YLE Tiedeuutiset

Subscribe to YLE Tiedeuutiset feed
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Updated: 2 hours 29 sec ago

Muistilurituksia ja horoskooppeja on, uudenvuodenjuhlaa ei – Pohjoismaiden keskiaikaisista kalentereista löytyi monipuolinen ajankuva

Wed, 06/01/2021 - 08:00

Pyhimykset ja heidän muistopäivänsä, joista meillä on perintönä tapamme viettää nimipäiviä – se lienee ainoa asia, joka useimmille tulee mieleen keskiaikaisista kalentereista.

Pyhimyskulttia ajatteli aluksi myös historioitsija Marko Halonen, kun hän alkoi tutkia väitöskirjansa lähdemateriaalia, yli kahtasataa 1000–1500-lukujen kalenteria nykyisistä Pohjoismaista sekä vertailun vuoksi Roomasta ja sen lähialueilta säilyneitä kalentereita.

– Kun kävin läpi sitä materiaalia, niin huomasin, että hetkinen, täällähän on pyhimysten lisäksi vaikka mitä muuta. Sitä oli tutkittu hyvin vähän, tai ainakin se oli painunut jonnekin unholaan, Halonen kertoo.

Niinpä hän rajasi pyhimykset pois ja teki väitöstutkimuksensa siitä kaikesta muusta. Helsingin yliopistossa hyväksytystä väitöskirjasta tuli ensimmäinen tieteellinen kokonaisesitys keskiaikaisista kalentereista Pohjoismaiden alueelta.

Kalentereita löytyi yllättävän paljon, ja ne olivat yllättävän erilaisia, Halonen kertoo.

– Ajattelin alun perin, että niitä olisi lähinnä hiippakuntien messukirjoissa, kuten Turun hiippakunnan kuuluisassa Missale Aboensessa. Niitä kuitenkin löytyy myös muista teoksista, esimerkiksi lakikirjoista ja luonnontieteitä käsittelevistä teoksista.

Kalentereita on myös ihmisten henkilökohtaisissa rukouskirjoissa, ja löytyipä tutkimusmateriaaliksi muutama pelkkä taskukalenterikin. Ne oli tarkoitettu vain muistuttamaan omistajaansa kunkin kuukauden tärkeimmistä päivistä.

Pyhimysten päiviä kalentereissa on toki paljon, mutta tietoa on myös muun muassa talvipäivänseisauksista ja kevätpäiväntasauksista ja Kuun ja tähtien liikkeistä.

Tämä pergamenttisivu 1300-luvun alkupuolelta on yhdestä vanhimmista Suomessa käytössä olleista kalentereista. Kansalliskirjasto

Seitsemän vuosisataa sitten käsin kopioidussa kalenterissa oli kaksi kuukautta vierekkäin, tässä fragmentissa marras- ja joulukuu. Päiväykset on tehty roomalaisittain. Vasemman laidan sarakkeen numeroiden avulla laskettiin Kuun vaiheita.

Punainen rypäs alalaidassa ovat joulun merkittävät juhlapyhät: joulupäivä, tapaninpäivä, apostoli Johanneksen päivä, viattomien lasten päivä sekä englantilaisen marttyyripiispa Thomas Becketin muistopäivä.

Kuun numerot olivat kultaiset

Kalenterit olivat keskiajalla kallista arvotavaraa mutta myös käyttöesineitä. On aikamoista, että niitä on säilynyt jopa tuhannen vuoden takaa. Marko Halonen metsästi niitä Pohjoismaiden arkistoista ja kirjastoista Islantia myöten.

Vanhimmat kalenterit kirjoitettiin pergamentille. Paperi tuli käyttöön vähitellen. 1400-luvulla se oli jo pergamenttia yleisempää. Tyypillisimmillään kieli on latinaa ja kirjoitus sydän- ja myöhäiskeskiajan goottilaista käsialaa, josta painokirjaimina kehittyi fraktuura.

Tyypillinen on myös roomalainen päiväysjärjestelmä: numerointi ei juokse ykkösestä 30:een tai 31:een, vaan päivät on ankkuroitu roomalaisen kalenterin merkkipäiviin eli lasketaan päiviä ennen niitä.

Keskiajan kalenterit olivat todellisia ikikalentereita, joiden käyttäminen vaati hieman vaivaa.

– Jokaiselle viikonpäivälle oli kirjain, a:sta alkaen, ja piti tietää, mikä kirjain minäkin vuonna tarkoitti mitäkin seitsemästä viikonpäivästä. Sitä varten kalenterissa oli erillinen taulukko, kertoo Marko Halonen.

Lisäksi oli niin sanottuja kultaisia numeroita.

– Niiden avulla voitiin määrittää Kuun kierto ja vaiheet. Yleensä käytettiin 19 vuoden kiertoa. Senkin seuraamiseen oli taulukko, tai sen saattoi myös päätellä laskemalla.

Sinunkin kalenterissasi, sähköisessäkin, saattaa olla tervehdys keskiajalta: sunnuntaiden ja pyhäpäivien numerointi on usein edelleen punainen.

1500-luvulla katolisen kirkon ote Pohjois-Euroopasta kirposi. Protestanttisuuden myötä kansankielet sivuuttivat latinan. Mikael Agricolan vuonna 1544 julkaisema rukouskirja kalentereineen on suomeksi, mutta vanhoja piirteitä on edelleen paljon.

– Reformaatio ei ollut kertarysäys vaan tapahtui hiljalleen vuosien tai vuosisatojen aikana. Agricolankin kalenterissa on katolisia pyhimyspäiviä, sanoo Marko Halonen.

Keskiaikaisten kalenterien säilymiselle reformaatio oli yllättäen onneksi. Hitaan muutoksen vuoksi kaikkea katolista aineistoa ei pantu saman tien roviolle, mutta toisaalta se poistui käytöstä ennen kuin ehti kulua loppuun. Toisin kävi katolisuudessa pitäytyneissä maissa.

– Roomassa oli ihan valtavasti kirkkoja, ja jokaisessa oli ihan varmasti jonkinlainen kalenteri. Jäljellä on tietomme mukaan vain satakunta. Mihin muut ovat hävinneet? Ne on varmaankin kulutettu puhki, Halonen päättelee.

Hänen pohjoismaisessa aineistossaan oli 236 kalenteria ja niiden fragmenttia, ja kun lasketaan variantit eli käyttäjien lisämerkinnöillään luomat "uusitut painokset", määrä nousee yli neljäänsataan.

Juliaaninen kalenteri jätätti

Jos keski- ja uuden ajan rajan vetää reformaatioon, Agriocolan kalenteri ei ollut enää keskiaikainen. Kalentereille iso reformi tapahtui kuitenkin vasta 1500-luvun lopulla, kun siirryttiin juliaanisesta ajanlaskusta gregoriaaniseen, eikä meilläpäin vielä silloinkaan.

Juliaanisen kalenterin ajanlasku oli mennyt vähitellen pahasti kenolleen, koska kalenteri jätätti aurinkovuoteen verrattuna ja joka neljännelle vuodelle lisätty karkauspäivä oli liian raju korjausliike.

Gregoriaaninen kalenteri hienosääti karkauspäiviä niin, että sadalla jaolliset vuodet eivät ole karkausvuosia, paitsi joka 400. vuosi. Siksi vuosi 2000 oli karkausvuosi mutta 1900 ei ollut.

Juliaanisen kalenterin virhe oli kyllä huomattu keskiajan kuluessa, mutta ajanlaskun muutos oli iso ja vaikea asia poliittisesti ja jopa teologisesti, kertoo Marko Halonen.

Joissakin kalentereissa ongelmaa paikkailtiin lisämerkinnöillä, kuten tekemällä Kuun vaiheista kertoviin kultaisiin numeroihin toinen rivi, joka vastasi muuttunutta todellisuutta.

Vuonna 1488 painettu Missale Aboense, Turun messukirja, edusti keskiajan Turun hiippakunnan uusinta uutta ennen 1500-luvun reformaatiota. Kansalliskirjasto

Vasemmassa laidassa on peräti kolme eri saraketta Kuun vaiheiden kuvaamiseen ja oikealla yksi sille, mikä tähtikuvio kulloinkin oli ajankohtainen.

Englantilaispiispa Thomas Becket on pudotettu pois punaisista päivistä, mikä heijastanee Turun hiippakunnan vähittäistä eriytymistä englantilaisista vaikutteista, sanoo Marko Halonen.

Vasempaan yläkulmaan myöhemmin lisätty “Finland 1610” viittaa Ruotsin valtakunnan veroluetteloihin. Keskiaikaisia käsikirjoituksia päätyi uuden ajan alkupuolella veroluetteloiden kansiksi, mikä osaltaan säästi kalentereitakin katoamasta.

Tähtivuosista tuli 1300-luvulla muotia

Ennen suomea pohjoismaisiin kalentereihin hiipi keskiaikaista skandinaviskaa; ruotsista, norjasta ja tanskasta sellaisina kuin me ne tunnemme ei voinut vielä puhua.

– Yksi trendi oli, että mukaan alkoivat hiljalleen tulla arabialaiset numerot. 1400- ja 1500-luvulla alkaa olla kalentereita, joissa on yksinomaan niitä, historioitsija Marko Halonen kertoo.

Yhtä selvä ajallinen muutos oli, että vähitellen alettiin laskea päiviä yhdestä 30:een tai 31:een nykypäivien kalentereista tutulla tavalla.

Tähtivuoteen liittyvät merkit puolestaan tulivat hyvin suosituiksi 1300-luvulla.

– Saatettiin ihan mainita, milloin tietyn horoskoopin aika alkaa. Tai sitten on erillinen merkkisarja, jonka avulla sen saattoi laskea.

Usko siihen, että tähdet vaikuttavat ihmisten elämään, oli ikiaikainen koko kulttuuripiirissämme. Tavallaan se oli taikauskoa, jota kirkko pyrki tukahduttamaan, mutta tähdet nähtiin myös raamatullisina symboleina, Halonen selittää.

– Ajateltiin, että Jumalahan niitä tähtiä hallitsee. Tähtien merkkien ymmärtäminen oli Jumalan viestien ymmärtämistä. Raamatussahan on paljon viittauksia siihen, kuinka Jumala laittoi taivaankappaleet paikoilleen, ja joulunakin seurattiin tähteä.

Kalentereilla oli pyrkimys päästä tästäkin asiasta perille laskennallisuuden ja analyyttisyyden avulla: ennustaa taivaankappaleiden liikkeet ja siten ymmärtää Jumalan suunnitelmaa, Halonen päättelee.

Riimunumeroilla paikallisväriä

Osa Suomessa käytetyistä kalentereista oli tuontitavaraa Englannista ja saksankielisestä Euroopasta ja myös Ranskasta, mutta hiippakuntien tarpeeseen oli paikallistakin tuotantoa, vaikkakin usein Keski-Euroopassa painatettua, kertoo Marko Halonen.

