YLE Tiedeuutiset

Subscribe to syöte YLE Tiedeuutiset
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 1 tunti 5 min sitten

65–69-vuotiaat voivat jatkossa valita, minkä rokotteen ottavat – THL:n asiantuntija Astra Zenecan rokotteista: "Vielä ei tiedetä, mitä niille tapahtuu"

6 tuntia 19 min sitten

THL:n uuden linjauksen mukaan 65–69-vuotiaille voidaan toukokuun alusta lähtien antaa mRNA-rokote, jos rokotettava niin haluaa.

Suomessa annettavista rokotteista Pfizer Biontechin ja Modernan rokotteet ovat mRNA-rokotteita.

Tähän asti tälle ikäryhmälle on annettu pääasiassa Astra Zenecan rokotetta.

– Kyllä meidän täytyy ymmärtää ihmisten huolta Astra Zenecan rokotteesta. Ei meidän tavoitteemme ole se, että ihmisiltä jää rokotteet ottamatta tämän huolen takia, THL:n johtava asiantuntija Mia Kontio sanoo Ylelle.

Taustalla on havainto, jonka mukaan Astra Zenecan rokotteella on yhteys harvinaiseen veren hyytymishäiriöön. Valtaosa tapauksista on havaittu alle 60-vuotiailla.

THL:n tiedotteessa Kontio perustelee uutta linjausta myös rokotteiden parantuneella saatavuudella.

Kontion mukaan Pfizer Biontechin rokotetta saadaan Suomeen ensi viikolla noin 200 000 annosta ja määrä nousee kesäkuun lopussa 320 000:een. Modernan rokotetta tulee toukokuun alusta lähtien 35-40 000 annosta viikossa.

Mia Kontion mukaan 65–69-vuotiaat perusterveet ihmiset voivat halutessaan saada mRNA-rokotteen noin viikosta 18 eli toukokuun alusta lähtien, jolloin valtaosa ikääntyneistä ja sairautensa vuoksi riskiryhmiin kuuluvista henkilöistä on saanut rokotuksen.

– Pienemmillä paikkakunnilla tämä voi toteutua mRNA-rokotteiden saatavuuden vuoksi hieman myöhemmin, Kontio jatkaa.

Mitä rokotteille tapahtuu?

Muutoksen jälkeen Astra Zenecalla rokotettavien määrä jää lähinnä vapaaehtoisten varaan, sillä Astra Zenecaa ei anneta alle 65-vuotiaille.

Ne 65–69-vuotiaat, jotka ovat saaneet ensimmäisen rokotteen Astra Zenecalla, rokotetaan sillä toisenkin kerran.

– Tällä hetkellä ei vielä tiedetä, mitä niille [Astra Zenecan rokotteille] tapahtuu. Meille ei ole vahvistettu Astra Zenecan toimitusmääriä toukokuulle eikä ensi viikollekaan, Mia Kontio sanoo.

THL pitää Astra Zenecan alaikärajan ennallaan 65 vuodessa. Myös Kansallinen rokoteasiantuntijaryhmä KRAR suosittelee ikärajan säilyttämistä.

– Tässä epidemiatilanteessa ja rokotusten edetessä hyvin kaikilla on mahdollisuus saada rokotus kohtuullisen nopeasti. Alentamalla ikärajaa emme saavuttaisi sellaisia terveyshyötyjä, että ikärajan alentaminen olisi suositeltavaa, kun huomioidaan myös rokotteen mahdollisesti aiheuttamien harvinaisten haittavaikutusten mahdollisuus, THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek sanoo THL:n tiedotteessa.

Voit keskustella aiheesta alla.

Lue uusimmat tiedot koronaviruksesta

Aiemmin aiheesta:

Rokotustahti kiihtyy: toukokuussa ehkä jo 300 000 suomalaista viikossa voi saada rokotteen

Suomalaiset tutkijat löysivät nykyihmisen uuden salaisen aseen, jota neandertalinihmisellä ei ollut: 267 ainutlaatuista geeniä

14 tuntia 15 min sitten

Miksi nykyihminen ei kuollut sukupuuttoon kuten neandertalinihminen?

Tutkijat uskovat löytäneensä nyt uuden salaisen aseen. Kyseessä on 267 tunnepohjaiseen reagoivuuteen, itsehillintään ja itsetietoisuuteen vaikuttavaa geeniä, jotka löytyvät vain nykyihmisistä.

Geenitutkimus perustuu suomalaisen Lasten ja nuorten sepelvaltimotaudin riskitekijät -tutkimuksen aineistoon.

Tampereen yliopiston tutkijat tunnistivat luovuuden ja selviämisen geenit, jotka erottavat nykyihmiset neandertalinihmisestä ja simpansseista.

– Nämä geenit todistavat, että luovuuden kehittyminen oli Homo sapiensin evoluution ja elossa säilymisen ’salainen ase’, jota serkuillamme neandertalinihmisillä ei ollut, professori Terho Lehtimäki Tampereen yliopistosta sanoo tutkimustiedotteessa.

Yle tavoitti keskiviikkona Lehtimäen Lapin hiihtoladulta. Professori ja Fimlabin ylilääkäri pitää löydöstä merkittävänä, koska pitkään luultiin, ettei asiaa voisi selvittää. Nykytekniikan avulla se oli kuitenkin mahdollista.

Monialainen tutkimus

Professori Terho Lehtimäki ja professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen toteuttivat projektin useiden kollegoidensa kanssa Suomessa, Yhdysvalloissa ja Espanjassa.

Tutkimus yhdistää molekyyligenetiikan, psykologian, neurotieteen, antropologian ja tietojenkäsittelyn uusimmat menetelmät ja käyttää esimerkiksi tekoälyä.

Nyt tunnistetut 267 geeniä löydettiin suuremmasta 972 geenin ryhmästä, jotka sama tutkimusryhmä oli tunnistanut jo aiemmin.

Nämä 267 geeniä vastaavat Lehtimäen mukaan lähes kaikista periytyvistä temperamentin ja luonteenpiirteiden vaihteluista. Tämä taas säätelee esimerkiksi sitä, miten ihminen sopeutuu erilaisiin uhkiin, kuten vaikka koronavirukseen tai ilmastonmuutokseen.

Kuvassa keskellä on tutkijoiden päätelmä denisovanihmisen luurangosta. Oikealla neandertalilainen, vasemmalla nykyihminen. Maayan Harel / Hebrew University

Tutkimuksen tulokset on julkaistu Nature-sarjan Molecular Psychiatry -lehdessä. Samat tutkijat ovat kirjoittaneet useita artikkeleja ihmisen temperamentin, luonteenpiirteiden ja persoonallisuuden geneettisestä rakenteesta.

Koronavirus tuo samanlaisia ongelmia kuin esi-isillä

267 geenin evoluutiota vertaillaan tutkimuksessa simpanssien, nykyihmisen DNA:n ja Euraasiasta ja Euroopasta löydettyjen sukupuuttoon kuolleiden neandertalinihmisten muinais-DNA-löydösten välillä. Geenitutkimuksen kehitys avasi Lehtimäen mukaan ikkunan tutkijoille historiaan.

– Havaitsimme, että itsetuntemuksen säätelyverkossa simpanssit olivat alkeellisimpia, siinä välissä olivat neandertalinihmiset ja eniten näitä geenejä oli modernilla nykyihmisillä, Lehtimäki kertoo Ylelle.

Nykyihmiselle tehtiin tarkat psykologiset kokeet. Simpanssi on tutkimuksen mukaan 3-5-vuotiaan ihmisen tasolla. Neanderitalinihminen taas oli luovuudessa Lehtimäen mukaan simpanssin ja nykyihmisen välillä.

Sen jälkeen kun homo sapiensit muuttivat Afrikasta 65 000–55 000 vuotta sitten, he syrjäyttivät vähitellen neandertalinihmiset ja muut ihmislajit, jotka kaikki kuolivat sukupuuttoon noin 40 000 vuotta sitten.

– Tutkimusryhmä on kovasti innostunut, koska ajateltiin, että tämä tieto oli menetetty ikuisiksi ajoiksi historian hämärään. Se, että pystyimme löytämään nykyihmiselle nämä melkein tuhat geeniä, käänsi tilanteen.

Neandertalilaisten tekemä kädenjälki luolan seinässä Espanjassa. H. Collado / Max-Planck- Gesellschaft Luovuus ratkaisi selviytymisen

Nykyihmisille ominaisten geenien ansiosta voimme olla luovia taiteessa ja tieteessä, sosiaalisia ja elää pidempään olemalla aiempaa vastustuskyisempiä ikääntymistä, vammoja ja sairauksia vastaan.

– Tälläkin hetkellä kohtaamme koronapandemian vuoksi samanlaisia haasteita, joihin meidän on sopeuduttava luovasti, kuten esi-isämme oman aikansa haasteisiin, Lehtimäki sanoo.

Lehtimäen mukaan Homo sapiensin, neandertalinihmisten ja simpanssien proteiineja koodaavat geenit ovat lähes kaikki samanlaisia. Mutta eivät ihan samoja, ja se on nykyihmisen onni.

Geenit, jotka erottavat modernit ihmiset neandertalinihmisistä ja simpansseista, ovat tutkijoiden mukaan melkein kaikki RNA:sta valmistettuja säätelygeenejä, eivätkä DNA:sta valmistettuja proteiineja koodaavia geenejä.

– Proteiinia koodaavien geenien välissä on noin viisi kertaa enemmän pieniä säätelygeenejä, jotka eivät olekaan DNA:ta, vaan RNA:ta. Ne hienosäätävät kaikkia meidän oppimis- ja muistitapahtumiamme, aineenvaihduntaamme ja muuta. Se geenistön osa on ihmisellä erottava osa, Lehtimäki selittää.

Professori ei itsekään olisi uskonut, että asia voidaan selvittää. Samaa teknologiaa käyttäen on pystytty löytämään noin tuhat rasva-aineenvaihdunnan geeniä. Tätä tutkimusta ei Lehtimäen mukaan ole vielä julkaistu ja löydöksen merkityksen arviointi ihmisen evoluutioon on vielä kesken.

– Arvaus on, että se ei ole niin ratkaiseva kuin tämä löydös. Tämä jää pitkäksi aikaa henkilökohtaisen tutkimuksenurani huippulöydökseksi.

Lehtimäki muistuttaa, että geenit eivät määrää yksin käyttäytymistä, vaan voimme edelleen oppia ja sopeutua kokemuksista.

Lue lisää:

Tutkimus: Vakavia koronaoireita saavilla on ratkaisevassa kohdassa pätkä neandertalilaisten perimää

Ainutlaatuinen kuva sukualbumiin: Tältä näytti 70 000 vuotta sitten elänyt serkkumme

Geeneissämme piilottelee tuntemattomia esi-isiä – tutkijoiden mukaan niitä voi löytyä useita

Yhteistyö oli voimaa myös neandertalilaisille – ovela metsästäminen ei ole vain nykyihmisten taito

Rakkaus ei tuntenut rajoja 90 000 vuotta sittenkään: Tutkijat tunnistivat kahden ihmislajin risteymän, "hybridi-ihmisen"

Lapsen sairastuminen syöpään vähentää vanhempien tuloja – äitien tulot ja työllisyys matalampia jopa viisi vuotta sairastumisesta

15 tuntia 22 min sitten

Sylva-säätiön ja THL:n tutkimuksen mukaan lapsen sairastuminen syöpään vähentää vanhempien tuloja. Vaikutus näkyy selkeimmin äitien tulotason kehittymisessä.

Tulojen vähentymiseen vaikuttaa lapsen sairastaman syövän vakavuus. Sosiaaliturvajärjestelmä paikkaa osittain lapsen syövästä aiheutuvia työtulomenetyksiä.

THL:n tutkijat selvittivät lasten sairastaman syövän vaikutuksia perheiden taloudelliseen tilanteeseen tutkimalla perheitä, joissa lapsi on sairastunut syöpään 5–15-vuotiaana vuosien 1999–2012 välillä. Tutkimus perustuu suomalaiseen rekisteriaineistoon.

Lasten sairastuminen syöpään vaikuttaa eniten äitien tuloihin

Tutkimuksesta käy ilmi, että lapsen sairastuminen aiheuttaa äideille keskimäärin noin 3 700 euron työtulojen menetyksen sairastumisvuonna ja 5 700 euron menetyksen tätä seuraavana vuonna. Äitien työtulot pysyvät verrokkiryhmää alemmalla tasolla jopa viisi vuotta lapsen syöpädiagnoosin jälkeen.

Työtulojen muutokset johtuvat suurelta osin muutoksista työllisyydessä. Työllisyysaste alenee eniten sairastumisvuotta seuraavana vuonna, mutta palautuu lähes ennalleen viisi vuotta sairastumisen jälkeen.

Tulokset ovat samansuuntaisia, mutta pienempiä isien kohdalla. Heidän työtulonsa alenevat sairastumisvuonna keskimäärin 1 400 euroa ja 2 500 euroa sitä seuraavana vuonna. Tämän jälkeen työtulomenetykset painuvat vähitellen nollaan. Työllisyydessä negatiivinen vaikutus näkyy vain sairastumisvuotta seuraavana vuonna.

– Naiset osallistuvat miehiä enemmän pienten lasten hoitoon ja heidän työssäkäyntinsä vähenee miehiä huomattavasti enemmän lapsen syöpädiagnoosin jälkeen. Tulos osoittaa sukupuoliroolien olevan vahvat silloin, kun lapsi sairastuu vakavasti. Sukupuolten epätasa-arvosta huolimatta sosiaalivakuutus mahdollistaa vanhempien täysipainoisemman osallistumisen lapsen toipumisen edistämiseen ilman, että vanhempien taloudelliset resurssit vähenisivät kohtuuttomasti, sanoo THL:n tutkimuspäällikkö Maria Vaalavuo Sylva-säätiön tiedotteessa.

Negatiivinen vaikutus vanhempien tulojen vähenemiseen on sitä suurempi mitä vaikeampi lapsen syöpä on. Akuutin lymfaattisen leukemian, lymfoblastisen lymfooman ja etenkin kuolemaan johtavien syöpätapausten kohdalla vaikutus vanhempien tuloihin on suurin.

Lasten leluja odotustilassa Uudessa lastensairaalassa Helsingissä. Kuvituskuva.Yle/Carolina Husu Sosiaaliturva paikkaa tulonmenetyksiä

Tutkimuksen mukaan sosiaaliturvajärjestelmä paikkaa lapsen syövästä aiheutuvia työtulomenetyksiä.

Sosiaaliturvaetuuksien ja toimeentulotuen lisäksi syöpää sairastavien lasten perheet saavat korvauksia hoidon kustannuksista, matkakuluista, lääkkeistä sekä yksityisestä terveydenhuollosta. Kotiin jäävä vanhempi voi myös saada Kelalta erityishoitorahaa ja omaishoitorahaa lapsen vakavan sairauden johdosta.

Taloudellisen tuen ansiosta kotitalouden käytettävissä olevat tulot eivät syöpädiagnoosista huolimatta muutu seurantajakson aikana. Taloudellinen tuki on erityisen tärkeää pienituloisille perheille, koska matalatuloisten äitien työtulot laskevat suhteellisesti eniten lapsen syöpädiagnoosin jälkeen.

Syöpäsairaiden lasten tutkimus- ja tukisäätiö Sylva ry:n tutkimusjohtajan Antti Karjalaisen mukaan perheet voivat hetkellisesti joutua taloudelliseen ahdinkoon, jos etuuksien hakemiseen ja myöntämiseen kuluu runsaasti aikaa ja energiaa.

– Nopeammilla prosesseilla ja reagoinnilla voimme tarjota tehokkaammin tukea etenkin sellaisille perheille, joiden tulot laskevat eniten syöpädiagnoosin varhaisessa vaiheessa. Perheen taloudellisen tilanteen arviointi tulisi tehdä välittömästi diagnoosin yhteydessä, hoitojen aikana ja niiden jälkeen.

Syöpä on merkittävin lasten ja nuorten kuolinsyy korkean tulotason maissa. Suomessa syöpään sairastuu vuosittain noin 150 lasta.

Tulot vaikuttavat lasten selviytymiseen syövästä

Aiemmasssa tutkimuksessa selvisi, että perheen tulotaso vaikuttaa lapsen eloonjäämisennusteeseen syöpäsairauden jälkeen. Kun lapsi sairastuu syöpään, korkeatuloisten jälkeläiset selviytyvät paremmin. Vaikka kaikki potilaat saavat taustoista riippumatta Suomessa samaa lääketieteellistä hoitoa, parantavat vanhempien suuremmat tulot lapsen syövästä selviytymisen todennäköisyyttä noin 30 prosenttia.

Tutkijoiden mukaan syy saattaa löytyä perheiden terveyslukutaidoista, eli siitä, kuinka hyvin pystyy tulkitsemaan ja ymmärtämään terveyteen liittyvää tietoa ja esimerkiksi lääkärin antamia hoito-ohjeita. Myös se voi olla selittävä tekijä, että matalatuloisten perheiden lapset saatetaan diagnosoida myöhemmin, koska hyvätuloiset käyvät herkemmin lääkärissä.

Sylva ry on syöpäsairaiden lasten ja nuorten aikuisten sekä heidän läheistensä valtakunnallinen yhdistys. Se tuottaa tutkimusta syöpään sairastuneiden lasten, nuorten ja nuorten aikuisten sekä heidän läheistensä elämästä. Tutkimuksen avulla säätiö tavoittelee syöpään sairastuneiden perheille parempaa tukea heidän taustastaan tai elämäntilanteestaan riippumatta. Sylva tukee sairastunutta ja tämän lähipiiriä tarjoamalla tietoa ja tukea.

Lue myös:

Tutkimus: Kun lapsi sairastuu syöpään, korkeatuloisten jälkeläiset selviytyvät paremmin

Terveyskuluvakuutusten suosio kasvaa yhä – Tutkija: “Suomessa on perheitä, joissa ei ole sukupolviin käyty terveyskeskuksessa“

Kun sairastut vakavasti, mistä rahat elämiseen? Kokosimme 7 hyödyllistä ohjetta arjessa selviämiseen

Asiantuntijat kehottavat hallitusta puoliväliriihessä näihin kuuteen keinoon luontokadon pysäyttämiseksi

20.04.2021 - 18:20

Sanna Marinin (sd.) hallitus on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden tilan parantamiseen ja luontokadon pysäyttämiseen. Luonnon ekosysteemien heikennys uhkaa elintärkeiden ekosysteemipalveluiden tuotantoa sekä ihmisten terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta.

Esimerkiksi Maailman talousfoorumi on nostanut luontokadon viiden vakavimman ihmiskuntaa uhkaavan riskin joukkoon. Suomessa luontotyyppien ja lajiston uhanalaisuustilanne on tutkimusten mukaan hälyttävä. Myös EU:n uusi biodiversiteettistrategia velvoittaa Suomea panostamaan luonnonsuojeluun entistä enemmän.

Huomenna alkavassa niin sanotussa hallituksen puoliväliriihessä päätetään keskeisistä linjauksistaan loppuhallituskauden ajalle.

