YLE Tiedeuutiset

Subscribe to syöte YLE Tiedeuutiset
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 2 tuntia 7 min sitten

SpaceX lähetti kantoraketillaan matkaan ennätysmäiset yli 140 satelliittia

25.01.2021 - 05:30

Avaruusyhtiö SpaceX laukaisi sunnuntaina Falcon 9 -kantorakettinsa viemään kiertoradalle ennätysmäärän satelliitteja. Yhtiön mukaan laukaisu Floridan Cape Canaveralista onnistui hyvin.

Raketilla on lastinaan 133 kaupallista ja hallitusten omistamaa satelliittia sekä kymmenen SpaceX-yhtiön omaa satelliittia. Tuotantopäällikkö Andy Tranin mukaan kyseessä on suurin määrä, joka on koskaan lähetetty kiertoradalle yhdellä kertaa.

Muutamia minuutteja laukaisun jälkeen raketin ensimmäinen vaihe irrottautui ja putosi takaisin maahan. Se laskeutui merelle miehittämättömälle drone-alukselle nimeltä Of Course I Still Love You. Kyseessä oli jo viides kerta, kun kantoraketin ensimmäinen vaihe saatiin palautettua ehjänä.

Tesla-pomo Elon Muskin perustama SpaceX tarjoaa Falcon 9 -rakettinsa kuljetuspalveluja yksityisille ja julkisille käyttäjille. SpaceX aikoo lähettää avaruuteen tuhansia pieniä satelliitteja muodostamaan maailmanlaajuisen laajakaistajärjestelmän.

Starlink-nimellä tunnettu hanke on huolestuttanut tutkijoita, jotka pelkäävät massiivisen satelliittimäärän haittaavaan tähtitieteellistä tutkimusta. SpaceX:n mukaan yhtiön satelliittien on määrä palaa tuhkaksi maan ilmakehässä muutaman vuoden sisällä laukaisusta.

Korjaus klo 5:59: satelliittien määrä muutettu otsikossa 130:stä 140:een.

Lue lisää:

Tältä näyttää Starship-raketin epäonnen lento – SpaceX-yhtiön prototyyppi-raketti räjähti laskeutumisyrityksen aikana

SpaceX:n alus on telakoitunut onnistuneesti Kansainväliselle avaruusasemalle

Kansainväliselle avaruusasemalle lähti miehistöä ensi kertaa kaupallisella kyydillä – SpaceX vie ISS:ään neljä astronauttia

Lääketieteen kieli on kimuraista ja sanakirja paisunut jo yli 45 000 sanan eepokseksi, eikä loppua näy – testaa kuinka hyvin sinä puhut lääkäriä

23.01.2021 - 09:35

Massiiviseksi paisunutta Lääketieteen termit -sanakirjaa on jälleen päivitetty noin 680 uudella termillä. Kaikkiaan sanakirja-artikkeleja on kertynyt kasaan jo yli 45 000 kappaletta.

On äärimmäisen epätodennäköistä, että juuri kukaan osaisi ulkoa sanakirjaa kannesta kanteen, sillä Vesa Koiviston kirjassa Suomen sanojen rakenne arvioidaan yhden ihmisen sanavaraston kooksi noin 30 000–40 000 sanaa.

Mihin näin laajaa termistöä sitten tarvitaan?

Aikakauskirja Duodecimin kielentarkistajan ja lääketieteen sanastolautakunnan jäsenen Lauri Saarelan mukaan lääketieteen kieli on työkalu.

Se yksinkertaistaa lääkärin ja potilaan viestintää sekä varmistaa sen, että tiedeyhteisöllä on tarkasti määritellyt käsitteet.

Se on myös turvakeino: jos makaa leikkaussalin pöydällä, on helpottava ajatus tietää, että jokaiselle työkalulle ja ruumiinosalle on omat nimensä.

Kieli kertoo lisäksi kulttuurin kehittyneisyydestä.

– Suomeksikin voidaan tehdä tiedettä ja käsitellä vaikeita asioita, se on mielestäni sivistyskielen merkki, Saarela toteaa.

Kuinka hyvin sinä tunnet lääkäri–suomi–lääkäri-sanaston? Testaa tietosi tässä. Juttu jatkuu testin jälkeen.

Lukuisat lääkäreiden kynistä lähteneet sanat elävät yhä

Lääketieteen suomi punoutuu saumattomasti osaksi koko kielen kehitystä.

Kun Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS perustettiin vuonna 1831, oli perustuskokouksessa paikalla neljä lääkäriä – eittämättä kuuluisimpana myöhempi Kajaanin piirinlääkäri Elias Lönnrot.

1830-luvulla Lönnrot teki lääketiedettä kansalle tutuksi. Silloin hän joutui ajoittain ottamaan Agricolan viitan harteilleen, sillä peruskäsitteillekään ei aina ollut vakiintuneita suomenkielisiä termejä.

Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri -kirjaansa varten Lönnrot keksi yhä edelleen elävät termit kuume, laskimo ja valtimo.

Kun kuvan Richard Faltin toimi Helsingin kirurgisen sairaalan apulaislääkärinä vuonna 1896, oli lääketiede yhä lapsenkengissä nykyaikaan verrattuna. Tieteen kehitys luo jatkuvasti uutta sanastoa, myös suomeksi.Museovirasto

Myös Lönnrotin hengenheimolaiset Wolmar Schildt ja Erik Ingman olivat ahkeria sanansepittäjiä paitsi lääketieteessä niin myös yleiskielessä.

106 Schildtin kynästä jalostunutta elinvoimaista 1800-luvun uudissanaa kulkee kielessämme yhä. Edeltävässä lauseessa käytettiin kolmea niistä.

Lääketieteeseen Schildt jätti esimerkiksi nimen sairaalalle, paikalle, jossa hoidetaan sairaita.

Saarelan mukaan 1800-luvun fennomaanit lääkärit ovat yksi suuri syy sille, että lääketieteen suomesta on tullut näin laaja sanakokoelma näin pienellä kielialueella.

Aikakauskirja Duodecim ja sen perustajiin kuulunut lääkäri ja suomalaisuusmies Konrad ReijoWaara – alun perin maineikasta Relanderin sukua – ansaitsevat myös tunnustuksensa reippaasti yli vuosisataisesta sanastotyöstä.

On hyvä kuitenkin muistaa, etteivät ahkerat sanansepittäjätkään ole aina osuneet täydellisesti maaliin.

Schildtin sanoista unholaan ovat jääneet muun muassa pikkule eli tutummin basilli ja ruoan huvettimet, siis ruoansulatuselimet.

Sanastotyö oli 1800-luvun fennomaaneille vapaaehtoistyötä, jota se on monelle tieteentekijälle yhä.

Suorat käännökset tuovat kapuloitumisen vaaran

Tiedelehden kielentarkastajana Saarela törmää yhä viikoittain itselleen uusiin termeihin. Välillä vastaan tulee sellaisiakin sanoja, jotka kirjoitetaan ensi kertaa suomeksi.

Vaikka lääketieteellisen artikkelin lukeminen tuntuisi aivan heprealta, ovat sanaston juuret todellisuudessa latinassa ja kreikassa, mutta nykyään termit tulevat enimmäkseen englannista.

Saarelan mukaan pitää muistaa, ettei suora käännös ole läheskään aina toimiva.

– Esimerkiksi sanat low ja high eivät aina käänny korkeaksi tai matalaksi. Ilmaisu matala-asteinen tulehdus ei tarkoita sen kummempaa kuin lievää, koska ei ole sellaista asteikkoa, jolla tulehdus nousisi tai laskisi.

Kuvan indonesialaisnaisella on harvinainen sairaus, jonka suomenkielinen nimi on bambuselkäranka. Pitkälle edenneen selkärankareuman täysin jäykistämä ranka näyttää röntgenkuvassa bambusauvalta.AOP

Samoin ajattelee Lääketieteen termit -sanakirjan päätoimittaja Veijo Saano.

– Nykyään ajatellaan, että englanniksi ilmaistut asiat ovat oikeita, joten hyvä käännös on se, joka sanatarkasti suomentaa englanninkielisen termin. Se on aika kömpelöä ja muistuttaa joskus vanhan ajan Google-käännöstä, Saano sanoo.

Saano on käsitellyt aihetta blogikirjoituksessaan vuonna 2020 paljon käytetyn kasvomaski-sanan avulla.

Lääketiede tuntee lukuisia erilaisia maskeja, joista yleisimmin katukuvassa näkee nyt nenä-suumaskeja. Koko kasvoja sellainen ei peitä, johtaako käännös harhaan?

Suoriakin käännöksiä on sanakirjassa monia. Esimerkiksi oireenkuvan mukan nimetyt diagnoosit voivat saada erittäin mielenkiintoisia käännösnimiä, kuten aaveasukasharhaluuloisuus (phantom boarder syndrome) tai uima-allasgranulooma (swimming pool granuloma).

Uusien termien suomenkielisen asun etsintä on tasapainottelua ymmärrettävyyden ja tarkkuuden välillä.

Lääketieteen sanastolautakunnassa pyritään mahdollisuuksien mukaan huolehtimaan siitä, että merkitykselliset ja ymmärrettävät termit saavat jalansijan ennen kuin huonommat vastineet vakiintuvat.

Apteekeissa harjoitetaan päivittäin geneeristä substituutiota, joka on hyvä osoitus sanastotyön merkityksestä.Rami Moilanen / Yle

Huhtikuussa 2003 lainmuutos mahdollisti asian, jota kutsuttiin geneeriseksi substituutioksi.

Aihetta puitiin sanastolautakunnassa, jolloin geneerinen substituutio kääntyi korvaamiseksi rinnakkaisvalmisteella. Sittemmin sekin yksinkertaistui vielä lääkevaihdoksi.

– Jos näitä sanoja mietitään, niin lääkevaihto kertoo tavalliselle kansalle varmasti paljon enemmän kuin geneerinen substituutio kertoisi, Saarela sanoo.

Sanavirta kiihtyy kiihtymistään

Mitä monimutkaisemmaksi tiede käy, sitä tarkemmaksi merkitysten määrittely tulee. Mietitään ilmiötä vaikkapa venäläisen puunuken kautta.

Maatuska on avattava nukke, jonka sisältä paljastuu uusia pienempiä nukkeja. Usein tieteessä yksi havainto purkautuu useiksi yksityiskohtaisemmiksi havainnoiksi sitä mukaa, kun tutkimus etenee.

Uudet havainnot, ilmiöt, työkalut, diagnoosit ja ihmiskehon osat kaipaavat uusia termejä, jotta niistä voidaan keskustella.

Sanastotulva ei ole osoittanut viime vuosina Veijo Saanon mukaan taittumisen merkkejä.

– Omana päätoimittajakautenani uusien sanakirja-artikkelien lisäysvauhti on kovempi kuin aiempina vuosina. Se viittaisi siihen, että uusia termejä tulee nopeammin kuin aiemmin.

Uusista sanoista monet ovat jo syvää tieteen terminologiaa, jota harvemmin tarvitaan potilaan ja lääkärin kohtaamistilanteissa.

Kaikkea ei siis aina tarvitsekaan suomentaa.

Ihmisen lihaksisto koostuu yli 600 lihaksesta, joista monelle on suomenkielinen nimi. Potilaan kannalta esimerkiksi iso rintalihas on helpompi hahmottaa ja sijoittaa kehoon kuin pectoralis major.

Päätoimittajana Saano toimii portinvartijana, kerääjänä, kääntäjänä ja itsekin toisinaan sepittäjänä. Välillä hän tarjoaa omia käännöksiään sanastolautakunnalle hyväksyttäväksi, toisinaan heittää pallon jo heti alussa suosiolla joukkoälyn hoidettavaksi.

Hankalimpia lääketieteellisiä sanoja on viime vuosinakin ratkaistu perinteisten sanakilpailujen kautta. Uskomattoman monet meille täysin arkipäiväiset sanat ovatkin vakiintuneet suomeen kilpailujen kautta.

Esimerkkinä tuoreesta sanakilpailusadosta lääketieteessä Saano mainitsee sanan uskomuslääkintä, joka korvasi aiemman termin vaihtoehtolääketiede. Kritiikin mukaan vaihtoehtolääketiede ei ollut lääketiedettä – eikä edes vaihtoehto varteenotettavalle hoidolle.

Aina välillä sanastotyössä tuleekin eteen tieteen silmin aikansa eläneitä esimerkkejä, jotka kaipaavat täsmennyksiä ja trimmausta.

Nykypäivänä Agricola voi asua jokaisen tutkijan sisällä

Vaikka sanastotyöläiset yrittävätkin tehdä lääketieteen kielestä johdonmukaisempaa, kokee Saano kuitenkin olevansa päätoimittajana enemmän kerääjä kuin portinvartija.

Suuri osa uusista termeistä tulee tutkijoiden kirjoittamista tieteellisistä artikkeleista, joten myös tutkijat kantavat käännösvastuuta ja sanansepittäjän taakkaa.

Silloin työ on tutkijayhteisön tuottamien kypsien hedelmien poimimista. Kieli elää omaa elämäänsä sen mukaan, miten sitä käytetään. Mitään virallista siitä päättävää instanssia ei ole.

– Ennen ajateltiin, että valtiossa olisi joku viranomainen, joka määrää, mitkä sanat ovat oikein ja väärin. On vähän vaikea ottaa vastaan sellaista termi-tsaarin asemaa, ei se oikein ole nykyaikaa.

Sanakirjalla on kuitenkin tärkeä rooli lääketieteilijöiden yhteisessä tavoitteessa potilaan ja lääkärin välisen kielen luomisessa. Lääkärillä on painava vastuu siitä, että potilas oikeasti ymmärtää, mitä hänelle kerrotaan.

Lauri Saarela muistuttaa, että Suomessa on satojatuhansia ihmisiä, jotka tarvitsevat selkokieltä. Toisessa päässä taas ovat verbaalisesti taitavat korkeakoulutetut. Kielenymmärtäjien skaala on laaja.

Yksi sanastotyön tehtävistä on rakentaa siltaa näiden ihmisten välistä välille, kun väliin jäävä kuilu levenee.

Lue myös:

Lääkärin on puhuttava niin, että potilas ymmärtää: "Joskus tulee käytetyksi eleitä"

Kuuntele:

Radio 1:n tiedefestari: Tiede kuuluu kaikille. Tiedefestarin aikana 18. - 24.1. kuullaan joka päivä terävää tiedejournalismia, josta vastaavat muun muassa suositun Tiedeykkösen tekijät. Festarin teema on tiede ja etiikka.

Polio on lähes nujerrettu – uusi täsmäase korjaa rokotusten seurauksia

22.01.2021 - 09:10

40 vuotta sitten Maailman terveysjärjestö julisti isorokon hävitetyksi. Se oli ensimmäinen virustauti, joka on rokotettu pois maapallolta. Poliosta on tulossa seuraava. Voitto on lähellä mutta silti yhä ratkaisevan askeleen päässä.

Rokotuskampanjat ovat viime vuosikymmeninä pelastaneet kymmeniä miljoonia lapsia polioviruksen aiheuttamalta halvaukselta ja kuolemalta.

Vuonna 1988 käynnistetty maailmanlaajuinen GPEI-ohjelma polion kitkemiseksi on pudottanut poliotapaukset alle prosenttiin ja hävittänyt kolmesta virustyypistä kaksi.

Afrikassa todettiin viimeinen villin polioviruksen aiheuttama tapaus neljä vuotta sitten. Varoajan jälkeen WHO julisti viime elokuussa, että ohi on Afrikan osalta.

Länsimaissa polion kitkemisestä on kymmeniä vuosia. Suomessa rokotukset aloitettiin 1950-luvun lopulla, ja jo 1960-luvulla kotoperäinen polio oli historiaa.

Moni tosin muistanee sokeripalaan tiputetun rokotteen 1980-luvun puolivälistä. Polio yritti silloin paluuta, mutta koko kansan rokotuskampanja torppasi epidemian.

Tuhansille suomalaisille polio ei silti edelleenkään ole vain sivu historiankirjassa. Iän myötä hiipivät myöhäisoireet vaihtelevat lihasheikkoudesta kovaan uupumukseen ja kylmänarkuuteen.

Jotta kenellekään ei kävisi enää samoin, Suomessa annetaan pikkulapsille poliosuoja niin sanotussa viitosrokotteessa.

Poliovirus tulehduttaa selkäytimen etusarven liikehermosoluja. Puolella halvaantuneista raajojen toispuoleinen velttohalvaus on pysyvää. 5–10 prosenttia halvaantuneista kuolee hengityksen lamaantumisen vuoksi.

Rokotteita varten viruksia heikennetään tai tehdään kokonaan toimintakyvyttömiksi, jotta ne eivät pystyisi aiheuttamaan tautia vaan ainoastaan valpastuttamaan immuunijärjestelmän. Poliorokote oli siinä uranuurtaja.

Vuonna 1955 käyttöön otettu rokote oli pistettävä. Se suojeli rokotettua hyvin mutta ei estänyt häntä tartuttamasta muita.

Parannettu ratkaisu löytyi kuusi vuotta myöhemmin suuhun tiputettavasta versiosta.

Polio leviää juomaveden ja ruoan mukana, jos niihin on päässyt tartunnan saaneen ulostetta. Suuhun tiputettavaa rokotetta varten heikennetyt virukset lisääntyvät suolistossa mutta eivät ulosteeseen päätyessään ole tartuttamiskykyisiä.

1950-luvulla polio aiheutti pahoja epidemioita myös Euroopassa. Tämä kuva kuntoutuksesta on Ranskasta. Yhdysvaltain kansallisarkisto

Kun ohjelma polion hävittämiseksi aloitettiin, isorokon tuhoaminen oli tuoreessa muistissa ja toiveet olivat syystä korkealla.

Rokote oli tehokas ja helposti annettava. Sillä ei ollut patenttisuojaa, joten myöskään hinnasta ei tullut ylittämätöntä kynnystä laajoille rokotuksille.

Patentti kuuluu kansalle, oli rokotteen kehittänyt yhdysvaltalainen virologi Jonas Salk sanonut, kun poliorokotesäätiön lakimiehet halusivat lähettää hakemuksen. "Voisiko Auringon patentoida?" Salk oli kysynyt.

Rokotteen kehittäminen ja testaus oli maksettu yhdysvaltalaisten lahjoituksilla, ja 1,8 miljoonaa ihmistä oli rientänyt "poliopioneereiksi", rokotettaviksi heti parina ensi kuukautena. Ne olivat uskomattoman laajat kenttäkokeet.

Hyvä tieto GPEI-ohjelmalle oli myös se, ettei poliovirus jää epidemioiden välillä piileskelemään eläinkuntaan. Polio on pelkästään ihmisten tauti, kuten oli isorokkokin.

