YLE Tiedeuutiset

Subscribe to syöte YLE Tiedeuutiset
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 32 min 41 s sitten

Nasan näytteet Bennu-asteroidilta uhkaavat valua avaruuteen – Luotaimen robottikäden luukku jumiutui

24.10.2020 - 16:04

Yhdysvaltain avaruusviraston Nasan tällä viikolla tekemä historiallinen näytteenotto Bennu-asteroidilta saattaa jäädä tyngäksi. Nasan mukaan Osiris-Rex-avaruusluotain keräsi liian hyvin materiaalia, mikä aiheutti robottikäden luukun jumiutumisen.

Materiaalia on ilmeisesti alkanut valua rakosesta avaruuteen. Nasa tiedotti Twitterissä peruvansa näytteiden punnituksen tilanteen vuoksi.

Luotaimen keräämä aines yritetään nyt siirtää mahdollisimman nopeasti turvaan syvemmälle luotaimeen.

Osiris-Rexin kopaisu Bennun pinnalla onnistui, sillä se keräsi jopa 400 grammaa näytteitä, mikä on rutkasti enemmän kuin tavoitteeksi asetettu 60 gramman minimimäärä.

Bennu on noin 334 miljoonan kilometrin päässä Maasta. Siltä kerättyjen näytteiden toivotaan antavan lisätietoa muun muassa elämän synnystä.

Luotaimen on määrä palata takaisin Maahan syyskuussa 2023. Jos paluu näytteiden kanssa onnistuu, kyseessä on Nasan suurin avaruudesta tuoma näyte-erä sitten Apollo-kuulentojen ja ensimmäinen koskaan asteroidin pinnalta.

Aluksella on varalta vielä kaksi typpisäiliötä näytteenottoa varten. Seuraava näytteenottoyritys olisi vasta ensi vuoden tammikuussa.

Lue myös:

Nasan historiallinen näytteenotto asteroidilta sujui suunnitelmien mukaan – lähipäivinä selviää, saatiinko ainesta kerättyä riittävästi

Yhdysvaltain lähettämällä avaruusluotaimella on edessään vaikea tehtävä: 16 sekunnin taskuparkkeeraus 334 miljoonan kilometrin päässä Maasta

Ruotsissa alkaa tutkimus psykedeelisen psilosybiinin käytöstä masennuksen hoidossa – päätutkija: "Saattaa olla suurimpia asioita psykiatriassa 40 vuoteen"

23.10.2020 - 16:30

Tukholman lähellä sijaitsevassa Karoliinisessa instituutissa käynnistyy tänä syksynä tutkimus, jossa selvitetään psilosybiinin vaikutusta masennuksen hoidossa. Kyseessä on alan ensimmäinen kliininen tutkimus Ruotsissa.

Psilosybiini on psykedeelinen aine, jota esiintyy luonnossa joissakin sienissä. Se aiheuttaa käyttäjälle LSD:n kaltaisen päihtymystilan, johon liittyy aistiharhoja ja tajunnantilan muutoksia.

Suomessa ja useimmissa muissa maissa niin sanotut taikasienet ja psilosybiini ovat laittomia huumausaineita.

Dagens Nyheter -lehden mukaan vuoden kestävä ruotsalaistutkimus alkaa marraskuussa. Tutkimukseen valitaan 30 masennuksesta kärsivää potilasta. Koehenkilöiden valinnan on määrä alkaa nyt lokakuussa.

Kokeessa potilaat saavat terapian yhteydessä yhden annoksen psilosybiiniä tai lumelääkettä. Lisäksi potilaille annetaan viisi viikkoa terapiatukea. Koehenkilöille ei kuitenkaan tarjota taikasieniä vaan synteettistä psilosybiiniä.

Päätutkijalla kovat odotukset

Hankkeen päätutkija Johan Lundberg arvioi Dagens Nyheterille, että jos tutkimuksessa varmistuu psilosybiinin auttavan ihmisiä, se olisi merkittävä tulos.

– Tämä aine eroaa kaikista muista hoidoista. On merkkejä, että monien olo paranee jo muutamassa päivässä ja yhden annoksen vaikutus voi kestää useita kuukausia, Lundberg sanoi lehdelle.

Lundberg on Karoliinisen instituutin dosentti ja psykiatri. Hän on aiemmin tutkinut ketamiinin vaikutusta masennuksen hoidossa. Ketamiini on bilehuumeenakin käytetty nukutusaine.

Psilosybiinitutkimusta rahoittavat ruotsalaiset säätiöt Osmond Foundation ja Norssken Foundation.

Tänä vuonna perustettu Osmond tukee psykedeelisten aineiden tieteellistä tutkimusta. Norssken puolestaan rahoittaa tahoja, jotka ratkovat muun muassa köyhyyteen, ympäristöön ja mielenterveyteen liittyviä ongelmia.

Karoliinisen instituutin sisäänkäynti.AOP Miljoonat ihmiset kärsivät masennuksesta

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan maailmassa arvioidaan olevan yli 300 miljoonaa ihmistä, jotka kärsivät masennuksesta. Sairaus on yksi merkittävimmistä työkyvyttömyyteen johtavista syistä.

Karoliininen instituutti kertoo, että Ruotsin kansanterveysviraston mukaan yksi viidestä ruotsalaisesta saa elämänsä aikana masennusdiagnoosin. Yliopiston mukaan jopa kolmannes masennuspotilaista ei saa helpotusta nykyisistä lääkkeistä tai terapiasta.

Osmond-säätiö kertoo tiedotteessaan, että ruotsalaistutkimuksen tavoitteena on selvittää psilosybiiniavusteisen terapian akuuttia ja pitkäaikaista tehoa masennuksen hoidossa sekä ymmärtää hoitomuodon toimintamekanismeja nykyistä paremmin.

– Saamme aivojen kuvantamistekniikoiden avulla lisätietoa siitä, kuinka psilosybiini vaikuttaa, Lundberg sanoo tiedotteessa.

Psilosybiinistä saattaa tulla mullistava hoitomuoto

Päätutkija Johan Lundbergin mukaan aiemmassa, ilman kontrolliryhmää tehdyssä tutkimuksessa on selvinnyt, että kaksi annosta psilosybiiniä terapiaistuntojen yhteydessä voi helpottaa masennusoireita nopeasti ja suhteellisen pitkäkestoisesti.

Ruotsalaiset toteuttavat kliinisen kokeen, koska aiemmat tulokset täytyy vahvistaa satunnaistetusti lumekontrolloiduissa tutkimuksissa.

– Jos tutkimustulokset pitävät paikkansa, tämä saattaa olla suurimpia asioita, mitä psykiatriassa on tapahtunut 40 vuoteen, Lundberg arvioi Dagens Nyheterille.

Osmondin hallituksen jäsen Ulf Bremberg kertoo säätiön tiedotteessa, että kliinisiä tutkimuksia tavallisesti rahoittava lääketeollisuus on osoittanut hyvin vähän kiinnostusta psilosybiiniä kohtaan lupaavista tutkimustuloksista huolimatta.

– Psilosybiiniä esiintyy luonnossa ja sitä on vaikea patentoida. Jos tulokset pitävät, näemme kliinisen vaikutuksen yhdellä tai kahdella annoksella. Silloin pillereitä ei tulisi kovin paljon myytäväksi, Bremberg sanoo Dagens Nyheterille.

Huumeiden vastainen sota katkaisi psykedeelitutkimukset

Psykedeelien terapiakäytön tutkimus ei ole uusi asia. Delysid-tuotenimellä tunnetun LSD:n lääkekäyttöä tutkittiin jo 1940-luvun lopulta alkaen.

Tutkimukset pantiin kuitenkin jäihin 1960-luvun lopulla, kun LSD luokiteltiin laittomaksi huumausaineeksi.

Viime vuosina psykedeelitutkimus on jälleen edennyt kiihtyvällä vauhdilla maailmalla. Psykedeeleja tutkitaan esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen, traumaperäisen stressihäiriön, riippuvuuksien ja pakko-oireisen häiriön hoidossa.

Tulevaisuudessa psykedeelihoidoista saattaa tulla laillista liiketoimintaa. Useat alan yhtiöt ovat jo listautuneet pörssiin.

Lisää aiheesta:

Kanada myönsi ensimmäiset luvat "taikasienten" sisältämän psilosybiinin käyttöön ahdistuksen hoidossa

Ensin kannabiksesta tuli vakavasti otettavaa bisnestä, nyt vuorossa ovat psykedeelit – pörssilistautumiset alkoivat jo, mutta voiko sienistä tai LSD:stä olla apua ihmiselle?

Jan Boijer-Spoof halusi riistää henkensä, kunnes hänelle tarjottiin harvinaista ketamiinihoitoa – “Kuin joku painaisi päässä reset-nappulaa”

Psykedeeleistä etsitään apua mielenterveysongelmiin, mutta Suomessa erikoistumassa vasta yksi lääkäri – "Vanha huumepropaganda elää vahvana"

LSD täyttää 80 vuotta – "Sielun lääke" paransi alkoholisteja ja auttoi masentuneita, kunnes koitti 1960-luku ja käyttö karkasi käsistä

Ulla Järven kolumni: Hyvä uutinen koronasta on huono uutinen

22.10.2020 - 06:45
Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

Olethan kuullut uutisen, että toivuttuasi koronatartunnasta olet todennäköisesti vastustuskykyinen virukselle ainakin neljä kuukautta?

Vai kaihertaako mielessäsi sittenkin juttu, jossa kerrottiin amerikkalaisesta miehestä, joka sairastui koronaan puolentoista kuukauden kuluttua uudelleen?

Nämä uutiset ilmestyivät lokakuisena tiistaina muutaman tunnin välein. Hämmentävää!

Amerikkalainen lääketieteen lehti Lancet julkaisi tuon tutkimuksen, jossa seurataan amerikkalaismiehen sairauskertomusta ja yritetään selvittää, miksei miehelle muodostunutkaan vastustuskykyä eli immuniteettia. Tapaus on niin harvinainen, että tutkijat ja tiedelehdet kiinnostuivat.

Neljän kuukauden immuniteetista kertova uutinen puolestaan pohjautuu suomalaiseen tutkimukseen, jossa oli mukana 129 ihmistä 39 perheestä. Heistä 64 oli sairastanut testissä havaitun koronan, useimmat kohtalaisen lievänä.

Neljän kuukauden kuluttua 63:lta koronan sairastaneelta löytyi vasta-aineita – samoin kuin 17:ltä muulta perheenjäseneltä, jotka eivät itse edes sairastuneet.

Miten voi luottaa uutisiin ja tiedotusvälineisiin ja ylipäänsä tieteeseen, kun koronauutiset ovat näin ristiriitaisia?

Seuraavaksi annetaan ajan kulua, ja tutkijat tekevät uudet vasta-ainetestit. Niistä nähdään, onko vasta-aineita eli todennäköistä suojaa koronavirukselle jäljellä myös puolen vuoden kuluttua taudista.

Miksi koronasta tulee niin paljon ristiriitaisia uutisia? Miten voi luottaa uutisiin ja tiedotusvälineisiin ja ylipäänsä tieteeseen, kun koronauutiset ovat näin ristiriitaisia?

Covid-19-virus on todellinen pirulainen, joka on laittanut valtiot polvilleen ja saanut ihmiset pelkäämään jokaista liian läheltä ohittavaa kanssakulkijaa. Olemme joutuneet hyväksymään tietomme rajat, koska uudesta viruksesta sekä sen kyvystä tarttua ja sairastuttaa ei voi vielä olla lopullista tietoa. Koronatiedon hitaaseen kertymiseen on siis vain pakko sopeutua.

Pääsääntöhän meidän virusten armoilla elävien ihmisparkojen keskuudessa on, että kerran sairastettu virus ei pysty aiheuttamaan tautia uudelleen. On hyvä muistaa, että jos immuniteettia ei muodostuisi, rokotekehittelykin olisi turhaa. Nyt koronarokotteet ovat aivan oven takana.

Tavallisuudesta poikkeava uutinen herättää meidät kaikki.

Entä miten suhtautua uutiseen uusintatartunnasta? Jos maailmassa on todettu liki 40 miljoonaa tartuntaa, niin tottahan lääketieteen lehti kertoo muutamasta varmistetusta uusintatartunnasta. Normaalista poikkeaminen kiinnostaa väistämättä tutkijoita.

Tavallisuudesta poikkeava uutinen herättää meidät kaikki. Verrataanpa vaikka aiemmin mainittujen uutisen jakamisia Facebookissa. Hyvää ja lohdullista uutista neljän kuukauden immuniteetista oli Ylen uutissivustolla jaettu neljän ensimmäisen päivän aikana 41 kertaa.

Pelottavaa uutista amerikkalaismiehen uusintatartunnasta oli samassa ajassa jaettu 821 kertaa. Pikainen katsaus muihin tiedotusvälineisiin kertoo, etteivät kaikki lehdet edes julkaisseet juttua suomalaisesta vasta-ainetutkimuksesta.

Pelko myy – myös uutisissa. Toimittajat toistavat alalla tunnettua lentävää lausetta: Good news, no news. Eli hyvät uutiset eivät ole kunnon uutisia. Yrittäessään pitää yllä myös hyviä asioita uutistarjonnassa, jotkut laatumediat ovat perustaneet erillisiä sivustoja ”päinvastaisille uutisille”, kuten esimerkiksi brittiläisen The Guardian-lehden The Upside-osio.

Miksi pelottava uutinen herättää meidät? Olen itse kuullut tälle ilmiölle varsin uskottavan selityksen evoluutiobiologilta. Luolaihmisen hermoverkosto on viritetty reagoimaan tavallisuudesta poikkeavaan asiaan. Kun heimon yövahti on huutanut: ”Luolassa on käärme!”, ihminen säpsähtää nopeaan toimintaan vaikka kesken unien. Ilmoitus käärmeen puuttumisesta ei ole todellakaan mikään uutinen.

Ostan tämän selityksen – ainakin niin kauan, kunnes tiede tarjoaa jonkun paremman.

Ulla Järvi

Kirjoittaja luottaa suomalaisten enemmistön lailla tieteen kykyyn ratkaista ihmiskunnalle merkittäviä ongelmia.

Aiheesta voi keskustella 23.10. klo 23:00 asti.

Katso suorana: Nasan alus hakee näytteen asteroidin pinnalta – Bennu voi kertoa meille paljon uutta aurinkokuntamme historiasta

20.10.2020 - 20:15

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa yrittää tänä yönä historiallista näyttenottoa.

OSIRIS-REx-aluksen on tarkoitus hakea 60 gramman näyte pikkuplaneetta Bennun pinnalta. Yritys on ensimmäinen Nasan historiassa.

Nasan tuottama suora lähetys näytteenotosta alkaa keskiviikon vastaisena yönä kello 00.00 Suomen aikaa. Yle näyttää operaation suorana verkkosivuillaan. Myös tätä artikkelia päivitetään, kun operaatiosta tulee uutta tietoa.

Bennu on ikivanha asteroidi, jonka tutkimus voi kertoa lisätietoa aurinkokunnan alkuvaiheista ja jopa elämän synnystä. Se on luokiteltu myös mahdollisesti vaaralliseksi, sillä ensi vuosisadalla se kiertää läheltä Maata.

Todennäköisyys törmäykselle on kuitenkin vain 0,037 prosentin luokkaa.

Alus aloittaa asteroidin lähestymisen noin kello kahdeksan jälkeen illalla. Monituntisen operaation kliimaksi kestää vain noin 16 sekuntia.

NASA/Goddard/University of Arizona/Lockheed Martin Hienojakoinen materiaali talteen typpipamauksella

Kun aluksen näytteenottovarsi koskettaa asteroidin pintaa, laukaisee se samalla typpipanoksen. Pamaus pöllyttää asteroidin pinnan tomua, joka kerätään talteen aluksen säiliöön.

Lyhyen pintakosketuksen jälkeen alus palaa takaisin turvaan Bennun kiertoradalle.

Seuraavien päivien aikana selviää, saatiinko ainesta kerättyä riittävästi. Ensin säiliötä tutkitaan aluksen kameroiden avulla torstaina, jotta huomataan onko Bennun pinnalta saatu kyytiin ainesta.

Viimeinen varmistus tehdään tämän viikon lauantaina. Alus pyörähtää ympäri ja mittaa, kuinka paljon materiaalia se on saanut kyytiinsä. Jos näytteen tavoitemäärä täyttyy, suuntaa OSIRIS-REx kotimatkalle ensi vuonna.

Jos yritys epäonnistuu, aluksella on varalta vielä kaksi typpisäiliötä näytteenottoa varten. Seuraava näytteenottoyritys olisi vasta ensi vuoden tammikuussa.