Suomen Luontopaneeli nostaa kannanotossaan seuraavat kuusi keskeistä toimenpidettä luontokadon pysäyttämiseksi:

1. Kasvatetaan luonnonsuojelun määrärahoja nopeasti mutta pitkäjänteisesti

Suomen Luontopaneeli katsoo, että nykyinen luonnonsuojelun rahoituksen taso on ehdoton minimitaso. Vaikka rahoitus niukasti kattaa tämänhetkisten Helmi- ja METSO-ohjelmien tavoitteet, ohjelmien pinta-alatavoitteet ja rahoitus ovat riittämättömiä luontokadon pysäyttämiseen. Yksi kustannustehokas tapa lisätä luonnonsuojelun pinta-alaa on suojella valtionmaiden alueita.

2. Sitoudutaan luonnon kokonaisheikentymättömyyteen

Luontokadon hidastaminen siirtää luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien romahduksen ajankohtaa kauemmas tulevaisuuteen, mutta ei estä niitä. Tästä syystä luontokadon pysäyttäminen edellyttää sitoutumista luonnon kokonaisheikentymättömyyteen, joka tarkoittaa, että ekosysteemien tilaa ei heikennetä nykyisestä.

Kaikkien taloutta elvyttävien toimien, investointien ja tukien luontovaikutukset tulee arvioida sekä keskittyä vähiten haitallisiin toimiin. Erityisesti ympäristölle haitalliset tuet on nopeasti poistettava.

3. Käynnistetään luontohaittojen ylikompensoinnin velvoittavuuden valmistelu

Yhteiskuntia kehitettäessä kaikkia luontohaittoja ei pääsääntöisesti ole mahdollista välttää. Väistämättömien luontohaittojen hyvittäminen eli ekologinen kompensaatio on Luontopaneelin mukaan välttämätöntä, jotta luontokato saadaan pysäytettyä ja luonnon kokonaisheikentymättömyys voidaan saavuttaa. Velvoittamalla toiminnanharjoittajat haittojen ylikompensointiin luonnon tilaa voidaan paneelin mukaan jopa parantaa.

4. Tuetaan monimuotoisuutta ja työllisyyttä samanaikaisesti

Luonnon monimuotoisuuden tilan parantaminen ja koronasta kärsineen talouden elvytys on mahdollista samanaikaisesti hyvällä suunnittelulla. Luontopaneeli raportoi aiemmin tänä vuonna, että erityisesti panostamalla suojelualueiden laajentamiseen, saavutettavuuteen ja matkailuun, kosteikkojen ennallistamiseen ja hoitoon, soiden suojeluun ja ennallistamiseen sekä vesistöjen vaellusesteiden purkuun voidaan tukea samanaikaisesti sekä luonnon monimuotoisuutta että aluetaloutta ja työllisyyttä.

5. Lisätään ympäristökasvatusta

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen tapahtuu ilman, että suuri osa suomalaisista ymmärtää näin käyvän. Luontokadon ja ilmastonmuutoksen yhteenkietoutuvista syistä, seurauksista ja torjunnan keinoista on tuotettava helposti ymmärrettävää tietoa, jota kansalaiset voivat omaksua ja käyttää. Tämän tiedon tuottamista ja välittämistä kaikille ikäluokille tulee Luontopaneelin mukaan tukea, ja Marinin hallituksen tulee voimakkaammin kannustaa oppilaitoksia panostamaan ympäristökasvatukseen.

6. Toteutetaan vihreä siirtymä vähähiiliseen yhteiskuntaan

Vihreä siirtymä pitää toteuttaa päämäärätietoisesti. Suomen tilanteessa tämä tarkoittaa muun muassa turpeen energiakäytöstä luopumista ja muidenkin käyttömuotojen määrätietoista vähentämistä. Tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että tuetaan turpeesta luopuvia yrittäjiä eikä turpeen käytön lisäämiseksi esitettyjä tukia, investointeja ja mekanismeja toteuteta. Energiaturpeen käytöstä luovuttaessa tulee välttää sen korvaamista metsähakkeella, koska tämä johtaisi metsien lisääntyvään käyttöön, uhaten metsäluonnon monimuotoisuutta ja tehden osaltaan tyhjäksi muita ilmastotoimia.

Luontopaneeli on ympäristöministeriön vuonna 2015 asettama monitieteinen asiantuntijaryhmä, jonka tehtävä on edistää tieteen ja poliittisen päätöksenteon välistä vuorovaikutusta luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita koskevissa asioissa. Luontopaneeli kokoaa luonnon monimuotoisuutta koskevaa tutkimustietoa päättäjien, asiantuntijoiden ja kansalaisten hyödynnettäväksi.

Lue myös:

Jättiraportti: Luonnolle tarvitaan hintalappu, koska taloutemme, elämämme ja hyvinvointimme on täysin riippuvainen luonnosta

Tutkijat: Luonto pitää ottaa huomioon kaikissa valmisteilla olevissa laeissa – luonnonsuojelulaki ei riitä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta

Suomen valtio kaataa vanhoja metsiä, vaikka niistä on löydetty tuhansia uhanalaisia lajeja – asiantuntija: "En voi ymmärtää, miksi niin tapahtuu"

Tutkimus: Talouskasvu syö luonnon monimuotoisuutta Suomessa – Nyt biodiversiteetin köyhtyminen voidaan pysäyttää

Viisi tapaa pelastaa pörriäinen – valitse omasi ja merkkaa tekosi

Katso video Marsista: Nasan helikopteri teki historiaa

19.04.2021 - 13:52

Vuoden 1903 lopulla levisi ällistyttävä uutinen: ihminen oli onnistunut tekemään hallitun lennon konevoimalla. Nyt Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on jatkanut tarinaa uudella luvulla: ihmisen tekemä laite on lentänyt ensi kertaa toisella taivaankappaleella.

Ingenuity-helikopteri onnistui uhmaamaan Marsin ohuenohutta kaasukehää ja irrottautumaan maanantaiaamuna Suomen aikaa Marsin pinnalta, jolle se oli laskeutunut Perseverance-mönkijän kyydissä helmikuussa.

Maapallon historiallinen ensilento kesti 12 sekuntia ja ylsi 37 metrin päähän. Ingenuitylla suunta oli toistaiseksi vain ylöspäin: kopteri nousi Marsin pinnasta kolmen metrin korkeuteen, leijui puolen minuutin ajan ja laskeutui.

Kaikkein kriittisin hetki oli laskeutuminen, kertoo projektin johtaja MiMi Aung. Ingenuitylla ei ole kykyä oikaista itseään, jos siihen osuu juuri laskeutuessa kova tuulenpuuska.

Ingenuity Marsin pinnalla. Etualalla näkyvät Perseverancen renkaanjäljet. Nasa / JPL-Caltech / ASU

Lento oli määrä tehdä viikko sitten, mutta tiimi otti lisäaikaa ohjelmisto-ongelman pysäytettyä roottorien lavat kesken testin, jossa niitä pyöritettiin täydellä teholla.

Marsin ja Maan välisen kommunikaatioviiveen takia Ingenuity teki varsinaisen lennon omin päin. Perseverancen lähettämää dataa siitä, oliko lento onnistunut, jouduttiin Nasan JPL-laboratorissa Kaliforniassa odottamaan neljä tuntia.

Ensimmäinen mustavalkoinen valokuva Ingenuityn varjosta Marsin pinnalla ja Perseverancen kuvaama video saatiin pian sen jälkeen.

Ingenuityn alaspäin osoittava kamera kuvasi kopterin varjon Marsin pinnalla. Nasa

Ingenuity tuli lentopaikalleen Perseverancen mahan alla. Paikan valinnassa ratkaisi tasaisuuden lisäksi se, ettei siellä ole esteitä minikopterin pyrähdyksille.

Pari viikkoa sitten Ingenuity pudottautui marsperälle ja asettui seisomaan neljälle jalalleen. Perseverance puolestaan peruutti loitommalle antaakseen Auringon paistaa Ingenuityn aurinkopaneeleihin. Marsin olosuhteissa kopterin energiantarve on suuri.

Marsin kaasukehän tiheys on alle prosentin Maan ilmakehästä, joten lentoon nouseminen on hyvin vaikeaa. Siksi roottorien lapojen on oltava paljon pidemmät kuin Maan koptereilla. Pyörimisnopeus on kahdeksankertainen, 2 500 kierrosta minuutissa.

Myös paino oli Ingenuitya suunniteltaessa pidettävä alhaalla, vain 1,8 kilossa.

Hyötyä Ingenuitylle koituu siitä, että Marsin painovoima on vain kolmannes Maan painovoimasta, miinusta puolestaan kylmyydestä, joka on iso haaste sähkölaitteille ja akulle. Marsin lämpötila voi painua yöllä jopa -90 asteeseen.

Tässä on osa tiimistä, jonka kuuden vuoden työ sai Ingenuityn lentämään. Kuva on otettu Nasan JPL-laboratorion edessä Kaliforniassa joulukuussa 2018. Keskellä Ingenuityn täysikokoista mallia pitelee projektin johtaja MiMi Aung.Nasa / JPL-Caltech

Mikäli Ingenuity edelleen selättää vaikeudet, sen on määrä tehdä kuukaudessa vielä neljä aste asteelta vaikeampaa lentoa. Sitten sen työ Marsissa on ohi. Pisimmän lennon on suunniteltu kantavan 70 metrin päähän ja takaisin.

Ingenuityn ainoana tehtävänä on osoittaa, että toisella taivaankappaleella on mahdollista nousta, lentää ja laskeutua, ei ainoastaan pudota hallitusti. Tutkimusinstrumentteja tai -tavoitteita kopterilla ei ole. Se on kuitenkin varustettu kahdella kameralla.

Nasa toivoo Ingenuityn seuraajista tiedustelijoita tulevissa planeetta- ja kuumissioissa. Helikopterit voisivat lentää mönkijöiden edellä arvioimassa parhaita reittejä.

Lentämällä pääsee myös paikkoihin, joihin mönkijä ei kykene rullaamaan, kuten kallionkielekkeille, luoliin ja syviin kraattereihin, Nasa luettelee. Sen visioissa seuraavien sukupolvien kopterit voivat jopa noutaa mönkijöille näytteitä analysoitaviksi.

Seuraava lentokokeilu on jo tiedossa. Kun Nasan luotain lähtee vuonna 2026 kohti Saturnuksen suurinta kuuta Titania, mukaan on määrä panna myös helikopteri.

Wrightin veljekset tekivät ensilentonsa Kitty Hawkissa Pohjois-Carolinassa joulukuisena aampäivänä vuonna 1903. Koneen ohjaimissa on Orville Wright, ja rinnalla Flyer-konetta tasapainottamassa juossut veli Wilbur on kuvassa juuri irrottanut otteensa siivestä. Ian Dagnall / Alamy / AOP

Ingenuityn mukana Marsissa on postimerkin kokoinen musliinikankaan tilkku muistuttamassa Wrightin veljesten 117 vuoden takaisesta saavutuksesta. Ingenuityn aurinkopaneelin alle teipattu kankaanpalanen on peräisin heidän Flyer-lentokoneensa siivestä.

Samanlainen tilkku on lentänyt avaruuteen ennenkin, Apollo 11:n mukana, kun se vei ensimmäiset ihmiset Kuuhun. Tuolloin avaruudessa kävi myös Flyerin puunsäle.

Flyer on esillä Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruusmuseossa Washingtonissa ja virtuaalisesti sen verkkosivulla.

Lue myös:

Nasan Mars-mönkijä ja sen suomalaiset laitteet pääsivät turvallisesti punaiselle planeetalle

Ihminen avaruudessa on hauras ja kallis instrumentti mutta matkoja Marsiin suunnitellaan tosissaan

"Laki" määrää Covid-19:n lievenemään flunssaksi – totteleeko virus?

18.04.2021 - 12:04

Yhdysvaltalainen mikrobiologi ja immunologi Theobald Smith tiivisti 140 vuotta sitten tartuntatautien ja niihin sairastuneiden suhteen periaatteeksi, joka nyt COVID-19-pandemian aikana herättää toivoa taudin hiipumisesta kausivaivaksi, harmilliseksi mutta harvalle vaaralliseksi.

Smith oli huomannut karjatauteja tutkiessaan, että uudelleen saadut tartunnat aiheuttivat selvästi lievemmät oireet kuin ensimmäinen. Siitä hän päätteli, että taudinaiheuttaja eli patogeeni ja sen isäntäeläin pääsevät aikaa myöten suhteellisen sopuisaan suhteeseen.

Hän nimesi päätelmänsä "alenevan virulenssin laiksi". Virulenssi on mikrobien ominaisuus, joka määrää, miten herkästi tartunta johtaa sairauteen ja miten vakava tai suorastaan tappava sairaus tartunnasta koituu.

Smithin laki on saanut tukea siitä logiikasta, ettei viruksen tai muun patogeenin kannata olla isännälleen liian vaarallinen. Patogeeni ei ehdi levitä eteenpäin, jos isäntä saa niin vakavia oireita, että eristäytyy tai jopa kuolee heti.

Patogeenin kannalta tehokkainta on mutatoitua sellaiseksi, etteivät oireet häiritse isäntää liikkumasta ja levittelemästä taudinaiheuttajaa. Ehkä hän ei edes tiedä, että hänellä on tartunta.

Mutta käykö niin aina tai edes melkein aina? Onko virulenssin hiipuminen laki, kuten Theobald Smith ajatteli?

Theobald Smith aloitti uransa mikrobiologina lihateollisuuden palveluksessa tutkimalla sikojen ja nautojen sairauksia, jotka levisivät joukkokuljetuksissa kaupungistumisen kasvattaessa niiden tarvetta. Harvardin yliopiston professoriksi edenneen Smithin saavutuksiin kuuluu muun muassa Salmonella-bakteerisuvun löytäminen. Alpha Stock / AOP

COVID-19-tautia aiheuttavalle SARS-CoV-2:lle tapahtuu samaa kuin viruksille yleensäkin: kun se lisääntyy kopioimalla itseään isäntäsolussa, kopiointivirheitä eli mutaatioita tapahtuu tuon tuosta.

SARS-CoV-2:lla virheiden syntyvauhti on suhteellisen hidas, mutta yksittäisten virusten perimän avaavassa sekvensoinnissa eri puolilla maailmaa on silti löytynyt kymmeniätuhansia mutaatioita.

Valtaosalla ei ole vaikutusta tarttuvuuteen tai virulenssiin. Jos tässä jutussa sattuu kirjoitusvirheen vuoksi lukemaan "vrius", se ei estä ymmärtämästä sisältöä oikein. Virukselle hyödyttömät – saati haitalliset – genomin kirjoitusvirheet eivät yleisty, mutta niin voi käydä, jos mutaatio sattuukin olemaan virukselle eduksi.

SARS-CoV-2:sta on nyt liikkeellä mutaatioista syntyneitä variantteja, jotka ovat selvästi tarttuvampia kuin Kiinassa runsas vuosi sitten sekvensoitu ensimmäinen versio.

Suomessakin yleistyvä brittivariantti B.1.1.7 on laajimmalle levinnyt uusi variaatio. Yhdysvalloissa tartuntatautivirasto CDC totesi sen viime viikolla maan yleisimmäksi koronatartuntojen aiheuttajaksi.

Onko myös virulenssi lisääntynyt, eli aiheuttaako B.1.1.7 vakavampia oireita ja enemmän kuolleisuutta kuin aiemmin kiertäneet kannat? Siitäkin on saatu tutkimuksissa viitteitä.

Meksikossa Guadalajaran yliopistossa tutkittiin helmikuussa neljältä potilaalta havaittua mahdollista uutta meksikolaista SARS-CoV-2-varianttia.Francisco Guasco / EPA Kysely: Hiipuuko vai ei?

Tiedelehti Nature kysyi tammikuussa 119 epidemiologilta, immunologilta ja tartuntatautien tutkijalta 23 eri maasta, mitä he arvelevat jatkossa tapahtuvan.

Jääkö COVID-19 jää kiertelemään endeemisenä, kotoperäisenä?

  • Hyvin todennäköisesti: 60 %
  • Todennäköisesti 29 %
  • Epätodennäköisesti: 5 %
  • Hyvin epätodennäköisesti: 1 %
  • Ei voi sanoa, tietoa liian vähän: 6 %

Pystytäänkö COVID-19 eliminoimaan joiltakin alueilta kokonaan?

  • Hyvin todennäköisesti: 14 %
  • Todennäköisesti: 25 %
  • Epätodennäköisesti: 35 %
  • Hyvin epätodennäköisesti: 17 %
  • Ei voi sanoa, tietoa liian vähän: 10 %

(Lukujen pyöristämisen vuoksi summat eivät ole tasan 100 %.)

Jos B.1.17 on virulentimpi kuin SARS-CoV-2:n alkuperäiskanta, tauti rikkoo Smithin lakia – ainakin tilapäisesti.

Optimisti voi muistuttaa, miten kävi sata vuotta sitten. Arviolta puoli miljardia ihmistä sairastuttaneen ja 50 miljoonaa tappaneen espanjantaudin toinen aalto oli vakavampi kuin ensimmäinen. Sitten tauti alkoi laantua, ja nykyään sen perilliset ovat kausi-influenssoja.

Viime kuussa Science-lehdessä julkaistu yhdysvaltalainen tutkimus arvioi, että muutaman vuoden tai viimeistään muutaman vuosikymmenen päästä SARS-CoV-2 aiheuttaa enää samanlaisia lieviä hengitystietulehduksia kuin ihmisissä vanhastaan kiertelevät neljä koronavirusta.

Hypoteesi perustuu yhteen lupaavaan ominaisuuteen: SARS-CoV-2:n on todettu aiheuttavan vain hyvin harvoin vakavaa tautia lapsille.

Aiempien tutkimusten perusteella noin 15 prosenttia lasten hengitystieinfektioista on kahden ennestään tutun koronaviruksen aiheuttamia. Useimmiten ensimmäinen tartunta saadaan alle kuusivuotiaana. Immuniteetista näyttää jäävän rippeitä lieventämään oireita myös aikuisena.

Kokonaan virus tuskin katoaa

Aniharva optimistikaan näyttää uskovan COVID-19:n katoavan maapallolta kokonaan, vaikka neljä kymmenestä Naturen kyselyyn vastanneesta tutkijasta arvioi, että länsimaissa se on mahdollista hyvän rokotuskattavuuden ja hygienian ansiosta.

Käsienpesu ja muut koronaohjeet ovat hillinneet myös influenssojen ja muidenkin hengitystieinfektioiden leviämistä – influenssakausi ei ole Suomessa edes käynnistynyt, kertoo THL – mutta tavallisesti influenssat vaativat maailmassa noin 650 000 ihmisen hengen kaudessa.

Influenssarokotteet ovat kohtalaisen tehokkaita mutta eivät likikään sataprosenttisia, ja niiden teho vaihtelee kausien välillä.

Virustaudin hävittämisestä kokonaan rokottamalla on toki yksi esimerkki, isorokko, mutta influenssat ovat osoittaneet, miten liukkaita virukset ovat livahtamaan lääketieteen uutteriltakin yrityksiltä.

Epidemioilla ja pandemioilla on sitä paitsi paljon muitakin kuin pelkästään patogeeniin liittyviä puolia.

SARS-CoV-2:n hävittäminen koko maailmasta on yhtä mahdotonta kuin yrittää rakentaa kivetty polku Kuuhun. Minnesotan yliopiston epidemiologi Michael Osterholm Nature-lehdessä

Niin paljon kuin SARS-COV-2:ta onkin sekvensointu – eiköhän jo enemmän kuin muita viruksia yhteensä – virologista tietoa COVID-19:n hiipumisen ennustamiseksi on sittenkin yhä vähän.

