YLE Tiedeuutiset

Subscribe to YLE Tiedeuutiset-fält
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Uppdaterad: 56 minuter 56 sekunder sedan

Onko Marsissa sittenkin ollut elämää? Kesällä laukaistut luotaimet ovat pian perillä etsimässä vastauksia

sön, 17/01/2021 - 20:52
Mitä enemmän Marsista tiedetään, sitä nopeammin sinne voi lentää myös ihmisiä.

Mies joka laski kaikki Suomen linnut – ja jonka suurtyö oli jäädä unholaan

sön, 17/01/2021 - 20:25

Hailuodossa kuului toissa kesänä linnunlaulua, jonka Iltalehti otsikoi "ääneksi haudan takaa".

Saarelle oli harhautunut hyvin harvinainen kultasirkku. Suomessa kultasirkku oli tavattu edellisen kerran vuonna 2007, ja se on listattu hävinneeksi lajiksi.

Peippoja ja pajulintuja Suomessa sen sijaan riittää.

Ne "taistelevat" yleisimmän lintulajin tittelistä. Tuoreimmassa runsausarviossa pajulintu oli ykkönen 7,4 miljoonalla parilla. Peippoja laskettiin pari sataa tuhatta vähemmän.

Mutta mistä me tiedämme noinkin tarkkaan jonkin lintulajin määrän?

Muuttolinnuthan eivät tunnetusti kulje passintarkastuksen kautta, eikä linnuilla ole velvollisuutta ilmoittaa perheenlisäyksestä väestörekisterikeskukseen.

Lintulajien määrät ja niiden muutokset tiedetään, koska ne lasketaan säännöllisesti.

Vuodenvaihteen talvilintulaskenta on juuri päättynyt. Talvilinnut lasketaan uudelleen helmi-maaliskuun vaihteessa, ja laskentoja täydentää tammikuun lopussa järjestettävä pihabongaus.

Kevään tulleen seurataan muuttolintujen määrää ja alkukesästä on vuorossa lintulaskennan hardcore-laji, linjalaskenta. Vesilinnuille on omat laskentansa.

Lintujen määrää siis seurataan Suomessa tarkkaan, ehkä tarkemmin kuin missään muualla.

– Britteinsaarilla, Ruotsissa ja Hollannissa ollaan hyvin aktiivisia, mutta kyllä Suomi on kärkimaiden joukossa, lintuharrastuksen suurvaltoja, sanoo BirdLifen tiedottaja Jan Södersved.

Jan Södersved merkitsee lintuhavainnot ruutuvihkoonsa.Antti Lähteenmäki / Yle

Södersved on laskentapuuhissa.

Hän on lähtenyt aamuhämärissä kulkemaan 10 kilometrin talvilaskentareittiä Lohjalla.

Reitti kuljetaan kolme kertaa talvessa ja matkan varrelta merkitään tiedot kaikista linnuista.

Talvilaskentareittejä on ympäri Suomea erilaisissa maastoissa yhteensä noin 500. Ne on kuljettu läpi 1950-luvulta lähtien.

On syntynyt hyvä kuva siitä, mitkä linnut Suomessa talvehtivat ja mitä muutoksia on tapahtunut.

– Edessä näkyvässä suvannossa on 60 laulujoutsenta, jotka eivät vielä 50-luvulla todellakaan talvehtineet Suomessa, Södersved kertoo esimerkin leudontuneiden talvien aiheuttamasta muutoksesta.

Yli tuhannen kilometrin urakka

Turun Sanomissa ilmestyi vuonna 1920 kipakka kirjoitus.

Lehtori Thorsten Renvall kuvaili Ruissalossa muutama vuosikymmen aiemmin tehtyjen raivausten seurauksia:

"Ruissalon tunnusmerkillinen lintu, sinikyyhky, joka oli pesinyt ontoissa tammissa, harventui arveluttavasti; Turun maan tunnuslintu, harmaapäinen tikka, ei enää täällä viihtynyt."

Kultarinnat ja vihreä kerttu olivat Renvallin havaintojen mukaan kadonneet Ruissalosta kokonaan.

Renvallin kirjoituksen ongelma oli se, että sata vuotta sitten kukaan ei tarkkaan tiennyt Ruissalon sen paremmin kuin minkään muunkaan alueen linnuston määriä. Oli vain mutu-tuntuma.

– Emme varmasti tiedä, oliko Renvallin havainto totta vai ei. Jos retkeilee eri aikoina, saattaa alkaa näyttää siltä, että muutoksia on tapahtunut. Varmuuden saamiseksi tarvitaan kuitenkin numerotietoja, sanoo ornitologi, lintukirjailija Esa Lehikoinen.

Renvallin lehtikirjoitus löytyy Lehikoisen ja kumppaneiden syksyllä ilmestyneestä , massiivisesta Suomen lintutiede 1828-1974 -kirjasta.

Lintumies, tietokirjailija Esa Lehikoinen Turun Ruissalossa.Mikko Pesonen / Yle

Lintulaskenta otti 1900-luvun alussa ensi askeleitaan sekä maailmalla että Suomessa.

Tuleva professori K.E. Kivirikko oli vuonna 1907 laskenut Sääksmäen Rapolan kartanon puistolinnuston. 17-vuotias Ilmari Hilden pyrki löytämään kaikki linnunpesät 50 hehtaarin kokoisesta lehtometsästä Hattulassa. Helsingin Käpylässä laskettiin yhden pysäkin ympäristön linnustoa ja venäläisellä sotilashautausmaalla pesimälinnustoa.

Myös keravalainen opettaja, innokas lintuharrastaja Einari Merikallio (1888-1961) kaipasi numerotietoa lintujen määristä. Merikallio oli tyytymätön käytössä olleeseen tapaan arvioida lintujen määriä epämääräisin käsittein "yleinen", "melko yleinen", "harvinainen".

Samalla Merikallio ymmärsi, että laajojen alueiden laskenta vaati edustavia koealoja. Koko Suomen jokaista kolkkaa ei kukaan pystyisi laskemaan, mutta hyvin valittujen koealojen tulokset voitaisiin ehkä yleistää koko aluetta koskeviksi.

Hyväkuntoinen Merikallio - voimistelun olympiaedustaja Lontoossa vuonna 1908 - kulki 1940–50 -luvuilla toista tuhatta kilometriä ympäri maata ja kirjasi ylös kaikki laskentalinjoilla havaitsemansa linnut. Tulokset hän esitteli ensin väitöskirjassaan ja lopulta vuonna 1958 julkaistussa pääteoksessaan "Finnish Birds. Their distribution and numbers".

Se oli ensimmäinen koko valtion alueen linnuston määrää esittelevä teos maailmassa.

Kirja jaettiin samana vuonna Helsingissä järjestetyn XII kansainvälisen lintutieteen kongressin osanottajille. Kirja sai tyrmäävän vastaanoton.

Arvovaltainen tyrmäys

Merikallion kirjan arvioi WWF:n perustaja ja maailman tunnetuimpiin lintutieteilijöihin lukeutunut britti Max Nicholson.

British Birds -lehden päätoimittaja otsikoi kritiikkinsä "A Bold Effort Towards Estimating a Nation`s Avifauna" - urhea yritys.

Nicholsonin tiedettiin edustavan koulukuntaa, jonka mukaan vain suurikokoiset tai helpoissa paikoissa pesivät lajit voidaan luotettavasti laskea.

Nicholson antoi tunnustusta sitkeydestä, jolla Merikallio oli voittanut lähes ylikäymättömiä esteitä pyrkiessään luomaan yhteenvedon lintujen määristä ja alueellisesta vaihtelusta.

"Tohtori Merikallion urheus on kuitenkin ylittänyt hänen harkintakykynsä", Nicholson jatkoi.

Nicholsonin mielestä laskentatuloksissa oli liian suuri virhemarginaali. Merikallion linjalaskennalla ei hänen mukaansa voinut saada luotettavaa arviota kaikkien pesimälintujen kannoista koko maan alueella.

Merikallion tuloksia ei voi pitää Suomen koko linnuston laskentana, ei edes vakavana yrityksenä, Nicholson tyrmäsi.

Artikkelissa myönnettiin, että Merikallion laskelmat kelpaavat linnuston vaihtelun seurantaan alueilla, joissa laskennat voitaisiin toistaa. Havainnolla tulisi olemaan vielä suuri vaikutus, mutta tuoreeltaan se jäi negatiivisten kommenttien varjoon.

Nicholsonin kritiikin jälkeen Merikallion kehittämä linjalaskentamenetelmä painui pariksi kymmeneksi vuodeksi unholaan.

Metsäylioppilaita ryhmäkuvassa, Einari Merikallio toinen vasemmalta. Lusto - Suomen Metsämuseo / Metsäylioppilaat ry:n kokoelma Maineen palautus

Tarvittiin hieman aikaa ja uusi lintuharrastajien sukupolvi, jotta Einari Merikallion elämäntyön arvo ymmärrettiin.

1970-luvun alku oli hyvää aikaa lintutieteen ja -harrastuksen osalta.

Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat innostuivat joko urheilusta tai luonnosta, lintukirjailija Esa Lehikoinen tiivistää.

Risto Väisänen ja Olli Järvinen kaivoivat Merikallion linjalaskentametodin esiin ja jalostivat sitä edelleen. Nykyisin se on käytössä paitsi Suomessa, myös monessa muussa maassa, muun muassa Max Nicholsonin kotimaassa Britanniassa.

– Suomen valtakunnallinen, erittäin hyvä seuranta perustuu Merikallion linjalaskentaan, Lehikoinen sanoo.

Suomi on jaettu noin 500 alueeseen, jotka lasketaan läpi vähintään viiden vuoden välein. Laskentatiedot lähetetään Euroopan yhteiseen tietokantaan, jonka avulla seurataan muun muassa lintulajien uhanalaisuutta.

Nykyään linjalaskijoita on satoja. 1930–50-luvuilla lähes koko työn teki yksi mies, tuolloin jo yli 60-vuotias Einari Merikallio.

Merikallion työn jatkaja, professori Risto Väisänen kirjoitti vuonna 1988 oppi-isästään seuraavasti:

"Kohtasin Merikallion vain kerran. Se tapahtui ollessani koulupoikana kansainvälisen lintukongressin oppaana kolme vuosikymmentä sitten. (...) Taivallan hopeahapsisen Merikallion vieressä. En saata vielä tietää, kuinka paljon valmiimmaksi hän oli tehnyt maailman, johon olen astumassa."

Lue lisää:

Peippoja pesii Suomessa miljoonia, kiljuhanhi kokee jopa yksinäisyyttä – katso Suomen yleisimmät ja harvinaisimmat lintulajit

Moni muuttolintu ei palaa ensi keväänä – Välimeren maissa pyydystetään yhä pieniäkin siivekkäitä perinteiden nimissä

Tutkimus: Valtaosa Jäämeren mikromuovista on peräisin pyykkäämisestä – vaatteiden polyesterikuituja löytyi jopa pohjoisnavan vesistä

fre, 15/01/2021 - 20:44

Synteettiset kuidut muodostavat 92 prosenttia Jäämeressä huljuvasta mikromuovista. Noin kolme neljäsosaa on polyesterikuituja eli muisto ihmisten keinokuituvaatteista, kertoo kaikkien aikojen laajin Jäämeren mikromuovikartoitus.

Ocean Wise -järjestön kanadalaiset tutkijat selvittivät mikromuovin määrää ja laatua 71 paikasta otetuista vesinäytteistä, molemmilta pallonpuoliskoilta ja aina pohjoisnavalta asti.

Polyesteria hierautuu vaatteista pesukoneessa. Kuidut kulkeutuvat viemäreitä pitkin jokiin ja niistä mereen. Pienen kokonsa vuoksi kuidut eivät jää kiinni vedenpuhdistamoissa.

Osan kuiduista saamme kiertotietä takaisin: kalat luulevat mikromuovia ruoaksi, ja ihminen puolestaan syö kalan, jonka lihaan kuituja on päätynyt.

Näytteitä myös syvistä vesistä

Ocean Wise otti tutkimusnäytteensä kahdeksan metrin syvyydestä. Vertailun vuoksi analysoitiin myös kuusi näytettä, jotka olivat peräisin kilometrin syvyydestä Beaufortinmerestä Kanadan ja Alaskan rannikolta.

Kuutiometristä eli tuhannesta litrasta vettä löytyi keskimäärin 40 mikromuovihiukkasta. Idässä mikromuovia oli lähes kolme kertaa niin paljon kuin lännessä. Tutkijoiden mukaan muovia täytyy siis kulkeutua Atlantilta.

Edelleen on kuitenkin vastaamattomia kysymyksiä siitä, mistä kaikkialta mikromuovia tulee, miten se on vesissä jakautunut ja kuinka vakavia seurauksia sillä on, sanoo tutkimusta johtanut Peter Ross.

Tutkimus on luettavissa vapaasti Nature Communications -lehdestä.

Mikromuovihiukkaset on suurimmillaan pellavansiemenen kokoisia eli viiden millimetrin mittaisia. Pienimpiä mikromuovihiukkasia, 01-mikrometrisiä, ihmissilmä ei kykene erottamaan.

Fleecetakki on monelle mieleen. Se on kevyt ja lämmin, ja pesun jälkeen se kuivahtaa nopeasti. Siitä voi kuitenkin päätyä viemäriin joka pesussa miljoonia mikrokuituja.

Polyesterikuituja on löydetty luonnonvesien ja niiden ravintoketjujen lisäksi ilmasta, maaperästä ja jopa korkeimmilta vuorilta. Meidän pöytiimme mikromuovia palautuu juomavedessä, oluessa, ruokasuolassa ja jopa hedelmissä ja vihanneksissa, kuten viimevuotinen italialaistutkimus osoitti.

Jokaisen ihmisen arvioidaan nielevän tietämättään viitisen grammaa muovia viikossa. Saman verran tulisi syötyä, jos pistelisi poskeensa pankkikortin. Luku on luontojärjestö WWF:n tilaamasta australialaisesta tutkimuksesta toissa vuodelta.

Selvästi eniten mikromuovia meihin kertyy juomavedestä, niin pullo- kuin hanavedestä, joka viikko keskimäärin 1 769 mikromuovihiukkasta.

Mikromuovihiukkasten vaikutuksia ihmisten terveyteen vasta tutkitaan. Tähänastisten tulosten perusteella ne saattavat hengitettyinä johtaa hengityselintulehduksiin. Työssään suurille mikromuovipölymäärille altistuvilla on havaittu kroonisia keuhkotulehduksia ja pahimmillaan jopa keuhkosyöpää.

Plymouthin merilaboratorion johtaman viimevuotisen tutkimuksen mukaan aiemmat arviot merien mikromuovien määrästä ovat parhaimmillaankin alle puolet todellisesta määrästä, ja enimmillään todellinen luku on kymmenkertainen.

Selitys uuteen tulokseen on tutkimusmenetelmässä. Yleensä näytteet otetaan verkoilla, joiden silmäkoko on suurempi kuin tässä tutkimuksessa.

Välimerestä löytyi isoja muovikeskittymiä

Viime kesänä brittiläis-saksalais-ranskalainen tutkimus löysi Välimeren pohjasta Italian länsirannikolta alueita, joihin muovia on kasautunut erittäin paljon.

