiö. Huhtikuussa koettiin jopa kylmä jakso, mikä pilasi esimerkiksi hedelmäsatoja keskisessä Euroopassa.

Katso video huhtikuulta: Yöpakkaset uhkaavat Ranskan viinisatoa, viiniviljelmille sytytettiin satamäärin soihtuja

Kesästä muodostui Euroopan mittaushistorian kuumin. Sisiliassa, Italiassa, mitattiin maanosan ennätyslämpötila 48,8 astetta, tosin ennätystä ei ole vielä vahvistettu virallisesti.

Mies vilvoitteli itseään suihkulähteessä Cordobassa, Espanjassa elokuussa 2021.AOP

Kuumuus ja kuivuus saivat aikaan suuria maastopaloja joka puolella Välimerta. Heinäkuussa Länsi-Eurooppaan iskivät rankat sateet, joiden nostattamat tulvat tuhosivat kaupunkien keskustoja ja aiheuttivat yli 200 ihmisen kuoleman.

Lue lisää: Johtuvatko Euroopan tuhotulvat ilmastonmuutoksesta? Saksassa se on yleinen selitys, mutta Ylen meteorologi Anne Borgström toppuuttelee

Yhdysvalloissa ja Kanadassa koettiin sääilmiö, jota alettiin kutsua nimellä "kaikkien lämpöaaltojen äiti". Aiemmat lämpöennätykset rikottiin jopa viidellä asteella. Kanadan Brittiläisessä Columbiassa koettiin hurja 49,6 asteen helle. Yhdysvaltain länsiosien metsäpalot levittivät tuhkaa laajalle keskilänteen.

Kiinan ilmatieteen laitos sanoo viime vuoden olleen mittaushistorian lämpimin, kertoo The Guardian -lehti. Vuosi oli myös mittaushistorian sateisin Kiinan pohjoisosassa. Tulvat aiheuttivat satoja kuolemia Henanin maakunnassa.

Päästöt eivät vähene

Ilmastoasiantuntijat pitävät välttämättömänä, että päästöjä pitää vähentää nopeasti. Kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin ja metaanin pitoisuuksien ei pitäisi enää kasvaa ilmastossa.

– Olemme aivan vast'ikään ylittäneet yhden asteen rajan, ja törmäämme jo nyt lähes jatkuviin sään ja ilmaston ääri-ilmiöihin, sanoi uutiskanava CNN:n haastattelema Georgian teknologiainstituutin ilmastonmuutoksen tutkimusohjelman johtaja Kim Cobb.

Monet maat ovat antaneet lupauksia päästöjen vähentämisestä, ja uusia lupauksia annettiin Glasgow'n ilmastokokouksen yhteydessä marraskuussa. Vaikka lupaukset toteutettaisiin, maapallon ilmasto on edelleen lämpenemässä jopa 2,4 astetta, sanoo tutkijajärjestö Climate Action Tracker.

Tilanne on vielä pahempi, jos otetaan huomioon valtioiden todellisuudessa tekemät ilmastoteot. Tässä laskelmassa ilmasto lämpenisi katastrofaaliset 2,7 astetta, kertoo Climate Action Tracker.

Ihmisen aiheuttamat ilmastopäästöt supistuivat poikkeuksellisesti koronapandemian takia vuonna 2020. Seuraavana vuonna ne nousivat jälleen alustavien laskelmien mukaan 4,9 prosenttia, kertoo uutistoimisto Reuters.

Mies makasi täysin kuivuneen Zajandeh Rud -joen uoman varrella Iranissa joulukuussa 2021.Morteza Nikoubazl / AOP

Päästöjen kääntyminen laskuun ei ole näköpiirissä, joskin Copernicus huomauttaa, että viime vuosien valtavista maastopaloista huolimatta maastopaloista aiheutuneet päästöt ovat 2000-luvulla vähentyneet.