Polttoaineesta aluksen ei tarvitse huolehtia, sillä se toimii aurinkovoimalla.

Näytettä päästään analysoimaan aikaisintaan vuonna 2023, joten näytteiden tuomia tietoja aurinkokunnan historiasta ja Maapallon merien ja elämän synnystä saadaan vielä odottaa.

Voit lukea lisää Bennusta ja Nasan projektista avaruushallinnon verkkosivuilta.

Lue myös:

Nasa lähettää aluksen asteroidille noutamaan vihjeitä elämän synnystä – video

Britannian hallitus hyväksyi koronaviruksen tartuttamisen vapaaehtoisiin – rokote- ja lääketutkimuksia eivät ohjaa vain hyödyt vaan myös kiistelty etiikka

20.10.2020 - 16:09

Britannian hallitus on hyväksynyt lähes 37 miljoonan euron rahoituksen testeille, joissa tartutettaisiin tarkoituksella SARS-CoV-2-virusta valikoituihin vapaaehtoisiin. Niin sanotuilla human challenge -haastetesteillä haluttaisiin nopeuttaa koronarokotteen kehittämistä.

Mikäli Britannian lääkevirasto ja kokeiden eettisyyttä puntaroivat viranomaiset hyväksyvät hankkeen, se alkaa tammikuussa lontoolaisessa sairaalassa. 90 vapaaehtoista valitaan 18–30-vuotiaista terveistä tarjokkaista.

Kokeiden lääketieteellinen johto on Imperial College London -yliopistolla, ja käytännön järjestelyistä vastaa irlantilaisen Open Orphan -lääkeyhtiön tytäryhtiö hVIVO, joka on erikoistunut juuri haastetesteihin.

Ensi vaiheessa pyritään määrittelemään, miten pieni virusmäärä riittää aiheuttamaan infektion, ja sen jälkeen siirrytään testaamaan rokotteita, hVivosta kerrotaan. Rokotetesteihin arvellaan päästävän kevään korvalla.

Hallitus ja Open Orphan olivat aiemmin vahvistaneet The Financial Times -lehden viimekuisen uutisen neuvotteluista. Hallituksen edustaja sanoi tuolloin, että keskustelut olivat osa hallituksen ponnisteluja koronapandemian mahdollisimman nopeaksi lopettamiseksi.

Jyrkästi puolesta ja vastaan

Isorokon maapallolta hävittänyt maailman ensimmäinen rokote sai alkunsa juuri virusten tahallisesta tartuttamisesta yli 200 vuotta sitten. Haastetesteillä on saatu paljon olennaista tietoa myös muun muassa koleran ja lavantaudin hillitsemiseksi.

Rokote- ja lääketutkimusten nykyetiikkaan kuitenkin kuuluu, ettei millään kliinisillä kokeilla tieten vaaranneta ihmisten henkeä tai terveyttä. Näkemys siitä, mitkä olisivat COVID-19-haastetestien riskit ja toisaalta hyödyt, jakaa tiedeyhteisöä jyrkästi.

– Tiimini on tehnyt haastetestejä muilla hengitystieinfektioviruksilla turvallisesti kymmenen vuoden ajan. Mikään tutkimus ei ole täysin vailla riskejä, mutta teemme kaikkemme, jotta ne ovat mahdollisimman pienet, kommentoi Imperial Collegen tutkija Chris Chiu Britannian yleisradioyhtiölle BBC:lle.

Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut haastetesteille eettiset raamit. Kesällä annettiin ohjeita erityisesti COVID-19-haastetestien varalle.

Jos mahdollisesti aiheutetulla taudilla on korkea kuolleisuusaste tai pitkä ja epävarma piilevä vaihe eikä niitä vastaan tunneta hoitokeinoja, haastetestauksen harkitseminen ei tule kyseeseen. Mutta jos tauti on nopeasti puhkeava ja hoitokeinot ovat helpot ja nopeat, haastetestejä voidaan harkita sopivassa vaiheessa rokotteen kehittämistä. WHO:n ohjeistusta haastetesteistä

Jo pari viikkoa sen jälkeen, kun COVID-19 oli julistettu pandemiaksi, yhdysvaltalaisen Rutgersin yliopiston bioetiikan professori Nir Eyal ehdotti haastetestejä. Hän sanoi Nature-lehdessä, että hänen tutkimuksensa perusteella testit voitaisiin tehdä turvallisesti ja eettisesti.

Pian sen jälkeen Yhdysvalloissa perustettiin 1Day Sooner -järjestö ajamaan ajatusta haastetesteistä. Järjestö organisoi kesällä avoimen kirjeen Yhdysvaltain lääkeviranomaisille.

Sen allekirjoittaneet lähes 180 tieteilijää – joukossa 15 Nobel-voittajaa – olivat sitä mieltä, että testien hyödyt ylittäisivät haitat moninkertaisesti, ja peräsivät erittäin päteviä eettisiä perusteita testien vastustamiselle.

1Day Sooner keskittyi sittemmin edistämään hanketta Britanniassa, jonka hallituksessa se näytti ottavan tulta.

Nimi 1Day Sooner, "yksi päivä aikaisemmin", on peräisin laskelmasta, jonka mukaan edes 25-prosenttisesti tepsivän rokotteen nopeutuminen vain yhdelläkin päivällä pelastaisi 1 250 ihmishenkeä.

COVID-19:n nujertaminen on kahden rintaman sota, jossa tavoite on viime kädessä sama mutta keinot paradoksaalisesti ristiriidassa.

Terveysviranomaiset ja hallitukset yrittävät estää uusia virustartuntoja mahdollisimman tehokkaasti liikkumis- ja muilla rajoituksilla.

Rokotteen kehittäjät puolestaan toivovat tautitilanteen jatkuvan kyllin vakavana niin kauan, että he ehtivät nähdä, auttaako rokote sen saaneita, kun he liikkuvat muiden joukossa ja altistuvat virukselle.

Haastetestien kannattajat haluavat avata kolmannen rintaman. Siellä ei odotettaisi vihollisen hyökkäystä eikä suojauduttaisi siltä, vaan otettaisiin osuma tieten tahtoen ja seurattaisiin, miten rokotteella ennakkoon varoitettu elimistö reagoi virukseen.

Brittihallituksen päätettyä rahoittaa haastetestejä One Say Sooner kiitti sitä Twitter-viestillä. Hallitus otti vastaan vapaaehtoisiksi tarjoutuneiden altruismin, toisten edun huomioivan pyyteettömyyden, järjestö sanoi.

Sen verkkosivulle on kertynyt miltei 40 000 tarjousta vapaaehtoisuudesta. Ilmoittautuneet ovat kotoisin eri puolilta maailmaa.

Mukaan valitut ovat nuoria ja terveitä, eikä viruksiakaan napata satunnaisesti mistä tahansa, 1Day Sooner on vakuuttanut. Kantaa on sen mukaan tuunattu laboratoriossa kyllin vahvaksi haastamaan rokotteet mutta samalla sellaiseksi, ettei se aiheuta vakavaa infektiota.

Testejä on määrä tehdä useille rokotteille tehokkaimpien selvittämiseksi, kuten haastetesteissä on usein ollut tapana.

Siten jatkossa voidaan erityisesti panostaa lupaavimpiin vaihtoehtoihin eikä tuhlata voimavaroja kaikkiin noin 150:een tekeillä olevaan rokotteeseen, järjestö perustelee.

Mukaan aikovien lääkeyritysten nimiä ei ole tiedossa. Brittiläinen AstraZeneca ja ranskalainen Sanofi ovat ilmoittaneet, että ne eivät ole aikeessa mukana. EU:lla on ennakko-ostosopimus juuri AstraZenecan rokotteesta.

Harvardin yliopistosta juristiksi valmistunut Josh Morrison on toinen 1Day Sooner -järjestön perustajista. Hänen aktivisminsa alkoi opiskeluajan äkillisestä päätöksestä: hän lahjoitti munuaisen tuntemattomalle tämän hengen pelastamiseksi. Se sai hänet perustamaan WaitlistZero-järjestön munuaissiirrännäistä odottavien avuksi. Dan Callister / Shutterstock / AOP Vastustajat: Vaarallista ja hyödytöntä

Haastetestien vastustajien mielestä vapaaehtoisille koituisi SARS-CoV-2-viruksesta arvaamattomia riskejä. Vaikka COVID-19 on osoittanut hengenvaaralliseksi ennen muuta iäkkäille, nuoriakin on sairastunut ja kuollut, vastustajat korostavat.

WHO:n ohjeiden mukainen lupa rokotteiden haastetesteihin on hellinnyt vain, jos sairastuneille on ollut tiedossa pätevä lääkitys, he muistuttavat. COVID-19:ään ei ole lääkkeitä, eikä infektion mahdollisista pitkäaikaisista seurauksista ole ehtinyt kertyä tietoa.

Osa kaiken kliinisen tutkimuksen eettistä ohjeistusta on sen varmistaminen, että vapaaehtoiset ymmärtävät ottamansa riskit. Miten sellaista voidaan heiltä edes pyytää, kun taudissa on asiantuntijoillekin vielä hyvin paljon tuntematonta, testien vastustajat kysyvät.

He myös epäilevät testien hyödyllisyyttä ylipäätään, koska arvelevat, etteivät nuorten ja terveiden elimistön reaktiot olisi yleistettävissä iäkkäisiin tai muihin COVID-19:n riskiryhmiin.

Samat säännöt eivät päde kaikkialla

Eettisyyden puntarointi on lääkkeiden ja rokotteiden kliinisissä kokeissa keskeistä myös silloin, kun niissä edetään normaalin kaksoissokkotutkimuksen tapaan: muutaman ihmisen ykkösfaasista kakkosfaasin satoihin vapaaehtoisiin ja lopulta kolmosfaasin kymmeniintuhansiin.

Se, mikä käy missäkin laillisesta, ei ole yksiviivaista. Columbian yliopistossa bioetiikkaa opettavan Harriet Washingtonin mukaan joissakin kehittyvissä maissa sallitaan sellaisiakin testejä, joille Yhdysvalloissa ei heltiäisi lupaa.

– Yhdysvalloissa vaaditaan, että mahdollisesti puhkeavaan tautiin on olemassa käypä hoito. Monissa maissa se ei tarkoita yhtään mitään. Siellä tehdään laillisesti kokeita, jotka Yhdysvalloissa kiellettäisiin tai joista ainakin nousisi iso eettinen kohu, Washington sanoo NPR-radiokanavan haastattelussa.

Kun AstraZenaca aloitti COVID-19-rokotteeensa kolmoisfaasin kokeet Etelä-Afrikassa, ne herättivät mielenosoituksia. Protestoijat epäilivät, ettei ihmisille ollut kerrottu kunnolla, mihin he olivat ryhtymässä.

"Emme ole koekaniineja, ei turvatonta rokotetta", julistettiin kolmosfaasin rokotekokeita vastaan järjestetyssä mielensoituksessa Witwatersrandin yliopiston edessä Johannesburgissa kesällä. Kim Lodbrook / EPA-EFE

Afrikkalaisilla on epäeettisyydestä kokemusta myös aivan viime vuosikymmeniltä. Siksi Harriet Washington kutsuu mielenosoittajien epäilyksiä asianmukaiseksi valppaudeksi.

Esimerkkejä viime vuosikymmeniltä ovat Nigeriassa lasten aivokalvontulehdusepidemian aikana kokeiltu uusi antibioottilääke, jonka testaamisesta ei kerrottu vanhemmille, sekä useissa maissa tehdyt hiv-kokeet, joissa käytettiin lumelääkettä, vaikka tiedossa oli myös käypä hoito.

Nigeriassa 11 lasta kuoli ja useita vammaantui pysyvästi. Hiv-kokeissa monet naiset ja heidän syntymättömät lapsensa saivat tartunnan.

Ranskalaislääkäri Jean-Paul Miran puheissa oli kaikuja menneisyydestä, kun hän sanoi viime keväänä, että COVID-19:n kolmosfaasit olisi tehokkainta järjestää Afrikassa, jossa "ei ole maskeja, hoitoa eikä elvytystä".

Hän vertasi kokeita siihen, miten "aids-tutkimuksissa käytetään [afrikkalaisia] prostituoituja, koska tiedämme, että he ovat hyvin alttiita tartunnoille eivätkä suojele itseään".

Mira pyysi anteeksi, kun hänen puheistaan nousi kohu, mutta afrikkalaisten luottamus läntisiin lääkeyhtiöihin oli ehtinyt kärsiä uuden kolauksen.

Afrikassa aiemmin tehtyjen kliinisten kokeiden pimeän puolen muistavat eteläfrikkalaiset osoittivat mieltään kesällä alkaneita kahdentuhannen ihmisen koronarokotetestejä vastaan.Kim Ludbrook / EPA-EFE Kuka on vapaaehtoinen?

Vaikka suurin osa kliinisistä kokeista tehdään edelleen kehittyneissä maissa, kokeet ovat lisääntyneet myös kehittyvissä maissa.

Osittain se on kustannuskysymys, mutta on toinenkin painava syy. Siellä elää väkeä, jonka elimistössä ei ole muistoja aiemmista lääkkeistä tai rokotteista. Sellaisia länsimaalaisia lienee jokseenkin mahdoton löytää.

Köyhän maan – ja kenties rikkaankin – vähävaraisille lääke- tai rokotekoe voi olla houkutteleva paitsi rahallisen korvauksen vuoksi niin myös siksi, että siihen sisältyy lupaus terveydenhuollosta, johon heillä ei ole muutoin olisi mahdollisuutta.

Lisäksi maissa, joissa on puutteita kansalaisoikeuksissa, ei vapaaehtoisuus tässäkään asiassa välttämättä ole ihmisen omissa käsissä.

Kuka hyötyy?

Vaikka testit tehtäisiinkin asianmukaisesti, kysymys eettisyydestä on laajempi: Onko oikein, että COVID-19:ään aikanaan saatu rokote on kehittyville maille luultavasti liian kallis ainakin ensi alkuun?

Ihmiset, joiden kanssakansalaiset osallistuvat vauraiden maiden lääkeyhtiöiden kliinisiin kokeisiin, eivät ehkä pääsekään hyötymään tuloksista samalla tavoin kuin me teollisuusmaiden asukkaat. Meidän hallituksemme ovat jo tehneet miljardien eurojen edestä ennakko-ostosopimuksia.

Brittiläinen ihmisoikeusjärjestö Oxfam on laskenut, että ainakaan ennen vuotta 2022 rokoteannoksia ei riitä suurimmalle osalle maailman väestöstä, vaikka kaikki viisi tällä hetkellä pisimmälle edennyttä rokotetta onnistuisivat.

Varakkaissa maissa asuu 13 prosenttia maapallon väestöstä. Ne ovat tehneet ennakko-ostosopimuksen yli puolesta lupaavimpien rokotteiden annoksista, Oxfam kertoo.

WHO:n johtamana alkoi viime kuussa COVAX-hanke, jonka lyhenne tulee sanoista "COVID-19-rokotteen maailmanlaajuinen saatavuus". COVAXin tavoite on, että kaikkein köyhimmillekin maille riittäisi hyväksi havaittua rokotetta, jotta ne voisivat rokottaa terveydenhuollossa työskentelevät ja haavoittuvimman viidenneksen väestöstään.

Tässä testataan koronarokotetta Indonesiassa. INA / AOP "Suomen linjassa ei ole harmaita sävyjä"

Kliinisissä kokeissa on maailmalla huojuntaa ja erilaisuutta, mutta Suomessa asia on selvä, sanoo Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen johtaja ja kokeellisen immunologian professori Mika Rämet.

– Meillä vapaaehtoiset saavat haittakorvaukset ja matkakulut kuitataan. Varsinaista rahallista palkkiota heille ei makseta, jotta ei tulisi sellaista eettistä tilannetta, että osallistutaan taloudellisen hyödyn takia johonkin sellaiseen, johon ei oikeasti haluta osallistua.

Suomen eettisessä linjassa ei ole harmaan sävyjä, ja ennen kuin ihmisillä aletaan testata mitään, on ollut monta muuta vaihetta, Rämet kertoo.

Suomessakin kehitetään parhaillaan myös COVID-19-rokotteita, ja joka vuosi aloitetaan lukuisia lääketutkimuksia. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle Fimealle ilmoitettiin viime vuonna 137 uutta Suomessa tehtävää kliinistä lääketutkimusta. Neljään tarvittiin lupa.

Rokotetutkimuksista uutiskynnyksen ovat tänä vuonna ylittäneet ensimmäiset tulokset yli 700 suomalaisen vapaaehtoisen Afrikan-matkasta, jolla testattiin ripulirokotetta.

