YLE Tiedeuutiset

Subscribe to YLE Tiedeuutiset-fält
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Uppdaterad: 2 timmar 49 minuter sedan

Tutkimus: Kissan kanssa voi viestiä silmäpelillä

tis, 27/10/2020 - 21:30

Koira on laumaeläin, kuten ihminenkin. Molemmat viestivät myös ilmeillään. Niiden ymmärtämistä ihmisten ja koirien kesken on tutkittu muun muassa Helsingin yliopistossa muutama vuosi sitten.

Kissan kasvot ovat raivoa lukuun ottamatta aina arvoituksellisilla peruslukemilla. Mahtaako kissa siis ymmärtää ihmisen ilmeitä? Tuoreen tutkimuksen mukaan on yksi keino, jolla ihminen ja kissa voivat kommukoida kasvojensa ilmeillä.

Herkeämätön tuijotus on kissoille yleinen tapa. Tavallista on myös, että tuijotus päättyy hitaaseen silmäniskuun, joko yhdellä tai molemmilla silmillä.

Kun ihminen jäljittelee sitä siristämällä omia silmiään, se on kissalle hymyn veroinen viesti, sanovat brittiläisten Sussexin ja Portsmouthin yliopistojen tutkijat.

Ensi kertaa tutkittu

Tutkijat havaitsivat, että silmiään siristävä emäntä tai isäntä lisäsi sen todennäköisyyttä, että kissakin alkoi siristellä.

Seuraavissa kokeissa omistajan korvasi kissalle tuntematon tutkija. Kun hän ojensi kätensä kissalle ja pani samalla silmänsä puolittain kiinni, se lisäsi kissan kiinnostusta lähestyä kättä.

Eläinten käyttäytymistieteen professorin Karen McCombin mukaan monet kissanomistajat eivät yllättyne tuloksista, mutta oli hienoa saada kommunikaatiolle todisteita. Vastaavaa tutkimusta ei ole aiemmin tehty, hän kertoo.

Tulokset ovat myös maanläheistä tiedettä: McComb kehottaa ihmisiä testaamaan, miten oma tai vaikkapa vain sattumalta tavattu kissa reagoi, kun he siristävät silmiään ja sulkevat ne sen jälkeen pariksi sekunniksi.

– Jos kissa tekee samoin, se on eräänlaista keskustelua, McComb kannustaa.

Katukissa tervehti ihmisiä Kairossa viime kesänä. Pelko siitä, että lemmikkieläimet levittävät koronavirusta, on saanut monet hylkäämään kissoja, niin Egyptissä kuin muulla. Ahmed Gomaa / Imago / AOP

Kissa on paljon vähemmän tutkittu eläin kuin koira. Kissojen sosiokognitiivisissa taidoissa, tavassa tulkita erilaisia tilanteita, on paljon tuntematonta, sanoo väitöskirjatutkija Jasmin Humphrey.

Kissan ja ihmisen positiivisten kommunikaatiotapojen selvittäminen voi saada meidät ymmärtämään kissoja aiempaa paremmin ja lisätä samalla niiden hyvinvointia, Humphrey sanoo.

Tietoa voitaisiin hänen mukaansa soveltaa käytäntöön muun muassa eläinlääkärin vastaanotolla tai löytöeläinkodissa.

Mistä syystä silmien hitaan sulkemisen tapa sitten on kissoille kehittynyt? Humphreyn mukaan syyksi voisi jopa väittää sitä, että silmänisku miellyttää ihmisiä.

– Kissat ovat voineet huomata, että ihminen palkitsee sellaisesta. Tai saattaa olla, että se on kissan tapa keskeyttää tuijotus, joka sosiaalisessa kanssakäymisessä voidaan tulkita uhkaavaksi.

Tutkimus on julkaistu Scientic Reports -lehdessä.

Katukissa Jerusalemissa Israelissa. Eläinsuojelujärjestöt arvioivat, että siellä oli jo ennen koronapandemiaa kaksi miljoonaa koditonta kissaa. Abir Sultan / EPA

"Kissa ei ihmisistä välitä, kiintyypähän vain paikkaan." Moni pitää tätä kissojen reviiritietoisuudesta syntynyttä vanhaa väitettä vieläkin totena, ja se saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että moni kissa hylätään oman onnensa nojaan, myös Suomessa.

Kissojen sosiaalista älyä on alettu tutkia tieteellisesti vasta viime vuosina. Tutkimuksia on yhä vähän, mutta ne ovat jo osoittaneet, etteivät kissojen sosiaaliset taidot useinkaan jää jälkeen koirista vaikka ilmenevätkin eri tavalla.

Kissojen tieteellisen tutkimuksen määrä ei vastaa kissojen suosiota. Tiedämme enemmän siitä, miten sudet ajattelevat. Ádám Miklósi

Unkarilaisen Budapestin yliopiston kognitiivisen etologian eli eläinten käyttäytymistieteen tutkija Ádám Miklósi selvitti 15 vuotta sitten ensimmäisenä käytöksen eroja tavoissa, joilla koirat ja kissat kommunikoivat ihmisten kanssa.

Hän tutki ensiksi, löytääkö kissa tai koira ruoan, jonka suuntaan omistaja osoittaa sormellaan. Molemmat löysivät.

Seuraavissa kokeissa eläin tiesi, minne ruoka oli kätketty, mutta omistaja ei. Hänen huomionsa herättäminen makupalan saamiseksi onnistui koirilta paremmin kuin kissoilta.

Tieteen tekemiselle tuli kuitekin esteitä. Kissat kyllästyivät kokeisiin. Osa lakkasi kiinnittämästä niihin huomiota. Osa käveli tiehensä.

Tällaisten ongelmien takia kissatutkimukset tyssäsivät miltei vuosikymmeksi. Miklósille ei tullut seuraajia, ja hän itsekin vannoi tuolloin, ettei enää koskaan tekisi töitä kissojen parissa.

– Moni yritti mutta melkein kaikki epäonnistuivat, Miklósi nauraa Science-lehden viimevuotisessa haastattelussa.

Ruoka on hyvää ja lelut kivoja, mutta ykkössijalla on seura, kertoo tutkimus. Ksenia Krylova / Alamy / AOP

Viime vuosikymmenellä yhdysvaltalaisessa Oregonin osavaltioyliopistossa opintonsa aloittanut Kristyn Vitale ryhtyi paikkaamaan kissatutkimusten aukkoa yhdessä koirien ja susien käyttäytymistä tutkineen Monique Udellin kanssa.

Vuonna 2017 heidän tutkimuksensa osoitti, että seurustelu ihmisten kanssa on kissalle mieluisampaa kuin ruoka tai lelut. Tulos oli kokeissa sama niin kotikissoilla kuin löytökissatalon asukeilla.

Viime vuonna sama tutkimusryhmä totesi, että kissat viettävät enemmän aikaa ihmisten kanssa, jos nämä kiinnittävät niihin huomiota esimerkiksi napsuttelemalla sormia tai toistelemalla niiden nimeä.

Edes kotikissojen reaktioon ei vaikuttanut se, oliko ihminen tuttu vai vieras, ja löytöeläintaloista tulleet kissat yrittivät yleensä saada huomiota vielä enemmän. Ne viipyilivät välinpitämätöntä esittäneiden ihmisten liepeillä pitempään kuin kotikissat.

Koirille tehtyjen vastaavien kokeiden perusteella on päätelty, että koirat ovat äärimmäisen virittyneitä havaitsemaan ja tulkitsemaan ihmisen eleitä ja ilmeitä, koska koiran ja ihmisen tiet kietoutuivat yhteen jo hyvin kauan sitten.

Kissan kanssa yhteiselo on ollut lyhyempi eikä yhtä tiivis, eikä kissojen ole tajuttu olevan yhtä mielissään huomiosta, koska ne ragoivat siihen eri tavalla kuin koirat.

Nykytiedon mukaan ihminen kesytti sudesta koiran useissa eri paikoissa ja moneen otteeseen 20 000–40 000 vuotta sitten. Ensimmäisten kissojen kesyyntymisestä maanviljelijöiden jyrsijävahdeiksi on enimmillään 12 000 vuotta, ehkä vain 8 000. Sari O'Neal / Alamy / AOP

Koira näyttää reaktioillaan, että se on perillä ihmisen puheista, niin sanoista kuin äänensävyistä. Parin vuoden takainen yhdysvaltalainen aivokuvaustutkimus osoitti, että koiralla on tajua jopa siitä, mitä sille ennestään tuntemattomat ihmiskielen sanat saattavat tarkoittaa.

Kahden laumaeläimen kesken kommunikaatio pelaa. Kissan sosiaalinen käytös sen sijaan poikkeaa tavoista, joita ihmisen on helppo ymmärtää.

Kun omistaja tulee kotiin ja kissa ryhtyy leikkimään itsekseen tai käpertyy nukkumaan, se ei suinkaan ole välinpitämätön hänen suhteensa, vaan täsmälleen päinvastoin, sanoo Vitale.

Hänen mukaansa reaktio on viesti kiintymyksestä. Kissa rauhoittuu omiin puuhiinsa todettuaan tyytyväisenä, että sen oma tuttu ja turvallinen ihminen on kotona, Vitale selittää.

Muissa tutkimuksissa on viime vuosina osoitettu muun muassa, että kissat myös osaavat seurata ihmisen katseen suuntaa nähdäkseen, mikä siellä niin kiinnostaa. Tuo taito on eläimillä perin harvinainen.

Kissa osaa jäljitellä

Budapestin yliopiston tämänsyksyisessä tutkimuksessa puolestaan havaittiin, että koiran tavoin myös kissa voi muuttaa käytöstään ihmisen käytöksen mukaiseksi, mistä oli saatu vihjettä jo aiemmassa italialaisessa tutkimuksessa.

Lista eläimistä, joilla on aiemmin todettu moinen taito, on perin lyhyt. Listalla ovat vain miekkavalaat, delfiinit, isot apinat, norsut ja harakat.

Animal Cognition -lehdessä julkaistussa unkarilaistutkimuksessa kissat osoittivat, että niilläkin on kognitiiviset kyvyt jäljitellä tarkoituksella toisen eläinlajin tekemisiä.

Ylävitonen! Oleg Troino / Alamy / AOP

Tutkijat päätyivät tulokseensa kiertotietä. Alkujaan he tutkivat sitä, oppiiko kissa tottelemaan sanallisia käskyjä, esimerkiksi pyörähtämään kyljeltä toiselle – siis tyypillisen koirilla opetetun tempun.

Tutkijoiden hämmästykseksi kissa, johon he tätä kokeilivat, ei tarvinnut käskyjä. Se osasi matkia ihmisen käytöstä.

Se avasi vetolaatikon, kiepahti ympäri, kurkotti koskettamaan lelua ja asettui makaamaan samaan asentoon kuin ihminen. Liikkeitä oli kaikkiaan 18. Kissa toisti ne yli 80-prosenttisesti oikein.

Tutkijat tulivat siihen tulokseen, että kissalla oli kyky päätellä, mikä sen ruumiinosista vastaa mitäkin ihmisen ruumiinosaa, etutassu kättä ja niin edelleen, ja taito käyttää sitä vastaavalla tavalla.

Ja muuten, Suomen eläinsuojelu -yhdistys on juuri julkaissut Kissa-ihminen-kissa-sanakirjan. SEY on kerännyt siihen tilanteita, joissa kissan ja ihmisen välinen kommunikaatio sen mukaan tyypillisesti pettää.

Voit keskustella tästä aiheesta keskiviikkoon kello 23:een saakka.

Lue myös:

Miten kissa kesyyntyi ihmisen seuraksi? Tutkijat jäljittivät suhteen vaiheita Puolan luolista ja muinaiselta Silkkitieltä

Nasa teki odottamattoman löydön Kuusta: aurinkoisella alueella on vettä

mån, 26/10/2020 - 21:23

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on löytänyt vettä Kuusta alueelta, jonne paistaa Aurinko. Aiemmin on oletettu, että Kuussa on vettä vain pimeydessä, jonne auringonvalo ei koskaan yllä. Uuden havainnon perusteella vettä voi olla eri puolilla Kuun pintaa, Nasa päättelee.

Lentävä stratosfääri-infrapunaobservatorio SOFIA havaitsi vesimolekyylejä Claviuksen kraatterissa, yhdessä Kuun suurimpiin kuuluvista ja kauneimmaksi kehutussa kraatterissa. Läpimitaltaan 231 kilometrin kokoinen kraatteri näkyy Maahan jopa paljain silmin.

Veden löytyminen Kuun pinnalta on suuri uutinen Artemis-kuuohjelmalle. Nasa kaavailee lennättävänsä ihmisiä Kuuhun vuonna 2024, perustavansa sinne asutusta ja käyttävänsä sitä myös sillanpääasemana matkalla Marsiin. Vesi on rakaisevan tärkeä tekijä noissa hankkeissa.

Kun ihminen lensi Kuuhun puoli vuosisataa sitten, kiertolaistamme pidettiin rutikuivana taivaankappaleena, mutta kahden viime vuosikymmenen aikana luotaimet ja teleskoopit ovat osoittaneet, että Kuun napojen kraatterien ikipimeydessä on jäätä.

Myös Kuun aurinkoisilta pinta-alueilta on havaittu merkkejä vedystä, joka on hapen lisäksi veden toinen rakennuspalikka. Tutkijat eivät kuitenkaan tätä ennen kyenneet sanomaan, todistiko se todella vedestä ja millaisia määriä sitä Kuussa olisi.

Nasan ja Saksan avaruuskeskuksen yhteishankkeen ydin on observatorioksi muokattu Boeing-747-lentokone. SOFIA tarkastelee avaruutta teleskoopillaan lähes 14 kilometrin korkeudesta. Siellä ilmakehä ei aiheuta havainnoinnille ongelmia, joita Maan pinnalla toimivilla observatorioilla on.

Claviuksen kraatterista saadun datan perusteella kuuperässä on kuutiometriä kohden vettä noin 3,5 desilitraa eli runsaan olut- tai virvoitusjuomapullollisen verran.

Vaikka vesimäärä ei ole suurensuuri, vain sadaosa Saharaan verrattuna, se herättää sekä toiveita että kysymyksiä. Miten vesi on syntynyt? Ja miten se on voinut säilyä Kuun rajuissa olosuhteissa, joissa sillä ei ole kaasukehän antamaa suojaa?

– Ilman paksua kaasukehää veden pitäisi hävitä avaruuteen aurinkoiselta pinnalta. Silti me näemme siellä vettä. Jokin sitä tuottaa, ja jokin sitä pidättelee, sanoo Nasan Goddardin avaruuskeskuksen tutkija Casey Honniball.

Vesi saattaa olla Kuun pinnalle satelevien mikrometeoriittien tuomaa. Tai kenties vety on aurinkotuulen tuliainen ja happi peräisin kuuperän mineraaleista.

Aurinkotuulen aiheuttama kemiallinen reaktio on ehkä tehnyt niistä hydroksyyliä, ja mikrometeotiittien pommituksen säteily on muuttanut sen vedeksi, tutkijat pohtivat.

Lammikoita Kuun pinnalla ei toki ole, vaan vesi on varastoinut jollakin tavoin. Yksi mahdollisuus ovat pienet helmimäiset rakenteet, joita on syntynyt mikrometeoriittien iskujen kovassa kuumuudessa.

Toisena mahdollisuutena tutkijat pitävät sitä, että vesi piileskelee kuuperän hiekanjyvästen välissä suojassa auringonvalolta. Hyödynnettävyyden kannalta se olisi heille mieluisampi selitys kuin veden kapseloituminen helmiin.

SOFIA ja VIPER jatkavat veden etsintää

Kuun katselu ei ole SOFIAn normaalia työtä. Lentävän infrapunaobservatorion tarkoitus on tarkkailla himmeitä ja kaukaisia kohteita – mustia aukkoja, tähtijoukkoja ja galakseja.

Kuun veden arvoitus oli kuitenkin niin houkutteleva, että se sai tutkijat tuumimaan, olisiko SOFIAn katse tarkennettavissa lähietäisyydelle planeetastamme. Kyseessä oli oikeastaan vain testi, mutta sen tulokset löivät tutkijat ällikällä.

SOFIA jatkaa tulevilla lennoillaan veden etsintää muiltakin aurinkoisilta alueilta kuin Claviuksen kraatterista. Nasa aikoo lähettää myös Kuun pinnalle laitteen niin ikään veden perään. VIPER-mönkijän kaavaillaan laskeutuvan Kuun etelänavalle ehkä vuoden 2022 joulukuussa.

VIPERin tehtävä on kaavoittaa aluetta, jonka pimeyksien vesijäästä toivotaan apua Kuuhun asettumiselle ja lennoille Marsiin. Vesi on painavaa. Mitä vähemmän sitä on rahdattava Maasta, sitä parempi tulevaisuuden missioille.

SOFIAn löydöstä kertova tutkimus on vapaasti luettavissa Nature Astronomy -lehdestä.

Korjattu klo 23.25: VIPERin kaavailtu laskeutuminen on joulukuussa 2022, ei 2021.

Rutikuivaksi luultu Kuu saattaa olla paljon uskottua vetisempi

mån, 26/10/2020 - 21:01

Kuusta saattaa löytyä paljon suurempia määriä vettä kuin aiemmin arvioitiin, ilmenee kahdesta maanantaina julkaistusta tutkimuksesta.

Kuun uskottiin pitkään olevan rutikuiva. Noin kymmenen vuotta sitten tutkimuksissa havaittiin, että maapallon kiertolaisen pinnalla on vähäisiä määriä vettä. Uusien tutkimusten perusteella arvio on voinut olla selvästi alakanttiin.

Tutkimusartikkelit julkaisi tieteellinen aikakauslehti Nature Astronomy, ja niitä esitteli tutkimusten tekoon osallistunut Yhdysvaltojen avaruustutkimusvirasto Nasa.

Merkkejä vedestä löytyi aikaisemmin Kuun pinnan skannauksessa, mutta aiemmin näissä tutkimuksissa ei pystytty erottamaan vettä ja hydroksyyliä, eli yhden vety- ja yhden happiatomin muodostamaa molekyyliä.

Nasan Sofia-teleskoopin (Stratospheric Observatory for Infrared Astronomy) avulla kuun pintaa kyettiin tutkimaan aiempaa tarkemmalla aallonpituudella, ja erottamaan vesi ja hydroksyyli, kertoi raporttia kirjoittamassa ollut Casey Honniball Havaijin geofysiikan ja planetologian instituutista.

Tutkijat arvioivat, että vesi saattaa olla Kuussa lasihelmien sisällä tai muuten suojassa haihtumiselta, Honniball kertoi.

– Jos vettä löytyy riittäviä määriä, saatamme ehkä ottaa sitä tutkimusretkikuntien käyttöön, juomavetenä, hengitettävän ilman valmistukseen ja polttoaineena, Honniball kuvasi.

Kolikkoa pienempiä jääpaloja

Toisessa tutkimuksessa tarkasteltiin Kuun napavyöhykkeitä. Alueilta uskotaan löytyvän jäätynyttä vettä syvien kraattereiden pohjalta, jonne auringonvalo ei yllä. Uudessa tutkimuksessa löytyi merkkejä miljardeista mikrokraattereista, joista jokaisesta voi löytyä pieni määrä vettä.