Tyrrhenanmeren sedimentissä on paikoin 1,9 miljoonaa merivirtojen tuomaa mikromuovihiukkasta neliömetrillä. Yhtä huimaa lukua ei ole mitattu missään muualla maailman merissä.

Tutkijat ovat erityisen huolissaan vaikutuksista näillä alueilla, koska merivirrat kasaavat niille yhtä lailla happea ja ravinteita, mikä tekee niistä biodiversiteetiltään hyvin rikkaita. Muovin vaikutukset siellä voivat olla erityisen tuhoisat.

Näytteiden yleisintä mikromuovia myös Tyrrhenanmeressä olivat tekstiileistä irronneet mikrokuidut, tutkijat totesivat.

Tässä pärskyy meri ja muovi Lofoottien vesillä Norjassa. Robert Marshall / AOP

Mereen kulkeutunutta ja siellä yhä pienemmäksi jauhautuvaa mikromuovia päätyy myös ilmaan.

Meren myllerryksessä syntyy pieniä ilmakuplia, jotka pinnalla poksahtaessaan räiskäyttävät ilmaan suolaa ja bakteereja ja viimevuotisen kansainvälisen tutkimuksen mukaan myös muovia.

Aiemmin on oletettu, että suurin osa mikromuovista jää mereen tai sen pohjaan tai huuhtoutuu rannoille, mutta tuo uusin tutkimus tuli toiseen tulokseen näytteistä, jotka kerättiin Atlantin rannikolta meri-ilmasta ja meren pärskeistä.

Tutkijat laskivat, että meristä nousee joka vuosi 136 000 tonnia mikromuovia. Arvio on maltillinen, he lisäävät.

Mikromuovin lisäksi sama ilmiö koskisi vielä paljon pienempiä nanomuovihiukkasia, jos niitä vain kyettäisiin haarukoimaan ilmasta, he sanovat.

Tuulien kuljettamaa, sateen ja lumen mukana maahan laskeutunutta mikromuovia on löytynyt käytännössä kaikkialta, muun muassa Pyreneiden vuoristosta Ranskan ja Saksan rajalta.

Näytteidenottopaikoilta on 90 kilometriä ja enemmänkin lähimmille maa-alueille, joista muovi voisi olla lähtöisin. Siksi tutkijat arvelevat lähtöpaikaksi merta, jonka yllä hiukkaset ovat saaneet tuulilta nostetta.

Pari kuukautta sitten lyötiin mikromuovin löytöpaikan korkeusennätys, kun Mount Everstin hangesta lähes kahdeksan ja puolen kilometrin korkeudesta paljastui kiharaisia mikrokuituja.

Lontoossa sataa muovia

Viime vuonna brittitutkijat ällistyivät siitä mikromuovihiukkasten määrästä, joka päätyy Lontooseen sateiden mukana. Määrä oli selvästi suurempi kuin Pariisissa ja Hampurissa.

Syypääksi osoittautuivat myös sadenäytteissä ennen muuta tekstiilit, vaatteiden lisäksi matot ja sisustustekstiilit.

Vielä yksi viimevuotinen tutkimus puolestaan totesi, että ihmiskunnan suosikkivaate on jättänyt selvän jälkensä arktiseen luontoon.

Kanadalaistutkimuksessa havaittiin, että farkuista irtoaa pesussa noin kymmenen kertaa niin paljon mikrokuituja kuin fleecepusakoista.

Kanadalaistutkijat eivät ole selvittäneet vain farkkujen kuitujen määrää pohjoisissa vesissä, vaan myös sitä, miten uutterasti keskimääräinen kanadalainen pyykkää pöksynsä. Noin puolet väestöstä pitää farkkuja päivittäin, ja pesuun ne pannaan jo kahden käyttökerran jälkeen, tutkimus kertoi. Somkhana Chadpakdee / AOP

Tutkimusidea syntyi, kun useilta eri tahoilta tuli tietoa siitä, että Kanadan pohjoisen saariston vesistä ja Pohjois-Amerikan Suurista järvistä kerätyt kuidut olivat valtaosin sinisiä.

Vaikka farkkujen kuidut eivät ole muovia vaan puuvillaa, nekin ovat maailman merissä väärässä paikassa.

Niiden suuri määrä kaukana ihmiskeskittymistä on lisänäyttöä siitä, että meri- tai ilmavirrat kuljettavat arktisille alueille asti kaikkea pientä, joka kelluu tai leijuu, siis myös mikromuovia.

Oikean tiedon puolesta huuhaata vastaan – PET-keskuksen johtaja Juhani Knuuti on Vuoden professori

tors, 14/01/2021 - 16:45

Lääketieteen professori Juhani Knuuti Turun yliopistosta on valittu Vuoden professoriksi 2021. Professoriliitto julkisti valinnan torstaina etäyhteyksin järjestyillä Tieteen päivillä Helsingissä.

Valtakunnallisen PET-keskuksen johtajana toimiva Juhani Knuuti on tehnyt mittavan uran ja on kansainvälisesti arvostettu tutkija. Vuonna 1960 syntynyt Knuuti on toiminut Turun yliopistossa vuodesta 1996 lähtien.

Professoriliiton puheenjohtaja Jukka Heikkilä toteaa Knuutin olevan vankkumaton tutkitun tiedon puolustaja.

– Tärkeän tutkimustyönsä ohella hän jaksaa vaikuttaa mediassa ja sosiaalisen median kanavilla ihmisten terveyden kannalta kumuloituvan ja jatkuvasti muuntuvan oikean tiedon puolesta huuhaata vastaan. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus toteutuu Juhani Knuutin työssä esimerkillisellä tavalla, toteaa Heikkilä.

Knuuti kirjoittaa myös tiedettä yleistajuistavaa blogia ja vaikuttaa itse aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Ahkerana kouluttajana hän on myös yhteistyössä alan opiskelijoiden kanssa käynyt sosiaalisen median virheellisiä terveysväittämiä vastaan.

Syksyllä 2020 hän julkaisi tiedettä yleistajuistavan kirjan, jossa käsitellään terveysväitteitä tutkitun tiedon avulla.

Kansainvälisesti arvostettu sydänspesialisti

Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Tyksin yhteisessä, valtakunnallisessa PET-keskuksessa tutkitaan esimerkiksi syövän levinneisyyttä, aivoja tai sydäntä leikekuvausmenetelmällä.

Juhani Knuuti toimii myös Tyksin kliinisen fysiologian, isotooppi- ja PET-tutkimusten yksikössä ylilääkärinä. Hän on tutkinut erityisesti sydänlihaksen verenkiertoa ja aineenvaihduntaa kohdistuen sepelvaltimotautiin ja sydämen vajaatoimintaan.

Vuosina 2008–2019 Knuuti toimi verenkierto- ja aineenvaihduntasairauksien tutkimuksen Suomen Akatemian huippuyksikön johtajana. Turun yliopiston ohella toimintaan osallistui Itä-Suomen yliopisto.

Juhani Knuuti osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja torjuu somen virheellisiä terveysväittämiä.MIlla Talassalo

Knuuti on kirjoittanut lähes 600 tieteellistä, vertaisarvioitua artikkelia, joihin on viitattu runsaasti kansainvälisesti. Vuosina 2017, 2019 ja 2020 Knuuti nousi arvostetulle viitatuimpien tutkijoiden Highly Cited Researchers -listalle kliinisen lääketieteen aihepiiristä.

Hän on toiminut myös Euroopan sydänyhdistyksen Käypä hoito -komiteassa vuosina 2011–2014 ja 2016–2019 (European Society of Cardiology, Guidelines Committee) ja on kirjoittajana yli kymmenessä Käypä hoito -ohjeessa.

Palkittu usein aiemminkin

Professori Juhani Knuuti on palkittu lukuisia kertoja ansioistaan lääketieteessä sekä terveysvaikuttajana.

Yhteiskunnallisena vaikuttajana hän on saanut muun muassa Lääkäriseura Duodecimin Tiedottajapalkinnon (2016), Terveystoimittaja ry:n Hyvän Tiedon Omenan (2020) ja Skepsis-yhdistyksen Sokrates-palkinnon (2020).

Hänelle on myönnetty muun muassa Scandinavian Society of Clinical Physiology and Nuclear Medicinen Big Scientific Prize -palkinto vuonna 2005 ja samana vuonna hänet kutsuttiin pitämään Marie Curie -luento radiolääketieteen vuosittaisessa kongressissa. Knuuti kutsuttiin Suomen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 2020.

Nyt myönnetyn Vuoden Professori 2021 -tunnustuksen palkintosumma on 20 000 euroa.

Indonesiasta löytyi maailman vanhin tunnettu luolamaalaus – ainakin 45 000 vuotta vanhan teoksen tekijä ikuisti myös kädenjälkensä

tors, 14/01/2021 - 10:23

Indonesiasta on löytynyt maailman vanhin tunnettu luolamaalaus, kertovat tutkijat.

Ainakin 45 500 vuotta sitten tehty maalaus esittää sulawesinsikaa ja se on oikean sian kokoinen

Keskiviikkona ilmestyneessä Science Advances -tiedejulkaisussa julkaistu tutkimus todistaa ihmisten asuttaneen aluetta hyvin varhain.

Maalauksen löysi tohtoriopiskelija Basram Burhan kolme vuotta sitten Sulawesin saarella sijaitsevasta luolasta.

Saarelta on löydetty runsaasti luolia tai suojia, joissa on muinaisia maalauksia. Tutkijoiden mukaan uusia paljastuu joka vuosi.

Luolasta löytyi myös osin säilyneitä maalauksia. Tässä maalauksessa on käytetty tummanpunaista okraa.Adhi Agus Oktaviana

Maalaus on 136 senttimetriä leveä ja 54 senttimetriä korkea.

Sian takamuksen yläpuolella on kaksi kädenjälkeä ja eläin on maalattu kohti kahta muuta sikahahmoa, jotka ovat vain osin säilyneet.

– Sika näyttää tarkkailevat kahden muun sian kanssakäymistä tai mahdollisesti taistelutilannetta, sanoo tutkija Adam Brumm uutistoimisto AFP:lle.

Luolat sijaitsevat syrjäisellä alueella, tuntien kävelymatkan päässä lähimmältä tieltä.Adhi Agus Oktaviana Maalauksella voi olla ikää arvioitua enemmän

Sulawesinsikoja on metsästetty kymmeniä tuhansia vuosia, ja ne ovat olleet keskeisiä alueelta löytyneistä esihistoriallisista taideteoksista, erityisesti jääkauden ajoilta.

Maalauksesta otetun näytteen mukaan se on 45 500 vuotta vanha. Se voi silti olla vanhempikin, sillä näyte otettiin vain maalauksen pintakerroksesta.

–Maalauksen tehneet ihmiset olivat täysin moderneja, samankaltaisia kuin me. Heillä oli kyky ja työkalut tehdä haluamansa maalaus, kertoo australialaisen Griffithin yliopiston tutkija Maxime Aubert uutistoimisto AFP:lle.

Sama tutkimusryhmä on aiemmin löytänyt reilut tuhat vuotta nuoremman metsästysaiheisen maalauksen, jossa esiintyi myös ihmismäisiä metsästäjähahmoja.

Indonesialainen arkeologi Adhi Agus Oktaviana on kuvannut valtaosan tämän jutun kuvista. Tässä Oktaviana itse ikuistettuna sikamaalauksen vierellä.Adhi Agus Oktaviana Löytyykö maalauksesta myös dna-jälkiä?

Luolamaalaukset auttavat tutkijoita ymmärtämään aiempaa paremmin sitä, miten varhaiset ihmiset liikkuivat.

Tutkijat yrittävät muun muassa selvittää, todistaako luolamaalaus sen, että ihmiset kulkivat Australiaan nyky-Indonesian kautta. Varhaisimmat havainnot ihmisistä Australiassa on 65 000 vuoden takaa, mutta heidän saapumisensa alueelle ei ole selvillä.

Maalausten uskontaan olevan nykyihmisen tekemiä, mutta varmuutta tästä ei ole.

Sulawesin saarella sijaitsevasta luolasta on löydetty ikivanhaa taidetta. Luolan suuaukko on lähes kasviston peittämä.Adhi Agus Oktaviana

Luolamaalauksissa näkyy kaksi ihmisen kädenjälkeä. Tutkijat arvioivat, että ne on tehty asettamalla käsi luolan seinämälle ja sylkemällä pigmenttiä käden päälle.

Tutkimusryhmä toivoo, että jäännöksistä löytyy myös sylkeä, josta voitaisiin uuttaa maalausten tekijöiden dna:ta.

Kalliomaalaukset saattavat olla tähän mennessä löydetyistä hahmoja esittävistä teoksista vanhimpia, mutta Etelä-Afrikasta löydetyllä, kiveen raapustetulla viivapiirroksella on ikää 73 000 vuotta.

Lue myös:

Tässä on maailman vanhin tunnettu luolamaalaus: Myyttiset olennot metsästävät indonesialaisessa maalauksessa

Etelä-Afrikasta löytyi ihmisen ensimmäinen piirros – okrakynän jäljet ovat maailman vanhinta symboliikkaa

Pfizerin toimitusjohtaja myöntää: koronarokotteen tuotannossa pullonkauloja

ons, 13/01/2021 - 20:00

Pfizerin toimitusjohtajan Albert Bourlan mukaan koronarokotteiden valmistuksen haasteena on tällä hetkellä ainakin se, että nyt toimitaan täysin uudenlaisen rokotteen kanssa ja sitä pitäisi olla nopeasti tehtynä valtavia määriä.

Bourla puhui Euroopan parlamentin EPP-ryhmän järjestämässä online-seminaarissa keskiviikkoiltana.

Hän mainitsi samalla, että tuotantoketjussa on muistettava myös raaka-aineiden toimittajien prosessit. Rokotteen valmistamiseen tarvitaan teknisesti vaativia erikoismateriaaleja.

Bourla vakuutti yhtiön työskentelevän tuotannon parantamiseksi ja uskoi, että Biontech-Pfizerin rokotetta pystytään tänä vuonna valmistamaan 2 miljardia annosta aiemmin kerrotun 1,3 miljardin annoksen asemesta.

Pfizer tutkii parhaillaan edelleen myös sitä, suojaako rokote taudin lisäksi sen tartuttavuudelta. Helmikuussa voidaan Bourlan mukaan olla asiassa viisaampia.

Rokoteyhtiöt: suojavaikutus kestää ainakin kuukausia

EPP:n seminaarissa oli mukana myös Moderna-yhtiön lääketiedejohtaja Tal Zaks, joka arvioi rokotteen suojaavan vaikutuksen kestävän tällä tietoa ainakin vuoden verran. Bourla kertoi puolestaan, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat saaneet rokotteen 6–7 kuukautta sitten ja heillä suojaus on yhä pitänyt.

Zaks uskoi myös, että nykyrokotteet tepsivät koronaviruksen uusia muunnoksia vastaan.

Zaksin mukaan on kuitenkin mahdollista, että jokin muunnos voisi päästä nykyisten rokotteiden suojan läpi. Tässä tapauksessa uusi rokote saataisiin todennäköisesti kehitettyä jo muutamissa viikoissa, koska pandemian aikana on kertynyt niin paljon uutta tutkimustietoa koronaviruksista.

Toistaiseksi vasta Biontech-Pfizerin ja Modernan rokotteet ovat saaneet EU:n alueelle myyntiluvan.