Onnistunut rokote on turvallinen, tehokas ja tepsivä

Kliinisissä kokeissa rokotteen on todistettava, että se on turvallinen, aiheuttaa immuunivasteen ja tehoaa juuri siihen tautiin, johon se on tarkoitettu. Eettisten ohjeiden mukaan vapaaehtoisille on tehtävä aivan selväksi, että he ovat niitä, joihin näitä asioita testataan.

Useimpien rokotteiden matka päättyy kesken, joskus ihan kalkkiviivoilla. Joskus haittavaikutuksia tulee ilmi vasta käytössä, miljoonien rokotettujen joukossa.

– Riittävä onnistuminen on tietenkin filosofinen kysymys. On vaikea ryhtyä määrittelemään, mikä katsotaan onnistumiseksi. Joskus rokote kaatuu siihen, ettei se ole tehokas, ja joskus siihen, että siitä tulee haittavaikutuksia, ja huonoimmillaan käy kuten Pandemrixin kanssa, sanoo Mika Rämet.

Pademrixilla rokotettiin lähes kolme miljoonaa suomalaista kymmenen vuotta sitten sikainfuenssapandemian aikana. Rokote laukaisi parilla sadalla lapsella ja nuorella narkolepsian.

Se oli monen tekijän summa. Yksi oli rokotteen antigeenien ja tehosteaineen onneton yhteisvaikutus juuri tietyn suomalaisen geeniperimän kanssa.

Voidaanko siis tietää, miten täällä reagoidaan COVID-19-rokotteeseen, joka on testattu muissa väestöissä? Tästä syystä rokotteita on paikallaan tutkia useissa väestöissä, ja käytännössä kaikille COVID-19-rokotteilla niin on tehtykin, vastaa Rämet.

Epätavallisen ripeää

Jotta varmistettaisiin, että tuote on hyvä ja ainakin tiedettäisiin, mitä sillä voidaan saavuttaa, ensin on eläinmalleja; koronassa on käytetty hiirimalleja, Mika Rämet kertoo. Epätavallista nopeutta rokotteen kehittämisessä hän selittää poikkeuksellisella päättäväisyydellä ja intensiteetillä.

– Hyvin nopeasti on menty lupaavimmilla aihioilla apinamalleihin. Tavallisesti poltellaan tupakkaa ja vettä virtaa, kun mietitään, onko tulos hiiressä niin hyvä, että kannattaa laittaa pelimerkkejä siihen, että mennään apinamalliin.

Mitään vaihetta ei kuitenkaan ole oltu ohittamassa, vaan on vain toimittu niin pienin viivein kuin mahdollista, Rämet korostaa.

Turkkilainen lääkäri Cen Gem osallistuu vapaaehtoisena kiinalaisen Sinovac-lääkeyhtiön koronarokotteen kolmosfaasin kokeisiin sairaalassaan Istanbulissa. Erdem Sahin / EPA-EFE

Eläinkokeiden jälkeen tutkimuksissa siirrytään muutamien kymmenien ihmisten kokeisiin, ykkösfaasiin.

– Aika hyvin jo tiedetään, että jos apinalle saa rokotteella immuunivasteen, niin kyllä se tulee ihmisellekin. Me olemme kuitenkin niin lähellä niitä. Ensimmäisen faasin kokeissa katsotaan, tuleeko riittävän hyvä immuunivaste ja tuleeko toisaalta mitään yllättävää haittaa.

Ykkösfaasi ratkaisee, kannattaako rokotteen kehittämistä jatkaa. Syitä on monia, eettisiä mutta myös rahallisia, sillä kakkosfaasi on jo paljon kalliimpi, sanoo Rämet.

Vaikka rahaa on palanut jo todella paljon, tutkimus voi katketa vielä kolmosfaasiinkin. AstraZeneca piti omassaan viime kuussa tauon yhden vapaaehtoisen saamien haittavaikutusten vuoksi, mutta riippumaton asiantuntijaryhmä arvioi ne sellaisiksi, ettei tutkimusta tarvinnut lopettaa.

Lääkeviranomaiset valmiina päätöksiin

Lääkeyhtiöistä Pfitzer ja BioNTech ovat lupailleet ensimmäisinä arvioita COVID-19-rokotteensa tehosta jo tässä kuussa.

– 25 000:llä kahdesti rokotetulla ihmisellä tulee ymmärtääkseni täyteen kaksi kuukautta tämän kuun lopussa. Aika paljon on jo käsitystä mahdollisista haittavaikutuksistakin, sanoo Mika Rämet.

Erityisen lupaavana hän pitää sitä, että Yhdysvaltain lääkeviranomainen FDA on antanut luvan laajentaa kokeita myös 12–15-vuotiaisiin.

– Ei siksi, että se ikäluokka erityisesti tarvitsisi rokotetta, vaan siksi, että luvan perusteella voi olettaa rokotteen turvallisuuden olleen hyvä aikuisilla, Rämet selittää.

Useiden muidenkin rokotteiden kelpoisuudesta on määrä antaa tietoa ennen kuin tämä vuosi on ohi. Euroopan lääkevirasto EMA puolestaan on jo valmiina nappaamaan viestikapulan.

Tutkijat toimittavat EMA:lle tietoa sitä mukaa, kun sitä kertyy, jotta päätöstä myyntilupia päästäisiin harkitsemaan heti, kun suojatehoa selvittävien isojen tutkimusten tulokset valmistuvat.

Ne myös julkaistaneen pikapikaa avoimiksi kaikille, jo ennen tutkimusartikkelille normaalisti kuuluvaa vertaisarviointia. Siten muut tutkijat ja muut asiasta kiinnostuneet pääsevät heti puntaroimaan, ovatko kyseisen rokotteen hyödyt kiistatta isommat kuin haitat.

Sekin vaatii eettistä harkintaa.

Boris Johnsonin hallitus päätti rahoittaa COVID-19-haastetestejä. Tässä pääministeri on vierailulla rokotetta kehittäneessä laboratoriossa Bedfordissa keväällä, jolloin hän oli juuri toipunut omasta koronatartunnastaan. Andrew Parsons / AOP

COVID-19-rokotteiden haastetesteistä Rokotustutkimuskeskuksen johtajalla Mika Rämetillä on vakaa käsitys. Hän sanoo olevansa täysin WHO:n linjauksen takana ja katsoo, etteivät edellytykset COVID-19-kokeille täyty.

– Sen lisäksi, että tartutetaan yleisvaarallinen tartuntatauti, johon ei ole hoitoa ja jonka mahdollisista pitkäaikaishaitoista ei ole kunnon tietoa, minusta ongelmana on se, että testistä saatu hyöty on rajallinen.

Rämet luettelee kannalleen kolme perustetta. Ensimmäinen on se, miten testi validioidaan eli saadaan tieto, että rokottomattomille aiheutuu selviä oireita. Ilman validiointia kaikki rokotteet vaikuttavat tehokkailta, Rämet sanoo.

Toisena ongelma hän pitää sitä, että testeihin on vaikea kuvitella osallistuvan riskiryhmiin kuuluvia, joten testattavien tauti olisi muutenkin pääosin hyvin lievä.

Rämet ei pidä testejä hyödyllisinä myöskään siksi, että rokotetta joudutaan joka tapauksessa testaamaan tuhansilla tai kymmenillätuhansilla, jotta siitä saadaan tarpeellinen data.

Voit keskustella tästä aiheesta keskiviikkoon kello 23:een saakka.

Lue myös:

Tällaisilla keinoilla rokotteita kehitetään

Itämeren syvänteiden happikato vaikuttaa jo Selkämerellä

20.10.2020 - 09:00

Merentutkimusalus Aranda teki kesällä neljä matkaa Suomen rannikolle ja kauemmas Itämerelle. Saatujen tulosten perusteella Suomenlahdella tila on viime vuosia parempi, mutta Selkämeren huonontunut tila sen sijaan aiheuttaa huolta.

Suomenlahden pohjan happitilanne oli loppukesästä viime vuosia parempi. Täysin hapetonta pohjaa ja myrkyllistä rikkivetyä havaittiin vain aivan läntisimmällä näytepisteellä Suomenlahdella lähellä Viron rannikkoa.

Pohjan ollessa hapellinen oli myös pohjanpäällisen veden fosfaattifosforin määrä alhaisempi kuin viime vuosina.

Syy Suomenlahden avomerialueen pohjien parempaan tilaan löytyy tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemen mukaan Itämeren pääaltaan pohjoisosasta, missä suolaisuuden harppauskerroksen painuminen syvemmälle viime talvena näkyy edelleen Suomenlahdellakin alhaisempana suolapitoisuutena ja heikompana kerrostuneisuutena.

– Loppukesän mittauksissa havaittiin vain joillakin Suomenlahden asemilla kohonneita fosfaattipitoisuuksia keskisessä vesipatsaassa verrattuna aiempiin kymmeneen vuoteen, Maiju Lehtiniemi kertoo.

Suomenlahden ravinnekuorma vähentynyt

Suomenlahden parantunut happitilanne näkyi myös rannikon ja ulkosaariston pohjien ja pohjaeläinyhteisöjen tilassa. Lähes kahdella kolmanneksella tutkituista näytteistä pintasedimentin tila tulkittiin hapettuneeksi.

Vuosi sitten hapettuneita pohjia oli vain runsas kolmannes. Pohjaeläimiä esiintyi lähes 90 prosentilla havaintopaikoista.

– Vuodesta 2001 lähtien samoilla havaintopaikoilla toteutetun seurannan aikana vain yhtenä vuotena tilanne on ollut tätä parempi, rannikkovesien seurantamatkaa johtanut erikoistutkija Seppo Knuuttila toteaa.

Levämäärää kuvaavan a-klorofyllin pitoisuus Huovarin asemalla itäisellä Suomenlahdella oli heinä-elokuussa lähellä 2000-luvun alimpia arvoja. Viime vuosikymmenen pahimpaan leväkesään 2018 verrattuna pitoisuudet olivat keskimäärin puolta pienempiä.

Selkämerellä näkyy Itämereltä tuleva kuormitus

Itämeren syvänteet ovat pitkään olleet hapettomia, koska Pohjamereltä ei ole tullut riittävän suuria suolapulsseja. Syvänteistä työntyy kuitenkin ravinteikasta vettä kohti Suomenlahtea ja edelleen Saaristomeren kautta kohti Pohjanlahtea.

Elokuussa kerättyjen havaintojen perusteella Itämeren pääaltaan happitilanne on edelleen heikko ja vesi on pohjaan asti hapetonta 70 metristä alkaen.

Suomen ympäristökeskus

– Hapeton alue ulottuu eteläiseltä Itämereltä pääaltaan pohjoisosaan ja itään Suomenlahden suulle asti, kertoo Arandan pitkää seurantamatkaa vetänyt Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Pekka Kotilainen.

Elokuussa havaittiin myös, että hapen määrä Selkämeren syvänteissä oli alempi kuin viime vuonna vastaavana aikana.

Selkämerellä havaitut fosfaattifosforin pitoisuudet ovat koko vesipatsaassa paikoitellen pitkän aikajakson keskimääräisiä kesän pitoisuuksia korkeampia.

Matkan aikana havaittiin myös tavanomaista runsaampia leväkukintoja Selkämerellä ja Merenkurkussa.

Kohonneiden fosforipitoisuuksien todennäköisin selittäjä on Kotilaisen mukaan Itämeren pääaltaalta työntynyt fosforipitoisempi vesi. Selkämeren ravinnepitoisuuksien on havaittu kasvaneet koko 2000-luvun ajan.

–Tehdyt havainnot viittaavat muutoksiin Selkämeren tilassa. Lisääntyneet leväkukinnat voivat entisestään heikentää Selkämeren happitilannetta, kun levämassa hajotessaan kuluttaa pohjanläheisten vesikerrosten happivaroja, vanhempi tutkija Pekka Kotilainen arvioi.

Viime talvena mereen virtasi myös runsaasti ravinteita, mutta näiden valumien vaikutus näkyy etupäässä rannikkovesissä. Vuosi sitten Selkämerellä havaittiin myös kylmän veden kumpuamista pintaan, joka sekoitti vesimassoja.

Merentutkimusalus Aranda teki kesällä neljä matkaa.Kristiina Lehto / Yle Itämeren tarkkailua yhteistyönä

Tehdyt havainnot perustuvat tutkimusalus Arandan, rannikkoseurantamatkan ja Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen (SMHI) tutkimusalus Svealla toteutettuihin elokuun matkoihin.

Seurantamatkoilla kerätään tietoa Itämeren fysiikasta, kemiasta ja biologiasta pohjasedimentistä pintaan saakka. Kerätyn tiedon pohjalta voidaan muun muassa arvioida meren happitilannetta, rehevöitymistä ja mahdollisia plankton- ja pohjaeläinyhteisöissä tapahtuneita muutoksia.

Lue myös

Jaakko Salo osasi odottaa sinilevää Merenkurkkuun, mutta järkyttyi siitä silti – levä värjäsi mökkirannan myrkynvihreäksi ja pisti veden käyttökieltoon

Kuvat mereltä kertovat: Helle hellii myös sinileviä

“Missä ovat tarinat nuorista koronapotilaista ja koronahoitajista?” – medialla on itsekritiikin paikka: vaikeat asiat pitää selittää paremmin

17.10.2020 - 11:42

Jotkut toimittajat saattavat vältellä maskeista kirjoittamista, koska aihe on vaikea.

Näin sanoo Ylen politiikantoimittaja Robert Sundman.

– Maskeista on tullut poliittinen talismaani, josta taistellaan, se on tehnyt keskustelusta vaikeaa, Sundman sanoo.

Kuluneella viikolla maskeista tuli myös jonkinlainen symboli luottamukselle, hän sanoo. Voidaanko luottaa siihen, että hallinto ja poliitikot antavat oikean tiedon oikeaan aikaan? Puhe suomalaisesta luottamusyhteiskunnasta on Sundmanin mukaan heijastunut maskikeskusteluun.

Tiedetoimittajien liiton pääsihteeri Ulla Järvi arvelee, että tällä viikolla maskikeskustelu politisoi koronaa.

Myös tieteellisistä faktoista, tai tutkimuksen tuottamista tiedonrippeistä, on alettu kiistellä julkisesti.

– Poliitikot tulevat televisioon ja radioon uupumattomiin vääntöihin taistelemaan siitä, kenen kanta on oikea. Ja tieteestä näyttää löytyvän tukea eri kantohin, Ulla Järvi sanoo.

Koronapandemia on uusi asia. Ja siitä kerätään koko ajan maailmalla tietoa. Siksi näkemykset saattavat muuttua. Uusi tutkittu tieto auttaa hoitamaan koronaa.

– Tiede on totta toistaiseksi. Se kuuluu tieteen prosessiin, Järvi sanoo.

Ulla Järvi ja Robert Sundman olivat vieraina Ylen aamun Viimeinen sana -ohjelmassa, jonka voi katsoa myös tämän jutun pääkuvaa klikkaamalla.

Ymmärtääkö politiikantoimittaja lääketiedettä?

Koronapandemian aikana politiikantoimittajat, urheilutoimittajat ja tiedetoimittajat ovat kaikki päätyneet tekemään koronauutisia.

Toimittajat ovat joutuneet tekemään juttuja itselleen vieraista aiheista.

– Silloin pitäisi olla tietämystä miten lääketieteellinen tutkimus syntyy. Mikä on vaikkapa absoluuttisen riskin ja suhteellisen riskin ero esimerkiksi juuri maskien suojavaikutuksessa. Nämä ovat tiedetoimittajillekin vaikeita asioita, Järvi sanoo.

Lainsäädäntö, poliittiset päätökset, tartuntatautiin liittyvät tieteelliset kysymykset ovat sekoittuneet. Siksi asiat ovat olleet monimutkaisia.

– Tänä vuonna olisi ollut hyvä, että politiikantoimittajilla olisi ollut tiedetoimittajakummi, kuten koulussa on kummioppilasjärjestelmä. Olisin ainakin itse kaivannut enemmän tiedon jakamista journalismin genrejen yli, Robert Sundman sanoo.

Joskus vaikeisiin aiheisiin tartutaan liian nopeasti

Välillä toimitukset kiirehtivät liikaa uutisioinnissa ja siksi syntyy virheitä ja vääriä tulkintoja, Robert Sundman arvioi.

Monimutkaiset lainsäädäntöön tai pandemiaan liittyvät asiat vaativat pureskelua, mutta media ymmärrettävästi haluaa kertoa asioista yleisölleen heti.

– Usein tuntuu siltä, että kaikki käy nopeasti. Muistan kuinka tämä oli tuntematon kiinalainen virus lehden sivupalstalla ja sitten yhtäkkiä viikossa pääuutinen, joka hallitsi Suomeakin, Sundman sanoo.