– Kaiken lähtökohta oli kuitenkin Rooma. Julius Caesarin aikana luotuun kalenteriin lisättiin paikallisia pyhimyspäiviä ja erilaista informaatiota.

Rooma menetti keskiajalla kulttuurisen valta-asemansa. Olisikin erittäin mielenkiintoista tutkia, mistä kaikkialta sitten tuli vaikutteita, Halonen lisää.

Pohjoismaisissa kalentereissa oli paljon variaatiota. Muutamista Halonen löysi jopa eräänlaisia riimunumeroita. Viikinkiaikaa kaihoilevaa nostalgiaako ne olivat?

– Muusta tutkimuksesta tiedetään, että Ruotsissa ja jossakin määrin myös Tanskassa ja Norjassa historioitsijat hakivat menneisyydestä suurruotsalaisuutta etenkin 1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla, Ruotsin suurvaltakaudella, Halonen vastaa.

Goottien juuria soviteltiin Gotlantiin tai Götanmaalle, ja burgundit olisivat olleet lähtöisin Bornholmin saarelta.

Erityisyys, jolle Marko Halonen ei löytänyt lainkaan vastaavuutta roomalaisista kalentereista, oli kalenteriruno, cisiojanus. Se kirjoitettiin heksametrissä eli samassa mitassa kuin esimerkiksi Homeros runoili omat teoksensa.

– Se on muistiluritus pyhimyspäivistä. Muistamalla runon pystyy muistamaan tietyn kuukauden pyhimykset eli tavallaan rakentamaan mielessään simppelin kalenterin.

Mikael Agricolan Rucouskiria vuodelta 1544 toi suomen kielen latinan rinnalle, ja numerot ovat osin arabialaiset, toisin kuin tämän jutun aiemmissa kuvissa. Kansalliskirjasto

Uutuuksista huolimatta Agricolan kalenterissa on hyvin paljon jatkuvuutta keskiajalta ja jopa antiikista. Edelleen mukana ovat pyhimykset, roomalainen päiväys, paljon latinaa ja sekä Kuun että tähtien vaiheita kuvaavat merkit, luettelee Marko Halonen.

Kalentereissa on jopa erillinen maininta kauriin horoskooppimerkin alusta, punainen "capricor” sivun keskellä. Kiinnostava on myös maininta talvipäivän seisauksesta.

Se on sijoitettu joulukuu 11. päivälle juliaanisen kalenterin virheen takia. Paavi Gregorius XIII:n korjattu gregoriaaninen kalenteri julkaistiin vuonna 1582, mutta luterilainen Ruotsi piti sitä paavin hapatuksena ja kelpuutti sen meille vasta vuonna 1753.

Caesar osaisi lukea Turun kalenteria

Juliaanisen kalenterin vuosi alkoi tammikuussa, ja sitä jatkumoa elämme mekin, vaikka Rooman valtakunta ei koskaan ulottunut lähellekään Suomea.

Vuodenvaihteelle on historiassa ollut kilpailevia vaihtoehtoja.

– On aloitettu joulusta tai ensimmäisestä adventista, kevätpäiväntasauksesta eli maaliskuulta tai pääsiäisestä. Joskus on aloitettu ensimmäinen maaliskuuta, joka oli vanhan roomalaisen kalenterin aloituspäivä, ennen juliaanista kalenteria, luettelee Marko Halonen.

Luonnon puolesta vuodenvaihde on hänen mielestään nyt oikealla paikallaan täällä pohjoisessa.

– Jos ajatellaan vuotta ihan luonnonilmiönä, niin talvipäivänseisauksesta alkaa tietyllä tapaa elämä voittaa. Se pimein hetki on ohitettu ja valon määrä alkaa lisääntyä. Onhan se symbolina ja aloituspisteenä ihan ymmärrettävä.

Tammikuun kuudes päivä puolestaan oli tärkeä kirkollinen juhlapäivä, epifania eli loppiainen, jolloin jouluevankeliumin mukaan itämaan tietäjät kävivät Jeesus-lapsen luona.

– Talvipäivänseisauksen ja loppiaisen väliin aika kivasti osuu se ensimmäinen päivä. Mutta kyllä se kaikkein keskeisin syy on jatkumo antiikin kalenterista, Halonen sanoo.

Hän arvelee, että Caesar olisi lukenut ihan sujuvasti Turun messukirjan Missale Aboensen kalenteria, vaikka välissä oli puolitoistatuhatta vuotta.

Knut ja Nikolaus auttoivat juhlimaan valon paluuta

Paukkuivatpa täällä ilotulitusraketit vuodenvaihteessa kuinka tahansa, uuttavuotta ei voi väittää keskiaikaiseksi juhlapäiväksi.

– Ei niihin kalentereihin ole merkittynä uudenvuodenjuhlaa. Se ei ollut kirkollinen juhlapäivä, sanoo Marko Halonen.

Joissakin kalentereissa tammikuulla on tanskalaisen pyhimyksen Knutin päivä, jonka suomalaiset ottivat nuuttipukkiperinteekseen, ja joulukuun alkupuolella oli joulupukin esikuvan Pyhän Nikolauksen päivä.

Kaikkia niitä juhlittiin sopivasti aikana, jolloin talven pimeys oltiin selättämässä. Juhlat sekoittuivat ja näkyvät myös suomalaisessa kansanperinteessä, Halonen sanoo.

Lopuksi Agricolan rukouskirjan kalenterin tammikuun ohje:

Minun Nimen on Tammikw.
iolla on caxi Pää ja szw.
Woosi minussa loppu ia alku.
söö / ioo / hacka hirssiia alkw.
Kylue ia caickia mwta te.
mutta weri älä ialghast laske.

Telle kwlla sömen pite.
(ninquin Almāsar sano)
Ingfäria / Pippuroijta /
Caligot / ia Nelike.
Ia swrustamata wähä Wina /
ia eij Mettä iooman /
Eyke pää szonda iskemen /
mutta maxa szonda / ios hätä käske

Eli kannattaa syödä ja kylpeä mutta suonta ei pidä iskeä, paitsi maksasuonta, jos on aivan pakko. Tammikuun mausteiksi Agricola suosittelee muun muassa inkivääriä ja neilikkaa, ja vähän viinaakin sopii hänen mukaansa ottaa, "suurustamatta".

Kansalliskirjaston Kirjava keskiaika -sivustolla
voit selata virtuaalisesti kalentereita, messukirjoja ja muuta keskiaikaista aineistoa.

Marko Halosen väitöskirja
Aspects of medieval Nordic calendars: a qualitative, quantitative and phylomemetic study on vapaasti luettavissa verkossa.

Tiedevuonna 2021 liikutaan koronaviruksen jäljillä, Marsissa sekä maailmankaikkeuden alkuhämärissä

Mon, 04/01/2021 - 19:11

WHO koronan jäljillä, rokotteet syynissä

Maailman terveysjärjestön WHO:n iskuryhmä yrittää selvittää koronaviruspandemian alkujuuria Kiinassa. Muiden muassa epidemiologeista ja virologeista koottu ryhmä aloittaa työnsä tammikuussa Wuhanin pahamaineisella eläintorilla. Vuoden alussa selviää myös, kuinka hyvin jo käyttöön hyväksytyt koronarokotteet tepsivät ja millaisia uusia rokotteita saadaan markkinoille.

WHO alkaa tutkia koronaviruksen alkulähteitä Kiinan Wuhanissa.Kirsi Crowley / Yle

Tieteen julkaiseminen avoimemmaksi

Koronapandemia ehätti jo tiedeyhteisössä avaamaan aineistoja ennennäkemättömällä tavalla. Jatkossa kaikki saavat enemmän asiapitoista luettavaa, mikäli eräiden tiederahoittajien projekti Plan S saa ilmaa siipiensä alle. Tammikuusta lähtien mm. brittiläinen Wellcome sekä Bill ja Melinda Gatesin säätiö edellyttävät, että niiden rahoittaman tutkimuksen tulokset julkaistaan ilmaiseksi luettavaksi verkossa.

Tieteen päivät 13.–17. tammikuuta

Vuodesta 1977 säännöllisesti vietettyjen Tieteen päivien teemana on tänä vuonna Hyvä ja paha tieto. Helsingin yliopiston Porthaniassa ja Tiedekulmassa ruoditaan teemaa paneelein, luennoin ja väittelyin. Mukana tapahtumassa ovat Tieteiden yö (14.1.) ja Tiedekioski (15.–16.1.) sekä yhdeksänsille luokille ja toisen asteen opiskelijoille suunnattu Nuorten päivä (13.1.). Tieteellisten seurain valtuuskunnan järjestämän tapahtuman ohjelma striimataan myös suorana verkkoon.

Ruuhkaa Marsissa

Vuonna 2021 kaikkiaan kolmen eri maan tieteelliset instrumentit pääsevät tutkimaan punaista planeettaa. Marsia kohti matkaavat parhaillaan Kiinan, Yhdysvaltojen sekä Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien (UAE) luotaimet. Helmikuussa perille ehättävät Kiinan kiertorataluotain, laskeutuja sekä mönkijä. UAE:n laite on kiertorataluotain ja Nasan pakettiin kuuluvat mönkijä ja pieni helikopteri.

Hiukkasia kiihdytetään taas

Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa (CERN) Sveitsissä käynnistetään huoltokatkon jälkeen uudelleen suuri LHC-hiukkastörmäytin. Alkeishiukkasia päästään etsimään syyskuusta alkaen ja nyt käynnistyvä tutkimusvaihe kestää vuoteen 2024 saakka. Jos rahoitus onnistuu, sen jälkeen päästään asentamaan paikalleen LHC:n kuusinkertaisesti tehokkaampaa seuraajaa.

Hubblen seuraaja radalleen

Nasan, ESA:n ja Kanadan avaruusjärjestö CAS:n yhteishanke, James Webb -avaruusteleskooppi, laukaistaneen maata kiertävälle radalle lokakuussa. Viivästyksistä kärsinyt ja matkan varrella huikeasti kallistunut tutkimuslaite on edeltäjäänsä Hubblea kolmisen kertaa isompi. Infrapuna-alueella havaitseva James Webb pääsee tutkimaan mm. eksoplaneettojen kaasukehiä ja kykenee näkemään entistä pidemmälle maailmankaikkeuden alkuaikoihin.

Glasgow'n ilmastokokouksessa marraskuussa päivitetään Pariisissa annetut lupaukset./All Over Press

Glasgow jatkaa Pariisin työtä

YK:n ilmastokokous pidetään marraskuussa Skotlannin Glasgow’ssa. Maailman maiden on silloin määrä päivittää tavoitteitaan kasvihuonekaasujen suitsimiseksi ja maapallon lämpenemisen rajoittamiseksi. Viimeksi näitä asioita puitiin tässä mittakaavassa Pariisissa vuonna 2015. Yhdysvaltain tuleva presidentti Joe Biden on luvannut tuoda maansa uudelleen Pariisin ympäristösopimuksen piiriin.