– Suurin osa näistä varjoista on kolikkoa pienempiä ja niin kylmiä, että ne pystyvät varastoimaan jäätä, sanoi tutkimusta vetänyt Coloradon yliopiston Paul Hayne.

Tutkijoiden mukaan arviolta 40 000 neliökilometriä Kuun pinnasta pystyy varastoimaan vettä. Mikrokraattereita löytyy molempien napojen läheltä, ja niiden lämpötila on noin –160 astetta.

Psykologi pelkää: Vastaamo-tietomurto rapauttaa luottamusta psykoterapiaan

mån, 26/10/2020 - 18:30

– Tuskin ihmisten luottamus yksittäisiä terapeutteja kohtaan heikkenee. Moni varmasti ymmärtää, ettei kyse ole ollut heidän virheestään. Koko alaa tämä sen sijaan koettelee.

Psykologi, psykoterapeutti Tommi Hartikainen pitää erittäin valitettavana ja surullisena Psykoterapiakeskus Vastaamoon tehtyä tietomurtoa.

Psykologiliitossa psykoterapian ammatillisen työryhmän puheejohtajana toimivan Hartikaisen tietojen mukaan kyseessä on ensimmäinen kerta, kun potilastietoja varastetaan sähköisestä järjestelmästä. Hänen mukaansa alalla kukaan ei osannut odottaa moista.

– Luulisi, että yritysmaailman puolelta löytyisi paljon arvokkaampaa tietoa kuin että yritetään kaupitella yksittäisiä potilastietoja.

Hartikainen uskoo, että tapaus vaikuttaa alan käytäntöihin. Tietoturvaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

Hartikainen itse edustaa vanha koulukuntaa.

– Psykoterapiassa on vielä asetusten mukaista tehdä käsin paperille potilaskirjanpitoa. Itse toimin niin. Silloin tiedot ovat turvassa sähköisiltä ryöstöyrityksiltä.

Hartikainen pitää yksityisvastaanottoa ja sanoo toiminnan olevan niin pienimuotoista, ettei hän tarvitse sähköisten järjestelmien tarjoamia lisäpalveluja.

Hän tosin myös arvelee, ettei kynällä paperille tehty potilaskirjanpito ole enää pitkään sallittua.

Hankala tilanne etenkin luottamuspulan takia apua hakeneille

Psykologi Tommi Hartikaisen tiedossa ei ole, että potilaat olisivat lopettaneet psykoterapian tietomurron seurauksena. Hän pitää sitä kuitenkin aivan mahdollisena.

– Aikaa on kulunut vielä niin vähän asian paljastumisesta. Voin kuvitella, että tällaistakin vielä tapahtuu.

Hartikainen uskoo, että tietomurto ja sen aiheuttama luottamuspula ovat nyt monen terapiaistunnon aihelistalla.

– Erityisen hankala tilanne on niille, jotka ovat hakeutuneet terapiaan juuri sen vuoksi, että heille on vaikeaa luottaa eri tahoihin.

Psykoterapiaprosessi on Hartikaisen mukaan kahden ihmisen, potilaan ja terapeutin, luomus.

Jos suhde jostain syystä katkeaa, koko prosessi alkaa alusta. Potilas ei siis voi vain siirtyä uudelle terapeutille ja jatkaa siitä, mihin edellisen kanssa jäi.

– Siksikin tietomurto ja sen mahdollisesti aiheuttamat potilassuhteiden katkeamiset ovat hankalia ja pitkittävät hoitoa.

Ongelma on Hartikaisen mukaan suuri pitkäkestoisissa terapioissa. Erityisen huolissaan hän on vakavista mielenterveyshäiriöistä, kuten psykoosista ja skitsofreniasta, kärsivistä.

Sairauksiin kuuluu paranoidista oirehdintaa ja luottamuksellinen suhde on muutenkin vaikea muodostaa.

– Kun sitten tulee oikea luottamuksen menetys ja jos siihen vielä sekoittuu epärealistisia piirteitä sairauden vuoksi, tilanne on vaikea.

Hartikainen muistuttaa, että tällaiset tapaukset eivät ole psykoterapeuttien hoidossa, vaan julkisen sairaanhoidon puolella.

Psykologi, psykoterapeutti Tommi Hartikaisen mukaan ainoa keino luottamuksen palauttamiseen on selvittää Vastaamoon kohdistunut tietomurto perinpohjin.

– Yksittäisen ihmisen luottamuksen palautus on mahdollista vain terapiasuhteessa. Sille on nyt annettava tilaa.

Vastaamo irtisanoi toimitusjohtaja Ville Tapion maanantaina sen jälkeen, kun oli käynyt ilmi, että hän oli ilmeisesti pimittänyt tietomurtoa 1,5 vuotta.

Terveystalolla on satoja psykoterapeutteja – vain muutamia huolestuneita yhteydenottoja on tullut

Vastaamon tietovuoto herättää hämmennystä ja huolta niin paljon, että sen laineet ulottuvat pitkälle, arvioi Terveystalon johtava psykologi Tuija Turunen.

Yksityisiltä ihmisiltä ja yritysasiakkailta on tullut Terveystalolle muutamia yhteydenottoja, joissa on kyselty potilastietojentietoturvasta.

Peruutuksia vastaanotoille sen sijaan ei ole huomattu. Turunen odottaa vielä lisää yhteydenottoja ja hänen mielestään on hyvä, ettei huolensa kanssa jää yksin.

Terveystalossa digitaalisten palveluiden kasvu on jatkunut voimakkaana.

Terveystalolla on laaja verkosto psykoterapeutteja, joista osa työskentelee vain muutaman tunnin ja osa enemmän.

– Psykoterapeutteja on lähes 300 ja lähes saman verran psykologeja, jotka tekevät sekä psykoterapeutin että psykologin työtä. Sen lisäksi on myös psykiatreja ja työterveyspsykologeja, Tuija Turunen luettelee.

Hän korostaa Tommi Hartikaisen tapaan, että psykoterapiassa luottamus on kaikkein tärkeintä. Toimiva vuorovaikutus potilaan ja terapeutin välillä on keskeisin hoitava elementti.

– Äkillinen ja yllättävä, ihmisen tekemä paha asia on hyvin traumatisoiva. Se rikkoo monia ihmisen perusluottamukseen liittyviä asioita. Tilanne voi olla hyvin traumatisoiva, koska kyse on ihmisen pahuudesta, johtava psykologi Tuija Turunen arvioi.

Luonnononnettomuuksista on toipumisen havaittu esimerkiksi olevan helpompaa kuin ihmisen pahuudesta aiheutuneista traumoista. Toipuminen on kuitenkin tutkimusten mukaan todennäköisin vaihtoehto, kunhan saa tukea.

Mehiläinen korostaa tietoturva-asioidensa olevan kunnossa

Mehiläisen yksityisten terveyspalveluiden toimialajohtaja Anssi Hartialan mukaan tilanne on varsin rauhallinen.

– Palveluiden kysyntätilanne on edellisten viikkojen kaltainen – luonnollisesti joitain yksittäisiä kyselyitä on tullut tietoturva-asioihin liittyen, Hartiala kommentoi sähköpostitse.

Mehiläinen on julkaissut verkkosivuillaan tiedotteen, jonka mukaan yhtiö tekee kaikkensa tietoturvan eteen. Mehiläisen tietoturva on rakennettu mahdollisimman korkeaksi lukuisin toimenpitein, esimerkiksi verkkoyhteyksien, salauksien, käyttäjätunnistuksen, sovellusten sekä osaamisen osalta.

Tiedotteen mukaan mikään järjestelmä tai toimenpide ei kuitenkaan ole täysin aukoton ja inhimillisten virheiden ja rikosten riski on korkeatasoisesta varautumisesta huolimatta olemassa.

Lue lisää:

Tietoturvaskandaalissa rypevän Vastaamon toimitusjohtajalöle potkus – yhtiön hallituksen mukaan pimitti tietomurtoa 1,5 vuotta

Mitä terapiakäynneistä kirjataan, entä mitä ei saa kirjata? Psykoterapeutit vastaavat viiteen ydinkysymykseen

David Attenborough ottaa dokumentissaan vahvasti kantaa maapallon luonnon pelastamiseksi – "Planeettamme on tuhon tiellä. Meidän täytyy elää sovussa luonnon kanssa"

mån, 26/10/2020 - 08:45

Sir David Attenborough’n luontodokumentit ovat käsite.

Attenborough on vieraillut maapallon jokaisella mantereella ja tutkinut planeettamme villeimmät kolkat.

Hän on luonut vuosikymmenien aikana huikaisevia näkymiä luonnosta ja eläimistä olohuoneisiimme lukuisissa BBC:lle tekemissään ja Suomessa Avara luonto -nimellä esitetyissä dokumenteissaan.

David Attenborough pitää sylissään simpanssia Lontoon eläintarhassa vuonna 1987.Shutterstock

Nyt 94-vuotias Attenborough on tehnyt toisenlaisen, eräänlaisen loppulausuntonsa, jossa hän palaa sekä merkittäviin hetkiinsä luonnontieteilijänä että järkyttäviin muutoksiin, joita hän on todistanut. Attenborough sanoo dokumenttielokuvan ja tänään suomeksi julkaistun kirjan olevan silminnäkijän todistus siitä, mihin maapallomme ja sen luonto on mennyt ja menossa.

– Elämän kirjo maapallolla on ainutlaatuinen ja ihmeellinen asia. Kuitenkin se miten me ihmiset elämme maapallolla, on ajamassa luonnon rappiotilaan. Ihmiskunta on valloittanut maapallon suurin joukoin, Attenborough sanoo elokuvan trailerissa.

A Life on Our Planet - Yksi elämä, yksi planeetta -dokumenttia on kuvattu kansainvälisessä mediassa sydäntäsärkeväksi ja mullistavaksi. Se näyttää miten maapallon luonto on huvennut Attenborough’n elämän aikana.

– Planeettamme on tuhon tiellä. Meidän täytyy oppia elämään sovussa luonnon kanssa, ei sitä vastaan. Ja minä aion näyttää, miten se tapahtuu, Attenborough lupaa trailerissa.

Orankeja uhkaa niiden viimeisten elinalueiden häviäminen Borneossa ja Sumatralla Kaakkois-Aasiassa. Kuvan oranginpoikanen on kuvattu Attenborough'n elokuvan kuvauksissa Borneon saarella tänä vuonna.AOP

Attenborough ja elokuvan ohjaaja ja kirjan toinen kirjoittaja Jonnie Hughes käyvät läpi kaikki ihmisen pahimmat vaikutukset maapallolle, kuten eläin- ja kasvilajien populaatioiden romahdukset eli biodiversiteetin kutistumisen, kaloista tyhjenevät valtameret, sademetsien tuhon, muovijätteet merissä, ilmastonmuutoksen.

– Tilanne on pahempi kuin ajattelet. Jos jatkamme samaan malliin, seuraavien 50 vuoden aikana planeettaa kohtaa katastrofaalinen muutos. Kaikki puhuvat ilmastonmuutoksesta, mutta harva puhuu elävän luonnon eli biodiversiteetin menetyksestä. Vaikka tilanne on pahempi kuin luulet, mahdollisuudet korjata se ovat paremmat kuin luulet, Hughes sanoo Ylen haastattelussa.

Tshernobyliä pidetään historian tuhoisimpana ympäristökatastrofina. Valitettavasti se ei ole totta. Kaikkialla maapallolla on tapahtunut päivittäin jotain muuta lähes huomaamatta jo sadan vuoden ajan. Sekin tapahtuu huonon suunnittelun ja inhimillisten erehdysten seurauksena. David Attenborough Dokumenttielokuvassa näytetään miten ihmiset ovat hävittäneet villin luonnon osuuden maapallolla 65:stä 35 prosenttiin Attenborough'n elinaikana. Metsien hupeneminen ja luonnon katoaminen ovat yksiä suurimpia syitä ilmastonmuutokseen, dokumentissa sanotaan.AOP

Dokumentissa ja kirjassa kerrotaan miten ihminen on valloittanut maailman ja vienyt tilaa villiltä elämältä.

Jos punnitsee kaikki nisäkkäät maapallolla, eli kaiken hiiristä valaisiin, 96 prosenttia on ihmisiä, kotieläimiä ja lemmikkejä. Vain 4 prosenttia nisäkkäiden painosta on villieläimiä.

– Olemme täysin korvanneet villin kesyllä sellaisella volyymilla, että se aiheuttaa sukupuuttoja ja populaatioiden pienentymisiä kaikkialla. Se pienentää biodiversiteettiä, joka on kaiken elollisen perusta. Jos vielä pienennämme biodiversiteettiä, jota ei paljon enää ole pienennettäväksi, maailmasta tulee epävakaampi, Hughes sanoo Ylelle.

Palmuölyviljelmien raivaaminen tuhoaa metsiä ja heikentää lajien elinoloja ja elintilaa Indonesiassa. Palmuöljyä käytetään biodieselin valmistukseen sekä elintarvikkeissa, pesuaineissa ja kosmetiikassa. Kuvan palmuöljyplantaasi sijaitsee koskemattoman sademetsän vieressä Borneon saarella.AOP

Valtameristä olemme kalastaneet valtaosan kaloista pois. Olemme niin hyviä kalastuksessa, että vaikka aloitimme teollisen mittaluokan kalastuksen vasta 50-luvulla, olemme nyt jo vieneet 90 prosenttia kaloista.

– Jos revimme maailmasta biodiversiteetin, elämään ylläpitävä koneisto menee rikki. Kaikki, minkä varassa olemme, alkaa luhistua. Ei ole kyse vain planeettamme pelastamisesta, vaan elämämme ja sivilisaatiomme pelastamisesta, Hughes sanoo.

Kyse ei ole yhdestä satunnaisesta onnettomuudesta, vaan vahingollisesta välinpitämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä, joka vaikuttaa kaikkeen mitä teemme. David Attenborough Attenborough jättää katsojat kyyneliin

Attenborough’n edellistä hittisarjaa Planet Earth II kritisoitiin siitä, että se oli “todellisuuspakoinen fantasia villistä luonnosta”, jollaista ei ihmisen toiminnan vuoksi todellisuudessa enää juuri ole jäljellä. Että vuosikymmenen suosituin luonto-ohjelma antaa miljoonayleisölleen harhaanjohtavan turvallisuudentunteen ja väärän kuvan luonnon tilasta.

Taivaan valloitus -dokumenttisarjassa David Attenborough matkasi yhdessä laulujoutsenten kanssa Loch Lomond -järvellä Skotlannissa.

Nyt julkaistussa tuoreessa elokuvassa ja kirjassa näin ei todellakaan enää ole. Raiskattu luonto näyttää karmealta. Toisaalta terveet ekosysteemit hivelevät silmää ja ovat hyviä niiden asukkaille.

Muutos ei alkanut yhdestä räjähdyksestä. Se alkoi hiljaa ennen kuin kukaan sitä huomasi, lukuisista erilaisista syistä, jotka ovat globaaleja ja monitahoisia. Eikä sen vaikutusta voi havaita yhdellä instrumentilla. On tarvittu satoja tutkimuksia eri puolilla maailmaa vahvistamaan, että muutos on ylipäänsä käynnissä. David Attenborough

Kirja alkaa vuodesta 1937, Attenborough’n synnyinvuodesta.

Vuosi vuodelta kirjan edetessä väestön määrä ja hiilen määrä ilmakehässä kasvavat ja villin luonnon määrä vähenee. Attenborough’n elinaikana villin luonnon osuus on vähentynyt 30 prosenttiyksikköä.

  • Väkiluku on kasvanut 7,8 miljardiin ihmiseen.
  • Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut 415 miljoonasosaan.
  • Koskematonta luontoa on jäljellä enää 35 prosenttia.

– Nämä kolme ovat todella kriittisiä lukuja. Tämä muutos on tapahtunut yhden ihmisen elinkaaren aikana, Hughes sanoo.

Kilpikonna ui Attenborough'n dokumentissa korallien yllä.AOP Tämän muutoksen vaikutus tulee olemaan paljon laajempi kuin maaperän ja vesistöjen pilaantuminen muutamassa kovaonnisessa maassa – se voi lopulta johtaa kaiken elämämme perustan järkkymiseen ja romahtamiseen. David Attenborough Attenborough näkee ratkaisut huikaisevina visioina – myös väestönkasvu nostetaan esiin

Attenborough’n ja Hughesin dokumentti ja kirja vaativat välitöntä toimintaa. Eivätkä vain vaadi, vaan esittelevät liudan toimivia ratkaisuja.

Ratkaisut eivät sinänsä ole uusia tai ihmeellisiä: lopettakaa lihansyönti, perustakaa kalojen suojelualueita, siirtykää uusiutuvaan energiaan ja niin pois päin.

Teoksissa nostetaan esiin esimerkiksi Hollannin kestävä maatalous, joka on nostanut maan yhdeksi maailman ruuantuotannon johtajaksi. Palaun saarivaltion kalastusrajoitukset taas ovat antaneet merieliöstölle tilaisuuden palautua.

Salaatin viljelyä valtavassa kasvihuoneessa Hollannissa vuonna 2020.AOP

Luonnon ennallistaminen ja palauttaminen on Attenborough’n teoksissa avainasemassa. Hän käyttää siitä termiä rewilding. Suomeksi se voisi olla esimerkiksi villiinnytys. Se nostetaan esimerkiksi teknologisen kehityksen yläpuolelle, koska “luonnolla on omat säätelymekanisminsa, jotka ovat valmiina hoitamaan ongelman, jos vain annamme luonnolle mahdollisuuden siihen.”

Yksi teoksissa esiin nostetuista asioista on sellainen, johon harvempi ekologi ja luonnonsuojelija haluaa puuttua: väestönkasvu.

– Väestönkasvu on hyvin kiistanalainen asia. Siihen on hyvät syyt. Väestönkasvua ei voi koskaan yksin syyttää tästä tilanteesta. Jos katsomme maita, joiden perheissä on seitsemän lasta, tämä ei ole heidän vikansa. Pitää puhua samaan aikaan kulutuksesta. Yksi minun lapsistani vaikuttaa maapalloon seitsemän kertaa sen verran kuin lapsi Afrikassa, Hughes sanoo.

Hughesin mukaan täytyy päästä siihen, että väestö ei enää kasva. Mutta silti puhua aina kulutuksesta yhdessä väestönkasvun kanssa.

– Täytyy myös massiivisesti vähentää kulutuksen vaikutusta. Mitä enemmän sitä tehdään, sitä pienempi ongelma väestönkasvu on. Nämä ovat saman ongelman kaksi eri puolta, Hughes sanoo.