Toimitukset haluavat palvella yleisöä reaaliajassa ja nopeasti. Kiireessä käsitteet saattavat mennä hieman sekaisin.

– Joskus olisi toimittajien ihan hyvä sanoa, että meillä ei ole nyt riittävästi tästä asiasta tietoa, että voitaisiin analysoida ja kertoa, Sundman toteaa.

Myös tutkijat ovat joutuneet opettelemaan asioiden kertomista. Vaikkapa THL:n tutkijat joutuvat miettimään, miten kertoa tieteellisistä asioista ymmärrettävästi.

Tieteen ja asiantuntijoiden rooli on noussut tänä vuonna esiin eri tavalla kuin yleensä. Media on nostanut esiin erimielisiä asiantuntijoita ja tieteellinen keskustelu, jota käydään yleensä tieteellisillä areenoilla, on noussut päiväkohtaiseksi keskusteluksi.

– Kun toimittajat yrittävät selvittää kaiken kerralla, he kysyvätkin HUS:n ylilääkäriltä, pitääkö koulut sulkea. Ylilääkärin näkökulma saattaa olla tehohoitopaikkojen ja potilastilanteen arvioiminen. Häneltä ei voi edellyttää kohtuuttomia, Järvi muistuttaa.

Ylilääkäri ei välttämättä ole kansanterveyden ja talouden asiantuntija.

Medialla itsekritiikin paikka: Hallitus ei Suomessa päätä kaikesta

Robert Sundman sanoo, että medialla – ja hänellä itselläänkin – on itsekritiikin paikka. Vastauksia vaikeisiin kysymyksiin on lähdetty hakemaan sieltä, mistä niitä on ennenkin helpoiten saatu. Ja usein korkeimmalta mahdolliselta tasolta.

– Toimittajien riitti on mennä säätytalolle ja odottaa hallitukselta vastauksia. Nyt on pitänyt opetella, että missä esimerkiksi monia kansanterveyteen liittyviä päätöksiä tehdään, Sundman sanoo.

Suomalaisessa yhteiskunnassa päätöksentekoa ja valtaa on hajautettu. Siksi esimerkiksi hallitus tai pääministeri ei voi sanella asioita.

– Toimittajien pitäisi myös paremmin pystyä selittämään vallan rakenteita, Sundman sanoo. Vaikka kaikki tuntuisi sekavalta ja hajautetulta, se on demokraattisen päätöksenteon luonne. Sitä pitää selittää, eikä leimata sekavaksi.

Järven mukaan ongelma on myös se, että toimituksissa ihmiset ovat etänä töissä. Siksi toimittajien väliset keskustelut ovat jääneet tavallista vähemmäksi ja jutuista ei välttämättä ole osastorajojen yli keskusteltu.

Poliisijohtaja ja oikeustoimittaja: Julkisuuslaki pitää uudistaa – ”Poliiseilla ja toimittajilla on viha-rakkaussuhde”

Tarvitaanko mediakohu, jotta vähemmistöjen oikeudet toteutuvat? Toimittaja Renaz Ebrahimi: Pitää kysyä, kuka paikalta puuttuu, kun päätöksiä tehdään

Näin päätös alueen olemisesta koronan kiihtymis- tai leviämisvaiheessa tehdään

16.10.2020 - 16:48

Hallitus tiukensi eilen koronaepidemian hillitsemiseen tähtääviä suosituksiaan.

Ohjeistus koski muun muassa yleisötilaisuuksia., Suositukset vaihtelivat alueittain sen mukaan, missä vaiheessa koronaepidemia on.

Esimerkiksi näin: jos tauti on kiihtymisvaiheessa, yleisötilaisuuksien osallistujamäärä olisi syytä rajata puoleen normaalista. Jos taas korona on edennyt leviämisvaiheeseen, yleisötapahtumat on syytä kokonaan perua.

Tästä voit lukea tarkemmin hallituksen eilisistä suosituksista.

Suomessa on tällä hetkellä kuusi sairaanhoitopiiriä, jotka ovat kiihtymisvaiheessa. Yksi sairaanhoitopiiri, Vaasa, on pahimmassa tilanteessa eli leviämisvaiheessa.

Tästä kartasta näet, missä vaiheessa oma asuinalueesi on epidemian osalta.

THL, Lasse Isokangas / Yle Tartuntojen määrä ratkaisee

Kolmiasteinen jako perustuu sosiaali- ja terveysministeriön 7. syyskuuta julkistamaan toimintasuunnitelmaan.

Siinä perustaso määritellään niin, että epidemia vastaa Suomen tilannetta keskikesällä 2020: tartuntojen ilmaantuvuus on alhainen ja kotoperäisten tartuntojen osuus on pieni.

Kiihtymisvaiheessa tartuntojen alueellinen ilmaantuvuus on noussut: 7 viime vuorokauden aikana tartuntoja on 6-15 / 100 000 asukasta ja 14 vuorokauden aikana 10-25 / 100 000 asukasta.

Positiivisten näytteiden osuus on yli 1%.

Kiihtymisvaiheessa esiintyy ajoittain paikallisia ja alueellisia tartuntaketjuja, mutta tartunnanlähteet ovat kuitenkin pääsääntöisesti jäljitettävissä ja sairaalahoidon tarpeeseen pystytään vastaamaan ilman erityistoimia

Leviämisvaiheessa tartunnat leviävät väestössä alueellisesti tai laajemmin: 7 viime vuorokauden aikana tartuntoja on 12-25 / 100 000 asukasta ja 14 viime vuorokauden aikana 18-50 / 100 000 asukasta.

Tapausten päivittäinen kasvunopeus on yli 10%. Positiivisten näytteiden osuus on yli 2%.

Leviämisvaiheessa alle puolet tartunnanlähteistä on jäljitettävissä ja sairaalahoidon ja tehohoidon tarve kasvaa voimakkaasti.

Sairaanhoitopiiri määrittää

Hallituksen eilen antamat ohjeet ovat suosituksia. Tartuntatautilain nojalla toimintavalta on alueellisilla viranomaisilla. Hallitus kuvailikin suosituksia työkalupakiksi alueelliseen päätöksentekoon.

Alueilla keskeinen toimija on sairaanhoitopiiri. Sairaanhoitopiirit organisoivat viranomaistyötä ja seuraavat tilannetta yhdessä kuntien kanssa.

Ajantasainen tieto siitä, missä vaiheessa epidemia omalla alueella on, löytyy kunkin sairaanhoitopiirin sivuilta.

Tämän linkin kautta pääset sairaanhoitopiirien sivuille.

Sairaanhoitopiirejä puolestaan valvoo Aluehallintovirasto (Avi). Sen tehtävänä on huolehtia, että sairaanhoitopiirit torjuvat koronaepidemiaa tartuntatautilain mukaisesti.

Hallitus on uudistamassa pikavauhdilla tartuntatautilakia. Tavoitteena on lisätä viranomaisten toimintavaltuuksia tilanteessa, jossa epidemia on edennyt leviämisvaiheeseen.

Jos lakiuudistus hyväksytään, Aluehallintovirasto tai kunnat voisivat esimerkiksi sulkea vapaa-ajanvietto- ja harrastuspaikkoja.

Tällä hetkellä kunnat voivat sulkea vain omia toimintojaan, muun muassa liikuntapaikkoja. Näin on tehty muun muassa Vaasassa.

Monet koronaohjeet koskevat jokaista suomalaista. Turvavälit, käsienpesu tai maskin käyttö ovat suosituksia, sanktioita niiden tueksi ei ole määrätty.

Lue myös:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta: Suomessa 189 uutta tartuntaa, kansanedustaja Tom Packalenilla koronatartunta

Vuosien odotus on päättymässä – Nasan alus lohkaisee ensi viikolla palan asteroidia, joka voi olla avain elämän synnyn mysteereihin

15.10.2020 - 18:55

Säännöllisesti maan vierestä puikahtaa pieni, 70 miljoonan tonnin painoinen asteroidi, joka voisi toimia Rosettan kivenä elämän mysteerin ratkaisussa.

Pikkuplaneetta Bennu ei sinänsä ole juuri muita Maan läheltä kulkevia Apollo-asteroideja kummoisempi. Se on hyvin karu ja kivinen paikka. Vuorokausi siellä kestää vain neljä tuntia, mutta vuosi 437 päivää.

Bennu kiertää hyvin läheltä maata, ensi vuosisadalla niinkin läheltä, että Nasa on luokitellut sen vaaralliseksi.

Vuosien 2175–2199 välillä asteroidi törmää Maahan 0,037 prosentin todennäköisyydellä. Vaikka mahdollisuus on häivähtävän pieni, on törmäys silti huomattavasti todennäköisempi kuin loton pääpotin voittaminen yhdellä rivillä.

Totaalista maailmanloppua Bennun kokoinen asteroidi ei onneksi törmätessään aiheuttaisi, mutta törmäyksestä seuraisi kuitenkin valtava katastrofi Maapallon elämälle.

Bennu pyörähtää akselinsa ympäri 4,3 tunnissa.NASA/Goddard/University of Arizona

Nasan OSIRIS-REx-alus laukaistiin vuonna 2016. Bennu sai vuonna 2018 uuden, väliaikaisen tekokuun, kun alus saapui asteroidin kiertoradalle.

OSIRIS-REx on nyt tutkinut Bennua etäältä kahden vuoden ajan, ja ensi viikolla se kurottaa robottikouransa asteroidin pinnalle.

Bennu on jo aimmin ollut yksi aurinkokunnan parhaiten tunnettuja asteroideja, mutta sitä päästään vasta nyt tarkastelemaan ruohonjuuritasolta.

Näytteet takaisin Maahan vuonna 2023

Lähtölaskenta näytteenottoon on jo käynnissä. Harjoittelut on harjoiteltu, ja ensi viikona tiistaina 20. lokakuuta alus hakee näytteen Bennun pinnalta. Yle seuraa ensi viikolla Nasan operaation etenemistä.

Aluksessa käytetään uutta ja poikkeuksellista teknologiaa. Kosketus asteroidiin jää erittäin lyhyeksi. 4,5 tunnin operaation aikana itse pintakosketukseen on varattu noin 16 sekuntia.

Näytteenottoyrityksestä tulee ensimmäinen Nasan historiassa. OSIRIS-RExin on tarkoitus kantaa vähintään 60 gramman painoinen näyte takaisin maahan.

Elokuussa näytteenottoa harjoiteltiin. Silloin OSIRIS-REx kävi 40 metrin päässä pikkuplaneetan pinnasta.NASA/Goddard/University of Arizona

Maassa eletään operaation aikana ja sen jälkeen jännittäviä minuutteja. Alus ja asteroidi ovat 334 miljoonan kilometrin päässä maasta, joten signaalilla kestää noin 18 minuuttia, kun se kulkee avaruuden halki Maan vastaanottimiin. Siksi aluksen on toimittava itsenäisesti.

Työ on ollut tarkkaa. Jotta kaikki sujuisi täydellisesti, on Bennua ensin kartoitettu etäämmältä. Joulukuussa 2019 löytyi sopiva näytteenottopaikka läheltä pikkuplaneetan pohjoisnapaa.

Löydetyssä kraatterissa on paljon hienojakoista materiaalia, johon alus pääsee käsiksi niin, että riski kalliin teknologian tuhoutumisesta on pieni.

Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, alkaa aluksen kotimatka ensi vuoden huhtikuussa.

Paluumatkaan menee noin kaksi Maan vuotta, ja näytettä päästään analysoimaan todennäköisesti vuonna 2023.

Mutta mitä, jos alus ei saakaan kyytiinsä kuormaa Bennun pinnalta, vaan jokin menee pieleen, eivätkä säiliöt täytykään?

Sitten OSIRIS-REx palaa takaisin asteroidin kiertoradalle odottamaan. Seuraavan kerran näytteenottoa yritettäisiin tässä tapauksessa vuoden 2021 tammikuussa.

Mitä kylmä ja kuollut kivikappale voi kertoa elämästä?

Keskustelu elämän synnystä kiihtynyt viime vuosina, kun tutkimus on osoittanut, että pieneliöt voivat selvitä avaruudessa ja vettä löytyy aurinkokunnastamme muualtakin kuin vain Maapallolta.

Tuoreimmat uutiset mahdollisista Maan ulkopuolisista elonmerkeistä tulivat Venukselta, kun kansainvälinen tutkijaryhmä löysi fosfiinia planeetan kaasukehästä.

Tutkimukset ovat nostaneet esiin uudelleen ikiaikaisen panspermia-hypoteesin, jonka mukaan elämä Maahankin olisi voinut saapua asteroidien mukana kaukaa ulkoavaruudesta.

OSIRIS-REx-alus kokoamisvaiheessaan vuonna 2015.Lockheed Martin

Vaikka ajatus elämän siirtymisestä avaruuskivien mukana matkaavina siemeninä tuntuisi hurjalta, voi olla mahdollista, että kappaleet ovat tuoneet elämän rakennusaineita Maahan.

Bennun ja muiden sen kaltaisten asteroidien tiedetään sisältävän paljon orgaanista hiiltä, joka on meidän tuntemamme elämän edellytys.

Asteroidien on myös arveltu toimineen vedenkantajina, jotka olisivat kuljettaneet jäätynyttä vettä asteroidivyöhykkeen takaa Marsiin ja Maahan, joissa meret eivät olisi voineet syntyä polttavassa kuumuudessa ennen kaasukehien muodostumista.

OSIRIS-REx-tutkimusluotaimen tarkoituksena onkin selvittää, ovatko samanlaiset asteroidit tuoneet Maahan aikoinaan orgaanisia materiaaleja ja vettä.

Näin alus laukaistiin matkaan syyskuussa 2016. Takaisin maahan näytteen on tarkoitus palata vuonna 2023.United Launch Alliance

Saman teorian johdosta myös Japanin avaruusjärjestö JAXA on valmistellut projektia, jossa laskeutuja hakisi näytteen Marsin toisen kuun Phoboksen pinnalta.

Bennun uskotaan olevan yksi aurinkokunnan vanhimpia kiviä. Vaikkei sen tutkimus heti ratkaisisikaan elämän synnyn arvoitusta, voi muinainen taivaankappale kertoa meille lisää aurinkokuntamme alkuvaiheista ja planeettojen synnystä.

Yle seuraa Nasan näytteenotto-operaation etenemistä ensi viikolla.

Lue myös:

Uraauurtava löytö avaruudesta hämmästyttää asiantuntijoitakin – ajatus maan ulkopuolisesta elämästä on jännittävä, mutta "savuava ase" uupuu

Avaruudesta löytyi ensi kertaa elämän rakenneosia – Nasa: Elämän löytyminen 10 vuoden sisällä todennäköistä

Tutkimus: Metsämaassa möyriminen paransi jo kuukaudessa päiväkotilasten suojaa sairauksilta – Tutkija suosittelee lapsille päivittäistä multakosketusta

14.10.2020 - 21:00

Viisi kertaa viikossa toistuva metsämaakosketus monipuolistaa päiväkotilasten sairauksilta suojaavan elimistön mikrobistoa, ilmenee tuoreesta tutkimuksesta.

Suomalaistutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa maailmassa, että että 3–5-vuotiaiden päiväkotilasten immuunijärjestelmän säätely parani, kun päiväkotien pihoille lisättiin metsäpohjaista kasvustoa. Tämä saattaa puolestaan vähentää atopian, diabeteksen, keliakian ja allergioiden riskiä, sillä yksipuolinen mikrobisto lisää immuunijärjestelmän häiriöiden riskiä.

– Nyt julkaistu päiväkodeissa tehty tutkimus on ensimmäinen, jossa näiltä sairauksilta suojaavia muutoksia tuli esiin, kun monimuotoista luontoa tuotiin kaupunkiympäristöön, sanoi tutkimusta johtanut tutkija Aki Sinkkonen Luonnonvarakeskuksesta.

Tutkimus on julkaistu Science Advances -lehdessä.

Tutkimuksessa asvaltoiduille, laatoitetuille ja sorapäällysteisille päiväkotipihoille tuotiin metsäpohjaa eli kunttaa, siirtonurmea ja istutuslaatikoita, joihin lapset kylvivät kasveja ja hoitivat niitä.

Humpulan päiväkoti Lahdessa oli yksi tutkimukseen osallistuneista. Pihalla oli istutuslaatikoita, joissa lapset saavit myllertää. Kuva otettu pihassa lokakuussa 2018.Sini Ojanperä / Yle Muutokset iholla, veressä ja suolistossa

Kuukauden kestänyt, viisi kertaa viikossa toistunut viherkosketus monipuolisti lasten ihon mikrobistoa. Muutokset näkyivät myös veriarvoissa.