Polioepidemioita leimahtelee kuitenkin yhä, koska kaikkialla rokotuskattavuus ei edelleenkään riitä. Yhteisön laumasuoja edellyttää, että vähintään 80 prosenttia lapsista rokotetaan.

Seuduilla, joilla laumasuoja on huono, rokottaminen on aiheuttanut myös ikäviä yllätyksiä. Siitä on toisinaan tullut tartunnan lähde, koska suolistossa monistuvan viruksen mutaatiot ovat antaneet sille takaisin villin viruksen tartuttamiskyvyn.

Vastaavaa ei ole todettu muilla rokotteilla.

Yli 90 % polioviruksen saaneista ei edes huomaa tartuntaansa. Jotkut arvelevat saaneensa flunssan. Yksi 200:sta kuitenkin halvaantuu. Useimmat ovat alle viisivuotiaita lapsia, minkä takia poliota kutsutaan myös lapsihalvaukseksi. 

Rokoteperäisten poliotapausten määrä oli koko viime vuonna pienempi kuin villillä viruksella viikossa ennen joukkorokotusten aloittamista. Rokotteesta polion saa kuitenkin nykyisin paljon useampi kuin villistä viruksesta.

Rokoteperäinen epidemia havaittiin ensi kertaa kaksi vuosikymmentä sitten Dominikaanisessa tasavallassa ja Haitissa. Väestössä kiertäessään virus keräsi vähitellen voimia ja alkoi jälleen halvaannuttaa epäonnekkaita.

Villiviruksen aiheuttamaa poliota esiintyy enää Afganistanissa ja Pakistanissa. Viime vuonna raportoitiin yhteensä 139 uutta tapausta. Rokoteperäistä poliota sen sijaan on edelleen muuallakin, myös Afrikassa, viime vuonna kaikkiaan 854 tapausta.

Vaikka polio tunnistettiin omaksi taudikseen vasta vuonna 1840 ja tapauksia oli vielä 1800-luvulla vähän, tässä muinaisessa egyptiläisessä kivitaulussa näyttäisi olevan poliopotilas, jonka jalka on halvaantunut. 1900-luvulla polio yleistyi epähygieenisissä elinoloissa. Pahimmat ajat olivat 1950-luvun alussa.CPA Media / AOP

Siivotakseen pois rokoteperäisen polion leimahdukset WHO antoi toissa kuussa käyttöluvan uudelle rokotteelle. Tutkijat toivovat nOPV-rokotteesta lopullista kuoliniskua poliolle.

Rokotteessa on säilytetty ominaisuudet, jotka suojelevat sen saanutta, mutta osa genomista on korvattu sukulaisvirusten perimällä.

Lisäksi on muutettu mutaatioille altista entsyymiä, jonka avulla polio- ja muut RNA-virukset monistautuvat.

Monistusprosessin virheillä ei yleensä ole erityistä merkitystä, mutta joskus ne auttavat virusta sopeutumaan uusiin ympäristöihin. Polion tapauksessa se voi tarkoittaa tartuttavuuden palautumista.

Rokotetta varten modifioitu entsyymi on vakaampi, joten virheitä ja sopeutumisen mahdollisuuksia syntyy vähemmän.

Pakistanilaislapsi sai poliorokotteen viime viikolla alkaneessa ovelta ovelle -rokotuskampanjassa. Sen aikana Pakistanissa on määrä rokottaa 39 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta. Bilawal Arbab / AOP

Joulukuussa Lancet-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan nOPV on osoittautunut turvalliseksi ja sen tuottama immuunivaste yhtä hyväksi kuin aiemmalla suuhun tiputettavalla rokotteella.

Sen perusteella nOPV voi olla täsmäase, jonka ansiosta WHO saa antaa julistuksen polion katoamisesta maapallolta.

WHO kuitenkin varoittaa, että niin kauan kuin yhdelläkään lapsella on tartunta polion viimeisissä pesäkkeissä, maailmassa voi ensi vuosikymmenellä olla joka vuosi 200 000 uutta tartuntaa, eikä mikään maa ole poliolta turvassa.

LUE MYÖS:

Polion sairastaneen on vaikea käsittää, miksi niin moni jättää lapsensa rokottamatta – "Ihmiset eivät ymmärrä, mitä polio on ollut"

KUUNTELE:

Radio 1:n tiedefestari: Tiede kuuluu kaikille

    • 24.1. kuullaan joka päivä terävää tiedejournalismia. Teemana on tiede ja etiikka.

Koronarokotteista on huutava pula, mutta niitä valmistaa vain harva tehdas – Lääkärijärjestö: Se tapahtui, mistä varoitettiin

21.01.2021 - 05:37

Koronaa vastaan kehitettiin rokote ennennäkemättömän nopeasti, mutta maailman huomio keskittyi vain siihen. Liian vähälle huomiolle jäi, miten rokotetta saataisiin riittävästi kaikille.

Näin arvostelee Lääkärit ilman rajoja -järjestö.

Tilanne on huonoin köyhissä maissa. Maailman terveysjärjestö (WHO) varoitti tällä viikolla, että koronarokottamisesta on tulossa ”katastrofaalinen moraalinen epäonnistuminen”.

Suomeenkaan rokotteita ei ole saatu kuten odotettiin. Arviota siitä, milloin suomalaiset on rokotettu, on viivästetty kesästä loppuvuoteen.

Miten tilanne voi olla tämä, vaikka ensimmäinen toimiva rokote sai myyntiluvan viime vuoden puolella?

Lääkärit ilman rajoja -järjestö moittii, että vastuu on annettu muutamalle yritykselle.

– Nyt on tehokkaita ja turvallisia rokotteita, mutta näyttää siltä, että saatavuus on riittämätöntä ja hidasta, arvostelee järjestön toiminnanjohtaja Linda Konate.

– Olemme tilanteessa, että pari yritystä määrittelee missä ja miten rokotetta tuotetaan ja kuka sen saa ja milloin. Yrityksillä ei riitä kapasiteetti, ja koko maailma odottaa. Menee nokkimisjärjestyksessä, kuka ehtii ja kuka maksaa enemmän.

Lääkärit ilman rajoja -järjestön toiminnanjohtaja Linda Konate sanoo, että pandemia-aikana ei pitäisi mennä patentit ja voitto edellä, vaan kansanterveys. Markku Pitkänen / Yle Polioon on rokote, jota ei koskaan patentoitu

Lääkärit ilman rajoja -järjestö vaatii, että koronarokotteet pitäisi nähdä yhteisenä hyvänä, ja niitä pitäisi pystyä tuottamaan kaikkien, joilla on siihen mahdollisuus.

Sitä on ihmetelty, että rokotteita voivat tuottaa vain patentin haltijat, ja suuri osa maailman lääketehtaista makaa toimettomina, vaikka meneillään on poikkeuksellinen pandemia.

Esimerkiksi Suomessa käytössä olevaa Pfizerin ja Biontechin rokotetta valmistetaan koko maailmassa muutamalla tehtaalla.

Lääkärijärjestö tukee Intian, Etelä-Afrikan ja sadan muun maan ehdottamaa ratkaisua, että koronarokotteiden ja lääkkeiden patenteista poikettaisiin koronapandemian ajaksi. Valtioiden ei siis tarvitsisi noudattaa normaaleja patenttivelvoitteita.

– Olemme jatkuvasti sanoneet, että olisi tärkeää poistaa esteet ja varmistaa, että tuotantoa on laajasti. Sen sijaan että tätä olisi edistetty, rikkaat maat hamstraavat rokotteita, Linda Konate sanoo.

– Nyt kannattaisi kartoittaa, voisiko rokotteita valmistaa jossain muualla. Se vaatisi, että tekijänoikeuksia ei suojeltaisi.

Konate sanoo, että patentteja on purettu ennenkin.

– Hivin pandemia-aikana oli pitkä taistelu, että päästiin esteistä ja varmistettiin, että potilas saa lääkkeen. Nyt ei pitäisi mennä patentit ja voitto edellä, vaan kansanterveys. Esimerkiksi polioon on rokote, jota ei koskaan patentoitu.

EU torjui esityksen patenttien jäädyttämisestä

Konate harmittelee, että rikkaat maat, Euroopan unioni ja Suomi mukana, eivät ole tukeneet Intian ja Etelä-Afrikan Maailman kauppajärjestössä (WTO) tekemää esitystä.

Konate ei osaa ottaa suoraan kantaa, olisiko Suomeenkin voitu saada rokotteita nopeammin, jos tuotanto olisi laajempaa. Hän huomauttaa, että suomalaiset kärsivät myös siitä, jos virus jatkaa leviämistä muualla maailmassa. Näin käy, jos rokotesuoja puuttuu köyhistä maista.

– Monet valtiot hankkivat rokotteita enemmän kuin tarvitsevat, kun toiset jäävät kokonaan ilman.

Suomikin on jo sitoutunut ostamaan rokotteita määrän, jolla rokottaisi suomalaiset moneen kertaan.

Konaten mukaan on tapahtunut juuri se, mistä varoiteltiin. Lääkärit ilman rajoja piti jo keväällä ensisijaisen tärkeänä, ettei lopullinen rokote jää yhden tai muutaman lääkeyhtiön yksinoikeudeksi.

Koronarokotteisiin käytetty paljon julkisia varoja

Lääkeyhtiö Pfizer perusteli Ylelle patenttisuojan tarvetta lyhyellä sähköpostivastauksella. Pfizerin mukaan tekijänoikeuksien ennustettavuus on elinehto tutkimukseen nojaavalle lääkeyhtiölle.

Konate epäilee perusteluja, että rokotteen kehittäminen ei olisi onnistunut yhtä nopeasti toisenlaisella mallilla tai että patenteista luopuminen voisi vaarantaa tulevat innovaatiot.

Hänestä yhtiöiden pitäisi pystyä näyttämään, miten oikeuksista luopuminen voisi olla esteenä. Hän huomauttaa, että koronarokotteiden kehittämiseen laitettiin paljon julkisia varoja.

– Voisi kysyä, miksi ensin maksamme tutkimuksesta ja kehityksestä, jotta saadaan rokote. Sitten maksamme itse rokotteesta eikä ole selvyyttä ja avoimuutta, kuinka paljon se on maksanut itse yritykselle.

Konate arvostelee, että koronarokotteiden tutkimukseen ja kehitykseen on laitettu paljon julkista rahaa ilman ehtoja. Hänen mukaansa ehtona olisi pitänyt olla se, miten varmistetaan rokotteen saatavuus ja laaja tuotanto.

– Valtioilla olisi ollut enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mikä rokotteiden tuotantokapasiteetti on nyt. Tulisi vaatia enemmän avoimuutta ja osaamisen jakamista.

– Monet yritykset ovat sanoneet, että eivät tavoittele voittoa, mutta siitä ei ole mitään vahvistusta, koska ne eivät myöskään avaa kustannuksia. Täytyy vain luottaa yritysten sanaan.

Pfizer vakuutti Ylelle olevansa sitoutunut jakamaan asiantuntemustaan hallitusten kanssa pandemian torjumiseksi. Pfizer kertoi myös aloittavansa kattavan saatavuuteen ja kohtuuhintaisuuteen liittyvän ohjelman.

Lääkeyhtiö Moderna on sanonut, että se ei hae patenttia koronarokotteelleen, mutta Linda Konate epäilee, riittääkö se.

– Se kuulostaa hyvältä, mutta ei vielä auta asiaa, koska he eivät jaa tietoa, teknologiaa ja osaamista muille.

Sijoituksille odotetaan tuottoa

Rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet muistuttaa, että vielä ennen marraskuuta yksikään lääkeyhtiö ei tiennyt, toimiiko sen rokote. Siksi olisi ollut ongelmia tuottaa suuria määriä rokotteita esimerkiksi varastoon.

Se selittää Rämetin mukaan myös sitä, että ensimmäisten viikkojen aikana myyntiluvan saamisen jälkeen rokotteiden tuotantotahti on ollut se mikä on ollut.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) rokoteasiantuntijan, ylilääkäri Hanna Nohynekin mukaan se unohtuu usein, että lääkekehitystä tehdään hyvin paljon riskipääoman varassa.

Myös Nohynek muistuttaa, että julkinen sektori on tukenut paljon koronarokotteiden kehitystä, mutta vastuu on ollut yhteinen ja riskipääoma odottaa sijoituksilleen tuottoa.

– Kuinka paljon tästä voidaan tai halutaan luopua on suuremman yhteiskunnallisen keskustelun aihe, jota varmasti tullaan käymään, kun pandemiasta selvitään rauhallisille vesille, Nohynek sanoo.

– En kuitenkaan pidä realistisena sitä, että lääke- ja rokotekehitys olisi mahdollista ilman yksityissektoria. Se aika on menneisyyttä.

Suomessa arvioitiin vielä viime keväänä, että oman rokotetuotannon nopeakin aloittaminen olisi täysin mahdollista. Jo silloin oli pelkona, että Suomikin jää rokotejonossa suurten maiden taakse, eikä saa rokotetta siinä aikataulussa kuin tarvitsee.

Esimerkiksi koronarokotetta Itä-Suomen yliopistossa kehittänyt tutkimuspäällikkö Tommi Heikura arvioi tuolloin, että taakkaa olisi syytä jakaa, koska ensimmäisen rokotteen valmistaja tuskin pystyy toimittamaan rokotettaan maailmanlaajuisesti.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Hermostuneisuus koronarokottamisen hitaudesta tarttui hallitukseen – Suomi on tilannut jo 20 miljoonaa rokoteannosta, jäsenmaat hoputtavat EU:ta

Köyhissä maissa saadaan tänä vuonna rokotettua vain pieni osa väestöstä – Keniassa rikkaimmat ovat jo lähteneet ulkomaille hakemaan rokotetta, arvelee paikallinen juristi

Maailman köyhät jäävät koronarokotusjonon hännille, kun vauraat valtiot ovat varanneet rokotteita yli oman tarpeen: "Rikkaat maat käyttävät ohituskaistaa"

Rokotetaanko alle 70-vuotiaat ikäjärjestyksessä, miksi pahimpia epidemia-alueita ei rokoteta ensin? Lue kuusi vastausta rokotusjärjestyksestä

Passiivirokotteen kehitys jatkuu Australiassa – onko niissä ratkaisu tulevaisuuden pandemioihin?

20.01.2021 - 14:36

Mikrobiologi Elias Hakalehto ei ole luopunut ideastaan tuottaa passiivirokotetta eri viruksia vastaan. Jos kanat tartutetaan esimerkiksi heikennetyillä koronaviruksilla tai niiden osilla, niin muutaman viikon kuluttua munien keltuaisista voidaan eristää virusten vasta-ainetta.

Hakalehto oli keskiviikkona Yle Radio Suomen päivän haastattelussa, jonka voit kuunnella oheisesta linkistä.

Kun rahoitushakemus Euroopan unionista veti vesiperän, on Hakalehdon ja kansainvälisten kumppanien tutkimushanke ollut jäissä.

Sen sijaan passiivisen vasta-ainerokotteen kehitys on jatkunut Australiassa, missä tutkimus on edennyt ihmiskokeiden asteelle.

Hakalehdon mukaan on tärkeää varautua myös uhkakuviin, jotka voivat nousta esiin, kun COVID-19-rokotteiden jakelu on hidasta.

SARS-CoV-2 viruksesta tulee jatkuvasti uusia variaatioita, jotka voivat olla joko aiempaa helpommin tarttuvia tai oirekuvaltaan vaarallisempia, tai molempia. Jo nyt Britanniasta ja Etelä-Afrikasta on levinnyt ärhäköitä virusmutaatioita.

Nyt kehitetyt rokotteet suojaavat Hakalehdon mukaan vain rajallisesti, ja kampanjan hitaus lisää todennäköisyyttä uhkakuvien toteutumiselle.

Sata vuotta sitten espanjantauti-pandemian yhteydessä kuoli 100-150 miljoonaa ihmistä. Nyt koronaan on menehtynyt globaalisti vain pari miljoonaa, mutta yhteiskunnat ovat aika sekaisin. Sadan vuoden takaiseen kauhuskenaarioon pitää Hakalehdon mukaan alkaa varautua nyt meidän ajassamme, jotta se ei toteutuisi kaikessa karmeudessaan.

– Espanjantaudin yhteydessä suurin osa kuolemista aiheutti bakteeriepidemia, joka lähti liikkeelle viruspandemian jälkeen, sillä ihmiset olivat heikentyneitä vastustuskyvyltään ja heidän hengitysteiden limakalvonsa olivat vaurioituneet, mikrobiologi Elias Hakalehto sanoo.

Dosentti Elias Hakalehto pelkää, että koronapandemian seuraukset ovat yhtä vakavia kuin sadan vuoden takaisessa espanjantaudissa.Jyrki Ojala / Yle Passiivi-immunisaatiolla pystytään toimimaan nopeasti

Aktiiviroketteissa ihmisen oma immuunijärjestelmä kehittää vasta-aineet virusta vastaan, kun kehoon on siirretty rokotetta. Passiivi-immunisaatiossa elimistön limakalvoille, lähinnä hengitysteihin, viedään ulkopuolista vasta-ainetta muodostamaan estettä viruksen leviämiselle.

Tällaista vasta-ainetta voidaan tuottaa esimerkiksi rokottamalla kanoja, joiden muniin alkaa 3-4 viikon kuluessa muodostua juuri kyseiselle virukselle toimivaa IgY-vasta-ainetta.

Elias Hakalehto ja Ilpo Kuronen esittivät jo 25 vuotta sitten nyttemmin jo rauenneessa patenttihakemuksessa suoja-antibioottien tekemistä epidemioita vastaan.

Tehokas vasta-aine on munankeltuaisessa, mutta itse heikennetty taudinaiheuttaja antigeeni ei sinne päädy. Yksi keltuainen sisältää 1-10 suoja-annosta, joista jokaisesta yksi ihminen saa suojan noin 24 tunniksi.

Hakalehdon mukaan IgY-vasta-aineet ovat nopea keino reagoida uusiin ja muuntuneisiin uhkiin. Tälläkin hetkellä siirtymävaiheessa IgY auttaisi säästämään ihmishenkiä ja ihmisten terveyttä.

Koronarokotukset ovat käynnistyneet hitaasti rokotteiden niukan saatavuuden takia. Kuvituskuva.Kalle Purhonen / Yle Uhkaako uusi pandemia?

Nyt on Hakalehdon mukaan sama riski olemassa kuin espanjantaudin aikaan. Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit voivat levitä viruksen raivatessa niille tietä. Aiheesta on varoiteltu jo parikymmentä vuotta sitten tuhkarokkoviruksen yhteydessä.