Tämä on aikamme suurin tragedia: planeettamme biodiversiteetin, luonnon monimuotoisuuden, kiihtyvä kaventuminen. David Attenborough Vuonna 2015 David Attenborough matkasi Patagoniaan seuraamaan jättidinosauruksen tutkimuksia.BBC/Robin Cox 2015 Raunioista voi versoa uutta kasvua

Attenborough'n ja Hughesin kirjassa sanotaan, että kun ihmiset 1960-luvulla näkivät Apollo 8:n avaruudesta lähettämät kuvat maapallosta, kauniista ja yksinäisestä planeetasta, he ymmärsivät kuinka arvokas maapallo on ja kuinka yksin ja eristynyt se on maailmankaikkeudessa.

On sanottu, että se on historian merkittävin valokuva.

Mikä olisi vastaava kuva nykyihmiselle?

– Se onkin hyvä kysymys! Nykyisin se olisi varmasti se, että näytämme tulevaisuuden vision, jonka puolesta taistella. Tätä olemme yrittäneet elokuvassamme näyttää. Kestävä tulevaisuus on erittäin hyvä paikka ja meidän täytyy tavoitella sitä, Hughes sanoo.

Marokossa sijaitsee yksi maailman suurimmista aurinkovoimaloista.AOP

Hughesin mukaan kestävä tulevaisuus ei ole surkea.

– Ei se tarkoita, että pitää uhrata asioita tai luopua kaikesta. Kestävä tulevaisuus on parempi kaikille, Hughes sanoo.

Esimerkkeinä hän mainitsee, että jos käytämme uusiutuvia energiamuotoja, hengitämme puhtaampaa ilmaa; jos muutamme ruokavalion kasvipainotteisempaan, olemme terveempiä.

– Laskelmien mukaan maailmassa säästyisi triljoona dollaria terveydenhuollossa, jos siirtyisimme kasvisruokavalioon.

Attenborough’n ja Hughesin visio on, että jos teemme oikeita valintoja, raunioista voi versoa uutta kasvua.

– Motivaatio on niin suuri, että alamme tehdä muutoksia. Jo kolmen vuoden aikana, jotka olen ollut tässä projektissa, yleisessä mielipiteessä on tapahtunut valtava muutos. Yritysjohtajat ja poliitikot ymmärtävät tilanteen ja toimivat sen vaatimalla tavalla. Vielä 5-10 vuotta sitten nämä olivat pienen piirin juttuja, nyt ne ovat normaaleja huolenaiheita, Hughes sanoo.

Attenborough katsoi kaukoputken läpi, kun avasi brittiläisen taiteilijan J.M.W. Turnerin näyttelyn tämän entisessä kotitalossa Turner's Housessa Lontoossa tammikuussa.Andy Rain / EPA

Kansainvälinen luontopaneeli IPBES on tviitannut Attenborough'n ja Hughesin dokumentin trailerin:

Jutussa olevat kursivoidut sitaattinostot ovat lainauksia David Attenborough'n juuri julkaistusta kirjasta Yksi elämä, yksi planeetta, jossa Tshernobylin ydinvoimalaonnettomutta verrataan muihin ympäristökatastrofeihin.

Lue myös:

Ympäristönsuojelu sai oman "Nobelinsa": Prinssi William ja David Attenborough julkistivat suurpalkinnon, joka etsii ratkaisuja pahimpiin ympäristöongelmiin

Ihmiskunta tienristeyksessä – YK:n jättiraportti maapallon tilasta: Tarvitaan kahdeksan massiivista muutosta luonnon tuhon pysäyttämiseksi

WWF:n uusi raportti: Selkärankaisten eläinten populaatiot kutistuneet erittäin hälyttävästi – Latinalaisessa Amerikassa lajien yksilömäärät ovat pienentyneet 94 prosenttia

Suomen pääneuvottelija: Suojelutavoitteita YK:n seuraavassa sopimuksessa pitää kiristää ja tarkentaa, sillä aiempiin ei päästy

Käynnissä oleva sukupuuttoaalto on ympäristöongelmista vakavin – yhden eliölajin kuolema voi johtaa myös toisen katoamiseen

Näiden kuuden lajin suojeleminen voisi estää Suomen luonnon köyhtymisen – "Ei luonnon monimuotoisuuden pelastaminen ole vaikeaa"

Attenborough: ilmastonmuutos lisää afrikkalaisten siirtolaisten painetta pyrkiä Eurooppaan

David Attenborough’n viesti Davosiin kokoontuneille päättäjille: Jos tuhoamme luonnon, tuhoamme itsemme

Nasan näytteet Bennu-asteroidilta uhkaavat valua avaruuteen – Luotaimen robottikäden luukku jumiutui

lör, 24/10/2020 - 16:04

Yhdysvaltain avaruusviraston Nasan tällä viikolla tekemä historiallinen näytteenotto Bennu-asteroidilta saattaa jäädä tyngäksi. Nasan mukaan Osiris-Rex-avaruusluotain keräsi liian hyvin materiaalia, mikä aiheutti robottikäden luukun jumiutumisen.

Materiaalia on ilmeisesti alkanut valua rakosesta avaruuteen. Nasa tiedotti Twitterissä peruvansa näytteiden punnituksen tilanteen vuoksi.

Luotaimen keräämä aines yritetään nyt siirtää mahdollisimman nopeasti turvaan syvemmälle luotaimeen.

Osiris-Rexin kopaisu Bennun pinnalla onnistui, sillä se keräsi jopa 400 grammaa näytteitä, mikä on rutkasti enemmän kuin tavoitteeksi asetettu 60 gramman minimimäärä.

Bennu on noin 334 miljoonan kilometrin päässä Maasta. Siltä kerättyjen näytteiden toivotaan antavan lisätietoa muun muassa elämän synnystä.

Luotaimen on määrä palata takaisin Maahan syyskuussa 2023. Jos paluu näytteiden kanssa onnistuu, kyseessä on Nasan suurin avaruudesta tuoma näyte-erä sitten Apollo-kuulentojen ja ensimmäinen koskaan asteroidin pinnalta.

Aluksella on varalta vielä kaksi typpisäiliötä näytteenottoa varten. Seuraava näytteenottoyritys olisi vasta ensi vuoden tammikuussa.

Lue myös:

Nasan historiallinen näytteenotto asteroidilta sujui suunnitelmien mukaan – lähipäivinä selviää, saatiinko ainesta kerättyä riittävästi

Yhdysvaltain lähettämällä avaruusluotaimella on edessään vaikea tehtävä: 16 sekunnin taskuparkkeeraus 334 miljoonan kilometrin päässä Maasta

Ruotsissa alkaa tutkimus psykedeelisen psilosybiinin käytöstä masennuksen hoidossa – päätutkija: "Saattaa olla suurimpia asioita psykiatriassa 40 vuoteen"

fre, 23/10/2020 - 16:30

Tukholman lähellä sijaitsevassa Karoliinisessa instituutissa käynnistyy tänä syksynä tutkimus, jossa selvitetään psilosybiinin vaikutusta masennuksen hoidossa. Kyseessä on alan ensimmäinen kliininen tutkimus Ruotsissa.

Psilosybiini on psykedeelinen aine, jota esiintyy luonnossa joissakin sienissä. Se aiheuttaa käyttäjälle LSD:n kaltaisen päihtymystilan, johon liittyy aistiharhoja ja tajunnantilan muutoksia.

Suomessa ja useimmissa muissa maissa niin sanotut taikasienet ja psilosybiini ovat laittomia huumausaineita.

Dagens Nyheter -lehden mukaan vuoden kestävä ruotsalaistutkimus alkaa marraskuussa. Tutkimukseen valitaan 30 masennuksesta kärsivää potilasta. Koehenkilöiden valinnan on määrä alkaa nyt lokakuussa.

Kokeessa potilaat saavat terapian yhteydessä yhden annoksen psilosybiiniä tai lumelääkettä. Lisäksi potilaille annetaan viisi viikkoa terapiatukea. Koehenkilöille ei kuitenkaan tarjota taikasieniä vaan synteettistä psilosybiiniä.

Päätutkijalla kovat odotukset

Hankkeen päätutkija Johan Lundberg arvioi Dagens Nyheterille, että jos tutkimuksessa varmistuu psilosybiinin auttavan ihmisiä, se olisi merkittävä tulos.

– Tämä aine eroaa kaikista muista hoidoista. On merkkejä, että monien olo paranee jo muutamassa päivässä ja yhden annoksen vaikutus voi kestää useita kuukausia, Lundberg sanoi lehdelle.

Lundberg on Karoliinisen instituutin dosentti ja psykiatri. Hän on aiemmin tutkinut ketamiinin vaikutusta masennuksen hoidossa. Ketamiini on bilehuumeenakin käytetty nukutusaine.

Psilosybiinitutkimusta rahoittavat ruotsalaiset säätiöt Osmond Foundation ja Norssken Foundation.

Tänä vuonna perustettu Osmond tukee psykedeelisten aineiden tieteellistä tutkimusta. Norssken puolestaan rahoittaa tahoja, jotka ratkovat muun muassa köyhyyteen, ympäristöön ja mielenterveyteen liittyviä ongelmia.

Karoliinisen instituutin sisäänkäynti.AOP Miljoonat ihmiset kärsivät masennuksesta

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan maailmassa arvioidaan olevan yli 300 miljoonaa ihmistä, jotka kärsivät masennuksesta. Sairaus on yksi merkittävimmistä työkyvyttömyyteen johtavista syistä.

Karoliininen instituutti kertoo, että Ruotsin kansanterveysviraston mukaan yksi viidestä ruotsalaisesta saa elämänsä aikana masennusdiagnoosin. Yliopiston mukaan jopa kolmannes masennuspotilaista ei saa helpotusta nykyisistä lääkkeistä tai terapiasta.

Osmond-säätiö kertoo tiedotteessaan, että ruotsalaistutkimuksen tavoitteena on selvittää psilosybiiniavusteisen terapian akuuttia ja pitkäaikaista tehoa masennuksen hoidossa sekä ymmärtää hoitomuodon toimintamekanismeja nykyistä paremmin.

– Saamme aivojen kuvantamistekniikoiden avulla lisätietoa siitä, kuinka psilosybiini vaikuttaa, Lundberg sanoo tiedotteessa.

Psilosybiinistä saattaa tulla mullistava hoitomuoto

Päätutkija Johan Lundbergin mukaan aiemmassa, ilman kontrolliryhmää tehdyssä tutkimuksessa on selvinnyt, että kaksi annosta psilosybiiniä terapiaistuntojen yhteydessä voi helpottaa masennusoireita nopeasti ja suhteellisen pitkäkestoisesti.

Ruotsalaiset toteuttavat kliinisen kokeen, koska aiemmat tulokset täytyy vahvistaa satunnaistetusti lumekontrolloiduissa tutkimuksissa.

– Jos tutkimustulokset pitävät paikkansa, tämä saattaa olla suurimpia asioita, mitä psykiatriassa on tapahtunut 40 vuoteen, Lundberg arvioi Dagens Nyheterille.

Osmondin hallituksen jäsen Ulf Bremberg kertoo säätiön tiedotteessa, että kliinisiä tutkimuksia tavallisesti rahoittava lääketeollisuus on osoittanut hyvin vähän kiinnostusta psilosybiiniä kohtaan lupaavista tutkimustuloksista huolimatta.

– Psilosybiiniä esiintyy luonnossa ja sitä on vaikea patentoida. Jos tulokset pitävät, näemme kliinisen vaikutuksen yhdellä tai kahdella annoksella. Silloin pillereitä ei tulisi kovin paljon myytäväksi, Bremberg sanoo Dagens Nyheterille.

Huumeiden vastainen sota katkaisi psykedeelitutkimukset

Psykedeelien terapiakäytön tutkimus ei ole uusi asia. Delysid-tuotenimellä tunnetun LSD:n lääkekäyttöä tutkittiin jo 1940-luvun lopulta alkaen.

Tutkimukset pantiin kuitenkin jäihin 1960-luvun lopulla, kun LSD luokiteltiin laittomaksi huumausaineeksi.

Viime vuosina psykedeelitutkimus on jälleen edennyt kiihtyvällä vauhdilla maailmalla. Psykedeeleja tutkitaan esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen, traumaperäisen stressihäiriön, riippuvuuksien ja pakko-oireisen häiriön hoidossa.

Tulevaisuudessa psykedeelihoidoista saattaa tulla laillista liiketoimintaa. Useat alan yhtiöt ovat jo listautuneet pörssiin.

Lisää aiheesta:

Kanada myönsi ensimmäiset luvat "taikasienten" sisältämän psilosybiinin käyttöön ahdistuksen hoidossa

Ensin kannabiksesta tuli vakavasti otettavaa bisnestä, nyt vuorossa ovat psykedeelit – pörssilistautumiset alkoivat jo, mutta voiko sienistä tai LSD:stä olla apua ihmiselle?

Jan Boijer-Spoof halusi riistää henkensä, kunnes hänelle tarjottiin harvinaista ketamiinihoitoa – “Kuin joku painaisi päässä reset-nappulaa”

Psykedeeleistä etsitään apua mielenterveysongelmiin, mutta Suomessa erikoistumassa vasta yksi lääkäri – "Vanha huumepropaganda elää vahvana"

LSD täyttää 80 vuotta – "Sielun lääke" paransi alkoholisteja ja auttoi masentuneita, kunnes koitti 1960-luku ja käyttö karkasi käsistä

Ulla Järven kolumni: Hyvä uutinen koronasta on huono uutinen

tors, 22/10/2020 - 06:45
Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

Olethan kuullut uutisen, että toivuttuasi koronatartunnasta olet todennäköisesti vastustuskykyinen virukselle ainakin neljä kuukautta?

Vai kaihertaako mielessäsi sittenkin juttu, jossa kerrottiin amerikkalaisesta miehestä, joka sairastui koronaan puolentoista kuukauden kuluttua uudelleen?

Nämä uutiset ilmestyivät lokakuisena tiistaina muutaman tunnin välein. Hämmentävää!

Amerikkalainen lääketieteen lehti Lancet julkaisi tuon tutkimuksen, jossa seurataan amerikkalaismiehen sairauskertomusta ja yritetään selvittää, miksei miehelle muodostunutkaan vastustuskykyä eli immuniteettia. Tapaus on niin harvinainen, että tutkijat ja tiedelehdet kiinnostuivat.

Neljän kuukauden immuniteetista kertova uutinen puolestaan pohjautuu suomalaiseen tutkimukseen, jossa oli mukana 129 ihmistä 39 perheestä. Heistä 64 oli sairastanut testissä havaitun koronan, useimmat kohtalaisen lievänä.

Neljän kuukauden kuluttua 63:lta koronan sairastaneelta löytyi vasta-aineita – samoin kuin 17:ltä muulta perheenjäseneltä, jotka eivät itse edes sairastuneet.

Miten voi luottaa uutisiin ja tiedotusvälineisiin ja ylipäänsä tieteeseen, kun koronauutiset ovat näin ristiriitaisia?

Seuraavaksi annetaan ajan kulua, ja tutkijat tekevät uudet vasta-ainetestit. Niistä nähdään, onko vasta-aineita eli todennäköistä suojaa koronavirukselle jäljellä myös puolen vuoden kuluttua taudista.

Miksi koronasta tulee niin paljon ristiriitaisia uutisia? Miten voi luottaa uutisiin ja tiedotusvälineisiin ja ylipäänsä tieteeseen, kun koronauutiset ovat näin ristiriitaisia?

Covid-19-virus on todellinen pirulainen, joka on laittanut valtiot polvilleen ja saanut ihmiset pelkäämään jokaista liian läheltä ohittavaa kanssakulkijaa. Olemme joutuneet hyväksymään tietomme rajat, koska uudesta viruksesta sekä sen kyvystä tarttua ja sairastuttaa ei voi vielä olla lopullista tietoa. Koronatiedon hitaaseen kertymiseen on siis vain pakko sopeutua.

Pääsääntöhän meidän virusten armoilla elävien ihmisparkojen keskuudessa on, että kerran sairastettu virus ei pysty aiheuttamaan tautia uudelleen. On hyvä muistaa, että jos immuniteettia ei muodostuisi, rokotekehittelykin olisi turhaa. Nyt koronarokotteet ovat aivan oven takana.

Tavallisuudesta poikkeava uutinen herättää meidät kaikki.

Entä miten suhtautua uutiseen uusintatartunnasta? Jos maailmassa on todettu liki 40 miljoonaa tartuntaa, niin tottahan lääketieteen lehti kertoo muutamasta varmistetusta uusintatartunnasta. Normaalista poikkeaminen kiinnostaa väistämättä tutkijoita.

Tavallisuudesta poikkeava uutinen herättää meidät kaikki. Verrataanpa vaikka aiemmin mainittujen uutisen jakamisia Facebookissa. Hyvää ja lohdullista uutista neljän kuukauden immuniteetista oli Ylen uutissivustolla jaettu neljän ensimmäisen päivän aikana 41 kertaa.

Pelottavaa uutista amerikkalaismiehen uusintatartunnasta oli samassa ajassa jaettu 821 kertaa. Pikainen katsaus muihin tiedotusvälineisiin kertoo, etteivät kaikki lehdet edes julkaisseet juttua suomalaisesta vasta-ainetutkimuksesta.

Pelko myy – myös uutisissa. Toimittajat toistavat alalla tunnettua lentävää lausetta: Good news, no news. Eli hyvät uutiset eivät ole kunnon uutisia. Yrittäessään pitää yllä myös hyviä asioita uutistarjonnassa, jotkut laatumediat ovat perustaneet erillisiä sivustoja ”päinvastaisille uutisille”, kuten esimerkiksi brittiläisen The Guardian-lehden The Upside-osio.

Miksi pelottava uutinen herättää meidät? Olen itse kuullut tälle ilmiölle varsin uskottavan selityksen evoluutiobiologilta. Luolaihmisen hermoverkosto on viritetty reagoimaan tavallisuudesta poikkeavaan asiaan. Kun heimon yövahti on huutanut: ”Luolassa on käärme!”, ihminen säpsähtää nopeaan toimintaan vaikka kesken unien. Ilmoitus käärmeen puuttumisesta ei ole todellakaan mikään uutinen.

Ostan tämän selityksen – ainakin niin kauan, kunnes tiede tarjoaa jonkun paremman.

Ulla Järvi

Kirjoittaja luottaa suomalaisten enemmistön lailla tieteen kykyyn ratkaista ihmiskunnalle merkittäviä ongelmia.

Aiheesta voi keskustella 23.10. klo 23:00 asti.

Katso suorana: Nasan alus hakee näytteen asteroidin pinnalta – Bennu voi kertoa meille paljon uutta aurinkokuntamme historiasta

tis, 20/10/2020 - 20:15

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa yrittää tänä yönä historiallista näyttenottoa.

OSIRIS-REx-aluksen on tarkoitus hakea 60 gramman näyte pikkuplaneetta Bennun pinnalta. Yritys on ensimmäinen Nasan historiassa.

Nasan tuottama suora lähetys näytteenotosta alkaa keskiviikon vastaisena yönä kello 00.00 Suomen aikaa. Yle näyttää operaation suorana verkkosivuillaan. Myös tätä artikkelia päivitetään, kun operaatiosta tulee uutta tietoa.

Bennu on ikivanha asteroidi, jonka tutkimus voi kertoa lisätietoa aurinkokunnan alkuvaiheista ja jopa elämän synnystä. Se on luokiteltu myös mahdollisesti vaaralliseksi, sillä ensi vuosisadalla se kiertää läheltä Maata.