–Ihon mikrobimuutokset yhdistyivät sellaisiin veren muutoksiin, jotka parantavat puolustusjärjestelmän säätelykykyä. Jotta allergoita, atooppista ihottumaa ja autoimmunisairauksia ei syntyisi, säätelyn pitää olla kunnossa. Siinä ei voi olla matala-asteista tulehdustilaa, Sinkkonen selvensi Ylelle.

Tutkimus tukee oletusta, jonka mukaan luontokosketus ehkäisee immuunijärjestelmän häiriöitä.

Sinkkosen mukaan kyseessä oli ensimmäinen kokeellinen tutkimus, jossa lasten elinympäristöä muutettiin. Päiväkotilapset olivat perusterveitä, ja perusterveillä lapsilla huomattiin muutos kehossa.

– Havaitsimme myös, että viherpihan saaneiden lasten suolistomikrobisto samankaltaistui päivittäin metsässä vierailevien lasten suoliston mikrobiston kanssa, sanoi väitöskirjatutkija Marja Roslund Helsingin yliopistolta.

Liika hygienia yksipuolistaa

Korkea hygieniataso, urbaani elämäntyyli ja riittämätön luontokosketus yksipuolistavat elimistön mikrobistoa.

Kymmenissä vertailevissa tutkimuksissa on aikaisemmin todettu, että luonnon kanssa kosketuksissa olevilla maaseudun lapsilla on pienempi todennäköisyys sairastua immuunijärjestelmän häiriöistä johtuviin sairauksiin.

– Tämän tutkimuksen perusteella olisi tosi hyvä, että lapset saisivat olla ohjatusti monimuotoisen orgaanisen pintamaan eli mullan tai metsämaan sekä kasvillisuuden kanssa päivittäin tekemisissä. Mitä nuorempi lapsi, sitä tärkeämpää se olisi. Eli 3–5-vuotiailla lapsilla ne muutokset olivat selkeitä, Sinkkonen suositteli.

Sinkkonen esittääkin toiveen siitä, että päiväkotien pihat muutettaisiin viherpihoiksi.

– Kaupan päälle lapset saavat paremman motoriikan, keskittymiskyvyn ja hyvän luontosuhteen.

Tampereen yliopistolta tutkimukseen osallistuivat virologian professori Heikki Hyödyn ja yhdyskuntasuunnittelun professori Juho Rajaniemen tutkimusryhmät.

Rajaniemen mukaan tutkimus osoittaa, että pienillä kustannuksilla on mahdollista luoda hyvinvointia edistävää ja viihtyisää elinympäristöä.

– Kaupunkeihin kannattaa ehdottomasti suunnitella mahdollisimman paljon toiminnallisia viherympäristöjä, hän suositteli.

Heikki Kiseleff / Yle Mallia voi soveltaa arjessa

Luontokosketuksessa ihminen altistuu monipuoliselle mikrobikattaukselle, jolloin puolustusjärjestelmän useat osat aktivoituvat.

Immuunijärjestelmän luontaisen kehityksen turvaamiseksi päiväkotilapsilla tutkittua viherpihamallia kannattaakin soveltaa myös muussa arjessa.

Esimerkiksi kerrostalojen pihoille voidaan muokata aikuisten ja lasten näkökulmasta houkutteleva viherpiha pensaista ja kuntasta. Lahoavaa lehtikasaa ei tarvitse heti siivota pois, ja pihaan voi rakentaa lahopuutarhan.

– Arki kannattaa muokata niin, että luontokosketus on mahdollista. Parasta on, jos oma piha mahdollistaa kuralätäkköleikkejä ja orgaanisen maan kaivamista. Lapsen voi viedä luontoon vaikka viisi kertaa viikossa, tällä on jo vaikutusta mikrobistoon, Sinkkonen kannusti.

Tutkija kuitenkin muistutti, että jäykkäkouristusrokote on pidettävä ajan tasalla.

Tutkimuksessa seurattiin kuukauden ajan 75:ttä 3–5-vuotiasta päiväkotilasta kymmenessä päiväkodissa Lahdessa ja Tampereella. Viherpihapäiväkodeissa olleiden lapsien mikrobimuutoksia vertaitiin lapsiin, jotka olivat normaaleissa päiväkodeissa (ei viherpihaa) tai luontopäiväkodeissa (ei viherpihaa, mutta järjestettyjä luontoretkiä).

Tutkimus oli Luken, Helsingin yliopiston, Tampereen yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Prahan Charles Universityn yhteinen hanke ja osa Business Finlandin rahoittamaa ADELE2-hanketta.

Voit keskustella aiheesta 15. lokakuuta kello 23:een asti.

Aiheesta aiemmin:

Tutkimus: Päiväkodin pihaan kannattaa laittaa muutakin kuin hiekkaa ja pensaita – maassa möyriminen saattaa vähentää lasten riskiä saada nykyajan sairauksia

Nokare vastustuskykyä, ole hyvä! Luonnon hyödyllisiä mikrobeja sisältäviä voiteita kehitetään vauhdilla markkinoille

Tuore tutkimus: MS-taudin eteneminen pystyttiin ennustamaan ensimmäistä kertaa

13.10.2020 - 10:44

Turkulaistutkijat ovat pystyneet ennustamaan MS-taudin etenemisvauhdin.

Turun Valtakunnallisessa PET-keskuksessa toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että korkeampi mikrogliasolujen aktiivisuus aivojen tulehduspesäkkeitä ympäröivillä alueilla ennustaa MS-taudin nopeampaa etenemistä.

– Kyseessä on ensimmäinen tutkimus, joka osoittaa aivojen mikrogliasolujen aktiivisen, PET-kuvauksella tunnistettavan muodon ennustavan MS-taudin etenemistä. Tutkimus osoittaa nyt ensimmäistä kertaa kyseisen mikrogliatyypin haitallisuuden, kertoo professori Laura Airas Turun yliopistosta.

Tulokset selvisivät laajasta 69 MS-potilaan ja 18 terveen verrokin aineistosta. Taudin eteneminen pystyttiin ennustamaan 95 prosentin tarkkuudella.

MS-tauti on yleinen nuoria ihmisiä invalidisoiva neurologinen sairaus.

Turun yliopiston tiedotteen mukaan MS-tautiin liittyvien pahenemisvaiheiden estoon on olemassa joukko lääkkeitä, mutta vielä ei ole kyetty kehittämään lääkitystä, joka estäisi tehokkaasti tautiin liittyvää toimintakyvyn tasaista heikkenemistä.

– Ensinnäkin aivojen tarkka tutkiminen elävillä potilailla on vaikeaa. Toisekseen hermosolurappeumaan johtavat mekanismit tunnetaan huonosti. Tästä johtuen aivorappeumaprosessin suora hidastaminen on vaikeaa kaikissa aivosairauksissa. Tehokkaan lääkkeen on myös päästävä tiiviin veri-aivoesteen läpi, ja siihen kykenevän lääkkeen kehittämiseen liittyvät omat haasteensa, Airas selittää tiedotteessa.

Tuloksia pystytään käyttämään yliopiston mukaan tulevaisuudessa esimerkiksi lääkekehityksessä.

Tutkimus julkaistiin neurologian alan arvostetussa Brain-lehdessä.

Lue lisää:

Aivosairauksista kertyy vuosittain jopa 11 miljardin lasku – Suuri osa aivoverenkiertohäiriöistä olisi estettävissä

MS-tauti vei työn ja opinnot, nyt Lauran hoitolaskut menevät suoraan perintään – Ulosottoon päätyy yhä enemmän hammashoito-, lääkäri- ja sairaalamaksuja

Katri Saarikiven kolumni: Miltä tuntuu, kun et tiedä?

13.10.2020 - 06:45
Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

Kadulla pieni lapsi kuunteli postinjakajaa herkeämättömällä tarkkaavaisuudella, mutta samalla hieman ujostellen. Tämä esitteli ystävällisesti modernia appelsiininoranssia sähkökärryään, ja vastasi lapsen kysymyksiin jakelun yksityiskohdista. Minne posti menee ja mistä se tulee? Missä on pääposti? Aikuisille arkinen ilmiö olikin pienestä ällistyttävä, tuttu riviammattilainen sankari.

Lapset tuntuvat toisinaan elävän jatkuvan ällistyksen tilassa. Monet asiat kaappaavat tarkkaavuuden ja herättävät ihmetystä. Uutta ja huomionarvoista riittää, sillä lapsille ei ole vielä ehtinyt muodostua maailman toiminnasta niin paljoa malleja. Tämä yhdistettynä impulssikontrollin puutteeseen tekee joskus esimerkiksi aikataulujen noudattamisesta perheissä vaikeaa: lapsen huomio kiinnittyy pukeutuessa kivaan paidannappiin, jota pitää hetki sormenpäillä nyplätä, tai päiväkotireitillä tienpenkan ruohotupsuun, jota pitää tietenkin sännätä repimään.

Ällistymisen on havaittu hälventävän minän ja muiden rajoja mielessä, mikä saattaa auttaa yhteistyön tekemistä toisten kanssa.

Ällistyksen ja uteliaisuuden tunteet ovat ihmiselle elintärkeitä, sillä ne auttavat oppimaan uutta. Myönteinen ällistys vähentää tuoreen tutkimuksen mukaan mielensisäisten mallien käsittelyyn liittyvän aivoalueen aktiivisuutta. Toisissa tutkimuksissa on selvinnyt, että ällistyksen tunne lisää normeista poikkeavan käyttäytymisen sietokykyä, ja että ällistys piirteenä on yhteydessä avoimuuteen. Voi siis olla, että ällistyminen ja ihmetys tekevät hetkellisesti mieleen juurtuneista kaavoista joustavampia, jolloin niiden päivittäminen uuden tiedon perustella onnistuu. Ällistymisen on myös havaittu hälventävän minän ja muiden rajoja mielessä, mikä saattaa auttaa yhteistyön tekemistä toisten kanssa.

Uteliaassa mielentilassa puolestaan aivojen muistiin ja motivaatioon liittyvät rakenteet sekä niiden väliset yhteydet aktivoituvat tavallista enemmän, ja uuden tiedon mieleenpainuminen on erityisen tehokasta. Onkin ehdotettu, että uteliaisuus johtaa uuden tiedon omaksumiseen, mutta että ällistyminen olisi erityisen tärkeää mielensisäisten mallien päivittämiselle, tai tieteellisen tiedon oppimiselle.

Nykyajassa uutta tietoa ja oppimisen mahdollisuuksia on tarjolla valtavasti, mutta samaan aikaan ällistyksen eteen on syntynyt esteitä. Netissä sosiaalisen median väkevöittämä ryhmäajattelu voi kaventaa ihmisen sietokykyä oman ryhmän suosimaa käsitystä vastaan olevalle uudelle tiedolle. Vahvistusharha suorastaan sokeuttaa meidät sille. Valtava tiedon määrä itsessään voi myös lisätä stressiä. Tämä kasvattaa kontrollin kokemuksen ja ennalta tietämisen tarvetta, sillä ne lievittävät epävarmuutta. Hankalat elämäntilanteet ja huolet vievät oman veronsa, eikä kaikilla tästäkään syystä ole kerta kaikkiaan mahdollisuutta pysähtyä ällistelemään asioita.

Mitä harvemmalla on mahdollisuus ällistyä, sitä enemmän todellisuus jakautuu.

Ällistyksen kadon hinta voi kuitenkin olla suuri. Kun ei ole aikaa tai mahdollisuutta nähdä uutta, kun uusi tieto ahdistaa liikaa, tai kun mielen otetta vanhoista malleista ei saada höllentymään, syntyy vaillinaisia maailmankuvia. Mitä harvemmalla on mahdollisuus ällistyä, sitä enemmän todellisuus jakautuu.

Tämä voi osaltaan selittää, miksi ihmiset tuntuvat näkevät nykytodellisuuden usein täysin päinvastoin. Esimerkiksi, viime aikoina netissä on kiertänyt videoita ulkomaisista ja kotimaisista mielenosoituksista ja mellakoista. Liikkeellä on myös yleensä kaksi täysin vastakkaista kertomusta siitä, mistä videot kertovat. Yhdet näkevät rauhanomaisia mielenilmauksia, toiset vaarallista anarkiaa.

Jos näkemystä todellisuudesta ei yhteiskunnassa jaeta, on mahdotonta toimia yhdessä.

Tarvitaan siis ällistyksenpuolustusta.

Miten se onnistuisi?

Ällistymiskykyä voi harjoitella esimerkiksi vuorovaikutuksessa. Entä jos seuraavalla kerralla lähtisikin uteliaalla otteella keskustelemaan somessa sen tyypin kanssa, jolla tietää ennalta jo olevan typerä mielipide? Jos huvikseen välillä pöyristymisen sijaan vain ihmettelisi. Voi olla, että mielipide ja perustelut ovatkin kauttaaltaan älyttömiä. Uteliaisuuden ei tietenkään pidä antaa estää kriittisyyttä. On kuitenkin mahdollista, että kohtaa sellaista uutta tietoa, josta muuten jäisi paitsi, ja jolla pystyy tarkentamaan omaa kuvaansa maailmasta.

Toinen keino voisi olla se, että ällistymiskykyä arvostettaisiin ylipäätään kanssaihmisissä enemmän. Harva esimerkiksi haikailee maansa johtoon ällikällä lyötyä pääministeriä, sillä johtajilta kaivataan varmuutta ja vakautta. Nopeasti muuttuvassa maailmassa vakauden edellytys on kuitenkin kyky päivittää ajattelumalleja. Mitä jos seuraavassa puoluejohtajapaneelissa kysyttäisiinkin, milloin viimeksi yllätyit uudesta tiedosta ja muutit sen perusteella ajatuksiasi?

Voi olla hyvä esittää sama kysymys myös itselleen.

Ovatko ajatukset ja mielipiteet juuttuneet kulkemaan samoja raiteita? Voisiko elämään tehdä enemmän tilaa ällistymiselle? Voi olla huojentavaakin vaihtelun vuoksi välillä luopua ainaisesta tietämisestä, ja tuntea itsensä pieneksi kaiken sen edessä, mikä on itseä isompaa, ja mitä ei vielä ymmärrä.

Katri Saarikivi

Kirjoittaja tutkii oppimisen, empatian ja vuorovaikutuksen aivoperustaa. Hän haluaa ymmärtää paremmin, ei olla oikeassa.

Aiheesta voi keskustella 14.10. klo 23.00 saakka.

Suomi täytti tavoitteen, mutta suojelee silti huonosti Itämeren luontoa – suurin osa arvokkaasta vedenalaisesta luonnosta on ilman suojelua

12.10.2020 - 18:30

Itämeren huono tila on ollut tiedossa. Nyt tutkijoille on myös selvinnyt, kuinka huonosti Suomen meriluonto on turvassa ihmiseltä.

Nykyiset suojelualueet toimivat melko huonosti ja niiden ulkopuolella on vielä suurin osa Suomen merivesien tärkeimmistä luontoesiintymistä. Meriluonto uhkaa tutkijoiden mukaan heiketä entisestään, jos nykyistä suojelua ei paranneta.

Suomessa valmistellaan suojelualan kolminkertaistamista osana lähivuosien EU:n suojelutavoitteita.

Tavoitteen saavuttamista hankaloittaa se, että rehevöitymisen ja lisääntyvän virkistyskäytön lisäksi suurin osa tärkeistä vesialueista on yksityisten ihmisten mökki- ja kalastusvesiä.

Yksityiseen suojeluun haetaan mallia

Tieto Suomen vedenalaisen luonnon tilasta ja lajeista on parantunut viime vuosina merkittävästi. Tieto on auttanut myös Saaristomerellä veneilijöiden tunteman Gullkrona-saaren uusia omistajia Ilkka Herliniä ja Saara Kankaanrintaa hakemaan rannoille yksityistä luonnonsuojelualuetta.

– Emme voi taata, että meri säilyy tuleville polville. Ainakin se, mitä me voimme tehdä on, että suojelemme arvokkaita ekologisia kokonaisuuksia. Kalastuskunnan osakkaat ja mökkiläiset ovat suhtautuneet aloitteeseemme suurella ylpeydellä, Kankaanrinta kertoo.

Kankaanrinta ja Herlin ovat Elävä Itämeri -säätiön kantavia voimia. Säätiö hakee Gullkronasta mallia myös muille suojelusta kiinnostuneille. Gullkronan suojelusta pitää löytää yhteisymmärrys lähes 20 osapuolen välillä. Valtio on yksi vesialueiden haltija.

Sen jälkeen on varmistettava vielä viranomaisten kanssa, että luontoarvot ovat suojelun arvoisia.

– Tästä on tarkoitus tehdä selkeä esimerkki, miten suojelu tehdään luonnon ja ihmisten kannalta parhaiten.