Ärhäköitä bakteerikantoja on runsaasti, kuten osa pneumokokeista, myös tuberkuloosibakteerit ja stafylokokit aiheuttavat hankalasti hoidettavia infektioita.

Tämän vuoksi olisi hyvä varautua bakteeri-infektioiden ja muuntuneiden virusten uhkiin pystyttämällä tuotantojärjestelmä IgY-vasta-aineille.

– Passiivi-immunisaatio on huomattavasti riskittömämpi menetelmä kuin rokottaminen, mutta ne eivät kilpaile keskenään vaan täydentävät toisiaan, Hakalehto perustelee.

Australialais-amerikkalainen SPARK -yhtiö on tekemässä joukkorahoituksella IgY-vasta-aineen humaanitestejä Perthissä Länsi-Australiassa. Aiemmin ennaltaehkäisevää ainetta on testattu eläinkokeissa freteillä ja hamstereilla. Markkinoille tuote saattaa tulla loppuvuodesta.

– Näiden Igy-vasta-aineiden tuotantovalmius suojaa yhteiskuntaa kaikkien tulevien pandemioiden varalta, jotka voivat olla seurauksiltaan vielä COVID-19 tautiakin vaarallisempia, Elias Hakalehto arvioi.

Lue myös:

Suomalaistutkija: Koronavirusta voitaisiin torjua kananmunissa tuotetuilla vasta-aineilla – suihke suuhun antaisi vuorokauden suojan

Kuuntele:

Radio 1:n tiedefestari: Tiede kuuluu kaikille. Tiedefestarin aikana 18. - 24.1. kuullaan joka päivä terävää tiedejournalismia, josta vastaavat muun muassa suositun Tiedeykkösen tekijät. Festarin teema on tiede ja etiikka.

Vihreää valoa homomiesten verenluovutuksen helpottamiselle – 12 kuukauden luovutuskielto lyhenemässä neljään

20.01.2021 - 06:09

Verenluovutustoimintaa koskevan määräyksen päivittäminen on saanut lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean lausuntokierroksella asiantuntijoiden hyväksynnän.

Edellisen kerran vuonna 2014 päivitettyä verenluovutuskriteeristöä on tarkoitus viilata nyt niin, että miesten välistä seksiä harrastaneiden karenssiaika lyhennettäisiin vuodesta neljään kuukauteen.

Vastaava aikamuutos on tarkoitus tehdä myös seksipalveluiden myymisen ja ostamisen osalta. Uuden määräyksen on tarkoitus astua voimaan helmikuussa.

Ennen vuotta 2014 homomiesten verenluovutuskielto oli ehdoton, riippumatta siitä, milloin seksiä oli viimeksi harrastettu.

Kieltojen ja karenssien taustalla on se, että miestenvälistä seksiä harrastaneilla on huomattavasti korkeampi riski HIV-infektion saamiseen. Myös riski muiden sukupuolitautien, kuten hepatiitin ja syfiliksen saamiseen on korkeampi kuin heterosuhteissa.

Veripalvelun kannalta ensisijaisen tärkeää on veriturvallisuuden varmistaminen, etenkin HIV:n kohdalla, sillä tauti tarttuu verensiirroista helposti, jos luovuttajia ei testata ja hyytymistekijävalmistetta kuumenneta.

Pakistanilaispoika keräsi sairaalajätettä vuonna 2013. Suomessa veriturva on huippuluokkaa, mutta esimerkiksi Pakistanissa HI-virus leviää yhä verensiirtojen mukana.Arshad Arbab / EPA

Ensimmäiset immuunikatopotilaat kuvattiin vuonna 1981. Paria vuotta myöhemmin HIV oli yhä uusi ja pelottava tuttavuus lääketieteelle. Lääkärit olivat neuvottomia sen edessä.

Vuosina 1982–1983 Yhdysvalloissa jopa joka sadas veriyksikkö oli tartuttava. 1990-luvun puolivälissä enää yksi veriannos 225 000 annoksesta oli tartuttava Amerikassa. Nykyään yhä harvempi.

Suomessa vuonna 2017 luovuttajien testeissä löydettiin vain yksi HIV-postiivinen. Kuppaa sairasti kuusi luovuttajakandidaattia ja hepatiitteja B ja C yhteensä seitsemän.

Ikuisesta kiellosta 12 kuukauteen siirtyminen ei nostanut riskiä

Suomessa verensiirrosta ei ole saatu HIV-tartuntaa vuoden 1985 jälkeen, sillä testaus ja seula on tiukka. Suurin osa asiantuntijoista ei usko, että karenssiajan lyhentäminen vaikuttaisi veriturvaan.

Fimean lausuntokierroksella viime vuoden lopussa suurin osa lausuneista viranomaisista tai asiantuntijaorganisaatioista piti uutta määräysehdotusta perusteltuna ja tarpeellisena.

Samoilla linjoilla on HUSin infektiolääkäri Jussi Sutinen. Sutinen korostaa, ettei ole verensiirtolääkäri, mutta samat oleelliset asiat painavat hänen työssään kliinikkona: testien luotettavuus ja se, kuinka nopeasti niillä saadaan tuloksia.

HIV-tartunnat löydetään nykyisin äärimmäisen tehokkaasti. Poikkeukset ovat harvinaisia, Sutisen mukaan maailmankirjallisuuden postimerkkejä.

Nopein testausmenetelmä on nukleiinihappotesti. Näillä geeninosoitustesteillä verestä voidaan löytää viruksia jo ennen kuin vereen syntyy vasta-aineita. Testi kertoo oikean tuloksen usein jo kahden viikon sisällä infektiosta, mutta nopeudella on hintansa.

– Sen haavoittuvuus on kuitenkin se, että jos viruksen perimä on poikkeuksellinen se ei tartu haravaan. Useimmat geeniosoitustestit eivät tunnista HIV-2:ta, mutta veripalvelun käyttämä testi löytää myös sen. Diagnostiikan kulmakivi on kuitenkin edelleen vasta-ainetesti.

Vasta-ainetesti on diagnostiikassa luotettavampi ja osoittaa aina myös HIV-2-tyypin. Se on kuitenkin hitaampi, sillä joskus vasta-aineiden syntyminen ottaa aikansa ja serokonversio, eli niiden näkyminen veressä, voi viivästyä.

Kaikki ihmiset eivät vasta-aineita kehitä, mutta silloin virusta kantava yksilö on erittäin todennäköisesti liian sairas luovuttaakseen verta.

Infektiolääkäri Jussi Sutinen on seurannut lääketieteen taistelua HIV:tä vastaan jo noin 30 vuotta. Arkistokuva vuodelta 2018.Antti Haanpää / Yle

Muita poikkeuksia, joissa tartunta voisi livahtaa vasta-ainetestin ohitse ovat Sutisen mukaan immunopuutosta aiheuttava vakava vajaaravitsemus tai yhdenaikainen sytomegaloviruksen aiheuttama infektio.

Maallikolle termit voivat olla vaikeita käsittää, mutta Sutinen korostaakin niiden olevan harvinaisia – lähes yksittäistapauksia lääketieteen historiassa. Niin harvinaisia, ettei niistä kannata huolestua.

– En näe, että riski saada veren välityksellä tulevia tartuntoja, lisääntyisi millään tavalla merkittävästi. Kun ikuisesta kiellosta siirryttiin 12 kuukauteen, ei lisää tartuntoja tullut. Englannissa on ilmeisesti vireillä jo yksilöperusteiseen riskiarvioon perustuva 3 kuukauden minimikarenssi.

Tampereen yliopiston lausunnossa pohdittin riittääkö neljän kuukauden aikaikkuna varmasti vasta-ainetestiä varten, vai olisiko karenssia syytä pidentää kuitenkin kuuteen kuukauteen.

Sutinen uskoo, ettei vasta-aineita kuudessakaan kuukaudessa synny, jos niitä ei neljässä ole jo nähtävillä.

Lisäturvaa tuo vielä kahden haravan tekniikka: vaikka molemmilla testeillä on heikkoutensa, yhdistettynä niiden seulan läpi ei juuri pääse.

Voidaanko vakituisessa suhteessa olevia kohdella eri tavalla seksuaalisuuden takia?

Nykyisellään neljän kuukauden karenssiin päätyy myös heterosuhteessa, kun seksikumppani on uusi. Vakiintuneessa suhteessa heteropareille ei tule karenssia, mutta miesparit tulee, vaikka he olisivat olleet monogaamisessa suhteessa vuosikymmeniä.

Lausuntokierroksella yhdenvertaisuusvaltuutettu esitti määräysehdotukseen muutosta myös siten, että vakiintuneita miespareja kohdeltaisiin luovutustilanteessa samanarvoisesti kuin vakiintuneita heteropareja.

Valtuutettu katsoo, ettei Fimea määräysesitystä valmistellessaan ole toteuttanut yhdenvertaisuuslaissa säädettyä velvollisuuttaan, sillä uudessa määräyksessä vakiintuneiden miesparien asema jää yhä heteropareja heikommaksi.

Onko tällaiselle kiellolle jotain lääketieteellistä pohjaa? Infektiolääkäri Sutisen mukaan syy lienee se, että matemaattisesti laskien kahden miehen parilla HIV-riski on todennäköisesti hieman korkeampi.

Mutta täysin monogaamisessa parisuhteessa eroa heteropareihin ei ole.

– Yhdenvertaisuusvaltuutetun perustelut olivat mielestäni hyvin loogisia. Jos riskejä on, niin verenluovutusturvallisuus toki ylittää kaiken. Jos riskejä ei ole, on syytä miettiä kriteerejä uudestaan.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan yleistä tutkimustietoa homoseksuaalien riskeistä verenluovutuksesta ei voi käyttää parisuhteessa elävien miesparien poissulkemiseen.

Tasa-arvopohdinnat verenluovutuksessa ovat vuosien varrella kääntäneet kelkkaansa sitä mukaa, kun lääketiede on kehittynyt.

Vielä vuonna 2008 eduskunnan oikeusasiamies ei nähnyt ongelmaa ikuisessa luovutuskiellossa.

Poikkeusvuosi 2020 näkyi veripalvelussakin

Koronakeväästä huolimatta veri ja luovuttajat eivät huvenneet. Vaikka toimintaa ja taudin tuomia uusia reunaehtoja on pitänyt punnita, on Punaisen Ristin veripalvelu päässyt toimimaan normaaliin tapaansa.

– Oli hyvin yllätyksellinen ja vaihteleva vuosi. Kokonaisuutena olemme pärjänneet ihan hyvin, mutta etenkin keväällä, kun tuli paljon uusia muutoksia ja epävarmuutta, vaati sopeutuminen paljon ylimääräistä työtä, verenluovutustoiminnan johtaja Satu Pastila kertoo.

Luovuttajien määrä putosi keväällä selvästi, kun tiukkoihin rajoitustoimiin siirryttiin ensikertaa. Pastilan mukaan onneksi samalla myös verivalmisteiden tarve laski merkittävästi pariksi viikoksi.

Verenluovutustoiminnan johtaja Satu Pastila arkistokuvassa vuodelta 2018.Antti Haanpää / Yle

Pudotus oli lyhyt, ja jo huhtikuun lopussa verta käytettiin vähintään saman verran kuin normaalisti. Touko- ja kesäkuussa verta tankattiin varastoihin, jotta ne saatiin takaisin normaalille tasolleen.

Koronavirustauti ei vaikuta veriturvallisuuteen, sillä sen saaminen verensiirrosta on äärimmäisen epätodennäköistä.

Verivalmisteiden kannalta Covid-19 ei ole riski, mutta luovuttajilta tarkistetaan oireettomuus. Testituloksia ei vaadita, mutta jos luovuttaja tietää altistuneensa tarvitaan noin kahden viikon varoaika ennen luovutusta.

Varoaika on tarpeen veriturvallisuuden, luovuttajien ja senkin takia, ettei henkilöstö saa tartuntoja. Jos tartuntaketjut leviäisivät veripalvelun henkilökunnassa, lamaannuttaisi karanteeni palvelun toiminnan.

Lue myös:

Verenluovuttajien tarve on kasvanut – syksyn aikana veren tarve voi kasvaa suuremmaksi, jos sairaalat pääsevät purkamaan hoitojonoja

Sisäilman lievätkin haitat saattavat aiheuttaa terveysriskin – lääkäri: Suhtautuminen ongelmiin on karmeaa

19.01.2021 - 09:58

Kun tutkijat halusivat selvittää pohjoispohjanmaalaisen koulun sisäilmaongelmia, näytteiden hankkimisesta tehtiin rikosilmoitus. Poliisi totesi sen kuitenkin aiheettomaksi toteamalla, ettei ilmaa voi varastaa ja lopetti tutkinnan.

Nyt koulu on suljettu ja uuden koulun rakentamispäätös tehty.

Sisäilmaongelmat ovat edelleen monen koulun ja rakennuksen murheena. Turun yliopistoon väitöskirjaa tekevä Saija Hyvönen sanoo, ettei ole kestävää, että lapsia ja ylipäätään ketään sairastutetaan huonoissa oloissa.

Työterveyshuollon erikoislääkärinä toimiva Hyvönen kertoi ylle kuvatusta ongelmakohteesta Ylelle. Hyvönen joutui kohteen kanssa tekemisiin selvitellessään Oulun poliisilaitoksen ja Kätilöopiston sisäilma-altistuksia. Hän sanoo, että edelleen hänen vastaanotolleen tulee vastaavista oireista kärsiviä ihmisiä.

Hyvönen on tehnyt aluehallintovirastoille ilmoituksia sairastumisista, mutta ei ole kuullut, että ne olisivat johtaneet mihinkään.

– Toisaalta silloin ollaan jo myöhässä, vahinko on jo tapahtunut. Suhtautuminen sisäilmaongelmiin on karmeaa, työterveyslääkäri Hyvönen sanoo.

Oulun poliisitalon joukkosairastumisen syistä valmistui tutkimus: kaikkien sairastuneiden työtiloista löytyi vahvoja myrkyntuottajia

Joukko Kätilöopistolla sairastuneita kätilöitä hakee lähes miljoonan euron korvauksia – Viimeinen työvuoro vei Tanja Mäkisen sairaalaan

Sisäilmaongelmat kärjistyvät usein kouluissa. Lasten oireita vähätellään ja syitä etsitään muualta. Kuvituskuva.Marja Väänänen / Yle Sisäilman pitoisuuksia mitataan eri tavoin

Ilman sisältämiä pitoisuuksia voidaan mitata monella tapaa. Suomessa sisäilman myrkyllisyyttä tutkitaan muun muassa Oulussa siittiöiden ja Turussa ecoli-bakteerien avulla. Kolmas tapa on testata myrkyllisyyttä sisäilmasta kerätystä vedestä.

Kaikkien menetelmien ongelmana on, ettei todetun myrkyllisuuden alkuperäistä lähdettä voida varmuudella sanoa. Haitallisten pitoisuuksien vaikutus terveydelle on kuitenkin pystytty osoittamaan.

Turun yliopiston Trossi-yksikön johtaja ja työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putuksen mukaan rakennuksen mikrobivauriot saattavat aiheuttaa systeemisen, matala-asteisen tulehdustilan, josta voi ajan myötä muodostua merkittävä terveysriski rakennuksen käyttäjälle.

Suomessa ja kansainvälisissä lehdissä julkaistuissa tutkimuksissa kartoitettiin muun muassa vauriotiloissa tapahtuvan altistumisen vaikutuksia mittaamalla tilan käyttäjien tulehdusvasteita.

Potilailta kerätyistä verinäytteistä tutkittiin altistumisen vaikutuksia sekä valkosoluihin että plasman liukoisiin immuunipuolustuksen vasteisiin. Tämän jälkeen vauriokohteiden tilankäyttäjien vasteita verrattiin vauriottomien vertailurakennusten tilankäyttäjien vastaaviin arvoihin.

– Näitä immuunivasteen löydöksiä havaitaan monien kliinisten sairauksien yhteydessä ja jo ennen niiden diagnosointia, Putus sanoo.

Tuoreet tulokset valottavat sisäilmaongelmien syitä ja vaikutuksia

Immunologisten tutkimusten lisäksi tutkijat ovat kehittäneet menetelmää, joka mittaa sisäilmasta pinnoille laskeutuneen pölyn toksisuutta.

– Tutkimustemme mukaan toksisuusmittausmenetelmä korreloi hyvin rakennusten terveyshaittojen kanssa. Menetelmää voidaan käyttää rakennuksia tutkittaessa nopeana seulontamenetelmänä altistumisen todentamiseen ennen varsinaisten rakenne- ja mikrobitutkimusten aloittamista, erikoistutkija Janne Atosuo kertoo.

Tutkijat muistuttavat kuitenkin, ettei uutta mittausmenetelmää tule käyttää ainoana vaurion arviointimenetelmänä, vaan yhdessä viranomaisten hyväksymän rakenneteknisen, mikrobiologisen ja kemiallisen analytiikan kanssa.

Väitöskirjaa varten tekemissään tutkimuksissa Saija Hyvönen on huomannut uuden menetelmän toimivan, mutta ymmärtää myös kritiikin. Sen mukaan ei voida olla varmoja, mistä pöly on rakennuksen pinnoille kulkeutunut.

Mikrobikasvustot muhivat usein kosteissa rakenteissa. KuvituskuvaYle Vakavat myrkytysoireet ovat harvinaisia

Lääkäri Saija Hyvösen tutkimassa koulussa lapsilla oli ilmennyt voimakkaita oireita. Hyvösen mukaan oppilailla oli myrkytykseen viittaavaa oksentelua ja mahasuolikanavan oireita.

Useimmiten oireena ovat päänsärky, väsymys, ylähengitysteiden tulehdukset ja nivelkivut.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkijat ovat usein kiistäneet sen, että sisäilman kysely- tai toksisuustutkimuksilla voitaisiin osoittaa terveyshaitan aiheuttajaa. Viime lokakuussa julkaistussa THL:n tutkimuksessa tarkasteltiin helsinkiläiskoulujen tilannetta.

Koululaisten oireilun syynä voi olla ihan muu asia kuin sisäilma – laaja tutkimus kyseenalaistaa ajatuksen, että oireilu olisi vain rakennuksen vika

Kaikki eivät niele THL:n sisäilmatutkimuksen tuloksia – Professori: Teimme vastaavan koulututkimuksen Vantaalla ja saimme toisenlaisen tuloksen

Sisäilmaongelmia pohdittaessa Suomeen näyttääkin syntyneen kaksi ryhmittymää, joista THL edustaa enemmän sitä, että sisäilman ongelmia helposti liioitellaan ja oireiden syy voi löytyä monesta lähteestä. Toinen tutkijaryhmittymä etsii oireilun syitä ongelmarakennusten sisäilman toksisuus- eli myrkyllisten aineiden pitoisuuksista.