Todennäköisyys törmäykselle on kuitenkin vain 0,037 prosentin luokkaa.

Alus aloittaa asteroidin lähestymisen noin kello kahdeksan jälkeen illalla. Monituntisen operaation kliimaksi kestää vain noin 16 sekuntia.

NASA/Goddard/University of Arizona/Lockheed Martin Hienojakoinen materiaali talteen typpipamauksella

Kun aluksen näytteenottovarsi koskettaa asteroidin pintaa, laukaisee se samalla typpipanoksen. Pamaus pöllyttää asteroidin pinnan tomua, joka kerätään talteen aluksen säiliöön.

Lyhyen pintakosketuksen jälkeen alus palaa takaisin turvaan Bennun kiertoradalle.

Seuraavien päivien aikana selviää, saatiinko ainesta kerättyä riittävästi. Ensin säiliötä tutkitaan aluksen kameroiden avulla torstaina, jotta huomataan onko Bennun pinnalta saatu kyytiin ainesta.

Viimeinen varmistus tehdään tämän viikon lauantaina. Alus pyörähtää ympäri ja mittaa, kuinka paljon materiaalia se on saanut kyytiinsä. Jos näytteen tavoitemäärä täyttyy, suuntaa OSIRIS-REx kotimatkalle ensi vuonna.

Jos yritys epäonnistuu, aluksella on varalta vielä kaksi typpisäiliötä näytteenottoa varten. Seuraava näytteenottoyritys olisi vasta ensi vuoden tammikuussa.

Polttoaineesta aluksen ei tarvitse huolehtia, sillä se toimii aurinkovoimalla.

Näytettä päästään analysoimaan aikaisintaan vuonna 2023, joten näytteiden tuomia tietoja aurinkokunnan historiasta ja Maapallon merien ja elämän synnystä saadaan vielä odottaa.

Voit lukea lisää Bennusta ja Nasan projektista avaruushallinnon verkkosivuilta.

Lue myös:

Nasa lähettää aluksen asteroidille noutamaan vihjeitä elämän synnystä – video

Britannian hallitus hyväksyi koronaviruksen tartuttamisen vapaaehtoisiin – rokote- ja lääketutkimuksia eivät ohjaa vain hyödyt vaan myös kiistelty etiikka

tis, 20/10/2020 - 16:09

Britannian hallitus on hyväksynyt lähes 37 miljoonan euron rahoituksen testeille, joissa tartutettaisiin tarkoituksella SARS-CoV-2-virusta valikoituihin vapaaehtoisiin. Niin sanotuilla human challenge -haastetesteillä haluttaisiin nopeuttaa koronarokotteen kehittämistä.

Mikäli Britannian lääkevirasto ja kokeiden eettisyyttä puntaroivat viranomaiset hyväksyvät hankkeen, se alkaa tammikuussa lontoolaisessa sairaalassa. 90 vapaaehtoista valitaan 18–30-vuotiaista terveistä tarjokkaista.

Kokeiden lääketieteellinen johto on Imperial College London -yliopistolla, ja käytännön järjestelyistä vastaa irlantilaisen Open Orphan -lääkeyhtiön tytäryhtiö hVIVO, joka on erikoistunut juuri haastetesteihin.

Ensi vaiheessa pyritään määrittelemään, miten pieni virusmäärä riittää aiheuttamaan infektion, ja sen jälkeen siirrytään testaamaan rokotteita, hVivosta kerrotaan. Rokotetesteihin arvellaan päästävän kevään korvalla.

Hallitus ja Open Orphan olivat aiemmin vahvistaneet The Financial Times -lehden viimekuisen uutisen neuvotteluista. Hallituksen edustaja sanoi tuolloin, että keskustelut olivat osa hallituksen ponnisteluja koronapandemian mahdollisimman nopeaksi lopettamiseksi.

Jyrkästi puolesta ja vastaan

Isorokon maapallolta hävittänyt maailman ensimmäinen rokote sai alkunsa juuri virusten tahallisesta tartuttamisesta yli 200 vuotta sitten. Haastetesteillä on saatu paljon olennaista tietoa myös muun muassa koleran ja lavantaudin hillitsemiseksi.

Rokote- ja lääketutkimusten nykyetiikkaan kuitenkin kuuluu, ettei millään kliinisillä kokeilla tieten vaaranneta ihmisten henkeä tai terveyttä. Näkemys siitä, mitkä olisivat COVID-19-haastetestien riskit ja toisaalta hyödyt, jakaa tiedeyhteisöä jyrkästi.

– Tiimini on tehnyt haastetestejä muilla hengitystieinfektioviruksilla turvallisesti kymmenen vuoden ajan. Mikään tutkimus ei ole täysin vailla riskejä, mutta teemme kaikkemme, jotta ne ovat mahdollisimman pienet, kommentoi Imperial Collegen tutkija Chris Chiu Britannian yleisradioyhtiölle BBC:lle.

Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut haastetesteille eettiset raamit. Kesällä annettiin ohjeita erityisesti COVID-19-haastetestien varalle.

Jos mahdollisesti aiheutetulla taudilla on korkea kuolleisuusaste tai pitkä ja epävarma piilevä vaihe eikä niitä vastaan tunneta hoitokeinoja, haastetestauksen harkitseminen ei tule kyseeseen. Mutta jos tauti on nopeasti puhkeava ja hoitokeinot ovat helpot ja nopeat, haastetestejä voidaan harkita sopivassa vaiheessa rokotteen kehittämistä. WHO:n ohjeistusta haastetesteistä

Jo pari viikkoa sen jälkeen, kun COVID-19 oli julistettu pandemiaksi, yhdysvaltalaisen Rutgersin yliopiston bioetiikan professori Nir Eyal ehdotti haastetestejä. Hän sanoi Nature-lehdessä, että hänen tutkimuksensa perusteella testit voitaisiin tehdä turvallisesti ja eettisesti.

Pian sen jälkeen Yhdysvalloissa perustettiin 1Day Sooner -järjestö ajamaan ajatusta haastetesteistä. Järjestö organisoi kesällä avoimen kirjeen Yhdysvaltain lääkeviranomaisille.

Sen allekirjoittaneet lähes 180 tieteilijää – joukossa 15 Nobel-voittajaa – olivat sitä mieltä, että testien hyödyt ylittäisivät haitat moninkertaisesti, ja peräsivät erittäin päteviä eettisiä perusteita testien vastustamiselle.

1Day Sooner keskittyi sittemmin edistämään hanketta Britanniassa, jonka hallituksessa se näytti ottavan tulta.

Nimi 1Day Sooner, "yksi päivä aikaisemmin", on peräisin laskelmasta, jonka mukaan edes 25-prosenttisesti tepsivän rokotteen nopeutuminen vain yhdelläkin päivällä pelastaisi 1 250 ihmishenkeä.

COVID-19:n nujertaminen on kahden rintaman sota, jossa tavoite on viime kädessä sama mutta keinot paradoksaalisesti ristiriidassa.

Terveysviranomaiset ja hallitukset yrittävät estää uusia virustartuntoja mahdollisimman tehokkaasti liikkumis- ja muilla rajoituksilla.

Rokotteen kehittäjät puolestaan toivovat tautitilanteen jatkuvan kyllin vakavana niin kauan, että he ehtivät nähdä, auttaako rokote sen saaneita, kun he liikkuvat muiden joukossa ja altistuvat virukselle.

Haastetestien kannattajat haluavat avata kolmannen rintaman. Siellä ei odotettaisi vihollisen hyökkäystä eikä suojauduttaisi siltä, vaan otettaisiin osuma tieten tahtoen ja seurattaisiin, miten rokotteella ennakkoon varoitettu elimistö reagoi virukseen.

Brittihallituksen päätettyä rahoittaa haastetestejä One Say Sooner kiitti sitä Twitter-viestillä. Hallitus otti vastaan vapaaehtoisiksi tarjoutuneiden altruismin, toisten edun huomioivan pyyteettömyyden, järjestö sanoi.

Sen verkkosivulle on kertynyt miltei 40 000 tarjousta vapaaehtoisuudesta. Ilmoittautuneet ovat kotoisin eri puolilta maailmaa.

Mukaan valitut ovat nuoria ja terveitä, eikä viruksiakaan napata satunnaisesti mistä tahansa, 1Day Sooner on vakuuttanut. Kantaa on sen mukaan tuunattu laboratoriossa kyllin vahvaksi haastamaan rokotteet mutta samalla sellaiseksi, ettei se aiheuta vakavaa infektiota.

Testejä on määrä tehdä useille rokotteille tehokkaimpien selvittämiseksi, kuten haastetesteissä on usein ollut tapana.

Siten jatkossa voidaan erityisesti panostaa lupaavimpiin vaihtoehtoihin eikä tuhlata voimavaroja kaikkiin noin 150:een tekeillä olevaan rokotteeseen, järjestö perustelee.

Mukaan aikovien lääkeyritysten nimiä ei ole tiedossa. Brittiläinen AstraZeneca ja ranskalainen Sanofi ovat ilmoittaneet, että ne eivät ole aikeessa mukana. EU:lla on ennakko-ostosopimus juuri AstraZenecan rokotteesta.

Harvardin yliopistosta juristiksi valmistunut Josh Morrison on toinen 1Day Sooner -järjestön perustajista. Hänen aktivisminsa alkoi opiskeluajan äkillisestä päätöksestä: hän lahjoitti munuaisen tuntemattomalle tämän hengen pelastamiseksi. Se sai hänet perustamaan WaitlistZero-järjestön munuaissiirrännäistä odottavien avuksi. Dan Callister / Shutterstock / AOP Vastustajat: Vaarallista ja hyödytöntä

Haastetestien vastustajien mielestä vapaaehtoisille koituisi SARS-CoV-2-viruksesta arvaamattomia riskejä. Vaikka COVID-19 on osoittanut hengenvaaralliseksi ennen muuta iäkkäille, nuoriakin on sairastunut ja kuollut, vastustajat korostavat.

WHO:n ohjeiden mukainen lupa rokotteiden haastetesteihin on hellinnyt vain, jos sairastuneille on ollut tiedossa pätevä lääkitys, he muistuttavat. COVID-19:ään ei ole lääkkeitä, eikä infektion mahdollisista pitkäaikaisista seurauksista ole ehtinyt kertyä tietoa.

Osa kaiken kliinisen tutkimuksen eettistä ohjeistusta on sen varmistaminen, että vapaaehtoiset ymmärtävät ottamansa riskit. Miten sellaista voidaan heiltä edes pyytää, kun taudissa on asiantuntijoillekin vielä hyvin paljon tuntematonta, testien vastustajat kysyvät.

He myös epäilevät testien hyödyllisyyttä ylipäätään, koska arvelevat, etteivät nuorten ja terveiden elimistön reaktiot olisi yleistettävissä iäkkäisiin tai muihin COVID-19:n riskiryhmiin.

Samat säännöt eivät päde kaikkialla

Eettisyyden puntarointi on lääkkeiden ja rokotteiden kliinisissä kokeissa keskeistä myös silloin, kun niissä edetään normaalin kaksoissokkotutkimuksen tapaan: muutaman ihmisen ykkösfaasista kakkosfaasin satoihin vapaaehtoisiin ja lopulta kolmosfaasin kymmeniintuhansiin.

Se, mikä käy missäkin laillisesta, ei ole yksiviivaista. Columbian yliopistossa bioetiikkaa opettavan Harriet Washingtonin mukaan joissakin kehittyvissä maissa sallitaan sellaisiakin testejä, joille Yhdysvalloissa ei heltiäisi lupaa.

– Yhdysvalloissa vaaditaan, että mahdollisesti puhkeavaan tautiin on olemassa käypä hoito. Monissa maissa se ei tarkoita yhtään mitään. Siellä tehdään laillisesti kokeita, jotka Yhdysvalloissa kiellettäisiin tai joista ainakin nousisi iso eettinen kohu, Washington sanoo NPR-radiokanavan haastattelussa.

Kun AstraZenaca aloitti COVID-19-rokotteeensa kolmoisfaasin kokeet Etelä-Afrikassa, ne herättivät mielenosoituksia. Protestoijat epäilivät, ettei ihmisille ollut kerrottu kunnolla, mihin he olivat ryhtymässä.

"Emme ole koekaniineja, ei turvatonta rokotetta", julistettiin kolmosfaasin rokotekokeita vastaan järjestetyssä mielensoituksessa Witwatersrandin yliopiston edessä Johannesburgissa kesällä. Kim Lodbrook / EPA-EFE

Afrikkalaisilla on epäeettisyydestä kokemusta myös aivan viime vuosikymmeniltä. Siksi Harriet Washington kutsuu mielenosoittajien epäilyksiä asianmukaiseksi valppaudeksi.

Esimerkkejä viime vuosikymmeniltä ovat Nigeriassa lasten aivokalvontulehdusepidemian aikana kokeiltu uusi antibioottilääke, jonka testaamisesta ei kerrottu vanhemmille, sekä useissa maissa tehdyt hiv-kokeet, joissa käytettiin lumelääkettä, vaikka tiedossa oli myös käypä hoito.

Nigeriassa 11 lasta kuoli ja useita vammaantui pysyvästi. Hiv-kokeissa monet naiset ja heidän syntymättömät lapsensa saivat tartunnan.

Ranskalaislääkäri Jean-Paul Miran puheissa oli kaikuja menneisyydestä, kun hän sanoi viime keväänä, että COVID-19:n kolmosfaasit olisi tehokkainta järjestää Afrikassa, jossa "ei ole maskeja, hoitoa eikä elvytystä".

Hän vertasi kokeita siihen, miten "aids-tutkimuksissa käytetään [afrikkalaisia] prostituoituja, koska tiedämme, että he ovat hyvin alttiita tartunnoille eivätkä suojele itseään".

Mira pyysi anteeksi, kun hänen puheistaan nousi kohu, mutta afrikkalaisten luottamus läntisiin lääkeyhtiöihin oli ehtinyt kärsiä uuden kolauksen.

Afrikassa aiemmin tehtyjen kliinisten kokeiden pimeän puolen muistavat eteläfrikkalaiset osoittivat mieltään kesällä alkaneita kahdentuhannen ihmisen koronarokotetestejä vastaan.Kim Ludbrook / EPA-EFE Kuka on vapaaehtoinen?

Vaikka suurin osa kliinisistä kokeista tehdään edelleen kehittyneissä maissa, kokeet ovat lisääntyneet myös kehittyvissä maissa.

Osittain se on kustannuskysymys, mutta on toinenkin painava syy. Siellä elää väkeä, jonka elimistössä ei ole muistoja aiemmista lääkkeistä tai rokotteista. Sellaisia länsimaalaisia lienee jokseenkin mahdoton löytää.

Köyhän maan – ja kenties rikkaankin – vähävaraisille lääke- tai rokotekoe voi olla houkutteleva paitsi rahallisen korvauksen vuoksi niin myös siksi, että siihen sisältyy lupaus terveydenhuollosta, johon heillä ei ole muutoin olisi mahdollisuutta.

Lisäksi maissa, joissa on puutteita kansalaisoikeuksissa, ei vapaaehtoisuus tässäkään asiassa välttämättä ole ihmisen omissa käsissä.

Kuka hyötyy?

Vaikka testit tehtäisiinkin asianmukaisesti, kysymys eettisyydestä on laajempi: Onko oikein, että COVID-19:ään aikanaan saatu rokote on kehittyville maille luultavasti liian kallis ainakin ensi alkuun?

Ihmiset, joiden kanssakansalaiset osallistuvat vauraiden maiden lääkeyhtiöiden kliinisiin kokeisiin, eivät ehkä pääsekään hyötymään tuloksista samalla tavoin kuin me teollisuusmaiden asukkaat. Meidän hallituksemme ovat jo tehneet miljardien eurojen edestä ennakko-ostosopimuksia.

Brittiläinen ihmisoikeusjärjestö Oxfam on laskenut, että ainakaan ennen vuotta 2022 rokoteannoksia ei riitä suurimmalle osalle maailman väestöstä, vaikka kaikki viisi tällä hetkellä pisimmälle edennyttä rokotetta onnistuisivat.

Varakkaissa maissa asuu 13 prosenttia maapallon väestöstä. Ne ovat tehneet ennakko-ostosopimuksen yli puolesta lupaavimpien rokotteiden annoksista, Oxfam kertoo.

WHO:n johtamana alkoi viime kuussa COVAX-hanke, jonka lyhenne tulee sanoista "COVID-19-rokotteen maailmanlaajuinen saatavuus". COVAXin tavoite on, että kaikkein köyhimmillekin maille riittäisi hyväksi havaittua rokotetta, jotta ne voisivat rokottaa terveydenhuollossa työskentelevät ja haavoittuvimman viidenneksen väestöstään.

Tässä testataan koronarokotetta Indonesiassa. INA / AOP "Suomen linjassa ei ole harmaita sävyjä"

Kliinisissä kokeissa on maailmalla huojuntaa ja erilaisuutta, mutta Suomessa asia on selvä, sanoo Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen johtaja ja kokeellisen immunologian professori Mika Rämet.

– Meillä vapaaehtoiset saavat haittakorvaukset ja matkakulut kuitataan. Varsinaista rahallista palkkiota heille ei makseta, jotta ei tulisi sellaista eettistä tilannetta, että osallistutaan taloudellisen hyödyn takia johonkin sellaiseen, johon ei oikeasti haluta osallistua.

Suomen eettisessä linjassa ei ole harmaan sävyjä, ja ennen kuin ihmisillä aletaan testata mitään, on ollut monta muuta vaihetta, Rämet kertoo.

Suomessakin kehitetään parhaillaan myös COVID-19-rokotteita, ja joka vuosi aloitetaan lukuisia lääketutkimuksia. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle Fimealle ilmoitettiin viime vuonna 137 uutta Suomessa tehtävää kliinistä lääketutkimusta. Neljään tarvittiin lupa.

Rokotetutkimuksista uutiskynnyksen ovat tänä vuonna ylittäneet ensimmäiset tulokset yli 700 suomalaisen vapaaehtoisen Afrikan-matkasta, jolla testattiin ripulirokotetta.

Onnistunut rokote on turvallinen, tehokas ja tepsivä

Kliinisissä kokeissa rokotteen on todistettava, että se on turvallinen, aiheuttaa immuunivasteen ja tehoaa juuri siihen tautiin, johon se on tarkoitettu. Eettisten ohjeiden mukaan vapaaehtoisille on tehtävä aivan selväksi, että he ovat niitä, joihin näitä asioita testataan.

Useimpien rokotteiden matka päättyy kesken, joskus ihan kalkkiviivoilla. Joskus haittavaikutuksia tulee ilmi vasta käytössä, miljoonien rokotettujen joukossa.

– Riittävä onnistuminen on tietenkin filosofinen kysymys. On vaikea ryhtyä määrittelemään, mikä katsotaan onnistumiseksi. Joskus rokote kaatuu siihen, ettei se ole tehokas, ja joskus siihen, että siitä tulee haittavaikutuksia, ja huonoimmillaan käy kuten Pandemrixin kanssa, sanoo Mika Rämet.