Myös hiilidioksidia voimakkaamman kasvihuonekaasun, metaanin päästöt kasvavat. Metaania vapautuu muun muassa fossiilisten polttoaineiden tuotannosta ja karjan kasvatuksesta, sekä maaperän luonnollisista lähteistä. Tutkijat eivät toistaiseksi tiedä, mistä metaanipäästöjen kasvu tarkalleen ottaen johtuu.

Tutkijat ovat ilmaston kehityksestä erittäin huolissaan ja vaativat poliitikoilta nopeita toimia päästöjen vähentämiseksi.

– Meidän pitäisi nähdä vuoden 2021 ennätyksiä rikkovat tapahtumat iskuna naamaan, jonka pitäisi herättää poliitikot ja yleisön ymmärtämään ilmastohätätilan kiireellisyyden, sanoo The Guardianin haastattelema Readingin yliopiston professori Rowan Sutton.

Antibiootteja nujertavan sairaalabakteerin alkuperä löytyi yllättäen luonnosta

Tue, 11/01/2022 - 19:45

Joka neljännellä meistä on tälläkin hetkellä nenässä tai iholla pieni seuralainen, Staphylococcus aureus -bakteeri, stafylokokki. Se ei ehkä kuulosta kivalta, mutta yhteiselosta ei ole yleensä ole haittaa. Jos jokin märkänäppylä pääseekin puhkeamaan, se paranee yleensä itsestään.

Osa S. aureus -kannoista kuitenkin aiheuttaa ruokamyrkytyksiä, ja pahimmillaan bakteeri on MRSA, uutisotsikoiden lihansyöjäbakteeri, sairaaloissa leviävä leikkaushaavojen tulehduttaja, jonka antibiootit pystyvät päihittämään yhä huonommin.

MRSA-lyhenteessä M. tarkoittaa metisilliiniä ja R. resistenssiä eli vastustuskykyä. Metisilliini oli aluksi varsin tepsivä puolisynteettinen penisilliini mutta nykyään se elää vain kirjaimena sairaalabakteerin lyhenteessä. Metisilliinin jälkeen S. aureus on pannut kampoihin paljon tehokkaammillekin antibiooteille.

MRSA:n ja muiden antibioottiresistenttien bakteerien synnyn syynä on pidetty antibioottien holtitonta käyttöä. Kun liian auliisti kirjoitetut ja kesken jätetyt lääkekuurit ovat tappaneet heikoimmat bakteerit, vahvimmille kannoille on jäänyt entistä enemmän lisääntymistilaa.

Tuore tutkimus ei päästä ihmisiä pälkähästä – liikakäyttöselitys pätee antibioottiresistenssin yleistymiseen yhä – mutta yhdelle MRSA:n linjalle tutkimus löysi odottamattoman alkuperän: sienen ja bakteerin yhteenoton siilien iholla kauan ennen vuotta 1959, jolloin metisilliini tuli markkinoille.

MRSA:n aiheuttamat ongelmat yltyivät vakaviksi 1990-luvulla. Suomessa MRSA on harvinaisempi kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Toissa vuonna THL:n tietoon tuli 1 175 tapausta.

Nature-lehdessä julkaistu tutkimus sai alkunsa vanhoista papereista, 1960-luvulla Tanskassa ja Ruotsissa tehdyistä kartoituksista.

Ne olivat osoittaneet, että siilissä loisii sieni, joka tuottaa penisilliinin tapaista antibioottia, hyvin metisilliinin kaltaista, kertoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, tanskalaisen SSI-terveystutkimuslaitoksen mikrobiologi Jesper Larsen.

Tutkimuksessa selvisi, että peräti 60 prosentissa siileistä elää myös bakteereja, jotka ovat vastustuskykyisiä sienen antibiooteille. Yhdistelmä oli yllätys, sanoo SSI:n antibioottiresistenssilaboratoriota johtava Anders Rhod Larsen.

– Siilithän ovat villieläimiä. Ei niitä yleensä hoideta antibiooteilla. Selityksen täytyi löytyä muualta, Rhod Larsen sanoo.