Joka tapauksessa oireilevien joukko ei Saija Hyvösen mukaan ole vähentynyt ja vakava altistus saattaa johtaa työkyvyn menetykseen tai elinikäiseen sairastumiseen.

Työterveyshuollon erikoislääkäri Saija Hytösen mukaan esimerkiksi lasten sairastuminen ei voi johtua niin sanotusta nosebo-vaikutuksesta, jossa oireiden syyksi ajatellaan olevan kuviteltu sairastuminen.

Ihmisten herkkyys sairastua vaihtelee, sillä eri yksilöillä on erilainen immuunijärjestelmä. Tämä tekee sisäilmaongelmista monimutkaisia.

– On viitteitä siitä, että joillekin ihmisille kehittyy neuronaalisia vasta-aineita, jotka voivat selittää erilaisia oireita. Näitä ryhmämme haluaa tutkia. Mutta kaikki eivät sairastu ja osa reagoi enemmän. Kosteuvaurioiden yhteydessä esiintyy hengitystie- ja niveloireita myös lapsilla. Kognitiivinen haitta eli niin sanottu aivosumu vaikeuttaa keskittymistä, Hyvönen selittää.

Jo kymmenkunta vuotta sitten eduskunnan tarkastusvaliokunnalle tehdyssä raportissa laskettiin rakennusten korjauskustannusten ja saatavan terveyshyödyn suhdetta. Sen perusteella saavutettavat terveyshyödyt kattavat isojakin korjaamiskustannuksia.

Lue myös:

Onko sisäilmaoireilu sittenkin isoksi osaksi aivoperäistä, kuten nyt väitetään? Ylen selvitys kertoo, että selitys on tieteellisesti ohuella pohjalla

Video: Huumeparoni Pablo Escobarin "kokaiinivirtahevot" lisääntyvät holtittomasti Kolumbiassa – tutkijat vaativat jo kannan harventamista

19.01.2021 - 06:41

Kolumbialainen huumeparoni Pablo Escobar salakuljetti 1980-luvun lopulla neljä virtahepoa eteläisestä Afrikasta omalle kotitilalleen Medellínin ulkopuolelle.

Alkuperäiset virtahevot – kolme naarasta ja yksi uros – päätyivät osaksi Escobarin suurellista eksoottisten eläinten kokoelmaa. Huumeparonin kuoleman jälkeen vuonna 1993 suurin osa hänen lemmikeistään kärrättiin eläintarhoihin, mutta valtavien ja aggressiivisten virtahepojen annettiin käytännön syistä jatkaa elämäänsä vapaudessa.

Virtahevot ovat sopeutuneet elämäänsä uudella mantereella vähän liiankin hyvin. Nykyään niitä elää pääkaupunki Bogotan pohjoispuolen kosteikoilla jopa 80 yksilöä, kerrotaan Biological Conservation -tiedejulkaisun tuoreessa tutkimuksessa.

Vuonna 2012 alkuperäisten "kokaiinivirtahepojen" jälkeläisiä oli arviolta 35. Vuoteen 2042 mennessä niitä pelätään olevan nykytahdilla lähemmäs 1 500.

Hälyttävään tahtiin kasvavaa populaatiota seuraavien ekologien mukaan virtahevot järkyttävät alueen ekologista tasapainoa, kukoistaen paikallisten eliöiden kustannuksella ja saastuttaen vesistöjä. Ihmisten kimppuunkin ne ovat joskus käyneet.

Keskimäärin 1 500 kilon painoiset eläimet ovatkin maailman suurin haitallinen vieraslaji, kertoo The Washington Post.

Kyltti varoittaa aggressiivisesti käyttäytyvistä virtahevoista Kolumbiassa.AOP Sterilointi ei ole helppoa

Tutkijaryhmän mukaan virtahepoja pitäisi steriloida 30 yksilön vuosivauhtia, jotta määrän kasvu saataisiin hallintaan.

Toista tonnia painavan virtahevon steriloiminen onkin helpommin sanottu kuin tehty. Luonnontilaisen virtahevon pyydystäminen, aitaaminen ja itse operaation suorittaminen vie suuria määriä aikaa, vaivaa, ja rahaa, sanoo Washington Postille David Echeverri Lopez, jonka luonnonsuojeluyhdistys on johtanut sterilointihanketta.

Nykytahtia virtahepoja steriloidaankin noin yksi vuodessa. Jutun alussa olevalla videolla näytetään osa erään virtahevon steriloinnista.

Oma lukunsa on se, mihin villit virtahevot pitäisi sijoittaa. Eläintarhat eivät niitä halua, eivätkä Afrikan maatkaan ole innostuneet Etelä-Amerikan oloissa varttuneiden virtahepojen tutustuttamisesta luontoonsa.

Virtahevoista on Kolumbiassa tullut paikallisille rakas maskotti, joka herättää tunteita. Laaja yksimielisyys vallitsee kuitenkin siinä, että asialle on tehtävä jotakin, ja pian.

Tutkijaryhmän johtaja Nataly Castelblanco-Martínez sanoo Washington Postille, että ainoa toimiva keino tässä vaiheessa on kannan harventaminen.

– Kukaan ei pidä ajatuksesta ampua virtahepo. En itsekään pidä siitä, mutta mikään muu strategia ei tule toimimaan, hän sanoo.

Lue lisää:

Huumeparonin virtahevon metsästys lopetettiin Kolumbiassa 15.7.2009

Huumeparoni Pablo Escobarin 8-kerroksinen asuintalo tuhottiin Kolumbiassa 22.2.2019

Netflix-sarja Narcos vetää matkailijoita huumeparoni Escobarin kotikaupunkiin – Entiset palkkatappajatkin opastavat turisteja 10.12.2017

Muoviroskaa ja mikromuovia on ympäri Suomen rannikkoa – puhtaimmat rannat Hangossa ja Yyterissä

19.01.2021 - 00:05

Mikromuovia ja suurikokoisempia muoviroskia löytyy Suomen hiekkarannoilta aina Perämereltä Suomenlahden itäosaan saakka.

Yleinen ja selkeästi erottuva muoviroskatyyppi on tutkimuksen tehneen ympäristöjärjestö WWF:n mukaan tupakantumppi.

Muoviroskia kerättiin seitsemältä rannalta.

Suomenlinnan ranta Helsingissä oli tutkituista rannoista roskaantunein.

Suomenlinnan roskista suuri osa oli WWF:n mukaan peräisin Espoon metron rakennustyömaalta, jossa ruiskubetonoinnin muovikuituja oli joutunut mereen.

Porin Yyterin ja Hangon Bellevuen rannoilta löytyi vähiten roskaa.

WWF:n mukaan siitä on todennäköisesti kiittäminen näiden kaupunkien puisto-osastoja sekä paikallisten vapaaehtoisten aktiivista rantojen siivousta.

Mikromuovia on kaikilta rannoilta

Tietoa kerättiin suurikokoisten roskien lisäksi myös mikromuovista.

Mikromuovin määrä rantahiekassa oli suurin Suomenlinnassa. Toiseksi suurin määrä oli Vaasan Ahvenniemessä, minkä jälkeen tulivat Oulun Nallikari, Porin Yyteri ja Eurajoen Laitakari sekä Porvoon Sondby.

Hangon Bellevuen rannan näytteestä mikromuovia ei löytynyt lainkaan.

Mitä pienempiä hiukkasia tutkitaan, sitä enemmän muovia WWF:n mukaan löytyy.

Roskaa kerättiin analyyseja varten rannan koosta riippuen 1–3 kohdasta yhtenäisesti määritellyiltä pinta-aloilta keväällä ja syksyllä 2020.

Talkoot toteutettiin yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Pidä saaristo siistinä ry:n (PSS ry) kanssa.

Muovihiukkaset kertyvät sinisimpukoihin

Aiemmin mikromuoveja on tutkittu esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston nelivuotisessa tutkimushankkeessa. Siinä selvisi, että mikromuoveja esiintyy Suomessa kaikkialla vesistöissä, kaloissa, simpukoissa ja pohjaeläimissä. Eniten mikromuoveja kertyy sinisimpukoihin.

Tutkimuksessa planktonäyriäiset kuolivat tai niiden stressitaso nousi, kun ne altistettiin autonrengaskumille.

Mikromuovia päätyy myös ihmisen elimistöön pankkikortin verran viikossa. Sitä tulee niin ruuasta kuin hanavedestä että pullovedestä.

Sukeltaja siivosi mikromuovihiukkasia merestä Hermanuksessa, Etelä-Afrikassa 26. tammikuuta.Nic Bothma / EPA Kertakäyttömuovit kielletään

WWF:n mukaan rantaroskien määrä ja laatu olisi otettava mukaan yhdeksi ympäristövaikutusten arvioinnin velvoitetarkkailun mittariksi, kun seurataan ihmisten meriympäristöön kohdistuvien toimien vaikutuksia.

Tällaisia toimia ovat muun muassa rakentaminen ja lumen kaato mereen.

Suomessa tehdään lähivuosina paljon muoviroskaantumisen kitkemiseksi. Tänä vuonna aletaan panna toimeen esimerkiksi EU:n lainsäädäntöä, joka kieltää kertakäyttömuovituotteita, kuten mehupillejä. Valmistelussa on myös uusi merenhoidon toimenpideohjelma.

Lue myös:

EU haluaa uudet pelisäännöt tekonurmikenttien kumirouheelle – näin toimii rouhesieppari, joka katkaisee mikromuovin matkan vesistöön

Suomen rannat ovat Itämeren roskaisimpia, ja nyt selvitetään ensimmäistä kertaa niiden mikromuovimäärää – katso videolta, kuinka muovia kerätään

Suomalaistutkijat yllättyivät: humusjärvien bakteerit ja levät hajottavat muovia ja tekevät siitä hyödyllisiä rasvahappoja

Suomalaisinnovaatio yrittää ratkaista sen, mihin muut eivät ole vielä pystyneet: puhdistaa meret mikromuovista

Maailman merissä pyörii miljoonia tonneja muovijätettä – keksijät taistelevat jättiläisongelmaa vastaan

Kolme perhettä pissasi purkkiin – Tällaisia kemikaaleja heistä löytyy, eikä kukaan tiedä, miten ne vaikuttavat

Onko muovi haitallista terveydelle? Voiko muovi mennä ihmisen solujen sisään? Asiantuntijat vastaavat

Onko Marsissa sittenkin ollut elämää? Kesällä laukaistut luotaimet ovat pian perillä etsimässä vastauksia

17.01.2021 - 20:52
Mitä enemmän Marsista tiedetään, sitä nopeammin sinne voi lentää myös ihmisiä.

Mies joka laski kaikki Suomen linnut – ja jonka suurtyö oli jäädä unholaan

17.01.2021 - 20:25

Hailuodossa kuului toissa kesänä linnunlaulua, jonka Iltalehti otsikoi "ääneksi haudan takaa".

Saarelle oli harhautunut hyvin harvinainen kultasirkku. Suomessa kultasirkku oli tavattu edellisen kerran vuonna 2007, ja se on listattu hävinneeksi lajiksi.

Peippoja ja pajulintuja Suomessa sen sijaan riittää.

Ne "taistelevat" yleisimmän lintulajin tittelistä. Tuoreimmassa runsausarviossa pajulintu oli ykkönen 7,4 miljoonalla parilla. Peippoja laskettiin pari sataa tuhatta vähemmän.

Mutta mistä me tiedämme noinkin tarkkaan jonkin lintulajin määrän?

Muuttolinnuthan eivät tunnetusti kulje passintarkastuksen kautta, eikä linnuilla ole velvollisuutta ilmoittaa perheenlisäyksestä väestörekisterikeskukseen.

Lintulajien määrät ja niiden muutokset tiedetään, koska ne lasketaan säännöllisesti.

Vuodenvaihteen talvilintulaskenta on juuri päättynyt. Talvilinnut lasketaan uudelleen helmi-maaliskuun vaihteessa, ja laskentoja täydentää tammikuun lopussa järjestettävä pihabongaus.

Kevään tulleen seurataan muuttolintujen määrää ja alkukesästä on vuorossa lintulaskennan hardcore-laji, linjalaskenta. Vesilinnuille on omat laskentansa.

Lintujen määrää siis seurataan Suomessa tarkkaan, ehkä tarkemmin kuin missään muualla.

– Britteinsaarilla, Ruotsissa ja Hollannissa ollaan hyvin aktiivisia, mutta kyllä Suomi on kärkimaiden joukossa, lintuharrastuksen suurvaltoja, sanoo BirdLifen tiedottaja Jan Södersved.

Jan Södersved merkitsee lintuhavainnot ruutuvihkoonsa.Antti Lähteenmäki / Yle

Södersved on laskentapuuhissa.

Hän on lähtenyt aamuhämärissä kulkemaan 10 kilometrin talvilaskentareittiä Lohjalla.

Reitti kuljetaan kolme kertaa talvessa ja matkan varrelta merkitään tiedot kaikista linnuista.

Talvilaskentareittejä on ympäri Suomea erilaisissa maastoissa yhteensä noin 500. Ne on kuljettu läpi 1950-luvulta lähtien.

On syntynyt hyvä kuva siitä, mitkä linnut Suomessa talvehtivat ja mitä muutoksia on tapahtunut.

– Edessä näkyvässä suvannossa on 60 laulujoutsenta, jotka eivät vielä 50-luvulla todellakaan talvehtineet Suomessa, Södersved kertoo esimerkin leudontuneiden talvien aiheuttamasta muutoksesta.

Yli tuhannen kilometrin urakka

Turun Sanomissa ilmestyi vuonna 1920 kipakka kirjoitus.

Lehtori Thorsten Renvall kuvaili Ruissalossa muutama vuosikymmen aiemmin tehtyjen raivausten seurauksia:

"Ruissalon tunnusmerkillinen lintu, sinikyyhky, joka oli pesinyt ontoissa tammissa, harventui arveluttavasti; Turun maan tunnuslintu, harmaapäinen tikka, ei enää täällä viihtynyt."

Kultarinnat ja vihreä kerttu olivat Renvallin havaintojen mukaan kadonneet Ruissalosta kokonaan.

Renvallin kirjoituksen ongelma oli se, että sata vuotta sitten kukaan ei tarkkaan tiennyt Ruissalon sen paremmin kuin minkään muunkaan alueen linnuston määriä. Oli vain mutu-tuntuma.

– Emme varmasti tiedä, oliko Renvallin havainto totta vai ei. Jos retkeilee eri aikoina, saattaa alkaa näyttää siltä, että muutoksia on tapahtunut. Varmuuden saamiseksi tarvitaan kuitenkin numerotietoja, sanoo ornitologi, lintukirjailija Esa Lehikoinen.

Renvallin lehtikirjoitus löytyy Lehikoisen ja kumppaneiden syksyllä ilmestyneestä , massiivisesta Suomen lintutiede 1828-1974 -kirjasta.

Lintumies, tietokirjailija Esa Lehikoinen Turun Ruissalossa.Mikko Pesonen / Yle

Lintulaskenta otti 1900-luvun alussa ensi askeleitaan sekä maailmalla että Suomessa.

Tuleva professori K.E. Kivirikko oli vuonna 1907 laskenut Sääksmäen Rapolan kartanon puistolinnuston. 17-vuotias Ilmari Hilden pyrki löytämään kaikki linnunpesät 50 hehtaarin kokoisesta lehtometsästä Hattulassa. Helsingin Käpylässä laskettiin yhden pysäkin ympäristön linnustoa ja venäläisellä sotilashautausmaalla pesimälinnustoa.

Myös keravalainen opettaja, innokas lintuharrastaja Einari Merikallio (1888-1961) kaipasi numerotietoa lintujen määristä. Merikallio oli tyytymätön käytössä olleeseen tapaan arvioida lintujen määriä epämääräisin käsittein "yleinen", "melko yleinen", "harvinainen".

Samalla Merikallio ymmärsi, että laajojen alueiden laskenta vaati edustavia koealoja. Koko Suomen jokaista kolkkaa ei kukaan pystyisi laskemaan, mutta hyvin valittujen koealojen tulokset voitaisiin ehkä yleistää koko aluetta koskeviksi.

Hyväkuntoinen Merikallio - voimistelun olympiaedustaja Lontoossa vuonna 1908 - kulki 1940–50 -luvuilla toista tuhatta kilometriä ympäri maata ja kirjasi ylös kaikki laskentalinjoilla havaitsemansa linnut. Tulokset hän esitteli ensin väitöskirjassaan ja lopulta vuonna 1958 julkaistussa pääteoksessaan "Finnish Birds. Their distribution and numbers".

Se oli ensimmäinen koko valtion alueen linnuston määrää esittelevä teos maailmassa.

Kirja jaettiin samana vuonna Helsingissä järjestetyn XII kansainvälisen lintutieteen kongressin osanottajille. Kirja sai tyrmäävän vastaanoton.

Arvovaltainen tyrmäys

Merikallion kirjan arvioi WWF:n perustaja ja maailman tunnetuimpiin lintutieteilijöihin lukeutunut britti Max Nicholson.

British Birds -lehden päätoimittaja otsikoi kritiikkinsä "A Bold Effort Towards Estimating a Nation`s Avifauna" - urhea yritys.

Nicholsonin tiedettiin edustavan koulukuntaa, jonka mukaan vain suurikokoiset tai helpoissa paikoissa pesivät lajit voidaan luotettavasti laskea.

Nicholson antoi tunnustusta sitkeydestä, jolla Merikallio oli voittanut lähes ylikäymättömiä esteitä pyrkiessään luomaan yhteenvedon lintujen määristä ja alueellisesta vaihtelusta.

"Tohtori Merikallion urheus on kuitenkin ylittänyt hänen harkintakykynsä", Nicholson jatkoi.

Nicholsonin mielestä laskentatuloksissa oli liian suuri virhemarginaali. Merikallion linjalaskennalla ei hänen mukaansa voinut saada luotettavaa arviota kaikkien pesimälintujen kannoista koko maan alueella.

Merikallion tuloksia ei voi pitää Suomen koko linnuston laskentana, ei edes vakavana yrityksenä, Nicholson tyrmäsi.

Artikkelissa myönnettiin, että Merikallion laskelmat kelpaavat linnuston vaihtelun seurantaan alueilla, joissa laskennat voitaisiin toistaa. Havainnolla tulisi olemaan vielä suuri vaikutus, mutta tuoreeltaan se jäi negatiivisten kommenttien varjoon.

Nicholsonin kritiikin jälkeen Merikallion kehittämä linjalaskentamenetelmä painui pariksi kymmeneksi vuodeksi unholaan.