Lue myös:

Valmista piti olla kesään mennessä, mutta tällä tahdilla koronarokotuksia jatketaan vielä pitkään – Katso tämän hetken tilanne alueittain

WMO:n pääjohtaja Petteri Taalas rauhoittelee ihmisten ilmastotuskaa: "Vain pieniä muutoksia arkielämäämme"

tis, 12/01/2021 - 10:55

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi vaadittavat toimet ovat huomattavasti helpompia kuin koronapandemian torjumiseksi on tehty. Eikä niitä tarvitse tehdä välittömästi vaan ajan kuluessa.

Tämä on Maailman ilmatieteenlaitoksen WMO:n pääsihteerin Petteri Taalaksen viesti tänään julkaistussa kirjassaan Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin.

– Näin on. Se muutos, mitä tarvitaan, voidaan tehdä melko pienin muutoksin arkielämämme kannalta, Taalas sanoo.

WMO on YK:n alainen meteorologian alan kansainvälinen järjestö. Taalas toimii järjestön korkeimmassa pestissä. Hänen alaisuudessaan on myös maailman ilmastotieteen ydin, hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC.

Taalaksen sanoilla on siis painoarvoa. Siksi häntä kuunnellaan.

Taalas saa ilmastonmuutoksen torjunnan kuulostamaan helpolta ja kivalta. Ja siltä, että mistään ei tarvitse luopua tai kärsiä.

Siltä hän haluaakin sen kuulostavan.

– Meillä on toivoa tässä asiassa. Tällä hetkellä tilanne näyttää varsin lupaavalta, Taalas sanoo Ylen haastattelussa.

Taalaksen mielestä ilmastonmuutoksen torjunnan imago on kuitenkin vaarassa lipsua väärille raiteille. Tarvittavat toimet, ainakaan yksilön näkökulmasta, eivät mullista hänen mukaansa kenenkään elämää juuri suuntaan eikä toiseen.

– Oma missioni on kertoa faktat julki, ja myös pohtia, mitkä ovat tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Joskus on vähän hukassa, mitkä ovat keskeisimmät asiat. Matemaattisena luonnontieteilijänä haluan kertoa mitkä ovat asioiden suuruusluokat, hän sanoo.

Taalas haluaa siis palauttaa mittasuhteet ilmastokeskusteluun. Hän muistuttaa kirjassaan toistuvasti siitä, että asioiden mittasuhteiden ymmärtäminen on tärkeää, kun valitaan keinoja ongelman selättämiseksi.

– On tärkeää tiedostaa asioiden suuruusluokkia. Joskus isot ja pienet asiat menevät sekaisin esimerkiksi mediassa. Saatetaan tuottaa esimerkiksi pienten lasten äideille kohtuuttomia taakkoja, kun he kokevat, että joutuvat tekemään tiettyjä valintoja, joilla ratkaisevat ilmastonmuutosta, Taalas sanoo.

Uhraamme 75 prosenttia maapallon peltopinta-alasta karjan rehun kasvatukseen. Se on hölmöläisen hommaa ja globaalisti suurin maankäytön epäkohta. Petteri Taalas

Hänen mukaansa keinot ilmastonmuutoksen torjumiseksi kannattaa valita huolellisesti ja harkiten.

– Kaikkien ei tarvitse ryhtyä elämään Pentti Linkolan tapaista elämää, vaan tämä voidaan ratkaista melko pienillä muutoksilla arkielämäämme. Tarvitaan sekä ison mittakaavan poliittisen päätöksenteon ohjausta että omia toimintojamme, kuten liikkumisvalintoja, asumisvalintoja ja ruokavaliovalintoja, Taalas sanoo.

Ihmisten kannattaisi Taalaksen mukaan keskittyä isoihin asioihin, mikäli haluavat kantaa oman kortensa kekoon ilmastotoimissa. Isot asiat tarkoittavat liikkumista, asumista ja kuluttamista.

Viime aikoina ilmatilaa ovat hallinneet ruokavalion muutokset, metsien taloudellisen hyödyntämisen vähentäminen ja lentomatkustamisen lopettaminen parhaina keinoina ilmasto-ongelman ratkaisemiseksi. Joku puhuu jo ilmastofanaatikoista oikean opin lipunkantajina ja kanssaihmisten elämän ohjeistajina, hän kirjoittaa kirjassaan.

Petteri Taalas lakaisi talven ensimmäisiä lumia saunamökkinsä vierestä Nuuksiossa Espoossa viime viikolla.Markku Pitkänen / Yle Ilmastofanaatikot vievät ilmastopuheen väärille raiteille

Petteri Taalas on nähnyt, miten ilmastonmuutos on muuttunut suppeata tutkijajoukkoa huolestuttavasta ilmiöstä koko maailmaa ravistelevaksi valtavirtauutiseksi.

Hän on nähnyt myös sen, miten aikoinaan vahvasti tiedettä vastaan hyökänneet ilmastoskeptikot ovat vetäytyneet keskustelusta. Nyt Taalaksen mielestä on menty toiseen ääripäähän.

Tällä kertaa halu torjua ilmastotiedettä on Taalaksen mielestä osin syntynyt “kärkevän ja syyllistävän ilmastoviestinnän” seurauksena.

Halu rajoittaa kanssaihmisten liikkumisen, ruokavalion, asumisen tai vapaa-ajan vieton tapoja tai lapsilukua ilmastonmuutoksen torjunnan varjolla on varmasti nostanut monia ihmisiä takajaloilleen, Taalas kirjoittaa kirjassaan.

Toisaalta Taalas nostaa kyllä itsekin lapsiluvun agendalle haastattelussa, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta. Hän haluaisi, että väestönkasvusta puhuttaisiin ilmastonmuutoksen yhteydessä.

– Mielelläni nostan väestönkasvun hillinnän ilmastonmuutoksen torjunnan rinnalle. Siitä on puhuttu varsin vähän. Jos olisimme väestössä samalla tasolla kuin 100 vuotta sitten, ei olisi mitään ilmastonmuutosta, Taalas sanoo.

Myös ruokavalio on Taalaksenkin mielestä kysymys, jota pitää pohtia.

– Siinä keskeisin haaste on se, että uhraamme 75 prosenttia maapallon peltopinta-alasta karjan rehun kasvatukseen. Se on hölmöläisen hommaa ja globaalisti suurin maankäytön epäkohta. Siitä kannattaisi luopua. Vähemmän lihaa syömällä, voisimme käyttää peltoalaa tuottamaan vaikka biodiversiteettiä tai biopolttoaineita, hän sanoo.

Taalaksen mukaan ilmasto-ongelma ratkaistaan pääasiassa yritysten ja kuluttajien varoilla. Hallitusten on luotava investoinneille kelvolliset raamit.Markku Pitkänen / Yle

Taalas nostaa viestinnän kärkevyyden tikun nokkaan syyksi myös sille, että toisten puolueiden kannatus on noussut ja toisten laskenut. Suomessa toisessa ääripäässä ovat olleet hänen mukansa vihreät ja vasemmistoliitto, toisessa perussuomalaiset.

Onko tietynlainen politiikka siis tehnyt Taalaksen mielestä karhunpalveluksen ilmastonsuojelulle?

Aihepiiriin liittyy poliittisia herkkyyksiä, koska huomattava osa maailman talouskasvusta, työpaikoista, liikenteestä ja teollisuudesta on saatu aikaan kivihiilen, öljyn ja maakaasun avittamana. Ihmiskunnan riippuvuus näistä oli ja on huomattava, hän kirjoittaa.

– On tärkeää, miten ilmastotoimet kansalaisille myydään. Verot eivät ole suosittuja, veronalennukset kyllä, vaikka sitten verotettaisiin kovapäästöisiä enemmän, hän muotoilee.

Kun äärikristityt kertovat asioita julkisuudessa, suuri yleisö kokee ahdistusta ja kokee asian kielteiseksi. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on vähän samanlainen riski. Petteri Taalas

Esimerkiksi Taalas nostaa Ranskan keltaliiviliikkeen. Kansa valtasi kadut protestiksi Ranskan aikomuksille nostaa hieman dieselin verotusta.

– Joudutaan miettimään mikä on kansalle hyväksyttävää. Pitää valita keinot niin, että myös suuri yleisö hyväksyy ne.

Valtaosa maailman väestöstä on Taalaksen mukaan sitä mieltä, että ilmastonmuutosta kannattaa torjua.

– Mutta pitää olla myös tiettyä malttia ja järkevyyttä toimenpiteissä. Uskon, että järkevät toimenpiteet yleisö hyväksyy.

Asioita joudutaan pohtimaan monelta kannalta; ilmaston, biodiversiteetin sekä talouden ja työllisyyden kannalta.

– Tämä on se poliittisen päätöksentekijän kysymys. Mutta meillä on tekniset ja taloudelliset keinot tämä ongelma ratkaista, ja sen ei tarvitse muuttaa meidän arkielämäämme kovinkaan paljon.

Taalaksen mukaan ihmisiä huolestuttaa se, miten he voivat tulevaisuudessakin liikkua kohtuuhinnalla, syödä valitsemaansa kohtuuhintaista ruokaa ja lomailla haluamallaan tavalla.

Ilmastonmuutoksen torjunnan esittäminen asketismia ja itseruoskintaa vaativana katumusharjoituksena sataa populistien laariin, Taalas kirjoittaa kirjassaan.

Kärkevä ja syyllistävä puhe ilmastonmuutoksesta johtaa Taalaksen mukaan polarisoitumiseen.

– Vähän samantyyppistä on nähty uskonnollisissa piireissä. Kun äärikristityt kertovat asioita julkisuudessa, suuri yleisö kokee ahdistusta ja kokee asian kielteiseksi. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on vähän samanlainen riski. Jos se edellyttää Pentti Linkola -tyyppistä elämää, suuri yleisö helposti torjuu sen, Taalas sanoo.

Aivan kuten kirkko, myös ilmastonmuutoksen torjunta tarvitsee asiallisia ja maltillisia viestijöitä, jotta sen imago säilyy myönteisenä, Taalas kirjoittaa.

Äärevyys ilmastonmuutoksesta puhuttaessa voi johtaa Taalaksen mukaan populistien suosioon.

– Kuten USA:ssa on nähty, populistit eivät ole ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta paras lopputulos.

"Kotimaisessa ilmastokeskustelussa on monista muista maista poikkeavia sävyjä"

Taalas syyttää kirjassaan useaan otteeseen Suomen ilmastokeskustelua siitä, että se on liian fanaattista ja että se liikkuu mielikuvien tasolla.

Ruokavalion, lapsiluvun, metsien ja lentoliikenteen merkitys on tärkeä arvottaa Taalaksen mukaan niitä kuvaavilla luvuilla, ja ottaa huomioon koko päästöjen vähentämisen kirjo.

No, mitkä ne luvut sitten ovat? Asiaa voi katsoa monesta vinkkelistä.

Jos sitä katsoo ilmatieteilijän vinkkelistä, eli ilmaan päätyvien kasvihuonekaasujen määrän näkökulmasta maailmanlaajuisesti, luvut näyttävät tältä.

Jyrki Lyytikkä / Yle

Taalakselle ilmatieteilijänä on selvää, mistä toiminnasta maapallolla päätyy eniten ilmastonmuutosta aiheuttavia päästöjä ilmakehään.

– Isoin päästön tuottaja on energiantuotanto, kakkosena liikenne, Suomen kaltaisissa maissa kolmosena ovat kiinteistöt ja asuminen. Sitten tulevat maankäyttöasiat ja ruokavalioasiat, jotka ovat selvästi pienempiä asioita. Niitäkin kannattaa harrastaa, mutta niillä emme kykene tätä ongelmaa ratkaisemaan. Keinot energia-, liikenne- ja asumisjärjestelmien parantamiseksi ovat olemassa. Yksilöinä voimme tätä toimintaa tukea, Taalas sanoo.

Taalasta närästää se, että esimerkiksi IPCC:n maa- ja meriraporttien uutisoinnista on syntynyt hänen mielestään kuva, että keskeisin ilmastonmuutoksen kysymys on maa- ja metsätalous tai meret.

Suurelle yleisölle on saattanut hänen mukaansa syntyä vajavainen kuva ilmastonmuutoksen torjunnan kokonaisuudesta, koska fossiilisten polttoaineiden päästöjen roolia ei ole näissä yhteyksissä käsitelty.

– Ratkaisemme tämän sillä, että muutamme energiantuotantomme fossiilienergiasta vesivoimaan, uusiutuvaan energiaan, jossain määrin myös ydinvoimaan. Liikennejärjestelmämme pitää muuttaa sähköiseksi ja biopolttoaineita ja vetyä käyttäväksi. On myös uusia mahdollisuuksia synteettisiin polttoaineisiin, jolloin voidaan jopa imeä hiilidioksidia ilmakehästä. Suomessa asuminen on keskeinen juttu, miten lämmitämme tai jäähdytämme asuntojamme, hän sanoo.

Jos päästöjä taas katsoo yksittäisen ihmisen näkökulmasta, ne näyttävät tältä.

Jyrki Lyytikkä / Yle

Taalaksen mielessä ilmastotoimilla on hyötyjä, eikä haittoja.

– Uskon, että sähköautot halventuvat. Maalämpö on houkutteleva ratkaisu. Kasvisruokavalio on myös terveellinen. Kevyt liikenne on myös terveyden kannalta hyvä asia, hän luettelee.

Taalaksen näkemyksen mukaan pienet ilmastotoimet ovat turhaa näpertelyä. Hänen mielestään ei ole ilmaston kannalta mitään väliä, valitseeko kaupassa paperi- ja muovikassin.

Petteri Taalas kirjoittaa törmänneensä ilmastokeskustelussa samanlaisiin pelon ja apatian tunnelmiin kuin nuoruudessaan ydinsodan uhasta keskusteltaessa.Markku Pitkänen / Yle Jos ilmastonmuutosta ei saada hillittyä, maapallo ei kykene elättämään nykyistä määrää ihmisiä

Maapallon keskilämpötila on tuoreimpien mittausten mukaan rikkonut 1,2 asteen lämpenemisen rajan. Maaginen 1,5 astetta saatetaan Ison-Britannian ilmatieteenlaitoksen mukaan saavuttaa ainakin hetkellisesti jo vuoteen 2024 mennessä.

Paluuta esiteollisen ajan ilmastoauvoon ei ole enää näköpiirissä.

Suomen arktinen alue lämpenee vähintään kolmesta viiteen astetta, vaikka Pariisin sopimuksen rajoissa pysyttäisiin. Talvella lukemat ovat vielä suurempia.

Meriveden nousu tapahtuu hitaasti ja jatkuu vääjäämättä 2100-luvulle, vaikka Pariisin sopimuksen rajoissa pysyttäisiin.

– Tähän mennessä ei olla menty vielä oikeaan suuntaan. Olemme rikkoneet näiden pitoisuuksien ennätyksiä vuodesta toiseen. Sama pätee lämpötiloihin. Tähän mennessä on menty huonoon suuntaan.

IPCC osoitti 2018, että puolitoista astetta olisi ideaalisin tavoite koko maapallon kannalta. Kaksi astettakin olisi onnellista ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Yli kolmen asteen olosuhteissa maailman väestön ruokkiminen kävisi erittäin hankalaksi.

