YLE Tiedeuutiset

Subscribe to YLE Tiedeuutiset feed
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Updated: 28 min 46 sec ago

27. ikävuotta pidetään rockpiireissä hengenvaarallisena – todellisuudessa muusikon kannattaa olla varuillaan 56-vuotiaana

Sun, 04/10/2020 - 19:23
Janis Joplinin kuolema päivälleen 50 vuotta sitten oli osasyyllinen 27 Clubin syntyyn.

Diabeteslääkettä lihavuuteen ja reumalääkettä koronaan – lääkkeiden off-label-käyttö voi auttaa, mutta myös tuoda haittoja ilman hyötyä

Sun, 04/10/2020 - 11:46

Keväällä puhjennut koronapandemia ja hoidon etsiminen tautiin herätti hämmennystä.

Uuteen ja tuntemattomaan tautiin kokeiltiin ympäri maailman lääkkeitä, jotka oli aluksi kehitetty muihin sairauksiin

Mutta miksi reuma- ja malarialääkettä määrättiin hengitystieinfektion hoitoon? Tai HIV-lääke lopinaviiria ja ebolalääke remdesiviiriä?

Off-label-käytöksi kutsuttu ilmiö on yleinen lääketieteessä.

Etenkin harvinaisissa sairauksissa on yleistä, että niiden hoitoon käytetään lääkkeitä, joilla ei ole virallista myyntilupaa juuri sitä käyttöä varten.

TAYSin reumatologian erikoislääkäri Jarno Rutanen on perehtynyt lääkkeiden käyttöön ja kirjoittanut off-label-käytöstä. Rutasen mukaan käytölle löytyy tarkoituksensa, mutta siinä piilee myös ongelmia.

Avuksi sairauksiin, joihin ei ole lääkkeitä

Mietitään ensiksi käytön hyötyjä.

Rutanen kertoo, että esimerkiksi reumatologian alalla on harvinaisia autoimmuunisairauksia, joiden hoidossa käytetään samoja lääkkeitä kuin yleisimpien vastaavien.

– Off-label käyttö tarjoaa osalle potilaista selvästi apua – verrattuna siihen, ettei hoidettaisi lääkkeillä laisinkaan. Kaikille taudeille ei välttämättä ole hyväksyttyjä lääkkeitä, Rutanen kertoo.

Aikaisemmin off-label-käyttö oli usein ainoa tapa tarjota lääkehoitoa harvinaissairauksiin, sillä pienet markkinat eivät houkutelleet lääkeyrityksiä.

Lääkkeiden hintojen nousu on kuitenkin lisännyt lääkeyhtiöiden kiinnostusta myös pieniä markkinoita kohtaan.

– On lääkkeitä, joilla hoito saattaa maksaa potilasta kohden 500 000 euroa vuodessa. Sitä kautta on syntynyt myös taloudellista kannustinta tutkia lääkkeitä harvinaissairauksiin. Toki niiden suhteen vajausta on yhä, ja jos tautitapauksia on vähän, on tutkiminen vaikeaa.

TAYSin reumatologian erikoislääkäri Jarno Rutanen.Marjut Suomi / Yle

Rutanen toteaa, että off-label-käyttöä tullaan jatkossakin tarvitsemaan, mutta lääkärin pitää olla tietoinen käytön taustoista ja sitä pohjaavasta näytöstä.

Jos lääkettä käytetään sen suunnitellun käyttöaiheen ulkopuolella, on lääkärin vastuu käytöstä suurempi.

Periaatteessa lääkärillä on lupa määrätä mitä tahansa lääkettä mihin tahansa vaivaan. Potilaan tilanne vaikuttaa siihen, kuinka paljon riskejä hoidossa uskalletaan ottaa. Kokeelliseen hoitoon ei usein lähdetä, jos oire ei ole hengenvaarallinen.

Off-label-käyttö on erityisen yleistä lasten lääkehoidossa, sillä lapsilla on tehty vähemmän kliinistä lääketutkimusta kuin aikuisilla.

Toisinaan off-label-käytöllä voidaan myös korvata kalliita lääkkeitä, jos halvemmalla valmisteella on sama vaikutusmekanismi ja teho.

Vain haitat ilman hyötyjä?

Entäpä sitten haitat?

Koska lääkkeiden off-label-käytöstä ei yleensä ole kattavaa kliinistä lääketutkimusta, ei myöskään voida olla varmoja sen hyödyllisyydestä.

Rutasen mukaan se on ongelmallista, sillä lääkkeiden käytössä pitää arvioida hyötyjen ja haittojen suhdetta.

– Lääkkeissä punnitaan aina hyöty–haitta-suhdetta. Populaatiotasolla lääkkeistä koituu aina väistämättä haittoja. Kun lääkettä käytetään off-label, sen tehoa tai hyötyä ei ole todettu lääkeviranomaisten hyväksymissä tutkimuksissa. Lääkehaitat tulevat silti aina.

Esimerkiksi koronaviruksen kanssa off-label-käytöstä yritettiin hyötyä sen nopeuden takia. Lääkkeistä löytyi jo turvallisuusdataa, joten niiden määrääminen potilailla oli nopeampaa kuin tutkiminen.

"Kun lääkettä käytetään off-label, sen tehoa tai hyötyä ei ole todettu lääkeviranomaisten hyväksymissä tutkimuksissa. Lääkehaitat tulevat siitä huolimatta." Jarno Rutanen, reumatologian erikoislääkäri

Rutasen mukaan nopeus ei kuitenkaan ole välttämättä hyve. Off-label-käyttö olisi hyvä aloittaa hiljalleen, ja jos käyttö leviää olisi parempi selvittää hyöty-haitta-suhde satunnaistetulla lääketutkimuksella, jotta turvallisuudesta ja hyödyistä voitaisiin varmistua.

Joskus lääkkeet eivät käyttäydy samalla tavalla eri sairauksia hoidettaessa. Off-label-käyttö voi myös moninkertaistaa käyttäjäkunnan.

Silloin esiin voivat tulla harvinaiset sivuvaikutukset, joita alkuperäisissä turvallisuustesteissä ei ole saatu selville.

Moneen vatsavaivaan käytetty lääke aiheuttikin rytmihäiriöitä

Varoittavia esimerkkejä tästä vaarasta löytyy maailmalta.

Ranskassa diabeteslääke Mediatoria käytettiin 1970-luvulta aina 2000-luvun loppuun asti. Käyttö levisi myös lihavuuden hoitoon, jolloin käyttäjämäärät kasvoivat merkittävästi.

Lääkkeen uskotaan aiheuttaneen vähintään 500 kuolemaa, joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 2 000, ennen kuin se vedettiin markkinoilta.

Lääke ei ollut turvallinen diabeteslääkkeenäkään, mutta käytön lisääntyminen toi esiin vakavia lääkehaittoja.

Mediator-pakettia kädessään pitävän miehen puoliso kuoli lääkkeen takia. Kuva on otettu Nanterren oikeustalolta Pariisin läheltä vuoden 2012 oikeudenkäyntien yhteydessä. Revelli-Beaumont / All Over Press

Varoittavia esimerkkejä löytyy maailmalta muitakin. Rutanen mainitsee esimerkiksi sisapridin, suoliston toimintaa lisäävä lääkkeen, jota määrättiin moneen vatsavaivaan.

Se aiheutti vakavia rytmihäiriöitä ja äkkikuolemia, kunnes se vedettiin markkinoilta vuoden 2000 paikkeilla.

– Lääketutkimuksissa, esimerkiksi reumalääkkeiden osalta, pitäisi olla 1000–2000 potilasta, ennen kuin lääke saa myyntiluvan. Käyttäjämäärät voivat kohota vuodessa miljooniin, Rutanen sanoo.

Esimerkiksi diabeteslääke troglitatsoni aiheutti joka 20 000 potilaalle tappavan maksavaurion. Se sai tutkimuksista vihreän valon, mutta sivuvaikutus ilmeni vasta, kun lääkkeestä tuli erittäin käytetty.

Lääkkeitä ei saa markkinoida mihin vaivaan tahansa

Lääkeyhtiöt saavat markkinoida lääkkeitä vain viranomaisen hyväksymään sairauteen, eivät off-label käyttöön.