Metsäylioppilaita ryhmäkuvassa, Einari Merikallio toinen vasemmalta. Lusto - Suomen Metsämuseo / Metsäylioppilaat ry:n kokoelma Maineen palautus

Tarvittiin hieman aikaa ja uusi lintuharrastajien sukupolvi, jotta Einari Merikallion elämäntyön arvo ymmärrettiin.

1970-luvun alku oli hyvää aikaa lintutieteen ja -harrastuksen osalta.

Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat innostuivat joko urheilusta tai luonnosta, lintukirjailija Esa Lehikoinen tiivistää.

Risto Väisänen ja Olli Järvinen kaivoivat Merikallion linjalaskentametodin esiin ja jalostivat sitä edelleen. Nykyisin se on käytössä paitsi Suomessa, myös monessa muussa maassa, muun muassa Max Nicholsonin kotimaassa Britanniassa.

– Suomen valtakunnallinen, erittäin hyvä seuranta perustuu Merikallion linjalaskentaan, Lehikoinen sanoo.

Suomi on jaettu noin 500 alueeseen, jotka lasketaan läpi vähintään viiden vuoden välein. Laskentatiedot lähetetään Euroopan yhteiseen tietokantaan, jonka avulla seurataan muun muassa lintulajien uhanalaisuutta.

Nykyään linjalaskijoita on satoja. 1930–50-luvuilla lähes koko työn teki yksi mies, tuolloin jo yli 60-vuotias Einari Merikallio.

Merikallion työn jatkaja, professori Risto Väisänen kirjoitti vuonna 1988 oppi-isästään seuraavasti:

"Kohtasin Merikallion vain kerran. Se tapahtui ollessani koulupoikana kansainvälisen lintukongressin oppaana kolme vuosikymmentä sitten. (...) Taivallan hopeahapsisen Merikallion vieressä. En saata vielä tietää, kuinka paljon valmiimmaksi hän oli tehnyt maailman, johon olen astumassa."

Lue lisää:

Peippoja pesii Suomessa miljoonia, kiljuhanhi kokee jopa yksinäisyyttä – katso Suomen yleisimmät ja harvinaisimmat lintulajit

Moni muuttolintu ei palaa ensi keväänä – Välimeren maissa pyydystetään yhä pieniäkin siivekkäitä perinteiden nimissä

Tutkimus: Valtaosa Jäämeren mikromuovista on peräisin pyykkäämisestä – vaatteiden polyesterikuituja löytyi jopa pohjoisnavan vesistä

15.01.2021 - 20:44

Synteettiset kuidut muodostavat 92 prosenttia Jäämeressä huljuvasta mikromuovista. Noin kolme neljäsosaa on polyesterikuituja eli muisto ihmisten keinokuituvaatteista, kertoo kaikkien aikojen laajin Jäämeren mikromuovikartoitus.

Ocean Wise -järjestön kanadalaiset tutkijat selvittivät mikromuovin määrää ja laatua 71 paikasta otetuista vesinäytteistä, molemmilta pallonpuoliskoilta ja aina pohjoisnavalta asti.

Polyesteria hierautuu vaatteista pesukoneessa. Kuidut kulkeutuvat viemäreitä pitkin jokiin ja niistä mereen. Pienen kokonsa vuoksi kuidut eivät jää kiinni vedenpuhdistamoissa.

Osan kuiduista saamme kiertotietä takaisin: kalat luulevat mikromuovia ruoaksi, ja ihminen puolestaan syö kalan, jonka lihaan kuituja on päätynyt.

Näytteitä myös syvistä vesistä

Ocean Wise otti tutkimusnäytteensä kahdeksan metrin syvyydestä. Vertailun vuoksi analysoitiin myös kuusi näytettä, jotka olivat peräisin kilometrin syvyydestä Beaufortinmerestä Kanadan ja Alaskan rannikolta.

Kuutiometristä eli tuhannesta litrasta vettä löytyi keskimäärin 40 mikromuovihiukkasta. Idässä mikromuovia oli lähes kolme kertaa niin paljon kuin lännessä. Tutkijoiden mukaan muovia täytyy siis kulkeutua Atlantilta.

Edelleen on kuitenkin vastaamattomia kysymyksiä siitä, mistä kaikkialta mikromuovia tulee, miten se on vesissä jakautunut ja kuinka vakavia seurauksia sillä on, sanoo tutkimusta johtanut Peter Ross.

Tutkimus on luettavissa vapaasti Nature Communications -lehdestä.

Mikromuovihiukkaset on suurimmillaan pellavansiemenen kokoisia eli viiden millimetrin mittaisia. Pienimpiä mikromuovihiukkasia, 01-mikrometrisiä, ihmissilmä ei kykene erottamaan.

Fleecetakki on monelle mieleen. Se on kevyt ja lämmin, ja pesun jälkeen se kuivahtaa nopeasti. Siitä voi kuitenkin päätyä viemäriin joka pesussa miljoonia mikrokuituja.

Polyesterikuituja on löydetty luonnonvesien ja niiden ravintoketjujen lisäksi ilmasta, maaperästä ja jopa korkeimmilta vuorilta. Meidän pöytiimme mikromuovia palautuu juomavedessä, oluessa, ruokasuolassa ja jopa hedelmissä ja vihanneksissa, kuten viimevuotinen italialaistutkimus osoitti.

Jokaisen ihmisen arvioidaan nielevän tietämättään viitisen grammaa muovia viikossa. Saman verran tulisi syötyä, jos pistelisi poskeensa pankkikortin. Luku on luontojärjestö WWF:n tilaamasta australialaisesta tutkimuksesta toissa vuodelta.

Selvästi eniten mikromuovia meihin kertyy juomavedestä, niin pullo- kuin hanavedestä, joka viikko keskimäärin 1 769 mikromuovihiukkasta.

Mikromuovihiukkasten vaikutuksia ihmisten terveyteen vasta tutkitaan. Tähänastisten tulosten perusteella ne saattavat hengitettyinä johtaa hengityselintulehduksiin. Työssään suurille mikromuovipölymäärille altistuvilla on havaittu kroonisia keuhkotulehduksia ja pahimmillaan jopa keuhkosyöpää.

Plymouthin merilaboratorion johtaman viimevuotisen tutkimuksen mukaan aiemmat arviot merien mikromuovien määrästä ovat parhaimmillaankin alle puolet todellisesta määrästä, ja enimmillään todellinen luku on kymmenkertainen.

Selitys uuteen tulokseen on tutkimusmenetelmässä. Yleensä näytteet otetaan verkoilla, joiden silmäkoko on suurempi kuin tässä tutkimuksessa.

Välimerestä löytyi isoja muovikeskittymiä

Viime kesänä brittiläis-saksalais-ranskalainen tutkimus löysi Välimeren pohjasta Italian länsirannikolta alueita, joihin muovia on kasautunut erittäin paljon.

Tyrrhenanmeren sedimentissä on paikoin 1,9 miljoonaa merivirtojen tuomaa mikromuovihiukkasta neliömetrillä. Yhtä huimaa lukua ei ole mitattu missään muualla maailman merissä.

Tutkijat ovat erityisen huolissaan vaikutuksista näillä alueilla, koska merivirrat kasaavat niille yhtä lailla happea ja ravinteita, mikä tekee niistä biodiversiteetiltään hyvin rikkaita. Muovin vaikutukset siellä voivat olla erityisen tuhoisat.

Näytteiden yleisintä mikromuovia myös Tyrrhenanmeressä olivat tekstiileistä irronneet mikrokuidut, tutkijat totesivat.

Tässä pärskyy meri ja muovi Lofoottien vesillä Norjassa. Robert Marshall / AOP

Mereen kulkeutunutta ja siellä yhä pienemmäksi jauhautuvaa mikromuovia päätyy myös ilmaan.

Meren myllerryksessä syntyy pieniä ilmakuplia, jotka pinnalla poksahtaessaan räiskäyttävät ilmaan suolaa ja bakteereja ja viimevuotisen kansainvälisen tutkimuksen mukaan myös muovia.

Aiemmin on oletettu, että suurin osa mikromuovista jää mereen tai sen pohjaan tai huuhtoutuu rannoille, mutta tuo uusin tutkimus tuli toiseen tulokseen näytteistä, jotka kerättiin Atlantin rannikolta meri-ilmasta ja meren pärskeistä.

Tutkijat laskivat, että meristä nousee joka vuosi 136 000 tonnia mikromuovia. Arvio on maltillinen, he lisäävät.

Mikromuovin lisäksi sama ilmiö koskisi vielä paljon pienempiä nanomuovihiukkasia, jos niitä vain kyettäisiin haarukoimaan ilmasta, he sanovat.

Tuulien kuljettamaa, sateen ja lumen mukana maahan laskeutunutta mikromuovia on löytynyt käytännössä kaikkialta, muun muassa Pyreneiden vuoristosta Ranskan ja Saksan rajalta.

Näytteidenottopaikoilta on 90 kilometriä ja enemmänkin lähimmille maa-alueille, joista muovi voisi olla lähtöisin. Siksi tutkijat arvelevat lähtöpaikaksi merta, jonka yllä hiukkaset ovat saaneet tuulilta nostetta.

Pari kuukautta sitten lyötiin mikromuovin löytöpaikan korkeusennätys, kun Mount Everstin hangesta lähes kahdeksan ja puolen kilometrin korkeudesta paljastui kiharaisia mikrokuituja.

Lontoossa sataa muovia

Viime vuonna brittitutkijat ällistyivät siitä mikromuovihiukkasten määrästä, joka päätyy Lontooseen sateiden mukana. Määrä oli selvästi suurempi kuin Pariisissa ja Hampurissa.

Syypääksi osoittautuivat myös sadenäytteissä ennen muuta tekstiilit, vaatteiden lisäksi matot ja sisustustekstiilit.

Vielä yksi viimevuotinen tutkimus puolestaan totesi, että ihmiskunnan suosikkivaate on jättänyt selvän jälkensä arktiseen luontoon.

Kanadalaistutkimuksessa havaittiin, että farkuista irtoaa pesussa noin kymmenen kertaa niin paljon mikrokuituja kuin fleecepusakoista.

Kanadalaistutkijat eivät ole selvittäneet vain farkkujen kuitujen määrää pohjoisissa vesissä, vaan myös sitä, miten uutterasti keskimääräinen kanadalainen pyykkää pöksynsä. Noin puolet väestöstä pitää farkkuja päivittäin, ja pesuun ne pannaan jo kahden käyttökerran jälkeen, tutkimus kertoi. Somkhana Chadpakdee / AOP

Tutkimusidea syntyi, kun useilta eri tahoilta tuli tietoa siitä, että Kanadan pohjoisen saariston vesistä ja Pohjois-Amerikan Suurista järvistä kerätyt kuidut olivat valtaosin sinisiä.

Vaikka farkkujen kuidut eivät ole muovia vaan puuvillaa, nekin ovat maailman merissä väärässä paikassa.

Niiden suuri määrä kaukana ihmiskeskittymistä on lisänäyttöä siitä, että meri- tai ilmavirrat kuljettavat arktisille alueille asti kaikkea pientä, joka kelluu tai leijuu, siis myös mikromuovia.

Oikean tiedon puolesta huuhaata vastaan – PET-keskuksen johtaja Juhani Knuuti on Vuoden professori

14.01.2021 - 16:45

Lääketieteen professori Juhani Knuuti Turun yliopistosta on valittu Vuoden professoriksi 2021. Professoriliitto julkisti valinnan torstaina etäyhteyksin järjestyillä Tieteen päivillä Helsingissä.

Valtakunnallisen PET-keskuksen johtajana toimiva Juhani Knuuti on tehnyt mittavan uran ja on kansainvälisesti arvostettu tutkija. Vuonna 1960 syntynyt Knuuti on toiminut Turun yliopistossa vuodesta 1996 lähtien.

Professoriliiton puheenjohtaja Jukka Heikkilä toteaa Knuutin olevan vankkumaton tutkitun tiedon puolustaja.

– Tärkeän tutkimustyönsä ohella hän jaksaa vaikuttaa mediassa ja sosiaalisen median kanavilla ihmisten terveyden kannalta kumuloituvan ja jatkuvasti muuntuvan oikean tiedon puolesta huuhaata vastaan. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus toteutuu Juhani Knuutin työssä esimerkillisellä tavalla, toteaa Heikkilä.

Knuuti kirjoittaa myös tiedettä yleistajuistavaa blogia ja vaikuttaa itse aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Ahkerana kouluttajana hän on myös yhteistyössä alan opiskelijoiden kanssa käynyt sosiaalisen median virheellisiä terveysväittämiä vastaan.

Syksyllä 2020 hän julkaisi tiedettä yleistajuistavan kirjan, jossa käsitellään terveysväitteitä tutkitun tiedon avulla.

Kansainvälisesti arvostettu sydänspesialisti

Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Tyksin yhteisessä, valtakunnallisessa PET-keskuksessa tutkitaan esimerkiksi syövän levinneisyyttä, aivoja tai sydäntä leikekuvausmenetelmällä.

Juhani Knuuti toimii myös Tyksin kliinisen fysiologian, isotooppi- ja PET-tutkimusten yksikössä ylilääkärinä. Hän on tutkinut erityisesti sydänlihaksen verenkiertoa ja aineenvaihduntaa kohdistuen sepelvaltimotautiin ja sydämen vajaatoimintaan.

Vuosina 2008–2019 Knuuti toimi verenkierto- ja aineenvaihduntasairauksien tutkimuksen Suomen Akatemian huippuyksikön johtajana. Turun yliopiston ohella toimintaan osallistui Itä-Suomen yliopisto.

Juhani Knuuti osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja torjuu somen virheellisiä terveysväittämiä.MIlla Talassalo

Knuuti on kirjoittanut lähes 600 tieteellistä, vertaisarvioitua artikkelia, joihin on viitattu runsaasti kansainvälisesti. Vuosina 2017, 2019 ja 2020 Knuuti nousi arvostetulle viitatuimpien tutkijoiden Highly Cited Researchers -listalle kliinisen lääketieteen aihepiiristä.

Hän on toiminut myös Euroopan sydänyhdistyksen Käypä hoito -komiteassa vuosina 2011–2014 ja 2016–2019 (European Society of Cardiology, Guidelines Committee) ja on kirjoittajana yli kymmenessä Käypä hoito -ohjeessa.

Palkittu usein aiemminkin

Professori Juhani Knuuti on palkittu lukuisia kertoja ansioistaan lääketieteessä sekä terveysvaikuttajana.

Yhteiskunnallisena vaikuttajana hän on saanut muun muassa Lääkäriseura Duodecimin Tiedottajapalkinnon (2016), Terveystoimittaja ry:n Hyvän Tiedon Omenan (2020) ja Skepsis-yhdistyksen Sokrates-palkinnon (2020).

Hänelle on myönnetty muun muassa Scandinavian Society of Clinical Physiology and Nuclear Medicinen Big Scientific Prize -palkinto vuonna 2005 ja samana vuonna hänet kutsuttiin pitämään Marie Curie -luento radiolääketieteen vuosittaisessa kongressissa. Knuuti kutsuttiin Suomen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 2020.

Nyt myönnetyn Vuoden Professori 2021 -tunnustuksen palkintosumma on 20 000 euroa.

Indonesiasta löytyi maailman vanhin tunnettu luolamaalaus – ainakin 45 000 vuotta vanhan teoksen tekijä ikuisti myös kädenjälkensä

14.01.2021 - 10:23

Indonesiasta on löytynyt maailman vanhin tunnettu luolamaalaus, kertovat tutkijat.

Ainakin 45 500 vuotta sitten tehty maalaus esittää sulawesinsikaa ja se on oikean sian kokoinen

Keskiviikkona ilmestyneessä Science Advances -tiedejulkaisussa julkaistu tutkimus todistaa ihmisten asuttaneen aluetta hyvin varhain.

Maalauksen löysi tohtoriopiskelija Basram Burhan kolme vuotta sitten Sulawesin saarella sijaitsevasta luolasta.

Saarelta on löydetty runsaasti luolia tai suojia, joissa on muinaisia maalauksia. Tutkijoiden mukaan uusia paljastuu joka vuosi.

Luolasta löytyi myös osin säilyneitä maalauksia. Tässä maalauksessa on käytetty tummanpunaista okraa.Adhi Agus Oktaviana

Maalaus on 136 senttimetriä leveä ja 54 senttimetriä korkea.

Sian takamuksen yläpuolella on kaksi kädenjälkeä ja eläin on maalattu kohti kahta muuta sikahahmoa, jotka ovat vain osin säilyneet.

– Sika näyttää tarkkailevat kahden muun sian kanssakäymistä tai mahdollisesti taistelutilannetta, sanoo tutkija Adam Brumm uutistoimisto AFP:lle.

Luolat sijaitsevat syrjäisellä alueella, tuntien kävelymatkan päässä lähimmältä tieltä.Adhi Agus Oktaviana Maalauksella voi olla ikää arvioitua enemmän

Sulawesinsikoja on metsästetty kymmeniä tuhansia vuosia, ja ne ovat olleet keskeisiä alueelta löytyneistä esihistoriallisista taideteoksista, erityisesti jääkauden ajoilta.

Maalauksesta otetun näytteen mukaan se on 45 500 vuotta vanha. Se voi silti olla vanhempikin, sillä näyte otettiin vain maalauksen pintakerroksesta.

–Maalauksen tehneet ihmiset olivat täysin moderneja, samankaltaisia kuin me. Heillä oli kyky ja työkalut tehdä haluamansa maalaus, kertoo australialaisen Griffithin yliopiston tutkija Maxime Aubert uutistoimisto AFP:lle.

Sama tutkimusryhmä on aiemmin löytänyt reilut tuhat vuotta nuoremman metsästysaiheisen maalauksen, jossa esiintyi myös ihmismäisiä metsästäjähahmoja.

Indonesialainen arkeologi Adhi Agus Oktaviana on kuvannut valtaosan tämän jutun kuvista. Tässä Oktaviana itse ikuistettuna sikamaalauksen vierellä.Adhi Agus Oktaviana Löytyykö maalauksesta myös dna-jälkiä?

Luolamaalaukset auttavat tutkijoita ymmärtämään aiempaa paremmin sitä, miten varhaiset ihmiset liikkuivat.

Tutkijat yrittävät muun muassa selvittää, todistaako luolamaalaus sen, että ihmiset kulkivat Australiaan nyky-Indonesian kautta. Varhaisimmat havainnot ihmisistä Australiassa on 65 000 vuoden takaa, mutta heidän saapumisensa alueelle ei ole selvillä.

Maalausten uskontaan olevan nykyihmisen tekemiä, mutta varmuutta tästä ei ole.