Tieteet ovat malttilaji. Espanjantaudista oli 90 vuotta, kun tutkijat kertoivat selvittäneensä syyn pandemian tappavuuteen. Viruksen tietyt kolme geeniä heikensivät sairastuneiden keuhkoputkia ja keuhkoja niin, että viruksen perässä pääsi iskemään bakteeritulehdus.

Tampereen yliopiston epidemiologian professorin Pekka Nuortin mukaan on hyödyllistä katsoa myös historiaan, kun yritetään mallintaa COVID-19-pandemian hiipumista. Kannattaa myös katsoa muutakin kuin pelkkää virusta, Nuorti sanoo.

Hänkin tosin lisää, että kävipä miten tahansa, SARS-CoV-2:n kanssa kyllä joudutaan elämään lähitulevaisuus ja virusta on aivan mahdoton eliminoida maailmasta kokonaan.

Toistaiseksi ollaan aivan alussa, sillä väestötasolla rokotteita on liiennyt erittäin vähän muualle kuin vauraisiin maihin. Maailma terveysjärjestö WHO kertoi viime viikolla, että köyhät maat olivat saaneet vain 0,2 prosenttia maailman koronarokoteannoksista.

Eteläafrikkalainen terveydenhuollon työntekijä sai koronarokotuksen helmikuussa, kun Etelä-Afrikka käynnisti rokotukset. Maanosansa varakkaimpana valtiona se kykenee saamaan rokotteita paljon paremmin kuin Afrikka yleensä.Nic Bothma / EPA

Klassinen patogeeni-isäntä-ympäristö-kolmio, agent-host-environment, antaa hyvän pohjan sen ymmärtämiselle, miten monimutkainen pandemioiden dynamiikka on, Pekka Nuorti sanoo.

– Muutokset kaikissa kolmion kärjissä vaikuttavat. Pelkästään virus ei muutu, vaan kokonaisuus. Virus tietysti mutatoituu ja tulee variantteja, mutta myös isännässä eli ihmisessä tapahtuu paljon muutoksia.

Sairastetut infektiot ja rokotukset ovat synnyttämässä väestöimmuniteettia, joka vaikuttaa siihen, miten pandemian hiipumisen dynamiikka toimii. Myös yksilöiden immuniteetti voi ajan kuluessa hiipua.

Kolmion ympäristökärkeen vaikuttavat kansanterveystoimet – testaukset, tartuntojen jäljitys, eristykset ja karanteenit ja myös paljon puhuttavat ei-lääketieteelliset rajoitukset. Myös ihmisten käyttäytyminen on yksi tekijä: etäisyydet, maskit ja käsihygienia.

– Pandemioissa on oikeastaan paljon analogista ilmastonmuutokseen tai sen terminologiaan, sanoo Suomen Akatemian Ilmastonmuutos ja terveys -ohjelman johtoryhmään kuuluva Nuorti.

Ilmastonmuutos vaikuttaa melkein mihin tahansa asiaan melkein millä tahansa mekanismilla, myös epäsuorasti. Ilmastonmuutoksen tavoin myös pandemialla on paljon ennakoimattomia heijastevaikutuksia, hän lisää.

Paljon on sellaistakin, mistä tiede tietää, ettei se tiedä, ja toisaalta asioita, joista ei tiedetä sitäkään.

Vaikuttavien tekijöiden agent-host-environment-kolmiossa patogeeni on vain yksi kulma. Anniina Wallius / Yle

Se, että virulenssi lopulta aina heikkenee, koska ärhäkkä ja nopeasti tappava virus ei pysty leviämään tehokkaasti, on Pekka Nuortin mielestä on vähän liian helppo päätelmä.

– HIV on hyvä esimerkki, ja onhan niitä muitakin, jotka eivät ole virulenssiltaan muuttuneet mihinkään. Isorokkokaan ei satojen vuosien aikana lieventynyt, ja esimerkiksi denguekuume on muuttunut pahemmaksi, hän muistuttaa.

Entä asia, johon monet Suomessa panevat nyt toivonsa, pian koittava kesä? Suomessa COVID-19 helpotti viime kesänä. Maailmanlaajuisesti oli toisin.

– Ainakin viime vuonna oli hyvin vaikea nähdä globaalisti vuodenaikaisvaihtelua. Yhdysvalloissa oli keskellä kesää erittäin hankala tilanne, eivätkä Brasilian lämpö ja kosteus näytä tällä hetkellä auttavan, Nuorti sanoo.

Hän arvelee, että kausivaihtelua alkaa näkyä sitten, kun virus on jo aikansa kiertänyt väestössä ja sairastuttaa lähinnä uusia lapsipolvia.

– Tässä vaiheessa, kun suurin osa väestöstä on vielä alttiina, virus on kuin metsäpalo. Se menee sinne, missä on polttoainetta.

Espanjantautia vastaan yritettiin suojautua keinolla, joka näyttää nyt perin tutulta. Kuva on Albertasta Kanadasta vuodelta 1918.AOP

Pandemioiden kulkua miettiessä espanjantauti palaa väkisin mieleen. Se hiipui neljän aallon ja kahden vuoden jälkeen. Patogeeni tosin oli lintuinfluenssavirus, ei korona, ja aika oli toisenlainen. Ei ollut massaturismia – vaikkakin oli maailmasota joukkojensiirtoineen – eikä toisaalta rokotteitakaan.

Epidemiologian professori Pekka Nuorti sanoo miettineensä viime ajat niin tiiviisti COVID-19:ää, että espanjantauti vaatii vähän muistuttelua.

Tietysti silloinkin vaikuttivat samat asiat kuin nyt, immuniteetti ja ehkä virusten keskinäinen interaktio, hän sanoo. Myös maskipakkoja oli, joukkotilaisuuksia kiellettiin ja etäisyyksiä määrättiin pitämään.

Lopulta espanjantauti hävisi, ei kokonaan, vaan taka-alalle, josta viruksen jälkipolvet ovat sittemmin antaneet panoksensa kausi-influenssoihin. Ne olivat mukana myös vuoden 2009 sikainfluenssapandemiassa. Miten se loppui?

– Riippuu siitä, miten loppuminen määritellään. Kantahan on influenssarokotteessa tänäkin vuonna, sanoo Nuorti.

Historia osoittaa, että pandemioiden loppu on harvoin – jos koskaan – siisti tai helppo, ja sen täsmällinen ajoittaminen on jokseenkin mahdotonta. Bristolin yliopiston lääketieteen ja terveydenhoidon historian tutkija Agnes Arnold-Forster The Conversation -lehdessä

Kaiken kaikkiaan Pekka Nuorti on sitä mieltä, ettei pandemioiden ja epidemioiden kulussa voi nähdä lakia. "Jos olet nähnyt yhden pandemian, olet nähnyt yhden pandemian", hän summaa.

– Jos täytyy spekuloida isoa kuvaa eli miettiä systeemin kannalta, niin kaikkiin tilanteisiin sopivia lakeja on lopulta hyvin vähän.

Edes SARS-CoV-virus ei ole täysin samaa maata SARS-CoV-2:n kanssa, niin lähisukulainen kuin onkin. SARS-CoV aiheutti vuonna 2003 Kiinassa ja neljässä muussa maassa epidemian, jossa sairastui runsaat kahdeksantuhatta ihmistä ja kuoli 774.

– SARS-ykkösen latenssiaika oli pidempi kuin tällä kakkosella. Kun potilaat tulivat tartuttaviksi, he olivat jo niin sairaita, että heidät pystyttiin tunnistamaan. Oireetonta tartuttamista ei ollut. Siksi sen tartunnanjäljitys, eristys ja karanteeni olivat niin tehokkaita, Nuorti kertoo.

Kesällä SARS katosi. Sen pelättiin palaavan syksyllä, mutta niin ei käynytkään.

– Kansanterveysnäkökulmasta varmasti suurin syy SARSin saamisessa kuriin oli se, että opittiin se seuranta, tunnistus ja karanteeni. Mutta miksi SARS ei tullut koskaan takaisin? Vastausta en ainakaan minä tiedä.

Yhdysvaltain ensimmäiseltä tiedetyltä COVID-19-potilaalta eristettyjä SARS-CoV-2-viruksia elektronimikroskoopin kuvassa sinisiksi väritettyinä. Pekka Nuorti kertoo tutkimusten osoittaneen, ettei tauti suinkaan sujahtanut Yhdysvaltoihin noin vain, vaan alkoi levitä vasta, kun oli tullut maahan useita kertoja. Suurin osa COVID-19-tartunnan saaneista ei levitä virusta eteenpäin.CDC

Länsimaat reagoivat COVID-19:ään melko hitaasti. Ei kai uskottu, että tällä kertaa pandemia todella saattaisi karata käsistä, kun sikainfluenssakin oli loppujen lopuksi jäänyt paljon pelättyä pienemmäksi pandemiaksi. Ensi kerralla reaktio ehkä on toinen.

Ihan varmasti tästä pyritään saamaan kaikki mahdollinen oppi, sanoo Pekka Nuorti.

Kun COVID-19 alkoi levitä vuosi sitten, lähes kaikilla Euroopan mailla oli varautumissuunnitelma influenssaviruksen aiheuttamaan pandemiaan.

– Ne käsikirjat kaivettiin esiin ja alettiin puhua lievittämisestä ja käyrän alentamisesta. Oikeastaan mitään muuta ei ole tehtävissä, jos influenssapandemia lähtee liikkeelle eikä siihen ole rokotuksia.

SARS-CoV-2 kuitenkin leviää eri tavoin, ryppäissä. Jatkossa tulee varautua moniin virustyyppeihin, ei vain influenssoihin, Nuorti sanoo.

Vanha normaali tuppaa unohtumaan

Virus adaptoituu. SARS-CoV-2 muuttui lepakkoviruksesta sellaiseksi, että se alkoi tarttua ihmiseen, ehkä jonkin väli-isännän kautta. Ihmissoluissa viruksesta syntyy uusia muunnoksia.

Mutta niin adaptoituu myös pandemian keskellä elävien ihmisten ajattelutapa, sanoo Pekka Nuorti. Me totumme uuteen tilanteeseen, ja ajattelussamme perustaso siirtyy.

–Harva enää muistaa, että matkustamisessa turvallisen maan raja oli 25 tartuntaa sataatuhatta ihmistä kohden. Nyt ajatellaan, että olisipa kiva, jos tartunnat olisivat 50:n tai sadan tasolla, niin kuin ennen joulua, puhumattakaan loppusyksyn luvuista.

Tottuminen on kavalaa, Nuorti sanoo. Se voi kääntää tartunnat uuteen nousuun.

Ateenan kansainvälinen lentoasema typötyhjänä viime marraskuussa. Suomalaistenkin halu päästä taas matkailemaan ulkomaille on yksi tekijöistä, jotka vaikuttanevat siihen, milloin COVID-19-pandemia päätetetään poliittisesti loppuneeksi. Yannis Kolesidis / EPA

Pandemiako siis saattaa loppua sosiaalisesti tai poliittisesti, ennen kuin lopun julistamiselle on lääketieteellisiä edellytyksiä?

– Se on hyvä pointti. Epidemiologina täytyy aina ensin kysyä määritelmää. Sitä, mihin kysymykseen oikeastaan haetaan vastausta. Mitä lopulla tarkoitetaan? Se saatetaan päättää talouden ja politiikan ehdoilla tai määritellä psykologisesti, paluuna normaaliin, mitä se sitten merkitseekään.

Lääketieteellisesti raja ehkä vedettäisiin siihen, että väestötasolla on kehittynyt laumaimmuniteetti, vaikka sille ei tarkkaa rajaa tiedetäkään.

– Tarvittava rokotuskattavuus todennäköisesti vaihtelee eri paikoissa. Se olisi kausittaista ja tuskin vielä pitkään aikaan globaalia, Nuorti sanoo.

Edes vauraissa maissa loppu ei ole selvä, vaikka mRNA-rokotteiden teho infektiota vastaan on osoittautunut yhden annoksen jälkeen 80 prosentiksi ja kahden jälkeen peräti 90:ksi. Rokotusten tavoiteltu kattavuus on 70 prosenttia aikuisväestöstä.

– Yksinkertaisen kertolaskun tulos on, että alle kahdella kolmasosalla ihmisistä olisi rokotesuoja, eivätkä lapset ole luvussa mukana.

Ennustaminen on vaarallista. Liikkuvia kohteita on liikaa. Emme ole koskaan ennen kokeneet tällaista reaaliaikaista evoluutiota. Yhdysvaltain allergia- ja infektiotautien instituutin pääjohtaja Anthony Fauci The Atlantic-lehdessä

Viime kädessä avainkysymys on rokotteen suojatehon kesto, eikä siitä ole vielä tietoa. Suojan kesto määrää, kuinka usein rokote on otettava uudelleen, ja vaikuttaa myös siihen, miten pitkät välit uusilla epidemioilla on.

– Jonkinlainen endeeminen tilanne tästä kehittyy, mutta emme vielä tiedä millainen, ja se on varmasti erilainen eri paikoissa, sanoo professori Pekka Nuorti.

Hänen mukaansa suunnitelmat vaativat, että opimme elämään SARS-CoV-2:n kanssa ja vahvistamaan yhteiskunnan resilienssiä.

– Tämä ei ole ennuste vaan se, mikä pitää jatkossa huomioida.

Lue myös:

Hillitseekö kesä koronaa? Seitsemän seikkaa kausivaihtelusta ja siitä, miten se vaikuttaa tulevaan kesään

Tässä koemetsässä kokeillaan helppoa keinoa päästöjen vähentämiseen – katso animaatiosta, miten luonto korjaa itsensä

16.04.2021 - 15:42

Edessä levittäytyy sankka korpimetsä korkeine kuusineen. Korven uumenista kuuluu metsätyökoneen ääni.

Kuljemme metsäkoneen jättämää uraa pitkin syvemmälle metsään. Saavumme alueelle, jossa monikymmenmetrinen mittaustorni halkoo ilmaa ja metalliset laatikot mittaavat maaperän päästöjä sen ympärillä maassa.

Puista noin puolet on kaadettu ja puolet jätetty kasvamaan.

Olemme tutkimusmetsässä Asikkalan Ränskälänkorvessa, jossa Luonnonvarakeskus (Luke) ja Ilmatieteen laitos tekevät yhteistyössä tutkimusta. Alueen omistaa UPM Kymmene.

Voiko turvepohjaisen metsän maaperän päästöjä vähentää yksinkertaisella keinolla? Sitä täällä tutkitaan. Alustavien tutkimusten vastaus on: kyllä voidaan.

On laskettu, että sillä olisi suurin potentiaali päästöjen vähentämiseen maankäyttösektorilla Suomessa.

Asikkalan koemetsässä sijaitsevan tornin laitteilla mitataan ilmakehän kasvihuonekaasuja. Kovarianssimenetelmällä tehdään samassa paikassa tiheästi mittauksia ilman virtauksesta ja tutkittavasta suureesta, kuten hiilidioksidin pitoisuudesta. Mårten Lampén / Yle Turvemaassa tapahtuu ihmeitä

Tämäkin metsä on hiilinielu. Suolle ojitetun, turvepohjaisen metsän maaperä on kuitenkin päästölähde. Näin sen ei tarvitsisi olla.

Siksi Luonnonvarakeskuksella on meneillään tutkimuskoe Asikkalassa, jossa mitataan tarkasti, miten maaperän päästöille käy, jos metsää kohdellaan kolmella eri tavalla: annetaan metsän kasvaa, kaadetaan kaikki puut eli tehdään avohakkuu tai kaadetaan vain osa puista eli jatkuvapeitteinen metsänkasvatus.

Jo alustavat tulokset kertovat, että turvepitoisessa metsämaassa tapahtuu melkeinpä ihmeitä, kun veden pinta saadaan oikealle tasolle. Vedenpinnan säätelyllä voidaan minimoida suometsien kasvihuonekaasupäästöt ja turvata puuston kasvu.

Katso animaatiosta, miten suolle kasvatetun metsän päästöt saadaan pienentymään:

Tällä hetkellä ojitettujen turvemaametsien suurin päästölähde on käsittelemättömän metsän maaperä. Kun pohjavesi on ojituksella saatu hyvin alas, turve hajoaa nopeasti ja aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Näin siitäkin huolimatta, että hiiltä sitoutuu myös kasvavaan puustoon.

Avohakkuussa ongelmaksi tulevat metaanipäästöt, kun hakkuun jälkeen vedenpinta nousee hyvin voimakkaasti. Pintakerroksessa elävät bakteerit eivät enää pysty hajottamaan metaania. Metaani on 25-kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.

Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa hakkuissa vain osa puustosta kaadetaan. Kun metsää ei myöskään ojiteta uudelleen, pohjaveden pinta saadaan sopivalle tasolle, jotta turpeessa oleva metaani ei pääse ilmakehään, vaan hapellisessa pintakerroksessa elävät bakteerit hajottavat sen.

Luonnonvarakeskusken tutkimusinsinööri Petri Salovaara tarkkailee metsässä sijaitsevan kontin sisällä olevista laitteista kasvihuonekaasujen määriä ja vedenpinnan tasoa ympäröivässä metsässä.Mårten Lampén / Yle

Käytännössä tällaiset metsät ovat runsasravinteisia, kuusivaltaisia korpia, joissa avohakkuun sijaan tehdään harvennus tavoitteena siirtyä jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen ja jättää ojat koskematta. Normaali toimenpide olisi avohakkuu, kunnostusojitus, maanmuokkaus ja taimien istutus.

Tarkoitus on ylläpitää elinkelpoinen, haihduttava puusto ja antaa pohjaveden nousta hallitusti. Silloin hiilidioksidipäästöt pienenevät, mutta juuristokerros eli turpeen ylin 30 cm on hapellisissa oloissa ja hapellisessa pintaturpeessa metaania “syövät” mikrobit huolehtivat, että metaanipäästöjä ei tule.

Käytännössä runsasravinteisista ja -puustoisista suometsistä ei tule metaanipäästöjä. Suometsien puuston hiilinielu on suurempi kuin maaperästä tulevat päästöt.

Hyvin kasvava puusto pitää itse vedenpinnan riittävän syvällä, mikä vähentää ojien kunnostustarvetta.

Maaperän hiilen määrän arviointiin liittyy vielä paljon epävarmuuksia.

Ihmisen aiheuttamista päästöistä tiedetään suurin piirtein, mistä ne tulevat. Samaa ei voi sanoa kaikista luonnon omista päästöistä. Siksi tarvitaan tutkimusta. Mittalaitteet mittaavat puun rungosta nesteiden virtausta Asikkalan tutkimusmetsässä.Mårten Lampén / Yle Jatkuvapeitteinen kasvatus vähentää päästöjä

Suomessa on noin viisi miljoonaa hehtaaria metsätalouskäyttöön ojitettua suota. Näistä satoja tuhansia hehtaareja on tällaisia Asikkalan Ränskälänkorven kaltaisia ravinteikkaita suometsiä, joiden maaperä vaikuttaisi olevan merkittävä hiilen lähde eli ilmastonmuutoksen aiheuttaja.

Vedenpinnan säätelyllä voidaan minimoida suometsien kasvihuonekaasupäästöt ja turvata puuston kasvu.