Yhdysvalloissa lääkeyhtiöt ovat Rutasen mukaan usein maksaneet jättikorvauksia syyllistyttyään off-label-markkinointiin.

Tällainen markkinointi on usein voinut kietoutua yhteen lääkäreiden ammatillisen jatkokoulutukseksen kanssa, jota lääkeyhtiöt kustantavat ja järjestävät. Tapahtumissa lääkärit saavat keskenään puhua lääkkeiden käyttöaiheista miten haluavat.

Lyrican markinnoinnista tehdyt tutkimukset antoivat viitteitä siitä, että lääkeyritys olisi markkinoinut sitä myös muihin kuin tarkoitettuun käyttöaiheeseen.Laura Fish / Alamy

Markkinoinnin suhteen tapetilla olleita lääkkeitä ovat esimerkiksi gabapentiini ja pregabaliini, joista jälkimmäinen tunnetaan kauppanimellään Lyrica.

Sitä käytetään esimerkiksi neuropaattisen kivun, ahdistuneisuushäiriön ja epilepsian hoidossa.

Rutasen mukaan myöhemmät tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että gabapentiinin markkinointistrategiaan olisi kuulunut harkitusti off-label-markkinointi lääkkeen varsinaisen käyttöaiheen ulkopuolelle.

Mutta miten tämä tapaus sitten päättyi?

Pfizer joutui maksamaan Yhdysvaltain liittovaltiolle korvauksia, mutta gabapentiinin seuraaja pregabaliinista tuli yksi maailman myydyimmistä lääkkeistä.

Lue myös:

Koronalääkkeitä on ollut helpompi määrätä kuin tutkia – suomalaisprofessorin mukaan myyntilupia on annettu liian vähäisillä tiedoilla

Jaguaarien kotikonnut liekeissä – ihmisten aiheuttamien maastopalojen pelätään tuhonneen Pantanalin ainutlaatuisen kosteikon peruuttamattomasti

Sat, 03/10/2020 - 10:12

Salamoinnin sytyttämät maastopalot ovat osa luonnon kiertokulkua, myös maailman suurimmalle trooppiselle kosteikolle, valtaosin Brasiliassa sijaitsevalle Pantanalille. Sen eläimet ovat tottuneet niihin, ja monet kasvilajeista suorastaan tarvitsevat tulen kuumuutta kyetäkseen tuottamaan siemeniä.

Viime vuonna Pantanalin palot kuitenkin olivat poikkeuksellisen pahoja, ja tänä vuonna ne ovat olleet vielä paljon valtavampia. Biodiversiteetiltään ainutlaatuisesta alueesta on tuhoutunut jo lähes neljännes.

Normaalisti palot kuluttaisivat polttoaineensa loppuun syyskuun aikana, mutta tavattoman kuivuuden takia niin ei käynyt.

Runsaat sateet, joita Pantanalissa on normaalisti saatu marraskuun ja huhtikuun välisenä aikana, jäivät viime viime talvena ja keväänä lähes kokonaan tulematta.

Satelliitit kertovat karua tarinaa

Pantanalin kuivuus on pahin 47 vuoteen, ja näivettynyt kasvusto katoaa hetkessä liekkeihin, joita viljelijät sytyttävät raivatakseen karjalleen lisää laitumia.

95 prosenttia Pantanalista on yksityisessä omistuksessa, ennen muuta karjatilallisilla.

Instituto Centro de Vida -instituutti laski elokuun paloalueet Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan ja sää- ja valtamerentutkimuslaitoksen NOAA:n sateelliittikuvista. Kuumia pisteitä kertyi 4 200. Viime vuonna vastaava luku oli 184 ja toissa vuonna 71.

Brasilian presidentti Jair Bolsonaro kielsi heinäkuussa maaston polttamisen Pantanalissa ja karanneista paloista niin ikään kärsivällä Amazonin alueella neljäksi kuukaudeksi.

Koska määräystä ei ole järin valvottu, ei sitä myöskään ole noudatettu. Bolsonaron politiikkaa on uusien luonnonalueiden valjastaminen talouden käyttöön, eikä hän pidä ilmastonmuutosta vakavana uhkana. Viime vuonna hän leikkasi 95 prosenttia sen vastaisen taistelun valtiollisesta rahoituksesta.

Pitkään varsin luonnontilaisena säilynyttä Pantanaliaa ovat viime vuosikymmeninä alkaneet nakertaa sinnekin levinneet suurimittainen viljely ja lihantuotanto sekä vesivoimahankkeet.

Kosteikolle pahaksi on myös sedimentaatio, jossa maa-ainesta laskeutuu ja kerrostuu liiaksi vedenpohjaan.

Toimillaan ihminen tekee vahinkoa myös itselleen, sillä kosteikot sekä tarjoavat vettä myös kuivalla kaudella että hillitsevät tulvia. Kosteikoilla on tärkeä rooli myös veden puhdistajina.

Tutkijat pelkäävät, ettei haurastunut Pantanal enää toivu tulen tuhoista, vaan saattaa muuttua luonnoltaan perusteellisesti.

Pantanal ei ole tarkkarajainen alue. Sen pinta-ala arvoidaan 140 000:sta lähes 200 000 neliökilometriksi. Pienimmätkin arviot lähenevät puolta Suomen koosta. Samuli Huttunen / Yle

Länsi-Brasiliassa ja pieniltä osin myös Bolivian ja Paraguayn puolella sijaitsevassa Pantanalissa elää jaguaarien ja jättiläisvyötiäisten kaltaisten isojen nisäkkäiden lisäksi laaja kirjo muitakin harvinaisia eläimiä ja kasveja.

Tulva-alueet, järvet, ruohikot ja metsät tarjoavat niille monipuolisen elinympäristön. Jaguaarit hyödyntävät sitä kaikkea; ne käyvät mielellään jopa uimassa.

Pantanalissa on arviolta kaksituhatta jaguaaria. Missään muualla populaatio ei ole yhtä suuri.

Maailman koko kanta on noin 15 000 yksilöä. Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN:n on luokitellut jaguaarin silmälläpidettäväksi lajiksi, joka on uhanalaisuuden kynnyksellä.

Jättiläisvyötiäinen on jo kynnyksen ikävämmällä puolella. Muita Pantanalissa eläviä suuria lajeja, jotka ovat IUCN:n luokituksessa uhanalaisia, ovat muun muassa isomuurahaiskarhu, jättiläissaukko ja maailman suurin papukaijalaji, hyasinttiara.

Pantanalissa havaittujen eläinlajien luettelossa on yli 170 nisäkästä, runsaat 130 matelijiaa ja 270 kalaa, lähes 60 sammakkoeläintä ja 580 lintua. Todellinen määrä lienee paljon suurempi, tutkijat arvelevat.

Kosteus- ja korkeuseroiltaan suuresti vaihtelevalla alueella myös kasvikunta on monipuolinen. Hyvinkin erilaisia ekosysteemejä on peräti 12.

Kapybara eli vesisika, maailman suurin jyrsijä, ei näytä juuri piittaavan silmälasikaimaaneista, jotka lekottelevat Pantanalin kosteikossa. Imago Stock / AOP

Monen Pantanalin eläimen matka on tänä vuonna päättynyt liekkeihin. Esimerkiksi Encontro das Águasin luonnonpuistosta oli syyskuun puolivälissä tuhoutunut jo yli kolme neljäsosaa. Puisto on tunnettu jaguaarien lisäksi kapybaroistaan ja kaimaaneistaan.

Jaguar Identification Project -järjestön johtajan Abbie Martinin mukaan Pantanalin kuolleiden eläinten määrää voidaan vain arvioida mutta se on sadoissatuhansissa. Lähinnä käärmeitä, kaimaaneja ja muita matelijoita, mutta myös kauriita, tapiireja, apinoita ja nenäkarhuja, Martin luettelee PRI-radioyhtiön verkkouutisessa.

Vaikka jaguaari on nopea eläin ja pystyy pakenemaan liekkejä, toisinaan palo etenee hämäävästi maan alla, joten se on polttanut monen jaguaarinkin käpälät.