Gullkronan rantojen sukelluksissa on selvinnyt, että sieltä löytyy ainakin ennen niin yleisiä rakkohauruja ja sinisimpukoita. Alue on ollut yksi valtakunnallisen vesiluontotutkimuksen kohteista.

Suomi on ensimmäisten joukossa lisäämässä suojelua

Suomi on ollut liputtamassa maailman meriluonnon puolesta ja liittynyt ensimmäisten joukossa lisäsuojelua ajavien maiden ryhmittymään. Ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) tavoittelee sitä, että 30 prosenttia maailman meristä on suojeltu.

Myös EU on naulannut suojelutavoitteeksi 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Suomen merialueista on suojeltu tällä hetkellä noin 12 prosenttia. Määrä täyttää yhden Yhdistyneiden kansakuntien (YK) keskeisen luontosopimuksen tavoitteen. Sopimusta ollaan uudistamassa.

Suurin osa luonnon arvokohteista suojelua vailla

Paine lisäsuojelulle tulee myös siitä, että merentutkijoiden arvioiden mukaan nykyiset suojelualueet toimivat kehnonlaisesti. Ne on perustettu muun muassa suojelemaan lintuja ja hylkeitä sekä pitkälti näkyvää meriluontoa, niin sanottuja luontotyyppejä.

Tutkijoiden mallinnusten mukaan kolme neljästä merkittävästä vedenalaisesta luontokohteesta on nykyisten alueiden ulkopuolella.

Tutkimusprofessori Markku Viitasalo Suomen ympäristökeskuksesta ottaa esimerkkinä itäisen Suomenlahden, jossa on myös tärkeitä suojelemattomia kohteita. Alueen kansallispuisto ei kata vesialueita. Sama tilanne on monissa paikoin Saaristomerellä, missä suojelu ei ulotu juurikaan vedenalaiseen luontoon.

– Tosiasia on se, että suurin osa nykysuojelualasta on kohdentunut muuhun kuin vedenalaiseen luontoon. Kolme neljännestä alueista, jotka on tunnistettu arvokkaiksi, on yksityisissä matalissa vesissä, Viitasalo kertoo.

Alkuvuodesta suomalaisesta vedenalaisesta luonnosta nostettiin esille lähes sata Suomen meriluonnon helmeä. Myös näistä niin sanotuista 87:stä EMMA-alueesta suuri osa on nykyisten suojelualueiden ulkopuolella.

Edellinen EU-suojelu ei ole osunut kohdalleen

Uusien tekojen tarve on selvitysten ja tutkimusten mukaan selvä.

– Pitäisi saada poistettua rehevöitymisen syitä, tarpeetonta rakentamisesta, ruoppaamisesta, kalastuksesta ja kaikenlaisesta vastaavasta liikakäytöstä syntyvää rauhattomuutta, Viitasalo luettelee.

Nykysuojelun tehottomuuteen vaikuttaa tutkijoiden mukaan myös se, että esimerkiksi Natura-kohteita perustettaessa ei ole varmistettu, että merilajit voivat muun muassa siirtyä uusille aluille. Asiaa ei ole tarkemmin tutkittu Suomen aluevesillä, mutta Viitasalon mukaan vaikuttaa siltä, että alueet eivät ole tutkijoiden kielellä ilmaistuna "kytkeytyneenä toisiinsa".

Selvästi suurin osa nykysuojelusta on toteutettu EU:n Natura 2000 -ohjelman puitteissa noin 20 vuotta sitten, ja niihin on tehty sen jälkeen pienempiä tarkennuksia muun muassa Saaristomeren kansallispuiston osalta.

– Olemme saavuttaneet suojelun määrälliset tavoitteet, mutta laadullisesti meillä on jonkin verran vielä tekemistä. Tieto vedenalaisen luonnon osalta on ollut puutteellista. Täydennämme koko ajan alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmia, joissa yritetään enemmän ottaa vedenalaista luonto mukaan, ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Penina Blankett kertoo tilanteesta.

Arvokkaita kohteita paljon rantojen läheisyydessä

Itämeren suojelun yksi avainlaji on rakkohauru. Toisin kuin toista avainlajia, meriajokasta, rakkohaurua ei uhkaa ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma suolapitoisuuden väheneminen Itämeressä.

Rakkohauru tarvitsee valoa kasvaakseen, ja siitä rehevöityneessä Itämeressä on ollut pulaa etenkin rannikoilla.

Rantojen läheisyydessä ja matalilla riutoilla on ollut, ja meriasiantuntijoiden mukaan voisi olla, kaikkein tärkeimmät vedenalaisen luonnon kohteet.

EMMA-alueet ovat kaikki rannikon tuntumassa. Yleensä matalissa vesissä kala-, eläin- ja kasvilajeja on eniten. Nyt ne ovat monin paikoin rihma- ja muiden levien peitossa ja rannat liejuisia.

Tähän on törmätty myös tämän vuoden tutkimussukelluksissa muun muassa Gullkronan selän kaakkoisosissa Saaristomerellä. Tutkimuksissa sukeltaja käy pohjaa läpi sadan metrin mittanauhan avulla. Riutan syvemmässä päässä on vettä toistakymmentä metriä ja sieltä löytyy sinisimpukkaa ja punalevää. Kymmenen metriä matalammassa tilanne on aivan toinen.

– On ihan selvä, että tilanne ei ole kovin hyvä, kun vesi on sameaa. Siellä on rihmalevää ja höttöä, joka kasvaa kaikkialla ja peittää kaiken alleen, kuvaa suunnittelija Kevin O'Brien Metsähallituksen luontopalveluista.

Suomen vedenalaisen luonnon rikkaus on selvinnyt pitkälti toistakymmentä vuotta kestäneissä Metsähallituksen vetämissä VELMU-sukelluksissa.

Uusia alueita haetaan armeijalta ja yksityisvesiltä

Viranomaistyö rannikon ja matalien vesien suojelun lisäämiseksi on jo käynnissä.

Yhtenä ajatuksena on ollut, että merivoimien niin sanottuja suoja-alueita voitaisiin liittää osaksi suojelualaa. Myös kansallisista kaupunkipuistoista, muun muassa Kotkassa ja Hangossa, voisi saada lisäystä rantojen suojeluun.

– Näitä alueita pitää katsoa alue kerrallaan. Meillä ei ole vielä kantaa alueiden soveltuvuuteen osaksi verkostoa. Meidän lähtökohtanamme on Puolustusvoimien toiminnan ja kehittämisen turvaaminen, taustoittaa suunnittelija Sami Heikkilä puolustusministeriöstä.

Näistä jo olemassa olevista alueista ei tulisi varsinaisia suojelualueita, mutta niitä voitaisiin laskea mukaan suojelualaan. Näiden niin sanottujen OECM-alueiden laskemisella ei kuitenkaan saada kasaan kuin pieni osa tavoitteesta kolminkertaistaa nykyinen suojeluala. Silloin merialasta olisi suojeltu 30 000 neliökilometriä.

EU:n 30 prosentin tavoite on tarkoitus jyvittää jäsenmaille niin, että se toteutuu. Suojelua ollaan joka tapauksessa lisäämässä myös Suomessa, mutta tarkoittaako se tarkalleen suojelualan kolminkertaistamista, selviää ensi vuoden aikana.

Suomessa valmistelu on lähtenyt siitä, että suojeluala kolminkertaistetaan.

Puolustusvoimien suoja-alueet eivät ole nyt eivätkä mahdollisten muutosten jälkeenkään varsinaisia luonnonsuojelualueita.Jyrki Lyytikkä / Yle

Armeija pitää sitkeästi kiinni alueistaan, eikä kaikki reilusta suoja-alueiden tuhannesta neliökilometristä välttämättä edes kelpaa suojeluun. Siksi suojelukatseet kääntyvätkin helposti kuntien lisäksi yksityisiin mökki- ja kalastusvesiin. Valtiolla on merialueita, mutta ne ovat yleensä kauempana rannoista.

Ilkka Herlinin ja hänen vaimonsa Saara Kankaanrinnan hanke lisää muutamalla prosentilla yksityistä suojelualaa, ja se on tarkoitus laskea mukaan nykyisiin suojelupinta-aloihin. Suojelua tehdään yhteistyössä viranomaisten kanssa.

Pakkosuojelu kummittelee monella mielessä, ehkä turhaan

Lisäsuojelusta etenkin EU:n nimissä on synkkä historia Suomessa.

Monen maanomistajan muistissa on vielä Natura 2000-ohjelman aikaiset repivät suojelukiistat. Omistajat nostivat äläkän, kun ympäristöhallinto vei suojeluohjelmaa kiireellä läpi ja oli maanomistajien mielestä riistämässä yksityisomaisuutta.

Saaristomerelle yksityistä suojelualuetta puuhaavan Saara Kankaarinnan mukaan yksi tausta-ajatus hankkeella on ollut tuoda esimerkki, joka lisää sekä yksityistä suojelua että viestittää valtiolle suojeluhalusta.

– Kun mennään oikein päin ovista sisään, suojelutahtoa voi löytyä yllättävän paljon. Kyllä Natura taustalla vaikuttaa, ja nyt pitää suojelu tehdä ehkä toisella tavalla.

Tutkimusprofessori Markku Viitasalon mukaan kukaan ei tiettävästi ole miettimässä suojelupakkoa merelle. Yksi vaihtoehto valtioilla on lunastaa uusia alueita korvausta vastaan. Viitasalo näkee, että käynnissä olevaa Helmi-suojeluohjelmaa voitaisiin laajentaa merelle.

– Merialueita voidaan toki ostaa tai sitten yksityiset perustavat alueita. Molemmissa voidaan päätyä samaan suojelutehoon.

Lisäsuojelu ei ole muuttamassa vesien käyttöä

Meriluonnon rikkautta ja sen elvyttämistä on tarkoitus miettiä tarkemmin vielä syksyn aikana EU:ssa.

Jo nyt on selvää, että 30 prosentin EU-tavoitteen lisäksi 10 prosenttia alasta on oltava tiukassa suojelussa. Brysselissä nähdään, että tarvitaan tiukkoja toimia, koska meriluonto on kauttaaltaan niin huonossa kunnossa ja tehokkaassa suojelussa on tällä hetkellä vain prosentti tai kaksi merialasta. Siksi pinta-alatavoite on tarkoitus saada myös YK:n kautta voimaan koko maailmassa.

Osana EU:n biodiversiteettistrategiaa mietitään muun muassa sitä, mitä ehtoja alueilta vaaditaan. Suomen suojelualueet on perustettu toisin kuin yleisesti Euroopassa lain voimalla, jonka turvin ne voidaan mahdollisesti laskea tiukkaan suojeluun.

Nykyisillä suojelualueilla ei kuitenkaan ole mitään täyskieltoja esimerkiksi liikkumisen suhteen. Yli puolet alueista menee päällekkäin toistensa kanssa ja ne on valtaosin perustettu luonnonsuojelulailla.

– Meillä on alueita, joita voisi suojella tiukasti. Ne pitää kuitenkin löytää ja tieteellisesti perustella. Alueen tiukka suojelu pitää olla aidosti perusteltu, ei pelkästään tehty prosenttien takia, neuvotteleva virkamies Penina Blankett sanoo.

Blankett kuitenkin korostaa, että kyse on vaikeasta tasapainosta suojelun ja sen hyväksyttävyyden välillä.

– Tarkoitus ei ole tehdä näistä mitään museoita. Mitä enemmän ihmiset ymmärtävät ja näkevät näitä, sitä myönteisemmin ihmiset niihin suhtautuvat.

Ympäristöhallinnossa ei uskota, että uudet tavoitteet muuttavat suojelualueiden nykyistä käyttöä. Käyttökieltoja ja -rajoituksia on jo nyt olemassa. Armeijan alueilla kiellot ovat paikoin ehdottomia. Merellisissä kansallispuistoissa saa jatkossakin melko vapaasti virkistäytyä ja liikkua veneillä.

Gullkronan hanke on viivästynyt koronan takia, mutta Kankaanrinta uskoo, että kalastuskunnan osakkaiden kanssa löytyy toimivaa kokonaisuus. Suojelu ei sulje saarta, vaan sitä on tarkoitus käyttää esimerkkinä myös itään ja länteen matkaaville veneilijöille. Alueen luontokokonaisuuden suojelu ei myöskään estäisi kalastusta.

Gullkronan saari ja sen ympäristö kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon. Saara Kankaanrinta

– Jokainen saariston asukas ja jokainen, joka saa saaristosta elantonsa näkee sen, että meidän on pystyttävä turvaamaan meren ekosysteemi. Tämä ei ole mikään ylellisyys, vaan kaikki täällä tämän tajuavat. Tähän on vahva henki, Saara Kankaanrinta kertoo tuntemuksistaan saaristossa.

Jo pieni lisäsuojelu voi olla tehokasta

Kansainvälisestikin laajoista merilajistotiedoista tehty tutkijoiden arvio on viestiltään toisaalta lohdullinen, toisaalta armoton.

Ensin lohdullinen viesti: jo pieni lisäys oikeisiin kohteisiin parantaa suojelun tehokkuutta oleellisesti. Suojelun kannalta tärkeiden lajien, kuten rusko-ja punalevien tai katkojen levinneisyysalueet ovat melko pieniä suhteessa merialueen kokoon.

Tutkijat ovat ehdottaneet nykyisten suojelualueiden yhteyteen tärkeimpiä lisäkohteita. Niitä löytyy muun muassa Kökarin lähistöltä Saaristomereltä, Hankoniemen länsipuolelta, Merenkurkusta sekä Oulun ja Tornion rannikoilta.

Tutkijoilla on myös synkempi viesti: jo ennestään melko lajiköyhillä merialueilla yksittäisten harvinaisten lajien suojelu on oltava laaja-alaista. Tavoiteltu 30 prosentin suojelutaso ei välttämättä vielä riitä uhanalaiselle lajille. Ilman riittävää turvaa laji voi olla sukupuuton partaalla.

Maailman ehkä tunnetuin biologi Edward O. Wilson on viime vuodet puhunut tarpeesta suojella puolet maapallosta kasvi- ja eläinkunnan elpymiselle.

– Sekä valtion että yksityisiltä mailta löytyy laikkuja, joita kannattaisi ottaa mukaan suojeluun. Niiden ei tarvitse ole kovin suuria, mutta kuitenkin sellaisia, että ne kattavat lajien tihentymiä, Viitasalo hahmottelee lisäsuojelukohteita.

Tutkijoiden mallinnuksissa arvioitiin suojelutarpeita parinkymmenen luontotyypin ja noin sadan keskeisen lajin kannalta.

Tutkijat korostavat, että kyse ei ole pelkästä suojelusta. Alueita pitää myös hoitaa sekä seurata ja miettiä samalla, minkälaisia rajoituksia esimerkiksi kalastukseen tarvitaan suojelun takia. Näitä edellyttävät myös pikkuhiljaa päivittyvät kansainväliset suojelutavoitteet.

Lue myös:

Mertensuojelun supervuosi kuivahti koronaviruksen takia – merten armonajaksi lasketaan kymmenen vuotta

Maailman maat yrittävät saada lajien sukupuutot loppumaan kansainvälisellä sopimuksella – Suomen neuvottelija: "Jos ei ole lajeja, ei ole elämääkään"

Yli 60 maan johtajat lupaavat yhdessä pysäyttää luonnon tuhoutumisen – Suomi mukana, maailman suurimmat taloudet eivät

Valtio muuttaa maitaan luonnonsuojelualueiksi, ja välillä vastassa on kova vastarinta – Merenkurkkuun suunnitellun alueen asukas: "Tämä on meidän mielestä turha"

Epätoivoisissa tilanteissa voidaan tehdä epätoivoisia suunnitelmia – historia tuntee pitkän listan hulluja sotasuunnitelmia

11.10.2020 - 14:20
Toteutumattomien hankkeiden listalta löytyy mm. pimeässä hohtavien kettujen käyttäminen japanilaisten moraalinmurtajina. Suomessa harkittiin muun muassa kaksikärkisiä sotilassuksia.

Ennen antibioottien liikakäyttöä ja roskaruokaa ihmisten suolistossa kuhisi terveempi mikrobiyhteisö – keskiajan käymäläjäte auttaa vertailemaan

10.10.2020 - 07:10

Teollisuusmaiden asukkaiden suolistossa elelee selvästi erilainen mikrobiyhteisö eli mikrobiomi kuin ihmisillä, jotka saavat nykyisinkin elantonsa luonnosta metsästämällä ja keräilemällä. Yhä useamman tutkimuksen mukaan ero voi selittää paitsi ärtyneen suolen oireyhtymää niin myös allergioita ja sairaalloista lihavuutta.