– Kyse on merkittävästä päästölähteestä. Jos tätä pystytään vähentämään ja kuitenkin vielä harjoittamaan taloudellista toimintaa, niin tämä on tämmöinen win-win-tilanne oikeastaan, Luken tutkija Sakari Sarkkola sanoo.

Tällä hetkellä vallitseva metsien käsittelytapa turvemailla on avohakkuu. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus, jossa kaadetaan vain osa puista, on vielä marginaalista.

– Toivon mukaan tutkimustuloksemme antavat jatkossa entistä enemmän eväitä sille, että metsänomistajat laajemminkin ottaisivat näitä menetelmiä käyttöön, Sarkkola sanoo.

Puiden kasvuun ei tutkimusten mukaan ole vedenpinnan tason nostolla vaikutusta.

– Sillä ei ole vielä haitallisia vaikutuksia. Pohjaveden pinta voi nousta 30 senttimetrin tasolle kasvukauden lopulla ilman haitallisia vaikutuksia, Sarkkola sanoo.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Sakari Sarkkola on tutkimusten perusteella sitä mieltä, että jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa yhdistyvät ilmasto- ja taloushyödyt.Mårten Lampén / Yle Maankäytön mahdollisuudet päästövähennyksiin suuremmat kuin liikenteen

Maankäytön, erityisesti maa- ja metsätalouden, ilmastotoimet ovat isossa roolissa, kun Suomi pyrkii hiilineutraaliksi. Mahdollisuudet ilmastonmuutosta aiheuttavien päästöjen vähentämiseksi ovat Luonnonvarakeskus Luken tutkimusten mukaan jopa suuremmat kuin liikenteen.

Erityisesti maa- ja metsätalouskäytössä olevien turvemaiden päästöjä voidaan Luken mukaan vähentää roimasti. Suurin potentiaali päästövähennyksiin on juuri tällaisten turvemaametsien päästövähennyksillä, koska niitä on Suomessa niin paljon.

Maankäyttösektorin mahdollisuudet päästövähennyksiin. Laaja-alaisesti toteutettuna turvemaametsien oikeanlaisella käsittelyllä saataisiin aikaan suurimmat päästövähennykset. Nopeimmat ja helpoimmat toimet ovat Luonnonvarakeskuksen mukaan turvemaapelloilla ja metsäkadon estämisessä.Jyrki Lyytikkä / Yle

Jos Suomessa siirryttäisiin rehevissä turvemetsissä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, päästöjä voitaisiin vähentää yli kaksi miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuoteen 2035 mennessä. Turvemaiden käsittelyllä päästöt vähenevät lisäksi heti.

– Se tarkoittaisi, että kaikki ravinteiset turvekankaat, jotka puuston järeydeltään tulevat hakkuuvaiheeseen, päätehakkuun [=avohakkuu] sijaan tehtäisiin siirtyminen jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, sanoo Luken tutkimusprofessori Raisa Mäkipää.

Kuivatettujen turvepohjaisten metsien maaperästä eli turpeesta vapautuvien kasvihuonekaasujen vaikutus hiilidioksidiekvivalenttitonneina (7 miljoonaa tonnia) vastaa neljännestä Suomen metsien hiilinieluista (28 miljoonaa tonnia).

Nopeimmat ja helpoimmat maankäytön päästövähennykset saataisiin aikaan hillitsemällä metsäkatoa, varsinkin vähentämällä turvepeltojen raivausta sekä turvemaapeltojen kuriin laittamisella.

Uusien turvepeltojen raivaaminen pitäisi Luken mukaan lopettaa heti ja käytöstä poistuvia turvepeltoja muuttaa kosteikoiksi tai metsittää.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Raisa Mäkipää suosittelee jatkuvapeitteistä kasvatusta reheviin, ojitettuihin suometsiin.Mårten Lampén / Yle Metsänomistajat ja metsäyhtiöt kiinnostuneita

Lopulta tavoitteen toteutuminen on kiinni siitä, ottavatko metsänomistajat jatkuvapeitteisen kasvatuksen käyttöön.

Monet ovat menetelmästä kiinnostuneita, ja isot metsänomistajat ovat jo osittain siirtäneetkin metsiään tämänkaltaisten hakkuiden piiriin. Esimerkiksi Metsähallitus kertoo siirtyneensä turvemetsissä tähän suuntaan.

Mäkipää uskookin, että suuressa osassa turvemetsiä siirrytään jatkuvapeitteiseen kasvatukseen pikku hiljaa.

– Tämä kasvatustapa on metsänomistajalle myös taloudellisesti kannattavampi kuin kiertoaikametsätalous näillä ravinteisilla kuusivaltaisilla turvemailla. Metsänomistaja saa tuloja 15 vuoden välein, Mäkipää sanoo.

Tällä hetkellä tuet edelleen kannustavat ojien kaivamiseen, avohakkuisiin ja taimien istutukseen.

– Nykyiset tuet eivät kohtele metsänkäsittelytapoja neutraalisti ja tasapuolisesti, Mäkipää sanoo.

Lue myös:

Suometsille suositellaan jatkuvaa kasvatusta, mutta onko Suomi valmis metsänhoidon muutoksiin? Asiantuntija: "Ihmiset ovat erittäin poteroituneita omiin näkemyksiinsä"

Suomessa luotiin valtava ongelma, jonka korjaamiseen menee vuosisatoja: soista tehtiin metsää vuosia, koska sen ilmastovaikutuksia ei tajuttu

Kävimme kolmessa metsässä, joiden omistajat ovat luopuneet avohakkuista – ja se onkin usein kannattavaa myös metsänomistajan kannalta

Metsien ja soiden muokkaus kostautuu ennennäkemättömällä tavalla vesistöissä – ranta-asukkaat ovat tilanteesta paremmin perillä kuin tutkijat

Pohjoisen selluhankkeita varjostavat isot ympäristöriskit – tutkimus varoittaa uusista ilmasto- ja vesistöpäästöistä nykyhakkuilla

Opiskelijapula piinaa luonnontieteitä aina vain, vaikka sisään pääsisi vähäisin näytöin: "Olen kirjoittanut lyhyen matikan ja silti pärjään”

15.04.2021 - 20:05

Kun korkeakoulujen yhteishaussa samat alat keikkuvat suosituimpina vuodesta toiseen, on tilanne sama myös vähiten haetuilla aloilla. Tänä keväänä häntäpäässä olivat jälleen luonnontieteelliset alat.

Niiden hakijamääristä ollaan oltu huolissaan jo pitkään. Luonnontieteen alojen uusien yliopisto-opiskelijoiden määrä ei ole kasvanut viimeiseen viiteen vuoteen.

Yhteishaussa vähiten hakijoita suhteessa aloituspaikkoihin saaneiden koulutusohjelmien kärjessä on kaksi matemaattisten aineiden koulutusohjelmaa. Ne ovat kumpikin Itä-Suomen yliopistossa Joensuun kampuksella.

Lue lisää: Katso Ylen yhteishakukoneesta, kuinka moni kilpailee kanssasi samasta opiskelupaikasta – tutut alat suosiossa myös tänä keväänä

Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan professori Elina Oksasen mukaan Itä-Suomen yliopistossa jopa puolet aloituspaikoista matematiikan, fysiikan ja kemian koulutusohjelmiin jää täyttämättä.

Toisaalta taas suosituimmille aloille, kuten lääketieteelliseen, hakijoita voi yhtä aloituspaikkaa kohden olla kymmenkertainen määrä.

– Voi olla, että matemaattiset aineet mielletään vaikeiksi. Tuleeko joillekin uskon puute, ettei minusta voi tulla fyysikkoa tai matemaatikkoa? Lääketiede tai lakipykälien opiskelu voi olla paljon vaativampaa, Oksanen pohtii.

Ennakkoluulot värittävät alaa

Myös opiskelijat ovat huomanneet, että osalla on luonnontieteistä tietynlainen käsitys.

– Itseänikin opiskeluihin hakeutuminen jännitti aluksi, sillä en ole ollut hirveän lahjakas matematiikassa. Mutta asiat ovat sujuneet hyvin, sanoo fysiikan opiskelija Antti Vilokki Itä-Suomen yliopistosta.

Fysiikan ja matematiikan aineenopettaja- ja luokanopettajaopiskelija Akseli Huru tietää myös, että monilla ihmisillä on ennakkoluuloja alasta.

– Olen kirjoittanut lyhyen matikan ja silti pärjään täällä, toteaa Huru.

Itä-Suomen yliopiston kemian laitoksen johtaja Mika Suvanto myöntää, että alan mielikuvilla on vaikutusta pieniin hakijamääriin. Hänen mielestään oppisisältöjä ja monipuolisia työmahdollisuuksia pitäisi avata paremmin jo aikaisessa vaiheessa.

Töistä luonnontieteilijöillä ei tule olemaan pulaa. Mutta jos hakijamäärät entisestään tippuvat, edessä voi olla ongelmia. Mika Suvannon mukaan luonnontieteiden osaajat ovat Suomen taloudelle ja yhteiskunnalle välttämättömiä.

– Osaajapula on yhteinen ongelmamme. Voimme paikata tilannetta kansainvälisellä osaamisella, mutta tarvitsemme myös kotimaisia tekijöitä, Suvanto sanoo.

Itä-Suomen yliopiston kemian laitoksen johtaja Mika Suvannon mukaan opiskelijapula luonnontieteissä on eurooppalainen ilmiö.Ari Haimakainen / Yle Pitkän linjan ongelma

Matemaattisten alojen pula opiskelijoista on ollut pitkään jo laajempi ongelma. Itä-Suomen yliopiston kemian laitoksen johtajan Mika Suvannon mukaan ilmiö ulottuu koko Eurooppaan.

Vaikka lukioissa kovat luonnontieteet ovat nousseet suosioon, ei se näy luonnontieteisiin hakijoiden joukossa.

– Matemaattisia aineita ei opiskella lukiossa kiinnostuksesta, vaan siksi että päästäisiin esimerkiksi lääkikseen. Eli osaajat menevät muille aloille ja sen vuoksi hakijamäärät ovat meille pieniä, Aleksi Vähäkangas toteaa.

Professori Elina Oksanen tietää, että matematiikan, fysiikan ja kemian osaajille on kova kysyntä koko ajan. Heitä tarvitaan entistä enemmän tulevaisuuden työtehtäviin, joissa korostuu monipuolisuus ja monitieteellisyys.

Oksanen työskentelee itse ilmastonmuutokseen liittyvien kysymysten parissa.

– On jo vaikeaa löytää ihmisiä, jotka pystyvät mallintamaan tai joilla olisi laaja-alaista pohjatietoa luonnontieteellisistä ilmiöistä.

Aloituspaikkojen määrä vaihtelee

Korkeakoulujen aloituspaikkojen määrä vaihtelee aloittain. Suuria muutoksia vuositasolla ei ole, mutta pientä vaihtelua on havaittavissa. Esimerkiksi kasvatusala koki pienen notkahduksen muutama vuosi sitten, mutta nyt suunta on kääntynyt taas nousuun.

Hakijoiden määrä aloituspaikkoja kohden riippuu myös siitä, onko aloituspaikkoja tullut lisää.

Silloin se voi näyttäytyä niin, että alan vetovoima laskisi vaikka tarjontaa tulee enemmän.

– Sinänsä on hyvä asia, mitä lähempänä vetovoimaluku on. Sillä jos yhtä aloituspaikkaa tavoittelee kymmenen hakijaa, niin se ei ole hyvä ja silloin hakijasuma kasautuu, kertoo Opetushallituksen erityisasiantuntija Merja Väistö.

Myös koulutuksen jälkeinen työllistyminen on tärkeä näkökulma. Ei ole järkevää pitää suuria aloituspaikkojen määriä, jos korkeakoulutetut jäävät lopulta työttömiksi.

– Tarjolla oleva aloituspaikkamäärä perustuu todelliseen tarpeeseen, aluen tavoitteet ja työvoimavaatimukset huomioon ottaen, kertoo Merja Väistö.

Lue lisää:

Pitkän matematiikan ja luonnontieteiden suosio räjähti todistusvalinnan takia – kuusi jo kirjoitettua eximiaa ei riitä Ella Pulliselle

Aiheesta voi keskustella 16.4. kello 23.00 saakka.

Juuri päättynyt sisällissota leimasi oppivelvollisuuden säätämistä sata vuotta sitten: porvarit pelkäsivät vallankumousta ja sdp ahdistui uskonnonopetuksesta

15.04.2021 - 19:21

Oikeiston oli vallannut kulttuuripessimismi.

Suomeen oltiin vihdoin vuonna 1920 säätämässä oppivelvollisuuslakia, mutta estäisikö se uuden kapinan.

Juuri päättynyt sisällissota oli murentanut porvariston uskoa rahvaan pohjimmaiseen kunnollisuuteen. Sota oli synkimmän konservatiivisen näkemyksen mukaan seurausta työväestön vallanneesta joukkohysteriasta.

Uhkaisiko länsimaista sivistystä rappio? Ehkä täydellinen tuho?

Siitä olivat kirjoittaneet menestysteoksia niin saksalainen Oswald Spengler kuin ranskalainen Gustave Le Bon, jonka vuonna 1912 suomennettu kohukirja Joukkosielu kiersi pessimistien lukupiireissä.

Le Bonin mukaan joukkoliikkeissä tiivistyi niin tyhmyys kuin raakuuskin, eikä kehitystä pysäyttäisi mikään. Ei edes kansanvalistus.

Valkoisen Suomen oikealla laidalla epäiltiin, oliko rahvas ylipäänsä kehityskelpoista. Kysyttiin, voiko kaikkia lapsia yhtä voimaperäisesti viedä koulussa eteenpäin.

Kokoomuksen kansanedustaja Juhani Arajärvi huomautti oppivelvollisuuslaista käydyssä keskustelussa syksyllä 1920:

"Vuoden 1918 sodan mellakoitsijoista suurin osa oli käynyt kansakoulun -- ei ole varma että ihmiset kaikinpuolin viisastuvat jos ne käyvät kansakoulun."

Kansa ei ehkä tarvinnutkaan yhteistä koulua.

Vuonna 1905 yli puolet lapsista ei käynyt kansakoulua

Suomeen oli yritetty saada kaikkia lapsia koskevaa oppivelvollisuutta pitkään.

Jos Suomi meinasi olla kansakunta muiden joukossa, oli sen kansalaisten osattava lukea ja laskea - sitä vaati sekä kehittyvä teollisuus että näköpiirissä häämöttävä demokratia.

– Maksutonta opetusta siivitti ajatus kansakunnan rakentamisesta. Se tarvitsi valistuneita kansalaisia, jotka osaisivat hoitaa niin omat kuin yhteisetkin asiat, sanoo koulutuksen historiaa tutkinut professori emerita Sirkka Ahonen.

Suomi oli asiassa auttamatta myöhässä. Euroopassa oppivelvollisuus puuttui Suomen ohella vain Neuvosto-Venäjältä. Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa laki oli säädetty jo 1800-luvun alkupuoliskolla.

Oppivelvollisuuslaki paransi erityisesti maaseudun lasten koulunkäyntimahdollisuuksia. Kuvassa Varpasen koulun oppilaita 1920-luvulla.Pielisen museo / Finna

Kansakoululaitos oli toki perustettu jo vuonna 1866, mutta se ei tavoittanut läheskään kaikkia.

Erityisesti maaseudulla lapsia ei useinkaan haluttu lähettää kouluun, koska heitä tarvittiin työvoimaksi. Moni talonpoika piti halvempaa ja vähemmän aikaa vievää kirkon kiertokoulua riittävänä sivistyksen lähteenä. Osa epäili kansakoulun kasvattavan lapsista herroja.

Seuraava koulutuksen taitekohta oli vuoden 1898 piirijakoasetus. Byrokraattiselta kuulostava muutos moninkertaisti kansakoulujen määrän, sillä se pakotti kunnat jakamaan alueensa koulupiireihin ja rakentamaan niihin koulut. Koulupiirijako oli voimassa lähes 100 vuotta ja sen määrittämä enintään viiden kilometrin koulumatka on monelle tuttu.

Piirijakoasetuskin jäi osin tehottomaksi, sillä se ei velvoittanut koulunkäyntiin. Monen kunnan onnistui myös kiertää asetusta ja välttää uuden koulun aiheuttamat kustannukset.

Oppivelvollisuuslain tarpeellisuudesta todistaa tilastotieto vuodelta 1905: alle 40 prosenttia 9–15 -vuotiaista kävi kansakoulua.

Suomessa puhalsivat kuitenkin jo uudistuksen tuulet: vanha säätyihin perustunut edustusjärjestelmä oli korvautumassa puolueisiin ja yleiseen äänioikeuteen pohjaavalla yksikamarisella eduskunnalla.

Edistyksen ilmapiirissä alettiin valmistella myös oppivelvollisuuslakia. Kaikki puolueet asettuivat lain taakse ja se hyväksyttiin eduskunnassa vuonna 1910.

Venäjällä tuulen suunta oli kuitenkin jo ehtinyt kääntyä. Toinen sortokausi oli alkanut, eikä venäläismielinen senaatti hyväksynyt lakia.

Viekö koulu vallankumoukseen vai vakauteen?

Oppivelvollisuuslain säätäminen jäi juuri itsenäistyneen Suomen tehtäväksi.

Vuosikymmenen takainen yksimielisyys oli kuitenkin tiessään, kun lakia alettiin taas käsitellä eduskunnassa vuonna 1920.

– Sisällissodan vaikutus näkyi oppivelvollisuuskeskustelussa selvästi. Usko valistukseen, edistykseen ja yhtenäiseen kansaan oli vesittynyt, Sirkka Ahonen sanoo.

Vuoden 1918 sisällissota rikkoi kansan yhtenäisyyden ja se näkyi pari vuotta myöhemmin oppivelvollisuuskeskustelussa.Lappeenrannan museot / Finna

Päävastuu lain edistämisestä oli edistysmielisellä Maalaisliiton ja Edistyspuolueen hallituksella. Sisällissodan kahtia repimä kansa piti eheyttää ja siinä tehtävässä kaikkia koskeva koulu olisi tärkeässä roolissa.

Opetusministeri Mikael Soininen tulkitsi punakapinan johtuneen kiihotuksesta, jota kouluttamaton työväestö ei osannut vastustaa. Soinisen mielestä kansanopetus siis varjelisi sisällissodan kaltaiselta katastrofilta.

Eduskunnan ainoa työväenpuolue sosialidemokraatit oli ehkä kiivain oppivelvollisuuden kannattaja. SDP:n tulkinta koulutuksen vaikutuksesta oli tosin varsin erilainen kuin keskustalaisen hallituksen: koulutus olisi tie luokkatietoisuuteen ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan.

SDP:n kritiikin kohteena oli kansakoulun opetusohjelma, jota se piti valkoisen Suomen perinteen vaalijana. Erityisesti SDP vaati uskonnonopetuksen poistamista opetusohjelmasta. Uskonnonopetuskiista meinasi kaataa koko lain ja lopulta kaikkia oppiaineita koskeva lista poistettiin laista.

Kokoomuksen kanssa SDP kävi luokkataistelun sävyjä saaneen väittelyn oppivelvollisuuden aiheuttamista kustannuksista. SDP huomautti, että koulutuksen osuus budjetista oli vain 5 prosenttia, kun puolustusmenot veivät 20 prosenttia.