Palojen mentyä eläinten henkeä ja hyvinvointia uhkaa ruoan ja veden puute tuhkaksi muuttuneessa maisemassa. Noin 600 jaguaarinkin elinalueiden arvioidaan tuhoutuneen.

Tulen uhriksi jäänyt kaimaani. Rogerio Florentino / EPA-EFE

Ihmishenkiä palojen ei tiedetä vaatineen, mutta monet Pantanalin alkuperäisasukkaiden asuinalueet ovat kärsineet pahoin ja elannon hankkiminen on muuttunut heille yhä vaikeammaksi.

Koska puhdasta juomavettäkään ei ole paikoin enää saatavilla, osa ihmisistä on evakuoitu.

"Kaikki on palanut. Mitään ei ole jäljellä. Tuli levisi hirveällä vauhdilla", kuvailee gautóintiaani kotimaisemaansaTwitter-videolla.

Myös savusta saastunut ilma on terveysriski. Pantanalista savu on yltänyt laajalti muuallekin. Se sumentaa taivasta ympäri Brasiliaa ja naapurimaita, ja satelliitit ovat havainneet sitä kaukana Atlantin yllä.

Pantanalin savua São Paolossa syyskuun puolivälissä. Meteorologit ovat ennustaneet suurkaupunkilaisille myös mustaa sadetta. Marcelo Machado de Melo / Imago / AOP

Pantanal ei ole ainoa alue, joka Brasiliassa roihuaa. Savu, jota ajalehtii Atlantin yllä kohti Afrikkaa, on osittain Pantanalin pohjoisnaapurista, Amazonin alueelta.

Sen sademetsissä on parhaillaan toistumassa sama tragedia, joka viime vuonna herätti kovaa kritiikkiä presidentti Bolsenaron ympäristöpolitiikkaa kohtaan.

Paine oli myös taloudellista, sillä monet suuret ulkomaiset sijoittajat kyseenalaistivat Brasilian järkevänä sijoituskohteena. Bolsenaro yritti heinäkuisella tuleentuikkauskiellollaan rauhoitella kritiikkiä.

Elokuussa hän väitti, että tiedot Amazoniassa tänäkin vuonna riehuvista paloista ovat valetta. Brasilian avaruushallinnon Inpen satelliitit osoittivat toista: samaan aikaan kun Bolsenaro kiisti roihut, Amazonin alueella paloi yli 29 000 paikassa.

Viime vuoden vastaava luku oli vain hieman suurempi. Viime kuussa tilanne paheni entisestään.

Amazoniasta uhkaa tulla savanni

Pantanalin tavoin myös Amazonin alue on menossa kohti keikahduspistettä, josta ei ole paluuta, varoittavat asiantuntijat.

Sademetsä on nimensä mukaisesti sadetta tuottava metsä: se palauttaa yli puolet saamastaan vedestä taivaalle kokonaishaihduntana, ja sama vesimolekyyli voi sataa alas kuusi kertaa ennen kuin se jatkaa matkaa ilmojen teitä tai joen viemänä.

Kun riittävän suuri osa sademetsästä katoaa ja lakkaa ylläpitämästä tuota vedenkiertoa, myös ympäröivät alueet alkavat kuolla. Lopulta sademetsän tilalla on savanni.

São Paolon yliopiston arvostettu ilmastontutkija Carlos Nobre on arvioinut, että nykyisellään siihen ei Amazoniassa mene kuin 15 vuotta.

Hakkuiden ja metsän polttamisen vähentäminen antaisi armonaikaa, mutta ilmastonmuutoksen vaikutukset jatkuvat joka tapauksessa, ellei sen hillitseminen vauhditu.

Alvorada da Amazonian entistä sademetsää tuhkasta punertavan taivaan alla Novo Progresson osavaltiossa.Fernando Souza / ZUMA Wire / AOP

Voit keskustella tästä aiheesta sunnuntaihin klo 23:een saakka.

Lue myös:

Näin Amazonian sademetsät pistetään lihoiksi, terassilaudoiksi ja soijaksi, joita ahnehditaan myös Suomessa

Tutkimus: Koronarokotteen turvallisuus ratkaisee, kuinka halukkaasti ihmiset sen ottaisivat

Fri, 02/10/2020 - 10:55

Kolme eri kyselytutkimusta mittasi suomalaisten käsityksiä COVID-19-tautia vastaan kehitettävästä rokotteesta. Turun yliopiston, Åbo Akademin ja University of Bristol-yliopiston tutkijat kysyivät Turun seudun pienten lasten vanhemmilta, Pietarsaaren seudun ihmisiltä ja Facebookin kautta toteutetulla tutkimuksella suhtautumista rokotteeseen. Nyt on saatu alustavia tuloksia näistä kyselyistä.

Jos viranomaiset suosittelisivat rokotetta koronatartuntaa vastaan ja rokote olisi kaikille ilmainen, niin kolmeen kyselyyn vastanneista keskimäärin 73 prosenttia ottaisi sen.

Vaihtelua oli eri ryhmien välillä hieman. Pienten lasten vanhemmista 74 prosenttia hyväksyisi rokotuksen, Pietarsaaren otoksesta 78 prosenttia ja Facebook-kyselyyn vastanneista 73 prosenttia.

Rokotekielteisten osuus oli Turun ja Pietarsaaren otosten vastauksissa 12 prosenttia ja Facebook-kyselyssä 16 prosenttia.

Sen lisäksi epäröivien osuus oli Pietarsaaressa 10 prosenttia, Turussa 15 ja Facebook-vastauksissa 11 prosenttia.

Turun seudun otoksessa vastaajia oli 825 ja Pietarsaaren seudulla 205. Facebookissa vastauksista hyväksyttiin 1325, jolloin kyselylomake oli täytetty kokonaan.

Testivaiheen rokote epäilyttää

Tutkimuksissa kysyttiin myös halukkuutta ottaa vasta testivaiheessa oleva COVID-19-rokote, jonka turvallisuutta ei ole täysin todettu. Tällöin rokotemyönteisyys laski huomattavasti.

Pietarsaaren otoksessa vain 17,5 prosenttia vastanneista ottaisi testivaiheen rokotteen. Facebookissa toteutetussa kyselyssä osuus oli isompi ja tutkijat arvelevat sen johtuvan iäkkäämmistä vastaajista. Näistä vastaajista 30 prosenttia ottaisi myös testivaiheen rokotteen.

Turun seudun tutkimuksessa ei ollut mukana kysymystä testivaiheen rokotteesta.

Koronarokotteeseen suhtautumista on tutkittu myös muualla. Rokotemyönteisyys on vaihdellut niissä eri tavoin. Yhdysvaltalaistutkimuksessa hyväksyttävyys oli 67 prosenttia, Australiassa 81-86 % ja eri Euroopan maissa 62-85 prosenttia.

– Muissa tutkimuksissa rokote-kielteisyyttä tai -epäröintiä tulevaa koronavirusrokotetta kohtaan esiintyy noin 20-40% vastaajista. Tämän tutkimuksen tulokset ovat samaa luokkaa. Muihin maihin verrattuna, suomalaisilla on yleisesti ottaen hyvin myönteinen suhtautuminen rokotuksiin, sanovat dosentti Anna Soveri ja tohtorikoulutettava Linda Karlsson.

Turvallisuus etusijalla rokotetta harkitessa

Tutkimuksen päälöydös osoitti, että ihmisten halukkuuteen ottaa tuleva koronavirusrokote vaikuttaa pääasiassa heidän näkemyksensä kyseisen rokotteen turvallisuudesta.

Se, kuinka vakavana tautina he pitävät koronavirusinfektiota, on rokotepäätöksen kannalta selkeästi toissijaista. Tämä pitää paikkaansa myös influenssa- ja tuhkarokkorokotteen kohdalla.

Viranomaisten suosittelemaa koronarokotetta pidettiin hieman turvallisempana kuin influenssarokotetta. Tuhkarokkorokotetta sen sijaan pidettiin tulevaa kokonarokotetta turvallisempana.