Kantasolututkimus puhuttaa

Kansainvälisen kantasolututkimusjärjestö ISSCR:n odotetaan alkaneen vuoden aikana julkaisevan uudet suuntaviivansa. Tarkemmin pohdittavaksi tulee mm. kantasolututkimus ihmisalkioilla. Nykyisten eettisten sääntöjen mukaan yli 14 päivän ikäisillä varhaisalkioilla ei tutkimusta saa tehdä. Tutkijoiden perustaman ISSCR:n suositukset eivät kuitenkaan sido valtioita.

Lähteet: Nature, Nasa, ESA, WHO

Millaisia saavutuksia odotat tieteeltä tänä vuonna? Voit keskustella aiheesta 5.1. klo 23:een asti.

Lue myös:

Ei niin pahaa ettei hyvääkin: Vuosi 2020 toi norsujen vauvabuumin sekä iloisia tiedeuutisia ihmekanasta Kuun veteen – myös muumio puhui

Vanha kirjoituskone, tuumi meriarkeologi nähdessään möykyn merenpohjassa – löytö osoittautui natsien kuuluisaksi salaviestikoneeksi

Sun, 03/01/2021 - 20:01

Schleswig-Holsteinin osavaltion arkeologisen museon laboratoriossa Saksassa makaa vesiastiassa ruostunut laite, jonka pinnasta erottuu kirjainnäppäimiä ja rattaita.

– Vaikka olemme löytäneet 20 vuoden varrella kaikenlaista outoa, enpä olisi uskonut, että törmäämme legendaariseen Enigmaan, kommentoi meriarkeologi Florian Huber Submaris-sukellustutkimusyhtiöistä.

Luontojärjestö WWF:n pestaama Submaris oli luotaamassa Itämerestä niin sanottuja haamuverkkoja eli ihmisten hukkaamia tai hylkäämiä verkkoja, jotka ovat kuolemanloukkuja kaloille ja muille merieläimille.

Geltinginlahden pohjassa lojunut laite näytti Huberista ensi silmäyksellä vanhan ajan kirjoituskoneelta mutta osoittui natsi-Saksan salasanomalaitteeksi Enigmaksi. Äyriäiset olivat ehtineet pitää sitä kotinaan yli seitsemän vuosikymmentä.

Meriveden koetteleman Enigman kylpy tislatussa vedessä kestää vuoden, mutta laite pääsee välillä käväisemään pinnalla röntgenkuvauksia ja dokumentointia varten, kerrotaan Schleswig-Holsteinin osavaltion arkeologisesta virastosta.

Tutkijat pyrkivät myös selvittämään, milloin laite valmistettiin ja millaisesta aluksesta se päätyi mereen.

Kun kunnostus on valmis, harvinainen esine pannaan näytteille museoon. Vaikka Enigmoja tehtiin aikoinaan kymmeniätuhansia, edes yksi sadasta ei ole säästynyt tähän päivään.

Sukellusveneestä vai sotalaivasta?

Natsi-Saksan sotavoimat koodasivat Enigmoilla yhteydenpitoaan miljooniksi viesteiksi, jotka lähetettiin morsettamalla. Laitteita päätyi myös liittoutuneille, jotka pyrkivät kaikin keinoin murtamaan Saksan sotasalaisuuksia.

Loppukeväällä 1945 Saksan oli pakko todeta sota hävityksi. Pohjan- ja Itämereen upotettiin pikapikaa yli 200 sukellusvenettä, jotta ne eivät joutuisi vihollisen käsiin. Hävityskäsky koski myös Enigmoja, missä ne olivatkaan.

Noin 50 sukellusvenettä upotettiin Geltinginlahteen lähelle Tanskan rajaa. Huber arvelee, että hänen löytämänsä Enigma oli ollut yhdessä niistä.

Saksan meriliiton historioitsija Jann Witt sen sijaan pitää todennäköisempänä, että kolmeroottorinen laite paiskattiin mereen sotalaivasta. Sukellusveneiden Enigmat olivat monimutkaisempia, neliroottorisia, hän perustelee. Viisiroottorinenkin versio Enigmasta kehitettiin.

Enigmat otettiin ensiksi käyttöön juuri laivastossa. Ne olivat etenkin sodan alussa erittäin tehokkaita sukellusveneiden sijainnin salaamisessa liittoutuneiden sota-aluksilta.

Saksan upotetut sukellusveneet nostettiin ja romutettiin 1940-luvun lopussa ja 1950-luvulla. Yksi, "Wilhelm Bauer",  kuitenkin kunnostettiin. Se on nykyisin museosatamassa Bremerhavenissa. Gabriel Rif / Alamy / AOP

Huber ei ollut ensimmäinen, joka erehtyi luulemaan Enigmaa entisaikaiseksi kirjoituskoneeksi. Hänelle erhe selvisi nopeasti, mutta kolme vuotta sitten täysin ehjä Enigma alkuperäisessä puulaatikossaan päätyi uudelle omistajalle satasella.

Ostaja oli salakoodien purkuun perehtynyt matemaatikko, joka ymmärsi laitteen arvon nähdessään sen romanialaisella kirpputorilla. Hän möi ostoksensa huutokaupassa ja rikastui yli 40 000 eurolla.

Hintaa selittää se, että tiedossa on vain kolmisensataa tähän päivään säästynyttä Enigmaa, vaikka laitteita arvioidaan valmistetun 40 000–50 000, ehkä jopa 100 000.

Enigma-sana on kreikkaa, "arvoitus". Sähkömekaanisen laitteen vuonna 1918 patentoinut saksalainen insinööri Arthur Scherbius tarkoitti sen liike-elämän viestienvaihtoon mutta kauppasi sitä jo myös keisarillisen laivaston käyttöön. Laivasto ja ulkoministeriö eivät tuolloin lämmenneet ajatukselle. Myöhemmin Enigmasta kehitettiin uusia versioita.

Enigma-viestejä päätyi myös briteille. Signaalitiedustelun päämajaksi muutetussa Bletchley Parkin kartanossa Keski-Englannissa tuhannet ihmiset keskittyivät avaamaan noita salasanomia, joiden koodia Saksa muutti joka päivä.

Enigman yksinkertaisimmallakin versiolla koodausvaihtoehtoja oli 150 triljoonaa.

Ratkaisevassa roolissa Enigman salaisuuksien nujertamisessa oli matemaatikko Alan Turingin johtama ryhmä. Turingin uraauurtavaa työtä tietotekniikassa on osaltaan kiittäminen siitäkin älykännykästä, joka sinulla todennäköisesti on juuri nyt kädessäsi.

Ensimmäiset kiitokset Enigman päihittämisestä kuuluvat kuitenkin Marian Rejewskin johtamille puolalaismatemaatikoille. Ennakoidessaan Saksan hyökkäystä he alkoivat ratkoa sieppaamiaan Enigma-viestejä jo vuosikymmen ennen toista maailmansotaa. Sen kynnyksellä tiedot annettiin Britannialle.

Historioitsijat arvioivat, että sota olisi ollut jopa vuosia pitempi, jos Enigma-viestit olisivat jääneet liittoutuneille arvoituksiksi. Etenkin Atlantilla niiden sisällön tunteminen oli ratkaisevaa.

Romanttinen radisti tuli auttaneeksi vihollista

Yhdeksi avuksi koodinmurtajille osoittautui "Heil Hitler!" -tervehdys. He päättelivät, että monissa viesteissä toistuneen samojen kirjainten parin täytyi olla aina HH.

Vahingossa auttoi myös romanttinen radisti: hän koodasi kaikkien viestiensä alkuun tyttöystävänsä nimikirjaimet, CIL.

Lisävinkkiä saatiin muun muassa sääennusteista, sillä niitäkin saksalaiset salakirjoittivat usein. Niiden toistuvat sanamuodot paljastivat selkosanat suhteellisen helposti.

Myös Enigman alkuperäinen ajatusvirhe helpotti osaltaan: laite ei koskaan koodannut kirjainta samaksi kuin oikea kirjain. Esimerkiksi HH ei koodina ollut koskaan HH.

Alan Turingin patsaan juuressa Manchesterissa on laatta, jonka tekstissä häntä muistetaan paitsi tietojenkäsittelytieteen isänä ja sota-ajan koodinmurtajana, niin myös vainon uhrina. Turing oli homoseksuaali, mistä hän sai oikeudessa tuomion 1950-luvun alussa. Tony Smith / Alamy / AOP

Enigma ja Bletchley Parkin uurastus eivät ole vain sotahistoriaa. Niistä tuli olennainen perusta tietotekniikalle. Monet koodinmurtajat veivät oppimansa asiat päässään uusiin hankkeisiin, jotka lopulta johtivat tietokoneisiin.

Paljon uranuurtajien saavutuksista on kuitenkin tietämättä eikä selvinne koskaan, sillä Enigmoja ei tuhonnut vain Saksa.

Saatujen tietojen hyödyntämistä varjellut Britannian pääministeri Winston Churchill määräsi hävittämään brittien hallussa olleet Enigmat ja kaiken, mitä Bletchley Parkissa oli pantu paperille.

Kukaan siellä työskennellyt ei saanut vuosikymmeniin edes vihjata, että oli auttanut voittamaan sodan, sillä käynnissä oli jo toinen, kylmä sota.

Yllättävää ajankuvaa kuitenkin löytyi viime vuosikymmenellä, kun Bletchley Parkin alueella restauroitiin mökkiä, jossa Turingin ryhmä oli työskennellyt. Seinien ja katon rakenteiden väliin oli tungettu tilkkeeksi asiakirjoja. Historialliasta työtä tehtiin ilmeisen vetoisissa oloissa.

Voit lukea Enigmasta lisää siihen pitkällisesti perehtyneen britti-insinöörin Mark Baldwinin sivustolta. Yhdysvaltaisen CNET-mediayhtiön YouTube-video puolestaan esittelee Enigman toimintaa, ja tästä aukeaa Bletchley Parkin verkkosivusto.

Moni harmittelee joulukilojaan, mutta maapallolla on paljon isompi paino-ongelma: ihmisten tuottamaa tavaraa on enemmän kuin luontoa

Sat, 02/01/2021 - 12:30

Me ihmiset, koko sakki, painamme noin 0,01 prosenttia kaiken elollisen kokonaispainosta. Emme ole edes höyhensarjaa verrattuna bakteereihin. Niiden massa päihittää meidät yli tuhatkertaisesti, puhumattakaan kasvien – ennen muuta puiden ja pensaiden – ylivoimaisesta ykköspaikasta.