Kansainvälinen sekvensointitutkimus paljasti syyksi sienien ja bakteerien välisen eloonjäämistaistelun.

Pitääkö siilejä nyt alkaa varoa? Ei, sanovat tutkijat, mutta jos siilejä ruokkii, kädet kannattaa pestä, sekä itsensä että siilien suojelemiseksi, he lisäävät. Angela Serena Gilmour / Alamy / AOP

Siileistä otettiin lisää pyyhkäisynäytteitä, tällä kertaa eri puolilla Eurooppaa. Näytteiden Trichophyton erinacei -loissienestä paikallistettiin perimän geenit, joiden ansiosta sieni pystyy tuottamaan antibiootteja.

– Meille selvisi, että sieni tuottaa kahdenlaisia penisilliinejä. Yhdessä ne tappavat metisilliinille herkkiä S. aureus -bakteereja mutta eivät resistenssin kehittänyttä MRSA:ta, kertoo Jesper Larsen.

Bakteerien sekvensoinnissa puolestaan päästiin vastustuskyvyn juurille tietyistä geenimuunnoksista, joiden tiedetään syntyvän vakionopeudella. Niistä taaksepäin laskemalla tutkijat saivat resistenssigeeni mecC:n iäksi yli 200 vuotta.

Uuden-Seelannin siileillä todettu mecC-MRSA vahvistaa aikapäätelmää. Kun brittisiirtolaiset veivät 1800-luvun loppupuoliskolla siilejä Uuteen-Seelantiin, samalla sinne siirtyi Länsi- ja Keski-Eurooppaan jo selvästikin vakiintunut mecC-MRSA.

– Tuloksemme osoittavat, että mecC-MRSA:ta oli siileissä jo 1800-luvun alussa, summaa Larsen.

Uuteen-Seelantiin muuttaneet britit toivat mukanaan siilejä mukavana muistona kotimaasta. Luontaisten vihollisten puuttuessa siilejä on nykyisin jokseenkin kaikkialla Uudessa-Seelannissa. Vasta viime aikoina on alkanut selvitä vieraslajin tuhovaikutusten laajuus.

Kun mecC-MRSA eristettiin ensi kertaa kymmenkunta vuotta sitten, mutaatioiden arveltiin syntyneen lehmissä, joita oli lääkitty roimasti antibiooteilla.

Lehmät näyttävät kuitenkin saaneen bakteerit maaperän kautta siileiltä. Sitten ketju jatkui ihmisiin.

Väli-isäntänä on saattanut olla jokin muukin laji, tutkijat sanovat, mutta alkuperästä he ovat täysin vakuuttuneita. Sekvensointien kertomalle on monta lisätodistetta.

– Ensinnäkin siileissä on paljon enemmän mecC-MRSA:ta kuin kotieläimissä tai ihmisissä. Toisekseen mecC-MRSA:lta puuttuu joitakin ominaisuuksia, joilla muut stafylokokit pystyvät nujertamaan lehmien ja ihmisten immuunipuolustuksen, Larsen luettelee.

Lisäksi siellä, missä mecC-MRSA:ta on siileissä eniten, eli Tanskassa ja Britanniassa, sitä on myös ihmisissä enemmän kuin muualla Euroopassa

Se on perheessään kuitenkin suhteellisen harvinainen: se aiheuttaa ihmisillä yhden noin 200:sta MRSA-infektiosta.

Trichophyton erinacei -sieni (F) kasvualustalla. Vasemmalle on sivelty metisilliinille resistenttejä MRSA-bakteereja, oikealle samalle antibiootille alttiita sukulaisia. Vasemmalla bakteerit ovat lisääntyneet mutta oikea puolikas on puhdas. Claire L. Raisen

Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat yksi suurimmista globaaleista uhkista terveydelle, elintarviketurvallisuudelle ja taloudelle, korostaaAndersRhod Larsen.