Harri Vähäkangas / Yle

Suhtautuminen COVID-19-tautiin vaihteli hieman ikäryhmittäin. Nuoremmat vastaajat olivat iäkkäämpiä vastaajia vähemmän huolissaan taudin vakavuudesta muille ihmisille ja yhteiskunnalle, sekä omasta terveydestään, jos saavat tartunnan.

Aikaisemman tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että kun tietoa uuden rokotteen turvallisuudesta ja tehokkuudesta ei ole, ihminen muodostaa käsityksen uudesta rokotteesta sen perusteella, mitä hän ajattelee muista rokotteista.

– Tämän tutkimuksen valossa on siis mahdollista, että ihminen suhtautuu myönteisesti tulevaan koronavirusrokotteeseen jos hänellä on myönteiset asenteet myös muita rokotuksia kohtaan, Soveri ja Karlsson arvioivat.

Facebookissa tehdyn kyselyn luotettavuus herättää epäilyjä, mutta tutkijoiden mukaan tulosta voidaan pitää luotettavana.

– Tämänkaltaisten tutkimusten kohdalla, joissa jokainen tutkimuslinkin nähnyt henkilö itse valitsee, osallistuuko hän tutkimukseen vai ei, on aina olemassa se riski, että kyselyyn osallistuu ihmisiä, joilla on tietynlaisia mielipiteitä tutkittavasta aiheesta, Turun yliopiston dosentti Anna Soveri sanoo.

Luotettavuuden puolesta puhuu kuitenkin tutkijoiden mukaan se, että tutkimustulokset eivät selkeästi poikkea muista aikaisemmista tutkimuksista. Tulokset ovat myös samankaltaisia kaikissa kolmessa suomalaisessa otoksessa.

Kyselyt toteutettiin maalis-kesäkuussa 2020. Facebook- ja Pietarsaaren seudun kyselyn aikana Uudenmaan tiukat rajoitukset olivat voimassa. Tutkimus tehtiin osana Åbo Akademin ja Turun yliopiston yhteistä VaccAtt-tutkimusprojektia. Otos, joka koostuu pienten lasten vanhemmista, kerättiin osana FinnBrain-tutkimuksen COVID-19 projektia.

Tutkimusartikkeli Fearing the Disease or the Vaccine: The Case of COVID-19 on nyt julkaistu preprinttinä eli vertaisarvioimattomana Psyarxiv-sivustolla.

Lue myös

HUSin Lehtonen: Rokotetta odotettava vielä vuosi – hyviä ehdokkaita on kuitenkin useita

Vapaaehtoiset rokotetaan ja sen jälkeen heihin tartutetaan koronavirus – Britanniassa alkaa "human challenge" -rokotetestaus

Itä-Suomen yliopiston koronarokotteen ensimmäiset versiot valmiina

Koronarokotetta kehitetään tulipalokiireellä – konstit ovat monet mutta tulos yhä epävarma

AstraZeneca: Koronarokote voi yhä valmistua tämän vuoden loppuun mennessä

Koronapandemia tunkeutui keväällä suomalaisten uniin – turvavälimokat ja koronatartunnat toistuivat unien tapahtumissa

Thu, 01/10/2020 - 07:00

Kun koronapandemia mullisti keväällä suomalaisten elämän, myös uniin ilmestyivät turvavälit, suojavarusteet, erilaiset rajoitukset ja pelot.

Helsingin yliopiston Sleep & Mind -tutkimusryhmä analysoi tekoälyn avulla noin 800:n suomalaisen keväällä näkemien pahojen unien sisältöä. Koronan havaittiin vaikuttavan niistä yli puoleen.

Vaikka unien tarinat ja paikat vaihtelivat, monien ihmisten unissa oli samanlaisia apokalyptistä tunnelmaa heijastavia sisältöjä.

– Juonet ihmisten unissa olivat erilaisia ja yksilöllisiä, mutta yhteistä oli se, että tietyt asiat assosioituivat toisiinsa. Monet asiat heijastuivat samalla tavalla ihmisten uniin, professori Anu-Katriina Pesonen Helsingin yliopistosta sanoo.

Pesosen mukaan poikkeusolojen unet voidaankin nähdä yhteisöä yhdistävänä tekijänä.

Frontiers in Psychology -tiedelehdessä julkaistu tutkimus perustuu Helsingin Sanomien aineistoon, joka kerättiin huhti-toukokuun vaihteessa, kun poikkeusolot jatkuivat kuudetta viikkoa. Kyselyssä vastaajia oli runsaat 4 000, joista noin 800 kertoi myös näkemistään unista.

Turvavälien puuttuminen ja rajojen sulkeutuminen toistuivat unissa

Unien sisältöjä purkaessa havaittiin, että epäonnistuminen turvavälin pitämisessä oli yksi sisällöistä, joka toistui keväällä nähdyissä pahoissa unissa usein.

– Unessa ihminen vaikkapa vahingossa halaa ja huomaa, että on tehnyt virheen. Tai hän on tilanteessa, jossa ei pidetä turvavälejä ja tilanteeseen liittyy ahdistusta, Anu-Katriina Pesonen sanoo.

Toistuvia pandemiateemoja painajaisissa olivat myös esimerkiksi koronavirustartunnat, matkustusvaikeudet tai maailmanloppu.

– Unissa oli paljon esimerkiksi huolta vanhuksista ja heidän huolenpidostaan. Oli myös matkustamiseen liittyviä unia, joissa rajat olivat menossa kiinni eikä enää päässyt rajan yli. Jonkin verran oli apokalyptisiä visioita, joissa kaikki oli muuttunut ja ihminen oli yksin, Anu-Katriina Pesonen sanoo.

Sleep & Mind -tutkimusryhmän tutkimuksessa unia ei käsitelty kokonaisina unikertomuksina, vaan ne purettiin kronologisiksi sanaluetteloiksi. Tekoälyn avulla niistä etsittiin usein toistuvia sanayhdistelmiä, kuten vaikkapa halaaminen ja virhe. Sanaparien tai sanojen verkostojen avulla analysoitiin, mitkä asiat unissa yhdistyivät usein toisiinsa.

– Metodologia, jolla tutkimme unia, on unitutkimuksessa aivan uusi. Toivomme näkevämme lisää tämän tyylistä tietokoneavusteista analyysiä, Anu-Katriina Pesonen sanoo.

Mitä enemmän poikkeustila lisäsi stressiä, sitä enemmän tuli painajaisia

Tutkimukseen osallistuneista neljännes kertoi, että he näkivät tutkimusajankohtana enemmän painajaisia kuin aiemmin. Lisäksi saatiin tietoa poikkeusolojen aikana koetun stressin vaikutuksesta painajaisiin.

– Mitä enemmän ihminen koki, että poikkeustila oli lisännyt hänen stressiään, sitä enemmän hän näki painajaisia, Anu-Katriina Pesonen sanoo.

Anu-Katriina Pesosen mukaan painajaiset voivat toistuessaan viitata traumaattisiin tapahtumiin ja niiden avulla voi myös löytyä avaimia tapahtumien käsittelyyn. Painajaisten näkemisen merkitys kuitenkin vaihtelee.

– Painajaiset voivat vahvistaa oppimista tai toimia ikään kuin stressin lieventäjänä, jolloin käsiteltävä asia ei enää ole niin ahdistava päiväsaikaan. Tai sitten ne voivat olla pelkästään heijastumia siitä, mitä päiväsaikaan tapahtuu, hän sanoo.

Lue myös:

Korona on lisännyt tauteihin ja sairauksiin liittyviä uhkaunia, olettaa tutkija – 300 ihmistä kirjasi 1500 korona-ajan unta Turun yliopistolle

Suomalainen keksintö voi tehdä kvanttikoneista tarkempia – kvanttiherruus julistettiin jo viime vuonna, mutta milloin koneista hyödytään?

Wed, 30/09/2020 - 18:00

Aalto-yliopiston ja VTT:n tutkimusryhmät ovat kehittäneet erittäin herkän bolometrin eli säteilynilmaisimen, joka voi tehdä kvanttitietoneista aiempaa tarkempia.

Tutkimus on saanut kansainvälistä huomiota, ja se esiteltiin tänään arvostetussa Nature-tiedejulkaisussa.