Sekä poliittiset päättäjät että useat yritykset että finanssitoimijat ovat kuulleet tämän viestin ja haluavat olla ratkaisemassa tätä ongelmaa. Petteri Taalas

Jos päästörajoituksissa epäonnistutaan täysin ja kaikki fossiilivarat poltetaan, keskilämpötila saattaa nousta 3-5 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Elämä maapallolla jatkuu noissakin olosuhteissa, mutta biosfääri eli elonkehä kokee dramaattisia muutoksia, eikä kykene elättämään nykyistä määrää ihmisiä.

Taalas haluaa muistuttaa, että ilmastonmuutos ei ole johtamassa ihmiskunnan tuhoon eikä planeettamme tuhoon.

– Näin ei ole käymässä. Skenaariot, joita on laskettu, eivät semmoista ajatusta tue. Meillä on tiettyjä riskejä, joita pitää seurata. On valittavana tiettyjä harmaan sävyjä tulevaisuudelle, jos 2050-2060 hiilineutraaliustavoite saadaan koko maailmassa vallitsevaksi tavoitteeksi.

Taalas näkee tilanteen jopa lupaavana tällä hetkellä. Lupaavuudella Taalas tarkoittaa sitä, että niin monet maailman maat ovat tehneet lupauksia ilmastotoimista. Kiina, EU, Japani, Etelä-Korea, Etelä-Afrikka, presidentti Bidenin myötä myös USA liittynee samaan rintamaan.

– Se tarkoittaa, että kaksi kolmasosaa maailman päästöistä on tämmöisten sitoumusten takana. Meillä on myös kasvava määrä teknisiä keinoja ratkaista tämä ongelma, ja koko ajan syntyy uusia innovaatioita. Olen varsin optimistinen, että tullaan Pariisin [ilmastosopimuksen] 1,5-2 asteen haarukkaan pääsemään.

Tämä siitäkin huolimatta, että maapallo on jo nyt keskimäärin lämmennyt 1,2 astetta ja 1,5 astetta kolkuttelee ovella.

– Kahteen asteeseen meillä on varsin hyvät mahdollisuudet päästä. Tietysti 1,5 astetta olisi ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta parempi, tai itse asiassa paras tilanne olisi, että voisimme museoida tilanne nykyiselleen. Se ei ole enää mahdollista. Muutos tulee etenemään 2060 luvulle asti. Se on fakta.

Taalaksen mukaan viesti, jota ilmastotieteilijät ovat toitottaneet jo 40 vuotta, on nyt kuultu.

– Siltä osin tilanne on lupaava. Sekä poliittiset päättäjät että useat yritykset että finanssitoimijat ovat kuulleet tämän viestin ja haluavat olla ratkaisemassa tätä ongelmaa. Että toivoa on, mutta vielä ei olla nähty sitä myönteistä käännöstä ilmakehässä, hän sanoo.

Lue myös:

Suomalaisen ilmastogurun väitteet ihmetyttävät tutkijoita – onko niille tieteellisiä perusteita?

Maailman CO2-päästöt ovat jo lähes samat kuin ennen koronaa – ilmastoasiantuntija Petteri Taalas Ykkösaamun vieraana

"Ei Lappiin luonnon takia tulla, vaan ryyppäämään ja parittelemaan" – kansallispuistoja pidettiin aiemmin höpötyksenä ja metsäteollisuuden tuhona

mån, 11/01/2021 - 13:45

Suomalaiset ovat rakastuneet kansallispuistoihin.

Repovedellä pysäköinti ruuhkaantui ja pelastustiet olivat tukossa, kun ennätysmäärä kävijöitä rynnisti kesäiseen metsään. Ahdasta on ollut monessa muussakin kansallispuistossa.

Samaan aikaan käydään ankaraa kamppailua uusien kansallispuistojen perustamisluvasta. Punkaharjulla harmitellaan, kun valinta ei marraskuussa osunut kohdalle. Sallan kunnanjohtaja sen sijaan iloitsee – Itä-Lapin erämaat saavat kansallispuistostatuksen ehkä jo ensi keväänä.

Suuret kansallispuistot ovat lapissa
  • Suomessa on 40 kansallispuistoa.
  • 3 suurinta: 1) Lemmenjoen (2860 km2), 2) Urho Kekkosen (2550 km2) ja 3) Pallas-Yllästunturin (1020 km2) kansallispuistot.
  • Pienin kansallispuisto on kuuden neliökilometrin Petkeljärvi Pohjois-Karjalassa.
  • Vanhimmat ovat vuonna 1938 perustetut Pallas-Yllästunturi ja Pyhä-Luosto.
  • Viimeisin on vuonna 2017 perustettu Hossa.
  • Kävijämäärän Top3 (2019): 1) Pallas-Yllästunturin, 2) Urho Kekkosen ja 3) Nuuksion kansallispuistot.

Lähde: Metsähallitus

Suomen Luonnonsuojeluliiton pitkäaikainen pääsihteeri Esko Joutsamo on seurannut hyvillä mielin viime aikojen kansallispuistouutisointia.

Joutsamo muistaa toisenlaisenkin ajan.

– Eräs kunnanjohtaja tokaisi: Ei Lappiin luonnon takia tulla. Tänne tullaan ryyppäämään ja parittelemaan. Eikä sitä varten kansallispuistoja tarvita.

Eikä siitä niin kovin kauaa ole.

Etelä-Suomeen tarvittaisiin lisää kansallispuistoja ja valtion pitäisi rohkeasti vaikka pakkolunastuksella hankkia maata niitä varten, Esko Joutsamo sanoo. Lomailijoita Ukko-Kolin huipulla. Jaana Kainulainen / Yle "Luonnonsuojelu oli turhaa höpötystä"

Esko Joutsamon työura Suomen Luonnonsuojeluliitossa osui murrosvaiheeseen.

Kun hän aloitti vuonna 1973, kansallispuistoja oli yhdeksän eikä uusia oltu perustettu lähes kahteen kymmeneen vuoteen. Joutsamon jäädessä eläkkeelle vuonna 2003, kansallispuistojen määrä oli kasvanut 35:een.

– Suhtautuminen kansallispuistoihin on muuttunut todella paljon. 1970-luvulla vastustus oli ankaraa.

Joutsamon mukaan päävastustajat olivat maanomistajien etujärjestö MTK sekä metsäteollisuus.

– Maanomistajat pelkäsivät, että maat viedään ilmaiseksi sosialisoinnin alttarille. Lehdistössä käytiin ankaraa propagandakamppailua.

Avohakkuut olivat suosiossa pohjoisen vanhoissa metsissä. Avohakkuualue Kuusamossa 1966.Pekka Kyytinen / Museovirasto

Metsäyhtiöiden ajattelu taas lähti siitä, että kaikki puu tarvitaan paperi- ja sellutehtaiden raaka-aineeksi. Osa metsäntutkijoista tuki tätä ajattelua.

Metsätyöt antoivat vielä 1970-luvulla leivän monelle ja siksi etenkin Lapin kunnissa vastustettiin kansallispuistojen perustamista. Pelättiin ennestäänkin vähäisten työpaikkojen puolesta.

– Ajan henki ei ollut luonnonsuojelumyönteinen, vaan sitä pidettiin turhana höpötyksenä, Joutsamo muistelee.

Kansallispuistojen ajaminen oli Joutsamon mukaan yksinäistä puuhaa. Muita luontojärjestöjä ei juuri ollut – WWF tosin aloitteli juuri tuolloin Suomessa – ja ympäristöhallinto oli heiveröinen.

Joutsamon mukaan erityisen turhauttavaa oli reaktio, minkä suojelualue-ehdotus usein sai aikaan.

– Silloin käynnistyivät niin sanotut aavistushakkuut ja -ojitukset. Metsään ilmestyi äkkiä työkoneita ja myllääminen alkoi.

Metsät siis kaadettiin ennenkuin ne ehdittiin suojella.

Kekkosen 80-vuotislahja

Kovimpana taistona Esko Joutsamo pitää nykyisen Urho Kekkosen kansallispuiston perustamista.

Kamppailu Koilliskairaksi kutsutun laajan tunturi- ja metsäalueen puolesta kesti 20 vuotta. Kaikki alkoi erään kirjan julkaisusta.

– Vuonna 1963 ilmestyi Lapinkorpi-niminen hienosti kuvitettu teos. Se oli hätähuuto Koilliskairan puolesta, jonne metsäautoteiden verkosto oli suuntautumassa.

Kemijärvelle oltiin samoihin aikoihin avaamassa sellutehdasta, jonka ansiosta kuljetusmatkat lyhenivät ja puun hankinta Itä-Lapin metsistä kävi kannattavaksi.

Tehdas oli tervetullut piristysruiske työttömyyden vaivaamalla alueella.

Niinpä kansallispuiston vastustuskin oli kovaa. Edes presidentti Urho Kekkosen allekirjoitus kansallispuistoadressissa ei auttanut.

Kekkosella tosin oli lopulta rooli kansallispuiston perustamisessa.

Suomen ensimmäiset kansallispuistot perustettiin juuri ennen sotaa. Kaksi retkeilijää Ounastunturin matkailumajalla vuonna 1938.Otso Pietinen / Historian kuvakokoelma Matkailun edistämiskeskuksen kokoelma / Museovirasto

Vuoden 1980 lähestyessä Kekkosen lähipiiri, niin sanotut perässähiihtäjät, mietti kuumeisesti, mitä antaa presidentille 80-vuotislahjaksi.

Ajatuksissa oli muistomerkin pystyttäminen Kekkosen hiihtomaisemiin, Enontekiön Saivaaran huipulle.

Paikalliset kuitenkin vastustivat hanketta, koska pelkäsivät poronhoitoa häiritsevää turistivyöryä.

Myös Suomen luonnonsuojeluliitto pääsi antamaan lausuntonsa asiassa.

– Puheenjohtajamme, professori Rauno Ruuhijärvi ehdotti, että Koilliskaira nimettäisiin uudelleen Urho Kekkosen mukaan ja perustettaisiin sinne presidentin nimikkokansallispuisto 80-vuotislahjana.

Ruuhijärvi veti oikeasta langasta ja pitkään vastatuulessa ollut hanke nytkähti eteenpäin.

Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen Urho Kekkosen kansallispuiston perustamisesta 2. syyskuuta 1980 – Kekkosen 80-vuotispäivän aattona. Avajaisia Suomen toiseksi suurimmassa kansallispuistossa vietettiin kolme vuotta myöhemmin 1983.

– Se oli iso voitto, Esko Joutsamo sanoo.

Esko Joutsamo kotimaisemissaan Keravan Haukkavuoren suojelumetsässä.Antti Lähteenmäki / Yle Suurimmat suojelupäätökset keskustaministerien aikana

Mikä ihmisten mielen sitten muutti? Eikö metsäteollisuus yhä tarvitse puuta?

Esko Joutsamo huomauttaa, ettei muutos ole tapahtunut itsestään. Luontojärjestöillä ja vahvistuneella ympäristöhallinnolla – ympäristöministeriö aloitti samana vuonna kuin Urho Kekkosen kansallispuisto – on ollut tärkeä rooli mielipiteenmuokkaajina.

– Kansallispuistoista on tullut paikallinen vetovoimatekijä. Vaikka niitä ei alunperin perustettu matkailua varten, on kansallispuisto huomattava etu matkailuyrittäjille.

Toki metsäteollisuus tarvitsee yhä puuta. Kotimaista puuta menee sellun ja paperin raaka-aineeksi itse asiassa enemmän kuin 40 vuotta sitten.

Puun tuotanto on kuitenkin tehostunut. Samalla asiakkaat seuraavat tarkkaan, että yhtiöt noudattavat ympäristösertifikaatteja.

Suojeltujen metsien osuus on noin 12 prosenttia metsäalasta, joten teollisuudenkin käyttöön puuta yhä riittää.

Metsäyhtiöissä puhutaan avohakkuiden sijaan luonnon monimuotoisuuden edistämisestä.

– On tullut lisää ymmärrystä metsien toiminnasta ja siitä, että puun tuotanto on osa metsäekosysteemin toimintaa, sanoo metsäjohtaja Karoliina Niemi Metsäteollisuus ry:stä.

Esimerkkinä metsäyhtiöiden asennemuutoksesta käy Repoveden kansallispuisto, jonne UPM lahjoitti ison alueen ja perusti kylkeen oman suojelualueensa.

Pystyykö Esko Joutsamo määrittämään hetken, jolloin yleinen mielipide kansallispuistoja kohtaan muuttui?

– Tuuli kääntyi vasta 1990-luvun lopussa, jolloin perustettiin Kurjenrahkan ja Syötteen kaltaisia kansallispuistoja. Silloin huomasin, että päättäjät ovat niiden puolella.

Tuleville päättäjille esimerkkinä Joutsamo haluaa nostaa esiin kaksi ehkä hieman yllättävääkin nimeä.

– Pinta-alaltaan suurimmat suojelupäätökset on tehty keskustalaisten Johannes Virolaisen ja Taisto Tähkämaan ministeriaikana. Vaikka puoluetta lähellä oleva MTK vastusti henkeen ja vereen, heillä oli rohkeutta ja kaukonäköisyyttä viedä soidensuojelu- ja kansallispuistohankkeet päätökseen.

Lue lisää:

Kaivosyhtiöt tehneet varauksia jopa luonnonsuojelualueille – katso kartasta kotipaikkakuntasi tilanne

Virolaistutkijat ovat kehittäneet uudenlaisen koronapikatestin – tulos vartissa, selvittää myös viruksen määrän näytteessä

mån, 11/01/2021 - 06:10

Testaus itsessään on helppo. Otetaan nenänielunäyte, josta tehdään liuos.

Verensokerin mittausliuskaa muistuttavat anturisirut laitetaan liuokseen 10–15 minuutiksi. Sen jälkeen ne yhdistetään pienen lisälaitteen avulla tavalliseen älypuhelimeen. Sen sovellus kuvaa tuloksen.

Juju piilee kuitenkin siinä, että toisin kuin muut maailmalla käytettävät antigeeni-pikatestit, TalTech-yliopistossa kehitetty testi perustuu niin sanotun molekyylipainannan avulla valmistettuihin keinotekoisiin reseptoreihin.

– Ne tunnistavat viruksen antigeenit vasta-aineiden tapaan, mutta ovat omaisuuksiltaan niitä vakaampia ja halvempia, TalTechin emeritusprofessori Andres Öpik kertoo yliopiston laboratoriossa vierailleelle Ylelle.

– Bonuksena testillämme voidaan samalla määrittää myös viruksen määrä eli sen pitoisuus näytteessä, hän jatkaa.

Testin saaminen massakäyttöön riippuu siitä, miten pian viranomaisten hyväksyvät sen, kertoo TalTechin emeritusprofessori Andres Öpik.Jan Erik Kooli / Yle

Synteettisillä reseptoreilla varustettujen sirujen valmistus edellyttää monivaiheista prosessia. TalTechin tutkijoiden suurimpana haasteena onkin tällä hetkellä keksiä nopea menetelmä testissä tarvittavien sirujen massatuotantoon.

– Lisäksi odotamme testillemme käyttölupaa Viron terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Testin tulo varsinaiseen massakäyttöön riippuu siis näistä tekijöistä, Öpik toteaa.

Öpik uskoo käyttöluvan heltiävän ja massatuotannon alkavan tämän vuoden kuluessa.