Hän muistuttaa lääkärien ja eläinlääkärien perustaman One Health -liikkeen perusajatuksesta eli yhteistyön välttämättömyydestä ihmiskunnan ja eläinten terveyden ja ekosysteemin suojelemiseksi, koska niillä ja niiden muutoksilla on kohtalonyhteys.

Lähes kaikilla antibiooteilla, joilla me ihmiset hoidamme sairauksiamme, on juuret luonnossa. Tutkijoiden mukaan on oletettavaa, että sama pätee myös resistensseihin.

– Tämä tutkimus on vakava varoitus: kun käytämme antibiootteja, käyttäkäämme niitä varoen. Villieläimistä, joissa on valtavasti elintilaa resistensseille bakteereille, on vain lyhyt askel tuotantoeläimiin ja ihmisiin, sanoo brittiläisen Cambridgen yliopiston eläinlääketieteen professori Mark Holmes.

Antibioottiresistenssin evoluutiota on hänen mukaansa mahdoton ymmärtää, ellei katso systeemiä kokonaisuudessaan.

Lue myös:

Koronapandemia on vähentänyt antibioottien kulutusta Suomessa

Yhdysvalloissa mies sai sian sydämen kokeellisessa elinsiirrossa

Tue, 11/01/2022 - 09:09

Yhdysvalloissa kirurgit ovat tehneet elinsiirron, jossa geneettisesti muunnellun sian sydän siirrettiin ensimmäistä kertaa ihmiselle.

David Bennet, 57, toipuu parhaillaan baltimorelaisessa sairaalassa perjantaina tehdystä leikkauksesta. Hän voi lääkäreiden mukaan hyvin eikä keho ei vaikuta hylkivän siirrettyä sydäntä. Sydänsiirron lopullista onnistumista on kuitenkin vielä aikaista arvioida.

– En tiedä, elääkö hän päivän, viikon, kuukauden vai vuoden, kommentoi leikkauksessa mukana ollut kirurgi Bartley Griffith BBC:lle.

Historiallisesta leikkauksesta kertoi maanantaina Marylandin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta.

Kokeellinen leikkaus poikkeusluvalla

Yhdysvaltain viranomaiset myönsivät lääkäreille poikkeusluvan suorittaa kokeellinen leikkaus, sillä ilman uutta sydäntä potilas olisi menehtynyt.

– Se oli joko kuolema tai tämä elinsiirto, Bennet kertoi päivää ennen leikkausta yliopiston mukaan.

Kirurgi Bartley Griffith ja uuden sydämen saanut David Bennett ennen leikkausta.EPA

Bennetiä ei aiemmin kelpuutettu ihmissydämen elinsiirtoon huonon terveydentilansa vuoksi. Ennen leikkausta hän oli viettänyt useita kuukausia vuodepotilaana sydän-keuhkokoneessa.

Maanantaina hänen kerrotiin hengittäneen itsenäisesti lääkäreiden tiukassa valvonnassa, BBC raportoi.

Apua elinpulaan?

Elinsiirrossa käytetystä siasta oli muokattu yhteensä kymmentä geeniä. Sian perimästä oli vaimennettu neljä geeniä ja siihen oli lisätty kuusi geeniä ihmisestä.

Muutosten päämärä oli estää kehoa hylkimästä sydäntä ja estää sydänkudoksen liikakasvua, Marylandin yliopisto tiedottaa.

Jos elinsiirto osoittautuu lopulta onnistuneeksi, toivovat lääkärit sikojen jatkossa helpottavan pulaa elinsiirroissa käytettävistä elimistä.

Yhdysvalloissa 110 000 potilasta odottaa tällä hetkellä elinsiirtoa. Heistä noin 6 000 menehtyy vuosittain ennen pääsemistä leikkaukseen.

– Tämä leikkaus oli läpimurto ja se tuo meidät yhden askeleen lähemmäs elinpulan ratkaisemista. Tällä hetkellä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi ihmissydämiä vastaamaan kysyntää, kirurgi Bartley Griffith kertoo.