Kvanttitietokoneen bitit, kubitit, voivat olla arvoltaan 1 tai 0 sekä lisäksi superpositiossa molempia samaan aikaan. Ne siis eroavat siten tavallisen tietokoneen biteistä, jotka ovat arvoiltaan vain joko 1 tai 0, toisin sanoen virta päällä tai virta pois.

Superpositioiden ansiosta tietokone pystyy pohtimaan lukuisia vaihtoehtoja samanaikaisesti. Kubittien määrää kasvattamalla kasvaa koneen teho myös eksponentiaalisesti.

Yksi tärkeä osa kvanttitietokoneen toimintaa on se, että kubitteja voidaan lukea oikein. Ne sisältävät äärimmäisen vähän energiaa ja siksi niiden lähettämä signaali on hyvin heikko.

Nykyisellä teknologialla kvanttien lukemiseen vaikuttaa kvanttimelu, kohina, joka peittää tietoa alleen.

Aalto-yliopiston professori Mikko Möttönen kertoo, että tällä hetkellä pullonkaulana kvanttitietokoneiden kehittämisessä on kubittien laatu. Nykyiset kohisevat koneet eivät laske täydellisesti, vaan tekevät virheitä.

– Bolometri voisi vaikuttaa mittauksen laatuun. Jos tietokoneessa on esimerkiksi yli sata kubittia, jotka halutaan mitata oikein niin prosentinkin virhe mittauksessa alkaa olla aika merkittävä.

Mikroskooppinen kappale kertoo lämmön vaikutuksista paremmin kuin kiukaan kivi

Monimutkaisen konseptin alla on yllättävän yksinkertainen teknologia. Bolometrin sisällä on pieni, vain yhden atomikerroksen paksuinen grafeenilevy. Se mahtuisi bakteerin sisään.

Uusinta uutta teknologiassa on aiemman kultapalladiumin korvaaminen grafeenilla. Bolometri lukee säteilyä sen perusteella, miten säteilyn lämpöenergia vaikuttaa siihen.

Kappaleesta on saatu nyt entistäkin pienempi, jolloin säteilyn lämpö vaikuttaa enemmän.

– Mitä pienempään tilaan lämmitysenergia saadaan, niin sitä suuremman vaikutuksen se saa aikaan. Grafeenissa elektroneja on hyvin vähän, ja siksi ne lämpenevät tehokkaammin kuin vaikka kiukaan kivessä, jota signaali lämmittäisi hyvin vähän lämmön levitessä, Möttönen kertoo.

Jäähdyttimen sisällä oleva kylmin levy. Tutkijat asettavat tänne bolometrinsa. Aalto-yliopisto

Aiemmin kubittien tietoa on mitattu lukemalla piiristä heijastuvaa jännitesignaalia, johon kubitin tila vaikuttaa. Heikkoa signaalia pitää kuitenkin vahvistaa paljon, jotta siitä saadaan erottuva.

Uudessa teknologiassa kaikkia vahvistimia ei tarvita, jolloin energiankulutus lähellä kvanttiprosessoria putoaa miljoonasosaan.

Aikaisemmin bolometrejä ei olla suunniteltu käytettäväksi kvanttitiedon lukemisessa, koska ne ovat olleet liian hitaita. Grafeenilevyn pieni koko auttaa sitä myös palautumaan nopeammin lämmön vaikutuksesta, jolloin se on erittäin nopea.

– Nyt mittausnopeus on vain 100 nanosekunnin luokkaa eli yhtä nopea kuin nykyiset menetelmät. On hyvät mahdollisuudet, että tästä tulisi nykyistä parempi mittaustapa, mutta toki se vaatii vielä lisää tutkimusta ja kehitystä, Möttönen toteaa.

Pähkinänkuoreen tiivistettynä tämä teknologia on siis aiempaa yksinkertaisempaa, tarkempaa ja vähäkulutteisempaa. Osaltaan se voi vaikuttaa kvanttitietokoneiden saavutettavuuteen tulevaisuudessa.

Herruus julistettiin jo viime vuonna, mutta milloin saadaan hyöty?

Viime vuonna kvanttitietokoneiden kentällä otettiin suuri harppaus eteenpäin, kun ohjelmistojätti Google julisti voittaneensa kilpailun kvanttiherruudesta.

Yhtiön Sycamore-tietokoneen kerrottiin laskeneen 200 sekunnissa sen, mihin maailman tehokkaimilla supertietokoneilla olisi mennyt 10 000 vuotta.

Jos nykyaikaiset supertietokoneet olisi keksitty samalla kuin sumerilaiset alkoivat pitää kirjaa nuolenpääkirjoituksella, olisi laskutoimitus kohta puolivälissä.

Taiteellinen näkemys grafeenibolometrista, jota ohjataan sähkökentällä.Heikka Valja

Kvanttitietokoneen nopeus on siis erittäin vaikuttava, mutta hyötyä siitä ei vielä ole saatu. Nykyiset koneet eivät vielä osaa ratkaista käytännön ongelmia.

Kvanttitietokoneisiin on viime vuosina satsattu merkittävästi rahaa. Suomessa konetta kehittää Aallon ja VTT:n spinout-yritys IQM.

Rahoitusta on Möttösen mukaan virrannut Suomeenkin mallikkaasti. Valtio on investoinut 20 miljoonaa euroa siihen, että VTT:lle saataisiin oma kvanttitietokone. Myös Europpan investointipankista rahaa IQM:n työhön on virrannut 17 miljoonaa euroa.

Maailman mittakaavassa satsaukset ovat kuitenkin vasta pennejä ja äyrejä. Saksa on nyt investoimassa kaksi miljardia euroa kvanttiteknologiaan. Kiina jopa 10 miljardia.

"Ei tarvitse edes miettiä, kannattaako sijoitus"

Teknologia on siis kallista, kuinka nopeasti tällainen laite sitten maksaisi itsensä takaisin, jos se Suomeen saataisiin?

– Suomessa puhutaan kuitenkin niin pienistä summista, että ne tulevat melkein välittömästi takaisin, jos kvanttihyöty saavutetaan, Möttönen vastaa.

Möttösen mukaan on niin montaa asiaa, joissa kvanttitietokone hyödyttäisi, ettei tarvitse edes miettiä onko se valtioiden mittakaavassa kannattava sijoitus vai ei.

Kvanttikone voisi ratkaista monia kemian ja fysiikan ongelmia, jotka monimutkaisuutensa takia olisivat mahdottomia ratkaista parhaillakaan supertietokoneilla.

Pitkällä tähtäimellä kvanttitietokoneista halutaan kehittää sellaisia, että niiden laskuvirheet pystytään korjaamaan prosessin yhteydessä. Möttönen arvioi, että voi mennä 15 vuotta ennen kuin tähän päästään.

Kvanttihyödyn saavuttaminen voi kuitenkin olla mahdollista silloin tällöin väärin laskevilla koneilla. Jos siinä onnistutaan, voi läpimurto tulla huomattavasti aiemmin.

Nyt Naturessa esiteltävä työ on tehty Suomen Akatemian kvanttiteknologian huippuyksikössä Möttösen ja professori Pertti Hakosen ryhmien yhteistyönä.

Lue myös:

Suomalaistutkijat kehittivät kvanttitietokoneisiin nopeutta antavan piirijäähdyttimen

Suomalaisyritys sai yli 11 miljoonaa euroa kvanttitietokoneen kehittämiseen

Tulevaisuutesi on kenties pian ennustettavissa tieteellisesti – tieteilijät kehittivät povaavan kvanttitietokoneen

Tutkimus: Kukat vaihtavat väriä otsonikerroksen ja ilmaston muuttumisen myötä

Wed, 30/09/2020 - 15:30

Ilmastonmuutos on jo aiheuttanut kasvi- ja eläinlajien leviämistä uusille alueille ja toisten joutumista ahdinkoon muuttuneiden olosuhteiden takia.

Yhdysvaltalaisen Clemsonin yliopiston tutkimuksen mukaan myös kukkien värit ovat muuttuneet 75 vuoden aikana. Kukat ovat lisänneet ultraviolettipigmenttiä terälehdissään suojatakseen itseään lisääntyneeltä ultraviolettisäteilyltä.