Demareiden mielestä "poliisivaltiosta oli aika tehdä kulttuurivaltio". Oikeistosta huomautettiin juuri itsenäistyneen Suomen huterasta asemasta, jota horjutti myös sisäinen epävakaus. Tässä yhteydessä ääneen pääsivät myös oikeiston kulttuuripessimistit, jotka siis epäilivät koko rahvaan koulutuksen mielekkyyttä.

Ehkä kriittisin oppivelvollisuuslakia kohtaan oli RKP - se piti sitä kalliina ja kulttuuripoliittisesti arveluttavana - ja esitti lain lepäämään jättämistä.

Oppivelvollisuuslaki kuitenkin hyväksyttiin marraskuussa 1920 keskustan ja vasemmiston äänin 111-55. Laki astui voimaan 15. huhtikuuta 1921.

Professori emerita Sirkka Ahonen on tutkinut oppivelvollisuuslaista käytyä eduskuntakeskustelua.Mårten Lampén / Yle Valkoisen Suomen oppivelvollisuuskoulu

Millainen koulu Suomeen sitten saatiin tasan 100 vuotta sitten? Tuliko siitä koko kansan koulu niinkuin alunperin oli tarkoitus?

Sirkka Ahosen mukaan oppivelvollisuuskoulu oli valkoisen Suomen koulu, jossa vallitsivat talonpoikaiset hyveet kodista, uskonnosta ja isänmaasta. Uskonnonopetuskin oli mukana opetussuunnitelmassa, kun se pari vuotta oppivelvollisuuslain voimaantulon jälkeen hyväksyttiin.

Myös opettajakunta omaksui valkoisen Suomen aatemaailman. Kun vielä 1900-luvun alussa opettajaseminaareissa saattoi olla työväenliikkeen aktiiveja, oli moinen 1920-luvulla lähes mahdotonta.

– Punaisten puolella sotineista opettajista tehtiin ilmiantoja kouluylihallitukselle, Ahonen sanoo.

Kuvaamataidon tunti Jyväskylän seminaarissa 1900-luvun alkupuoliskolla.Jyväskylän yliopisto / Finna

Vuonna 1921 ei syntynyt aivan koko kansan koulua siinäkään mielessä, että laki vapautti oppivelvollisuudesta "surkeista oloista lähtöisin olevat lapset" sekä niin sanotut erityistarpeiset lapset. Köyhyys ja oppimisvaikeudet olivat siis peruste jäädä pois koulusta.

– Kaikista hankalimmassa asemassa olleet, ne, jotka ehkä olisivat eniten tarvinneet koulun tukea, jäivät sitä vaille, Ahonen huomauttaa.

Toisaalta oppivelvollisuuslain myötä koulutie avautui niille noin viidennekselle 7–12 -vuotiaista lapsista, jotka olivat jääneet opetusta vaille.

Myös alueellinen tasa-arvo parani, vaikkakin lain toteutukseen myönnettiin siirtymäaikaa niin, että syrjäisimmät maaseutupitäjät tulivat oppivelvollisuuden piiriin vasta juuri ennen toista maailmansotaa.

Oppivelvollisuuslakiin jäi siis valuvikoja, joita korjailtiin erityisesti peruskoulua perustettaessa 1970-luvulla. Jo 1960-luvulla oppivelvollisuusikää pidennettiin 16 vuoteen. Viime vuonna ikäraja nostettiin 18 vuoteen. Taustalla oli erityisesti huoli nuorten syrjäytymisestä.

Sirkka Ahonen ei huomannut viimeisimmässä oppivelvollisuuskeskustelussa kaikuja sadan vuoden takaa.

– Nyt puhuttiin aika lailla vain rahasta.

Lue myös:

Sata vuotta täyttävä oppivelvollisuuslaki yhdisti sisällissodan repimän kansan

Eduskunnan keskustelu oppivelvollisuuden laajentamisesta yltyi kiivaaksi

Työikäiset raportoivat koronarokotteiden haittavaikutuksista eniten – listasimme yleisimmät haitat jokaisesta Suomessa käytetystä rokotteesta

14.04.2021 - 19:03

Koronavirusrokotteiden aiheuttamista haittavaikutuksista käytävä keskustelu on keskittynyt viime aikoina muutamiin erittäin harvinaisiin sivuvaikutuksiin, kuten veritulppiin.

Rokotteiden yleisimmät haittavaikutukset ovat kuitenkin tyypillisiä yleisoireita ja -särkyjä, ja niitä voi tulla mistä tahansa rokotteista.

– Ne ovat ehdottomasti samoja kuin muissakin rokotteissa, vahvistaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean ylilääkäri Maija Kaukonen.

Kaukosen mukaan nämä tyypilliset oireet johtuvat elimistön immunipuolustusvasteen aktivoitumisesta. Yleiset haittavaikutukset olivat tiedossa jo rokotteiden kolmosvaiheen tutkimusten jälkeen. Fimealle raportoidut haittavaikutukset noudattavat hyvin pitkälti kansainvälisissä tutkimuksissa kuvattuja oireita.

Jyrki Lyytikkä / Yle

Kaikkiaan Fimeaan on raportoitu vajaat 1 400 haittavaikutustapausta. Niistä suurempi osa, hieman yli 800, on ei-vakaviksi luokiteltuja. Noin kolmasosassa ilmoituksista haitat on arvioitu vakaviksi.

Haittavaikutusraporteissa kerrotaan yleensä useammasta erilaisesta oireesta. Fimean mukaan oireita luetellaan keskimäärin viisi ilmoitusta kohden. Sen vuoksi haittavaikutusoireita on enemmän kuin varsinaisia tapauksia.

Ilmoitukset ovat painottuneet työikäisiin rokotettuihin.

Laskimme Fimean tilastoista yleisimmät ilmoitetut haittavaikutukset. Koko tilasto on nähtävissä Fimean sivulla.

Comirnaty, Biontech ja Pfizer Jyrki Lyytikkä / Yle

Fimeaan ilmoitetuista Pfizerin ja Biontechin rokotteen haittavaikutuksista yleisimmät ovat kuume, päänsärky, erilaiset kivut sekä väsymys.

Myös kansainvälisissä tutkimuksissa, joista uutisoi muiden muassa brittiläinen Guardian-sanomalehti, nämä on mainittu yleisimpien joukossa.

Kaikkein yleisin oire kansainvälisissä tutkimuksissa oli pistoskohdan kipu, yli 80 prosentilla rokotetuista. Rokotuskohdan kipu saattaa olla Suomessakin yleisempää kuin Fimealle ilmoitetuissa haittavaikutuksissa, sillä Fimeaan ilmoitetaan useimmiten useammasta kuin yhdestä oireesta.

Valmisteyhteenvedon mukaan muita yleisimpiä haittavaikutuksia olivat kansainvälisissä tutkimuksissa väsymys, yli 60 prosentilla rokotetuista, päänsärky (yli 50 %), lihaskipu ja vilunväristykset (yli 30 %), nivelsärky (yli 20 %) sekä kuume ja injektiokohdan turvotus (yli 10 %).

Haittavaikutukset olivat yleensä voimakkuudeltaan lieviä tai keskivaikeita ja väistyivät muutaman päivän kuluessa rokottamisesta.

Pfizerin rokotteessa kansainvälisesti tyypillistä on se, että se tuottaa enemmän haittavaikutuksia toisen rokoteannoksen jälkeen. Suomessa toisia rokoteannoksia on annettu vasta verrattaen vähän: alle yksi kymmenestä rokotetusta on saanut toisen annoksen.

Mitä Comirnaty-rokote sisältää?

  • Rokote ei sisällä eläviä taudinaiheuttajia.
  • Vaikuttavana aineena on lähetti-RNA:ta (mRNA) eli ribonukleiinihappoa, joka sisältää SARS-CoV-2 viruksen pintaproteiinin valmistusohjeen.
  • Rokote sisältää pienen määrän polyetyleeniglykolia (PEG) eli makrogolia.
  • Apuaineena on suoloja, sokereita, rasvoja ja vettä.
  • Rokote ei sisällä säilöntäaineita eikä tehosteainetta.
COVID-19 Vaccine Moderna

Modernan rokotteesta on tehty Fimealle 25 haittavaikutusilmoitusta. Niistä 12 on arvioitu vakaviksi ja 13 ei-vakavaksi. Niissä on ilmoitettu rokotusraajan kivusta, lihaskivuista, pahoinvoinnista ja erilaisista rokotuskohdan reaktioista.

Myös kansainvälisesti yleisin oire on ollut pistoskohdan kipu, yli 80 prosentilla rokotetuista. Muita oireita ovat olleet väsymys, päänsärky sekä erilaiset muut säryt.

Toisen annoksen jälkeen myös Modernan rokotteessa on kirjattu enemmän haittavaikutuksia. Toisen annoksen jälkeen yli 60 prosenttia rokotetuista kärsi väsymyksestä, päänsärystä tai lihaskivuista.

Mitä Modernan rokote sisältää?

  • Rokote ei sisällä eläviä taudinaiheuttajia.
  • Vaikuttavana aineena on lähetti-RNA:ta (mRNA) eli ribonukleiinihappoa, joka sisältää SARS-CoV-2 viruksen pintaproteiinin valmistusohjeen.
  • Rokote sisältää pienen määrän polyetyleeniglykolia (PEG) eli makrogolia.
  • Apuaineena on suoloja, sokereita, rasvoja ja vettä sekä pieniä määriä muita aineita, jotka ylläpitävät rokotteen oikeaa koostumusta.
  • Rokote ei sisällä säilöntäaineita eikä tehosteainetta.
Vaxzevria, Astra Zeneca Jyrki Lyytikkä / Yle

Astra Zenecan rokote on noussut esiin ennen kaikkea mahdollisen veritulppariskin myötä. Eniten haittavaikutuksia on kuitenkin raportoitu varsin tavanomaisista oireista: kuumeesta, päänsärystä, lihaskivuista ja muista yleisoireista.

Myös Vaxzevrian valmisteyhteenvedon mukaan kansainvälisissä tutkimuksissa yleisimpiä haittavaikutuksia olivat injektiokohdan arkuus ja injektiokohdan kipu, joita kuvasivat yli puolet rokotteen saaneista. Määrä on kuitenkin pienempi kuin Pfizerin rokotteen kohdalla.

Yli puolet kertoi myös päänsärystä ja väsymyksestä. Yli 40 prosenttia rokotteen saaneista valitti lihaskipua ja huonovointisuutta kansainvälisten tutkimusten yhteydessä. Kuume nousi noin kahdeksalle prosentille rokotetuista kansainvälisissä tutkimuksissa.

Valtaosa haittavaikutuksista oli vaikeusasteeltaan lieviä tai kohtalaisia, ja ne korjaantuivat yleensä muutaman päivän kuluessa rokotuksen jälkeen.

Astra Zenecan kohdalla Fimeaan on raportoitu raajojen syviä laskimotukoksia tai niiden epäilyjä kymmenessä ilmoituksessa. Osassa ilmoituksista ei ollut tietoa siitä, oliko syvä laskimotukosdiagnoosi vahvistettu vai poissuljettu.

Näiden lisäksi on ilmoitettu joitakin pinnallisten laskimoiden tukoksia tai tulehduksia sekä keuhkoveritulppia. Tiedossa ei toistaiseksi myöskään ole, onko näillä suora yhteys rokotukseen.

– Hyvä uutinen on se, että yleistä veritulppariskiä rokotteilla ei ole. Sen sijaan veritulppiakin aiheuttava harvinainen hyytymishäiriö on todettu Astra Zenecan tapauksessa niin, että se todennäköisesti johtuu rokotteesta. Johnson & Johnsonin rokotteesta tämä on tutkinnan alla. Molemmat ovat adenovirusvektorirokotteita, selventää Fimean Maija Kaukonen.

Mitä Astra Zenecan rokote sisältää?

  • Rokote ei sisällä eläviä koronavirustaudin aiheuttajaviruksia. Rokote sisältää eläviä muokattuja adenoviruksia, jotka eivät voi aiheuttaa oireita tai lisääntyä.
  • Vaikuttavana aineena on adenovirusta, joka sisältää SARS-CoV-2 viruksen pintaproteiinin koodin.
  • Apuaineena on aminohappoa, suoloja, sokereita, alkoholia, polysorbaatti 80 ja vettä.
  • Rokote ei sisällä tehosteainetta.
Allerginen reaktio on mahdollinen

Haittavaikutuksissa on raportoitu myös eri asteisia allergisia oireita. Kaikki koronavirusrokotteet, aivan samoin kuin kaikki muutkin rokotteet, voivat aiheuttaa allergisen reaktion.

– Ihmisen elimistö on siitä ovela, että se pystyy kehittämään allergiaa melkein mille tahansa, Kaukonen muistuttaa.

Hänen mukaansa koronavirusrokotteista on jonkin verran yleisempää saada anafylaktinen reaktio eli vaikea yliherkkyysreaktio, johon liittyy muun muassa hengenahdistusta.

Vakavia allergisia reaktioita eli anafylaksioita on ilmennyt neljälle rokotetulle sataatuhatta mRNA-rokotteella rokotettua kohden, ilmenee THL:n tutkimuksesta. Se on jonkin verran muita rokotteita enemmän. Adenovirusvektorirokotteen aiheuttamat vakavat allergiset haitat ovat samaa luokkaa kuin muilla rokotteilla.

Etupäässä allergiaoireet ovat kuitenkin olleet ihon punotusta tai kihelmöintiä ja nokkosrokon tyyppisiä oireita. Hengenahdistus oli mainittu yleensä yhdessä muun allergisen reaktion tyyppisen oirekuvan tai muuten pian rokottamisen jälkeen ilmenevien, ohimenevien oireiden kanssa.

Kihelmöinnin tunnetta ilmoitettiin useimmiten allergistyyppisen reaktion yhteydessä, esimerkiksi suun, kasvojen tai kurkun kihelmöintinä. Samoin silmien kirvelyä on raportoitu.

Allergisten oireiden lisäksi on kirjattu myös esimerkiksi vyöruusun puhkeamisesta koronarokotuksen jälkeen. Lähes kaikilla aikuisilla on kehossaan vesirokkovirus lapsuuden sairastelun jäljiltä. Puolustuskyvyn heiketessä ohimenevästi vesirokkovirus voi aktivoitua ja aiheuttaa vyöruusun.

Kuolemantapauksia iäkkäillä rokotetuilla

Vaikeimmissa tapauksissa Fimeaan on kirjattu myös rokotusten jälkeisiä kuolemantapauksia. Kaikkiaan on kirjattu 53 koronarokotuksiin liittyvää haittavaikutusilmoitusta, joissa kerrotaan potilaan menehtyneen.

Kaksi potilaista oli saanut Modernan, kuusi Astra Zenecan Vaxzevria -rokotteen ja loput 45 Comirnaty -rokotteen.

Valtaosa Fimeaan kirjatuista tapauksista koskee hyvin iäkkäitä, yli 80-vuotiaita rokotettuja.

– Alkuvaiheessa on rokotettu hoivakotiasukkaita tai muuten erittäin iäkkäitä ihmisiä. Heidän kohdallansa heidän odotettu elinaikansa ilman rokottamistakaan ei ole kovin pitkä. Osa näistä liittyy ihan luonnolliseen menehtymiseen, Kaukonen sanoo.

Fimean mukaan yhteensä 26:lle potilaalle ilmaantui oireita, kuten kuume, tai yleisvointi lähti laskuun rokottamista seuraavina vuorokausina.

– Vaikka heidän katsotaan menehtyneen pitkälle edenneisiin perussairauksiin tai niiden komplikaatioihin, rokotteen mahdollista myötävaikuttavaa roolia ei voida täysin poissulkea, Fimean raportissa mainitaan. Monessa tapauksessa odotetaan kuitenkin tarkempia lisätietoja.

THL selvitti rekisterien avulla sitä, poikkeaako rokotettujen henkilöiden kuolleisuus väestön keskimääräisestä kuolleisuudesta. Tietoja on selvitetty ensimmäisten 230 000 rokotetun henkilön osalta. Kun huomioitiin muun muassa henkilöiden ikä, sairaudet ja sukupuoli, oli rokotettujen kuolleisuus pienempää kuin rokottamattomilla.

Lue myös:

Astra Zeneca -rajoituksesta rokotustahtiin noin kuukauden viive – yksi Suomen kolmesta hyytymishäiriön saaneesta kuollut

Suomen rokoteasiantuntijat pitävät Astra Zenecan ikärajan ennallaan terveysriskien takia – annetaan vain yli 65-vuotialle

Veritulppaan sairastuu vuosittain 5 500–11 000 suomalaista ja rokotehaittailmoituksia on yhdeksän – EMA:n selvityksestä toivotaan valoa asiaan

Katso uusin Yle Mix: Kuulokkeet vaaraksi korville?

14.04.2021 - 18:09

Miten sinun korvasi jaksavat kuulokkeiden käyttöä? Etäaikana niistä on hankala päästä eroonkaan.

Yle Mixin uudella videolla Kiia vierailee Aalto-yliopiston äänilaboratoriossa, jossa professori Vesa Välimäki testaa kuulokkeita keinotekoisen pään avulla.

Aiheuttaako moottorisahan ääni kuulovaurion? Ovatko puhelimen mukana tulevat kuulokkeet oikeasti hyvät? Milloin korvat kaipaavat tuuletustaukoja?

Lääkäri Riina Niemensivu kertoo, milloin musiikin kuuntelu vaarantaa kuulon.

Luvassa myös kuulotestin lasten ja aikuisten välille!

Yle Mixin videot ilmestyvät YouTubeen ja Yle Areenaan keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Voit seurata meitä myös Tiktokissa tunnuksella @ylemix.

Lue lisää:

"Kommentoi tuonne alle, jos sulla on juttuaiheita" – Yle Mix on uutispalvelu lapsille, katso ensimmäinen video Areenasta tai Youtubesta

Katso uusin Yle Mix: Kuinka jaksat tässä pimeässä?

Pitkittynyt yskä on yleinen vaiva, ja korona-aikana se häiritsee arkea tavallistakin enemmän – lupaavalle yskänlääkkeelle haetaan myyntilupaa

14.04.2021 - 05:52

Pitkittynyt yskä on koronapandemian aikana tavallistakin hankalampi vaiva. Yskijä saa ikäviä katseita, vaikka kyse olisi pitkäaikaisesta vaivasta eikä tarttuvasta taudista.

Itä-Suomen yliopiston keuhkosairauksien professorin Heikki Koskelan mukaan pitkittynyt yskä aiheuttaa potilaille stressiä.

– Pitkittynyt yskä rajoittaa ihmisten elämää aika paljon. Varsinkin korona-aikana tämä on korostunut. Kun ihminen yskii, kanssaihmiset aika herkästi ajattelevat, että tässä on nyt koronan kanssa tultu kauppaan tai muuhun yleiseen tilaan.

Normaalioloissakin krooninen yskä heikentää elämänlaatua, ja osa pitkittyneestä yskästä kärsivistä rajoittaa sosiaalista elämäänsä. Elokuvissa, teatterissa tai kokouksissa on ikävää köhiä. Öisin yskä voi häiritä omaa tai vieressä nukkuvan unta.

Pitkittyneen yskän syy ei aina löydy

Yskä on yleisimpiä lääkärikäyntien syitä. Heikki Koskelan mielestä lääkäriin onkin syytä mennä siinä vaiheessa, kun yskä on jatkunut kolme viikkoa.