Voi sopia myös muiden tautien testaamiseen

Uudenlaista pikatestiä kehitetään sovellettavaksi nenänielunäytteiden lisäksi myös veri- ja sylkinäytteiden analysointiin. Näin se sopisi muidenkin virustautien, kuten esimerkiksi hepatiitin pikatestaukseen.

Jatkossa testiä kehitetään sovellettavaksi myös sylki- ja verinäytteille.Jan Erik Kooli / Yle

Toistaiseksi katseet on kuitenkin suunnattu koronavirukseen. Sen testauksessa TalTechissa kehitetty menetelmä on osoittanut kyntensä.

– Olemme tehneet yhteistyötä koronatestauksesta Virossa pääasiassa vastaavan Synlabin kanssa ja päässeet koetestaamaan siellä analysoituja näytteitä. Tulokset ovat vastanneet PCR-testien tuloksia käytännössä yksi yhteen, Öpik kertoo.

Virossa ei ole tähän mennessä käytetty varsinaisia pikatestejä koronatestauksessa. Sairaaloissa on ollut käytössä nopeampia PCR-testejä, joilla tulos saadaan noin tunnissa.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Viron hallitus koronan kimppuun järein asein – Tallinnassa suljetaan lähes kaikki kauppoja ja hotelleja lukuun ottamatta

Viro sulkee koulut ensi viikon alussa – uusia koronatartuntoja tulee enemmän kuin Suomessa

Tasan vuosi sitten Kiina kertoi, millainen uusi virus siellä jylläsi – "Ei kukaan silloin osannut ennustaa tällaista", muistelee suomalainen virologi, joka nyt ennustaa hyvää kesää

sön, 10/01/2021 - 07:06

SARS-CoV-2-virus on jaksanut yllättää kerta toisensa jälkeen, sanoo Helsingin yliopiston uhkaavien infektiotautien apulaisprofessori Tarja Sironen. Vaikka virus ei virallisesti ole elävä, niin juonikas se ainakin on, tuumii virologi, jolla on pitänyt kiirettä.

Virukset muuttuvat kaiken aikaa, osa nopeammin, osa hitaammin. Vaikka harva mutaatio vaikuttaa tautien tarttuvuuteen tai vakavuuteen, muutosten seuraaminen antaa tärkeää tietoa siitä, mistä minne virukset ovat matkalla ja kuinka paljon niitä ihmisten keskuudessa jyllää.

Sirosen koronavuoteen on mahtunut epäuskoa, pettymystä ja lopulta luottamusta siihen, että ensi kesänä COVID-19:n vaikutus Suomessa hiipuu.

Uusin käänne, Britanniassa loppuvuonna havaittu ärhäkkä virusvariantti, söi virustutkijoilta joululoman. Tieto vei Sirosenkin joulunvietosta organisoimaan uudelleen SARS-COV-2:n sekvensointia eli sen perimän avaamista. Sekvensointi kertoo, millaisia muutoksia perimään on tullut.

Britannian jälkeen Etelä-Afrikka kertoi toisesta mutaatiosta, jonka vaikutukset ovat samansuuntaisia kuin brittivariantissa.

Koronatesti Lontoossa. Tartuntojen määrä alkoi nousta Kaakkois-Englannissa vuoden lopulla erittäin voimakkaasti. Suurimmalla osalla positiivisen testituloksen saaneista on viruksen uusi variantti. Jeff Gilbert / AOP

SARS-CoV-2:n brittiversio, napsakasti SARS-CoV-2 VOC 202012, on erityisen tärkeä sekvensoitava. Se näyttää tarttuvan selvästi helpommin kuin aiemmat variantit. Miksi? Vai onko muutos näköharha?

Näihin kysymyksiin laboratorioissa etsitään vastauksia. Englantilaisilla virustutkijoilla mutanttiviruksen kasvatus on pisimmällä.

– Sitä dataa kaikki nyt kovasti odottavat. Toistaiseksi on vaikea sanoa, kuinka paljon tässä on viruksen muutosta ja kuinka paljon esimerkiksi sitä, että Englannissa on väsytty rajoitustoimiin, sanoo Tarja Sironen.

Tartuntojen roihahtamisen Lontoossa ja muualla Kaakkois-Englanissa voi selittää jopa sattuma: mutanttiviruksen kannalta oikeaan aikaan oikeassa paikassa on saattanut olla superlevittäjä.

Variantti on kuitenkin levinnyt niin laajalle ja niin nopeasti, että mutaatiolla todennäköisesti on vaikutusta, Sironen arvioi.

Tammikuussa tietoon, maaliskuussa pandemia

COVID-19:llä on tammikuun 10. päivänä vuosipäivä. Epidemia oli tosin levinnyt Kiinan Wuhanissa jo muutamia viikkoja, mutta tasan vuosi sitten Kiina kertoi, millaisesta viruksesta oli kyse.

Ensimmäisen sekvensoinnin jälkeen perimä on avattu eri puolilla maailmaa lukemattomia kertoja. Mutaatioita seuraamalla pysytään viruksen jäljillä parhaimmillaan lähes reaaliajassa.

SARS-CoV-2 ehti kuitenkin karkuun ennen kuin ihmiskunta tajusi, miten vaarallisesta vihollisesta oli kyse. Virus sai siivet lentomatkustajilta ja levisi nopeasti ympäri maailmaa.

Tällaisilta koronaviruksen perimän salat näyttävät sekvensoijille. Kuvassa on Helsingin yliopistossa keväällä tehtyä SARS-CoV-2:n perimän klusterointia.Ravi Kant / Helsingin yliopisto

Kaksi kuukautta Kiinan ilmoituksen jälkeen Maailman terveysjärjestö WHO julisti, että erillisten epidemioiden sijasta COVID-19 oli pandemia. "Kyllä tästä meille pitkäaikainen ongelma tulee", ennusti Tarja Sironen Ylen haastattelussa maaliskuun lopussa.

Hänelle oli silloin alkanut valjeta, millaisessa tilanteessa maailma oli.

– En minä tammikuussa uskonut tällaiseen pandemiaan lainkaan. Että se leviää näin laajalle tai että vaikutukset olisivat näin valtavia. Enkä usko, että kukaan osasi oikeasti tämmöistä ennustaa.

Sen sijaan uskottiin, että virus saadaan pysäytettyä Kiinaan tai ainakin hyvin nopeasti, jos se leviäisi muualle, Sironen muistelee.

– Kyllähän ne ensimmäiset kuukaudet olivat aika epätodellisia aikoja!

COVID-19 hiipuu mutta ei katoa

Vaikka COVID-19 lopulta saadaan kuriin ja pandemia haalistuu pikku hiljaa muistoksi, itse taudista ei tule koskaan pelkkää muistoa, sanoo apulaisprofessori Tarja Sironen.

– Kyllä se on nyt pysyvä osa ihmisten hengitystieviruksia. Se jää kiertämään maapallolle. Emmehän me siitä enää kokonaan eroon pääse. Siitä tulee ajan kanssa todennäköisesti kausiflunssa.

Sironen yllättää lisäämällä, että tuo muutos on Suomessa jo tapahtumassa. Ensi kesästä tulee varsin rauhallinen, hän ennustaa. Syitä on kaksi: rokotukset ja kausivaihtelu.

– Niin laajaa rokotuskatetta kesään mennessä tuskin saadaan, että meillä olisi laumaimmuniteetti, mutta jo viime kesä oli rauhallinen. Silloin oli jo aavistettavissa viruksen kausiluonteisuus.

Ulkomaanmatkaa hän ei ole ensi kesäksi suunnittelemassa, mutta Suomen kesä voi olla täynnä tapahtumia ja sillä tavoin normaali, hän ennakoi.

Virus nostaa päätään taas syksyllä. Sitä Sironen ei epäile. Mutta siinä vaiheessa rokotettuja onkin jo enemmän. Silloin ollaan tavallaan "uudessa normaalissa", mikä se sitten onkaan, hän sanoo.

Tarja SironenPekka Koli / Yle

Vaikka kesä kangasteleekin lupaavana, vielä on esteitä ennen kuin ollaan niin pitkällä. Joulun aikaan mahdollisesti saaduista tartunnoista on varmaa tietoa vasta viikon päästä.

Pahimmassa tapauksessa juhlakausi sai ihmiset unohtamaan, ettei virus pitänyt joululomaa. Samalla tavoin taisi syksyllä unohtua COVID-19:n toisen aallon uhka, kun tartuntoja oli kesän jäljiltä Suomessa tuskin lainkaan.

Tarja Sironen kertoo olleensa valtavan pettynyt, kun tapausmäärät lähtivät karkuun.

Mutanttiviruksen kontolle kakkosaallon alkamista ei voida vierittää. Uusi variantti ei näy vielä silloisessa datassa, Sironen kertoo.

Hän toivoo, että ihmiset nyt jaksaisivat olla huolellisia vielä muutamia kuukausia. Siten rokotusten ja kesän vaikutusten yhtälöön saataisiin kolmanneksi hyväksi tekijäksi tartuntamäärien matala perustaso.

– Jos nyt heittäydytään vapaalle, tässä on vieläkin se riski, että tilanne ehtii räjähtää käsiin. Sitten se on hankalampi saada hallintaan. Nyt kun vain jaksettaisiin vähän aikaa eikä päästettäisi sitä uutta varianttia irti täällä Suomessa.

Tahto antoi vauhtia rokotteille

Yksi iloinen yllätys vuoden aikana on ollut se, miten nopeasti rokotteita on saatu käyttöön, useita alle vuodessa. Aiempi nopeusennätys oli sikotautirokotteella. Sen kehittämiseen meni neljä vuotta.

Koronarokotteiden vauhtia selittää se, että ne ovat kaikkien aikojen ensimmäiset RNA- ja vektorirokotteet. Niiden tekemiseen menee vähemmän aikaa kuin perinteisiin rokotteisiin, joita varten taudin aiheuttajat ensin kasvatetaan ja sitten heikennetään tai tehdään täysin tartuttamiskyvyttömiksi.

Toinenkin syy kuitenkin on, kertoo Tarja Sironen. Reaktiot Länsi-Afrikan isoon ebolaepidemiaan vuonna 2014 todistavat, että tahdolla on merkitystä.

– Vuosikausia oli tehty kaikenlaista ebolarokotetutkimusta, mutta se ei ollut edennyt mihinkään, koska ei ollut intressiä viedä sitä loppuun. Kun sitten tuli se oikeasti iso epidemia, rokote vietiin hyvin nopeasti maaliin.

Voi olla, että koronarokote annataan vastaisuudessa influenssarokotteen mukana tai ohessa aina uuden kauden kynnyksellä, mutta parhaassa tapauksessa rokotteen teho on monivuotinen. Se karsisi tehokkaasti virusta kiertelemästä ihmisten joukossa.Stefanos Rapanis / EPA

Ensimmäisten koronarokotteiden ennusteltiin olevan käytössä puolessatoista vuodessa. Sironen oli ebolarokotteen takia vakuuttunut, että niin hyvinkin käy. Kävi vielä paremmin, meni alle vuosi.

Nopeus on toisaalta herättänyt ihmisissä epäilyksiä siitä, että heille tarjotaan keskeneräistä tavaraa.

– THL on hyvin tietoinen näistä epäluuloista ja tekee mielestäni hyvää työtä vastaamalla niihin. Toivon kovasti, etteivät ne vaikuta siihen, miten ihmiset ottavat rokotteita. Ei rokote auta, jos meistä vain pieni osa ottaa sen, sanoo Sironen.

Rokotteita tulee lisää

Yksi iso kysymys on myös rokotteiden riittävyys, ei vain meille niistä täällä eturivissä kilpaileville vauraille valtioille, vaan myös kehittyville maille.

Tarja Sironen arvelee, että menee vuosia ennen kuin kaikki halukkaat koko maailmassa on rokotettu.

Tämän hetken uutisotsikoista tutut kolme tai neljä rokotetta eivät kuitenkaan välttämättä ole ne, joilla tämä kriisi ratkaistaan. Niiden perässä eri tutkimusvaiheissa on tulossa monta muuta, WHO:n taulukossa 172.

– Voi hyvinkin olla, että nyt otetaan nämä rokotteet ja myöhemmin toinen, jonka on ehkä todettu antavan pidempikestoisen suojan. Seuraavat vuodet katsellaan, mikä on se pysyvä rokote, joka jää käyttöön.

Lopullinen päätös voi olla eri maissa hyvinkin erilainen, sanoo Sironen.

Kiinalaisen Sinovac-yhtiön koronarokote on yksi useista Kiinassa kehitteillä olevista koronarokotteista. Siinä käytetään SARS-CoV-2-virusta, jolta on viety kyky aiheuttaa infektio. Kolmosfaasin kenttäkokeiden alustavia tuloksia on luvattu tässä kuussa. Valmisteelle annettiin Kiinassa käyttölupa riskiryhmien rokottamiseen jo kesällä, ja Indonesia aloittaa sillä rokotuskampanjan ensi viikolla. Wu Hong / EPA

Mitä menneestä vuodesta sitten on otettavissa opiksi? Ainakin se, miten tärkeää ihmisten käyttäytyminen on tulevien pandemioiden estämisessä, vastaa Tarja Sironen.

– Ihmiset ja heidän käytöksensä ovat hyvin keskiössä. Ja se, miten saadaan asiat viestittyä niin, että ihmiset todella muuttavat käytöstään ja ihmiskunta lähtee yhdessä torjumaan viruksia. Se on ollut nytkin valtavan merkityksellinen asia.

Tärkeää on myös, että epidemioiden syntypaikat kertovat havainnostaan muille mahdollisimman nopeasti. Monet ovat syyttäneet Kiinaa viivyttelystä COVID-19:stä tiedottamisessa.

– Koko vuosi on spekuloitu, kertoiko Kiina nopeasti vai ei. Minun mielestäni kyllä, sanoo Sironen.

SARS-CoV-2 hyppäsi eläimestä ihmiseen tällaisella ruokatorilla. Vai hyppäsikö? Sen tutkimisesta WHO ja Kiina ovat sopineet, kunhan kansainvälinen tutkijaryhmä pääsee Kiinaan. Wu Hong / EPA

Kiinasta on kiinni myös se, selviääkö SARS-CoV-2:n alkuperä. Missä virus pääsi siirtymään lepakosta ihmiseen? Mikä eläin oli mahdollinen väli-isäntä?

Todennäköisimpänä paikkana pidetään Wuhanin toria, jossa myytiin ihmisten ruoaksi luonnoneläimiä, myös lepakoita. Jotkut asiantuntijat ovat kuitenkin kallistuneet sille kannalle, ettei tori ollutkaan epidemian alkupiste vaan paikka, jossa tartunnat pääsivät yltymään.

Kiina ja WHO ovat sopineet jäljittävänsä yhteistyössä, miten lepakkoviruksesta tuli ihmisten virus. Kansainvälisen tutkijaryhmän oli määrä matkustaa Kiinaan tällä viikolla, mutta Kiina ei päästänytkään tutkijoita maahan.

WHO toivoo, että syynä on vain tilapäinen sekaannus luvissa.

Meidän on ymmärrettävä siirtymän syyt, jotta koko maailma voi varautua tulevaan. Mikään maa ei ole turvassa riskeiltä. Tutkimukset on tehtävä maltillisesti ja syyttelemättä.   Tutkimusryhmän jäsen, hollantilaisen Erasmus-keskuksen virologisen osaston johtaja Marion Koopmans CNN-uutiskanavan haastattelussa.