Sulawesin saarella sijaitsevasta luolasta on löydetty ikivanhaa taidetta. Luolan suuaukko on lähes kasviston peittämä.Adhi Agus Oktaviana

Luolamaalauksissa näkyy kaksi ihmisen kädenjälkeä. Tutkijat arvioivat, että ne on tehty asettamalla käsi luolan seinämälle ja sylkemällä pigmenttiä käden päälle.

Tutkimusryhmä toivoo, että jäännöksistä löytyy myös sylkeä, josta voitaisiin uuttaa maalausten tekijöiden dna:ta.

Kalliomaalaukset saattavat olla tähän mennessä löydetyistä hahmoja esittävistä teoksista vanhimpia, mutta Etelä-Afrikasta löydetyllä, kiveen raapustetulla viivapiirroksella on ikää 73 000 vuotta.

Lue myös:

Tässä on maailman vanhin tunnettu luolamaalaus: Myyttiset olennot metsästävät indonesialaisessa maalauksessa

Etelä-Afrikasta löytyi ihmisen ensimmäinen piirros – okrakynän jäljet ovat maailman vanhinta symboliikkaa

Pfizerin toimitusjohtaja myöntää: koronarokotteen tuotannossa pullonkauloja

13.01.2021 - 20:00

Pfizerin toimitusjohtajan Albert Bourlan mukaan koronarokotteiden valmistuksen haasteena on tällä hetkellä ainakin se, että nyt toimitaan täysin uudenlaisen rokotteen kanssa ja sitä pitäisi olla nopeasti tehtynä valtavia määriä.

Bourla puhui Euroopan parlamentin EPP-ryhmän järjestämässä online-seminaarissa keskiviikkoiltana.

Hän mainitsi samalla, että tuotantoketjussa on muistettava myös raaka-aineiden toimittajien prosessit. Rokotteen valmistamiseen tarvitaan teknisesti vaativia erikoismateriaaleja.

Bourla vakuutti yhtiön työskentelevän tuotannon parantamiseksi ja uskoi, että Biontech-Pfizerin rokotetta pystytään tänä vuonna valmistamaan 2 miljardia annosta aiemmin kerrotun 1,3 miljardin annoksen asemesta.

Pfizer tutkii parhaillaan edelleen myös sitä, suojaako rokote taudin lisäksi sen tartuttavuudelta. Helmikuussa voidaan Bourlan mukaan olla asiassa viisaampia.

Rokoteyhtiöt: suojavaikutus kestää ainakin kuukausia

EPP:n seminaarissa oli mukana myös Moderna-yhtiön lääketiedejohtaja Tal Zaks, joka arvioi rokotteen suojaavan vaikutuksen kestävän tällä tietoa ainakin vuoden verran. Bourla kertoi puolestaan, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat saaneet rokotteen 6–7 kuukautta sitten ja heillä suojaus on yhä pitänyt.

Zaks uskoi myös, että nykyrokotteet tepsivät koronaviruksen uusia muunnoksia vastaan.

Zaksin mukaan on kuitenkin mahdollista, että jokin muunnos voisi päästä nykyisten rokotteiden suojan läpi. Tässä tapauksessa uusi rokote saataisiin todennäköisesti kehitettyä jo muutamissa viikoissa, koska pandemian aikana on kertynyt niin paljon uutta tutkimustietoa koronaviruksista.

Toistaiseksi vasta Biontech-Pfizerin ja Modernan rokotteet ovat saaneet EU:n alueelle myyntiluvan.

Lue myös:

Valmista piti olla kesään mennessä, mutta tällä tahdilla koronarokotuksia jatketaan vielä pitkään – Katso tämän hetken tilanne alueittain

WMO:n pääjohtaja Petteri Taalas rauhoittelee ihmisten ilmastotuskaa: "Vain pieniä muutoksia arkielämäämme"

12.01.2021 - 10:55

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi vaadittavat toimet ovat huomattavasti helpompia kuin koronapandemian torjumiseksi on tehty. Eikä niitä tarvitse tehdä välittömästi vaan ajan kuluessa.

Tämä on Maailman ilmatieteenlaitoksen WMO:n pääsihteerin Petteri Taalaksen viesti tänään julkaistussa kirjassaan Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin.

– Näin on. Se muutos, mitä tarvitaan, voidaan tehdä melko pienin muutoksin arkielämämme kannalta, Taalas sanoo.

WMO on YK:n alainen meteorologian alan kansainvälinen järjestö. Taalas toimii järjestön korkeimmassa pestissä. Hänen alaisuudessaan on myös maailman ilmastotieteen ydin, hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC.

Taalaksen sanoilla on siis painoarvoa. Siksi häntä kuunnellaan.

Taalas saa ilmastonmuutoksen torjunnan kuulostamaan helpolta ja kivalta. Ja siltä, että mistään ei tarvitse luopua tai kärsiä.

Siltä hän haluaakin sen kuulostavan.

– Meillä on toivoa tässä asiassa. Tällä hetkellä tilanne näyttää varsin lupaavalta, Taalas sanoo Ylen haastattelussa.

Taalaksen mielestä ilmastonmuutoksen torjunnan imago on kuitenkin vaarassa lipsua väärille raiteille. Tarvittavat toimet, ainakaan yksilön näkökulmasta, eivät mullista hänen mukaansa kenenkään elämää juuri suuntaan eikä toiseen.

– Oma missioni on kertoa faktat julki, ja myös pohtia, mitkä ovat tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Joskus on vähän hukassa, mitkä ovat keskeisimmät asiat. Matemaattisena luonnontieteilijänä haluan kertoa mitkä ovat asioiden suuruusluokat, hän sanoo.

Taalas haluaa siis palauttaa mittasuhteet ilmastokeskusteluun. Hän muistuttaa kirjassaan toistuvasti siitä, että asioiden mittasuhteiden ymmärtäminen on tärkeää, kun valitaan keinoja ongelman selättämiseksi.

– On tärkeää tiedostaa asioiden suuruusluokkia. Joskus isot ja pienet asiat menevät sekaisin esimerkiksi mediassa. Saatetaan tuottaa esimerkiksi pienten lasten äideille kohtuuttomia taakkoja, kun he kokevat, että joutuvat tekemään tiettyjä valintoja, joilla ratkaisevat ilmastonmuutosta, Taalas sanoo.

Uhraamme 75 prosenttia maapallon peltopinta-alasta karjan rehun kasvatukseen. Se on hölmöläisen hommaa ja globaalisti suurin maankäytön epäkohta. Petteri Taalas

Hänen mukaansa keinot ilmastonmuutoksen torjumiseksi kannattaa valita huolellisesti ja harkiten.

– Kaikkien ei tarvitse ryhtyä elämään Pentti Linkolan tapaista elämää, vaan tämä voidaan ratkaista melko pienillä muutoksilla arkielämäämme. Tarvitaan sekä ison mittakaavan poliittisen päätöksenteon ohjausta että omia toimintojamme, kuten liikkumisvalintoja, asumisvalintoja ja ruokavaliovalintoja, Taalas sanoo.

Ihmisten kannattaisi Taalaksen mukaan keskittyä isoihin asioihin, mikäli haluavat kantaa oman kortensa kekoon ilmastotoimissa. Isot asiat tarkoittavat liikkumista, asumista ja kuluttamista.

Viime aikoina ilmatilaa ovat hallinneet ruokavalion muutokset, metsien taloudellisen hyödyntämisen vähentäminen ja lentomatkustamisen lopettaminen parhaina keinoina ilmasto-ongelman ratkaisemiseksi. Joku puhuu jo ilmastofanaatikoista oikean opin lipunkantajina ja kanssaihmisten elämän ohjeistajina, hän kirjoittaa kirjassaan.

Petteri Taalas lakaisi talven ensimmäisiä lumia saunamökkinsä vierestä Nuuksiossa Espoossa viime viikolla.Markku Pitkänen / Yle Ilmastofanaatikot vievät ilmastopuheen väärille raiteille

Petteri Taalas on nähnyt, miten ilmastonmuutos on muuttunut suppeata tutkijajoukkoa huolestuttavasta ilmiöstä koko maailmaa ravistelevaksi valtavirtauutiseksi.

Hän on nähnyt myös sen, miten aikoinaan vahvasti tiedettä vastaan hyökänneet ilmastoskeptikot ovat vetäytyneet keskustelusta. Nyt Taalaksen mielestä on menty toiseen ääripäähän.

Tällä kertaa halu torjua ilmastotiedettä on Taalaksen mielestä osin syntynyt “kärkevän ja syyllistävän ilmastoviestinnän” seurauksena.

Halu rajoittaa kanssaihmisten liikkumisen, ruokavalion, asumisen tai vapaa-ajan vieton tapoja tai lapsilukua ilmastonmuutoksen torjunnan varjolla on varmasti nostanut monia ihmisiä takajaloilleen, Taalas kirjoittaa kirjassaan.

Toisaalta Taalas nostaa kyllä itsekin lapsiluvun agendalle haastattelussa, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta. Hän haluaisi, että väestönkasvusta puhuttaisiin ilmastonmuutoksen yhteydessä.

– Mielelläni nostan väestönkasvun hillinnän ilmastonmuutoksen torjunnan rinnalle. Siitä on puhuttu varsin vähän. Jos olisimme väestössä samalla tasolla kuin 100 vuotta sitten, ei olisi mitään ilmastonmuutosta, Taalas sanoo.

Myös ruokavalio on Taalaksenkin mielestä kysymys, jota pitää pohtia.

– Siinä keskeisin haaste on se, että uhraamme 75 prosenttia maapallon peltopinta-alasta karjan rehun kasvatukseen. Se on hölmöläisen hommaa ja globaalisti suurin maankäytön epäkohta. Siitä kannattaisi luopua. Vähemmän lihaa syömällä, voisimme käyttää peltoalaa tuottamaan vaikka biodiversiteettiä tai biopolttoaineita, hän sanoo.

Taalaksen mukaan ilmasto-ongelma ratkaistaan pääasiassa yritysten ja kuluttajien varoilla. Hallitusten on luotava investoinneille kelvolliset raamit.Markku Pitkänen / Yle

Taalas nostaa viestinnän kärkevyyden tikun nokkaan syyksi myös sille, että toisten puolueiden kannatus on noussut ja toisten laskenut. Suomessa toisessa ääripäässä ovat olleet hänen mukansa vihreät ja vasemmistoliitto, toisessa perussuomalaiset.

Onko tietynlainen politiikka siis tehnyt Taalaksen mielestä karhunpalveluksen ilmastonsuojelulle?

Aihepiiriin liittyy poliittisia herkkyyksiä, koska huomattava osa maailman talouskasvusta, työpaikoista, liikenteestä ja teollisuudesta on saatu aikaan kivihiilen, öljyn ja maakaasun avittamana. Ihmiskunnan riippuvuus näistä oli ja on huomattava, hän kirjoittaa.

– On tärkeää, miten ilmastotoimet kansalaisille myydään. Verot eivät ole suosittuja, veronalennukset kyllä, vaikka sitten verotettaisiin kovapäästöisiä enemmän, hän muotoilee.

Kun äärikristityt kertovat asioita julkisuudessa, suuri yleisö kokee ahdistusta ja kokee asian kielteiseksi. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on vähän samanlainen riski. Petteri Taalas

Esimerkiksi Taalas nostaa Ranskan keltaliiviliikkeen. Kansa valtasi kadut protestiksi Ranskan aikomuksille nostaa hieman dieselin verotusta.

– Joudutaan miettimään mikä on kansalle hyväksyttävää. Pitää valita keinot niin, että myös suuri yleisö hyväksyy ne.

Valtaosa maailman väestöstä on Taalaksen mukaan sitä mieltä, että ilmastonmuutosta kannattaa torjua.

– Mutta pitää olla myös tiettyä malttia ja järkevyyttä toimenpiteissä. Uskon, että järkevät toimenpiteet yleisö hyväksyy.

Asioita joudutaan pohtimaan monelta kannalta; ilmaston, biodiversiteetin sekä talouden ja työllisyyden kannalta.

– Tämä on se poliittisen päätöksentekijän kysymys. Mutta meillä on tekniset ja taloudelliset keinot tämä ongelma ratkaista, ja sen ei tarvitse muuttaa meidän arkielämäämme kovinkaan paljon.

Taalaksen mukaan ihmisiä huolestuttaa se, miten he voivat tulevaisuudessakin liikkua kohtuuhinnalla, syödä valitsemaansa kohtuuhintaista ruokaa ja lomailla haluamallaan tavalla.

Ilmastonmuutoksen torjunnan esittäminen asketismia ja itseruoskintaa vaativana katumusharjoituksena sataa populistien laariin, Taalas kirjoittaa kirjassaan.

Kärkevä ja syyllistävä puhe ilmastonmuutoksesta johtaa Taalaksen mukaan polarisoitumiseen.

– Vähän samantyyppistä on nähty uskonnollisissa piireissä. Kun äärikristityt kertovat asioita julkisuudessa, suuri yleisö kokee ahdistusta ja kokee asian kielteiseksi. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on vähän samanlainen riski. Jos se edellyttää Pentti Linkola -tyyppistä elämää, suuri yleisö helposti torjuu sen, Taalas sanoo.

Aivan kuten kirkko, myös ilmastonmuutoksen torjunta tarvitsee asiallisia ja maltillisia viestijöitä, jotta sen imago säilyy myönteisenä, Taalas kirjoittaa.

Äärevyys ilmastonmuutoksesta puhuttaessa voi johtaa Taalaksen mukaan populistien suosioon.

– Kuten USA:ssa on nähty, populistit eivät ole ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta paras lopputulos.

"Kotimaisessa ilmastokeskustelussa on monista muista maista poikkeavia sävyjä"

Taalas syyttää kirjassaan useaan otteeseen Suomen ilmastokeskustelua siitä, että se on liian fanaattista ja että se liikkuu mielikuvien tasolla.

Ruokavalion, lapsiluvun, metsien ja lentoliikenteen merkitys on tärkeä arvottaa Taalaksen mukaan niitä kuvaavilla luvuilla, ja ottaa huomioon koko päästöjen vähentämisen kirjo.

No, mitkä ne luvut sitten ovat? Asiaa voi katsoa monesta vinkkelistä.

Jos sitä katsoo ilmatieteilijän vinkkelistä, eli ilmaan päätyvien kasvihuonekaasujen määrän näkökulmasta maailmanlaajuisesti, luvut näyttävät tältä.

Jyrki Lyytikkä / Yle

Taalakselle ilmatieteilijänä on selvää, mistä toiminnasta maapallolla päätyy eniten ilmastonmuutosta aiheuttavia päästöjä ilmakehään.

– Isoin päästön tuottaja on energiantuotanto, kakkosena liikenne, Suomen kaltaisissa maissa kolmosena ovat kiinteistöt ja asuminen. Sitten tulevat maankäyttöasiat ja ruokavalioasiat, jotka ovat selvästi pienempiä asioita. Niitäkin kannattaa harrastaa, mutta niillä emme kykene tätä ongelmaa ratkaisemaan. Keinot energia-, liikenne- ja asumisjärjestelmien parantamiseksi ovat olemassa. Yksilöinä voimme tätä toimintaa tukea, Taalas sanoo.

Taalasta närästää se, että esimerkiksi IPCC:n maa- ja meriraporttien uutisoinnista on syntynyt hänen mielestään kuva, että keskeisin ilmastonmuutoksen kysymys on maa- ja metsätalous tai meret.

Suurelle yleisölle on saattanut hänen mukaansa syntyä vajavainen kuva ilmastonmuutoksen torjunnan kokonaisuudesta, koska fossiilisten polttoaineiden päästöjen roolia ei ole näissä yhteyksissä käsitelty.

– Ratkaisemme tämän sillä, että muutamme energiantuotantomme fossiilienergiasta vesivoimaan, uusiutuvaan energiaan, jossain määrin myös ydinvoimaan. Liikennejärjestelmämme pitää muuttaa sähköiseksi ja biopolttoaineita ja vetyä käyttäväksi. On myös uusia mahdollisuuksia synteettisiin polttoaineisiin, jolloin voidaan jopa imeä hiilidioksidia ilmakehästä. Suomessa asuminen on keskeinen juttu, miten lämmitämme tai jäähdytämme asuntojamme, hän sanoo.

Jos päästöjä taas katsoo yksittäisen ihmisen näkökulmasta, ne näyttävät tältä.

Jyrki Lyytikkä / Yle

Taalaksen mielessä ilmastotoimilla on hyötyjä, eikä haittoja.

– Uskon, että sähköautot halventuvat. Maalämpö on houkutteleva ratkaisu. Kasvisruokavalio on myös terveellinen. Kevyt liikenne on myös terveyden kannalta hyvä asia, hän luettelee.

Taalaksen näkemyksen mukaan pienet ilmastotoimet ovat turhaa näpertelyä. Hänen mielestään ei ole ilmaston kannalta mitään väliä, valitseeko kaupassa paperi- ja muovikassin.

Petteri Taalas kirjoittaa törmänneensä ilmastokeskustelussa samanlaisiin pelon ja apatian tunnelmiin kuin nuoruudessaan ydinsodan uhasta keskusteltaessa.Markku Pitkänen / Yle Jos ilmastonmuutosta ei saada hillittyä, maapallo ei kykene elättämään nykyistä määrää ihmisiä

Maapallon keskilämpötila on tuoreimpien mittausten mukaan rikkonut 1,2 asteen lämpenemisen rajan. Maaginen 1,5 astetta saatetaan Ison-Britannian ilmatieteenlaitoksen mukaan saavuttaa ainakin hetkellisesti jo vuoteen 2024 mennessä.

Paluuta esiteollisen ajan ilmastoauvoon ei ole enää näköpiirissä.

Suomen arktinen alue lämpenee vähintään kolmesta viiteen astetta, vaikka Pariisin sopimuksen rajoissa pysyttäisiin. Talvella lukemat ovat vielä suurempia.

Meriveden nousu tapahtuu hitaasti ja jatkuu vääjäämättä 2100-luvulle, vaikka Pariisin sopimuksen rajoissa pysyttäisiin.

– Tähän mennessä ei olla menty vielä oikeaan suuntaan. Olemme rikkoneet näiden pitoisuuksien ennätyksiä vuodesta toiseen. Sama pätee lämpötiloihin. Tähän mennessä on menty huonoon suuntaan.

IPCC osoitti 2018, että puolitoista astetta olisi ideaalisin tavoite koko maapallon kannalta. Kaksi astettakin olisi onnellista ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Yli kolmen asteen olosuhteissa maailman väestön ruokkiminen kävisi erittäin hankalaksi.