Lue lisää aiheesta:

Vaasalainen Kaj Johansson sai elämänsä parhaan joululahjan: uuden munuaisen ja haiman

Elinsiirtoa odottava potilas voi tulevaisuudessa saada avun 3D-tulostetusta siirteestä

Suomessa tehtiin ennätysmäärä elinsiirtoja viime vuonna – uusi elin pelasti 450 ihmisen elämän

Kudosten kasvattaminen kuulostaa scifiltä, mutta Pekko Vasantola tekee siitä taidetta – näin laboratoriossa syntyy veistoksia ihmisen soluista

Mon, 10/01/2022 - 19:57

Espoon Otaniemessä sijaitsevassa Aalto-yliopiston Biofilia-laboratoriossa vallitsee tiheä ja hieman jännittynyt tunnelma. Taiteilija Pekko Vasantola suorittaa tarkkuutta vaativia työtehtäviä, jotka eivät ainakaan normaalisti mahdu taiteellisen prosessin raameihin.

Näyttöruudussa vilkkuu mustavalkoisia lähikuvia ihmisen soluista, joiden vointia Vasantola tutkailee tarkalla silmällä. Sitten hän vaihtaa paikkaa ja upottaa soluja oranssinpunertavaan keinokudokseen.

Eikä tässä siis tehdä tieteellistä tutkimusta, vaan taideteoksia.

Työskentelyä ja solujen tutkimista Aalto-yliopiston Biofilia-laboratoriossa. Taustalla laboratoriomestari Victoria Kang. Jussi Mankkinen / Yle

Solut Vasantola on saanut neljältä eri henkilöltä. Epiteeli- eli pintasolut on otettu talteen posken sisäpinnalta “hammasharjalla raapien”, ja nyt niitä – yhteensä yli kahtakymmentä miljoonaa – on viljelty ja pidetty hengissä Biofilia-laboratoriossa kolmen viikon ajan. Kun soluja sitten sekoitetaan soluväliainetta jäljittelevään hydrogeeliin syntyy keinokudosta, josta Vasantola on biotulostanut sarjan eläviä ihmisveistoksia.

– Kuulin kudosteknologiasta muutama vuosi sitten ja ryhdyin pohdiskelemaan, että tällä metodiikalla pitäisi ryhtyä tekemään veistoksia. Tuntuu uskomattomalta, että lähivuosina ihmiselle pystytään printtaamaan biotulostimilla kokonaisia elimiä. Nythän voidaan tulostaa jo tutkimusmalleja esimerkiksi verisuonistosta.

Kudosteknologia lanseerattiin käsitteenä jo 1980-luvulla, mutta viime vuosina se on ottanut aimo harppauksia eteenpäin. Teknologialla korjataan vaurioituneita kudoksia kasvattamalla uutta kudosta ihmisen omista soluista ja yhdistämällä sitä esimerkiksi biohajoaviin materiaaleihin.

Hydrogeeliä, jossa soluja säilytetään. Jussi Mankkinen / Yle Pekko Vasantolalle laboratoriotyöskentely on avannut uusia maailmoja. Jussi Mankkinen / Yle Keinokudosta ja veistos. Jussi Mankkinen / Yle

Pekko Vasantolalle kudosteknologian hyödyntäminen taiteessa on avannut täysin uuden maailman, ja hän on ruvennut havainnoimaan myös omaa kehoaan eri tavalla.

– Uusi näkökulma tai perspektiivi tulee jo ihan skaalan muutoksesta eli siitä, että näkee itsensä tai läheisensä yksittäisen solun tarkkuudella. Tähän liittyy myös se, että solut on pidettävä hengissä, mikä ei ole mikään helppo juttu.

Niinpä esimerkiksi valmiiden soluveistosten kuljettaminen autolla Otaniemestä Helsingin keskustassa sijaitsevaan Galleria Sculptoriin vaatii äärimmäistä varovaisuutta: matka taittuu hitaasti, koska töyssyjä ja vastaavia pitää varoa. Vasantolan soluveistoksia on esillä galleriassa tammikuun ajan.