Tämä johtuu tutkijoiden mielestä kasvaneista lämpötiloista ja ohentuneesta otsonikerroksesta.

Kukkien pigmenttikuviot ovat tärkeitä pölytyksessä

Ihmissilmä ei kukkien UV-pigmenttiä havaitse, mutta monia pölyttäjiä, kuten mehiläisiä ja lintuja, se houkuttelee loistamalla majakan tavoin. Pigmenteistä muodostuvat kuviot ovat tärkeä osa kukkien kykyä houkutella pölyttäjiä.

Kasveilla, joilla on kukissaan mettä, saattaa olla terälehdissä myös niin sanottuja mesiviittoja eli hyönteisten näkemillä ultraviolettivalon aallonpituuksilla näkyviä kuvioita, joiden avulla hyönteisten on helpompi löytää meden ja siitepölyn luokse.

Tutkijoiden mukaan voi käydä niin, että pienempi määrä UV-pigmenttiä kukassa voi houkuttaa enemmän pölyttäjiä. Toisaalta taas kukat, jotka lisäävät pigmenttiään, saattavat menettää terälehtiensä kontrastivärityksen. Tällöin ne ovat vähemmän houkuttelevia pölyttäjille, jotka saattavat lentää kokonaan kukan ohi.

Muutos riippuu kukan muodosta

Tutkimuksessa käytettiin kasvikokoelmia Yhdysvalloista, Euroopasta ja Australiasta. Kaikkiaan tutkittiin 1 238 kukkayksilöä ja 42 eri lajia. Kukat kuvattiin UV-sensitiivisellä kameralla, joka pystyi havaitsemaan UV-pigmentin muutoksen. Kuvien tietoja verrattiin alueellisiin otsonimääriin ja lämpötiloihin.

Kukkien väripigmentti kaikissa tutkimuspaikoissa kasvoi keskimäärin noin kaksi prosenttia vuodessa vuodesta 1941 vuoteen 2017. Muutoksen suuruus riippui kukan muodosta.

Lautasen mallisten avointen kukkien, kuten niittyleinikin, siitepöly altistuu auringon UV-säteilylle. Niiden huomattiin kasvattavan pigmenttiä, kun otsonikerros oheni ja vähentävän sitä, kun otsonikerros vahvistui.

Tutkimuksen päätutkija Matthew Koski pitää kukkien käytöstä järkeenkäypänä. Samalla lailla kuin auringon UV-säteily on haitallista ihmiselle, se voi vahingoittaa myös kukkien siitepölyä. Mitä enemmän UV-pigmenttiä terälehdet tuottavat, sitä paremmin herkät solut ovat suojassa säteilyltä.

Ylärivin (A-C) avoimen mallisen keväthanhikin kukkien siitepöly joutuu enemmän ympäristön muutoksille alttiiksi kuin alarivin (D-F) apinankukkien, joiden terälehdet suojaavat siitepölyä auringolta. Kuvissa B ja E on vähemmän UV-pigmenttiä sisältäviä kukkia ja kuvissa C ja F enemmän pigmentoituneita kukkia.Clemson University

Umpinaisemmilla kukilla, joiden terälehdet suojaavat siitepölyä, kuten isovesiherneellä, pigmentti puolestaan haaleni, kun lämpötila nousi. Tämä tapahtui riippumatta siitä muuttuiko otsonikerros.

Siitepölyä suojaavat terälehdet voivat toimia umpinaisella kukalla kasvihuoneen tavoin. Kun lämpötila nousee, siitepöly on vaarassa ylikuumentua. Kun terälehtien pigmenttimäärää pienentää, vähenee auringon säteilyn imeytyminen ja kukka viilenee.

Siitä ei tutkimuksen mukaan ole vielä varmuutta, onko kyseessä evolutiivinen sopeutuminen ilmastonmuutokseen. Kyseessä voi olla myös ihmisen ihon ruskettumisen kaltainen ilmiö, jossa kukka muuntuu sopivammaksi vallitsevaan ympäristöön.

Myöskään korrelaatio pigmentin muutosten ja ympäristön muutosten välillä ei vielä kerro syy-seuraus-suhteesta.

Lue myös:

Ihmisen toiminta sotkee lukemattomien eläinlajien pariutumista – rehevöitymisen vaikutukset näkyvät Itämerenkin kalojen suvunjatkamisessa

Lintujen elämä ei ole entisellään – ja se kertoo koko ekosysteemin muutoksesta

Järjestö: Ainakin 15 tämän vuoden luonnonkatastrofeista linkittyy ilmastonmuutokseen

Satoja nälkään nääntyneitä lunneja huuhtoutui alaskalaissaaren rantaan – Ilmastonmuutos hävittää lunnien kala-apajat

Uusi tutkimus: Ilmastonmuutos ajaa merien planktonia kohti napa-alueita – kaikki kalat ja merieläimet eivät pysy muutoksessa mukana

WWF: Ilmastonmuutos näkyy jo Suomen eläinlajeissa – "Vaikutuksia vaikea ennustaa"

Kuusi häviää Etelä-Suomesta, tilalle pyökkimetsiä – ilmastonmuutos muuttaa Suomen luontoa

Joessakin vaani iso kita: Jurassic Parkista tuttu dinosaurus varmistui vesipedoksi

Wed, 30/09/2020 - 10:39

Sata miljoonaa vuotta sitten Sahara oli rehevää seutua, jota halkoivat monet joet. Se kuhisi elämää, myös niin isoa ja hurjaa, että tutkijoiden mukaan maapallolla ei ole koskaan ollut sitä vaarallisempaa elinpaikkaa.

Niin pääteltiin viime keväänä julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa. Siinä mukana olleen brittiläisen Portsmouthin yliopiston tuore tutkimus jatkaa ajatusta: jos oli maalla vaarallista, ei turvapaikkaa ollut myöskään joissa.

Jurassic Park -filmisarjassa on kohtaus, jossa dinosauruksista varmasti tunnetuin, Tyrannosaurus rex, saa vastaansa toisen järkäleen, 15 metriä pitkän ja kuuden tonnin painoisen Spinosaurus aegyptiacuksen.

Yhteenotto, jonka voi katsoa YouTubesta, käytiin elokuvassa kuivalla maalla, mutta tutkimukset osoittavat, että Spinosaurus aegyptiacuksen kotielementti oli vesi. Jättiläinen eli Kem Kemin laajassa jokivesistössä Saharassa.

Häntä ja hampaat ratkaisivat

Pitkään luultiin, että dinosaurukset olivat pelkästään maaeläimiä. Käsitykset mullisti spinosauruksen hännän fossiili, joka oli niin pyrstömäinen, että se todisti otuksen olleen sopeutunut vesielämään.

Uuden tutkimuksen mukaan myös hampaat ovat todiste vetisestä asuinpaikasta. Tutkimus on vapaasti luettavissa Cretaceous Research -lehdestä.

Muinaisesta joenpenkasta Marokosta löytyneistä 1 200:sta dinosauruksen hampaasta 45 prosenttia oli aikoinaan ollut Spinosaurus aegyptiacuksen suussa.

Löytöjen määrästä on pääteltävissä sekä lajin yleisyys että se, missä yksilöt yleensä oleskelivat, sanoo paleobiologian professori David Martill.

– Kun eläin vietti ison osan ajastaan vedessä, sinne päätyivät sen hampaatkin paljon todennäköisemmin kuin lajeilla, jotka vain kävivät juomassa vettä ja syömässä jokirannassa, Martill perustelee.

Tällaisilta tutkijat päättelevät Spinosaurus aegyptiacusin kidan ja hännän näyttäneen. Davide Bonadonna / Portsmouthin yliopisto

Hampaita on löytynyt roimasti, mutta kokonaisia – tai ainakin lähes kokonaisia– Spinosaurus aegyptiacuksia on saatu kasattua vain yksi. Se kuitenkin on täydellisin Afrikan mantereelta löytynyt liitukauden dinosaurus.