Myös pitkittynyt yskä on yleinen vaiva. Yskä määritellään krooniseksi, kun se jatkuu yli kahdeksan viikkoa.

– Yskä on joillakin potilailla hyvin pitkäaikaista. Pienellä osalla se saattaa olla jopa kymmenien vuosien vaiva, Heikki Koskela sanoo.

Heikki Koskelan tutkimusryhmän muutaman vuoden takaisten tulosten mukaan yli kaksi kuukautta jatkuneesta yskästä kärsi tutkimushetkellä melkein kymmenesosa tutkituista työikäisistä. Samansuuntaisia tuloksia on saatu muistakin maista.

Keuhkosairauksien professorin Heikki Koskelan mukaan pitkittynyt yskä on korona-aikana potilaille tavallistakin stressaavampi vaiva. Asia on noussut usein esiin hänen potilastyössään Kuopion yliopistollisen sairaalan keuhkosairauksien klinikalla. Toni Pitkänen / Yle

Tavallisia syitä pitkittyneen yskän taustalla ovat muun muassa krooninen nuha, astma ja krooninen ruokatorven tulehdus. Yskä voi olla myös jonkin lääkkeen, kuten verenpaineen ja sydäntautien hoidossa käytettävien ACE-estäjien haittavaikutus. Yskän taustalla voi olla myös esimerkiksi tupakointi.

Aina syytä ei kuitenkaan löydy. Heikki Koskelan mukaan noin 20–30 prosentilla potilaista pitkittyneen yskän syy jää epäselväksi.

Euroopan lääkevirasto arvioi, saako uudenlainen yskänlääke myyntiluvan

Kaikille yskäpotilaille ei tällä hetkellä ole tehokasta hoitoa. Hankalassa asemassa ovat varsinkin ne, joiden yskälle ei löydy syytä. Samoin ne, joilla taustalta löytyy esimerkiksi astma, mutta lääkitys ei tehoa.

– Nämä kaksi ryhmää ovat olleet hankaluuksissa, koska heille ei oikein ole olemassa hyvää yskänlääkettä, Heikki Koskela sanoo.

Osa näistä potilaista voi Koskelan mukaan saada merkittävää apua tulossa olevista uusista yskänlääkkeistä. P2X3-vastavaikuttajien lääkeryhmään kuuluvat lääkkeet toimivat hillitsemällä yskärefleksin yliherkkyyttä.

Pisimmällä näistä uusista yskänlääkkeistä on tällä hetkellä MSD-yhtiön gefapixant-lääke.

– Se ei ole ihmelääke. Tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että se vähentää ihan objektiivisesti mitattujen yskähdysten määrää per vuorokausi, Heikki Koskela sanoo.

Euroopan lääkevirasto EMA arvioi myyntilupaa hakevan lääkkeen turvallisuutta. Myyntiluvan hyväksyy lopulta Euroopan komissio. Robin Utrecht / Shutterstock / All Over Press

Gefapixantin myyntilupa-arvio on alkuvuoden aikana käynnistynyt Euroopan lääkevirastossa EMAssa. EMA ja Euroopan komissio päättävät, otetaanko lääke markkinoille EU-maissa. Myyntilupa-arvio kestää kokonaisuudessaan tavallisesti noin yhdeksän kuukautta, mutta käsittely voi viedä pidemmänkin ajan.

Heikki Koskela arvioi, että uudentyyppisillä lääkkeillä voitaisiin todennäköisesti auttaa ennen kaikkea niitä potilaita, joiden yskä on tyypiltään kuivaa. Sivuvaikutuksena lääkkeellä tehdyissä tutkimuksissa on esiintynyt makuaistin häiriöitä. Nämä sivuvaikutukset ovat poistuneet lääkkeen käytön loputtua.

Tutkimustieto voi auttaa kohdentamaan hoitoa paremmin

Tähän mennessä pitkittynyttä yskää on tutkittu lähinnä työikäisessä väestössä.

Työikäisistä saaduissa tutkimustuloksissa pitkittynyt yskä yleistyy iän myötä. Itä-Suomen yliopistossa onkin nyt aloitettu laaja eläkeikäisten pitkittyneeseen yskään ja sen taustasyihin kohdistuva tutkimus.

– Meillä ei ole aiheesta yhtään suurta tutkimusta, joka olisi suunnattu pääsääntöisesti hieman ikääntyneempään väestöön. Tieto, jota meillä on yskän taustasairauksista, perustuu tällä hetkellä pääasiassa nuorempiin henkilöihin, Heikki Koskela sanoo.

Uusi tieto voi auttaa myös kohdentamaan tulossa olevia lääkkeitä niille potilaille, jotka niistä oikeasti hyötyvät.

Lue myös:

Usko ja toivo vaikuttavat lääkkeen tehoon – myös tabletin värillä on väliä

Katso Yle Areenasta Prisma-dokumentti:

Kiveen kaiverrettu – Euroopan vanhin tarkka kartta kuvaa minivaltiota nykyisessä Ranskassa 4 000 vuotta sitten

13.04.2021 - 17:18

120 vuotta sitten Saint-Bélecin arkeologisilla kaivauksilla Finistèresta Luoteis-Ranskasta löytyi kaiverrettu kivilaatta. Kun se viimein pääsi kunnon syyniin, se osoittautui lähes neljän vuosituhannen takaiseksi kartaksi, jonka esittämä alue on tunnistettavissa.

Toista yhtä vanhaa tarkkaa karttaa Euroopasta ei ole löytynyt.

Kivi ehti olla runsaat 20 vuotta löytäjällään ja sitten museossa, jonne hänen lapsensa lahjoittivat arkeologi-isänsä yksityiskokoelman. Laatta paljastui museon kellarin syvennyksestä kuusi vuotta sitten.

Pronssikaudella tehty kartta esittänee jotakin aikansa poliittista valtakeskittymää, päättelee Bulletin de la Société préhistorique française -lehdessä julkaistu ranskalais-brittiläinen tutkimus.

Osittain murtunut laatta kierrätettiin osaksi hautaa varhaisen pronssikauden lopulla, joskus vuosina 1640–1900 eaa. Laatasta tuli yksi sivuseinistä kivilaatikkoon, jollaisiin ruumiit oli tapana panna.

Kolmiulotteiseksi hiottu

Korkearesoluutioisen 3D-tutkimuksen ja fotogrammetrian keinoin kiven kuvioista alkoi paljastua logiikkaa, joka toi mieleen kartat, ja sellainenhan se olikin: maastonmuotojen mukaisesti kolmiulotteiseksi hiottu kuva Odetjoen laaksosta.

Odet laskee Atlanttiin Bretagnen etelärannikolla.

Kiveen uurretuista linjoista useat ovat Odet'n sivujokia, ja muut kaiverrukset esittänevät vuorien ja luonnon muiden muotojen lisäksi asutuksia, peltoja ja kalmistokumpareita.

Alue on laajuudeltaan noin 30 x 21 kilometriä, karttakiven koko puolestaan 2,2 x 1,5 metriä.

Ranskalaistaiteilija Fernand Cormon arveli pronssikauden ranskalaiset tällaisiksi teoksessaan vuonna 1897.Artepics / AOP

Kivisiksi kartoiksi pääteltyjä esihistoriallisia löytöjä tunnetaan kyllä ennestään, ei vain Euroopasta, vaan myös muun muassa Afrikasta. Saint-Bélecin laatan tekee ainutlaatuisesti sen maantieteellinen tarkkuus, jonka takia alue on ollut paikallistettavissa.

Kartta esittää Odet'n jokivarren 80-prosenttisen tarkasti, kertoo Bournemouthin yliopiston arkeologi Clément Nicolas. Länsi-Bretagnen yliopiston arkeologi Yvan Pailler ei usko, että karttaa kuitenkaan oli tarkoitettu suunnistamiseen.

– Siihen aikaan suunnistuskartat olivat ihmisten päässä. Niitä ei ollut tarvetta hakata kiveen, ne kerrottiin eteenpäin suullisesti: "Sieltä sinne pääset, jos ylität sen ja sen joen", Pailler selittää arkeologisen INRAP-insitituutin lehdessä.

Saint-Bélecin laatta kaiverrettiin aikana, jolloin poliittinen valta oli hyvin hierarkista ja tiukasti valvottua. Alueen vallanpitäjä lienee ollut joku paikallinen prinssi tai kuningas, tutkimuksessa päätellään.

Kartan rikkominen saattaa kertoa siitä, että hänet oli syrjäytetty, tutkijat arvelevat. Samasta syystä laatta ehkä päätyi hautalaatikon rakennusaineeksi kaiverruspuoli sisäänpäin, näkymättömiin.

Viljapeltoja kivikautisessa kartassa?

Esihistoriallisiksi kartoiksi tulkitut löydöt ovat enimmäkseen symbolisia kuvia aikansa ympäristöistä, eivät tarkkaa maantiedettä, kuten Saint-Bélecin löytö.

Symboliseksi kartaksi on päätelty esimerkiksi Tanskasta Bornholmin saarelta neljä vuotta sitten esiin kaivettu kaiverrettu kivi, yksityiskohtaisin kymmenen samantapaisen kiven joukossa.

Löydöt ajoitettiin neoliittiselle kivikaudelle, tuhat vuotta vanhemmiksi kuin Saint-Bélecin karttalaatta.

Bornholmin Vasagårdin neoliittisella asuinpaikalla kolmen vuosikymmenen aikana tehdyissä kaivauksissa on löytynyt myös 200 kiveä, joiden säteittäiset kuviot on tulkittu Auringoksi.

Keskellä tuleentuu vilja, ympärillä on aurattuja peltoja. Niin tutkijat kiven uurteet tulkitsivat. Bornholmin museo

Karttakivi on viiden sentin mittainen ja rikki, kuten Vasagårdin muutkin kaiverretut kivet.

Tanskan kansallismuseon tutkijoiden hypoteesin mukaan kiven keskellä on viljapeltoja, joilla sato jo varttuu. Ympärillä puolestaan on aurattuja peltoja odottamassa uutta kylvöä. Muiden uurteiden pääteltiin esittävän aitoja, puita ja mahdollisesti polkuja.

Tutkijoiden mukaan kivet lienee rikottu tarkoituksella Aurinkoa palvoneissa riiteissä, joilla anottiin hyvää satoa. Silloisilla pelloilla kasvoi vehnää, ohraa, papuja, herneitä ja pellavaa.

Tutkijat havaitsivat löydöissään yhtäläisyyksiä Pohjois-Italian Alpeilta tehtyihin löytöihin, jotka on ajoitettu samanikäisiksi. Myös niiden on tulkittu kuvaavan tuonaikaisia elinympäristöjä.

– Löytöjen perusteella Tanskan ja Italian kivikautisilla viljelijöillä oli samanlaisia uskomuksia Auringon satoa siunaavasta voimasta. Karttakivet eivät olleet alueellinen ilmiö vaan trendi Euroopan henkisessä ja hengellisessä kehityksessä, arvioi arkeologi Flemming Kaul LiveScience-lehden haastattelussa.

Tähtikarttoja luolamaalauksissa?

Maailman vanhimmat kartat ovat astronomisia ja ne on maalattu luolien seiniin, sanoivat ranskalaisia, espanjalaisia, saksalaisia ja turkkilaisia luolamaalauksia tutkineet brittiarkeologit kaksi vuotta sitten.

Edinburghin ja Kentin yliopistojen tutkimuksen mukaan maalaukset osoittavat, että ihmiset käsittivät jopa jo 40 000 vuotta sitten, että tähtien asema yötaivaalla muuttuu hyvin hitaasti mutta varmasti vuosituhansien aikana.

Jopa Maan akselin hidas kallistuminen oli tiedossa kauan ennen kuin havainnosta kunnian saaneet antiikin kreikkalaiset pääsivät sitä perille, tutkijat päättelivät.

Lascaux'n luolastoon erilliseen kuiluun maalatun kuvan eläimet on tulkittu sarvikuonoksi, hanheksi tai sorsaksi ja teurastetuksi puhveliksi tai alkuhäräksi. Kokonaisuudella on päätelty olleen šamanistinen merkitys, mutta brittitutkijoiden mukaan taiteilijalla onkin voinut olla astronominen syy. Caroline Blumberg / EPA

Tutkijat selvittivät maalausten ikää kemiallisesti väriaineiden perusteella ja vertasivat tulosta tähtien asemiin muinaisina aikoina.

He tulivat siihen tulokseen, että eläinten kuvat ajoittavat symbolisesti tähtikuvioita ja komeettojen kaltaisia taivaan erityistapahtumia.

He purkivat selkokielelle myös yhden kuuluisimman luolamaalauksen symboliikan: ranskalaisen Lascaux'n luolaston arvoituksellinen kuva, joka näyttää esittävän eläinten ympäröimää kuolevaa ihmisä, saattaa olla muistiinpano komeetan iskusta noin vuonna 15200 eaa.

Vaurioituuko sähköverkko? Sammuvatko satelliitit? Avaruusfyysikko Minna Palmrothin mielestä ison aurinkomyrskyn ongelmiin pitäisi jo varautua

12.04.2021 - 21:31

Laskennallisen avaruusfysiikan professori Minna Palmroth on avaruussään huippuasiantuntija. Hänen johtamansa ryhmä on muun muassa kehittänyt maailman tarkimman avaruuden olosuhteita simuloivan Vlasiator-mallin. Sen avulla voidaan aiempaa tarkemmin tutkia avaruussäätä ja sitä, mitä seuraa vaikkapa aurinkomyrskystä.

– Auringosta tulee materiaa, jota kutsutaan plasmaksi. Se on aineen neljäs olomuoto. Se tulee auringosta maapallon lähiavaruuteen, ja siinä se plasma velloo ja kiihtyy. Ja jos se tulee meidän yläilmakehään, se näkyy esimerkiksi revontulina, Palmroth kuvailee.

Kauniit ja värikkäät revontulet ovatkin kutakuinkin ainoa myönteinen avaruussään seuraus. Yleensä avaruussää tarkoittaa lähinnä ihmisille haitallisia tapahtumia. Avaruussään tapahtumat voivat vaikuttaa esimerkiksi sateliittien toimintaan ja maan päällä vaikkapa sähköverkkoihin.

– Esimerkiksi Ruotsissa vuonna 2003 sähköverkko kaatui [Malmö] ja myös Kanadassa vuonna 1989 [Quebecin osavaltiossa], Palmroth kertoo.

Pahaksi äitiyessään aurinkomyrskyn tuhot voisivat olla ihmisen toiminnoille paljon suuremmatkin kuin nämä sähkökatkokset. Palmroth kertoo, että kukaan ei oikein tiedä kuinka suuret.

Edellinen iso aurinkomyrsky oli niin kutsuttu Carringtonin myrsky vuonna 1859. Tuolloin vaikutukset näkyivät laajalti maapallolla, mutta infrastruktuuri oli tietysti paljon nykyistä vaatimattomampi. Yhteiskunnan toiminnot eivät olleet niin riippuvaisia teknologiasta kuin nykyään.

Palmrothin mukaan tällaiseen isoon avaruussään tapahtumaan pitäisikin jo varatua. Tutkijamaailmassa pidetään aika selvänä, että ennemmin tai myöhemmin sellainen on tulossa.

– Minun mielestä meidän pitäisi varautua. Meidän pitäisi tietää, mitä meidän infralle tapahtuu tällaisen superpahan myrskyn seurauksena. Voiko sähköverkko vaurioitua? Mitä tapahtuu satelliiteille? Montako satelliittia “kuolee”?

Avaruuden ongelmajätettä halutaan vähentää

Maata avaruudessa kiertävää ihmisen aikaansaamaa ongelmajätettä on arviolta 8000 tonnia rikkinäisistä satelliiteista pienen pieniin maalihiukkasiin. Palmroth johtaa Kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikköä, joka pyrkii etsimään keinoja avaruusromun vähentämiseen.

Palmroth kertoo, että lähiavaruudessamme jo kiertävän romun siivoaminen on isojen organisaatioiden työn alla. Hänen johtamansa huippuyksikkö keskittyy tutkimaan sitä, miten sinne nyt ja tulevaisuudessa laukaistavista satelliiteista ei tulisi avaruuden ongelmajätettä.

– Taloudellinen avaruuden käyttö on kasvussa, ja jos halutaan että sinne tulevaisuudessakin voidaan satelliitteja lähettää, niin tämä kyllä pitäisi ratkaista.

Yksikön ensimmäinen tutkimussatelliitti kolmesta on lähdössä matkaan tulevana kesänä keräämään tietoa.

Tavoitteena on, että tulevaisuudessa saataisiin rakennettua avaruuden olosuhteita paremmin kestäviä satelliitteja, jolloin niitä ei tarvitsisi lähettää jatkuvasti uusia. LIsäksi ryhmä tutkii, millä keinolla tehtävänsä jo suorittaneet ja tarpeettomaksi muuttuneet satelliitit saataisiin otettua pois radalta.

Katso koko Puoli seitsemän -lähetys tästä:

Maailman ensimmäinen puinen satelliitti matkaa kiertoradalle ensi syksynä – innostuneet voivat itse ottaa satelliittiin yhteyttä radioteitse

12.04.2021 - 15:08

Kilpajuoksu puisista satelliiteista on nyt ratkennut.

Suomalainen Arctic Astronautics -yhtiö lähettää yhdessä UPM Plywoodin ja Huldin kanssa maailman ensimmäisen puusatelliitin avaruuteen ensi syksynä.

Puista sateliittia on kehitetty Suomessa vuodesta 2017 alkaen, mutta projekti sai sai lisää tuulta avaruuspurjeisiinsa, kun japanilaiset ilmoittivat samoista aikeista viime vuoden lopussa.

– Huomasimme, että olemme tutkineet puuta avaruusrakenteissa jo jonkin aikaa ja että meillä on jo valmiina lähes avaruuskelpoinen satelliitti, Wisa Woodsat -projektin päällikkö Jari Mäkinen kertoo tiedotteessaan.

Satelliitti olisi tiedotteen mukaan saatu taivaalle jo kesällä, mutta avaruustoiminnan byrokratia vie oman aikansa.

Puun ominaisuuksia on ehditty jo tutkia Maassa. Avaruudessa seuranta jatkuu Euroopan avaruusjärjestön avaruusmateriaalilaboratorion toimittamalla miniatyrisoidulla mittalaitepaketilla.

Hankkeessa testataan myös uudenlaista LoRa-radiolaitteistoa: noin 10 euroa maksavalla maa-asemalla kuka tahansa innostunut voi olla yhteydessä satelliittiin ja ladata sieltä kuvia.

Opetustoiminta onkin tärkeä osa Wisa Woodsatin missiota, joka jatkuu Kitsat-opetussatelliitin jalanjäljissä.

Tärkeimmät muutokset avaruussatelliitin ja opetuskäytössä olevan Kitsatin välillä ovat luotettavuuteen tehtävät parannukset, radiolaitteisto, ESA:n hyötykuorman integrointi ja mukaan tuleva kamerapuomi.

Miksi satelliitti pitäisi tehdä vanerista?

Puisista satelliiteista puhuttaessa monille saattaa juolahtaa mieleen kysymys: miksi satelliitit pitäisi tehdä vanerista?

Maata kiertää tänä päivänä noin 6 000 satelliittia, joista yli puolilla ei ole enää mitään käyttöä – niistä on tullut avaruusromua.