Sekä poliittiset päättäjät että useat yritykset että finanssitoimijat ovat kuulleet tämän viestin ja haluavat olla ratkaisemassa tätä ongelmaa. Petteri Taalas

Jos päästörajoituksissa epäonnistutaan täysin ja kaikki fossiilivarat poltetaan, keskilämpötila saattaa nousta 3-5 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Elämä maapallolla jatkuu noissakin olosuhteissa, mutta biosfääri eli elonkehä kokee dramaattisia muutoksia, eikä kykene elättämään nykyistä määrää ihmisiä.

Taalas haluaa muistuttaa, että ilmastonmuutos ei ole johtamassa ihmiskunnan tuhoon eikä planeettamme tuhoon.

– Näin ei ole käymässä. Skenaariot, joita on laskettu, eivät semmoista ajatusta tue. Meillä on tiettyjä riskejä, joita pitää seurata. On valittavana tiettyjä harmaan sävyjä tulevaisuudelle, jos 2050-2060 hiilineutraaliustavoite saadaan koko maailmassa vallitsevaksi tavoitteeksi.

Taalas näkee tilanteen jopa lupaavana tällä hetkellä. Lupaavuudella Taalas tarkoittaa sitä, että niin monet maailman maat ovat tehneet lupauksia ilmastotoimista. Kiina, EU, Japani, Etelä-Korea, Etelä-Afrikka, presidentti Bidenin myötä myös USA liittynee samaan rintamaan.

– Se tarkoittaa, että kaksi kolmasosaa maailman päästöistä on tämmöisten sitoumusten takana. Meillä on myös kasvava määrä teknisiä keinoja ratkaista tämä ongelma, ja koko ajan syntyy uusia innovaatioita. Olen varsin optimistinen, että tullaan Pariisin [ilmastosopimuksen] 1,5-2 asteen haarukkaan pääsemään.

Tämä siitäkin huolimatta, että maapallo on jo nyt keskimäärin lämmennyt 1,2 astetta ja 1,5 astetta kolkuttelee ovella.

– Kahteen asteeseen meillä on varsin hyvät mahdollisuudet päästä. Tietysti 1,5 astetta olisi ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta parempi, tai itse asiassa paras tilanne olisi, että voisimme museoida tilanne nykyiselleen. Se ei ole enää mahdollista. Muutos tulee etenemään 2060 luvulle asti. Se on fakta.

Taalaksen mukaan viesti, jota ilmastotieteilijät ovat toitottaneet jo 40 vuotta, on nyt kuultu.

– Siltä osin tilanne on lupaava. Sekä poliittiset päättäjät että useat yritykset että finanssitoimijat ovat kuulleet tämän viestin ja haluavat olla ratkaisemassa tätä ongelmaa. Että toivoa on, mutta vielä ei olla nähty sitä myönteistä käännöstä ilmakehässä, hän sanoo.

Lue myös:

Suomalaisen ilmastogurun väitteet ihmetyttävät tutkijoita – onko niille tieteellisiä perusteita?

Maailman CO2-päästöt ovat jo lähes samat kuin ennen koronaa – ilmastoasiantuntija Petteri Taalas Ykkösaamun vieraana

"Ei Lappiin luonnon takia tulla, vaan ryyppäämään ja parittelemaan" – kansallispuistoja pidettiin aiemmin höpötyksenä ja metsäteollisuuden tuhona

11.01.2021 - 13:45

Suomalaiset ovat rakastuneet kansallispuistoihin.

Repovedellä pysäköinti ruuhkaantui ja pelastustiet olivat tukossa, kun ennätysmäärä kävijöitä rynnisti kesäiseen metsään. Ahdasta on ollut monessa muussakin kansallispuistossa.

Samaan aikaan käydään ankaraa kamppailua uusien kansallispuistojen perustamisluvasta. Punkaharjulla harmitellaan, kun valinta ei marraskuussa osunut kohdalle. Sallan kunnanjohtaja sen sijaan iloitsee – Itä-Lapin erämaat saavat kansallispuistostatuksen ehkä jo ensi keväänä.

Suuret kansallispuistot ovat lapissa
  • Suomessa on 40 kansallispuistoa.
  • 3 suurinta: 1) Lemmenjoen (2860 km2), 2) Urho Kekkosen (2550 km2) ja 3) Pallas-Yllästunturin (1020 km2) kansallispuistot.
  • Pienin kansallispuisto on kuuden neliökilometrin Petkeljärvi Pohjois-Karjalassa.
  • Vanhimmat ovat vuonna 1938 perustetut Pallas-Yllästunturi ja Pyhä-Luosto.
  • Viimeisin on vuonna 2017 perustettu Hossa.
  • Kävijämäärän Top3 (2019): 1) Pallas-Yllästunturin, 2) Urho Kekkosen ja 3) Nuuksion kansallispuistot.

Lähde: Metsähallitus

Suomen Luonnonsuojeluliiton pitkäaikainen pääsihteeri Esko Joutsamo on seurannut hyvillä mielin viime aikojen kansallispuistouutisointia.

Joutsamo muistaa toisenlaisenkin ajan.

– Eräs kunnanjohtaja tokaisi: Ei Lappiin luonnon takia tulla. Tänne tullaan ryyppäämään ja parittelemaan. Eikä sitä varten kansallispuistoja tarvita.

Eikä siitä niin kovin kauaa ole.

Etelä-Suomeen tarvittaisiin lisää kansallispuistoja ja valtion pitäisi rohkeasti vaikka pakkolunastuksella hankkia maata niitä varten, Esko Joutsamo sanoo. Lomailijoita Ukko-Kolin huipulla. Jaana Kainulainen / Yle "Luonnonsuojelu oli turhaa höpötystä"

Esko Joutsamon työura Suomen Luonnonsuojeluliitossa osui murrosvaiheeseen.

Kun hän aloitti vuonna 1973, kansallispuistoja oli yhdeksän eikä uusia oltu perustettu lähes kahteen kymmeneen vuoteen. Joutsamon jäädessä eläkkeelle vuonna 2003, kansallispuistojen määrä oli kasvanut 35:een.

– Suhtautuminen kansallispuistoihin on muuttunut todella paljon. 1970-luvulla vastustus oli ankaraa.

Joutsamon mukaan päävastustajat olivat maanomistajien etujärjestö MTK sekä metsäteollisuus.

– Maanomistajat pelkäsivät, että maat viedään ilmaiseksi sosialisoinnin alttarille. Lehdistössä käytiin ankaraa propagandakamppailua.

Avohakkuut olivat suosiossa pohjoisen vanhoissa metsissä. Avohakkuualue Kuusamossa 1966.Pekka Kyytinen / Museovirasto

Metsäyhtiöiden ajattelu taas lähti siitä, että kaikki puu tarvitaan paperi- ja sellutehtaiden raaka-aineeksi. Osa metsäntutkijoista tuki tätä ajattelua.

Metsätyöt antoivat vielä 1970-luvulla leivän monelle ja siksi etenkin Lapin kunnissa vastustettiin kansallispuistojen perustamista. Pelättiin ennestäänkin vähäisten työpaikkojen puolesta.

– Ajan henki ei ollut luonnonsuojelumyönteinen, vaan sitä pidettiin turhana höpötyksenä, Joutsamo muistelee.

Kansallispuistojen ajaminen oli Joutsamon mukaan yksinäistä puuhaa. Muita luontojärjestöjä ei juuri ollut – WWF tosin aloitteli juuri tuolloin Suomessa – ja ympäristöhallinto oli heiveröinen.

Joutsamon mukaan erityisen turhauttavaa oli reaktio, minkä suojelualue-ehdotus usein sai aikaan.

– Silloin käynnistyivät niin sanotut aavistushakkuut ja -ojitukset. Metsään ilmestyi äkkiä työkoneita ja myllääminen alkoi.

Metsät siis kaadettiin ennenkuin ne ehdittiin suojella.

Kekkosen 80-vuotislahja

Kovimpana taistona Esko Joutsamo pitää nykyisen Urho Kekkosen kansallispuiston perustamista.

Kamppailu Koilliskairaksi kutsutun laajan tunturi- ja metsäalueen puolesta kesti 20 vuotta. Kaikki alkoi erään kirjan julkaisusta.

– Vuonna 1963 ilmestyi Lapinkorpi-niminen hienosti kuvitettu teos. Se oli hätähuuto Koilliskairan puolesta, jonne metsäautoteiden verkosto oli suuntautumassa.

Kemijärvelle oltiin samoihin aikoihin avaamassa sellutehdasta, jonka ansiosta kuljetusmatkat lyhenivät ja puun hankinta Itä-Lapin metsistä kävi kannattavaksi.

Tehdas oli tervetullut piristysruiske työttömyyden vaivaamalla alueella.

Niinpä kansallispuiston vastustuskin oli kovaa. Edes presidentti Urho Kekkosen allekirjoitus kansallispuistoadressissa ei auttanut.

Kekkosella tosin oli lopulta rooli kansallispuiston perustamisessa.

Suomen ensimmäiset kansallispuistot perustettiin juuri ennen sotaa. Kaksi retkeilijää Ounastunturin matkailumajalla vuonna 1938.Otso Pietinen / Historian kuvakokoelma Matkailun edistämiskeskuksen kokoelma / Museovirasto

Vuoden 1980 lähestyessä Kekkosen lähipiiri, niin sanotut perässähiihtäjät, mietti kuumeisesti, mitä antaa presidentille 80-vuotislahjaksi.

Ajatuksissa oli muistomerkin pystyttäminen Kekkosen hiihtomaisemiin, Enontekiön Saivaaran huipulle.

Paikalliset kuitenkin vastustivat hanketta, koska pelkäsivät poronhoitoa häiritsevää turistivyöryä.

Myös Suomen luonnonsuojeluliitto pääsi antamaan lausuntonsa asiassa.

– Puheenjohtajamme, professori Rauno Ruuhijärvi ehdotti, että Koilliskaira nimettäisiin uudelleen Urho Kekkosen mukaan ja perustettaisiin sinne presidentin nimikkokansallispuisto 80-vuotislahjana.

Ruuhijärvi veti oikeasta langasta ja pitkään vastatuulessa ollut hanke nytkähti eteenpäin.

Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen Urho Kekkosen kansallispuiston perustamisesta 2. syyskuuta 1980 – Kekkosen 80-vuotispäivän aattona. Avajaisia Suomen toiseksi suurimmassa kansallispuistossa vietettiin kolme vuotta myöhemmin 1983.

– Se oli iso voitto, Esko Joutsamo sanoo.

Esko Joutsamo kotimaisemissaan Keravan Haukkavuoren suojelumetsässä.Antti Lähteenmäki / Yle Suurimmat suojelupäätökset keskustaministerien aikana

Mikä ihmisten mielen sitten muutti? Eikö metsäteollisuus yhä tarvitse puuta?

Esko Joutsamo huomauttaa, ettei muutos ole tapahtunut itsestään. Luontojärjestöillä ja vahvistuneella ympäristöhallinnolla – ympäristöministeriö aloitti samana vuonna kuin Urho Kekkosen kansallispuisto – on ollut tärkeä rooli mielipiteenmuokkaajina.

– Kansallispuistoista on tullut paikallinen vetovoimatekijä. Vaikka niitä ei alunperin perustettu matkailua varten, on kansallispuisto huomattava etu matkailuyrittäjille.

Toki metsäteollisuus tarvitsee yhä puuta. Kotimaista puuta menee sellun ja paperin raaka-aineeksi itse asiassa enemmän kuin 40 vuotta sitten.

Puun tuotanto on kuitenkin tehostunut. Samalla asiakkaat seuraavat tarkkaan, että yhtiöt noudattavat ympäristösertifikaatteja.

Suojeltujen metsien osuus on noin 12 prosenttia metsäalasta, joten teollisuudenkin käyttöön puuta yhä riittää.

Metsäyhtiöissä puhutaan avohakkuiden sijaan luonnon monimuotoisuuden edistämisestä.

– On tullut lisää ymmärrystä metsien toiminnasta ja siitä, että puun tuotanto on osa metsäekosysteemin toimintaa, sanoo metsäjohtaja Karoliina Niemi Metsäteollisuus ry:stä.

Esimerkkinä metsäyhtiöiden asennemuutoksesta käy Repoveden kansallispuisto, jonne UPM lahjoitti ison alueen ja perusti kylkeen oman suojelualueensa.

Pystyykö Esko Joutsamo määrittämään hetken, jolloin yleinen mielipide kansallispuistoja kohtaan muuttui?

– Tuuli kääntyi vasta 1990-luvun lopussa, jolloin perustettiin Kurjenrahkan ja Syötteen kaltaisia kansallispuistoja. Silloin huomasin, että päättäjät ovat niiden puolella.

Tuleville päättäjille esimerkkinä Joutsamo haluaa nostaa esiin kaksi ehkä hieman yllättävääkin nimeä.

– Pinta-alaltaan suurimmat suojelupäätökset on tehty keskustalaisten Johannes Virolaisen ja Taisto Tähkämaan ministeriaikana. Vaikka puoluetta lähellä oleva MTK vastusti henkeen ja vereen, heillä oli rohkeutta ja kaukonäköisyyttä viedä soidensuojelu- ja kansallispuistohankkeet päätökseen.

Lue lisää:

Kaivosyhtiöt tehneet varauksia jopa luonnonsuojelualueille – katso kartasta kotipaikkakuntasi tilanne

Virolaistutkijat ovat kehittäneet uudenlaisen koronapikatestin – tulos vartissa, selvittää myös viruksen määrän näytteessä

11.01.2021 - 06:10

Testaus itsessään on helppo. Otetaan nenänielunäyte, josta tehdään liuos.

Verensokerin mittausliuskaa muistuttavat anturisirut laitetaan liuokseen 10–15 minuutiksi. Sen jälkeen ne yhdistetään pienen lisälaitteen avulla tavalliseen älypuhelimeen. Sen sovellus kuvaa tuloksen.

Juju piilee kuitenkin siinä, että toisin kuin muut maailmalla käytettävät antigeeni-pikatestit, TalTech-yliopistossa kehitetty testi perustuu niin sanotun molekyylipainannan avulla valmistettuihin keinotekoisiin reseptoreihin.

– Ne tunnistavat viruksen antigeenit vasta-aineiden tapaan, mutta ovat omaisuuksiltaan niitä vakaampia ja halvempia, TalTechin emeritusprofessori Andres Öpik kertoo yliopiston laboratoriossa vierailleelle Ylelle.

– Bonuksena testillämme voidaan samalla määrittää myös viruksen määrä eli sen pitoisuus näytteessä, hän jatkaa.

Testin saaminen massakäyttöön riippuu siitä, miten pian viranomaisten hyväksyvät sen, kertoo TalTechin emeritusprofessori Andres Öpik.Jan Erik Kooli / Yle

Synteettisillä reseptoreilla varustettujen sirujen valmistus edellyttää monivaiheista prosessia. TalTechin tutkijoiden suurimpana haasteena onkin tällä hetkellä keksiä nopea menetelmä testissä tarvittavien sirujen massatuotantoon.

– Lisäksi odotamme testillemme käyttölupaa Viron terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Testin tulo varsinaiseen massakäyttöön riippuu siis näistä tekijöistä, Öpik toteaa.

Öpik uskoo käyttöluvan heltiävän ja massatuotannon alkavan tämän vuoden kuluessa.

Voi sopia myös muiden tautien testaamiseen

Uudenlaista pikatestiä kehitetään sovellettavaksi nenänielunäytteiden lisäksi myös veri- ja sylkinäytteiden analysointiin. Näin se sopisi muidenkin virustautien, kuten esimerkiksi hepatiitin pikatestaukseen.

Jatkossa testiä kehitetään sovellettavaksi myös sylki- ja verinäytteille.Jan Erik Kooli / Yle

Toistaiseksi katseet on kuitenkin suunnattu koronavirukseen. Sen testauksessa TalTechissa kehitetty menetelmä on osoittanut kyntensä.

– Olemme tehneet yhteistyötä koronatestauksesta Virossa pääasiassa vastaavan Synlabin kanssa ja päässeet koetestaamaan siellä analysoituja näytteitä. Tulokset ovat vastanneet PCR-testien tuloksia käytännössä yksi yhteen, Öpik kertoo.

Virossa ei ole tähän mennessä käytetty varsinaisia pikatestejä koronatestauksessa. Sairaaloissa on ollut käytössä nopeampia PCR-testejä, joilla tulos saadaan noin tunnissa.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Viron hallitus koronan kimppuun järein asein – Tallinnassa suljetaan lähes kaikki kauppoja ja hotelleja lukuun ottamatta

Viro sulkee koulut ensi viikon alussa – uusia koronatartuntoja tulee enemmän kuin Suomessa

Tasan vuosi sitten Kiina kertoi, millainen uusi virus siellä jylläsi – "Ei kukaan silloin osannut ennustaa tällaista", muistelee suomalainen virologi, joka nyt ennustaa hyvää kesää

10.01.2021 - 07:06

SARS-CoV-2-virus on jaksanut yllättää kerta toisensa jälkeen, sanoo Helsingin yliopiston uhkaavien infektiotautien apulaisprofessori Tarja Sironen. Vaikka virus ei virallisesti ole elävä, niin juonikas se ainakin on, tuumii virologi, jolla on pitänyt kiirettä.

Virukset muuttuvat kaiken aikaa, osa nopeammin, osa hitaammin. Vaikka harva mutaatio vaikuttaa tautien tarttuvuuteen tai vakavuuteen, muutosten seuraaminen antaa tärkeää tietoa siitä, mistä minne virukset ovat matkalla ja kuinka paljon niitä ihmisten keskuudessa jyllää.

Sirosen koronavuoteen on mahtunut epäuskoa, pettymystä ja lopulta luottamusta siihen, että ensi kesänä COVID-19:n vaikutus Suomessa hiipuu.

Uusin käänne, Britanniassa loppuvuonna havaittu ärhäkkä virusvariantti, söi virustutkijoilta joululoman. Tieto vei Sirosenkin joulunvietosta organisoimaan uudelleen SARS-COV-2:n sekvensointia eli sen perimän avaamista. Sekvensointi kertoo, millaisia muutoksia perimään on tullut.

Britannian jälkeen Etelä-Afrikka kertoi toisesta mutaatiosta, jonka vaikutukset ovat samansuuntaisia kuin brittivariantissa.

Koronatesti Lontoossa. Tartuntojen määrä alkoi nousta Kaakkois-Englannissa vuoden lopulla erittäin voimakkaasti. Suurimmalla osalla positiivisen testituloksen saaneista on viruksen uusi variantti. Jeff Gilbert / AOP

SARS-CoV-2:n brittiversio, napsakasti SARS-CoV-2 VOC 202012, on erityisen tärkeä sekvensoitava. Se näyttää tarttuvan selvästi helpommin kuin aiemmat variantit. Miksi? Vai onko muutos näköharha?