Lajin ensimmäiset luut löytyivät saksalaisen paleontologin Ernst Freiherr Stromer von Reichenbachin johtamissa kaivauksissa Kem Kemistä jo yli sata vuotta sitten, ja hän myös antoi lajille nimen.

Hänen tulkintansa mukaan Spinosaurus aegyptiacus seisoi takajaloillaan T. rexin tavoin, joskin anatomiansa takia hieman epätasapainossa ja hoippuen.

Stromerin löytämiä fossiileja ei enää ole. Ne tuhoutuivat toisessa maailmansodassa, kun liittoutuneet pommittivat Müncheniä ja museotkin saivat osumia.

Stromerin fossiililöydöistä säästyivät vain muistiinpanot ja kuvat, kuten tämä piirros vuodelta 1919.Bookend / AOP

Sittemmin Spinosaurus aegyptiacukselle on löytynyt sukulaislajeja eri puolilta maailmaa. Kallojen ja hampaiden muodon perusteella niiden on päätelty syöneen kalaa. Yhdestä rintakehästä löytyi jopa jäänne ateriasta, kalansuomuja.

Spinosaurusten suku oli siis sopeutunut saalistamaan vedessä vähintäänkin kahlailemalla.

Monista matelijoista oli tuohon aikaan jo kehittynyt merieläimiä. Delfiiniä muistuttaneet ichthyosaurukset ja pitkäkaulaiset plesiosaurukset olivat kuitenkin matelijoiden sukupuun eri haaroja kuin dinoasaurukset.

Niistä ei ollut vedettävissä johtopäätöksiä minkään dinosauruslajin uimataidoista.

Mistä työntövoimaa?

Yhdysvaltalaisen Detroit Mercy -yliopiston ja National Geographic Societyn paleontologi Nizar Ibrahim osti marokkolaisilta fossiilinmetsästäjiltä runsas vuosikymmen sitten Spinosaurus aegyptiacuksen luita, jotka antoivat uutta pontta omituisen otuksen tutkimiselle.

Ibrahim havaitsi fossiileissa paljon merkkejä veteen sopeutumisesta: ruumiin sutjakkuuden, suhteellisen lyhyet takajalat, leveät jalkaterät, luiden tiheyden sekä pitkän kuonon ja kartiomaiset hampaat.

Mutta kun Ibrahim esitti, että Spinosaurus aegyptiacus oli ollut täysiverinen vesieläin, tiedeyhteisö pudisteli päätään.

Ratkaiseva todiste puuttui: Millä potkurilla T. rexin kokoinen eläin olisi kyennyt liikkumaan vetten halki?

Spinosaurus aegyptiacuksen hampaita. Roberto Nistri / Alamy / AOP

Ibrahim ja hänen työryhmänsä palasivat Kem Kemiin vuosina 2014–2019. Spinosaurus aegyptiacuksen luurangon palapeli täydentyi fossiili fossiililta, lopulta myös ratkaisevan tärkeällä osalla, hännällä. Tutkimuksen tulokset julkaistiin viime keväänä Nature-lehdessä.

Pyrstömäinen häntä löytyi huomattavan täydellisenä, ja fotogrammetriatutkimuksella saatiin digitaalinen todiste sen anatomiasta. Fotogrammetrian mittauksilla tehdään valokuvista kolmiulotteisia.

Hännän tehokkuuden selvittämiseksi valmistettiin kopio, joka kiinnitettiin uintiliikkeitä jäljittelevään robottiin. Vertailukohteiksi otettiin niin muiden dinosaurusten kuin tämän päivän krokotiilien ja vesiliskojen häntiä

Kaikki tulokset sanoivat samaa: Spinosaurus aegyptiacus oli kuin olikin huiskinut vauhtia hännällään. Se ei vain seisonut matalassa vedessä odottamassa ohi uivaa saalista. "Jokihirviö", tutkijat summasivat.

Tästä linkistä voit lukea National Geographic -lehdessä ilmestyneen runsaasti kuvitetun jutun tutkimuksesta, jonka perusteella Spinosaurus aegyptiacus todettiin uimariksi. Tai kuten Ibrahim sanoo: "Se oli dinosaurus, joka yritti kasvattaa kalan pyrstön."

Berliinin luonnonhistoriallisessa museossa on kopio Spinosaurus aegyptiacuksen luurangosta. Arco Images / AOP

Nizar Ibrahim ja David Martill olivat mukana alussa mainitussa, ZooKeys-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, joka määritteli sadan miljoonan vuoden takaisen Kem Kemin maailman vaarallisimmaksi paikaksi.

Peruste oli se, ettei mistään muualta – Egyptin Bahariyaa lukuun ottamatta – ole löydetty yhtä paljon samaan aikaan eläneitä petosauruslajeja.

Useimmilla alueilla valtaa piti kaksi suurta lihansyöjäsauruslajia kerrallaan, Kem Kemissä niitä oli neljä. Kolme kuului kaikkien aikojen suurimpien lajien kärkikymmenikköön.

T. rexin ja Spinosaurus aegyptiacuksen kohtaaminen sentään saattoi tapahtua vain Jurassic Parkissa, sillä todellisuudessa niiden välillä oli kymmeniä miljoonia vuosia ja puolikas maapalloa.

Stromerin arvoitus vaatii lisätutkimuksia

Ernst Freiherr Stromer von Reichenbachin mukaan "Stromerin arvoitukseksi" kutsutun oudon petosauruskeskittymän toinen puoli on suurten kasvinsyöjäsaurusten vähäisyys fossiililöydöissä, sekä lajeina että yksilöinä.

Siinäkin suhteessa Kem Kem ja Bahariya ovat poikkeus. Syy voi selvitä vain jatkamalla tutkimuksia.

Kasvinsyöjäsaurusten vähäisyydestä huolimatta pedoille riitti saaliseläimiä, ei vähiten joissa, sillä tuohon aikaan kalatkin olivat valtavia.

Varsieväkalat voivat nytkin kasvaa yli kaksimetrisiksi, mutta sata miljoonaa vuotta sitten kokoa oli luultavasti nelin- tai jopa viisinkertaisesti, arvioi Martill.

Silti dinosauruksista vain Spinosaurus aegyptiacus paineli saaliin perässä veden alla ja risteili jokiverkostossa tavalla, jonka tutkijat arvelevat muistuttaneen nykyisten krokotiilien liikkumista.

Voit keskustella tästä aiheesta torstaihin klo 23:een saakka.

Lue myös:

"Lohikäärme" oli nirso saniaistensyöjä – upea fossiili paljasti viimeisen aterian

Maailman vanhin lintu oli T. rexin aikalainen mutta jo nykylintujen näköinen

Suomalaisten geeni- ja terveystietoja yhdistämällä halutaan löytää sairauksien syitä ja kehittää parempia lääkkeitä

Mon, 28/09/2020 - 15:45

Suomen suurimmaksi geenihankkeeksi kutsuttu, syksyllä 2017 alkanut FinnGen-hankkeen ensimmäinen vaihe päättyi elokuussa ja kolmivuotinen kakkosvaihe on käynnissä. Suomalaisten biopankkien kautta geeninäytteensä on antanut jo 253 000 kansalaista ja yhteensä biopankeissa on FinnGeniin soveltuvia näytteitä noin 411 000.

Tavoitteena on, että kolmen vuoden kuluttua 500 000 suomalaisen genomitieto olisi hankkeen päättyessä tutkijoiden käytettävissä. Nyt mennään siis etuajassa dna-näytteiden aineiston keräämisessä, josta toivotaan apua monien sairauksien ymmärtämiseen ja torjuntaan Suomessa.

Hankkeessa ovat mukana lähes kaikki suomalaiset biopankit taustaorganisaatioineen, joten hanke kattaa koko maan.

FinnGenin ulkopuolisen rahoituksen osuus on kasvanut matka varrella, kun yrityskumppaneita on tullut lisää. Kokonaisbudjetti on yli 80 miljoonaa euroa. Siitä noin 20 miljoonaa tulee Business Finlandilta ja loput yhdeltätoista kansainväliseltä lääkeyhtiöltä: AbbVie, AstraZeneca, Biogen, Celgene/Bristol-Myers Scibb, Genentech (osa Roche-yhtymää), GSK, Janssen, Maze Therapeutics, MSD, Novartis, Pfizer ja Sanofi.