Koronapandemia on paha juttu, jota ei tietenkään olisi pitänyt päästää tapahtumaan. Virustutkijoille vuosi on kuitenkin ollut myös jännittävä, tunnustaa apulaisprofessori Tarja Sironen.

– Hurja vuosihan tämä on ollut, mutta kyllä sitten jälkikäteen voi todeta omalta kohdalta, että onhan tämä ollut myös aivan mahtava vuosi – jos niin kehtaa sanoa ääneen.

Nöyryyttäkin vuosi on opettanut.

– Ainakin itselleni yksi opetus on ollut, että meidän on tutkittava lisää virusten perusominaisuuksia. Vuoden aikana on menty myös ihan perusasioihin, joissa onkin ollut aikamoisia aukkoja, Sironen sanoo.

Hänen mukaansa sitä, miten eri virukset erittyvät ja tarttuvat, ei loppujen lopuksi tunneta kovin hyvin.

Vaikka tutkijat olivat varmoja, että jokin pandemia olisi ennen pitkää väistämätön, sen aiheuttajaksi ennakoitiin ilman muuta lintuinflenssavirusta. Siitä oli paljon tietoa. Koronasta vastaava osaaminen puuttui, kertoo Tarja Sironen.

– Lintuinfluenssahan sen piti olla. Pandemiavarautuminen pohjautui pitkälti siihen. Siihen on rokotteitakin kehitettyinä. Se on varmasti ollut tästä yksi iso oppi. Pitää varautua kaikenlaisiin viruksiin. Varautumissuunnitelman täytyy olla mahdollisimman yleispätevä.

Toivottavasti tälle havainnekuvalle hendraviruksesta ei tule uutisissa käyttöä. Virus löytyi 1990-luvun puolivälissä Australiasta, kun tutkijat etsivät syytä 13 hevosen ja niiden valmentajan kuolemaan. Sen jälkeen Australiassa on ollut 50 tartuntarypästä. Sairastuneista ihmisistä yli puolet on kuollut, hevosista kolme neljäsosaa.AOP

Lintuinfluenssa- ja koronavirusten lisäksi tarkkailua vaativien listalla ovat etenkin paramyksovirukset. Niissä on paljon sellaisia, jotka leviävät helposti ilmassa.

– Virologin silmin pahimmat mahdolliset ovat hendra ja nipah. Nekin ovat lähtöisin lepakoista, kertoo Sironen.

Hevosten kautta tarttunut hendra ja sioilta saatu nipah ovat aiheuttaneet jonkin verran infektioita ihmisille, mutta ihmisestä ihmiseen niiden ei tiedetä tarttuneen.

– Hengitystieinfektioihin ja helposti leviäviin viruksiin ollaan kallellaan. Jos jonkin verran täytyy rajoittaa, niin kyllä minä laittaisin seuraamisen pääfokuksen niihin, sanoo apulaisprofessori Tarja Sironen varautumisesta tulevaan.

Katso Ylen erikoislähetys koronaviruksesta sunnuntaina 10.1. TV1 klo 9.00 .

Voit keskustella tästä aiheesta maanantaihin klo 23:een saakka.

Lue myös:
Viruksia on kaikissa ja kaikessa, ne ovat ihmiselle pahiksia ja hyviksiä mutta enimmäkseen ne eivät meistä piittaa

Rokotustahti paranemassa – THL:ltä uusi ohje: Suomeen saatavista rokotteista puolta ei tarvitse enää säästää kakkosannosta varten

fre, 08/01/2021 - 14:49

Koronarokotteiden tuleminen markkinoille on nostanut tunnelmaa koronapandemiasta kärsivässä maailmassa, myös Suomessa.

Alun innostuksen jälkeen huolenaiheeksi on noussut kuitenkin hidas rokotetahti: viimeksi tämän viikon alussa sosiaali- ja terveysministeriö sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioivat, että koko Suomen väestön rokottaminen koronaa vastaan kestänee vähintään loppuvuoteen. Alkuvaiheen pullonkaulana on ollut etenkin se, että rokotteita on saatu Suomeen selvästi ennakoitua vähemmän.

Niukkojen rokotemäärien keskellä keskustelua on herättänyt käytäntö, jossa rokote-eristä puolet on laitettu säilöön odottamaan rokotuksen täydentävää kakkosannosta.

Nyt asiaan on kuitenkin tulossa muutos. THL:n uuden ohjeen mukaan toista rokoteannosta ei tarvitse säästää jo rokotetuille, vaan pistoksia voidaan antaa olkapäihin jatkossa huomattavasti ripeämmässä tahdissa.

– Nimenomaan se neuvo, jonka olemme tällä hetkellä antaneet erva- ja sairaanhoitopiirialueille on, että mahdollisimman nopeasti saamme rokotteen mahdollisimman monelle ja sen vuoksi jokainen Suomeen tällä hetkellä tullut rokoteannos pitäisi saada mahdollisimman pian annettua. Me luotamme siihen, että me tulemme saamaan lisäannoksia viikoittain, ja tämä mahdollistaa sitten sen toisen annoksen antamisen, toteaa THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek.

– Ilman muuta se nostaa silloin rokotetahtia jos voidaan käyttää kaikki ne rokotteet joita maahan tällä hetkellä tulee, Nohynek jatkaa.

THL:n ylilääkärin Hanna Nohynekin mukaan jo ensimmäisen rokotteen suojateho on varsin hyvä.Yle/Anna Savonius

Jo ensimmäisen rokotteen jälkeen ihminen on jo aika hyvin suojassa koronavirukselta.

– Meillä on tietoa Biontech-Pfizerin julkaisemista tehotutkimustuloksista, että kahden viikon kuluttua ensimmäisen annoksen jälkeen suojateho on jo yli 50 prosenttia, itse asiassa lähellä jo 90 prosenttia. Tämä antaa meille tietopohjaa sille, että ensimmäisestä annoksestakin jo ainakin sinne kolmeen viikkoon, mahdollisesti kuuteen viikkoon, se teho on oikein hyvä.

Mutta jotta teho pysyy korkealla ja on pitkäikäinen, niin toinen annos tarvitaan.

– Myyntiluvan mukaisesti toinen annos annetaan aikaisintaan kolmen viikon kuluttua ja viimeistään 42 päivän kuluttua., Nohynek muistuttaa.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta – Jatkuvasti päivittyvään artikkeliin kootaan koronauutiset Suomesta ja maailmalta

Vuodenvaihteen Lapin-matkojen saldo nyt 15 koronatartuntaa – kaksi kolmasosaa tartunnoista jäljitetty Kittilään ja Leville

Euroopan lääkevirasto hyväksyi Modernan koronarokotteen

STM ja THL: Koko kansan rokottaminen voi mennä loppuvuoteen, koronarokotukset ovat kuntien vastuulla

Rokotusten hidas käynnistyminen hermostuttaa eri puolilla Eurooppaa – Britannia kirii siirtämällä toisen rokotuspiikin antoa

Muistilurituksia ja horoskooppeja on, uudenvuodenjuhlaa ei – Pohjoismaiden keskiaikaisista kalentereista löytyi monipuolinen ajankuva

ons, 06/01/2021 - 08:00

Pyhimykset ja heidän muistopäivänsä, joista meillä on perintönä tapamme viettää nimipäiviä – se lienee ainoa asia, joka useimmille tulee mieleen keskiaikaisista kalentereista.

Pyhimyskulttia ajatteli aluksi myös historioitsija Marko Halonen, kun hän alkoi tutkia väitöskirjansa lähdemateriaalia, yli kahtasataa 1000–1500-lukujen kalenteria nykyisistä Pohjoismaista sekä vertailun vuoksi Roomasta ja sen lähialueilta säilyneitä kalentereita.

– Kun kävin läpi sitä materiaalia, niin huomasin, että hetkinen, täällähän on pyhimysten lisäksi vaikka mitä muuta. Sitä oli tutkittu hyvin vähän, tai ainakin se oli painunut jonnekin unholaan, Halonen kertoo.

Niinpä hän rajasi pyhimykset pois ja teki väitöstutkimuksensa siitä kaikesta muusta. Helsingin yliopistossa hyväksytystä väitöskirjasta tuli ensimmäinen tieteellinen kokonaisesitys keskiaikaisista kalentereista Pohjoismaiden alueelta.

Kalentereita löytyi yllättävän paljon, ja ne olivat yllättävän erilaisia, Halonen kertoo.

– Ajattelin alun perin, että niitä olisi lähinnä hiippakuntien messukirjoissa, kuten Turun hiippakunnan kuuluisassa Missale Aboensessa. Niitä kuitenkin löytyy myös muista teoksista, esimerkiksi lakikirjoista ja luonnontieteitä käsittelevistä teoksista.

Kalentereita on myös ihmisten henkilökohtaisissa rukouskirjoissa, ja löytyipä tutkimusmateriaaliksi muutama pelkkä taskukalenterikin. Ne oli tarkoitettu vain muistuttamaan omistajaansa kunkin kuukauden tärkeimmistä päivistä.

Pyhimysten päiviä kalentereissa on toki paljon, mutta tietoa on myös muun muassa talvipäivänseisauksista ja kevätpäiväntasauksista ja Kuun ja tähtien liikkeistä.

Tämä pergamenttisivu 1300-luvun alkupuolelta on yhdestä vanhimmista Suomessa käytössä olleista kalentereista. Kansalliskirjasto

Seitsemän vuosisataa sitten käsin kopioidussa kalenterissa oli kaksi kuukautta vierekkäin, tässä fragmentissa marras- ja joulukuu. Päiväykset on tehty roomalaisittain. Vasemman laidan sarakkeen numeroiden avulla laskettiin Kuun vaiheita.

Punainen rypäs alalaidassa ovat joulun merkittävät juhlapyhät: joulupäivä, tapaninpäivä, apostoli Johanneksen päivä, viattomien lasten päivä sekä englantilaisen marttyyripiispa Thomas Becketin muistopäivä.

Kuun numerot olivat kultaiset

Kalenterit olivat keskiajalla kallista arvotavaraa mutta myös käyttöesineitä. On aikamoista, että niitä on säilynyt jopa tuhannen vuoden takaa. Marko Halonen metsästi niitä Pohjoismaiden arkistoista ja kirjastoista Islantia myöten.

Vanhimmat kalenterit kirjoitettiin pergamentille. Paperi tuli käyttöön vähitellen. 1400-luvulla se oli jo pergamenttia yleisempää. Tyypillisimmillään kieli on latinaa ja kirjoitus sydän- ja myöhäiskeskiajan goottilaista käsialaa, josta painokirjaimina kehittyi fraktuura.

Tyypillinen on myös roomalainen päiväysjärjestelmä: numerointi ei juokse ykkösestä 30:een tai 31:een, vaan päivät on ankkuroitu roomalaisen kalenterin merkkipäiviin eli lasketaan päiviä ennen niitä.

Keskiajan kalenterit olivat todellisia ikikalentereita, joiden käyttäminen vaati hieman vaivaa.

– Jokaiselle viikonpäivälle oli kirjain, a:sta alkaen, ja piti tietää, mikä kirjain minäkin vuonna tarkoitti mitäkin seitsemästä viikonpäivästä. Sitä varten kalenterissa oli erillinen taulukko, kertoo Marko Halonen.

Lisäksi oli niin sanottuja kultaisia numeroita.

– Niiden avulla voitiin määrittää Kuun kierto ja vaiheet. Yleensä käytettiin 19 vuoden kiertoa. Senkin seuraamiseen oli taulukko, tai sen saattoi myös päätellä laskemalla.

Sinunkin kalenterissasi, sähköisessäkin, saattaa olla tervehdys keskiajalta: sunnuntaiden ja pyhäpäivien numerointi on usein edelleen punainen.

1500-luvulla katolisen kirkon ote Pohjois-Euroopasta kirposi. Protestanttisuuden myötä kansankielet sivuuttivat latinan. Mikael Agricolan vuonna 1544 julkaisema rukouskirja kalentereineen on suomeksi, mutta vanhoja piirteitä on edelleen paljon.

– Reformaatio ei ollut kertarysäys vaan tapahtui hiljalleen vuosien tai vuosisatojen aikana. Agricolankin kalenterissa on katolisia pyhimyspäiviä, sanoo Marko Halonen.

Keskiaikaisten kalenterien säilymiselle reformaatio oli yllättäen onneksi. Hitaan muutoksen vuoksi kaikkea katolista aineistoa ei pantu saman tien roviolle, mutta toisaalta se poistui käytöstä ennen kuin ehti kulua loppuun. Toisin kävi katolisuudessa pitäytyneissä maissa.

– Roomassa oli ihan valtavasti kirkkoja, ja jokaisessa oli ihan varmasti jonkinlainen kalenteri. Jäljellä on tietomme mukaan vain satakunta. Mihin muut ovat hävinneet? Ne on varmaankin kulutettu puhki, Halonen päättelee.

Hänen pohjoismaisessa aineistossaan oli 236 kalenteria ja niiden fragmenttia, ja kun lasketaan variantit eli käyttäjien lisämerkinnöillään luomat "uusitut painokset", määrä nousee yli neljäänsataan.

Juliaaninen kalenteri jätätti

Jos keski- ja uuden ajan rajan vetää reformaatioon, Agriocolan kalenteri ei ollut enää keskiaikainen. Kalentereille iso reformi tapahtui kuitenkin vasta 1500-luvun lopulla, kun siirryttiin juliaanisesta ajanlaskusta gregoriaaniseen, eikä meilläpäin vielä silloinkaan.

Juliaanisen kalenterin ajanlasku oli mennyt vähitellen pahasti kenolleen, koska kalenteri jätätti aurinkovuoteen verrattuna ja joka neljännelle vuodelle lisätty karkauspäivä oli liian raju korjausliike.

Gregoriaaninen kalenteri hienosääti karkauspäiviä niin, että sadalla jaolliset vuodet eivät ole karkausvuosia, paitsi joka 400. vuosi. Siksi vuosi 2000 oli karkausvuosi mutta 1900 ei ollut.

Juliaanisen kalenterin virhe oli kyllä huomattu keskiajan kuluessa, mutta ajanlaskun muutos oli iso ja vaikea asia poliittisesti ja jopa teologisesti, kertoo Marko Halonen.

Joissakin kalentereissa ongelmaa paikkailtiin lisämerkinnöillä, kuten tekemällä Kuun vaiheista kertoviin kultaisiin numeroihin toinen rivi, joka vastasi muuttunutta todellisuutta.

Vuonna 1488 painettu Missale Aboense, Turun messukirja, edusti keskiajan Turun hiippakunnan uusinta uutta ennen 1500-luvun reformaatiota. Kansalliskirjasto

Vasemmassa laidassa on peräti kolme eri saraketta Kuun vaiheiden kuvaamiseen ja oikealla yksi sille, mikä tähtikuvio kulloinkin oli ajankohtainen.

Englantilaispiispa Thomas Becket on pudotettu pois punaisista päivistä, mikä heijastanee Turun hiippakunnan vähittäistä eriytymistä englantilaisista vaikutteista, sanoo Marko Halonen.