Sen sijaan tavaralla, jonka olemme tälle planeetalle tuottaneet, on nyt enemmän massaa kuin kaikella elollisella yhteensä, laskevat israelilaisen Weizman-instituutin tutkijat. Tasalukua vaa'an viisari näyttäisi, jos molempia olisi 1,1 teratonnia. Teratonni on tuhat miljardia tonnia.

Keikahdus johtuu pieneltä osin luonnon biomassan vähenemisestä mutta ennen kaikkea ihmiskunnan kiihkeästä tuotantotahdista. Syydämme planeetallemme joka päivä lisää tavaraa miltei kahdeksan miljardin ihmisen painon edestä eli jopa enemmän kuin meitä onkaan.

Kasvien biomassaa ihmiskunta tosin alkoi nakertaa jo tuhansia vuosia sitten keksiessään maanviljelyksen. Vaikka viljelykasvien biomassa on kasvanut, peltojen raivaaminen on syönyt luonnon biomassaa monin verroin.

Laskennallisesti jokaista ihmistä kohden kertyy joka viikko enemmän kuin hänen ruumiinpainonsa verran tavaraa. Sitä lisää ennen muuta rakennusten betoni.

Seuraavina listassa ovat teräs, tiilet ja ympäristön rakentamisen täyteaineet sekä asvaltti, luettelee tutkimus, joka on luettavissa Nature-lehdestä. Listalle on noussut nopeasti myös muovi. Sen massa on jo nyt kaksinkertainen kaikkien eläinten massaan verrattuna.

antroposeeninen massa = ihmisten tekemien esineiden massa; biomassa = kaiken elollisen yhteismassa

1900-luvun alussa ihmiskunnan tuotokset vastasivat vain kolmea prosenttia biomassasta. Sen jälkeen antroposeenisen massan kasvu on ollut huimaa, etenkin 1950-luvulta alkaen, jolloin talonrakennuksessa siirryttiin tiilistä betoniin ja asvaltti yleistyi tienrakennuksessa.

Ihmisten määrä on nelinkertaistunut runsaassa vuosisadassa, mutta se ei selitä antroposeenisen massan jyrkkää kasvukäyrää. Se ei myöskään ole tasaantumassa. Tutkimuksessa lasketaan, että jo vajaan 20 vuoden päästä tavaroiden massa on tuplaantunut nykyisestä.

Vain maailmantalouden suurimmat ongelmat näkyvät kasvun taittumisena, etenkin 1930-luvun lama ja 1970-luvun öljykriisi.

Neljä viideosaa biomassasta on kasveja

Tutkimusta varten yhdistettiin aiemmat arviot biomassasta satelliittikuviin, joista selvisi, miten maapallon kasvillisuus on muuttunut.

Vastakkaiseen vaakakuppiin pantiin kolme vuotta sitten tehty itävaltalainen tutkimus siitä, miten paljon tavaroita ihmiskunta tuotti vuosittain 1900-luvun alusta vuoteen 2015.

Vertailun perusteella tutkijat tulivat siihen tulokseen, että elolliset jäivät kakkosiksi viime vuonna. Aivan tarkkaa se ei ole, vaan kuuden vuoden aikahaarukassa.

Luvut ovat kuivapainoa, eli veden vaikutus on poistettu. Kasveilla, joita biomassasta on 80 prosenttia, kuivapaino on keskimäärin neljäsosa märkäpainosta.

Verkkosivu, jolla tutkijat selventävät nykytilannetta grafiikalla, vertailee biomassan määrää muun muassa New Yorkiin. Sen rakennusten, katujen, autojen ja muu ihmisten tekemä massa on samansuuruinen kuin maailman vesien kaikkien kalojen yhteensä.

Eiffelin tornin massa vastaa kymmentätuhatta sarvikuonoa. Arina Lebedeva / AOP

Tutkimus osoittaa, miten järkyttävän suureksi ihmiskunnan jalanjälki on kasvanut verrattuna kengänkokoomme, sanoo ympäristötieteiden professori Ron Milo.

– Tulostemme viesti sekä päättäjille että kaikille muille on, että ihmiskunnalla on valtava merkitys siinä, miten Maan kasvot ovat muuttumassa. Suuri rooli vaatii ottamaan myös vastuuta, Milo sanoo.

Hänen mukaansa tulokset ovat vahva lisänäyttö sille, että elämme uutta geologista aikakautta, antroposeenia. Muinaislreikan sana ἄνθρωπος, anthropo, tarkoittaa ihmistä.

Geologisten aikakausien aikarajaa vetävät maapallon kivikuoren kerrosten muutokset. Virallisesti elämme edelleen holoseenikautta, joka alkoi ilmaston lämpenemisestä 11 700 vuotta sitten jääkauden jälkeen.

Yhä useampi tutkija on 2000-luvulla alkanut olla sitä mieltä, että ihmiskunta on jo muokannut maapalloa niin ratkaisevasti, että holoseenista on siirrytty antroposeeniin.

Asia on silti yhä kiistelty, etenkin uuden kauden alun ajoittaminen, mitä monet pitävät tieteellisyyden kannalta ratkaisevan tärkeänä.

Rajaksi on ehdotettu yhtäältä 1800-luvun teollista vallankumousta, toisaalta 1950-lukua ydinkokeineen. Joillekin viimeistään muovisaasteen määrän räjähtäminen on selvä merkki antroposeenistä.

Ydinräjähdys Tyynellämerellä vuonna 1967. Ydinaseiden testaaminen on yksi 16 asiasta, joita viime syksynä ilmestynyt kaikkien aikojen laajin kansainvälinen tutkimus puntaroi antroposeenin alkupisteenä. Muita ovat muun muassa energiankäytön raju lisääntyminen, ilmansaasteet ja väkiluvun moninkertaistuminen lyhyessä ajassa. Classic Stock / Alamy / AOP

Monitieteellisen antroposeenityöryhmän AWG:n tutkimus on luettavissa Nature Communications Earth and Enviroment -lehden viime lokakuun numerosta.

Yhdysvaltalainen ympäristötoimittaja Andrew Revkin, joka ehdotti jo 1990-luvun alussa ihmisten vaikutukselle miltei antroposeenin kaltaista termiä, antroseeniä, pitää tärkeimpänä, että asiaa pidetään esillä.

– Kaksi miljardia vuotta sitten syanobakteerit alkoivat vapauttaa ilmakehään happea ja mullistivat Maan elämän perusteellisesti. Ne eivät tienneet sitä. Olemme planeettamme ensimmäinen laji, joka näkee tekojensa seuraukset, Revkin summasi vastuun Smithsonian Magazine -lehdessä jo viime vuosikymmenellä.

Onko uusi koronavariantti nuorten virus, miten tutkittavat näytteet valitaan ja tuleeko muunnoksia vielä lisää? Virologian apulaisprofessori vastaa 12 kysymykseen

Fri, 01/01/2021 - 08:20

Uusia koronavirusmuunnoksia seulotaan positiivisten näytteiden seasta Helsingin yliopiston virologian laitoksella ja Suomen molekyylilääketieteen instituutissa.

Tähän mennessä Suomessa on todennettu varmasti kolme virusmuunnoksen aiheuttamaa tartuntaa, joista kaksi on niin sanottua Britannian ja yksi Etelä-Afrikan linjaa.

Ylen kysymyksiin koronavarianteista ja niiden tutkimuksesta vastaa apulaisprofessori Tarja Sironen.

Koronavirusmuunnoksen tutkimus

Mitä vaiheita koronaviruksen varianttien tutkimiseen kuuluu?

"Virologian laboratorioon poimitaan positiivisia PCR-näytteitä. Laboratoriossa viruksen genomia monistetaan, ja sitten se luetaan sekvensointilaitteella.

Luettua genomia verrataan kansainvälisiin tietokantoihin, ja siten tunnistetaan, mikä variantti on kyseessä. Lopuksi sekvenssit julkaistaan kansainvälisiin tietokantoihin, ja tulokset toimitetaan Huslabiin ja THL:ään."

Miten tutkittavat näytteet valikoidaan?

"Tällä hetkellä keskitytään matkustajiin ja erityisesti riskimaista tuleviin. Jos matkustajat ovat Suomessa altistaneet muita, näitä henkilöitä seurataan erityisen tiiviisti. Haluamme samaan aikaan seurata Suomen viruskantoja ylipäänsä, ja tutkimmekin tietyn otoksen kaikista positiivisista näytteistä."

Mitä merkitystä koronan varianttien tutkimuksella on?

"Uuden variantin epäillään leviävän nopeammin. Jos meillä esiintyy herkemmin leviävää virusta, myös rajoitustoimien on oltava tiukemmat.

Pidemmällä aikavälillä tutkimus on tärkeää, jotta voimme seurata, tuleeko variantteja, joihin rokotteet eivät tehoa. Sen lisäksi jonakin päivänä, kun meillä on koronalääkkeitä, meidän täytyy seurata, muuttuuko virus vastustuskykyiseksi näille lääkkeille.

Seuraamme myös tapahtuuko kaikkein ikävin skenaario eli se, että virus alkaisi aiheuttaa vakavampaa tautia."

Onko virusmuunnosten tutkimukselle riittävät resurssit?

"On selvää, että laajaa seurantatutkimusta ei voida tehdä yliopiston tutkimustoimintana pitkään. Suurempi seuranta siirretäänkin viranomaistoiminnaksi siinä laajuudessa kuin se katsotaan tarpeelliseksi."

Muuntunut virus ja sen käyttäytyminen

Miten muuntunut virus käyttäytyy?

"Koronaviruksesta on jo olemassa suuri joukko erilaisia, toisistaan hieman eroavia variantteja. Jos puhutaan erityisesti tästä Britanniasta tulleesta variantista, siinä on useampia muutoksia pintaproteiinissa, ja oletus on, että nimenomaan tarttumisprosessi on muuttunut. Britanniassa muuntunut virus näyttää leviävän tehokkaammin kuin aikaisemmat variantit. Niin kauan kuin meillä ei ole tarkempia tutkimustuloksia laboratorioista, emme kuitenkaan tiedä täsmälleen, mikä viruksen ominaisuus on muuttunut."

Löytyykö Suomesta lisää koronavarianttitapauksia?

"Kyllä me varmasti niitä löydämme. Jos ei muuten, niin sitten matkailijoiden mukana tulleita."

Tuleeko variantteja lisää?

"Kaikki virukset muuntuvat. Tämä ei ole suinkaan koronaviruksen ensimmäinen variantti. On aivan selvää, että virus on jäänyt kiertämään ihmisiin, ja ajan kanssa se tuottaa uusia variantteja."

Voiko uudelle variantille kehittää täsmätestin?

"Tähän on mahdollista kehittää oma testinsä. Tällä hetkellä siihen ei ole syytä, koska sekvensointi toimii tehokkaasti. Sen lisäksi on syytä muistaa, että virus muuntuu koko ajan. Laboratoriossa tutkimme viruksen koko perimäaineksen ja havaitsemme myös, jos uusia mutaatioita ilmenee."