Kun vanhoja satelliitteja pudotetaan kiertoradalta, ne palavat pieneksi alumiinipölyksi, joka jää vuosiksi leijailemaan yläilmakehään.

Japanissa puista satelliittia kehittävä Kyoton yliopiston professori Takao Doi on huolissaan ilmakehään kertyvän alumiinin ympäristövaikutuksista.

Puun hyöty on se, ettei materiaali palaessaan jätä hiukkasia kuormittamaan ilmakehää.

Lue myös:

Hyvää matkaa, minikuu! Ensi yönä jätetään jäähyväiset kiertolaiselle, joka vaihtaa Maan Aurinkoon

Avaruus maapallon ympärillä on tukkeutumassa romusta – suomalaistutkijoilla voi olla kaksi ratkaisua

Ihmisen ensimmäisestä avaruuskäynnistä 60 vuotta – Juri Gagarinin lento kesti alle kaksi tuntia

12.04.2021 - 07:33

Tänään tulee päivälleen 60 vuotta kuluneeksi maailman ensimmäisestä ihmisen tekemästä avaruuslennosta. 27-vuotias neuvostoliittolaisen Juri Gagarinin Vostok 1 -lento avaruudessa kesti kaksi tuntia ja Gagarin kiersi maapallon kertaalleen.

Neuvostoliitto oli laukaissut vuonna 1957 Sputnik-satelliitin Maan kiertoradalle, ja Gagarinin lento oli jatkoa Sputnikille. Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kävivät tuolloin kovaa kilpavarustelua, joten Neuvostoliiton ensimmäinen miehitetty avaruuslento sai myös Yhdysvallat terästäytymään.

Vuonna 1969 Yhdysvallat lähetti ensimmäisen ihmisen kuuhun. Sittemmin suurvaltojen kilpajuoksu avaruuteen rauhoittui.

Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton seuraajavaltio Venäjän jälkeen kolmantena valtiona avaruuden suurvaltapeliin on tullut mukaan Kiina. Kiinalaisten luotaimet ovat laskeutuneet jo onnistuneesti kuuhun, ja pian Kiina yrittää lähettää luotaimia laskeutumaan myös Marsiin.

– Kiinan avaruussaavutukset osoittavat Kiinan olevan teknologisesti erittäin kehittynyt, ja se on Kiinalle ylpeyden aihe. He pyrkivät olemaan maailman suurin avaruusvalta parinkymmenen vuoden sisällä, Aalto-yliopiston avaruustieteen ja -tekniikan professori Esa Kallio sanoi STT:lle.

Lisää aiheesta:

Elävä arkisto: Gagarinin sensaatiolento kesti alle 2 tuntia

Elävä arkisto: Kosmonauttitoveri halusi Gagarinin lentävän ensimmäisenä

Lyhyempi työaika lisää hyvinvointia ja motivaatiota, silti siihen suhtaudutaan varauksellisesti

12.04.2021 - 06:01

Uutiset sosiaalityöntekijöiden uupumisesta ja alanvaihtohaluista toistuvat mediassa säännöllisesti. Lastensuojelussa sattuneet tapaukset ovat nousseet syyllistävinä otsikoihin.

Pieni turkulainen lastensuojelun avohuollon palveluita tarjoava yritys aloittaa kesäkuun alussa kokeilun, jossa työntekijät työskentelevät puolen vuoden ajan vain neljänä päivänä viikossa täydellä palkalla. Tavoitteena on tehdä lyhyemmästä työajasta pysyvä ratkaisu, jotta työntekijöillä olisi parhaat mahdolliset edellytykset tehdä työtään.

Särskild-yhtiö on perustettu pari vuotta sitten, vuonna 2019. Henkilökuntaa on tällä hetkellä 19, joista neljä työskentelee kokopäiväisesti. Toimitusjohtaja Jesse Särs on juuri lähdössä tukihenkilönä poikien kanssa grillaamaan omaan metsäleiriin.

Yhtiön työntekijät puuhaavat monenlaisia aktiviteetteja samalla, kun kunkin nuoren kehitystä tuetaan valitulla polulla.

– Kun toimintamme on alkanut alun jälkeen vakiintua, niin pystymme tehostamaan työskentelytapoja, rutiineja ja aikataulutamme työskentelyä uudelleen. Tuodaan näkyväksi se, ettei meillä tehdä liukuhihnalla töitä, Jesse Särs selventää kokeilua.

Työntekijöitä on tarkoitus palkata vielä pari kolme lisää vakituiseen työsuhteeseen. Käytännössä työajan lyhennys ei toimi niin, että vain neljänä päivänä viikossa työskenneltäisiin, vaan lyhennetyn työajan voi jakaa useammalle päivälle niin, että 32 tuntia jakaantuu eri päiville.

Kilpailutus tekee alasta haastavaa

Lastensuojelualalla on keskusteltu paljon työn kuormittavuudesta ja työntekijöiden vaihtuvuudesta, samalla kun asiakkaat tarvitsisivat tuekseen pysyvän ammattilaisen. Vaikka tilanne on lastensuojelun avohuollon palveluita tarjoavan Särskildin kohdalla parempi, on kilpailutus luonut omat haasteemme.

Lastensuojelun tukipalveluja tarjoavan yrityksen varastossa on paljon liikuntavälineitä. Toimitusjohtaja Jesse Särs oli itse lähdössä metsäiselle grillipaikalle asiakkaidensa kanssa.Markku Sandell / Yle

Isot kunnat kilpailuttavat ostopalvelunsa ja tällöin palveluita myydään Jesse Särsin mielestä liian halvalla. Tämä johtaa siihen, että tuntiveloitukseen perustuvalla yksityisellä puolella työntekijöiltä odotetaan 25–34 tuntia asiakastyötä viikossa.

Tämän päälle kasautuu muuta työtä, kuten dokumentointi, työn suunnittelu ja kehittäminen sekä palaverit.

Ei ihme, jos työntekijän jaksaminen on koetuksella, vaikka työmotivaatio olisi kohdillaan.

Mikä sitten saa pienen avohuoltopalveluyrityksen ryhtymään työaikakokeiluun?

– Halusimme vaikuttaa työntekijöiden työhyvinvointiin ja jaksamiseen. Myös siihen miten kohdataan asiakas. Tämä ei ole korjaava toimenpide, vaan pikemminkin ennaltaehkäisevä. Työntekijät tekevät sellaista työtä, mikä motivoi, niin jaksamisongelmia ei ole tullut esiin, toimitusjohtaja Jesse Särs sanoo.

Työajan lyhentämistä kokeiltu monta kertaa

Särskildin kokeilu ei ole ainutlaatuinen, mutta ehkä ensimmäinen sosiaalipalvelualan yrityksessä. Viime syyskuussa Yle Uutiset kertoi vaasalaistehtaan 16 vuotta kestäneestä työajan lyhennyksestä.

Kuuden tunnin työpäivä paransi tuottavuutta ja hyvinvointia, muistaa pääluottamusmies – kysyimme, mitä 16 vuoden kokeilusta opittiin vaasalaisyrityksessä

Mainostoimisto Wörksissä kokeilu oli menossa, kun koronaepidemia alkoi. Työajanlyhennys jäi tauolle.

Työajan lyhentäminen ei onnistu kaikilla aloilla. Kuvituskuva.Tiina Jutila / Yle

Ruotsissa työajan lyhentämisestä on saatu hyviä kokemuksia, kerrotaan tässä Ilta-Sanomien jutussa vuodelta 2015. Työaikaa oli lyhennetty niin vanhainkodissa kuin autokorjaamollakin.

Viime vuosilta ehkä tunnetuin avaus lyhennetystä työajasta saatiin pääministeri Sanna Marinilta SDP:n 120-vuotisjuhlissa elokuussa 2019 hänen ollessaan liikenne- ja viestintäministeri. Aiheesta lisää tässä jutussa:

Sanna Marin unelmoi neljän päivän työviikosta: "Tänään ehkä utopiaa, tulevaisuudessa voi olla totta" – Talousviisaat tyrmänneet idean aiemmin

Keskustelua on käyty työajan pituudesta jo pitkään eikä kokeiluista ole ollut pulaa. Kuuden tunnin työpäiviä tehtiin jo 90-luvulla Suomessa. Eri puolilla maailmaa on ollut monenlaisia kokeiluja.

Kuusituntista työpäivää kokeiltiin Suomessa jo 1990-luvulla ja kaikki tuntuivat hyötyvän siitä – miten ihmeessä kokeilu ei jatkunut tähän päivään?

Kun työaika lyhenee, hyvinvointi kasvaa

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmä on selvitellyt työajan lyhentämisen vaikutuksia eri aloilla. Hänen mukaansa selviä hyötyjä nousee esiin varsinkin silloin, kun työaika lyhenee kahdeksasta kuuteen tuntiin.

– Palautuminen lisääntyy. Nukkumiseen, uneen ja työstressiin liittyvät oireet vähenevät. Ihmiset kokevat myös, että saavat vapaa-ajasta enemmän irti, Härmä luettelee.

Unen laatu kärsii työstressistä.Matheus Vinicius, Unsplash.

Nelipäiväinen työviikko tarjoaa pitemmän viikonloppuvapaan ja auttaa työstä irtautumista sekä palautumista etenkin päivätyössä. Tutkimusprofessorin mukaan osatyökykyisten tai erittäin kuormittavassa työssä olevien kohdalla päivittäisen työajan lyhentäminen voi olla hyvä ratkaisu.

Tuottavuuden pelätään laskevan, jos työtunteja on entistä vähemmän. Härmän mukaan näin asia ei suoraviivaisesti ole.

– Motivaatio usein kasvaa työaikaa lyhennettäessä. Ihmiset haluavat satsata työhön enemmän. Uskoisin myös, että työ voi tehostua samalla, Mikko Härmä sanoo.

Vaikututusta voi olla myös yhtiön parempaan maineeseen. Samalla se on keino houkutella työntekijöitä tällaiseen motivoidumpaan työhön, Härmä arvioi.

Mielekäs työ lisää motivaatiota ja hyvinvointia. Monella alalla yksitoikkoinen ja raskas työ lisää alanvaihtohaluja.Eleni Paspatis / Yle

Tuottavuushyödyt näkyvät paremmin, jos siirrytään 6+6 -malliin, kuten kokeiltiin aikanaan presidentti Martti Ahtisaaren alkuunpanemassa työllisyyskokeilussa. Siinä siirryttiin osittaiseen vuorotyöhön. Pekkaspäivien taustalla Matti Pekkanen ja teknologiapaniikki

Tämä malli pätee erityisesti silloin, kun koneita on käytössä ja investoinneille tulee enemmän hyötykäyttöä. Myös palveluajat paranivat.

Kuntatasolla kokeilun tulokset eivät olleet aivan yhtä hyviä. Toisaalta tavoitteena oli laman aikana luoda uusia työpaikkoja. Mikko Härmän mukaan Suomen ja Ruotsin laajoissa kokeiluissa valtio on tukenut työllistymistä, koska näin on saatu ihmisiä pois kortistosta.

Tämä työllistämistavoite saattaa toteutua myös Särskildin tapauksessa.

Missä piilevät sudenkuopat, jos työtunnit vähenevät?

Työpäivän tiivistyminen saattaa aiheuttaa huolta ja stressiä, jos työntekijä kokee joutuvansa tekemään samat työt lyhyemmässä ajassa.

Työnantajapuolella ajatellaan helposti, että työtä jakamalla kakku ei kasva eikä tuottavuus parane. Mikko Härmän mukaan työn tuottavuus ei kuitenkaan mene suoraviivaisesti työajan pituuden suhteen.

– Jos katsotaan bruttokansantuotetta ja maailman maita, niin ne maat, joissa on paras työn tuottavuus, niissä on lyhimmät työajat.

Työajan pidennyksellä saadaan tutkimusprofessorin mukaan isoissa sairaaloissa lisättyä laskennallisesti työn tuottavuutta, mutta monessa asiantuntijatyössä yhteys ei ole useinkaan näin lineaarinen. Enemmän tuottavuuteen vaikuttaa tällöin ihmisten motivaatio ja työn imu.

Työn tuottavuus ei ole suorassa suhteessa työajan pituuteen.Mostphotos

Tuottavuuden ja työajan suhdetta pohdiskellaan laajasti eri näkökulmista muutama vuosi sitten ilmestyneessä STTK:n julkaisemassa artikkelikokoelmassa:

Jos työviikko olisi neljä päivää? Keskustelua tulevaisuuden työstä ja työajoista

Lastenasuojelun tukipalveluissa kuntien ostama työ laskutetaan tuntihinnalla, joten käytännössä firman laskutuksessa kokeilu tulee näkymään.

Kokeilu tulee maksamaan Särskildille arviolta 20 000–30 000 euroa, toimitusjohtaja Jesse Särs laskeskelee. Suurimmat haasteet liittyvätkin kokeilun taloudelliseen puoleen.

– Kokeilu maksaa ja olemme varanneet kassaa sitä varten. Emme odota tekevämme liikevoittoa kokeilun aikana, Särs myöntää.

Mutta aikooko toimitusjohtaja sulkea puhelimensa, kun työtunnit ovat täynnä?

– En laita puhelinta kiinni, mutta työntekijät toivottavasti laittavat.

Lue myös

SAK kannustaa hallitusta aloittamaan kokeilun nykyistä lyhyemmästä työpäivästä tai työviikosta, EK suhtautuu kokeiluunkin nihkeästi

Oudosti vaappuvat myonit uhkaavat standardimallin 50 vuoden voittokulkua – sekoittaako tieteelle tuntematon hiukkanen hiukkasfysiikan lait?

10.04.2021 - 11:01

Tiistaina illalla Suomen aikaa Yhdysvalloista kantautui uutisia erikoisesti liikehtivistä alkeishiukkasista, myoneista, jotka eivät tuoreen tutkimustuloksen mukaan kunnioita standardimallia.

Hiukkaskiihdytinlaboratorio Fermilabin tutkijat mittasivat Muon G-2-kokeessa myonin magneettisia ominaisuuksia. Mittaukset antoivat eri tuloksen kuin oli ennustettu.

Jos tulokset osoittautuvat oikeiksi, saattavat uuden fysiikan ovet aueta, kun pääsemme kaivamaan entistä syvemmälle kiehtovien ja kapinallisten myonien maailmaan.

Hiukkasfysiikan standardimalli on yksi fysiikan vaikuttavimmista teorioista. 1970-luvun alussa kehitetty teoria kuvaa kaikkeuden rakennuspalikat: alkeishiukkaset ja niiden keskeiset vuorovaikutukset.

Vuosien vieriessä standardimalli ei suinkaan ole vanhentunut, sen uskottavuus on lähinnä vain vahvistunut.

Vuonna 2012 CERNin hiukkasfyysikot löysivät Higgsin bosonin. Seuraavana vuonna hiukkanen toi ennustajilleen Nobel-palkinnon.

Peter Higgsin nimeä kantavan hiukkasen olemassaolo oli aluksi vain teoria, joka selitti, miksi atomia pienemmillä kappaleilla on massa. Kun lopulta vuosikymmenien haravoinnin jälkeen se löytyi, sai standardimalli jälleen yhden palkinnon vitriiniinsä.

Alkeishiukkasten tutkiminen vaatii vaikuttavan näköistä laitteistoa. Kuvassa Fermilabin tutkija Paolo Girotti työssään.Reidar Hahn / Fermilab

CERNin suomalaisfyysikko Juska Pekkanen on ilahtunut siitä, että vallitsevaa teoriaa heilutetaan nyt hyvin valmistellulla ja tieteellisesti pätevällä kokeella.

Hiukkasfysiikan 50-vuotista pääteoriaa on haastettu jo aieminkin tänä keväänä. Maaliskuun lopussa Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERNin kokeessa huomattiin myös myonien hämmentävää käyttäytymistä.

Myoneita syntyykin pohja-kvarkkien hajoamisissa eri määrä kuin standardimallin mukaan on ennustettu.

– Kahdelta eri taholta annetaan painetta teorialle, eli jotain sieltä pitäisi varmaan täydentää. Tai sitten luonnossa on olemassa uusia hiukkasia tai voimia, jotka tuottavat erilaisia tuloksia kuin teoreetikoiden laskut, Pekkanen sanoo.

Pekkasen mukaan kaikille fyysikoille on selvää, ettei standardimalli ole luonnon täydellinen kuvaus.

Epäsuoria todisteita sen puutteista ovat tieteen mysteerit, kuten pimeä energia, pimeä aine ja antiaineen puuttuminen maailmankaikkeudesta.

Nyt äärimmäisen tarkat mittaukset sekä CERNissä että Fermilabissa voisivat antaa ensimmäiset suorat todisteet mallin puutteista.

Fermilabin kokeessa käytetään samaa tyhjiörengasta, joissa myoneiden erikoinen liikehdintä havaittiin jo 20 vuotta sitten Brookhavenissa. Vuonna 2013 valtava instrumentti kuljetettiin New Yorkista lähes tuhannen mailin päähän Chigacoon. Reidar Hahn / Fermilab Mistä poikkeamat sitten johtuvat?

Kokeessa myoneita pyöritetään ympyrää donitsin muotoisessa tyhjiörinkulassa ja mitataan niiden vaappumista.

Vaikka tulokset sotivatkin standardimallia vastaan, ei havainto ollut järin yllättävä. Saman tyyppinen mittaus tehtiin jo noin 20 vuotta sitten Brookhavenissa.

Uudet mittaukset ovat vahvistaneet jo silloin havaittua poikkeamaa. Mittauksia tullaan tekemään vielä useampia tällä vuosikymmenellä, jotta saadaan täydellinen varmuus siitä, että tulokset pitävät todella paikkansa.

Valitettavasti Muon G-2 onkin vain suuri – mutta tietenkin myös erittäin tärkeä – mittaus. Koe ei kerro syitä ilmiöön, vaan heittää pähkinät teoreetikoiden purtaviksi.

Pekkasen mukaan tutkimustulos voi kertoa neljästä eri vaihtoehdosta:

1) Tuntematon hiukkanen

Tutkijat itse arvelevat, että tulokset johtuisivat tieteelle aiemmin tuntemattoman alkeishiukkasen vaikutuksesta.

– Tämä on kaikista mielenkiintoisin ja jännittävin vaihtoehto, jota minäkin henkilökohtaisesti toivon.

Laskut eivät siis vastaisi tarkkoja mittauksia sen takia, että teoreetikoiden hiukkaspaletista puuttuisi yksi työkalu.

Jos voitaisiin todistaa, että kaiken takana on uusi hiukkanen, olisi se lopun alkua vanhalle fysiikalle.

2) Virheet laskuissa

On myös hyvin mahdollista, ettei mitään uutta olekaan löydetty, vaan standardimallissa on laskuvirhe.

– Laskut, joita teoreetikot laskevat, ovat hyvin monimutkaisia. Niissä pitää ottaa huomioon kaikki kvanttimekaaniset ilmiöt, kuten kvanttikorjaukset.

Hadronikorjauksissa saattaa olla epätarkkuuksia, ja teoriaennustus voi olla pielessä. Ehkä tarkemmilla laskuilla ennusteet täsmäisivätkin kokeesta saatuun arvoon.

Samaa selitystä tarjosivat tiedejulkaisu Naturessa myös kilpailevan fyysikkoryhmän tutkijat tulosten julkaisun jälkeen.