Tutkimuksen tieteellinen johtaja, professori Aarno Palotie kiittelee suomalaisia biopankkeja ripeästä toiminnasta ja kansalaisia, jotka luottavat tutkimukseen. Silti hän ei lupaa pikaisia tuloksia edes vuoteen 2023 mennessä, jolloin toinen vaihe päättyy.

– Yleensä menee noin kymmenen vuotta löydöksestä ennen kuin alamme nähdä käytännön tapahtumia. Nyt olemme siirtyneet vaiheeseen, jossa voimme tehdä kliinisiä tutkimuksia. Toisin sanoen kliiniset lääkärit jatkavat niitä tutkimusaihioita, mitä me olemme löytäneet.

Suomessa saatavissa ainutlaatuinen aineisto

FinnGen-tutkimuksen päätavoitteena on sairausmekanismien parempi ymmärtäminen yhdistämällä genomi- ja terveystietoa. Hankkeen odotetaan tuovan uutta tietoa terveydenhuollon ja sairaanhoidon tehostamiseksi, mikä hyödyttää jokaista kansalaista tulevaisuudessa.

Tämä on mahdollista vain suuria näytemääriä analysoimalla. Siksi tavoitteena on saada tutkimukseen biopankkien kautta puolen miljoonan suomalaisen näytteet.

Ensimmäisiä merkittäviä tutkimustuloksia on jo saatu. Toukokuussa julkaistiin PLOS Genetics -tiedelehdessä artikkeli Helsingin yliopiston ja Stanfordin yliopiston tutkijoiden havainnosta, joka avaa uusia mahdollisuuksia glaukooman hoitoon.

Tutkijat olivat tunnistaneet uusia geneettisiä tekijöitä, jotka madaltavat silmänpainetta ja vähentävät riskiä sairastua glaukoomaan. Jopa kahdeksalla prosentilla suomalaisista on ANGPTL7-geenin glaukoomalta suojaava muoto.

Glaukoomaa eli silmänpainetautia sairastavia on maailmassa lähes 80 miljoonaa. Pelkästään Suomessa on yli 90 000 glaukoomalääkitystä saavaa ihmistä. Sairaudessa näköhermonpään ja verkkokalvon näköaistimusta välittävät solut tuhoutuvat vähitellen. Tuho johtaa näkökenttäpuutoksiin ja hoitamattomana jopa sokeuteen.

Suomen molekyylilääketieteen FIMM-instituutin biopankki.Tommi Parkkinen / Yle

Löydökset perustuvat kahteen suureen biopankkitutkimukseen, suomalaiseen FinnGeniin ja Iso-Britannian UK Biobank -tutkimukseen. Tutkimuksessa hyödynnettiin yhteensä noin 514 000 henkilön genomi- ja terveystietoa.

Kohti yksilöllisempää hoitoa

Suomalaisiin biopankkeihin näytteensä antaneiden geenitietoja käsitellään niin, etteivät FinnGenin tutkijat tiedä, kenen näytteestä on kyse. Dna-näytteen luovuttajan tiedot säilyvät biopankissa, mutta tutkijoille menevät tiedot muokataan sellaisiksi, ettei luovuttajaa tiedetä.

FinnGen

FinnGen on julkisen ja yksityisen sektorin yhteinen tutkimushanke, johon osallistuvat suomalaiset yliopistot, sairaanhoitopiirit, THL, Veripalvelu, biopankit sekä useat kansainväliset lääkeyritykset. Sen kokonaisbudjetti on yli 80 miljoonaa euroa.

FinnGenin tavoite on kerätä 500 000 suomalaisen dna-näytteet, joita voidaan yhdistää eri rekisterien terveystietoihin.

Näin voidaan saada selville suomalaisten eri sairauksien ja perimän yhteyksistä ja löytää uusia hoitomuotoja esimerkiksi syöpiin.

FinnGen alkoi vuonna 2017 ja päättyy 2023. Ensimmäisiä tuloksia on saatu jo muun muassa silmänpainetaudin eli glaukooman esiintymisestä.

Käytännössä pääperiaate on, ettei tutkittavalle ole biopankkitutkimuksesta henkilökohtaista hyötyä, vaan hyödyt koituvat tuleville sukupolville parempana hoitona eri sairauksiin.

Tampereen yliopistollisen sairaalan tutkimusjohtajan Tarja Laitisen mukaan FinnGen on kuitenkin jo nyt muokannut sairaaloiden toimintaa. Sairaanhoitopiirien biopankit ovat osa niiden genomistrategiaa. Tulevaisuudessa voidaan potilaan perimän tiedoilla päätellä tarkemmin esimerkiksi hänelle sopivien lääkkeiden laatu ja määrä.

Nyt kuitenkin ollaan vaiheessa, jossa kehitetään tapoja, joilla geenitietoja voidaan saada biopankeista hoitokäyttöön.

Ovatko geenitiedot turvassa?

FinnGenin yhteydessä on käyty vilkasta keskustelua siitä, kuinka turvallista on säilyttää tutkimustietoja Googlen pilvipalvelussa.

Lue myös: Satojen tuhansien suomalaisten geeni- ja terveystietoja säilytetään Googlen pilvipalveluissa – “Google kykeni turvaamaan tietoturvan parhaiten”

Professori Aarno Palotie vakuuttaa, että tiedot eivät päädy muualle, vain tutkimusaineiston tulokset päätyvät tutkijoiden käyttöön. Osalla rekisteröityneistä tutkijoista on pääsy yksilötason tietoihin, mutta suuren aineiston geenitiedoissa kiinnostaa eniten, miten esimerkiksi tietty geenimuoto ja jokin sairaus esiintyvät samaan aikaan.

Koodattu genomi- ja terveystieto säilytetään Helsingin yliopiston ylläpitämässä tietojärjestelmässä.

– Suostumusten määrään käyty keskustelu tietoturvasta ei ole vaikuttanut. Näyttää siltä, että väestö luottaa meihin edelleen. Sellaisina meidän täytyy säilyä.

Tiistaisessa Helsingin yliopiston Tiedekulman tilaisuudessa tutkijoilta perättiin kommenttia siihen, onko oikein käyttää kuolleiden ihmisten genomitietoja tutkimuksessa. Tällaisia tietoja on nyt käytössä esimerkiksi ennen FinnGeniä kootuissa aineistoissa.

Palotien ja Tarja Laitisen lisäksi vastaamassa oli Suomen molekyylilääketieteen instituutin johtaja Mark Daly. Heidän mielestään kuolleiden ihmisten näytteiden käytössä ei ole ongelmaa. Aarno Palotie viittasi esimerkiksi syöpätutkimukseen, jonka kehittyminen perustuu aina osaksi kudosnäytteistä saatuihin tietoihin.

Tutkimusaineistoa ja biopankkien näytteitä ja tietoja saa lain mukaan käyttää vain tähän tutkmukseen. Tietoja ei saa antaa ulkopuolisille, esimerkiksi vakuutusyhtiöille, työnantajille, hallinnollista päätöksentekoa tai sukulaisuusselvityksiä varten eikä rikostutkintaan.

Tietomurrot eri järjestelmiin ovat yleisiä, mutta näiden genomitietojen osalta yhdistäminen yksilötasolla on mahdollista ainoastaan silloin, jos murtautujilla on käytössä myös vertailudataa. Esimerkiksi jos osallistuja tai hänen lähisukulaisensa on ladannut genomitietonsa julkisiin tietokantoihin.

FinnGenin-verkkosivuilla on vastauksia yleisemmin kysyttyihin seikkoihin.

Lue myös

Uusi laki keräisi suomalaisten geenitiedot Kelan rekisteriin – asiantuntijat huolissaan: “Kuin koko kansalle tehty isyystesti”

Suomalaiset antaneet yli 400 000 suostumusta biopankkeihin – Ylen kysely vahvistaa, että monelle on epäselvää, mihin he ovat suostuneet

Monen suomalaisen geeniperimä on voinut päätyä lääkeyhtiöiden analysoitavaksi

Pages