Vasempaan yläkulmaan myöhemmin lisätty “Finland 1610” viittaa Ruotsin valtakunnan veroluetteloihin. Keskiaikaisia käsikirjoituksia päätyi uuden ajan alkupuolella veroluetteloiden kansiksi, mikä osaltaan säästi kalentereitakin katoamasta.

Tähtivuosista tuli 1300-luvulla muotia

Ennen suomea pohjoismaisiin kalentereihin hiipi keskiaikaista skandinaviskaa; ruotsista, norjasta ja tanskasta sellaisina kuin me ne tunnemme ei voinut vielä puhua.

– Yksi trendi oli, että mukaan alkoivat hiljalleen tulla arabialaiset numerot. 1400- ja 1500-luvulla alkaa olla kalentereita, joissa on yksinomaan niitä, historioitsija Marko Halonen kertoo.

Yhtä selvä ajallinen muutos oli, että vähitellen alettiin laskea päiviä yhdestä 30:een tai 31:een nykypäivien kalentereista tutulla tavalla.

Tähtivuoteen liittyvät merkit puolestaan tulivat hyvin suosituiksi 1300-luvulla.

– Saatettiin ihan mainita, milloin tietyn horoskoopin aika alkaa. Tai sitten on erillinen merkkisarja, jonka avulla sen saattoi laskea.

Usko siihen, että tähdet vaikuttavat ihmisten elämään, oli ikiaikainen koko kulttuuripiirissämme. Tavallaan se oli taikauskoa, jota kirkko pyrki tukahduttamaan, mutta tähdet nähtiin myös raamatullisina symboleina, Halonen selittää.

– Ajateltiin, että Jumalahan niitä tähtiä hallitsee. Tähtien merkkien ymmärtäminen oli Jumalan viestien ymmärtämistä. Raamatussahan on paljon viittauksia siihen, kuinka Jumala laittoi taivaankappaleet paikoilleen, ja joulunakin seurattiin tähteä.

Kalentereilla oli pyrkimys päästä tästäkin asiasta perille laskennallisuuden ja analyyttisyyden avulla: ennustaa taivaankappaleiden liikkeet ja siten ymmärtää Jumalan suunnitelmaa, Halonen päättelee.

Riimunumeroilla paikallisväriä

Osa Suomessa käytetyistä kalentereista oli tuontitavaraa Englannista ja saksankielisestä Euroopasta ja myös Ranskasta, mutta hiippakuntien tarpeeseen oli paikallistakin tuotantoa, vaikkakin usein Keski-Euroopassa painatettua, kertoo Marko Halonen.

– Kaiken lähtökohta oli kuitenkin Rooma. Julius Caesarin aikana luotuun kalenteriin lisättiin paikallisia pyhimyspäiviä ja erilaista informaatiota.

Rooma menetti keskiajalla kulttuurisen valta-asemansa. Olisikin erittäin mielenkiintoista tutkia, mistä kaikkialta sitten tuli vaikutteita, Halonen lisää.

Pohjoismaisissa kalentereissa oli paljon variaatiota. Muutamista Halonen löysi jopa eräänlaisia riimunumeroita. Viikinkiaikaa kaihoilevaa nostalgiaako ne olivat?

– Muusta tutkimuksesta tiedetään, että Ruotsissa ja jossakin määrin myös Tanskassa ja Norjassa historioitsijat hakivat menneisyydestä suurruotsalaisuutta etenkin 1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla, Ruotsin suurvaltakaudella, Halonen vastaa.

Goottien juuria soviteltiin Gotlantiin tai Götanmaalle, ja burgundit olisivat olleet lähtöisin Bornholmin saarelta.

Erityisyys, jolle Marko Halonen ei löytänyt lainkaan vastaavuutta roomalaisista kalentereista, oli kalenteriruno, cisiojanus. Se kirjoitettiin heksametrissä eli samassa mitassa kuin esimerkiksi Homeros runoili omat teoksensa.

– Se on muistiluritus pyhimyspäivistä. Muistamalla runon pystyy muistamaan tietyn kuukauden pyhimykset eli tavallaan rakentamaan mielessään simppelin kalenterin.

Mikael Agricolan Rucouskiria vuodelta 1544 toi suomen kielen latinan rinnalle, ja numerot ovat osin arabialaiset, toisin kuin tämän jutun aiemmissa kuvissa. Kansalliskirjasto

Uutuuksista huolimatta Agricolan kalenterissa on hyvin paljon jatkuvuutta keskiajalta ja jopa antiikista. Edelleen mukana ovat pyhimykset, roomalainen päiväys, paljon latinaa ja sekä Kuun että tähtien vaiheita kuvaavat merkit, luettelee Marko Halonen.

Kalentereissa on jopa erillinen maininta kauriin horoskooppimerkin alusta, punainen "capricor” sivun keskellä. Kiinnostava on myös maininta talvipäivän seisauksesta.

Se on sijoitettu joulukuu 11. päivälle juliaanisen kalenterin virheen takia. Paavi Gregorius XIII:n korjattu gregoriaaninen kalenteri julkaistiin vuonna 1582, mutta luterilainen Ruotsi piti sitä paavin hapatuksena ja kelpuutti sen meille vasta vuonna 1753.

Caesar osaisi lukea Turun kalenteria

Juliaanisen kalenterin vuosi alkoi tammikuussa, ja sitä jatkumoa elämme mekin, vaikka Rooman valtakunta ei koskaan ulottunut lähellekään Suomea.

Vuodenvaihteelle on historiassa ollut kilpailevia vaihtoehtoja.

– On aloitettu joulusta tai ensimmäisestä adventista, kevätpäiväntasauksesta eli maaliskuulta tai pääsiäisestä. Joskus on aloitettu ensimmäinen maaliskuuta, joka oli vanhan roomalaisen kalenterin aloituspäivä, ennen juliaanista kalenteria, luettelee Marko Halonen.

Luonnon puolesta vuodenvaihde on hänen mielestään nyt oikealla paikallaan täällä pohjoisessa.

– Jos ajatellaan vuotta ihan luonnonilmiönä, niin talvipäivänseisauksesta alkaa tietyllä tapaa elämä voittaa. Se pimein hetki on ohitettu ja valon määrä alkaa lisääntyä. Onhan se symbolina ja aloituspisteenä ihan ymmärrettävä.

Tammikuun kuudes päivä puolestaan oli tärkeä kirkollinen juhlapäivä, epifania eli loppiainen, jolloin jouluevankeliumin mukaan itämaan tietäjät kävivät Jeesus-lapsen luona.

– Talvipäivänseisauksen ja loppiaisen väliin aika kivasti osuu se ensimmäinen päivä. Mutta kyllä se kaikkein keskeisin syy on jatkumo antiikin kalenterista, Halonen sanoo.

Hän arvelee, että Caesar olisi lukenut ihan sujuvasti Turun messukirjan Missale Aboensen kalenteria, vaikka välissä oli puolitoistatuhatta vuotta.

Knut ja Nikolaus auttoivat juhlimaan valon paluuta

Paukkuivatpa täällä ilotulitusraketit vuodenvaihteessa kuinka tahansa, uuttavuotta ei voi väittää keskiaikaiseksi juhlapäiväksi.

– Ei niihin kalentereihin ole merkittynä uudenvuodenjuhlaa. Se ei ollut kirkollinen juhlapäivä, sanoo Marko Halonen.

Joissakin kalentereissa tammikuulla on tanskalaisen pyhimyksen Knutin päivä, jonka suomalaiset ottivat nuuttipukkiperinteekseen, ja joulukuun alkupuolella oli joulupukin esikuvan Pyhän Nikolauksen päivä.

Kaikkia niitä juhlittiin sopivasti aikana, jolloin talven pimeys oltiin selättämässä. Juhlat sekoittuivat ja näkyvät myös suomalaisessa kansanperinteessä, Halonen sanoo.

Lopuksi Agricolan rukouskirjan kalenterin tammikuun ohje:

Minun Nimen on Tammikw.
iolla on caxi Pää ja szw.
Woosi minussa loppu ia alku.
söö / ioo / hacka hirssiia alkw.
Kylue ia caickia mwta te.
mutta weri älä ialghast laske.

Telle kwlla sömen pite.
(ninquin Almāsar sano)
Ingfäria / Pippuroijta /
Caligot / ia Nelike.
Ia swrustamata wähä Wina /
ia eij Mettä iooman /
Eyke pää szonda iskemen /
mutta maxa szonda / ios hätä käske

Eli kannattaa syödä ja kylpeä mutta suonta ei pidä iskeä, paitsi maksasuonta, jos on aivan pakko. Tammikuun mausteiksi Agricola suosittelee muun muassa inkivääriä ja neilikkaa, ja vähän viinaakin sopii hänen mukaansa ottaa, "suurustamatta".

Kansalliskirjaston Kirjava keskiaika -sivustolla
voit selata virtuaalisesti kalentereita, messukirjoja ja muuta keskiaikaista aineistoa.

Marko Halosen väitöskirja
Aspects of medieval Nordic calendars: a qualitative, quantitative and phylomemetic study on vapaasti luettavissa verkossa.

Tiedevuonna 2021 liikutaan koronaviruksen jäljillä, Marsissa sekä maailmankaikkeuden alkuhämärissä

mån, 04/01/2021 - 19:11

WHO koronan jäljillä, rokotteet syynissä

Maailman terveysjärjestön WHO:n iskuryhmä yrittää selvittää koronaviruspandemian alkujuuria Kiinassa. Muiden muassa epidemiologeista ja virologeista koottu ryhmä aloittaa työnsä tammikuussa Wuhanin pahamaineisella eläintorilla. Vuoden alussa selviää myös, kuinka hyvin jo käyttöön hyväksytyt koronarokotteet tepsivät ja millaisia uusia rokotteita saadaan markkinoille.

WHO alkaa tutkia koronaviruksen alkulähteitä Kiinan Wuhanissa.Kirsi Crowley / Yle

Tieteen julkaiseminen avoimemmaksi

Koronapandemia ehätti jo tiedeyhteisössä avaamaan aineistoja ennennäkemättömällä tavalla. Jatkossa kaikki saavat enemmän asiapitoista luettavaa, mikäli eräiden tiederahoittajien projekti Plan S saa ilmaa siipiensä alle. Tammikuusta lähtien mm. brittiläinen Wellcome sekä Bill ja Melinda Gatesin säätiö edellyttävät, että niiden rahoittaman tutkimuksen tulokset julkaistaan ilmaiseksi luettavaksi verkossa.

Tieteen päivät 13.–17. tammikuuta

Vuodesta 1977 säännöllisesti vietettyjen Tieteen päivien teemana on tänä vuonna Hyvä ja paha tieto. Helsingin yliopiston Porthaniassa ja Tiedekulmassa ruoditaan teemaa paneelein, luennoin ja väittelyin. Mukana tapahtumassa ovat Tieteiden yö (14.1.) ja Tiedekioski (15.–16.1.) sekä yhdeksänsille luokille ja toisen asteen opiskelijoille suunnattu Nuorten päivä (13.1.). Tieteellisten seurain valtuuskunnan järjestämän tapahtuman ohjelma striimataan myös suorana verkkoon.

Ruuhkaa Marsissa

Vuonna 2021 kaikkiaan kolmen eri maan tieteelliset instrumentit pääsevät tutkimaan punaista planeettaa. Marsia kohti matkaavat parhaillaan Kiinan, Yhdysvaltojen sekä Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien (UAE) luotaimet. Helmikuussa perille ehättävät Kiinan kiertorataluotain, laskeutuja sekä mönkijä. UAE:n laite on kiertorataluotain ja Nasan pakettiin kuuluvat mönkijä ja pieni helikopteri.

Hiukkasia kiihdytetään taas

Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa (CERN) Sveitsissä käynnistetään huoltokatkon jälkeen uudelleen suuri LHC-hiukkastörmäytin. Alkeishiukkasia päästään etsimään syyskuusta alkaen ja nyt käynnistyvä tutkimusvaihe kestää vuoteen 2024 saakka. Jos rahoitus onnistuu, sen jälkeen päästään asentamaan paikalleen LHC:n kuusinkertaisesti tehokkaampaa seuraajaa.

Hubblen seuraaja radalleen

Nasan, ESA:n ja Kanadan avaruusjärjestö CAS:n yhteishanke, James Webb -avaruusteleskooppi, laukaistaneen maata kiertävälle radalle lokakuussa. Viivästyksistä kärsinyt ja matkan varrella huikeasti kallistunut tutkimuslaite on edeltäjäänsä Hubblea kolmisen kertaa isompi. Infrapuna-alueella havaitseva James Webb pääsee tutkimaan mm. eksoplaneettojen kaasukehiä ja kykenee näkemään entistä pidemmälle maailmankaikkeuden alkuaikoihin.

Glasgow'n ilmastokokouksessa marraskuussa päivitetään Pariisissa annetut lupaukset./All Over Press

Glasgow jatkaa Pariisin työtä

YK:n ilmastokokous pidetään marraskuussa Skotlannin Glasgow’ssa. Maailman maiden on silloin määrä päivittää tavoitteitaan kasvihuonekaasujen suitsimiseksi ja maapallon lämpenemisen rajoittamiseksi. Viimeksi näitä asioita puitiin tässä mittakaavassa Pariisissa vuonna 2015. Yhdysvaltain tuleva presidentti Joe Biden on luvannut tuoda maansa uudelleen Pariisin ympäristösopimuksen piiriin.

Kantasolututkimus puhuttaa

Kansainvälisen kantasolututkimusjärjestö ISSCR:n odotetaan alkaneen vuoden aikana julkaisevan uudet suuntaviivansa. Tarkemmin pohdittavaksi tulee mm. kantasolututkimus ihmisalkioilla. Nykyisten eettisten sääntöjen mukaan yli 14 päivän ikäisillä varhaisalkioilla ei tutkimusta saa tehdä. Tutkijoiden perustaman ISSCR:n suositukset eivät kuitenkaan sido valtioita.

Lähteet: Nature, Nasa, ESA, WHO

Millaisia saavutuksia odotat tieteeltä tänä vuonna? Voit keskustella aiheesta 5.1. klo 23:een asti.

Lue myös:

Ei niin pahaa ettei hyvääkin: Vuosi 2020 toi norsujen vauvabuumin sekä iloisia tiedeuutisia ihmekanasta Kuun veteen – myös muumio puhui

Vanha kirjoituskone, tuumi meriarkeologi nähdessään möykyn merenpohjassa – löytö osoittautui natsien kuuluisaksi salaviestikoneeksi

sön, 03/01/2021 - 20:01

Schleswig-Holsteinin osavaltion arkeologisen museon laboratoriossa Saksassa makaa vesiastiassa ruostunut laite, jonka pinnasta erottuu kirjainnäppäimiä ja rattaita.

– Vaikka olemme löytäneet 20 vuoden varrella kaikenlaista outoa, enpä olisi uskonut, että törmäämme legendaariseen Enigmaan, kommentoi meriarkeologi Florian Huber Submaris-sukellustutkimusyhtiöistä.

Luontojärjestö WWF:n pestaama Submaris oli luotaamassa Itämerestä niin sanottuja haamuverkkoja eli ihmisten hukkaamia tai hylkäämiä verkkoja, jotka ovat kuolemanloukkuja kaloille ja muille merieläimille.