Leviääkö variantti tehokkaammin nuorten keskuudessa?

"On varmasti monta syytä siihen, miksi tämä variantti leviää tehokkaasti. En usko, että se on mitenkään nuorten virus. Korona on aiemminkin levinnyt ensin nuorten keskuudessa ja sitten vanhemmassa väestössä. Kysymys on ennen kaikkea ihmisten käyttäytymisestä ja siitä, kuinka tarkkoja he ovat varotoimissa."

Muunnoksen vaikutukset jäljitykseen, testaamiseen ja rokottamiseen

Onko varianttien tutkimuksesta hyötyä koronatartuntojen jäljittämisessä?

"Jos ei tiedetä, mistä tartunta on peräisin, viruksen genomeja ja sekvenssejä voidaan käyttää jäljityksessä aputyökaluna. Jos yhden tartuntaryppään näytteiden genomit ovat samanlaisia, on todennäköistä, että ne tulevat samasta lähteestä. Sitten voidaan tutkia, onko samanlaista virusta esiintynyt muualla. Se voi auttaa pääsemään kiinni tartuntaketjuun."

Onko viruksen muuntumisella merkitystä testaamisen ja rokottamisen ja kannalta?

"Tällä hetkellä Suomessa käytössä olevat PCR-testit tunnistavat myös muuntuneet virukset, ja näyttää siltä, että testausta voidaan jatkaa entiseen tapaan.

Voi olla, että samaan tapaan kuin influenssan kanssa, aika ajoin koronarokotetta on syytä päivittää vastaamaan kulloinkin kiertäviä viruskantoja. Emme muutenkaan vielä tiedä, kuinka pitkän suojan rokote antaa, ja kuinka usein se pitää uusia."

Onko virusmäärä mutaatiota kantavilla korkeampi?

"Suoraviivaisin selitys tartuttavuudelle on, että viruksen variantti lisääntyy potilaassa tehokkaammin. Silloin virusta tuottuu suurempia määriä hengityselimistöön ja aerosoleihin, ja sitä myötä virusmäärä ja tartuntariski on suurempi."

Lue myös:

Asiantuntija Ylen erikoislähetyksessä: Viruksen muuntumisnopeus yllätti – THL: Uusi virusmuoto ei leviä Suomessa ainakaan toistaiseksi

Etsimme vastaukset 5 kysymykseen koronaviruksen muunnoksista: Rokotuksilta ei mene teho, mutta rokotteen perimäpätkä voi mennä vielä vaihtoon

Uusi, nopeasti leviävä koronavirusmutaatio löytyi nyt myös Suomesta – johtajaylilääkäri: "Mitä ärhäkämmin tarttuva virus, sitä enemmän tulee vakavia tapauksia"

Tarttuvampi, mutta ei välttämättä vaarallisempi, sairastuneissa paljon nuoria – Tämä uudesta virusmuunnoksesta tiedetään

Ei niin pahaa ettei hyvääkin: Vuosi 2020 toi norsujen vauvabuumin sekä iloisia tiedeuutisia ihmekanasta Kuun veteen – myös muumio puhui

Thu, 31/12/2020 - 16:02

Vuosi 2020 alkoi Australian massiivisilla maastopaloilla ja se päättyy yli 1,5 miljoonan ihmisen kuoltua pandemiassa. Tämä annus horribilis, kauhea vuosi, on kuitenkin tuonut myös edistystä ja monia hyviä uutisia tieteen maailmasta.

Koronavirusrokote

Vuosi 2020 jää muistiin ennen kaikkea valtavana ponnisteluna koronavirusrokotteen kehittämiseksi. Tuhansien tutkijoiden ansiosta useampikin rokote saatiin aikaiseksi ennätyksellisessä aikataulussa.

Lisäksi maailmassa nähtiin ensimmäistä kertaa mRNA-tekniikkaan perustuva rokote. Se avaa mahdollisuuden paitsi uusien tautien nujertamiseen tekniikalla, myös nopeamman rokotekehityksen tulevaisuuden pandemioissa.

Koronaviruspandemian ei nimittäin uskota jäävän viimeiseksi ihmiskunnan laajaksi pandemiaksi. Seuraavalla kerralla saatamme kuitenkin olla valmiimpia.'

Villi polio kitkettiin Afrikasta

Koronavirusrokote ei kuitenkaan ollut vuoden ainoa menestystarina tautien nujertamisen saralla.

Elokuussa WHO kertoi, että villi polio on saatu kokonaan kitkettyä Afrikasta. Viimeisin poliotapaus todettiin mantereella Nigeriassa vuonna 2016.

Alakoululainen saa poliorokotteen Moglaan koulussa Pretoriassa, Etelä-Afrikassa. Olivier Asselin / AOP

Kyseessä on isorokon jälkeen toinen tauti, joka on saatu nujerrettua mantereelta rokotteiden myötä. Vielä vuonna 1996 polio halvaannutti noin 75 000 afrikkalaislasta.

Nämäkin sairaudet vähenivät 2020
  • Hepatiitti B: Heinäkuussa Maailman terveysjärjestö WHO sanoi, että hepatiitti B -tapaukset ovat rokotusten ansiosta pudonneet alle yhden prosentin alle viisivuotiailla lapsilla.
  • Malaria: Marraskuussa WHO paljasti, että malariakuolemat ovat vähentyneet kaikkien aikojen matalimmalle tasolle. Kahden vuosikymmenen aikana malariaan kuolleiden määrä on pudonnut lähes 60 prosentilla
  • Tuberkuloosi: Tuberkuloosiraportti kertoi, että tautiin kuolleiden määrä on pudonnut 14 prosentilla sitten 2015. Vuodesta 2000 saakka hoidot ovat estäneet yli 60 miljoonaa tuberkuloosikuolemaa.
  • Hi-virus: Uusien tartuntojen määrä on pudonnut maailmanlaajuisesti 23 prosentilla vuosikymmenessä, sanoi UNAids. Myös antiretroviraalisen lääkehoidon pariin päässeiden määrä on yli kolminkertaistunut sitten 2010.

Hiv-tutkimuksessa edistymistä

Vuoden aikana nähtiin myös useita läpimurtoja hiv-tartuntojen torjunnassa. Erityisen lupaavina pidetään Cabotegravir-lääkkeen kolmosfaasin kokeita, joiden perusteella se estää tehokkaasti tartuntoja vain kuudella ruiskeella vuodessa.

Tähän mennessä hivin estolääkitys on ollut päivittäin otettavien pillereiden varassa.

Denguekuumeeseen keino

Yogyakartassa Indonesiassa denguekuumetapaukset vähenivät 77 prosentilla sen jälkeen kun tutkijat päästivät geenimuunneltuja hyttysiä vapauteen. Denguekuumetta levittää Aedes aegypti -keltakuumehyttynen, joka levittää myös zikavirusta ja useita muita sairauksia.

Luonnossa Wolbachia pipientis -bakteeria kantavat hyttyset eivät levitä virustauteja. Tutkijat loivat bakteeria kantavan hyttyspopulaation. Hyttyset päästettiin vapauteen eri puolilla Yogyakartaa.

Sairaustapausten dramaattinen väheneminen yllätti tutkijatkin, ja nyt selvitetään, voiko vastaavaa tehdä muilla epidemia-alueilla. Denguekuumeeseen ei ole toistaiseksi rokotetta tai parantavaa lääkettä.

Geenimuunneltuja hyttysiä on päätetty laskea ilmaan miljoonittain myös Floridassa.

Ripulirokote etenee

Toimivista rokotteista voidaan lisäksi nostaa esiin suomalaistutkimus, jossa sadat vapaaehtoiset suomalaiset matkustivat Länsi-Afrikkaan ripulitutkimuksia varten.

Tänä vuonna julkaistuista tuloksista ilmeni, että rokote antoi 56-prosenttisen suojan kaikkein vaikeimpia ripulitauteja vastaan. Tavoitteena on toimiva rokote suojaamaan ETEC-ripulikolibakteerilta, joka on kehitysmaissa erittäin tavallinen pikkulasten ja matkailijoiden ripulin aiheuttaja.

Ripuli on monen ikävä muisto ulkomaanmatkalta. KuvituskuvaRex Features / AOP

Edistystä syövän hoidossa

Myös syöpätutkimuksessa on nähty iloisia hetkiä. Tämän vuoden alkupuolella Michiganin yliopiston tutkimusryhmä löysi syöpäkasvaimia tukahduttavan entsyymin aktivoivan yhdisteen.

Ihmiskehon PP2A-entsyymi pysäyttää kasvaimen kasvun hajottamalla proteiineja, joita syöpä käyttää solujen kopiointiin. Entsyymin aktiivisuutta voidaan lisätä tietyillä yhdisteillä, jotka auttavat sitä tappamaan syöpäsoluja. Aiemmin yhdisteiden ja entsyymin vuorovaikutusta kasvaimiin ei ole tiedetty.

Heinäkuussa Australiasta raportoitiin lupaavia uutisia syöpärokotteesta. Queenslandin yliopiston ja Translational Research Instituten yhteistutkimus tähtää verisyöpien sekä muiden muassa pahalaatuisten rinta-, keuhko-, munasarja- ja haimasyöpien vastaiseen rokotteeseen.

Australiasta saatiin lupaavia tuloksia myös syyskuussa, kun tutkimustulokset paljastivat, että tarhamehiläisten myrkky tuhosi laboratoriossa tehokkaasti vaikeatkin rintasyövän alatyypit, muiden muassa niin kutsuttuja kolmoisnegatiivisia ja HER2-positiivisia syöpätyyppejä.

Tarhamehiläisen myrkky näyttää purevan ainakin laboratorio-oloissa varsin hyvin vaikeisiinkin rintasyöpätyyppeihin. Nick Upton / Alamy / AOP

Ja vielä mehiläisistä

Alkuvuonna kerroimme, kuinka mehiläisten tanssin kielen uusissa tutkimuksissa löytyi erilaisia murteita. Mehiläiset kertovat pesäkumppaneilleen tanssien, mistä ilmansuunnasta ja kuinka kaukaa ne ovat löytäneet antoisan ruoka-apajan.

Toisessa tutkimuksessa löydettiin tarhamehiläisen lempimaku, tai ainakin yksi niistä: mansikankukka.

Muinaisuus laajenee

Alkuvuodesta tiedemaailmaa ihastutti "ihmekana" eli kaikkien aikojen varhaisimman linnun fossiili, tieteelliseltä nimeltään Asteriornis maastrichtensis.

Nykyisen Belgian alueelta löytynyt ihmekana on erityisen merkityksellinen löytö: se todistaa evoluutiosta, joka johti dinosauruksista lintuihin. Lokin kokoinen, höyhenpukuinen ihmekana selviytyi myös dinosaurusten joukkotuhosta.