Pademrixilla rokotettiin lähes kolme miljoonaa suomalaista kymmenen vuotta sitten sikainfuenssapandemian aikana. Rokote laukaisi parilla sadalla lapsella ja nuorella narkolepsian.

Se oli monen tekijän summa. Yksi oli rokotteen antigeenien ja tehosteaineen onneton yhteisvaikutus juuri tietyn suomalaisen geeniperimän kanssa.

Voidaanko siis tietää, miten täällä reagoidaan COVID-19-rokotteeseen, joka on testattu muissa väestöissä? Tästä syystä rokotteita on paikallaan tutkia useissa väestöissä, ja käytännössä kaikille COVID-19-rokotteilla niin on tehtykin, vastaa Rämet.

Epätavallisen ripeää

Jotta varmistettaisiin, että tuote on hyvä ja ainakin tiedettäisiin, mitä sillä voidaan saavuttaa, ensin on eläinmalleja; koronassa on käytetty hiirimalleja, Mika Rämet kertoo. Epätavallista nopeutta rokotteen kehittämisessä hän selittää poikkeuksellisella päättäväisyydellä ja intensiteetillä.

– Hyvin nopeasti on menty lupaavimmilla aihioilla apinamalleihin. Tavallisesti poltellaan tupakkaa ja vettä virtaa, kun mietitään, onko tulos hiiressä niin hyvä, että kannattaa laittaa pelimerkkejä siihen, että mennään apinamalliin.

Mitään vaihetta ei kuitenkaan ole oltu ohittamassa, vaan on vain toimittu niin pienin viivein kuin mahdollista, Rämet korostaa.

Turkkilainen lääkäri Cen Gem osallistuu vapaaehtoisena kiinalaisen Sinovac-lääkeyhtiön koronarokotteen kolmosfaasin kokeisiin sairaalassaan Istanbulissa. Erdem Sahin / EPA-EFE

Eläinkokeiden jälkeen tutkimuksissa siirrytään muutamien kymmenien ihmisten kokeisiin, ykkösfaasiin.

– Aika hyvin jo tiedetään, että jos apinalle saa rokotteella immuunivasteen, niin kyllä se tulee ihmisellekin. Me olemme kuitenkin niin lähellä niitä. Ensimmäisen faasin kokeissa katsotaan, tuleeko riittävän hyvä immuunivaste ja tuleeko toisaalta mitään yllättävää haittaa.

Ykkösfaasi ratkaisee, kannattaako rokotteen kehittämistä jatkaa. Syitä on monia, eettisiä mutta myös rahallisia, sillä kakkosfaasi on jo paljon kalliimpi, sanoo Rämet.

Vaikka rahaa on palanut jo todella paljon, tutkimus voi katketa vielä kolmosfaasiinkin. AstraZeneca piti omassaan viime kuussa tauon yhden vapaaehtoisen saamien haittavaikutusten vuoksi, mutta riippumaton asiantuntijaryhmä arvioi ne sellaisiksi, ettei tutkimusta tarvinnut lopettaa.

Lääkeviranomaiset valmiina päätöksiin

Lääkeyhtiöistä Pfitzer ja BioNTech ovat lupailleet ensimmäisinä arvioita COVID-19-rokotteensa tehosta jo tässä kuussa.

– 25 000:llä kahdesti rokotetulla ihmisellä tulee ymmärtääkseni täyteen kaksi kuukautta tämän kuun lopussa. Aika paljon on jo käsitystä mahdollisista haittavaikutuksistakin, sanoo Mika Rämet.

Erityisen lupaavana hän pitää sitä, että Yhdysvaltain lääkeviranomainen FDA on antanut luvan laajentaa kokeita myös 12–15-vuotiaisiin.

– Ei siksi, että se ikäluokka erityisesti tarvitsisi rokotetta, vaan siksi, että luvan perusteella voi olettaa rokotteen turvallisuuden olleen hyvä aikuisilla, Rämet selittää.

Useiden muidenkin rokotteiden kelpoisuudesta on määrä antaa tietoa ennen kuin tämä vuosi on ohi. Euroopan lääkevirasto EMA puolestaan on jo valmiina nappaamaan viestikapulan.

Tutkijat toimittavat EMA:lle tietoa sitä mukaa, kun sitä kertyy, jotta päätöstä myyntilupia päästäisiin harkitsemaan heti, kun suojatehoa selvittävien isojen tutkimusten tulokset valmistuvat.

Ne myös julkaistaneen pikapikaa avoimiksi kaikille, jo ennen tutkimusartikkelille normaalisti kuuluvaa vertaisarviointia. Siten muut tutkijat ja muut asiasta kiinnostuneet pääsevät heti puntaroimaan, ovatko kyseisen rokotteen hyödyt kiistatta isommat kuin haitat.

Sekin vaatii eettistä harkintaa.

Boris Johnsonin hallitus päätti rahoittaa COVID-19-haastetestejä. Tässä pääministeri on vierailulla rokotetta kehittäneessä laboratoriossa Bedfordissa keväällä, jolloin hän oli juuri toipunut omasta koronatartunnastaan. Andrew Parsons / AOP

COVID-19-rokotteiden haastetesteistä Rokotustutkimuskeskuksen johtajalla Mika Rämetillä on vakaa käsitys. Hän sanoo olevansa täysin WHO:n linjauksen takana ja katsoo, etteivät edellytykset COVID-19-kokeille täyty.

– Sen lisäksi, että tartutetaan yleisvaarallinen tartuntatauti, johon ei ole hoitoa ja jonka mahdollisista pitkäaikaishaitoista ei ole kunnon tietoa, minusta ongelmana on se, että testistä saatu hyöty on rajallinen.

Rämet luettelee kannalleen kolme perustetta. Ensimmäinen on se, miten testi validioidaan eli saadaan tieto, että rokottomattomille aiheutuu selviä oireita. Ilman validiointia kaikki rokotteet vaikuttavat tehokkailta, Rämet sanoo.

Toisena ongelma hän pitää sitä, että testeihin on vaikea kuvitella osallistuvan riskiryhmiin kuuluvia, joten testattavien tauti olisi muutenkin pääosin hyvin lievä.

Rämet ei pidä testejä hyödyllisinä myöskään siksi, että rokotetta joudutaan joka tapauksessa testaamaan tuhansilla tai kymmenillätuhansilla, jotta siitä saadaan tarpeellinen data.

Voit keskustella tästä aiheesta keskiviikkoon kello 23:een saakka.

Lue myös:

Tällaisilla keinoilla rokotteita kehitetään

Itämeren syvänteiden happikato vaikuttaa jo Selkämerellä

tis, 20/10/2020 - 09:00

Merentutkimusalus Aranda teki kesällä neljä matkaa Suomen rannikolle ja kauemmas Itämerelle. Saatujen tulosten perusteella Suomenlahdella tila on viime vuosia parempi, mutta Selkämeren huonontunut tila sen sijaan aiheuttaa huolta.

Suomenlahden pohjan happitilanne oli loppukesästä viime vuosia parempi. Täysin hapetonta pohjaa ja myrkyllistä rikkivetyä havaittiin vain aivan läntisimmällä näytepisteellä Suomenlahdella lähellä Viron rannikkoa.

Pohjan ollessa hapellinen oli myös pohjanpäällisen veden fosfaattifosforin määrä alhaisempi kuin viime vuosina.

Syy Suomenlahden avomerialueen pohjien parempaan tilaan löytyy tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemen mukaan Itämeren pääaltaan pohjoisosasta, missä suolaisuuden harppauskerroksen painuminen syvemmälle viime talvena näkyy edelleen Suomenlahdellakin alhaisempana suolapitoisuutena ja heikompana kerrostuneisuutena.

– Loppukesän mittauksissa havaittiin vain joillakin Suomenlahden asemilla kohonneita fosfaattipitoisuuksia keskisessä vesipatsaassa verrattuna aiempiin kymmeneen vuoteen, Maiju Lehtiniemi kertoo.

Suomenlahden ravinnekuorma vähentynyt

Suomenlahden parantunut happitilanne näkyi myös rannikon ja ulkosaariston pohjien ja pohjaeläinyhteisöjen tilassa. Lähes kahdella kolmanneksella tutkituista näytteistä pintasedimentin tila tulkittiin hapettuneeksi.

Vuosi sitten hapettuneita pohjia oli vain runsas kolmannes. Pohjaeläimiä esiintyi lähes 90 prosentilla havaintopaikoista.

– Vuodesta 2001 lähtien samoilla havaintopaikoilla toteutetun seurannan aikana vain yhtenä vuotena tilanne on ollut tätä parempi, rannikkovesien seurantamatkaa johtanut erikoistutkija Seppo Knuuttila toteaa.

Levämäärää kuvaavan a-klorofyllin pitoisuus Huovarin asemalla itäisellä Suomenlahdella oli heinä-elokuussa lähellä 2000-luvun alimpia arvoja. Viime vuosikymmenen pahimpaan leväkesään 2018 verrattuna pitoisuudet olivat keskimäärin puolta pienempiä.

Selkämerellä näkyy Itämereltä tuleva kuormitus

Itämeren syvänteet ovat pitkään olleet hapettomia, koska Pohjamereltä ei ole tullut riittävän suuria suolapulsseja. Syvänteistä työntyy kuitenkin ravinteikasta vettä kohti Suomenlahtea ja edelleen Saaristomeren kautta kohti Pohjanlahtea.

Elokuussa kerättyjen havaintojen perusteella Itämeren pääaltaan happitilanne on edelleen heikko ja vesi on pohjaan asti hapetonta 70 metristä alkaen.

Suomen ympäristökeskus

– Hapeton alue ulottuu eteläiseltä Itämereltä pääaltaan pohjoisosaan ja itään Suomenlahden suulle asti, kertoo Arandan pitkää seurantamatkaa vetänyt Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Pekka Kotilainen.

Elokuussa havaittiin myös, että hapen määrä Selkämeren syvänteissä oli alempi kuin viime vuonna vastaavana aikana.

Selkämerellä havaitut fosfaattifosforin pitoisuudet ovat koko vesipatsaassa paikoitellen pitkän aikajakson keskimääräisiä kesän pitoisuuksia korkeampia.

Matkan aikana havaittiin myös tavanomaista runsaampia leväkukintoja Selkämerellä ja Merenkurkussa.

Kohonneiden fosforipitoisuuksien todennäköisin selittäjä on Kotilaisen mukaan Itämeren pääaltaalta työntynyt fosforipitoisempi vesi. Selkämeren ravinnepitoisuuksien on havaittu kasvaneet koko 2000-luvun ajan.

–Tehdyt havainnot viittaavat muutoksiin Selkämeren tilassa. Lisääntyneet leväkukinnat voivat entisestään heikentää Selkämeren happitilannetta, kun levämassa hajotessaan kuluttaa pohjanläheisten vesikerrosten happivaroja, vanhempi tutkija Pekka Kotilainen arvioi.

Viime talvena mereen virtasi myös runsaasti ravinteita, mutta näiden valumien vaikutus näkyy etupäässä rannikkovesissä. Vuosi sitten Selkämerellä havaittiin myös kylmän veden kumpuamista pintaan, joka sekoitti vesimassoja.

Merentutkimusalus Aranda teki kesällä neljä matkaa.Kristiina Lehto / Yle Itämeren tarkkailua yhteistyönä

Tehdyt havainnot perustuvat tutkimusalus Arandan, rannikkoseurantamatkan ja Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen (SMHI) tutkimusalus Svealla toteutettuihin elokuun matkoihin.

Seurantamatkoilla kerätään tietoa Itämeren fysiikasta, kemiasta ja biologiasta pohjasedimentistä pintaan saakka. Kerätyn tiedon pohjalta voidaan muun muassa arvioida meren happitilannetta, rehevöitymistä ja mahdollisia plankton- ja pohjaeläinyhteisöissä tapahtuneita muutoksia.

Lue myös

Jaakko Salo osasi odottaa sinilevää Merenkurkkuun, mutta järkyttyi siitä silti – levä värjäsi mökkirannan myrkynvihreäksi ja pisti veden käyttökieltoon

Kuvat mereltä kertovat: Helle hellii myös sinileviä

“Missä ovat tarinat nuorista koronapotilaista ja koronahoitajista?” – medialla on itsekritiikin paikka: vaikeat asiat pitää selittää paremmin

lör, 17/10/2020 - 11:42

Jotkut toimittajat saattavat vältellä maskeista kirjoittamista, koska aihe on vaikea.

Näin sanoo Ylen politiikantoimittaja Robert Sundman.

– Maskeista on tullut poliittinen talismaani, josta taistellaan, se on tehnyt keskustelusta vaikeaa, Sundman sanoo.

Kuluneella viikolla maskeista tuli myös jonkinlainen symboli luottamukselle, hän sanoo. Voidaanko luottaa siihen, että hallinto ja poliitikot antavat oikean tiedon oikeaan aikaan? Puhe suomalaisesta luottamusyhteiskunnasta on Sundmanin mukaan heijastunut maskikeskusteluun.

Tiedetoimittajien liiton pääsihteeri Ulla Järvi arvelee, että tällä viikolla maskikeskustelu politisoi koronaa.

Myös tieteellisistä faktoista, tai tutkimuksen tuottamista tiedonrippeistä, on alettu kiistellä julkisesti.

– Poliitikot tulevat televisioon ja radioon uupumattomiin vääntöihin taistelemaan siitä, kenen kanta on oikea. Ja tieteestä näyttää löytyvän tukea eri kantohin, Ulla Järvi sanoo.

Koronapandemia on uusi asia. Ja siitä kerätään koko ajan maailmalla tietoa. Siksi näkemykset saattavat muuttua. Uusi tutkittu tieto auttaa hoitamaan koronaa.

– Tiede on totta toistaiseksi. Se kuuluu tieteen prosessiin, Järvi sanoo.

Ulla Järvi ja Robert Sundman olivat vieraina Ylen aamun Viimeinen sana -ohjelmassa, jonka voi katsoa myös tämän jutun pääkuvaa klikkaamalla.

Ymmärtääkö politiikantoimittaja lääketiedettä?

Koronapandemian aikana politiikantoimittajat, urheilutoimittajat ja tiedetoimittajat ovat kaikki päätyneet tekemään koronauutisia.

Toimittajat ovat joutuneet tekemään juttuja itselleen vieraista aiheista.

– Silloin pitäisi olla tietämystä miten lääketieteellinen tutkimus syntyy. Mikä on vaikkapa absoluuttisen riskin ja suhteellisen riskin ero esimerkiksi juuri maskien suojavaikutuksessa. Nämä ovat tiedetoimittajillekin vaikeita asioita, Järvi sanoo.

Lainsäädäntö, poliittiset päätökset, tartuntatautiin liittyvät tieteelliset kysymykset ovat sekoittuneet. Siksi asiat ovat olleet monimutkaisia.

– Tänä vuonna olisi ollut hyvä, että politiikantoimittajilla olisi ollut tiedetoimittajakummi, kuten koulussa on kummioppilasjärjestelmä. Olisin ainakin itse kaivannut enemmän tiedon jakamista journalismin genrejen yli, Robert Sundman sanoo.

Joskus vaikeisiin aiheisiin tartutaan liian nopeasti

Välillä toimitukset kiirehtivät liikaa uutisioinnissa ja siksi syntyy virheitä ja vääriä tulkintoja, Robert Sundman arvioi.

Monimutkaiset lainsäädäntöön tai pandemiaan liittyvät asiat vaativat pureskelua, mutta media ymmärrettävästi haluaa kertoa asioista yleisölleen heti.

– Usein tuntuu siltä, että kaikki käy nopeasti. Muistan kuinka tämä oli tuntematon kiinalainen virus lehden sivupalstalla ja sitten yhtäkkiä viikossa pääuutinen, joka hallitsi Suomeakin, Sundman sanoo.

Toimitukset haluavat palvella yleisöä reaaliajassa ja nopeasti. Kiireessä käsitteet saattavat mennä hieman sekaisin.

– Joskus olisi toimittajien ihan hyvä sanoa, että meillä ei ole nyt riittävästi tästä asiasta tietoa, että voitaisiin analysoida ja kertoa, Sundman toteaa.

Myös tutkijat ovat joutuneet opettelemaan asioiden kertomista. Vaikkapa THL:n tutkijat joutuvat miettimään, miten kertoa tieteellisistä asioista ymmärrettävästi.

Tieteen ja asiantuntijoiden rooli on noussut tänä vuonna esiin eri tavalla kuin yleensä. Media on nostanut esiin erimielisiä asiantuntijoita ja tieteellinen keskustelu, jota käydään yleensä tieteellisillä areenoilla, on noussut päiväkohtaiseksi keskusteluksi.

– Kun toimittajat yrittävät selvittää kaiken kerralla, he kysyvätkin HUS:n ylilääkäriltä, pitääkö koulut sulkea. Ylilääkärin näkökulma saattaa olla tehohoitopaikkojen ja potilastilanteen arvioiminen. Häneltä ei voi edellyttää kohtuuttomia, Järvi muistuttaa.

Ylilääkäri ei välttämättä ole kansanterveyden ja talouden asiantuntija.

Medialla itsekritiikin paikka: Hallitus ei Suomessa päätä kaikesta

Robert Sundman sanoo, että medialla – ja hänellä itselläänkin – on itsekritiikin paikka. Vastauksia vaikeisiin kysymyksiin on lähdetty hakemaan sieltä, mistä niitä on ennenkin helpoiten saatu. Ja usein korkeimmalta mahdolliselta tasolta.

– Toimittajien riitti on mennä säätytalolle ja odottaa hallitukselta vastauksia. Nyt on pitänyt opetella, että missä esimerkiksi monia kansanterveyteen liittyviä päätöksiä tehdään, Sundman sanoo.

Suomalaisessa yhteiskunnassa päätöksentekoa ja valtaa on hajautettu. Siksi esimerkiksi hallitus tai pääministeri ei voi sanella asioita.

– Toimittajien pitäisi myös paremmin pystyä selittämään vallan rakenteita, Sundman sanoo. Vaikka kaikki tuntuisi sekavalta ja hajautetulta, se on demokraattisen päätöksenteon luonne. Sitä pitää selittää, eikä leimata sekavaksi.

Järven mukaan ongelma on myös se, että toimituksissa ihmiset ovat etänä töissä. Siksi toimittajien väliset keskustelut ovat jääneet tavallista vähemmäksi ja jutuista ei välttämättä ole osastorajojen yli keskusteltu.

Poliisijohtaja ja oikeustoimittaja: Julkisuuslaki pitää uudistaa – ”Poliiseilla ja toimittajilla on viha-rakkaussuhde”

Tarvitaanko mediakohu, jotta vähemmistöjen oikeudet toteutuvat? Toimittaja Renaz Ebrahimi: Pitää kysyä, kuka paikalta puuttuu, kun päätöksiä tehdään

Näin päätös alueen olemisesta koronan kiihtymis- tai leviämisvaiheessa tehdään

fre, 16/10/2020 - 16:48

Hallitus tiukensi eilen koronaepidemian hillitsemiseen tähtääviä suosituksiaan.