Tuoreessa kansainvälisessä tutkimuksessa näiden ongelmien jäljille lähdettiin tutkimalla käymälöitä ajalta ennen teollistumista. 1300–1400-luvuille ajoitetut käymälät oli löydetty Latvian pääkaupungista Riiasta ja Jerusalemista Israelista.

Tutkijat etsivät ulosteesta vertailukohtaa ihmisten nykyisille mikrobiomeille. Muinaisten mikrobien tutkimus oli tässä käytössä ensi kertaa. Aiemmin sillä on jäljitetty menneiden aikojen epidemioita.

Brittiläisen Cambridgen yliopiston paleoekologille Piers Mitchellille vanhat vessat ovat tuttu juttu. Hänen työryhmänsä mikroskooppien alla ulosteista on paljastunut paljon loisia, jotka vaivasivat esivanhempiamme.

Mitchellin johtamissa tutkimuksissa on viime vuosina jäljitetty muun muassa valtava loismäärä pronssikaudella suolla asuneiden, kaloilla ja äyriäisillä eläneiden englantilaisten ulosteista sekä kuvauksia ulosteiden sisältämistä loisista vanhimmista kreikkalaisista lääketieteellisistä teksteistä.

– Jotta voisimme ratkaista, miltä nykypäivän terveen mikrobiomin tulisi näyttää, on paikallaan selvittää, millainen se oli aikana ennen antibiootteja, roskaruokaa ja muita teollisen ajan ilmiöitä, Mitchell selittää uusimman tutkimuksen perusteita.

Vaikka keskiajan riialaisen suoliston bakteerikanta olisikin ollut terve, suolissa myllersivät muun muassa lapamadot. Mikroskooppikuvassa on Riiasta löytynyt keskiaikainen lapamadon muna. Ivy Yeh / Cambridgen yliopisto

Saksalaisen Max Planck -instituutin paleopatologi Kirsten Bos myöntää ajatelleensa aluksi, ettei vuosisatoja sitten hylättyjen käymälöiden sisällöstä olisi iloa mikrobiomitutkimukselle.

Vaikka mikroskoopin alla näkyy suolistoloisten munia, mikrobit ovat usein aivan liian pieniä erottuakseen, ja Bosia epäilytti, oliko niitä edes säilynyt 500 vuoden takaisissa käymälöissä.

– Muinaisia bakteereja on onnistuttu jäljittämään luista ja hampaista, jotka ovat usein paljon paremmin säilyneitä. Mutta toivoin, että tämän tutkimuksen data saisi minut muuttamaan mieleni, Bos kertoo.

Ensimmäiseksi piti selättää arkeologialle tyypillinen haaste: täytyi erottaa, mikä näytteissä oli jyllännyt jonkun suolistossa keskiajalla ja mikä olikin peräisin ympäristöstä.

Valomikroskopian ja muinas-DNA:n analyysien yhteistuloksena päästiin kuin päästiinkin esivanhempiemme suolissa puoli vuosituhatta sitten kuhisseen elämän jäljille

Tutkijat kykenivät erittelemään suuren joukon organismeja, joista monia asuu myös nykypäivän ihmisten suolistossa: bakteereja, arkeoneja, alkueläimiä, loismatoja ja sieniä

Arkeonit, aiemmin arkit, näyttävät bakteereilta mutta perintötekijät ja soluseinä ovat erilaiset. Arkeonit pärjäävät sekä maapallon kuumimmissa lähteissä että syvimmissä jäissä ja ihmisessä niin suolistossa kuin iholla. Tällä tietoa niistä on meille hyötyä mutta ei haittaa.

Jerusalemin ja Riian yleisissä käymälöissä uloste oli yhteistuotos. Siitä eivät näkyneet yksilölliset suoliston mikrobiomit. Tutkijoille se sopi oikein hyvin.

– Yleiset käymälät antavat paljon kattavamman kuvan näiden alueiden asujaimistosta teollistumista edeltäneellä ajalla kuin näytteet, jotka olisi saatu jonkun yksilön ulosteesta, sanoo Mitchell.

Ensimmäiset tulokset uraauurtavasta tutkimustavasta ovat lupaavia mutta jäljellä on yhä paljon haasteita.

– Tarvitsemme lisää tutkimuksia monilta arkeologisilta alueilta ja aikakausilta ymmärtääksemme täysin, miten ihmisten mikrobiomi on muuttunut ajan myötä. Nyt olemme kuitenkin osoittaneet, että mikrobien DNA:n löytäminen muinaisista käymälöistä on mahdollista, sanoo Bos.

Tutkimus on julkaistu Philosophical transactions of the Royal Society B -lehdessä.

Mikrobit ennustavat jopa kuolemanvaaraa

Jos suolistossasi nytkin elelevä mikrobiyhteisö pantaisiin puntariin, viisari heilahtelisi puolentoista kilon paikkeilla. Yksittäin laskettuna tuota pikkuporukkaa on 70–100 biljoonaa, ennen muuta bakteereja. Omia soluja ihmisellä on vain noin puolet pienimmästäkin arviosta.

Mikrobit pilkkovat hyötykäyttöön sellaistakin ravintoa, jota elimistö ei omin päin pystyisi hyödyntämään, ja panevat hanttiin, jos suolistoon pyrkii jokin taudinaiheuttaja.

Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa mikrobiomi, eikä se vaikuta vain suolistoon vaan myös keskushermostoon. Monenkirjava joukko on tutkimuksissa yhdistetty yhtäältä hyvinvointiin, toisaalta yhä useampiin sairauksiin, sekä fyysisiin että psyykkisiin.

Tuollakin niitä kuhisee. Korostettu alue on ohutsuoli, jossa ravinteet ja mineraalit pääosin imeytyvät käyttöömme. Ohutsuolen mikrobiomi on varsin tuntematon, sillä tutkimukset ovat keskittyneet pitkälti paksusuoleen ja ulosteeseen. Sebastian Kaulitzki / AOP

2000-luvulla menetelmien kehittyessä tutkimuksia on tehty paljon, ja tuloksissa on ollut yllätyksiä. Yhden tuoreen tutkimuksen mukaan suoliston mikrobit ovat kuolemanvaaran ennustamisessa tarkempia kuin ihmisen omat geenit.

Tutkimusnäytteet olivat täkäläiseltä kannalta erityisen relevantteja, sillä ne olivat suomalaisten ulostetta. Näytteet kerättiin 2000-luvun alussa Finriski-tutkimusten yhteydessä. Pohjois-Karjala-projektina alkanut hanke on seurannut kymmenien vuosien ajan suomalaisten terveyteen vaikuttavia tekiijöitä.

Seurannan vuoksi oli hyvin selvillä, mitä ulostenäytteiden antajien terveydelle oli tapahtunut 15 seuraavan vuoden aikana ja olivatko he enää hengissäkään. Tulokset osoittivat, että tietyt enterobakteerit olivat ennenaikaisen kuoleman ennusmerkkejä siitä riippumatta, millaiset elintavat ihmisellä muuten oli.

Kalifornian ja Turun yliopistojen yhdessä tekemä tutkimus julkaistaan piakkoin. Vertaisarvioimaton versio on luettavissa MedRxiv-sivustolla.

Viime vuonna Turun yliopistossa valmistunut väitöskirjatutkimus puolestaan osoitti, ettei maksan rasvoittuminen aina johdu liiallisesta alkoholinkäytöstä, vaan syynä voi olla suolistomikrobiston epätasapaino.

Kääntäen tuloksista saattaa olla pääteltävissä, että tietyt suolistobakteerit suojelevat rasvamaksalta. Se on länsimaissa yleistyvä sairaus, mutta kaikkia siihen johtavia mekanismeja ei tunneta.

Mielenterveys asuu osin suolistossa

Suoliston mikrobit eivät vaikuta vain siihen, mitä tapahtuu niiden lähiympäristössä vatsaontelossa, vaan vaikutukset ulottuvat aivoihin asti.

Viime vuosien tutkimuksissa on jäljitetty yhteyksiä niin Parkinsonin ja Alzheimerin tauteihin, epilepsiaan, bipolaarisuuteen ja autismikirjoon kuin stressiin, ahdistukseen ja masennukseen.

Toistaiseksi tutkimuksia on tehty pääosin eläimillä, mutta jonkin verran tuloksia on myös ihmisistä. Viime vuonna Nature Microbiology -lehdessä julkaistu belgialaistutkimus on poikkeuksellisen laaja.

Leuvenin katolisen yliopiston tutkimuksen perustana oli yli tuhannen ihmisen vatsan mikrobiomi, josta etsittiin täsmäyhteyksiä yli 500 bakteerin ja sen välillä, miten ne vaikuttavat henkiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun.

Tutkijat totesivat muun mussa, että masennusdiagnoosin saaneilla oli vatsassaan muita vähemmän Coprococcus- ja Dialister-bakteerisukujen jäseniä. Faecalibacterium- ja Coprococcus-bakteerit puolestaan kulkivat johdonmukaisesti käsi kädessä hyväksi koetun elämänlaadun kanssa.

Havainnot eivät silti tarkoita sitä, että esimerkiksi Dialister-kapseli probioottipurkista olisi ihmelääke masennuksen torjuntaan. Suoliston ekosysteemi on äärimmäisen monimuotoinen. Sen ja aivojen yhteispeliin vaikuttavista tekijöistä on lisääntyneistä tutkimuksista huolimatta vasta kalpea aavistus, asiantuntijat korostavat.

Probioottilisillä markkinoidaan etenkin maitotuotteita mutta myös muun muassa mehuja. Tämä kuva on newyorkilaisesta ruokakaupasta. AOP

Probiootteja, eläviä mikrobeja, sellaisinaan tai ruoan seassa markkinoinaan terveyden edistäjinä. Moni suomalainenkin syö probiootteja aamujugurtissaan tai pakkaa probioottipurkin mukaan ulkomaanmatkalla siinä toivossa, että säästyy ripulilta.

Euroopan elintarvikevirasto ei kuitenkaan ole toistaiseksi hyväksynyt ainoatakaan johonkin tiettyyn probioottikantaan liittyvää terveysväittämää.

Suomen Käypä hoito -suosituksissa ulkomaanmatkalla kehotetaan ennen muuta pesemään käsiä ja katsomaan tarkkaan, mitä syö. Probioottien suojatehosta aikuisilla ripulia vastaan tai antibioottikuurin aikana ei ole tieteellistä näyttöä, jota pidettäisiin kyllin painavana. Lapsilla näyttöä on enemmän.

Voit keskustella tästä aiheesta sunnuntai-iltaan kello 23:een saakka.

Lue myös:

Kuopallinen vihreää käymälämönjää kertoo Lontoon Strand-kadun historiaa

Hyönteiskato nakertaa ravintoverkkojen perustaa – samalla lautasella käyvien saalistajien kirjo yllätti tutkijatkin

08.10.2020 - 08:11

Keskenään hyvin erilaiset hyönteissyöjät saalistavat samoilla apajilla. Hyönteisten massakato voikin vaarantaa luonnon monimuotoisuutta aiempaa tiedettyä laajemmin.

Turun yliopiston ja Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkijat havaitsivat siivekkäiden saalistajien ruokavalion olevan hyvin yhtenevä.

Havainto on merkittävä. Genetiikan yliopistonlehtori Eero Vesterinen taustoittaa, että Charles Darwinin ajoista alkaen vain lähisukuisten petojen on ajateltu sijoittuvan samankaltaiseen ekolokeroon saalistajina. Toki tätä näkemystä on aikojen saatossa ravisteltu aiemminkin.

– Kun ajatellaan, että ne ovat ihan erilaisia otuksia; lintuja, lepakoita ja sudenkorentoja, niin kaikilla on todella samankaltainen ravinto. Kaikki pedot hyödynsivät kaksisiipisiä ravintonaan hyvin runsaasti. Kyllä se omalla tavallaan yllätti, toteaa Eero Vesterinen Turun yliopiston Biologian laitokselta.

Toistaiseksi ravintoa tuntuu riittävän kaikille, mutta eri puolilta maailmaa kantautuvat tiedot hyönteiskadosta voivat muuttaa tilannetta nopeastikin. Se heijastuisi koko ravintoketjuun, tai paremminkin ravintoverkkoon.

Huomattava osa hyönteissyöjistä saattaakin olla suuremmassa vaarassa kuin aiemmin on ymmärretty.

Pienten surviaisten kato aiheuttaisi suuren romahduksen

Toistakymmentä vuotta lajien vuorovaikutussuhteita tutkinut Eero Vesterinen otti tarkasteluun laajan, mutta vertailukelpoisen saalistajalajiston samalta alueelta Varsinais-Suomesta.

Osoittautui, että eri puolille eläinkuntaa sijoittuvien saalistajien, lintujen, lepakoiden ja korentojen ravinnossa oli selviä yhteneväisyyksiä.

Ensimmäisten tulosten myötä ryhmään liittyivät erikoistutkija Kari Kaunisto Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikössä sekä akatemiatutkija, Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen museon intendentti Thomas Lilley. Ryhmän vertaisarvioitu artikkeli julkaistiin tällä viikolla Nature-sarjaan kuuluvassa Scientific Reports -verkkojulkaisussa.

Tutkimusavustaja Minka Ovaska pipetoi projektitutkija Ella Sippolan tarkkaillessa vieressä. Yliopistonlehtori Eero Vesterinen seuraa työn edistymistä. Maija Laaksonen / Turun yliopisto

Tutkittavina oli pitkä lista hyönteissyöjiä: kirjosieppo, pohjanlepakko, korvayökkö, vesi-, viiksi-, ja isoviiksisiippa, sekä tummasyyskorento, sirokeijukorento, oka-, keihäs-, kuu-, ja sirotytönkorento.

Nämä keskenään aivan erilaiset saalistajat söivät lähes samoja hyönteisiä, painottuen kärpäsiin, sääskiin ja muihin kaksisiipisiin.

Esimerkiksi vesistöjen yllä viihtyvät surviaissääsket näyttävät maistuvan hyönteissyöjille laidasta laitaan. Uhkakuva onkin tällaiselle yleiselle ravinnonlähteelle tapahtuva kato, joka romauttaisi kantoja ylöspäin verkossa.

– Tavallaan se on vanha ajatus, mutta ei koske enää vain merikotkaa tai jotain muuta huippupetoa, vaan hyönteissyöjiä siinä välillä. Ne ovat yksi suurimmista porukoista maailmassa, linnut, lepakot ja esimerkiksi sudenkorennot. Sillä on isot vaikutukset, sanoo Vesterinen.

Surviaissääskiä on pelkästään Suomessa 700–800 lajia, ja niillä on suuri merkitys ravintoverkkojen kannattelijoina.

Hyönteistutkijoidenkaan mielenkiinto ei ole juuri kohdistunut näihin arkisiin kaksisiipisiin. Enemmän on tutkittu Eero Vesterisen mukaan "hienompia" hyönteisiä tai tartuntatauteja levittäviä inisijöitä.

Perusravintoa olevien hyönteisten tilanteesta kaivataan tarkempaa tutkimusta maailmanlaajuisesti. Sellaista ollaankin käynnistämässä, suomalaistutkijat ovat jo viritelleet kansainvälistä tutkijaverkkoa ja hakevat Suomen Akatemialta rahoitusta tutkimushankkeen alkusykäykseksi.

Hyönteiset hyödyksi ihmiselle – osaatko kiittää ekosysteemipalveluista?

Hyönteisten massakadosta on kantautunut tutkimustietoa eri puolilta maailmaa viime vuosina. Suomessa merkittävää katoa ei ole vielä havaittu, mutta tutkimuskin lukumääristä tai massoista on ollut vähäistä.

Paikoin kannat ovat maailmalla romahtaneet jopa alle puoleen. Tilanne saattaa olla jopa aiemmin arvioitua vakavampi, jos uuden suomalaistutkimuksen tulokset ovat yleistettävissä muille mantereille.

Kadon syitä ei tarkalleen tunneta, mutta ihmisen toiminta vaikuttaa monin tavoin hyönteisiinkin.

Elinalueiden tuhoutuminen ja pirstoutuminen, ympäristön kemikalisoituminen, valosaastekin voivat olla Eero Vesterisen mukaan sen syitä.

Luomakunnan kruununa itseään pitävää ihmistä luonnollisestikin kiinnostaa, miten hyönteiskato hänen elämäänsä hetkauttaa.

Puhutaan ekosysteemipalveluista, valottaa genetiikan yliopistonlehtori Eero Vesterinen Turun yliopistosta.

– Erilaiset luontokappaleet, tässä tapauksessa hyönteiset tuottavat ekosysteemipalveluja ihmiselle. Eli pölyttävät kasveja, että meillä olisi ruokaa. Hyönteissyöjät syövät taas paljon tuhohyönteisiä, jotta viljat tai hedelmät saisivat kasvaa rauhassa. Jos nämä ekosysteemipalvelut putoavat pois, kyllä ihminenkin on huonommassa jamassa.