Palentologi Daniel Field esittelee kopiota ainutlaatuisesta löydöstä, Asteriornis maastrichtensis -linnun kallosta. Cambridgen yliopisto

Viikinkien tukka tummui

Ihmismenneisyydestä puolestaan on paljastunut asioita, jotka pistävät monia aiempia käsityksiä ihan uusiksi. Sellainen voi olla esimerkiksi mielikuva viikingeistä vaaleina skandinaaveina.

Todellisuus oli kuitenkin paljon monimutkaisempi, kertoi Nature-lehdessä julkaistu laaja kansainvälinen geenitutkimus. Se osoitti, ettei viikinki-identiteetti vaatinut skandinaavisia sukujuuria. Tutkimuksessa viikinkien tukka tummeni ja kotikonnut laajenivat.

Käsitykset muinaisista naisista

Tänä vuonna useat hautalöydöt valottivat myös ennakkokäsityksiä sukupuolien roolista menneisyydessä. Kesällä kuultiin, kuinka sukupuoli ei ole vastannut hautaesineistä muodostettua ennakkokäsitystä: Skyyttiurho olikin tyttösoturi – nykytutkimusten tulokset piirtävät uutta kuvaa legendaarisen ratsastajakansan naisista.

Syksyllä siirryttiin skyyttien mailta Itä-Siperiasta intiaanien pariin Etelä-Amerikan Andeille, jossa suurriistan metsästäminen oli myös naisten työtä noin 9 000 vuotta sitten.

Muumio puhui

Egyptissä taas tehtiin vuoden lopulla yksi merkittävimmistä arkeologisista löydöistä pitkään aikaan. Sakkaran alueelta Kairon eteläpuolelta löytyi yli sadan sinetöidyn sarkofagin muumiohaudat Ptolemaiosten valtakaudelta eli reilun 2 000 vuoden takaa.

Muumioista puheen ollen: tänä vuonna on kuultu myös muumion puhetta. Todellinen muumion paluu tapahtui 3D-tulostimen avulla, jolla brittitutkijat loivat muumio Nesyamunin äänihuulten mallin.

Kolmen tuhannen vuoden takainen Amunin pappi päästi lampaan määkymistä muistuttavan äänteen. Äänen kuulet BBC:n uutisessa tämän linkin kautta.

Tutkijat uskaltautuivat asiaan, sillä pappi oli itse sarkofagissaan ilmaissut halunsa äänensä kuulumiseksi myös tuonpuoleisessa.

Eläinten babyboom

Lihan iloja puolestaan on nautittu Keniassa, nimittäin norsujen parissa. Amboselin kansallispuisto kertoi marraskuussa, että heidän norsujensa parissa on ollut varsinaiset synnytystalkoot.

Tämän vuoden aikana kansallispuistossa syntyi yli 200 norsuvauvaa. Se on ennätysmäärä.

Keniasta kerrottiin elokuussa myös, että maan norsupopulaatio on yli kaksinkertaistunut yli 34 000 yksilöön sitten 1989. Myös norsujen salametsästys väheni reilusti tänä vuonna: vain seitsemän kaadettiin salaa, kun viime vuonna salakaatoja oli 34 ja 80 vuonna 2018.

Lisäksi leijonien määrä on lisääntynyt Keniassa neljänneksellä sitten vuoden 2010.

Ugandan gorillavauvat

Synnytystalkoisiin osallistuivat tänä vuonna myös Ugandan vuorigorillat.

Luonnonsuojelijat kertoivat syyskuussa, että siihen mennessä Bwindin luonnonpuistossa oli syntynyt seitsemän gorillavauvaa, mikä oli yli kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna.

Vuorigorillanaaras imettää vauvaansa Bwindin kansallispuistossa Ugandassa syyskuussa. Kansallispuistossa syntyi tänä vuonna ennätysmäärä gorillavauvoja. Chine Nouvelle / SIPA / AOP

Pandojen parittelurauha

Hongkongissa puolestaan isopandat parittelivat (linkissä pandaseksivideo) ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen, kun paikallinen eläintarha sulki ovensa vierailijoilta koronavirusepidemian vuoksi.

Tämä lemmenleikki ei kuitenkaan johtanut pandavauvoihin.

Eläimiä pelastui sukupuutolta

Lintu- ja nisäkäslajeja on onnistuttu pelastamaan myös luonnonsuojelun avulla. Syyskuussa brittitutkijat sekä luonnonsuojelujärjestö BirdLife International sanoivat, että ainakin 48 lajia on pelastettu sukupuutolta sitten 1993.

Viisitoista lajia on kuollut sukupuuttoon tänä aikana, mutta tahti olisi ollut vielä kovempaa ilman luonnonsuojelutoimia, tutkijat huomauttivat.

Eläimiä on myös palautettu onnistuneesti luontoon tänäkin vuonna. Englannissa palautettiin majavia takaisin luontoon 400 vuotta sen jälkeen, kun ne olivat kuolleet alueella sukupuuttoon.

Skotlannista Exmoorin alueelle siirretyt majavat intoutuivat kesällä jo rakentamaan ensimmäisen – joskin vaatimattoman – patonsa, kertoi BBC.

Iranilaistarantella ja muita uusia lajeja

Eläinuutiset eivät suinkaan loppuneet tähän. Maailmasta on nimittäin löytynyt tämän vuoden aikana kosolti aivan uusia eläinlajeja.

Tämä komea iranilainen Ischnocolus vanandelae -tarantella on nyt tullut maailman tietoisuuteen väitöskirjaa Turun yliopistossa valmistelevan Alireza Zamanin avulla.

Ischnocolus vanandelae -tarantella kuvaattiin tieteelle uutena vuoden 2020 aikana. Se on ensimmäinen Iranista löytynyt lintuhämähäkki. Upean lajin löytyminen oli Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön jatko-opiskelija Alireza Zamanin haave jo lukiolaisesta lähtien. Alireza Zamani

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat ovat kuvanneet tieteelle tämän vuoden aikana peräti noin 70 aiemmin tuntematonta eläinlajia esimerkiksi Amazoniasta, Euroopasta, Lähi-idästä, Tyynenmeren saarilta ja Venäjältä.

Monet löydöistä ovat ylittäneet myös kansainvälisen uutiskynnyksen. Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö on noussut tänä vuonna maailmassa eniten eläinlajilöytöjä tekevien tutkimuslaitosten joukkoon.

Maailman pisin eläin

Eläinlajeja on löydetty muuallakin. Huhtikuussa Australian länsirannikon syvänmerenkanjoniin tehdyllä robottisukellusvenetutkimusmatkalla löydettiin 30 aivan uutta eläinlajia.

Samalla reissulla löytyi myös jotain vieläkin hämmästyttävämpää: kenties pisin maailmassa koskaan mitattu eläin. Polyyppieläinten sukuun kuuluvalla siphonophore-eläimellä oli mittaa peräti 46 metriä. Tutkijat kuvasivat valoa hohtavaa eläintä "spiraalimaiseksi ufoksi".

Katso video petoeläimestä tästä.

Lokakuussa sama tutkimusryhmä löysi Australian Suurelta valliriutalta uuden koralliriutan, joka oli korkeampi kuin Empire State Building -pilvenpiirtäjä.

Laiskuusennätys

Tänä vuonna on paljastunut myös eläinkunnan kenties laiskin eläin. Se on salamantereihin kuuluva olmi.

Ennätykseen ylsi yksilö, joka pysytteli samalla kivellä Vruljak 1 -nimellä tunnetussa luolassa Hertzegovinassa yli seitsemän vuotta – tarkkaan ottaen 2 569 päivää.

Olmeilla ei ole kiire minnekään, kun ruokakin ajelehtii yleensä suuhun. Mikäs siinä on kivellä köllötellessä, kun eloakin kertyy keskimäärin sata vuotta.

Sokea olmi asuu luolissa. Tämä yksilö kuvattiin Baredinen kalkkikiviluolassa Porečissa Kroatiassa. Alamy / AOP

Mököttävä nuoriso

Tänä vuonna kerroimme myös, kuinka kissan kanssa voi pelata silmäpeliä ja kuinka nuoret naudatkin mököttävät kuin teini-ikäiset konsanaan.

Teineistä puheen ollen, suomalainen väitöskirja todisti tänä vuonna, kuinka digipelaaminen ei ole ongelma valtaosalle pelaajista. Mikko Meriläisen väitöskirja keskittyi 13–30-vuotiaiden suomalaisten pelaamiseen.

Yleisesti tarkasteltuna pelaaminen ei ole riski nuorille, vaikka yksilötasolla voi esiintyä huomattaviakin haittoja.

Kulinaristi-tintit

Tämän vuoden kiinnostaviin eläinten käyttäytymistieteellisiin tutkimustuloksiin lukeutuivat nirsot tintit. Tali- ja sinitiaiset oppivat olemaan syömättä pahanmakuisia ruokia nähtyään videolta, miten jotkin haukkapalat inhottavat toisia tinttejä, osoitti Cambridgen yliopiston tutkimus.

Tutkimuksen linnut oli pyydystetty Suomen luonnosta, ja kokeet tehtiin Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden tutkimusasemalla Konnevedellä.

Kokeeseen osallistunut talitiainen seurasi kiinnostuneena videota toisen linnun ruokailusta. Liisa Hämäläinen / Cambridgen yliopisto Onko avaruudessa elämää?

Tiedemaailman kenties suurin Graalin malja olisi elämän löytyminen avaruudesta. Syyskuussa näytti jo kovin lupaavalta, kun lähiplaneettaamme Venusta peittävistä pilvistä löydettiin fosfiinia.

Fosfiinin olemassaolo voidaan selittää ainoastaan pilvissä olevalla yksinkertaisella elämällä, sanoivat yhdysvaltalaiset MIT-yliopiston tutkijat. Fosfiinin esiintyminen yllätti tutkijat.

Marraskuussa ilmestyi kuitenkin uudelleenarviointi, jossa fosfiinin määrä arveltiin alun perin ilmoitettua paljon vähäisemmäksi. Joidenkin tutkijoiden mukaan planeetalla ei olisi fosfiinia lainkaan. Toistaiseksi varmuutta ei voida sanoa puoleen eikä toiseen, ennen kuin tuloksia saadaan lisää.

Kuusta kuului kummia

Sen sijaan varmana voidaan pitää sitä, että tämän vuoden saavutuksiin kuuluu rutikuivaksi luullun Kuun osoittautuminen märemmäksi.

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa löysi vettä Kuusta alueelta, jonne paistaa Aurinko. Aiemmin on oletettu, että Kuussa on vettä vain pimeydessä, jonne auringonvalo ei koskaan yllä. Uuden havainnon perusteella vettä voi olla eri puolilla Kuun pintaa.