Näihin kysymyksiin laboratorioissa etsitään vastauksia. Englantilaisilla virustutkijoilla mutanttiviruksen kasvatus on pisimmällä.

– Sitä dataa kaikki nyt kovasti odottavat. Toistaiseksi on vaikea sanoa, kuinka paljon tässä on viruksen muutosta ja kuinka paljon esimerkiksi sitä, että Englannissa on väsytty rajoitustoimiin, sanoo Tarja Sironen.

Tartuntojen roihahtamisen Lontoossa ja muualla Kaakkois-Englanissa voi selittää jopa sattuma: mutanttiviruksen kannalta oikeaan aikaan oikeassa paikassa on saattanut olla superlevittäjä.

Variantti on kuitenkin levinnyt niin laajalle ja niin nopeasti, että mutaatiolla todennäköisesti on vaikutusta, Sironen arvioi.

Tammikuussa tietoon, maaliskuussa pandemia

COVID-19:llä on tammikuun 10. päivänä vuosipäivä. Epidemia oli tosin levinnyt Kiinan Wuhanissa jo muutamia viikkoja, mutta tasan vuosi sitten Kiina kertoi, millaisesta viruksesta oli kyse.

Ensimmäisen sekvensoinnin jälkeen perimä on avattu eri puolilla maailmaa lukemattomia kertoja. Mutaatioita seuraamalla pysytään viruksen jäljillä parhaimmillaan lähes reaaliajassa.

SARS-CoV-2 ehti kuitenkin karkuun ennen kuin ihmiskunta tajusi, miten vaarallisesta vihollisesta oli kyse. Virus sai siivet lentomatkustajilta ja levisi nopeasti ympäri maailmaa.

Tällaisilta koronaviruksen perimän salat näyttävät sekvensoijille. Kuvassa on Helsingin yliopistossa keväällä tehtyä SARS-CoV-2:n perimän klusterointia.Ravi Kant / Helsingin yliopisto

Kaksi kuukautta Kiinan ilmoituksen jälkeen Maailman terveysjärjestö WHO julisti, että erillisten epidemioiden sijasta COVID-19 oli pandemia. "Kyllä tästä meille pitkäaikainen ongelma tulee", ennusti Tarja Sironen Ylen haastattelussa maaliskuun lopussa.

Hänelle oli silloin alkanut valjeta, millaisessa tilanteessa maailma oli.

– En minä tammikuussa uskonut tällaiseen pandemiaan lainkaan. Että se leviää näin laajalle tai että vaikutukset olisivat näin valtavia. Enkä usko, että kukaan osasi oikeasti tämmöistä ennustaa.

Sen sijaan uskottiin, että virus saadaan pysäytettyä Kiinaan tai ainakin hyvin nopeasti, jos se leviäisi muualle, Sironen muistelee.

– Kyllähän ne ensimmäiset kuukaudet olivat aika epätodellisia aikoja!

COVID-19 hiipuu mutta ei katoa

Vaikka COVID-19 lopulta saadaan kuriin ja pandemia haalistuu pikku hiljaa muistoksi, itse taudista ei tule koskaan pelkkää muistoa, sanoo apulaisprofessori Tarja Sironen.

– Kyllä se on nyt pysyvä osa ihmisten hengitystieviruksia. Se jää kiertämään maapallolle. Emmehän me siitä enää kokonaan eroon pääse. Siitä tulee ajan kanssa todennäköisesti kausiflunssa.

Sironen yllättää lisäämällä, että tuo muutos on Suomessa jo tapahtumassa. Ensi kesästä tulee varsin rauhallinen, hän ennustaa. Syitä on kaksi: rokotukset ja kausivaihtelu.

– Niin laajaa rokotuskatetta kesään mennessä tuskin saadaan, että meillä olisi laumaimmuniteetti, mutta jo viime kesä oli rauhallinen. Silloin oli jo aavistettavissa viruksen kausiluonteisuus.

Ulkomaanmatkaa hän ei ole ensi kesäksi suunnittelemassa, mutta Suomen kesä voi olla täynnä tapahtumia ja sillä tavoin normaali, hän ennakoi.

Virus nostaa päätään taas syksyllä. Sitä Sironen ei epäile. Mutta siinä vaiheessa rokotettuja onkin jo enemmän. Silloin ollaan tavallaan "uudessa normaalissa", mikä se sitten onkaan, hän sanoo.

Tarja SironenPekka Koli / Yle

Vaikka kesä kangasteleekin lupaavana, vielä on esteitä ennen kuin ollaan niin pitkällä. Joulun aikaan mahdollisesti saaduista tartunnoista on varmaa tietoa vasta viikon päästä.

Pahimmassa tapauksessa juhlakausi sai ihmiset unohtamaan, ettei virus pitänyt joululomaa. Samalla tavoin taisi syksyllä unohtua COVID-19:n toisen aallon uhka, kun tartuntoja oli kesän jäljiltä Suomessa tuskin lainkaan.

Tarja Sironen kertoo olleensa valtavan pettynyt, kun tapausmäärät lähtivät karkuun.

Mutanttiviruksen kontolle kakkosaallon alkamista ei voida vierittää. Uusi variantti ei näy vielä silloisessa datassa, Sironen kertoo.

Hän toivoo, että ihmiset nyt jaksaisivat olla huolellisia vielä muutamia kuukausia. Siten rokotusten ja kesän vaikutusten yhtälöön saataisiin kolmanneksi hyväksi tekijäksi tartuntamäärien matala perustaso.

– Jos nyt heittäydytään vapaalle, tässä on vieläkin se riski, että tilanne ehtii räjähtää käsiin. Sitten se on hankalampi saada hallintaan. Nyt kun vain jaksettaisiin vähän aikaa eikä päästettäisi sitä uutta varianttia irti täällä Suomessa.

Tahto antoi vauhtia rokotteille

Yksi iloinen yllätys vuoden aikana on ollut se, miten nopeasti rokotteita on saatu käyttöön, useita alle vuodessa. Aiempi nopeusennätys oli sikotautirokotteella. Sen kehittämiseen meni neljä vuotta.

Koronarokotteiden vauhtia selittää se, että ne ovat kaikkien aikojen ensimmäiset RNA- ja vektorirokotteet. Niiden tekemiseen menee vähemmän aikaa kuin perinteisiin rokotteisiin, joita varten taudin aiheuttajat ensin kasvatetaan ja sitten heikennetään tai tehdään täysin tartuttamiskyvyttömiksi.

Toinenkin syy kuitenkin on, kertoo Tarja Sironen. Reaktiot Länsi-Afrikan isoon ebolaepidemiaan vuonna 2014 todistavat, että tahdolla on merkitystä.

– Vuosikausia oli tehty kaikenlaista ebolarokotetutkimusta, mutta se ei ollut edennyt mihinkään, koska ei ollut intressiä viedä sitä loppuun. Kun sitten tuli se oikeasti iso epidemia, rokote vietiin hyvin nopeasti maaliin.

Voi olla, että koronarokote annataan vastaisuudessa influenssarokotteen mukana tai ohessa aina uuden kauden kynnyksellä, mutta parhaassa tapauksessa rokotteen teho on monivuotinen. Se karsisi tehokkaasti virusta kiertelemästä ihmisten joukossa.Stefanos Rapanis / EPA

Ensimmäisten koronarokotteiden ennusteltiin olevan käytössä puolessatoista vuodessa. Sironen oli ebolarokotteen takia vakuuttunut, että niin hyvinkin käy. Kävi vielä paremmin, meni alle vuosi.

Nopeus on toisaalta herättänyt ihmisissä epäilyksiä siitä, että heille tarjotaan keskeneräistä tavaraa.

– THL on hyvin tietoinen näistä epäluuloista ja tekee mielestäni hyvää työtä vastaamalla niihin. Toivon kovasti, etteivät ne vaikuta siihen, miten ihmiset ottavat rokotteita. Ei rokote auta, jos meistä vain pieni osa ottaa sen, sanoo Sironen.

Rokotteita tulee lisää

Yksi iso kysymys on myös rokotteiden riittävyys, ei vain meille niistä täällä eturivissä kilpaileville vauraille valtioille, vaan myös kehittyville maille.

Tarja Sironen arvelee, että menee vuosia ennen kuin kaikki halukkaat koko maailmassa on rokotettu.

Tämän hetken uutisotsikoista tutut kolme tai neljä rokotetta eivät kuitenkaan välttämättä ole ne, joilla tämä kriisi ratkaistaan. Niiden perässä eri tutkimusvaiheissa on tulossa monta muuta, WHO:n taulukossa 172.

– Voi hyvinkin olla, että nyt otetaan nämä rokotteet ja myöhemmin toinen, jonka on ehkä todettu antavan pidempikestoisen suojan. Seuraavat vuodet katsellaan, mikä on se pysyvä rokote, joka jää käyttöön.

Lopullinen päätös voi olla eri maissa hyvinkin erilainen, sanoo Sironen.

Kiinalaisen Sinovac-yhtiön koronarokote on yksi useista Kiinassa kehitteillä olevista koronarokotteista. Siinä käytetään SARS-CoV-2-virusta, jolta on viety kyky aiheuttaa infektio. Kolmosfaasin kenttäkokeiden alustavia tuloksia on luvattu tässä kuussa. Valmisteelle annettiin Kiinassa käyttölupa riskiryhmien rokottamiseen jo kesällä, ja Indonesia aloittaa sillä rokotuskampanjan ensi viikolla. Wu Hong / EPA

Mitä menneestä vuodesta sitten on otettavissa opiksi? Ainakin se, miten tärkeää ihmisten käyttäytyminen on tulevien pandemioiden estämisessä, vastaa Tarja Sironen.

– Ihmiset ja heidän käytöksensä ovat hyvin keskiössä. Ja se, miten saadaan asiat viestittyä niin, että ihmiset todella muuttavat käytöstään ja ihmiskunta lähtee yhdessä torjumaan viruksia. Se on ollut nytkin valtavan merkityksellinen asia.

Tärkeää on myös, että epidemioiden syntypaikat kertovat havainnostaan muille mahdollisimman nopeasti. Monet ovat syyttäneet Kiinaa viivyttelystä COVID-19:stä tiedottamisessa.

– Koko vuosi on spekuloitu, kertoiko Kiina nopeasti vai ei. Minun mielestäni kyllä, sanoo Sironen.

SARS-CoV-2 hyppäsi eläimestä ihmiseen tällaisella ruokatorilla. Vai hyppäsikö? Sen tutkimisesta WHO ja Kiina ovat sopineet, kunhan kansainvälinen tutkijaryhmä pääsee Kiinaan. Wu Hong / EPA

Kiinasta on kiinni myös se, selviääkö SARS-CoV-2:n alkuperä. Missä virus pääsi siirtymään lepakosta ihmiseen? Mikä eläin oli mahdollinen väli-isäntä?

Todennäköisimpänä paikkana pidetään Wuhanin toria, jossa myytiin ihmisten ruoaksi luonnoneläimiä, myös lepakoita. Jotkut asiantuntijat ovat kuitenkin kallistuneet sille kannalle, ettei tori ollutkaan epidemian alkupiste vaan paikka, jossa tartunnat pääsivät yltymään.

Kiina ja WHO ovat sopineet jäljittävänsä yhteistyössä, miten lepakkoviruksesta tuli ihmisten virus. Kansainvälisen tutkijaryhmän oli määrä matkustaa Kiinaan tällä viikolla, mutta Kiina ei päästänytkään tutkijoita maahan.

WHO toivoo, että syynä on vain tilapäinen sekaannus luvissa.

Meidän on ymmärrettävä siirtymän syyt, jotta koko maailma voi varautua tulevaan. Mikään maa ei ole turvassa riskeiltä. Tutkimukset on tehtävä maltillisesti ja syyttelemättä.   Tutkimusryhmän jäsen, hollantilaisen Erasmus-keskuksen virologisen osaston johtaja Marion Koopmans CNN-uutiskanavan haastattelussa.

Koronapandemia on paha juttu, jota ei tietenkään olisi pitänyt päästää tapahtumaan. Virustutkijoille vuosi on kuitenkin ollut myös jännittävä, tunnustaa apulaisprofessori Tarja Sironen.

– Hurja vuosihan tämä on ollut, mutta kyllä sitten jälkikäteen voi todeta omalta kohdalta, että onhan tämä ollut myös aivan mahtava vuosi – jos niin kehtaa sanoa ääneen.

Nöyryyttäkin vuosi on opettanut.

– Ainakin itselleni yksi opetus on ollut, että meidän on tutkittava lisää virusten perusominaisuuksia. Vuoden aikana on menty myös ihan perusasioihin, joissa onkin ollut aikamoisia aukkoja, Sironen sanoo.

Hänen mukaansa sitä, miten eri virukset erittyvät ja tarttuvat, ei loppujen lopuksi tunneta kovin hyvin.

Vaikka tutkijat olivat varmoja, että jokin pandemia olisi ennen pitkää väistämätön, sen aiheuttajaksi ennakoitiin ilman muuta lintuinflenssavirusta. Siitä oli paljon tietoa. Koronasta vastaava osaaminen puuttui, kertoo Tarja Sironen.

– Lintuinfluenssahan sen piti olla. Pandemiavarautuminen pohjautui pitkälti siihen. Siihen on rokotteitakin kehitettyinä. Se on varmasti ollut tästä yksi iso oppi. Pitää varautua kaikenlaisiin viruksiin. Varautumissuunnitelman täytyy olla mahdollisimman yleispätevä.

Toivottavasti tälle havainnekuvalle hendraviruksesta ei tule uutisissa käyttöä. Virus löytyi 1990-luvun puolivälissä Australiasta, kun tutkijat etsivät syytä 13 hevosen ja niiden valmentajan kuolemaan. Sen jälkeen Australiassa on ollut 50 tartuntarypästä. Sairastuneista ihmisistä yli puolet on kuollut, hevosista kolme neljäsosaa.AOP

Lintuinfluenssa- ja koronavirusten lisäksi tarkkailua vaativien listalla ovat etenkin paramyksovirukset. Niissä on paljon sellaisia, jotka leviävät helposti ilmassa.

– Virologin silmin pahimmat mahdolliset ovat hendra ja nipah. Nekin ovat lähtöisin lepakoista, kertoo Sironen.

Hevosten kautta tarttunut hendra ja sioilta saatu nipah ovat aiheuttaneet jonkin verran infektioita ihmisille, mutta ihmisestä ihmiseen niiden ei tiedetä tarttuneen.

– Hengitystieinfektioihin ja helposti leviäviin viruksiin ollaan kallellaan. Jos jonkin verran täytyy rajoittaa, niin kyllä minä laittaisin seuraamisen pääfokuksen niihin, sanoo apulaisprofessori Tarja Sironen varautumisesta tulevaan.

Katso Ylen erikoislähetys koronaviruksesta sunnuntaina 10.1. TV1 klo 9.00 .

Voit keskustella tästä aiheesta maanantaihin klo 23:een saakka.

Lue myös:
Viruksia on kaikissa ja kaikessa, ne ovat ihmiselle pahiksia ja hyviksiä mutta enimmäkseen ne eivät meistä piittaa

Rokotustahti paranemassa – THL:ltä uusi ohje: Suomeen saatavista rokotteista puolta ei tarvitse enää säästää kakkosannosta varten

08.01.2021 - 14:49

Koronarokotteiden tuleminen markkinoille on nostanut tunnelmaa koronapandemiasta kärsivässä maailmassa, myös Suomessa.

Alun innostuksen jälkeen huolenaiheeksi on noussut kuitenkin hidas rokotetahti: viimeksi tämän viikon alussa sosiaali- ja terveysministeriö sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioivat, että koko Suomen väestön rokottaminen koronaa vastaan kestänee vähintään loppuvuoteen. Alkuvaiheen pullonkaulana on ollut etenkin se, että rokotteita on saatu Suomeen selvästi ennakoitua vähemmän.

Niukkojen rokotemäärien keskellä keskustelua on herättänyt käytäntö, jossa rokote-eristä puolet on laitettu säilöön odottamaan rokotuksen täydentävää kakkosannosta.

Nyt asiaan on kuitenkin tulossa muutos. THL:n uuden ohjeen mukaan toista rokoteannosta ei tarvitse säästää jo rokotetuille, vaan pistoksia voidaan antaa olkapäihin jatkossa huomattavasti ripeämmässä tahdissa.

– Nimenomaan se neuvo, jonka olemme tällä hetkellä antaneet erva- ja sairaanhoitopiirialueille on, että mahdollisimman nopeasti saamme rokotteen mahdollisimman monelle ja sen vuoksi jokainen Suomeen tällä hetkellä tullut rokoteannos pitäisi saada mahdollisimman pian annettua. Me luotamme siihen, että me tulemme saamaan lisäannoksia viikoittain, ja tämä mahdollistaa sitten sen toisen annoksen antamisen, toteaa THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek.

– Ilman muuta se nostaa silloin rokotetahtia jos voidaan käyttää kaikki ne rokotteet joita maahan tällä hetkellä tulee, Nohynek jatkaa.

THL:n ylilääkärin Hanna Nohynekin mukaan jo ensimmäisen rokotteen suojateho on varsin hyvä.Yle/Anna Savonius

Jo ensimmäisen rokotteen jälkeen ihminen on jo aika hyvin suojassa koronavirukselta.

– Meillä on tietoa Biontech-Pfizerin julkaisemista tehotutkimustuloksista, että kahden viikon kuluttua ensimmäisen annoksen jälkeen suojateho on jo yli 50 prosenttia, itse asiassa lähellä jo 90 prosenttia. Tämä antaa meille tietopohjaa sille, että ensimmäisestä annoksestakin jo ainakin sinne kolmeen viikkoon, mahdollisesti kuuteen viikkoon, se teho on oikein hyvä.

Mutta jotta teho pysyy korkealla ja on pitkäikäinen, niin toinen annos tarvitaan.

– Myyntiluvan mukaisesti toinen annos annetaan aikaisintaan kolmen viikon kuluttua ja viimeistään 42 päivän kuluttua., Nohynek muistuttaa.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta – Jatkuvasti päivittyvään artikkeliin kootaan koronauutiset Suomesta ja maailmalta

Vuodenvaihteen Lapin-matkojen saldo nyt 15 koronatartuntaa – kaksi kolmasosaa tartunnoista jäljitetty Kittilään ja Leville

Euroopan lääkevirasto hyväksyi Modernan koronarokotteen

STM ja THL: Koko kansan rokottaminen voi mennä loppuvuoteen, koronarokotukset ovat kuntien vastuulla

Rokotusten hidas käynnistyminen hermostuttaa eri puolilla Eurooppaa – Britannia kirii siirtämällä toisen rokotuspiikin antoa

Sivut