Vesterinen uskoo, että tilanteelle on yhä tehtävissä jotain. Hälytyskellot ovat jo soineet, ja vähempi kuluttaminen tuskin olisi haitaksi kenellekään. Luonnolla on myös kyky toipua, vaikka ajan kanssa.

Tutkijana ja isänä Eero Vesterinen kaipaa yleistä asennemuutosta.

– Hyönteiset ansaitsevat mielestäni huomattavasti enemmän huomiota ja palstatilaa otsikoissa. Ja positiivisia ajatuksia ihmisiltä, ei vain "yök, ötökkä".

Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella perjantaihin 9.10. kello 23.00 asti.

Aiheesta aiemmin:

Hyönteislajeja katoaa huolestuttavaa vauhtia, mutta kaikkien hyönteisten häviäminen sadassa vuodessa oli ehkä sittenkin liian raju päätelmä

Mikä uhkaa hyönteisiä? Luonnontieteellisen museon hyönteistiimin vetäjä Pasi Sihvonen vastasi yleisön kysymyksiin

Tutkimus: Nykyisellä vauhdilla hyönteiset katoavat maailmasta sadassa vuodessa – "Vaikutukset ihmiseen ovat lievästi ilmaistuna katastrofi"

Suorana juuri nyt: Kemian Nobel geenisaksien keksijöille

07.10.2020 - 12:08

Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia on valinnut kemian tämävuotisen Nobel-palkinnon saajiksi Emmanuelle Charpentierin ja Jennifer A. Doudnan.

CRISPR/Cas9-geenisaksilla voidaan muokata eläinten, kasvien ja mikro-organismien perimää erittäin tarkasti. Geenisaksien ansiosta unelma perinnölisten sairauksien parantamisesta voi käydä toteen, Nobel-raati perustelee palkintoa.

Aivosairauksista kertyy vuosittain jopa 11 miljardin lasku – Suuri osa aivoverenkiertohäiriöistä olisi estettävissä

07.10.2020 - 06:05

Aivosairaudet ovat kalleimpia kansantauteja myös Suomessa. Alzheimerin tauti, aivoverenkierron häiriöt, Parkinsonin tauti, MS- ja ALS-tauti, psykoosit, depressiot tai krooniset kiputilat aiheuttavat neljä kertaa suuremman menoerän kuin syöpäsairaudet ja sydän- ja verisuonisairaudet Suomessa ja länsimaissa.

Neljän suurimman aivosairauden vuosikustannuksiksi Suomessa on arvioitu yhteensä noin 4,5 miljardia euroa, kaikkiaan näiden sairausten aiheuttamat menot on arvioitu jopa 11 miljardiksi. Euroopassa aivosairauksien vuosittaisiksi kustannuksiksi on arvioitu yli 800 miljardia euroa, mutta ajantasaiset laskelmat puuttuvat.

Maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan hyvinvointivaltioiden sairaustaakasta noin kolmannes johtuu aivosairauksista.

Mittavat hoitokulut myös Suomessa

Suomessa suurin aivosairausryhmä ovat muistisairaudet. 200 000 sairastuneen hoitokustannukset ovat kaksi miljardia vuodessa, ja joka vuosi sairastuu 16 000 suomalaista lisää.

Aivoverenkiertohäiriöt aiheuttavat yli miljardin euron hoitokustannukset. Sairastuneita on yli satatuhatta ja vuosittain sairastuu noin 30 000.

Myös aivovammoista aiheutuu miljardin euron vuosittaiset kustannukset, näitä vammoja ilmaantuu 30 000 vuodessa.

Edellä esitetyt luvut ovat arvioita, sillä tarkkoja tietoja kustannuksista ei ole. Osa kustannuksista on myös vammoista ja sairauksista aiheutuvaa menetettyä työtehoa, jota on vaikea arvioida.

Suomalaisilla on selkeitä riskitekijöitä

Muistisairauksien ja aivovaltimotukosten aiheuttama sairaustaakan kasvu liittyy väestön ikääntymiseen. Aivosairaudet tai niiden jälkitilat ovat myös pitkäkestoisia.

Väestön ikääntyminen lisää muistisairauksien esiintyvyyttä.Robert Kneschke / AOP

Aivosairaudet ovat suomalaisilla yleisiä: joka kolmas 45 vuotta täyttänyt mies ja puolet naisista sairastuu jäljellä olevan elämänsä aikana vakavaan aivosairauteen.

Joka kuudes sairastuu aivoverenkiertohäiriöön, kuitenkin tapauksista 80 prosenttia olisi väestötasolla estettävissä, riskiryhmissä jopa 90 prosenttia. Aivosairauksia esiintyy kaikissa ikäryhmissä, ei vain ikääntyneillä.

Suomalaisilla on erityisiä aivosairauksien riskitekijöitä. Kahdella miljoonalla suomalaisella on kohonnut verenpaine, joka on tärkein aivovaltimotukosten ja muistisairauden riskitekijä. Silti verenpaineen alentaminen toteutuu suositellusti vain yhdellä viidestä. Moni ei ole edes tietoinen kohonneesta verenpaineestaan.

Eteisvärinä yleistyy ja piilevää eteisvärinää on ainakin yhtä paljon kuin diagnosoitua. Se aiheuttaa vaikeimmat, mutta lähes täysin estettävissä olevat aivoinfarktit, joista suurin osa on sydänperäisiä. Eteisvärinä voi johtaa myös muistisairauteen.

Tupakoinnin vähentyminen on vienyt aivosairairauksien riskiä pienemmäksi, mutta väestön ja etenkin nuorten ylipaino toisaalta kasvattaa sitä.

Tulevaisuudessa perimästä johtuvat altistumiset voidaan hallita aina paremmin, kun geenivirheet tunnetaan. Tämä vaatii kuitenkin laajoja tietoja suomalaisten genomeista.

Aivoterveydellä tarkoitetaan Suomessa yleensä aivojen hyvinvointia. Sitä tukevat terveelliset elämäntavat, kuten terveellinen ravinto, riittävä uni, liikunta, päihteettömyys sekä aivojen sopiva haastaminen, mutta myös riittävästä levosta huolehtiminen ja stressin välttäminen.

Usein myös mielenterveys katsotaan aivoterveyden tärkeäksi osatekijäksi. Kysymys on samalla aivosairauksien estämisestä, jotka vaarantavat aivoterveyden ja sitä kautta hyvinvoinnin kaikilla elämän osa-alueilla.

Aivoterveysohjelma ja tiekartta parempaan hoitoon

Turun yliopiston neurologian professori Risto O. Roine haluaisi Suomeen erityisen aivoterveysohjelman. Hän toimii myös ylilääkärinä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ja Suomen Aivot ry:n puheenjohtajana. Suomen Aivot on Euroopan Aivoneuvoston (EBC) jäsen.

Yhdistys on aivoalan toimijoiden kattojärjestö. Roineen mukaan yhdistys haluaa nostaa aivosairauksien ja aivoterveyden merkitystä paremmin esille, sillä kyseiset sairaudet ovat jääneet hieman muiden kansantautien varjoon.

– Jos Suomessa halutaan rakentaa tiekartta aivosairauksien parempaan hoitoon, niin tarvitaan ensin kattava tieto näiden sairauksien kustannuksista ja hoidosta. Tällä hetkellä tätä tietoa ei tarkasti ole selvillä, Roine sanoo.

Kansallisen aivoterveysohjelman kautta määritellään Roineen mukaan ensin saavutettavissa olevat, näyttöön perustuvat ja priorisoidut tavoitteet ja sen jälkeen tehdään tiekartta, jolla ne toteutetaan poliittisen päätöksenteon ja palvelujärjestelmän toiminnalla, tasapuolisesti asuinpaikasta riippumatta. Aivoterveysohjelmasta tulee aloittaa.

Professorin mukaan tarvitaan kattavaa tiedon rekisteröintiä, hoidonseuranta- ja laaturekistereitä sekä biopankkeja tiedon keräämiseksi. Myös kustannuslaskenta pitäisi tehdä omana projektinaan. Tällainen hoitojärjestelmää ja päätöksentekoa ohjaava aivoterveysohjelma on käynnistetty muun muassa Norjassa.

Turun yliopiston neurologian professori Risto O. Roine haluaa Suomeen aivoterveysohjelman.VSSHP

Aivoterveyden käsitteen alle sijoittuvat myös mielenterveyden häiriöt ja päihderiippuvuudet. Maaliskuussa julkistetussa aivot ja mieli -ohjelmassa käsiteltiin Suomessa ensi kertaa elimellisiä aivosairauksia ja mielenterveyden häiriöitä yhdessä.

Nyt alan tutkimus on hajallaan eri yliopistoissa ja hoidon saatavuus vaihtelee eri puolilla maata. Kuntoutukseen pääsyssä on maakunnallisia eroja. Hiljalleen aivosairauksiin on löytymässä myös parantavia hoitoja ja Suomessa aivovaltimotukosten hoito on huippuluokkaa.

– Jopa 90 prosenttia aivoverenkiertohäiriöistä voidaan estää, kun nykytieto otetaan käyttöön. Tulossa on myös sairauden kulkua hidastavaa ja parantavaa hoitoa esimerkiksi MS-tautiin. Alzheimerin taudin hoitoon on tulossa ensi vuonna merkittävä lääke kliinisten kokeiden jälkeen, professori Risto O. Roine kertoo.

Aivoterveys ja aivosairauksien tutkiminen ei ole rahoittajien listalla kärjessä, kun apurahaeuroja jaetaan. Esimerkiksi Suomen Akatemian tutkimusrahoituksesta alle prosentti kohdentuu näiden sairauksien selvittelyyn. Merkittävä rahoittaja on myös SITRA, sen strategiassa aivoja ei mainita lainkaan.

Kansallinen neurokeskus kokoaa alan tutkimusta yhteen

Parhaillaan ollaan perustamassa Kansallista neurokeskusta tukemaan neurotieteiden tutkimusta ja innovaatioita. Sen esisopimuksen allekirjoitti kesällä 12 omistajaorganisaatiota, joihin kuuluu eri terveystutkimusta tekeviä yliopistoja ja sairaanhoitopiirejä.

Keskus on osa valtion terveysalan kasvustrategiaa ja Yksilöllistetty lääketiede -hanketta. Kolmen ministeriön rahoituksella valmisteltua hanketta koordinoi Itä-Suomen yliopisto.

Aivoterveyden käsitteeseen liitetään nykyään myös mielenterveyden häiriöt.Arkisto. Muokannut Lasse Isokangas / Yle

Neurokeskuksen tehtävä on edistää alan tutkimusta ja innovaatiotoimintaa, aivoterveyttä sekä aivosairauksien hoitojen laatua ja kustannusvaikuttavuutta. Se kerää yhteen alan tutkimusta ja lisää kansainvälistymistä.

Tällä hetkellä Kansallisen neurokeskuksen toiminta on käynnissä tai käynnistymässä Helsingissä, Turussa,Tampereella, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Oulussa.

Kansallisen neurokeskuksen perustamisvaiheen johtaja Mikael von und zu Fraunberg sanoo, että parhaillaan laaditaan keskuksen liiketoimintasuunnitelmaa. Vaihtoehtoina ovat oma yhtiö tai sopimusverkosto organisaatioiden välillä. Toiminnan volyymi ja asiakkuudet ratkaisevat lopullisen mallin.

– Aikataulun mukaan valmista pitäisi olla vuoden lopussa. Tavoitteena on, että keskus toimisi ensi keväänä, Fraunberg sanoo.

Tulevan neurokeskuksen Fraunberg näkee edistävän eri toimijoiden yhteispeliä, jolloin tavoiteltaisiin isoja monikeskusprojekteja ja kansainvälisiä kumppanuuksia. Tällöin olisi eduksi, jos Suomi toimisi isona, yhtenäisenä toimijana.

– Käytännössä tutkimus tehdään edelleen yliopistoissa ja sairaanhoitopiireissä. Neurokeskus loisi tähän päälle kontaktipinnan toisiin tutkimuslaitoksiin, yrityksiin ja kansainvälisiin tutkimuskeskuksiin ja -ryhmiin, jolloin ne voisivat asioida yhden luukun kautta koko Suomen neurotieteen yhteisöön, Fraunberg selventää.

Suomessa on Fraunbergin mukaan noin 500 neurotieteen tutkimusryhmää ja vastaava määrä niitä johtavia tutkijoita..

Vuonna 2018 sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö tukivat pilottihanketta 1,8 miljoonalla eurolla.

Tämän vuoden alussa Itä-Suomen yliopistolle myönnettiin 800 000 euroa valtionavustusta Kansallisen neurokeskuksen perustamisvaiheen valmisteluun, mutta jatkossa rahoitus tulee keskukseen liittyneiltä yliopistoilta, sairaanhoitopiireiltä ja muilta tahoilta.

Suomi on alan investointien suhteen vielä kehitysmaa, jolla on professori Risto O. Roineen mukaan potentiaalia paljon parempaan.

Lue myös

Suomalaisten geeni- ja terveystietoja yhdistämällä halutaan löytää sairauksien syitä ja kehittää parempia lääkkeitä

Katso suorana: Nobel-viikko jatkuu, vuorossa fysiikka

06.10.2020 - 12:05

Luonnontieteiden Nobel-palkinnoista on tiistaina vuorossa fysiikka. Palkinnon saajien nimet ja palkintoperusteet kerrotaan Tukholmassa hieman ennen yhtä Suomen aikaa.

Oletettavasti palkittuja on jälleen kolme, Alfred Nobelin määrittelemä enimmäismäärä. Siitä ei nykyäänkään jousteta, vaikka tieteen tekeminen on yhä laajemmin ryhmätyötä, sekä monitieteellisesti että kansainvälisesti.

Niinpä esimerkiksi ensimmäistä mustasta aukosta julkaistua kuvaa – viime vuonna julkaistua huimaa ponnistusta – on Nobelin sääntöjen mukaan mahdoton palkita, ellei raati tavalla tai toisella erottele 347 tutkijan joukosta erityisasemaan vain kolmea.

Valinnasta päättävä Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia tuskin on muutenkaan harkinnut tänä vuonna palkitsevansa mustan aukon tutkijoita, sillä fysiikan Nobel-palkinto meni viime vuonna maailmankaikkeuden ja aurinkokuntamme ulkopuolisten planeettojen tutkijoille.

Nobel-viikon aloitti maanantaina lääketieteen palkinto. Sen saivat hepatiitti C:tä aiheuttavan viruksen löytäjät, yhdysvaltalaiset Harvey J. Alter ja Charles M. Rice sekä brittiläinen Michael Houghton.

Keskiviikkona vuorossa on kemia, jonka jälkeen luonnontieteistä siirrytään kirjallisuuteen.

Perjantaina selviää rauhanpalkinnon saaja, ja maanantaina kerrotaan, kenelle Ruotsin keskuspankki myöntää oman taloustieteen palkintonsa. Myös sitä on tapana pitää Nobelin palkintona.

Lääketieteen Nobel hepatiitti C -viruksen löytäjille

05.10.2020 - 11:37

Nobelin lääketieteen palkinto annetaan tänä vuonna hepatiitti C -viruksen genomin löytäjille, yhdysvaltalaisille Harvey J. Alterille jaCharles M. Ricelle sekä brittiläiselle Michael Houghtonille.

Kroonista maksatulehdusta aiheuttava hepatiitti C on hengenvaarallinen virus, jota ei aiemmin tunnettu eikä siksi osattu nujertaa.

Alterin, Houghtonin ja Ricen uraauurtavan työn ansiosta virus voidaan diagnosoida verestä ja siihen on lääke, joka on säästänyt miljoonia ihmishenkiä, Nobel-raati kiittää.

Voittajat valitsi perinteiseen tapaan Tukholman Karoliinisen insituutin Nobel-neuvosto. Äänioikeus on 50:llä lääketieteen professorilla.

Nobel-viikko jatkuu tiistaina fysiikan ja keskiviikkona kemian palkittujen julkistamisella. Luonnontieteiden jälkeen kerrotaan kirjallisuuspalkinnon saaja ja viikon päätteeksi rauhanpalkittu.

Ensi viikolla ratkeaa vielä, kenet tai ketkä palkitaan ansioistaan taloustieteen alalla.

Tuotakin palkintoa on tapana pitää Nobel-palkintona, vaikka se virallisesti onkin Ruotsin keskuspankin vuonna 1968 perustama lisä Nobel-viikkoon, ei vuonna 1896 kuolleen Alfred Nobelin testamentissaan määrittelemä kunnianosoitus.

Sivut