Nasa kaavailee lennättävänsä ihmisiä Kuuhun vuonna 2024, perustavansa sinne asutusta ja käyttävänsä sitä myös sillanpääasemana matkalla Marsiin. Vesi on rakaisevan tärkeä tekijä noissa hankkeissa.

Artemis-ohjelman puitteissa Kuuhun on matkalla ensi kertaa myös naisia.

Kate Rubins on yksi Artemis-ohjelmaan nimetyistä astronauteista. Rubins soitti vanhemmilleen laskeuduttuaan Kazakstaniin 30. lokakuuta 2016 lennolta kansainväliselle avaruusasemalle ISS:lle. Hän on parhaillaan jälleen avaruusasemalla.Dmitry Lovetsky / Pool / EPA

Kiinan robottikäsi Kuussa

Kuuta on tutkittu tänä vuonna urakalla, kun Kiinasta tuli kolmas valtio, joka on onnistunut tuomaan Kuun kiviä ja muuta sen pinta-ainesta maapallolle.

Kiinan Chang'e 5 laukaistiin kohti Kuuta marraskuun 23. päivänä. Aluksen laskeutujassa ollut robottikäsi kahmaisi Kuusta mukaansa kiviä ja hienojakoista pölyä, regoliittia.

Miehittämätön operaatio oli kokonaisuudessaankin teknisesti erittäin vaativa, mutta erityisesti nousijan lähtö Kuusta ja telakoituminen kiertoradalla odottavaan luotaimeen oli monimutkainen taidonnäyte.

Materiaalin tutkimustuloksia odotetaan vielä.

Marsiin puolestaan oli tämän vuoden kesällä suorastaan tungosta. Kiina ja Arabiemiraatit hyödynsivät otollista laukaisuhetkeä ensi kertaa, Suomi puolestaan jatkoi huippututkimustaan Nasan hankkeessa.

Osiris-Rex onnistui sittenkin

Näytteitä on tänä vuonna kahminut myös Nasan Osiris-Rex-avaruusluotain, joka laskeutui asteroidi Bennulle 300 miljoonan kilometrin päähän Maasta.

Taiteilijan näkemys avaruusalus Osiris-Rexin laskeutumisesta Bennu-asteroidille.NASA / Goddard / University of Arizona

Näytteiden keruussa tapahtui ongelmia: kivi juuttui luotaimen robottikäden luukkuun, joka jäi osittain auki ja näyte oli vaarassa levitä avaruuteen. Lopulta luotain pääsi paluumatkalle ja sen odotetaan palaavan Maahan vuonna 2023.

Näytteiden toivotaan antavan lisätietoa muun muassa elämän synnystä.

Elämän synty kiinnostaa

Elämän synnystä tietoja etsi myös Japanin avaruushallinnon Jaxan Hayabusa-2-luotain. Se pudotti joulukuun alussa Maahan asteroidilta noutamansa näytteet, joilta tutkijat toivovat vastauksia kysymyksiin aurinkokuntamme synnystä.

Hayabusan kohteena oli Maan ja Marsin välissä Aurinkoa kiertävä Ryugu-asteroidi. Matka kesti kuusi vuotta.

Auringon leirinuotiot

Euroopan avaruusjärjestö ESAn luotain Solar Orbiter puolestaan suuntasi Aurinkoon. Luotaimen ensimmäiset kuvat julkistettiin heinäkuussa.

Kuvissa paljastui aiemmin tieteelle tuntematon tulileikki Auringon koronassa eli ulommassa ja äärimmäisen kuumassa kaasukehässä. Tutkijat kutsuivat niitä leikkisästi leirinuotioiksi.

ESA

Kaupallinen avaruuslento

Vuosi 2020 näki myös kaupallisten avaruuslentojen alun. SpaceX on ensimmäinen yksityinen yritys, joka on lähettänyt ihmisiä Maan kiertoradalle.

Toukokuinen lento oli myös ensimmäinen Yhdysvaltain maaperältä ihmisiä avaruuteen vienyt lento yhdeksään vuoteen. Marraskuussa vuorossa oli seuraava SpaceX-lento, jolloin kaupallinen alus vei astronautteja ensi kerran Kansainväliselle avaruusasemalle ISS:lle.

Shannon Walker, Victor Glover, Mike Hopkins ja Soichi Noguchi valmiina lähtöön.SpaceX Ja vielä lopuksi: alkeishiukkanen

Viimeisenä muistutettakoon vuoden yhdestä suurimmista tiedeuutisista, joka ansainnee Nobelin palkinnon, mikäli tulokset varmistetaan.

Kesäkuussa valtavaa kuhinaa tiedemaailmassa aiheutti tieto havainnosta, joka sopisi aksioni-nimiseen alkeishiukkaseen. Maailman johtavan pimeää ainetta etsivän tutkimusryhmän XENON Collaborationin havainto olisi merkittävä löydös, sillä aksionia ei ole koskaan havaittu eikä sen olemassaoloa ole siksi voitu varmistaa.

Aksioni on hypoteettinen alkeishiukkanen, ja fysiikan teorioissa siitä on puhuttu jo 1970-luvulla. Aksionia on pidetty yhtenä vaihtoehtona pimeäksi aineeksi.

Mikä näistä on jäänyt tältä vuodelta mieleesi? Muistuuko muita, mitä listasta vielä puuttuu? Voit keskustella aiheesta 2.1. kello 23 saakka.

Susi, hylje, valkohäntäkauris – kärjistyneet luontokeskustelut ovat ajan ilmiö, eikä yhteisymmärryksen löytymisestä ole takeita

Thu, 31/12/2020 - 12:12

Onko Suomessa liikaa vai aivan liian vähän susia? Kannastaan epävarma voi halutessaan lukea netin keskustelupalstojen kommentteja ja valita vastausvaihtoehdon.

Facebookin metsästäjien palstoilla koiransa susille menettäneiden keskuudessa ei juuri löydy ymmärrystä Tapiolan toimintaa kohtaan. Susien suojelijat taas tyrmäävät suurpetojen tappamisen, koska susikanta ei arvioiden mukaan yllä suotuisan suojelun tasolle.

Tällä hetkellä keskustelupalstojen kuuma aihe on riistakeskuksen myöntämien sudenkaatolupien kohtalo. Haapajärvelle myönnetyn neljän suden kaatolupa asetettiin toimenpanokieltoon Luonnonsuojeluliitto Tapiolan piirijärjestön valitettua riistakeskuksen päätöksestä. Tohmajärvelle myönnetyistä luvista valitti puolestaan Tapiola Karelia.

Luonnonsuojeluliitto Tapiolan sihteeri Sari Kantinkoski sanoo, ettei riistakeskus ole huomioinut viimeaikaisissa päätöksissään riittävästi muun tyydyttävän ratkaisun käyttöä: tappamisen pitäisi olla viimeinen vaihtoehto. Kantinkosken mielestä Luonnonvarakeskuksen kanta-arviot eivät tue tappolupien myöntämistä, ja siksi liiton piirijärjestöt valittavat myönnetyistä kaatoluvista.

Samalla kun vanhat luvat ovat valituskäsittelyssä, uusia tulee putkeen. Tiistaina 29. päivä riistakeskus myönsi Tohmajärvelle uuden luvan yhden suden tappamiseen neljän laumasta pihakäyntien vuoksi. Keskus erikseen mainitsi, että muita ratkaisuita on koitettu, mutta ne eivät ole toimineet.

Susi on Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton mukaan uhanalainen laji, koska sen arvioitu populaatiokoko on alle 250 lisääntymiskykyistä yksilöä.

– Toisen osapuolen mukaan susia on 250 ja toisen mukaan huomattavasti enemmän, vaikka jälkimmäiselle ei löydy mitään näyttöä. Tietoa on enemmän kuin koskaan, mutta se ei näytä tavoittavan kaikkia, Kantinkoski pohtii.

Susikanta on kasvanut vuodesta 2017 asti. Maaliskuisen tilanteen arvioitiin olevan 216-246 sutta.Juha Laaksonen / Yle

Eduskunta käsitteli marraskuussa kansalaisaloitetta, jossa vaadittiin susien metsästyksen sallimista ja susivahinkojen estämistä. Metsästäjäliitto tuki voimakkaasti aloitetta, jonka allekirjoitti muutamassa päivässä yli 50 000 kansalaista.

Metsästäjäliitto pitää susien metsästystä edellytyksenä sille, että koiria voisi jatkossakin käyttää eri puolilla maata ilman, että ne joutuvat tekemisiin susien kanssa.

Sari Kantinkosken mukaan yhteistä susinäkemystä eri osapuolten välille tuskin on välittömässä näköpiirissä.

– Tällä hetkellä, kun konflikti on jatkunut 20 vuotta, niin ei näy selviä merkkejä, että parempaan suuntaan oltaisiin menossa.

Hylkeet ja merimetsot eivät miellytä kalastajia

Paraisten keskustasta aukeavan merenlahden rannalla biologi ja Saaristomeren kalatalouden toimintaryhmän aktivaattori Maria Saarinen katselee vielä joulukuussa yli liihottavaa merimetsoa.

Muutamassa vuosikymmenessä tuo musta lintu on levittäytynyt tuhansien yksilöiden yhdyskuntina pitkin rannikkoa.

Kuten susiin, niin myös merimetsoihin suhtaudutaan hyvin kaksijakoisesti. Lintujen ystävät ihailevat uljasta mustaa koukkunokkaista lintua, mutta moni kalastaja ja mökkiläinen ei sitä rakasta.

Merimetsot syövät kaloja pyydyksistä ja vähentävät vesialueen hyödynnettäviä kalakantoja. Mökkiläiset katselevat valkoisella ulosteella peittyviä luotoja, joista kesällä lemahtaa voimakkaasti.

Merimetsojen hätyyttäminen on ollut tarkasti säädeltyä toimintaa. Erilaiset työryhmät eivät juurikaan ole löytäneet merimetsoihin suhtautumiseen yhteistä näkemystä.

Myös Saaristomeren hyljekanta on vahvistunut vuosi vuodelta. Luonnonvarakeskus arvioi, että harmaahylkeitä on Lounais-Saaristossa lähes 15 000 yksilöä.

Maria Saarinen on vuosikymmenten ajan seurannut hylkeiden vaikutusta rannikon pienimuotoiseen kalastukseen. Hän sanoo ymmärtävänsä luonnonsuojelijoita tiettyyn rajaan asti.

– Ihmiset, jotka haluavat vain suojella, ajattelevat, että ihminen ei voi puuttua luontoon. Itse asiassa he asettavat itsensä luonnon yläpuolelle tai antavat ihmiselle tarkkailijan roolin, Saarinen miettii.

Hän itse kokee olevansa osa luontoa, kuten kalastajat, joiden kanssa hän tekee paljon töitä.