Galleriassa taas Vasantola on rakentanut veistosten ympärille suoranaisen ekosysteemin: veistokset on upotettu eräänlaisiin lasisiin inkubaattoreihin, joissa on kuparinen lämmityslevy, pumppujärjestelmä ja lämpötilaa mittaavia antureita.

– Tässä on oleellista, että lasin sisäpuoli saadaan pysymään 37 asteessa eli ihmiskehon lämpötilassa, ja että sisälle saadaan pumpattua jatkuvasti tuoretta ruokaa, jotta solut pysyvät tyytyväisinä ja elossa.

Varovaistakin varovaisempaa: soluveistoskuljetus saapuu Galleria Sculptoriin, jonne ollaan parhaillaan ripustamassa uusia näyttelyitä. Taustalla näkyvä teos on Arja Kärkkäisen käsialaa. Jussi Mankkinen / Yle Galleria Sculptorin studiotilaa ja siellä olevan installaation inkubaattoreita, joihin soluveistokset asetellaan. Jussi Mankkinen / Yle Nykyisin taiteilijalta voidaan vaatia myös sähkömiehen taitoja. Pekko Vasantola asentamassa lämmityslaitetta. Jussi Mankkinen / Yle Tekoäly muokkaa katseidemme suuntaa

Soluveistokset ovat looginen jatkumo Pekko Vasantolan taiteellisessa tuotannossa. Hän on aiemminkin yhdistellyt teoksiinsa luovalla tavalla tiedettä ja teknologiaa.

– Teknologiset kehityssuunnat ovat osa elämäämme ja sitä paljon muokkaava asia. Haluan herättää taiteeni kautta ajatuksia siitä, mikä on mahdollista tämän hetken ja tulevaisuuden teknologioilla, miten ne vaikuttavat meidän identiteetteihimme ja mitä meidän tulisi näillä teknologioilla tehdä.

Vasantola on luonut muun muassa dataan pohjautuvia muotokuvia ja hyödyntänyt teoksissaan tekoälyä, joka yhdisteli vuoden 2019 Livestream-teoksessa valvontakameroiden reaaliaikaista kuvaa toisiinsa.

– Olen kiinnostunut tekoälystä, koska sitä käytetään tällä hetkellä niin monessa uudessa järjestelmässä. Tekoäly kulkee puhelimiemme mukana jatkuvasti taskuissamme, ja sitä hyödynnetään nykyisin lähes jokaisessa aplikaatiossa.

Vasantolan mukaan esimerkiksi konenäöstä eli automaattiseen kuvankäsittelyyn perustuvasta havainnointijärjestelmästä on tullut kommunikointiamme valtaisasti muokkaava asia.

– Konenäkö on kiinnostava asia, koska tekoäly muokkaa kameroitamme ja sitä, miten kuvia voidaan käyttää ja automatisoida, ilman että ihmissilmän ei niitä edes tarvitse nähdä. Kuva on yleensäkin nykyisin isossa roolissa, kun ajattelee päivittäistä viestintäämme.

Mutta syntyykö tästä ongelmia: kone päättää puolestamme, mitä, miksi ja miten näemme asioita.

– Kyseiset järjestelmät ovat kuitenkin ihmisen tekemiä, eikä toistaiseksi ole olemassa sellaista tekoälyä, joka voisi itse kovinkaan paljoa päättää asioista. Kyse on lähinnä siitä, millaisella datalla tekoälyä on treenattu, miten järjestelmä on luotu ja sisältyykö siihen mahdollisesti jonkinlaisia virheitä tai puutteita.

Joskus Vasantola kuitenkin näkee myös mahdollisia ongelmia.

– Datajärjestelmät voivat olla hyvin kapeita eikä niissä välttämättä pystytä ottamaan huomioon niin paljon erilaisia näkökulmia kuin jossakin tilanteessa olisi tarpeen.