Ohjeistus koski muun muassa yleisötilaisuuksia., Suositukset vaihtelivat alueittain sen mukaan, missä vaiheessa koronaepidemia on.

Esimerkiksi näin: jos tauti on kiihtymisvaiheessa, yleisötilaisuuksien osallistujamäärä olisi syytä rajata puoleen normaalista. Jos taas korona on edennyt leviämisvaiheeseen, yleisötapahtumat on syytä kokonaan perua.

Tästä voit lukea tarkemmin hallituksen eilisistä suosituksista.

Suomessa on tällä hetkellä kuusi sairaanhoitopiiriä, jotka ovat kiihtymisvaiheessa. Yksi sairaanhoitopiiri, Vaasa, on pahimmassa tilanteessa eli leviämisvaiheessa.

Tästä kartasta näet, missä vaiheessa oma asuinalueesi on epidemian osalta.

THL, Lasse Isokangas / Yle Tartuntojen määrä ratkaisee

Kolmiasteinen jako perustuu sosiaali- ja terveysministeriön 7. syyskuuta julkistamaan toimintasuunnitelmaan.

Siinä perustaso määritellään niin, että epidemia vastaa Suomen tilannetta keskikesällä 2020: tartuntojen ilmaantuvuus on alhainen ja kotoperäisten tartuntojen osuus on pieni.

Kiihtymisvaiheessa tartuntojen alueellinen ilmaantuvuus on noussut: 7 viime vuorokauden aikana tartuntoja on 6-15 / 100 000 asukasta ja 14 vuorokauden aikana 10-25 / 100 000 asukasta.

Positiivisten näytteiden osuus on yli 1%.

Kiihtymisvaiheessa esiintyy ajoittain paikallisia ja alueellisia tartuntaketjuja, mutta tartunnanlähteet ovat kuitenkin pääsääntöisesti jäljitettävissä ja sairaalahoidon tarpeeseen pystytään vastaamaan ilman erityistoimia

Leviämisvaiheessa tartunnat leviävät väestössä alueellisesti tai laajemmin: 7 viime vuorokauden aikana tartuntoja on 12-25 / 100 000 asukasta ja 14 viime vuorokauden aikana 18-50 / 100 000 asukasta.

Tapausten päivittäinen kasvunopeus on yli 10%. Positiivisten näytteiden osuus on yli 2%.

Leviämisvaiheessa alle puolet tartunnanlähteistä on jäljitettävissä ja sairaalahoidon ja tehohoidon tarve kasvaa voimakkaasti.

Sairaanhoitopiiri määrittää

Hallituksen eilen antamat ohjeet ovat suosituksia. Tartuntatautilain nojalla toimintavalta on alueellisilla viranomaisilla. Hallitus kuvailikin suosituksia työkalupakiksi alueelliseen päätöksentekoon.

Alueilla keskeinen toimija on sairaanhoitopiiri. Sairaanhoitopiirit organisoivat viranomaistyötä ja seuraavat tilannetta yhdessä kuntien kanssa.

Ajantasainen tieto siitä, missä vaiheessa epidemia omalla alueella on, löytyy kunkin sairaanhoitopiirin sivuilta.

Tämän linkin kautta pääset sairaanhoitopiirien sivuille.

Sairaanhoitopiirejä puolestaan valvoo Aluehallintovirasto (Avi). Sen tehtävänä on huolehtia, että sairaanhoitopiirit torjuvat koronaepidemiaa tartuntatautilain mukaisesti.

Hallitus on uudistamassa pikavauhdilla tartuntatautilakia. Tavoitteena on lisätä viranomaisten toimintavaltuuksia tilanteessa, jossa epidemia on edennyt leviämisvaiheeseen.

Jos lakiuudistus hyväksytään, Aluehallintovirasto tai kunnat voisivat esimerkiksi sulkea vapaa-ajanvietto- ja harrastuspaikkoja.

Tällä hetkellä kunnat voivat sulkea vain omia toimintojaan, muun muassa liikuntapaikkoja. Näin on tehty muun muassa Vaasassa.

Monet koronaohjeet koskevat jokaista suomalaista. Turvavälit, käsienpesu tai maskin käyttö ovat suosituksia, sanktioita niiden tueksi ei ole määrätty.

Lue myös:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta: Suomessa 189 uutta tartuntaa, kansanedustaja Tom Packalenilla koronatartunta

Vuosien odotus on päättymässä – Nasan alus lohkaisee ensi viikolla palan asteroidia, joka voi olla avain elämän synnyn mysteereihin

tors, 15/10/2020 - 18:55

Säännöllisesti maan vierestä puikahtaa pieni, 70 miljoonan tonnin painoinen asteroidi, joka voisi toimia Rosettan kivenä elämän mysteerin ratkaisussa.

Pikkuplaneetta Bennu ei sinänsä ole juuri muita Maan läheltä kulkevia Apollo-asteroideja kummoisempi. Se on hyvin karu ja kivinen paikka. Vuorokausi siellä kestää vain neljä tuntia, mutta vuosi 437 päivää.

Bennu kiertää hyvin läheltä maata, ensi vuosisadalla niinkin läheltä, että Nasa on luokitellut sen vaaralliseksi.

Vuosien 2175–2199 välillä asteroidi törmää Maahan 0,037 prosentin todennäköisyydellä. Vaikka mahdollisuus on häivähtävän pieni, on törmäys silti huomattavasti todennäköisempi kuin loton pääpotin voittaminen yhdellä rivillä.

Totaalista maailmanloppua Bennun kokoinen asteroidi ei onneksi törmätessään aiheuttaisi, mutta törmäyksestä seuraisi kuitenkin valtava katastrofi Maapallon elämälle.

Bennu pyörähtää akselinsa ympäri 4,3 tunnissa.NASA/Goddard/University of Arizona

Nasan OSIRIS-REx-alus laukaistiin vuonna 2016. Bennu sai vuonna 2018 uuden, väliaikaisen tekokuun, kun alus saapui asteroidin kiertoradalle.

OSIRIS-REx on nyt tutkinut Bennua etäältä kahden vuoden ajan, ja ensi viikolla se kurottaa robottikouransa asteroidin pinnalle.

Bennu on jo aimmin ollut yksi aurinkokunnan parhaiten tunnettuja asteroideja, mutta sitä päästään vasta nyt tarkastelemaan ruohonjuuritasolta.

Näytteet takaisin Maahan vuonna 2023

Lähtölaskenta näytteenottoon on jo käynnissä. Harjoittelut on harjoiteltu, ja ensi viikona tiistaina 20. lokakuuta alus hakee näytteen Bennun pinnalta. Yle seuraa ensi viikolla Nasan operaation etenemistä.

Aluksessa käytetään uutta ja poikkeuksellista teknologiaa. Kosketus asteroidiin jää erittäin lyhyeksi. 4,5 tunnin operaation aikana itse pintakosketukseen on varattu noin 16 sekuntia.

Näytteenottoyrityksestä tulee ensimmäinen Nasan historiassa. OSIRIS-RExin on tarkoitus kantaa vähintään 60 gramman painoinen näyte takaisin maahan.

Elokuussa näytteenottoa harjoiteltiin. Silloin OSIRIS-REx kävi 40 metrin päässä pikkuplaneetan pinnasta.NASA/Goddard/University of Arizona

Maassa eletään operaation aikana ja sen jälkeen jännittäviä minuutteja. Alus ja asteroidi ovat 334 miljoonan kilometrin päässä maasta, joten signaalilla kestää noin 18 minuuttia, kun se kulkee avaruuden halki Maan vastaanottimiin. Siksi aluksen on toimittava itsenäisesti.

Työ on ollut tarkkaa. Jotta kaikki sujuisi täydellisesti, on Bennua ensin kartoitettu etäämmältä. Joulukuussa 2019 löytyi sopiva näytteenottopaikka läheltä pikkuplaneetan pohjoisnapaa.

Löydetyssä kraatterissa on paljon hienojakoista materiaalia, johon alus pääsee käsiksi niin, että riski kalliin teknologian tuhoutumisesta on pieni.

Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, alkaa aluksen kotimatka ensi vuoden huhtikuussa.

Paluumatkaan menee noin kaksi Maan vuotta, ja näytettä päästään analysoimaan todennäköisesti vuonna 2023.

Mutta mitä, jos alus ei saakaan kyytiinsä kuormaa Bennun pinnalta, vaan jokin menee pieleen, eivätkä säiliöt täytykään?

Sitten OSIRIS-REx palaa takaisin asteroidin kiertoradalle odottamaan. Seuraavan kerran näytteenottoa yritettäisiin tässä tapauksessa vuoden 2021 tammikuussa.

Mitä kylmä ja kuollut kivikappale voi kertoa elämästä?

Keskustelu elämän synnystä kiihtynyt viime vuosina, kun tutkimus on osoittanut, että pieneliöt voivat selvitä avaruudessa ja vettä löytyy aurinkokunnastamme muualtakin kuin vain Maapallolta.

Tuoreimmat uutiset mahdollisista Maan ulkopuolisista elonmerkeistä tulivat Venukselta, kun kansainvälinen tutkijaryhmä löysi fosfiinia planeetan kaasukehästä.

Tutkimukset ovat nostaneet esiin uudelleen ikiaikaisen panspermia-hypoteesin, jonka mukaan elämä Maahankin olisi voinut saapua asteroidien mukana kaukaa ulkoavaruudesta.

OSIRIS-REx-alus kokoamisvaiheessaan vuonna 2015.Lockheed Martin

Vaikka ajatus elämän siirtymisestä avaruuskivien mukana matkaavina siemeninä tuntuisi hurjalta, voi olla mahdollista, että kappaleet ovat tuoneet elämän rakennusaineita Maahan.

Bennun ja muiden sen kaltaisten asteroidien tiedetään sisältävän paljon orgaanista hiiltä, joka on meidän tuntemamme elämän edellytys.

Asteroidien on myös arveltu toimineen vedenkantajina, jotka olisivat kuljettaneet jäätynyttä vettä asteroidivyöhykkeen takaa Marsiin ja Maahan, joissa meret eivät olisi voineet syntyä polttavassa kuumuudessa ennen kaasukehien muodostumista.

OSIRIS-REx-tutkimusluotaimen tarkoituksena onkin selvittää, ovatko samanlaiset asteroidit tuoneet Maahan aikoinaan orgaanisia materiaaleja ja vettä.

Näin alus laukaistiin matkaan syyskuussa 2016. Takaisin maahan näytteen on tarkoitus palata vuonna 2023.United Launch Alliance

Saman teorian johdosta myös Japanin avaruusjärjestö JAXA on valmistellut projektia, jossa laskeutuja hakisi näytteen Marsin toisen kuun Phoboksen pinnalta.

Bennun uskotaan olevan yksi aurinkokunnan vanhimpia kiviä. Vaikkei sen tutkimus heti ratkaisisikaan elämän synnyn arvoitusta, voi muinainen taivaankappale kertoa meille lisää aurinkokuntamme alkuvaiheista ja planeettojen synnystä.

Yle seuraa Nasan näytteenotto-operaation etenemistä ensi viikolla.

Lue myös:

Uraauurtava löytö avaruudesta hämmästyttää asiantuntijoitakin – ajatus maan ulkopuolisesta elämästä on jännittävä, mutta "savuava ase" uupuu

Avaruudesta löytyi ensi kertaa elämän rakenneosia – Nasa: Elämän löytyminen 10 vuoden sisällä todennäköistä

Tutkimus: Metsämaassa möyriminen paransi jo kuukaudessa päiväkotilasten suojaa sairauksilta – Tutkija suosittelee lapsille päivittäistä multakosketusta

ons, 14/10/2020 - 21:00

Viisi kertaa viikossa toistuva metsämaakosketus monipuolistaa päiväkotilasten sairauksilta suojaavan elimistön mikrobistoa, ilmenee tuoreesta tutkimuksesta.

Suomalaistutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa maailmassa, että että 3–5-vuotiaiden päiväkotilasten immuunijärjestelmän säätely parani, kun päiväkotien pihoille lisättiin metsäpohjaista kasvustoa. Tämä saattaa puolestaan vähentää atopian, diabeteksen, keliakian ja allergioiden riskiä, sillä yksipuolinen mikrobisto lisää immuunijärjestelmän häiriöiden riskiä.

– Nyt julkaistu päiväkodeissa tehty tutkimus on ensimmäinen, jossa näiltä sairauksilta suojaavia muutoksia tuli esiin, kun monimuotoista luontoa tuotiin kaupunkiympäristöön, sanoi tutkimusta johtanut tutkija Aki Sinkkonen Luonnonvarakeskuksesta.

Tutkimus on julkaistu Science Advances -lehdessä.

Tutkimuksessa asvaltoiduille, laatoitetuille ja sorapäällysteisille päiväkotipihoille tuotiin metsäpohjaa eli kunttaa, siirtonurmea ja istutuslaatikoita, joihin lapset kylvivät kasveja ja hoitivat niitä.

Humpulan päiväkoti Lahdessa oli yksi tutkimukseen osallistuneista. Pihalla oli istutuslaatikoita, joissa lapset saavit myllertää. Kuva otettu pihassa lokakuussa 2018.Sini Ojanperä / Yle Muutokset iholla, veressä ja suolistossa

Kuukauden kestänyt, viisi kertaa viikossa toistunut viherkosketus monipuolisti lasten ihon mikrobistoa. Muutokset näkyivät myös veriarvoissa.

–Ihon mikrobimuutokset yhdistyivät sellaisiin veren muutoksiin, jotka parantavat puolustusjärjestelmän säätelykykyä. Jotta allergoita, atooppista ihottumaa ja autoimmunisairauksia ei syntyisi, säätelyn pitää olla kunnossa. Siinä ei voi olla matala-asteista tulehdustilaa, Sinkkonen selvensi Ylelle.

Tutkimus tukee oletusta, jonka mukaan luontokosketus ehkäisee immuunijärjestelmän häiriöitä.

Sinkkosen mukaan kyseessä oli ensimmäinen kokeellinen tutkimus, jossa lasten elinympäristöä muutettiin. Päiväkotilapset olivat perusterveitä, ja perusterveillä lapsilla huomattiin muutos kehossa.

– Havaitsimme myös, että viherpihan saaneiden lasten suolistomikrobisto samankaltaistui päivittäin metsässä vierailevien lasten suoliston mikrobiston kanssa, sanoi väitöskirjatutkija Marja Roslund Helsingin yliopistolta.

Liika hygienia yksipuolistaa

Korkea hygieniataso, urbaani elämäntyyli ja riittämätön luontokosketus yksipuolistavat elimistön mikrobistoa.

Kymmenissä vertailevissa tutkimuksissa on aikaisemmin todettu, että luonnon kanssa kosketuksissa olevilla maaseudun lapsilla on pienempi todennäköisyys sairastua immuunijärjestelmän häiriöistä johtuviin sairauksiin.

– Tämän tutkimuksen perusteella olisi tosi hyvä, että lapset saisivat olla ohjatusti monimuotoisen orgaanisen pintamaan eli mullan tai metsämaan sekä kasvillisuuden kanssa päivittäin tekemisissä. Mitä nuorempi lapsi, sitä tärkeämpää se olisi. Eli 3–5-vuotiailla lapsilla ne muutokset olivat selkeitä, Sinkkonen suositteli.

Sinkkonen esittääkin toiveen siitä, että päiväkotien pihat muutettaisiin viherpihoiksi.

– Kaupan päälle lapset saavat paremman motoriikan, keskittymiskyvyn ja hyvän luontosuhteen.

Tampereen yliopistolta tutkimukseen osallistuivat virologian professori Heikki Hyödyn ja yhdyskuntasuunnittelun professori Juho Rajaniemen tutkimusryhmät.

Rajaniemen mukaan tutkimus osoittaa, että pienillä kustannuksilla on mahdollista luoda hyvinvointia edistävää ja viihtyisää elinympäristöä.

– Kaupunkeihin kannattaa ehdottomasti suunnitella mahdollisimman paljon toiminnallisia viherympäristöjä, hän suositteli.

Heikki Kiseleff / Yle Mallia voi soveltaa arjessa

Luontokosketuksessa ihminen altistuu monipuoliselle mikrobikattaukselle, jolloin puolustusjärjestelmän useat osat aktivoituvat.

Immuunijärjestelmän luontaisen kehityksen turvaamiseksi päiväkotilapsilla tutkittua viherpihamallia kannattaakin soveltaa myös muussa arjessa.

Esimerkiksi kerrostalojen pihoille voidaan muokata aikuisten ja lasten näkökulmasta houkutteleva viherpiha pensaista ja kuntasta. Lahoavaa lehtikasaa ei tarvitse heti siivota pois, ja pihaan voi rakentaa lahopuutarhan.

– Arki kannattaa muokata niin, että luontokosketus on mahdollista. Parasta on, jos oma piha mahdollistaa kuralätäkköleikkejä ja orgaanisen maan kaivamista. Lapsen voi viedä luontoon vaikka viisi kertaa viikossa, tällä on jo vaikutusta mikrobistoon, Sinkkonen kannusti.

Tutkija kuitenkin muistutti, että jäykkäkouristusrokote on pidettävä ajan tasalla.

Tutkimuksessa seurattiin kuukauden ajan 75:ttä 3–5-vuotiasta päiväkotilasta kymmenessä päiväkodissa Lahdessa ja Tampereella. Viherpihapäiväkodeissa olleiden lapsien mikrobimuutoksia vertaitiin lapsiin, jotka olivat normaaleissa päiväkodeissa (ei viherpihaa) tai luontopäiväkodeissa (ei viherpihaa, mutta järjestettyjä luontoretkiä).

Tutkimus oli Luken, Helsingin yliopiston, Tampereen yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Prahan Charles Universityn yhteinen hanke ja osa Business Finlandin rahoittamaa ADELE2-hanketta.

Voit keskustella aiheesta 15. lokakuuta kello 23:een asti.

Aiheesta aiemmin:

Tutkimus: Päiväkodin pihaan kannattaa laittaa muutakin kuin hiekkaa ja pensaita – maassa möyriminen saattaa vähentää lasten riskiä saada nykyajan sairauksia

Nokare vastustuskykyä, ole hyvä! Luonnon hyödyllisiä mikrobeja sisältäviä voiteita kehitetään vauhdilla markkinoille

Tuore tutkimus: MS-taudin eteneminen pystyttiin ennustamaan ensimmäistä kertaa

tis, 13/10/2020 - 10:44

Turkulaistutkijat ovat pystyneet ennustamaan MS-taudin etenemisvauhdin.

Turun Valtakunnallisessa PET-keskuksessa toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että korkeampi mikrogliasolujen aktiivisuus aivojen tulehduspesäkkeitä ympäröivillä alueilla ennustaa MS-taudin nopeampaa etenemistä.

– Kyseessä on ensimmäinen tutkimus, joka osoittaa aivojen mikrogliasolujen aktiivisen, PET-kuvauksella tunnistettavan muodon ennustavan MS-taudin etenemistä. Tutkimus osoittaa nyt ensimmäistä kertaa kyseisen mikrogliatyypin haitallisuuden, kertoo professori Laura Airas Turun yliopistosta.