– Kalastaja on yksi saalistaja meressä, myös virkistyskalastaja, aivan kuin muutkin eläimet ovat.

Biologi Maria Saarinen näkee ihmisen osana luontoa, missä on paljon saalistajia ja saaliita. Hänen hylkeennahkatakkinsa on ystävän kirpputorilöytö.Markku Sandell / Yle

Eläinoikeusliikkeen tavoitteet eivät saa Saariselta heti ymmärrystä: äärimmilleen vietynä eläinten oikeuksia ajavat vaativat samaa kuin ihmisiltä, pitäisi noudattaa Raamatun käskyä "älä tapa".

– Luontohan perustuu tappamiseen ja saalistamiseen. Siellä ovat peto- ja saaliseläimet. Monta kertaa se tappaminen, mitä luonnossa tapahtuu, on raaempaa ja verisempää, mitä ihminen tekee. Minun mielestäni ihminen kuuluu luontoon ja myös ihminen tappaa, biologi Saarinen sanoo.

Luonnonsuojeluliitto Tapiolan Sari Kantinkosken mukaan yhdistyksen tavoitteena ei ole kategorisesti metsästyksen kieltäminen, mutta suurpetojen trofeemetsästykselle yhdistys ei löydä perusteita.

Hylkeitä ei välttämättä mielletä pedoiksi, vaikka ne elävät kalaravinnolla. Vielä viitisenkymmentä vuotta sitten Itämeren hyljekannat kituivat ympäristömyrkkyjen pilatessa eläinten lisääntymisen.

Nyt hylkeitä on taas kymmeniätuhansia. Kannanhoitosuunnitelmien mukaan niiden metsästys on sallittua tietyn kiintiön puitteissa.

Euroopan unioni kielsi vuonna 2009 hyljetuotteiden kaupan suojelujärjestöjen vaatimuksesta. Hylkeiden lihan tai nahan myyminen sallitaan vain Grönlannin inuiiteille ja muille alkuperäiskansoille. Tämän vuoksi hyljekantaa verotetaan vain vähän, suotuisan suojelun taso saavutettiin jo 2000-luvun alussa.

Itämeren hyljekannaksi arvioidaan nyt noin 40 000 yksilöä.Andy Ödman / Yle

Maria Saarisen mukaan EU-komission päätös syntyi kansalaiskyselyn pohjalta, johon vastauksia tuli 159 maasta.

– Vastauksia tuli yli 73 000, joista 39 000 tuli USA:sta. Niistä 38 000 oli identtisiä tekstiltään. Komissio piti kyselyä silti EU-kansalaisten näkemyksenä ja tästä alkoi se polku, joka johti hyljetuotteiden kauppakieltoon, Saarinen kertoo.

Taustalla oli hänen mielestään suojelujärjestöjen kampanja, jossa mahdolliset vaikutukset esimerkiksi suomalaisiin kalastajiin unohdettiin.

Ammattikalastajan kuhasaalis hylkeiden jäljiltä.Juho Smolander

Hylkeiden kalastukselle aiheuttamaa haittaa vähätellään edelleen, vaikka verkkokalastus rannikolla on vaikeutunut huomattavasti hylkeiden määrän kasvaessa.

Kuinka paljon eläimillä on oikeuksia?

Helsingin yliopiston ympäristöfilosofian dosentti Leena Vilkka oli tuomassa Suomeen keskustelua eläinten oikeuksista ja luennoi niistä aikanaan yliopistossa. Vilkka muistelee, että alkuaikoina vain kolme opiskelijaa vaivautui luennolle, myöhemmin väki ei ollut mahtua luentosaleihin.

Jo antiikin ajoilta periytyvän käsityksen mukaan ihminen on luomakunnan kruunu. Kristinuskon mukaan muita jumalan kuvia ei maailmasta löydy.

– Läpi historian on ajateltu, että ihminen on ainoa jumalan kuva ja ihmisellä on hyvin ehdoton, absoluuttinen arvo. Tässä on vedetty hyvin tiukka raja ihmisen ja kaiken muun välille, Vilkka sanoo.

Ympäristöfilosofi Leena Vilkka toi eläinoikeusajattelun Suomeen.Markku Sandell / Yle

Vilkan artikkelit susista tietoisina ja tuntevina eläiminä herättävät edelleen vastakaikua suojelijoiden parissa.

Leena Vilkan mukaan miltei kaikki hyväksyvät eläimille oikeuden tuskattomaan elämään. Sen jälkeen eri osapuolten käsitykset eriytyvät.

– Jos eläimillä on oikeus hyvään elämään, niin saammeko tappaa eläintä? Se on toki vielä iso kysymys, mutta mielestäni tulevaisuus näyttää siltä, että se ajattelutapa valtaa alaa. Yhä enemmän ajatellaan, että "älä tapa" -käsky koskee ei ainoastaan ihmislajia vaan kaikkia tuntevia, tietoisia eläimiä, Leena Vilkka sanoo.

Kun eläimille arvioidaan sama oikeus elämään kuin ihmisille, niin ristiriitoja muiden näkemysten kanssa syntyy. Nykyinen sosiaalisen median keskusteluilmapiiri on omiaan luomaan viholliskuvia puolin ja toisin.

– Olet hyvin äkkiä asetelmassa me ja sitten siellä muualla ovat he. Kyllähän tätä asetelmaa esimerkiksi luonnonsuojelijoiden ja metsästäjien välillä on aika voimakkaasti.

– Muodostetaan viholliskuvaa eikä enää halutakaan keskustella, vaan poteroidutaan hyvin syvälle taisteluasemiin ja leimataan vastapuoli tietämättömäksi ja tyhmäksi, idiootiksi, hulluksi, käytetään asiatonta kieltä vastapuolesta, Leena Vilkka sanoo.

Hänen mielestään on ajauduttu kauas niistä keskusteluista, missä osapuolet perustelivat kantansa sivistyneemmin omilla argumenteillaan.

Yhä enemmän ajatellaan, että älä tapa -käsky koskee ei vaan ainoastaan ihmislajia vaan kaikkia tuntevia, tietoisia eläimiä. Leena Vilkka, ympäristöfilosofi

– Medialla on iso tehtävä osaltaan luoda keskustelun pelisäännöt. Niiden perusteella kunnioittaisimme toista osapuolta emmekä lähtisi toista osapuolta täysin kyseenalaistamaan, ympäristöfilosofi pohtii.

Vilkan mukaan toisen loukkaaminen ei ole sallittua mielipiteen vapauden ilmaisun vuoksi. Lopullisen rajan antaa tietenkin lainsäädäntö, jota voidaan silti myös koetella esimerkiksi katujen valtauksilla, joilla pyritään kiinnittämään huomio eläinten oikeuksien lisäämiseen.

Leena Vilkka toimi aikanaan Animalian puheenjohtajana, kun kettutytöt tunkeutuivat turkistarhoille ja päästivät eläimiä häkeistä. Tuomiot teoista olivat ankaria ja osa piti nuoria miltei terroristeina.

Vilkan mukaan turkistarhaiskut jakoivat myös suojelupiirejä ja Animaliasta erosi väkeä. Poteroita syntyi silloinkin.

Isot eläimet aiheuttavat kiistoja, mutta suurta muutosta harva huomaa

Kun tarkastelee kiistoja aiheuttavien eläinten listaa, niin huomaa kohteiden olevan usein kohtalaisen isoja eläimiä: susi, hylje, valkoposkihanhi, valkohäntäkauris...

Suomen luonnonsuojeluliiton Tapani Veistola kiinnittäisi enemmän huomiota siihen suureen muutokseen, mikä maailman luonnossa on käynnissä esimerkiksi ilmastonmuutoksen takia. Kokonaiset ekosysteemit ja luontotyypit ovat muuttumassa.

Veistolan mukaan suhteemme luontoon ja eläimiin muuttuu niin kuin se on aina muuttunut niin ajassa, paikassa kuin sosiaalisessa kontekstissa. Sitä varten eri osapuolten välisiä keskusteluja tarvitaan.

Paineita on hyvä päästellä ulos, mutta päästäänkö raivokkailla somekeskusteluilla yhtään mihinkään? Median nostamia kärjistyksiä eri osapuolten välillä Veistola nimittää "oopiumiksi kansalle".

– Itse pidän näitä lajikonflikteja pintakuohuina. Usein eläinkiistat mediassa lavastetaan roolipeleiksi, joissa on suojelijat ja sitten esimerkiksi maanviljelijät ja muut, mutta tosiasiassa nyt 2000-luvulla yhteiskunta on paljon monimutkaisempi kuin ennen.

Stereotyyppiset roolikuvat toteutuvat harvoin ja maaseudullakin eletään monimuotoisemmin kuin ennen.

– Luonnonsuojeluliitossakin on jäseninä viljelijöitä ja ammattikalastajia. Jäsenistöstämme kymmenesosa on metsästäjiä, vapaa-ajankalastajia on vielä enemmän, Veistola luettelee.

Suojelupäällikkö Veistolan mukaan eri osapuolten asettuminen yhteiseen neuvottelupöytään saattaa olla askel eteenpäin. Hän näkee tällaisen vaikuttamisen luonnonsuojeluliiton tapana toimia.

– Suomessa on hyvä järjestelmä. Kun tulee lajikonflikti, perustetaan hoitosuunnittelutyöryhmä. Kaikki osapuolet otetaan mukaan ja keskustellaan ja mietitään käytännön ratkaisuja. Ja kyllä niitä löytyykin.

Esimerkiksi Veistola nostaa suden kannanhoitosuunnitelman. Vaikka sudesta kiistellään edelleen kiivaasti, kolmannessa hoitosuunnitelmassa saavutettiin edellisiä laajempi yhteisymmärrys.

– Uskon kyllä, että ajan mittaan hiljainen ja järkevä enemmistö yleensä voittaa ja asiat lutviutuvat. Kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu, että esimerkiksi suurpedoissa muutos voi vaatia yhden sukupolven, Tapani Veistola miettii tulevaisuutta.

Netin keskustelupalstoilla ei Veistolan optimistisuus vielä kovin usein heijastu.

Lue myös:

Suden kannanhoidollinen metsästys luvalliseksi aikaisintaan vuoden kuluttua

Leena Vilkan kolumni: Jäähyväiset sudelle – tervetuloa metsän koira!

Susipelko hiipi pieneen kyläyhteisöön Puumalassa – "Koiran haukku on sudelle kuin kutsu ruokapöytään", sanoo Tanja Raivio

Entistä kettutyttöä Mia Takulaa on hakattu koulussa ja peloteltu metsäteillä: ”Oikea sankaruus on aina heikomman puolustamista”

Mikä susissa mietityttää? 8 kysymystä ja vastausta susista

WWF:n kyselytutkimus: Suomalaiset kiristäisivät saimaannorpan suojelusäädöksiä

Pages