3) Koejärjestelyn ongelmat

Kun ihmiset tekevät monimutkaisia kokeita, on myös mahdollisuus siihen, että jokin koejärjestelyssä saa aikaiseksi ilmiön.

Inhimillisten erheiden mahdollisuus painetaan toki minimiin, mutta niin pitkään kuin ihminen on kuvioissa, voi virheitä tapahtua.

– Tuloksia on nyt vahvistettu 20 vuoden jälkeen, mutta uusissakin kokeissa on kuitenkin käytetty osittain samaa koelaitetta kuin Brookhavenissa.

Tyhjiökammiossa voi olla jotain, joka aiheuttaisi ennusteista poikkeavan mittaustuloksen.

4) Sattuma

Sattumankauppa pysyy pelissä mukana niin pitkään, kunnes ilmiöt saadaan todistettua täysin varmoiksi.

Vuonna 2016 CERNissä havaittiin kahdessa toisistaan täysin erillisessä kokeessa odottamatonta törmäystapahtumien ylimäärää. Suurista toiveista huolimatta uutta hiukkasta ei löytynytkään. Kyse oli tilastollisesta sattumasta.

Nyt havainnolle on annettu kuitenkin huomattavasti korkeampi todennäköisyys: 4,2 sigmaa. Todennäköisyys satunnaiselle virheelle mittauksissa on noin yksi 40 000:sta.

– Vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä, että kyse olisi vain huonosta tuurista. Ikään kuin heitettäisiin kolikolla 15 klaavaa peräkkäin

Kun sigmoja saavutetaan viisi, voidaan löytöä pitää käytännössä varmana. Väärässä olemisen mahdollisuus on silloin yksi kolmesta miljoonasta.

Klaavoja pitäisi heittää 21 peräjälkeen, sitä sopii kokeilla kotona.

Viisi sigmaa tuli komeasti täyteen, kun Higgsin bosoni löydettiin vuonna 2012. Pekkanen oli paikalla.

Miten tästä eteenpäin?

Tulevan vuosikymmen aikana mittauksia tehdään lisää. Mittausten tekeminen ei missään nimessä ole kuitenkaan yksinkertaista.

Hiukkasfysiikassa tarvitaan usein paljon toistoja, jotta sattuman ja muiden tekijöiden vaikutus saadaan riisuttua pois tuloksista.

Myoni on ominaisuuksiltaan kuin elektronin isoveli. Myonilla on kuitenkin 200 kertaa enemmän massaa ja erittäin epävakaa luonne – se hajoaa muiksi hiukkasiksi keskimäärin kahdessa mikrosekunnissa.

Siksi ominaisuuksia mitataan kokeilla, joissa laitetaan suuri määrä myoneita pyörimään tyhjiörenkaaseen. Silloin riittävän moni ehtii pysyä koossa sen aikaa, että mittauksia saadaan tehtyä.

Saavuttuaan Chigacoon Brookhavenin vanha magneettirengas veti yleisöä magneetin lailla puoleensa.Reidar Hahn / Fermilab

Hyväkäytöksisen pikkuveljen, elektronin vastaavat magneettiset ominaisuudet on mitattu äärimmäisen tarkasti, koska sitä voidaan rauhakseen tutkia tyhjiössä.

– Elektronin vastaavat magneettiset ominaisuudet on pystytty mittaamaan noin 14 desimaalin tarkkuudella. Se on ihmiskunnan historian tarkin tieteellinen tulos, Pekkanen kertoo.

Mutta vielä takaisin Muon G-2-kokeeseen: tutkimus osoittaa Pekkasen mukaan, ettei standardimalli kuvaa luonnon toimintaa täydellisesti, mutta mittaukset eivät oikein valota, että mikä puuttuva pala on.

Teoreetikot voivat jo nyt alkaa laskemaan, millainen uusi hiukkanen poikkeamia voisi aiheuttaa, samaan tapaan kuin Higgsin bosoni ennustettiin laskemalla.

Sitten sitä voi alkaa hiki hatussa Pekkasenkin työryhmä CERNissä etsimään.

Lisää aiheesta:

Kvarkkien outo käytös sai hiukkasfysiikan tutkijat ymmälleen – onko kyseessä sattuma vai virkistävä poikkeama luonnonlaeissa?

Miksi maailmankaikkeudessa on ainetta enemmän kuin antiainetta? Hiukkasfysiikan yksi suuri mysteeri

Näiden neljän ehdon pitää täyttyä ennen kuin Suomea aletaan avata – virusopin professori: "Tapausten täytyy vähentyä dramaattisesti"

09.04.2021 - 19:20

Hallitus esitteli tänään koronarajoitusten purkamissuunnitelman.

Sen mukaan Suomea alettaisiin avata jo kuluvan huhtikuun aikana. Tässä kuussa avattaisiin muun muassa rajatusti ravintoloita ja yläkoululaiset palaisivat lähiopetukseen.

Rajoitusten purkamisen ehtona on kuitenkin vakaa epidemiatilanne.

Sitä seurattaisiin neljän mittarin avulla.

1. Ilmaantuvuusluku alle 50

Koronatartuntojen määrää seurataan ilmaantuvuusluvun avulla.

Se kertoo, kuinka monta tartuntaa alueella on ollut 100 000:ta asukasta kohti edellisen kahden viikon aikana.

Tällä hetkellä koko maan ilmaantuvuusluku 133. Se on siis selvästi yli rajoitusten purkamisen vaadittavan 50 rajan.

Alueelliset erot ovat huomattavia.

Pahimmalla eli HUS-alueella ilmaantuvuusluku on 256. Varsinais-Suomessa luku on 195. Itä-Savossa, Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä ja Etelä-Karjalassa lukema liikkuu 150:n tuntumassa.

– On aika optimistinen tavoite saada ilmaantuvuusluku tippumaan huhtikuun loppuun mennessä alle 50:n, sanoo virusopin professori Ilkka Julkunen Turun yliopistosta.

Hän muistuttaa, että Israelissa ja Britanniassa, missä rokotuksen ovat edenneet vauhdilla, myös taudin ilmaantuvuus on tippunut nopeasti. Suomenkin rokotustahti on nopeutumassa, kun maahan odotetaan ensi viikolla 200 000 rokotteen erää.

Huhtikuuta ei tosin ole jäljellä kuin kolme viikkoa, joten kiirettä pitää.

– Aika dramaattisesti täytyy tautitapausten alkaa vähentyä.

Toisaalta Suomessa on jo nyt noin kymmenen sairaanhoitopiiriä, joissa ilmaantuvuusluku on alle vaaditun 50:n.

Aletaanko Suomea siis avaamaan eri tahtiin?

– Se on poliittinen päätös, mutta epidemiatilanteen näkökulmasta Suomi on ollut koko ajan jakautunut, Julkunen sanoo.

2. Testaaminen on sujuvaa

Testimäärät ovat viime viikkoina olleet hienoisessa laskussa.

Viime viikolla koronatestejä tehtiin 123 000, kun edellisviikolla luku oli 135 000 ja viikkoa aiemmin 145 000.

Professori Julkusen mukaan Suomen testimäärät ovat silti yhä hyvällä kansainvälisellä tasolla.

– Yli sata tuhatta testiä viikossa on kansainvälisesti vertailtuna paljon.

Testimäärien lasku kertoo hänen mukaansa tautitilanteen helpottamisesta.

– Kumpikin ruokkii toisiaan. Kun tartunnat vähenevät, testaustarve laskee.

3. Jäljitys toimii

Tautitilanteen helpottamisella on yhteys myös jäljityksen onnistumiseen.

Vielä helmikuussa koko maan pahimmalla alueella Vantaalla oltiin pulassa myös tartuntojen jäljityksen kanssa. Kaupungissa jopa kyseenalaistettiin koko jäljitystoiminnan mielekkyys. Nyt tilanne on helpottanut.

Koko maassa tartunnanlähde selviää 69 prosentissa tautitapauksia. Ahvenanmaalla ja 13: mantereen sairaanhoitopiirissä jäljitys toimii tätäkin tehokkaammin.

STM:n johtaja Pasi Pohjola arvioi eilisessä STM:n ja THL:n koronainfossa jäljitystilanteen olevan nyt varsin hyvä ja jäljitysruuhkan purkautuneen.

4. Positiivisten näytteiden osuus alle 1,5 prosenttia

Neljäs epidemiatilannetta kuvaava mittari on positiivisten näytteiden osuus testatuista.

Tällä hetkellä koronatartunta todetaan 2,6 prosentilla testatuista. Viime viikolla lukema oli 3,1 prosenttia ja sitä edeltävällä viikolla 3,2 prosenttia.

Sairaiden osuus testatuista on siis laskusuunnassa, mutta yhä selvästi korkeampi kuin raja-arvo, jolla yhteiskuntaa voitaisiin hallituksen mukaan alkaa avata.

Professori Ilkka Julkunen pitää kuitenkin realistisena tavoitteena sitä, että 1,5 prosentin raja saavutetaan.

– Jos testimäärät pysyvät ennallaan ja samalla tauti hiipuu, positiivisten osuus laskee nopeasti.

Koronaepidemian suunta on siis saatu Suomessa kääntymään.

Kun vielä hieman ennen pääsiäistä tautitapauksia oli jopa yli 800 päivässä ja maahan vaadittiin ulkonaliikkumisen rajoituksia, ovat voimassa olevat rajoitukset osoittautuneet tehokkaiksi ja tapausmäärät tippuneet puoleen.

Voiko suunta taas kääntyä huonompaan, jos yhteiskuntaa aletaan avata?

– Ei se mahdotonta ole. Avaustoimet ovat silti mielestäni suhteellisen lieviä.

– Oleellista on yhä se, kuinka ihmiset käyttäytyvät. Yskitään hihaan, huolehditaan käsihygieniasta, pidetään etäisyyksiä, käytetään maskia. Ja jos tulee oireita, mennään testiin. Ne ovat yhä kulmakiviä taudin taltuttamisessa, Julkunen sanoo.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

EU tutkii Johnson & Johnsonin rokotteen mahdollista yhteyttä veritulppaan

Uusi raportti: Tiukat ilmastotavoitteet ja talouskasvu voidaan yhdistää – näillä toimilla se onnistuu, jos onnistuu

09.04.2021 - 02:00

Kunnianhimoiset ilmastotavoitteet ja talouskasvu on mahdollista yhdistää, kertoo Sitran tänään julkaisema raportti Growth-positive zero-emission pathways to 2050.

– On maita, joissa talouskasvu on jatkunut ja päästöt laskeneet, sanoo tutkimustyötä vetänyt brittiläisen University College Londonin (UCL) professori, ympäristötaloustieteilijä Paul Ekins Ylen haastattelussa.

Hänen mukaansa maat, jotka onnistuvat tässä ja vahvistavat samalla innovaatioita sekä teknologian kehitystä, tulevat vaurastumaan, kun maailman nettopäästöt painetaan nollaan.

Sitran johtajan Mari Pantsarin mukaan tarvitaan niin paljon investointeja puolentoista asteen saavuttamiseksi, että se johtaa talouskasvuun.

– Jos havittelemme talouskasvua siten, ettei huomioida puolentoista asteen tavoitetta, niin isossa kuvassa kustannukset tulevat olemaan paljon suurempia, Pantsar sanoo.

Todella vaikeaa, muttei mahdotonta

Raportin mukaan Pariisin ilmastosopimukseen kirjatun 1,5 asteen ilmastotavoitteen saavuttaminen vaatii kuitenkin järeitä ja johdonmukaisia toimia maailman mailta – vuosikymmenien ajan.

Pariisin sopimuksessa sovittiin vuonna 2015, että maapallon lämpötilan nousu pyritään pitämään alle kahdessa asteessa, mieluummin alle 1,5 asteessa. Sitran raportin mukaan 1,5 asteen tavoite on yhä mahdollista saavuttaa, tosin tiukoilla reunaehdoilla.

– On todella vaikeaa saavuttaa se, mikä meidän pitää saavuttaa. Pidän aika epätodennäköisenä, että pysytään alle 1,5 asteessa. Kahteen asteeseen on mahdollisuudet, Ekins sanoo.

Ekins painottaa, että 1,5 asteen tavoite vaatii paitsi vahvaa, johdonmukaista ja kaikki talouden sektorit kattavaa politiikkaa, myös politiikan uskottavaa toteutusta vuosikymmenien ajan.

Tuulivoimaloita Lillgrundissa, Ruotsissa.Getty Images

Mitä väliä sitten on, päästäänkö lopulta lähemmäs 1,5 asteen vai kahden asteen lämpenemistä?

– Mitä lähemmäksi puolentoista asteen tavoitetta päästään, sitä pienemmät ovat kustannukset. Ja sitä pienemmät ovat inhimilliset ja luonnon kärsimykset, sanoo Sitran Mari Pantsar.

Siksi myös 1,6 asteen lämpeneminen on parempi kuin 1,7 asteen ja niin edelleen.

Valtavia investointeja puhtaaseen sähköntuotantoon

Esimerkiksi kivihiilen energiakäyttö tulisi lopettaa nopeasti koko maailmassa ja ilmakehästä pitäisi alkaa poistaa hiilidioksidia myös uusien teknologioiden avulla.

Myös maailman energiajärjestö on ollut sitä mieltä, että ilmastotavoitteita ei voida saavuttaa enää ilman hiilidioksidin talteenottoa esimerkiksi suoraan tehtaista. Tällä hetkellä hiilidioksidin talteenotto on vasta kokeiluasteella esimerkiksi Norjassa.

– Se kuulostaa vaikealta, ei mahdottomalta. Kysymys on tahdosta. Pandemiaelvytyksessä liikutellaan nyt maailmalla satoja biljoonia dollareita. On elintärkeää, että elvytys tehdään niin, että saavutetaan myös ilmastotavoitteet. Ihan lähitulevaisuudessa ei varmasti samanlaista tilaisuutta tule, Pantsar sanoo.

Lämmitys, liikenne ja teollisuus taas täytyisi saada käyttämään mahdollisimman pitkälti päästötöntä sähköä fossiilisten polttoaineiden sijaan.

– Täytyy tehdä todella suuria investointeja vähäpäästöisiin vaihtoehtoihin, erityisesti sähköntuotannossa. Sen avulla myös liikennettä ja lämmöntuotantoa saadaan vähäpäästöisemmäksi, Paul Ekins sanoo.

Boschin synteettisen polttoaineen jakeluasema. Synteettisiin liikennepolttoaineisiin tarvitaan tuulesta, vedestä tai auringosta tuotettua uusiutuvaa sähköä. Sähköllä voidaan valmistaa erilaisia kemiallisia komponentteja, joista varsinaiset synteettiset polttoaineet tehdään. Synteettisiä voi myös sekoittaa perinteisten diesel- ja bensiinilaatujen joukkoon.Bosch

Koronaelvytysrahoilla tuetaan edelleen myös fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja sellaista taloudellista toimintaa, mikä on vastoin ilmastotavoitteita.

– Onneksi päätöksiä elvytyksestä vielä tehdään, niin toivotaan, että se juna kääntyy, Pantsar sanoo.

Raportin mallinnusten mukaan 1,5 asteen tavoite on helpompi saavuttaa, jos maailman maat tekevät laajasti yhteistyötä, teknologia kehittyy nopeasti, ympäristöpolitiikka on vahvaa, väestönkasvu hidasta ja eriarvoisuus vähenee.

– Väestönkasvu on jo tasaantunut, mutta olen huolestunut Afrikan väestönkasvusta, koska se ei laske niin paljon kuin haluaisin, Ekins sanoo.

Myös ruokavalion muutokset ja metsien suojelu maailmanlaajuisesti ovat tärkeitä tekijöitä puolentoista asteen polulla.

Pystyykö politiikka hoitamaan asian?

Lopulta suurin ongelma ei kuitenkaan ole raportin laatineen Ekinsin mukaan missään edellemainituissa, vaan aivan muualla.

– Suurin huolenaiheeni on poliittinen systeemimme ja tieteen arvostuksen lasku.

Ekins viittaa esimerkiksi USA:han, jossa on korkean tason ilmastodenialismia.

– Eikä vain ilmastodenialismia. Nämä ihmiset eivät usko edes evoluution tai koronan olemassaoloon, josta meillä on ehdottoman kategorista tieteellistä todistusta, Ekins sanoo.

Ilmastotieteessä on aina epävarmuuksia, emmekä voi tietää absoluuttisella tarkkuudella, mitä ilmastonmuutoksessa tapahtuu.

– Voimme pallotella riskin ja todennäköisyyden välillä. Ihmiset eivät tunnu olevan kovin hyviä siinä, varsinkin, kun riskit ja todennäköisyydet koskevat pitkää aikaväliä, Paul Ekins sanoo.

Paul Ekinsin mukaan riippuu katsantokannasta, suhtautuuko ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun optimistisesti vai pessimistisesti.University College London (UCL)

Sitran Mari Pantsar luottaa demokratian kykyyn hoitaa ilmastonmuutosta.

– Se edellyttää kyllä sitä, että meillä pitää olla hallituskaudet ylittäviä päätöksiä ja lainsäädäntöä.

Suomen osalta esimerkiksi tulevasta ilmastolaista Pantsar toivoo niin tiukkaa, että se ohjaa myös seuraavien hallitusten kaudelle.

– Toisaalta vaikka Suomi on ollut perustamassa ilmastokoalitiota, jonka tarkoituksena on saada ilmastotoimet talouspolitiikan ytimeen, niin kyllä meillä Suomessakin on siinä tekemistä, että saisimme ilmastotoimet oikeasti ohjaamaan kaikkea politiikan tekoa.

Pantsar peräänkuuluttaa ilmasto-osaamista ja resursseja erityisesti valtiovarainministeriöön ja muihinkin ministeriöihin.

Mari Pantsarin mielestä ilmastonmuutoksen torjunnassa ollaan jo pidemmällä kuin luontokadon torjunnassa.Patrik Schauman / Yle

Kansainvälisellä tasolla Glasgow’n ilmastokokous marraskuussa jatkaa Pariisin ilmastosopimuksen tien viitoittamista.

Luontokatoa ei Sitran raportissa käsitelty lainkaan, joten raportti ei anna täysin kattavaa kuvaa kestävyyshaasteista. Tutkimustyössä ei selvitetty luonnonvarojen käytön ja talouskasvun irtikytkentää, koska sellaista tutkimusta ei löytynyt. Se vaatisi jatkotutkimuksia.

Lue myös:

Bill Gates listaa, mitä ilmastonmuutoksen eteen pitäisi tehdä: puhdasta sähköä ja roppakaupalla mullistavia teknologioita

Bidenin USA palasi saman tien Pariisin ilmastosopimukseen – Mikä merkitys sillä on?

Tästä tulee ilmastovuosi EU:ssa, jaossa satoja miljardeja euroja – Saastuttamisen hinta nousee, teollisuuden päästöt pienenevät

WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas rauhoittelee ihmisten ilmastotuskaa: "Vain pieniä muutoksia arkielämäämme"

Kerttu Kotakorpi: Vuosi 2020 oli yksi lämpimimmistä – ja juuri tänä vuonna se on erityisen suuri uutinen

YK:n pääsihteeri maailman johtajille: Julistakaa ilmastohätätila

YK:n päästöraportti: Ilmasto näyttää lämpenevän yli kolme astetta, mutta Pariisin sopimuksen raja on yhä mahdollista saavuttaa

Sivut