Pekko Vasantola tutkimassa, että kaikki on kunnossa. Jussi Mankkinen / Yle Soluveistos inkubaattorin huomassa. Lämpötilan pitää olla jatkuvasti 37 astetta, jotta solut pysyisivät hengissä. Veistoksesta voi myös bongata yksityiskohtia, kuten ihmisen huulet. Jussi Mankkinen / Yle Geeniteknologian suuret kysymykset

Pari vuotta sitten Pekko Vasantola teki For Sale -teoksen, joka käsittelee uudenlaista bisnestä. Digitalisoitumisen ohessa maailmaan on syntynyt lukuisia yrityksiä, jotka ovat erikoistuneet keräämään henkilö- ja yritystietoja ja myymään niitä kolmansille osapuolille. Keskivertoihmisen tiedonpalasia kaupataan muutamilla senteillä, jotka kasvavat mittaviksi rahavirroiksi.

– Otin teoksella kantaa siihen, kuinka käyttäytymisestämme johdettu data voi olla arvokasta ja kuinka siitä on tullut kauppatavaraa. Tähän luonnollisestikin liittyy myös paljon yksityisyyden suojan kysymyksiä.

Tässä yhteydessä Vasantolaa kiinnostavat myös some- ja datajättien toiminta ja valta, jota ne ovat viime vuosina itselleen onnistuneet kahmimaan suunnattomia määriä.

– Onhan se pelottavaa, että tällainen valta, jossa määritellään kuinka kommunikoimme tai millaista sisältöä näemme, on niin harvojen käsissä. Ehkä me olemme vain tottuneet siihen, että tällä hetkellä meillä on nämä muutamat aplikaatiot ja somealustat, joiden puitteissa toimitaan. Toivoisin kuitenkin, että tästä keskusteltaisiin enemmän.

Mutta mitä mieltä Vasantola on geeniteknologiasta, joka sivuaa myös hänen tuoreita eläviä soluveistoksiaan? Pelastaako geeniteknologia ihmiskunnan vai käykö päinvastoin?

– Näissä teoksissani on käytetty soluja, ja jokainen näistä soluista sisältää DNA:n, joka on mahdollisesti muutettavissa dataksi. Sitä voidaan sitten geeniteknologian avulla muokata ja analysoida.

Pekko Vasantola haluaa herättää taiteellaan ajatuksia siitä, mikä on mahdollista tämän hetken ja tulevaisuuden teknologioilla ja miten ne vaikuttavat meidän identiteetteihimme. Jussi Mankkinen / Yle

Vasantola painottaa, että geeniteknologiaan liittyy suuria eettisiä kysymyksiä kuten se, tulisiko meidän ylipäätään muokata kehoamme mihinkään suuntaan.

– Näissä veistoksissani ei suoranaista geenimuuntelua ole tehty, mutta tarkastelen näyttelyssä myös sitä, kuinka kehostamme voidaan insinöörimäisesti muokata meille erilaisia varaosia.

Vasantola ei ainakaan toistaiseksi lähtisi muuntelemaan kehoaan geeniteknologian avulla.

– Vaikka tällä hetkellä pystytäänkin editoimaan hyvinkin tarkasti tiettyihin asioihin vaikuttavia geenejä, emme tiedä, millaisia muutoksia tällaiset prosessit kehossamme saavat aikaan. Vaikka haluttu geenin editointi onnistuisi ja sillä olisi toivottu vaikutus, kehomme on niin monimutkainen järjestelmä, että pelkän yhden geenin editoinnista saattaa ilmetä muita aivan täysin odottamattomia seurauksia.

Geeniteknologia ei siis vielä ole astunut ulos scifi-kirjallisuuden maailmoista.

– Kloonaamisesta ja superihmisen tekemisestä ollaan vielä kaukana.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin 11.1. klo 23:een asti.

Veistoksia läheisteni soluista -näyttely Helsingin Galleria Sculptorissa 30.01. asti.

Pages