Tulokset selvisivät laajasta 69 MS-potilaan ja 18 terveen verrokin aineistosta. Taudin eteneminen pystyttiin ennustamaan 95 prosentin tarkkuudella.

MS-tauti on yleinen nuoria ihmisiä invalidisoiva neurologinen sairaus.

Turun yliopiston tiedotteen mukaan MS-tautiin liittyvien pahenemisvaiheiden estoon on olemassa joukko lääkkeitä, mutta vielä ei ole kyetty kehittämään lääkitystä, joka estäisi tehokkaasti tautiin liittyvää toimintakyvyn tasaista heikkenemistä.

– Ensinnäkin aivojen tarkka tutkiminen elävillä potilailla on vaikeaa. Toisekseen hermosolurappeumaan johtavat mekanismit tunnetaan huonosti. Tästä johtuen aivorappeumaprosessin suora hidastaminen on vaikeaa kaikissa aivosairauksissa. Tehokkaan lääkkeen on myös päästävä tiiviin veri-aivoesteen läpi, ja siihen kykenevän lääkkeen kehittämiseen liittyvät omat haasteensa, Airas selittää tiedotteessa.

Tuloksia pystytään käyttämään yliopiston mukaan tulevaisuudessa esimerkiksi lääkekehityksessä.

Tutkimus julkaistiin neurologian alan arvostetussa Brain-lehdessä.

Lue lisää:

Aivosairauksista kertyy vuosittain jopa 11 miljardin lasku – Suuri osa aivoverenkiertohäiriöistä olisi estettävissä

MS-tauti vei työn ja opinnot, nyt Lauran hoitolaskut menevät suoraan perintään – Ulosottoon päätyy yhä enemmän hammashoito-, lääkäri- ja sairaalamaksuja

Katri Saarikiven kolumni: Miltä tuntuu, kun et tiedä?

tis, 13/10/2020 - 06:45
Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

Kadulla pieni lapsi kuunteli postinjakajaa herkeämättömällä tarkkaavaisuudella, mutta samalla hieman ujostellen. Tämä esitteli ystävällisesti modernia appelsiininoranssia sähkökärryään, ja vastasi lapsen kysymyksiin jakelun yksityiskohdista. Minne posti menee ja mistä se tulee? Missä on pääposti? Aikuisille arkinen ilmiö olikin pienestä ällistyttävä, tuttu riviammattilainen sankari.

Lapset tuntuvat toisinaan elävän jatkuvan ällistyksen tilassa. Monet asiat kaappaavat tarkkaavuuden ja herättävät ihmetystä. Uutta ja huomionarvoista riittää, sillä lapsille ei ole vielä ehtinyt muodostua maailman toiminnasta niin paljoa malleja. Tämä yhdistettynä impulssikontrollin puutteeseen tekee joskus esimerkiksi aikataulujen noudattamisesta perheissä vaikeaa: lapsen huomio kiinnittyy pukeutuessa kivaan paidannappiin, jota pitää hetki sormenpäillä nyplätä, tai päiväkotireitillä tienpenkan ruohotupsuun, jota pitää tietenkin sännätä repimään.

Ällistymisen on havaittu hälventävän minän ja muiden rajoja mielessä, mikä saattaa auttaa yhteistyön tekemistä toisten kanssa.

Ällistyksen ja uteliaisuuden tunteet ovat ihmiselle elintärkeitä, sillä ne auttavat oppimaan uutta. Myönteinen ällistys vähentää tuoreen tutkimuksen mukaan mielensisäisten mallien käsittelyyn liittyvän aivoalueen aktiivisuutta. Toisissa tutkimuksissa on selvinnyt, että ällistyksen tunne lisää normeista poikkeavan käyttäytymisen sietokykyä, ja että ällistys piirteenä on yhteydessä avoimuuteen. Voi siis olla, että ällistyminen ja ihmetys tekevät hetkellisesti mieleen juurtuneista kaavoista joustavampia, jolloin niiden päivittäminen uuden tiedon perustella onnistuu. Ällistymisen on myös havaittu hälventävän minän ja muiden rajoja mielessä, mikä saattaa auttaa yhteistyön tekemistä toisten kanssa.

Uteliaassa mielentilassa puolestaan aivojen muistiin ja motivaatioon liittyvät rakenteet sekä niiden väliset yhteydet aktivoituvat tavallista enemmän, ja uuden tiedon mieleenpainuminen on erityisen tehokasta. Onkin ehdotettu, että uteliaisuus johtaa uuden tiedon omaksumiseen, mutta että ällistyminen olisi erityisen tärkeää mielensisäisten mallien päivittämiselle, tai tieteellisen tiedon oppimiselle.

Nykyajassa uutta tietoa ja oppimisen mahdollisuuksia on tarjolla valtavasti, mutta samaan aikaan ällistyksen eteen on syntynyt esteitä. Netissä sosiaalisen median väkevöittämä ryhmäajattelu voi kaventaa ihmisen sietokykyä oman ryhmän suosimaa käsitystä vastaan olevalle uudelle tiedolle. Vahvistusharha suorastaan sokeuttaa meidät sille. Valtava tiedon määrä itsessään voi myös lisätä stressiä. Tämä kasvattaa kontrollin kokemuksen ja ennalta tietämisen tarvetta, sillä ne lievittävät epävarmuutta. Hankalat elämäntilanteet ja huolet vievät oman veronsa, eikä kaikilla tästäkään syystä ole kerta kaikkiaan mahdollisuutta pysähtyä ällistelemään asioita.

Mitä harvemmalla on mahdollisuus ällistyä, sitä enemmän todellisuus jakautuu.

Ällistyksen kadon hinta voi kuitenkin olla suuri. Kun ei ole aikaa tai mahdollisuutta nähdä uutta, kun uusi tieto ahdistaa liikaa, tai kun mielen otetta vanhoista malleista ei saada höllentymään, syntyy vaillinaisia maailmankuvia. Mitä harvemmalla on mahdollisuus ällistyä, sitä enemmän todellisuus jakautuu.

Tämä voi osaltaan selittää, miksi ihmiset tuntuvat näkevät nykytodellisuuden usein täysin päinvastoin. Esimerkiksi, viime aikoina netissä on kiertänyt videoita ulkomaisista ja kotimaisista mielenosoituksista ja mellakoista. Liikkeellä on myös yleensä kaksi täysin vastakkaista kertomusta siitä, mistä videot kertovat. Yhdet näkevät rauhanomaisia mielenilmauksia, toiset vaarallista anarkiaa.

Jos näkemystä todellisuudesta ei yhteiskunnassa jaeta, on mahdotonta toimia yhdessä.

Tarvitaan siis ällistyksenpuolustusta.

Miten se onnistuisi?

Ällistymiskykyä voi harjoitella esimerkiksi vuorovaikutuksessa. Entä jos seuraavalla kerralla lähtisikin uteliaalla otteella keskustelemaan somessa sen tyypin kanssa, jolla tietää ennalta jo olevan typerä mielipide? Jos huvikseen välillä pöyristymisen sijaan vain ihmettelisi. Voi olla, että mielipide ja perustelut ovatkin kauttaaltaan älyttömiä. Uteliaisuuden ei tietenkään pidä antaa estää kriittisyyttä. On kuitenkin mahdollista, että kohtaa sellaista uutta tietoa, josta muuten jäisi paitsi, ja jolla pystyy tarkentamaan omaa kuvaansa maailmasta.

Toinen keino voisi olla se, että ällistymiskykyä arvostettaisiin ylipäätään kanssaihmisissä enemmän. Harva esimerkiksi haikailee maansa johtoon ällikällä lyötyä pääministeriä, sillä johtajilta kaivataan varmuutta ja vakautta. Nopeasti muuttuvassa maailmassa vakauden edellytys on kuitenkin kyky päivittää ajattelumalleja. Mitä jos seuraavassa puoluejohtajapaneelissa kysyttäisiinkin, milloin viimeksi yllätyit uudesta tiedosta ja muutit sen perusteella ajatuksiasi?

Voi olla hyvä esittää sama kysymys myös itselleen.

Ovatko ajatukset ja mielipiteet juuttuneet kulkemaan samoja raiteita? Voisiko elämään tehdä enemmän tilaa ällistymiselle? Voi olla huojentavaakin vaihtelun vuoksi välillä luopua ainaisesta tietämisestä, ja tuntea itsensä pieneksi kaiken sen edessä, mikä on itseä isompaa, ja mitä ei vielä ymmärrä.

Katri Saarikivi

Kirjoittaja tutkii oppimisen, empatian ja vuorovaikutuksen aivoperustaa. Hän haluaa ymmärtää paremmin, ei olla oikeassa.

Aiheesta voi keskustella 14.10. klo 23.00 saakka.

Suomi täytti tavoitteen, mutta suojelee silti huonosti Itämeren luontoa – suurin osa arvokkaasta vedenalaisesta luonnosta on ilman suojelua

mån, 12/10/2020 - 18:30

Itämeren huono tila on ollut tiedossa. Nyt tutkijoille on myös selvinnyt, kuinka huonosti Suomen meriluonto on turvassa ihmiseltä.

Nykyiset suojelualueet toimivat melko huonosti ja niiden ulkopuolella on vielä suurin osa Suomen merivesien tärkeimmistä luontoesiintymistä. Meriluonto uhkaa tutkijoiden mukaan heiketä entisestään, jos nykyistä suojelua ei paranneta.

Suomessa valmistellaan suojelualan kolminkertaistamista osana lähivuosien EU:n suojelutavoitteita.

Tavoitteen saavuttamista hankaloittaa se, että rehevöitymisen ja lisääntyvän virkistyskäytön lisäksi suurin osa tärkeistä vesialueista on yksityisten ihmisten mökki- ja kalastusvesiä.

Yksityiseen suojeluun haetaan mallia

Tieto Suomen vedenalaisen luonnon tilasta ja lajeista on parantunut viime vuosina merkittävästi. Tieto on auttanut myös Saaristomerellä veneilijöiden tunteman Gullkrona-saaren uusia omistajia Ilkka Herliniä ja Saara Kankaanrintaa hakemaan rannoille yksityistä luonnonsuojelualuetta.

– Emme voi taata, että meri säilyy tuleville polville. Ainakin se, mitä me voimme tehdä on, että suojelemme arvokkaita ekologisia kokonaisuuksia. Kalastuskunnan osakkaat ja mökkiläiset ovat suhtautuneet aloitteeseemme suurella ylpeydellä, Kankaanrinta kertoo.

Kankaanrinta ja Herlin ovat Elävä Itämeri -säätiön kantavia voimia. Säätiö hakee Gullkronasta mallia myös muille suojelusta kiinnostuneille. Gullkronan suojelusta pitää löytää yhteisymmärrys lähes 20 osapuolen välillä. Valtio on yksi vesialueiden haltija.

Sen jälkeen on varmistettava vielä viranomaisten kanssa, että luontoarvot ovat suojelun arvoisia.

– Tästä on tarkoitus tehdä selkeä esimerkki, miten suojelu tehdään luonnon ja ihmisten kannalta parhaiten.

Gullkronan rantojen sukelluksissa on selvinnyt, että sieltä löytyy ainakin ennen niin yleisiä rakkohauruja ja sinisimpukoita. Alue on ollut yksi valtakunnallisen vesiluontotutkimuksen kohteista.

Suomi on ensimmäisten joukossa lisäämässä suojelua

Suomi on ollut liputtamassa maailman meriluonnon puolesta ja liittynyt ensimmäisten joukossa lisäsuojelua ajavien maiden ryhmittymään. Ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) tavoittelee sitä, että 30 prosenttia maailman meristä on suojeltu.

Myös EU on naulannut suojelutavoitteeksi 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Suomen merialueista on suojeltu tällä hetkellä noin 12 prosenttia. Määrä täyttää yhden Yhdistyneiden kansakuntien (YK) keskeisen luontosopimuksen tavoitteen. Sopimusta ollaan uudistamassa.

Suurin osa luonnon arvokohteista suojelua vailla

Paine lisäsuojelulle tulee myös siitä, että merentutkijoiden arvioiden mukaan nykyiset suojelualueet toimivat kehnonlaisesti. Ne on perustettu muun muassa suojelemaan lintuja ja hylkeitä sekä pitkälti näkyvää meriluontoa, niin sanottuja luontotyyppejä.

Tutkijoiden mallinnusten mukaan kolme neljästä merkittävästä vedenalaisesta luontokohteesta on nykyisten alueiden ulkopuolella.

Tutkimusprofessori Markku Viitasalo Suomen ympäristökeskuksesta ottaa esimerkkinä itäisen Suomenlahden, jossa on myös tärkeitä suojelemattomia kohteita. Alueen kansallispuisto ei kata vesialueita. Sama tilanne on monissa paikoin Saaristomerellä, missä suojelu ei ulotu juurikaan vedenalaiseen luontoon.

– Tosiasia on se, että suurin osa nykysuojelualasta on kohdentunut muuhun kuin vedenalaiseen luontoon. Kolme neljännestä alueista, jotka on tunnistettu arvokkaiksi, on yksityisissä matalissa vesissä, Viitasalo kertoo.

Alkuvuodesta suomalaisesta vedenalaisesta luonnosta nostettiin esille lähes sata Suomen meriluonnon helmeä. Myös näistä niin sanotuista 87:stä EMMA-alueesta suuri osa on nykyisten suojelualueiden ulkopuolella.

Edellinen EU-suojelu ei ole osunut kohdalleen

Uusien tekojen tarve on selvitysten ja tutkimusten mukaan selvä.

– Pitäisi saada poistettua rehevöitymisen syitä, tarpeetonta rakentamisesta, ruoppaamisesta, kalastuksesta ja kaikenlaisesta vastaavasta liikakäytöstä syntyvää rauhattomuutta, Viitasalo luettelee.

Nykysuojelun tehottomuuteen vaikuttaa tutkijoiden mukaan myös se, että esimerkiksi Natura-kohteita perustettaessa ei ole varmistettu, että merilajit voivat muun muassa siirtyä uusille aluille. Asiaa ei ole tarkemmin tutkittu Suomen aluevesillä, mutta Viitasalon mukaan vaikuttaa siltä, että alueet eivät ole tutkijoiden kielellä ilmaistuna "kytkeytyneenä toisiinsa".

Selvästi suurin osa nykysuojelusta on toteutettu EU:n Natura 2000 -ohjelman puitteissa noin 20 vuotta sitten, ja niihin on tehty sen jälkeen pienempiä tarkennuksia muun muassa Saaristomeren kansallispuiston osalta.

– Olemme saavuttaneet suojelun määrälliset tavoitteet, mutta laadullisesti meillä on jonkin verran vielä tekemistä. Tieto vedenalaisen luonnon osalta on ollut puutteellista. Täydennämme koko ajan alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmia, joissa yritetään enemmän ottaa vedenalaista luonto mukaan, ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Penina Blankett kertoo tilanteesta.

Arvokkaita kohteita paljon rantojen läheisyydessä

Itämeren suojelun yksi avainlaji on rakkohauru. Toisin kuin toista avainlajia, meriajokasta, rakkohaurua ei uhkaa ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma suolapitoisuuden väheneminen Itämeressä.

Rakkohauru tarvitsee valoa kasvaakseen, ja siitä rehevöityneessä Itämeressä on ollut pulaa etenkin rannikoilla.

Rantojen läheisyydessä ja matalilla riutoilla on ollut, ja meriasiantuntijoiden mukaan voisi olla, kaikkein tärkeimmät vedenalaisen luonnon kohteet.

EMMA-alueet ovat kaikki rannikon tuntumassa. Yleensä matalissa vesissä kala-, eläin- ja kasvilajeja on eniten. Nyt ne ovat monin paikoin rihma- ja muiden levien peitossa ja rannat liejuisia.

Tähän on törmätty myös tämän vuoden tutkimussukelluksissa muun muassa Gullkronan selän kaakkoisosissa Saaristomerellä. Tutkimuksissa sukeltaja käy pohjaa läpi sadan metrin mittanauhan avulla. Riutan syvemmässä päässä on vettä toistakymmentä metriä ja sieltä löytyy sinisimpukkaa ja punalevää. Kymmenen metriä matalammassa tilanne on aivan toinen.

– On ihan selvä, että tilanne ei ole kovin hyvä, kun vesi on sameaa. Siellä on rihmalevää ja höttöä, joka kasvaa kaikkialla ja peittää kaiken alleen, kuvaa suunnittelija Kevin O'Brien Metsähallituksen luontopalveluista.

Suomen vedenalaisen luonnon rikkaus on selvinnyt pitkälti toistakymmentä vuotta kestäneissä Metsähallituksen vetämissä VELMU-sukelluksissa.

Uusia alueita haetaan armeijalta ja yksityisvesiltä

Viranomaistyö rannikon ja matalien vesien suojelun lisäämiseksi on jo käynnissä.

Yhtenä ajatuksena on ollut, että merivoimien niin sanottuja suoja-alueita voitaisiin liittää osaksi suojelualaa. Myös kansallisista kaupunkipuistoista, muun muassa Kotkassa ja Hangossa, voisi saada lisäystä rantojen suojeluun.

– Näitä alueita pitää katsoa alue kerrallaan. Meillä ei ole vielä kantaa alueiden soveltuvuuteen osaksi verkostoa. Meidän lähtökohtanamme on Puolustusvoimien toiminnan ja kehittämisen turvaaminen, taustoittaa suunnittelija Sami Heikkilä puolustusministeriöstä.

Näistä jo olemassa olevista alueista ei tulisi varsinaisia suojelualueita, mutta niitä voitaisiin laskea mukaan suojelualaan. Näiden niin sanottujen OECM-alueiden laskemisella ei kuitenkaan saada kasaan kuin pieni osa tavoitteesta kolminkertaistaa nykyinen suojeluala. Silloin merialasta olisi suojeltu 30 000 neliökilometriä.

EU:n 30 prosentin tavoite on tarkoitus jyvittää jäsenmaille niin, että se toteutuu. Suojelua ollaan joka tapauksessa lisäämässä myös Suomessa, mutta tarkoittaako se tarkalleen suojelualan kolminkertaistamista, selviää ensi vuoden aikana.

Suomessa valmistelu on lähtenyt siitä, että suojeluala kolminkertaistetaan.

Puolustusvoimien suoja-alueet eivät ole nyt eivätkä mahdollisten muutosten jälkeenkään varsinaisia luonnonsuojelualueita.Jyrki Lyytikkä / Yle

Armeija pitää sitkeästi kiinni alueistaan, eikä kaikki reilusta suoja-alueiden tuhannesta neliökilometristä välttämättä edes kelpaa suojeluun. Siksi suojelukatseet kääntyvätkin helposti kuntien lisäksi yksityisiin mökki- ja kalastusvesiin. Valtiolla on merialueita, mutta ne ovat yleensä kauempana rannoista.

Ilkka Herlinin ja hänen vaimonsa Saara Kankaanrinnan hanke lisää muutamalla prosentilla yksityistä suojelualaa, ja se on tarkoitus laskea mukaan nykyisiin suojelupinta-aloihin. Suojelua tehdään yhteistyössä viranomaisten kanssa.

Pakkosuojelu kummittelee monella mielessä, ehkä turhaan

Lisäsuojelusta etenkin EU:n nimissä on synkkä historia Suomessa.

Monen maanomistajan muistissa on vielä Natura 2000-ohjelman aikaiset repivät suojelukiistat. Omistajat nostivat äläkän, kun ympäristöhallinto vei suojeluohjelmaa kiireellä läpi ja oli maanomistajien mielestä riistämässä yksityisomaisuutta.

Saaristomerelle yksityistä suojelualuetta puuhaavan Saara Kankaarinnan mukaan yksi tausta-ajatus hankkeella on ollut tuoda esimerkki, joka lisää sekä yksityistä suojelua että viestittää valtiolle suojeluhalusta.

– Kun mennään oikein päin ovista sisään, suojelutahtoa voi löytyä yllättävän paljon. Kyllä Natura taustalla vaikuttaa, ja nyt pitää suojelu tehdä ehkä toisella tavalla.

Tutkimusprofessori Markku Viitasalon mukaan kukaan ei tiettävästi ole miettimässä suojelupakkoa merelle. Yksi vaihtoehto valtioilla on lunastaa uusia alueita korvausta vastaan. Viitasalo näkee, että käynnissä olevaa Helmi-suojeluohjelmaa voitaisiin laajentaa merelle.

– Merialueita voidaan toki ostaa tai sitten yksityiset perustavat alueita. Molemmissa voidaan päätyä samaan suojelutehoon.

Lisäsuojelu ei ole muuttamassa vesien käyttöä

Meriluonnon rikkautta ja sen elvyttämistä on tarkoitus miettiä tarkemmin vielä syksyn aikana EU:ssa.

Jo nyt on selvää, että 30 prosentin EU-tavoitteen lisäksi 10 prosenttia alasta on oltava tiukassa suojelussa. Brysselissä nähdään, että tarvitaan tiukkoja toimia, koska meriluonto on kauttaaltaan niin huonossa kunnossa ja tehokkaassa suojelussa on tällä hetkellä vain prosentti tai kaksi merialasta. Siksi pinta-alatavoite on tarkoitus saada myös YK:n kautta voimaan koko maailmassa.

Osana EU:n biodiversiteettistrategiaa mietitään muun muassa sitä, mitä ehtoja alueilta vaaditaan. Suomen suojelualueet on perustettu toisin kuin yleisesti Euroopassa lain voimalla, jonka turvin ne voidaan mahdollisesti laskea tiukkaan suojeluun.

Nykyisillä suojelualueilla ei kuitenkaan ole mitään täyskieltoja esimerkiksi liikkumisen suhteen. Yli puolet alueista menee päällekkäin toistensa kanssa ja ne on valtaosin perustettu luonnonsuojelulailla.

– Meillä on alueita, joita voisi suojella tiukasti. Ne pitää kuitenkin löytää ja tieteellisesti perustella. Alueen tiukka suojelu pitää olla aidosti perusteltu, ei pelkästään tehty prosenttien takia, neuvotteleva virkamies Penina Blankett sanoo.

Blankett kuitenkin korostaa, että kyse on vaikeasta tasapainosta suojelun ja sen hyväksyttävyyden välillä.

– Tarkoitus ei ole tehdä näistä mitään museoita. Mitä enemmän ihmiset ymmärtävät ja näkevät näitä, sitä myönteisemmin ihmiset niihin suhtautuvat.

Ympäristöhallinnossa ei uskota, että uudet tavoitteet muuttavat suojelualueiden nykyistä käyttöä. Käyttökieltoja ja -rajoituksia on jo nyt olemassa. Armeijan alueilla kiellot ovat paikoin ehdottomia. Merellisissä kansallispuistoissa saa jatkossakin melko vapaasti virkistäytyä ja liikkua veneillä.

Gullkronan hanke on viivästynyt koronan takia, mutta Kankaanrinta uskoo, että kalastuskunnan osakkaiden kanssa löytyy toimivaa kokonaisuus. Suojelu ei sulje saarta, vaan sitä on tarkoitus käyttää esimerkkinä myös itään ja länteen matkaaville veneilijöille. Alueen luontokokonaisuuden suojelu ei myöskään estäisi kalastusta.

Gullkronan saari ja sen ympäristö kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon. Saara Kankaanrinta

– Jokainen saariston asukas ja jokainen, joka saa saaristosta elantonsa näkee sen, että meidän on pystyttävä turvaamaan meren ekosysteemi. Tämä ei ole mikään ylellisyys, vaan kaikki täällä tämän tajuavat. Tähän on vahva henki, Saara Kankaanrinta kertoo tuntemuksistaan saaristossa.

Jo pieni lisäsuojelu voi olla tehokasta

Kansainvälisestikin laajoista merilajistotiedoista tehty tutkijoiden arvio on viestiltään toisaalta lohdullinen, toisaalta armoton.

Ensin lohdullinen viesti: jo pieni lisäys oikeisiin kohteisiin parantaa suojelun tehokkuutta oleellisesti. Suojelun kannalta tärkeiden lajien, kuten rusko-ja punalevien tai katkojen levinneisyysalueet ovat melko pieniä suhteessa merialueen kokoon.

Tutkijat ovat ehdottaneet nykyisten suojelualueiden yhteyteen tärkeimpiä lisäkohteita. Niitä löytyy muun muassa Kökarin lähistöltä Saaristomereltä, Hankoniemen länsipuolelta, Merenkurkusta sekä Oulun ja Tornion rannikoilta.

Tutkijoilla on myös synkempi viesti: jo ennestään melko lajiköyhillä merialueilla yksittäisten harvinaisten lajien suojelu on oltava laaja-alaista. Tavoiteltu 30 prosentin suojelutaso ei välttämättä vielä riitä uhanalaiselle lajille. Ilman riittävää turvaa laji voi olla sukupuuton partaalla.

Maailman ehkä tunnetuin biologi Edward O. Wilson on viime vuodet puhunut tarpeesta suojella puolet maapallosta kasvi- ja eläinkunnan elpymiselle.

– Sekä valtion että yksityisiltä mailta löytyy laikkuja, joita kannattaisi ottaa mukaan suojeluun. Niiden ei tarvitse ole kovin suuria, mutta kuitenkin sellaisia, että ne kattavat lajien tihentymiä, Viitasalo hahmottelee lisäsuojelukohteita.

Tutkijoiden mallinnuksissa arvioitiin suojelutarpeita parinkymmenen luontotyypin ja noin sadan keskeisen lajin kannalta.

Tutkijat korostavat, että kyse ei ole pelkästä suojelusta. Alueita pitää myös hoitaa sekä seurata ja miettiä samalla, minkälaisia rajoituksia esimerkiksi kalastukseen tarvitaan suojelun takia. Näitä edellyttävät myös pikkuhiljaa päivittyvät kansainväliset suojelutavoitteet.

Lue myös:

Mertensuojelun supervuosi kuivahti koronaviruksen takia – merten armonajaksi lasketaan kymmenen vuotta

Maailman maat yrittävät saada lajien sukupuutot loppumaan kansainvälisellä sopimuksella – Suomen neuvottelija: "Jos ei ole lajeja, ei ole elämääkään"

Yli 60 maan johtajat lupaavat yhdessä pysäyttää luonnon tuhoutumisen – Suomi mukana, maailman suurimmat taloudet eivät

Valtio muuttaa maitaan luonnonsuojelualueiksi, ja välillä vastassa on kova vastarinta – Merenkurkkuun suunnitellun alueen asukas: "Tämä on meidän mielestä turha"

Epätoivoisissa tilanteissa voidaan tehdä epätoivoisia suunnitelmia – historia tuntee pitkän listan hulluja sotasuunnitelmia

sön, 11/10/2020 - 14:20
Toteutumattomien hankkeiden listalta löytyy mm. pimeässä hohtavien kettujen käyttäminen japanilaisten moraalinmurtajina. Suomessa harkittiin muun muassa kaksikärkisiä sotilassuksia.

Ennen antibioottien liikakäyttöä ja roskaruokaa ihmisten suolistossa kuhisi terveempi mikrobiyhteisö – keskiajan käymäläjäte auttaa vertailemaan

lör, 10/10/2020 - 07:10

Teollisuusmaiden asukkaiden suolistossa elelee selvästi erilainen mikrobiyhteisö eli mikrobiomi kuin ihmisillä, jotka saavat nykyisinkin elantonsa luonnosta metsästämällä ja keräilemällä. Yhä useamman tutkimuksen mukaan ero voi selittää paitsi ärtyneen suolen oireyhtymää niin myös allergioita ja sairaalloista lihavuutta.

Tuoreessa kansainvälisessä tutkimuksessa näiden ongelmien jäljille lähdettiin tutkimalla käymälöitä ajalta ennen teollistumista. 1300–1400-luvuille ajoitetut käymälät oli löydetty Latvian pääkaupungista Riiasta ja Jerusalemista Israelista.

Tutkijat etsivät ulosteesta vertailukohtaa ihmisten nykyisille mikrobiomeille. Muinaisten mikrobien tutkimus oli tässä käytössä ensi kertaa. Aiemmin sillä on jäljitetty menneiden aikojen epidemioita.

Brittiläisen Cambridgen yliopiston paleoekologille Piers Mitchellille vanhat vessat ovat tuttu juttu. Hänen työryhmänsä mikroskooppien alla ulosteista on paljastunut paljon loisia, jotka vaivasivat esivanhempiamme.

Mitchellin johtamissa tutkimuksissa on viime vuosina jäljitetty muun muassa valtava loismäärä pronssikaudella suolla asuneiden, kaloilla ja äyriäisillä eläneiden englantilaisten ulosteista sekä kuvauksia ulosteiden sisältämistä loisista vanhimmista kreikkalaisista lääketieteellisistä teksteistä.

– Jotta voisimme ratkaista, miltä nykypäivän terveen mikrobiomin tulisi näyttää, on paikallaan selvittää, millainen se oli aikana ennen antibiootteja, roskaruokaa ja muita teollisen ajan ilmiöitä, Mitchell selittää uusimman tutkimuksen perusteita.

Vaikka keskiajan riialaisen suoliston bakteerikanta olisikin ollut terve, suolissa myllersivät muun muassa lapamadot. Mikroskooppikuvassa on Riiasta löytynyt keskiaikainen lapamadon muna. Ivy Yeh / Cambridgen yliopisto

Saksalaisen Max Planck -instituutin paleopatologi Kirsten Bos myöntää ajatelleensa aluksi, ettei vuosisatoja sitten hylättyjen käymälöiden sisällöstä olisi iloa mikrobiomitutkimukselle.

Vaikka mikroskoopin alla näkyy suolistoloisten munia, mikrobit ovat usein aivan liian pieniä erottuakseen, ja Bosia epäilytti, oliko niitä edes säilynyt 500 vuoden takaisissa käymälöissä.

– Muinaisia bakteereja on onnistuttu jäljittämään luista ja hampaista, jotka ovat usein paljon paremmin säilyneitä. Mutta toivoin, että tämän tutkimuksen data saisi minut muuttamaan mieleni, Bos kertoo.

Ensimmäiseksi piti selättää arkeologialle tyypillinen haaste: täytyi erottaa, mikä näytteissä oli jyllännyt jonkun suolistossa keskiajalla ja mikä olikin peräisin ympäristöstä.

Valomikroskopian ja muinas-DNA:n analyysien yhteistuloksena päästiin kuin päästiinkin esivanhempiemme suolissa puoli vuosituhatta sitten kuhisseen elämän jäljille

Tutkijat kykenivät erittelemään suuren joukon organismeja, joista monia asuu myös nykypäivän ihmisten suolistossa: bakteereja, arkeoneja, alkueläimiä, loismatoja ja sieniä

Arkeonit, aiemmin arkit, näyttävät bakteereilta mutta perintötekijät ja soluseinä ovat erilaiset. Arkeonit pärjäävät sekä maapallon kuumimmissa lähteissä että syvimmissä jäissä ja ihmisessä niin suolistossa kuin iholla. Tällä tietoa niistä on meille hyötyä mutta ei haittaa.

Jerusalemin ja Riian yleisissä käymälöissä uloste oli yhteistuotos. Siitä eivät näkyneet yksilölliset suoliston mikrobiomit. Tutkijoille se sopi oikein hyvin.

– Yleiset käymälät antavat paljon kattavamman kuvan näiden alueiden asujaimistosta teollistumista edeltäneellä ajalla kuin näytteet, jotka olisi saatu jonkun yksilön ulosteesta, sanoo Mitchell.

Ensimmäiset tulokset uraauurtavasta tutkimustavasta ovat lupaavia mutta jäljellä on yhä paljon haasteita.

– Tarvitsemme lisää tutkimuksia monilta arkeologisilta alueilta ja aikakausilta ymmärtääksemme täysin, miten ihmisten mikrobiomi on muuttunut ajan myötä. Nyt olemme kuitenkin osoittaneet, että mikrobien DNA:n löytäminen muinaisista käymälöistä on mahdollista, sanoo Bos.

Tutkimus on julkaistu Philosophical transactions of the Royal Society B -lehdessä.

Mikrobit ennustavat jopa kuolemanvaaraa

Jos suolistossasi nytkin elelevä mikrobiyhteisö pantaisiin puntariin, viisari heilahtelisi puolentoista kilon paikkeilla. Yksittäin laskettuna tuota pikkuporukkaa on 70–100 biljoonaa, ennen muuta bakteereja. Omia soluja ihmisellä on vain noin puolet pienimmästäkin arviosta.

Mikrobit pilkkovat hyötykäyttöön sellaistakin ravintoa, jota elimistö ei omin päin pystyisi hyödyntämään, ja panevat hanttiin, jos suolistoon pyrkii jokin taudinaiheuttaja.

Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa mikrobiomi, eikä se vaikuta vain suolistoon vaan myös keskushermostoon. Monenkirjava joukko on tutkimuksissa yhdistetty yhtäältä hyvinvointiin, toisaalta yhä useampiin sairauksiin, sekä fyysisiin että psyykkisiin.

Tuollakin niitä kuhisee. Korostettu alue on ohutsuoli, jossa ravinteet ja mineraalit pääosin imeytyvät käyttöömme. Ohutsuolen mikrobiomi on varsin tuntematon, sillä tutkimukset ovat keskittyneet pitkälti paksusuoleen ja ulosteeseen. Sebastian Kaulitzki / AOP

2000-luvulla menetelmien kehittyessä tutkimuksia on tehty paljon, ja tuloksissa on ollut yllätyksiä. Yhden tuoreen tutkimuksen mukaan suoliston mikrobit ovat kuolemanvaaran ennustamisessa tarkempia kuin ihmisen omat geenit.

Tutkimusnäytteet olivat täkäläiseltä kannalta erityisen relevantteja, sillä ne olivat suomalaisten ulostetta. Näytteet kerättiin 2000-luvun alussa Finriski-tutkimusten yhteydessä. Pohjois-Karjala-projektina alkanut hanke on seurannut kymmenien vuosien ajan suomalaisten terveyteen vaikuttavia tekiijöitä.

Seurannan vuoksi oli hyvin selvillä, mitä ulostenäytteiden antajien terveydelle oli tapahtunut 15 seuraavan vuoden aikana ja olivatko he enää hengissäkään. Tulokset osoittivat, että tietyt enterobakteerit olivat ennenaikaisen kuoleman ennusmerkkejä siitä riippumatta, millaiset elintavat ihmisellä muuten oli.

Kalifornian ja Turun yliopistojen yhdessä tekemä tutkimus julkaistaan piakkoin. Vertaisarvioimaton versio on luettavissa MedRxiv-sivustolla.

Viime vuonna Turun yliopistossa valmistunut väitöskirjatutkimus puolestaan osoitti, ettei maksan rasvoittuminen aina johdu liiallisesta alkoholinkäytöstä, vaan syynä voi olla suolistomikrobiston epätasapaino.

Kääntäen tuloksista saattaa olla pääteltävissä, että tietyt suolistobakteerit suojelevat rasvamaksalta. Se on länsimaissa yleistyvä sairaus, mutta kaikkia siihen johtavia mekanismeja ei tunneta.

Mielenterveys asuu osin suolistossa

Suoliston mikrobit eivät vaikuta vain siihen, mitä tapahtuu niiden lähiympäristössä vatsaontelossa, vaan vaikutukset ulottuvat aivoihin asti.

Viime vuosien tutkimuksissa on jäljitetty yhteyksiä niin Parkinsonin ja Alzheimerin tauteihin, epilepsiaan, bipolaarisuuteen ja autismikirjoon kuin stressiin, ahdistukseen ja masennukseen.

Toistaiseksi tutkimuksia on tehty pääosin eläimillä, mutta jonkin verran tuloksia on myös ihmisistä. Viime vuonna Nature Microbiology -lehdessä julkaistu belgialaistutkimus on poikkeuksellisen laaja.

Leuvenin katolisen yliopiston tutkimuksen perustana oli yli tuhannen ihmisen vatsan mikrobiomi, josta etsittiin täsmäyhteyksiä yli 500 bakteerin ja sen välillä, miten ne vaikuttavat henkiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun.

Tutkijat totesivat muun mussa, että masennusdiagnoosin saaneilla oli vatsassaan muita vähemmän Coprococcus- ja Dialister-bakteerisukujen jäseniä. Faecalibacterium- ja Coprococcus-bakteerit puolestaan kulkivat johdonmukaisesti käsi kädessä hyväksi koetun elämänlaadun kanssa.

Havainnot eivät silti tarkoita sitä, että esimerkiksi Dialister-kapseli probioottipurkista olisi ihmelääke masennuksen torjuntaan. Suoliston ekosysteemi on äärimmäisen monimuotoinen. Sen ja aivojen yhteispeliin vaikuttavista tekijöistä on lisääntyneistä tutkimuksista huolimatta vasta kalpea aavistus, asiantuntijat korostavat.

Probioottilisillä markkinoidaan etenkin maitotuotteita mutta myös muun muassa mehuja. Tämä kuva on newyorkilaisesta ruokakaupasta. AOP

Probiootteja, eläviä mikrobeja, sellaisinaan tai ruoan seassa markkinoinaan terveyden edistäjinä. Moni suomalainenkin syö probiootteja aamujugurtissaan tai pakkaa probioottipurkin mukaan ulkomaanmatkalla siinä toivossa, että säästyy ripulilta.

Euroopan elintarvikevirasto ei kuitenkaan ole toistaiseksi hyväksynyt ainoatakaan johonkin tiettyyn probioottikantaan liittyvää terveysväittämää.

Suomen Käypä hoito -suosituksissa ulkomaanmatkalla kehotetaan ennen muuta pesemään käsiä ja katsomaan tarkkaan, mitä syö. Probioottien suojatehosta aikuisilla ripulia vastaan tai antibioottikuurin aikana ei ole tieteellistä näyttöä, jota pidettäisiin kyllin painavana. Lapsilla näyttöä on enemmän.

Voit keskustella tästä aiheesta sunnuntai-iltaan kello 23:een saakka.

Lue myös:

Kuopallinen vihreää käymälämönjää kertoo Lontoon Strand-kadun historiaa

Sidor