Geltinginlahden pohjassa lojunut laite näytti Huberista ensi silmäyksellä vanhan ajan kirjoituskoneelta mutta osoittui natsi-Saksan salasanomalaitteeksi Enigmaksi. Äyriäiset olivat ehtineet pitää sitä kotinaan yli seitsemän vuosikymmentä.

Meriveden koetteleman Enigman kylpy tislatussa vedessä kestää vuoden, mutta laite pääsee välillä käväisemään pinnalla röntgenkuvauksia ja dokumentointia varten, kerrotaan Schleswig-Holsteinin osavaltion arkeologisesta virastosta.

Tutkijat pyrkivät myös selvittämään, milloin laite valmistettiin ja millaisesta aluksesta se päätyi mereen.

Kun kunnostus on valmis, harvinainen esine pannaan näytteille museoon. Vaikka Enigmoja tehtiin aikoinaan kymmeniätuhansia, edes yksi sadasta ei ole säästynyt tähän päivään.

Sukellusveneestä vai sotalaivasta?

Natsi-Saksan sotavoimat koodasivat Enigmoilla yhteydenpitoaan miljooniksi viesteiksi, jotka lähetettiin morsettamalla. Laitteita päätyi myös liittoutuneille, jotka pyrkivät kaikin keinoin murtamaan Saksan sotasalaisuuksia.

Loppukeväällä 1945 Saksan oli pakko todeta sota hävityksi. Pohjan- ja Itämereen upotettiin pikapikaa yli 200 sukellusvenettä, jotta ne eivät joutuisi vihollisen käsiin. Hävityskäsky koski myös Enigmoja, missä ne olivatkaan.

Noin 50 sukellusvenettä upotettiin Geltinginlahteen lähelle Tanskan rajaa. Huber arvelee, että hänen löytämänsä Enigma oli ollut yhdessä niistä.

Saksan meriliiton historioitsija Jann Witt sen sijaan pitää todennäköisempänä, että kolmeroottorinen laite paiskattiin mereen sotalaivasta. Sukellusveneiden Enigmat olivat monimutkaisempia, neliroottorisia, hän perustelee. Viisiroottorinenkin versio Enigmasta kehitettiin.

Enigmat otettiin ensiksi käyttöön juuri laivastossa. Ne olivat etenkin sodan alussa erittäin tehokkaita sukellusveneiden sijainnin salaamisessa liittoutuneiden sota-aluksilta.

Saksan upotetut sukellusveneet nostettiin ja romutettiin 1940-luvun lopussa ja 1950-luvulla. Yksi, "Wilhelm Bauer",  kuitenkin kunnostettiin. Se on nykyisin museosatamassa Bremerhavenissa. Gabriel Rif / Alamy / AOP

Huber ei ollut ensimmäinen, joka erehtyi luulemaan Enigmaa entisaikaiseksi kirjoituskoneeksi. Hänelle erhe selvisi nopeasti, mutta kolme vuotta sitten täysin ehjä Enigma alkuperäisessä puulaatikossaan päätyi uudelle omistajalle satasella.

Ostaja oli salakoodien purkuun perehtynyt matemaatikko, joka ymmärsi laitteen arvon nähdessään sen romanialaisella kirpputorilla. Hän möi ostoksensa huutokaupassa ja rikastui yli 40 000 eurolla.

Hintaa selittää se, että tiedossa on vain kolmisensataa tähän päivään säästynyttä Enigmaa, vaikka laitteita arvioidaan valmistetun 40 000–50 000, ehkä jopa 100 000.

Enigma-sana on kreikkaa, "arvoitus". Sähkömekaanisen laitteen vuonna 1918 patentoinut saksalainen insinööri Arthur Scherbius tarkoitti sen liike-elämän viestienvaihtoon mutta kauppasi sitä jo myös keisarillisen laivaston käyttöön. Laivasto ja ulkoministeriö eivät tuolloin lämmenneet ajatukselle. Myöhemmin Enigmasta kehitettiin uusia versioita.

Enigma-viestejä päätyi myös briteille. Signaalitiedustelun päämajaksi muutetussa Bletchley Parkin kartanossa Keski-Englannissa tuhannet ihmiset keskittyivät avaamaan noita salasanomia, joiden koodia Saksa muutti joka päivä.

Enigman yksinkertaisimmallakin versiolla koodausvaihtoehtoja oli 150 triljoonaa.

Ratkaisevassa roolissa Enigman salaisuuksien nujertamisessa oli matemaatikko Alan Turingin johtama ryhmä. Turingin uraauurtavaa työtä tietotekniikassa on osaltaan kiittäminen siitäkin älykännykästä, joka sinulla todennäköisesti on juuri nyt kädessäsi.

Ensimmäiset kiitokset Enigman päihittämisestä kuuluvat kuitenkin Marian Rejewskin johtamille puolalaismatemaatikoille. Ennakoidessaan Saksan hyökkäystä he alkoivat ratkoa sieppaamiaan Enigma-viestejä jo vuosikymmen ennen toista maailmansotaa. Sen kynnyksellä tiedot annettiin Britannialle.

Historioitsijat arvioivat, että sota olisi ollut jopa vuosia pitempi, jos Enigma-viestit olisivat jääneet liittoutuneille arvoituksiksi. Etenkin Atlantilla niiden sisällön tunteminen oli ratkaisevaa.

Romanttinen radisti tuli auttaneeksi vihollista

Yhdeksi avuksi koodinmurtajille osoittautui "Heil Hitler!" -tervehdys. He päättelivät, että monissa viesteissä toistuneen samojen kirjainten parin täytyi olla aina HH.

Vahingossa auttoi myös romanttinen radisti: hän koodasi kaikkien viestiensä alkuun tyttöystävänsä nimikirjaimet, CIL.

Lisävinkkiä saatiin muun muassa sääennusteista, sillä niitäkin saksalaiset salakirjoittivat usein. Niiden toistuvat sanamuodot paljastivat selkosanat suhteellisen helposti.

Myös Enigman alkuperäinen ajatusvirhe helpotti osaltaan: laite ei koskaan koodannut kirjainta samaksi kuin oikea kirjain. Esimerkiksi HH ei koodina ollut koskaan HH.

Alan Turingin patsaan juuressa Manchesterissa on laatta, jonka tekstissä häntä muistetaan paitsi tietojenkäsittelytieteen isänä ja sota-ajan koodinmurtajana, niin myös vainon uhrina. Turing oli homoseksuaali, mistä hän sai oikeudessa tuomion 1950-luvun alussa. Tony Smith / Alamy / AOP

Enigma ja Bletchley Parkin uurastus eivät ole vain sotahistoriaa. Niistä tuli olennainen perusta tietotekniikalle. Monet koodinmurtajat veivät oppimansa asiat päässään uusiin hankkeisiin, jotka lopulta johtivat tietokoneisiin.

Paljon uranuurtajien saavutuksista on kuitenkin tietämättä eikä selvinne koskaan, sillä Enigmoja ei tuhonnut vain Saksa.

Saatujen tietojen hyödyntämistä varjellut Britannian pääministeri Winston Churchill määräsi hävittämään brittien hallussa olleet Enigmat ja kaiken, mitä Bletchley Parkissa oli pantu paperille.

Kukaan siellä työskennellyt ei saanut vuosikymmeniin edes vihjata, että oli auttanut voittamaan sodan, sillä käynnissä oli jo toinen, kylmä sota.

Yllättävää ajankuvaa kuitenkin löytyi viime vuosikymmenellä, kun Bletchley Parkin alueella restauroitiin mökkiä, jossa Turingin ryhmä oli työskennellyt. Seinien ja katon rakenteiden väliin oli tungettu tilkkeeksi asiakirjoja. Historialliasta työtä tehtiin ilmeisen vetoisissa oloissa.

Voit lukea Enigmasta lisää siihen pitkällisesti perehtyneen britti-insinöörin Mark Baldwinin sivustolta. Yhdysvaltaisen CNET-mediayhtiön YouTube-video puolestaan esittelee Enigman toimintaa, ja tästä aukeaa Bletchley Parkin verkkosivusto.

Moni harmittelee joulukilojaan, mutta maapallolla on paljon isompi paino-ongelma: ihmisten tuottamaa tavaraa on enemmän kuin luontoa

lör, 02/01/2021 - 12:30

Me ihmiset, koko sakki, painamme noin 0,01 prosenttia kaiken elollisen kokonaispainosta. Emme ole edes höyhensarjaa verrattuna bakteereihin. Niiden massa päihittää meidät yli tuhatkertaisesti, puhumattakaan kasvien – ennen muuta puiden ja pensaiden – ylivoimaisesta ykköspaikasta.

Sen sijaan tavaralla, jonka olemme tälle planeetalle tuottaneet, on nyt enemmän massaa kuin kaikella elollisella yhteensä, laskevat israelilaisen Weizman-instituutin tutkijat. Tasalukua vaa'an viisari näyttäisi, jos molempia olisi 1,1 teratonnia. Teratonni on tuhat miljardia tonnia.

Keikahdus johtuu pieneltä osin luonnon biomassan vähenemisestä mutta ennen kaikkea ihmiskunnan kiihkeästä tuotantotahdista. Syydämme planeetallemme joka päivä lisää tavaraa miltei kahdeksan miljardin ihmisen painon edestä eli jopa enemmän kuin meitä onkaan.

Kasvien biomassaa ihmiskunta tosin alkoi nakertaa jo tuhansia vuosia sitten keksiessään maanviljelyksen. Vaikka viljelykasvien biomassa on kasvanut, peltojen raivaaminen on syönyt luonnon biomassaa monin verroin.

Laskennallisesti jokaista ihmistä kohden kertyy joka viikko enemmän kuin hänen ruumiinpainonsa verran tavaraa. Sitä lisää ennen muuta rakennusten betoni.

Seuraavina listassa ovat teräs, tiilet ja ympäristön rakentamisen täyteaineet sekä asvaltti, luettelee tutkimus, joka on luettavissa Nature-lehdestä. Listalle on noussut nopeasti myös muovi. Sen massa on jo nyt kaksinkertainen kaikkien eläinten massaan verrattuna.

antroposeeninen massa = ihmisten tekemien esineiden massa; biomassa = kaiken elollisen yhteismassa

1900-luvun alussa ihmiskunnan tuotokset vastasivat vain kolmea prosenttia biomassasta. Sen jälkeen antroposeenisen massan kasvu on ollut huimaa, etenkin 1950-luvulta alkaen, jolloin talonrakennuksessa siirryttiin tiilistä betoniin ja asvaltti yleistyi tienrakennuksessa.

Ihmisten määrä on nelinkertaistunut runsaassa vuosisadassa, mutta se ei selitä antroposeenisen massan jyrkkää kasvukäyrää. Se ei myöskään ole tasaantumassa. Tutkimuksessa lasketaan, että jo vajaan 20 vuoden päästä tavaroiden massa on tuplaantunut nykyisestä.

Vain maailmantalouden suurimmat ongelmat näkyvät kasvun taittumisena, etenkin 1930-luvun lama ja 1970-luvun öljykriisi.

Neljä viideosaa biomassasta on kasveja

Tutkimusta varten yhdistettiin aiemmat arviot biomassasta satelliittikuviin, joista selvisi, miten maapallon kasvillisuus on muuttunut.

Vastakkaiseen vaakakuppiin pantiin kolme vuotta sitten tehty itävaltalainen tutkimus siitä, miten paljon tavaroita ihmiskunta tuotti vuosittain 1900-luvun alusta vuoteen 2015.

Vertailun perusteella tutkijat tulivat siihen tulokseen, että elolliset jäivät kakkosiksi viime vuonna. Aivan tarkkaa se ei ole, vaan kuuden vuoden aikahaarukassa.

Luvut ovat kuivapainoa, eli veden vaikutus on poistettu. Kasveilla, joita biomassasta on 80 prosenttia, kuivapaino on keskimäärin neljäsosa märkäpainosta.

Verkkosivu, jolla tutkijat selventävät nykytilannetta grafiikalla, vertailee biomassan määrää muun muassa New Yorkiin. Sen rakennusten, katujen, autojen ja muu ihmisten tekemä massa on samansuuruinen kuin maailman vesien kaikkien kalojen yhteensä.

Eiffelin tornin massa vastaa kymmentätuhatta sarvikuonoa. Arina Lebedeva / AOP

Tutkimus osoittaa, miten järkyttävän suureksi ihmiskunnan jalanjälki on kasvanut verrattuna kengänkokoomme, sanoo ympäristötieteiden professori Ron Milo.

– Tulostemme viesti sekä päättäjille että kaikille muille on, että ihmiskunnalla on valtava merkitys siinä, miten Maan kasvot ovat muuttumassa. Suuri rooli vaatii ottamaan myös vastuuta, Milo sanoo.

Hänen mukaansa tulokset ovat vahva lisänäyttö sille, että elämme uutta geologista aikakautta, antroposeenia. Muinaislreikan sana ἄνθρωπος, anthropo, tarkoittaa ihmistä.

Geologisten aikakausien aikarajaa vetävät maapallon kivikuoren kerrosten muutokset. Virallisesti elämme edelleen holoseenikautta, joka alkoi ilmaston lämpenemisestä 11 700 vuotta sitten jääkauden jälkeen.

Yhä useampi tutkija on 2000-luvulla alkanut olla sitä mieltä, että ihmiskunta on jo muokannut maapalloa niin ratkaisevasti, että holoseenista on siirrytty antroposeeniin.

Asia on silti yhä kiistelty, etenkin uuden kauden alun ajoittaminen, mitä monet pitävät tieteellisyyden kannalta ratkaisevan tärkeänä.

Rajaksi on ehdotettu yhtäältä 1800-luvun teollista vallankumousta, toisaalta 1950-lukua ydinkokeineen. Joillekin viimeistään muovisaasteen määrän räjähtäminen on selvä merkki antroposeenistä.

Ydinräjähdys Tyynellämerellä vuonna 1967. Ydinaseiden testaaminen on yksi 16 asiasta, joita viime syksynä ilmestynyt kaikkien aikojen laajin kansainvälinen tutkimus puntaroi antroposeenin alkupisteenä. Muita ovat muun muassa energiankäytön raju lisääntyminen, ilmansaasteet ja väkiluvun moninkertaistuminen lyhyessä ajassa. Classic Stock / Alamy / AOP

Monitieteellisen antroposeenityöryhmän AWG:n tutkimus on luettavissa Nature Communications Earth and Enviroment -lehden viime lokakuun numerosta.

Yhdysvaltalainen ympäristötoimittaja Andrew Revkin, joka ehdotti jo 1990-luvun alussa ihmisten vaikutukselle miltei antroposeenin kaltaista termiä, antroseeniä, pitää tärkeimpänä, että asiaa pidetään esillä.

– Kaksi miljardia vuotta sitten syanobakteerit alkoivat vapauttaa ilmakehään happea ja mullistivat Maan elämän perusteellisesti. Ne eivät tienneet sitä. Olemme planeettamme ensimmäinen laji, joka näkee tekojensa seuraukset, Revkin summasi vastuun Smithsonian Magazine -lehdessä jo viime vuosikymmenellä.

Onko uusi koronavariantti nuorten virus, miten tutkittavat näytteet valitaan ja tuleeko muunnoksia vielä lisää? Virologian apulaisprofessori vastaa 12 kysymykseen

fre, 01/01/2021 - 08:20

Uusia koronavirusmuunnoksia seulotaan positiivisten näytteiden seasta Helsingin yliopiston virologian laitoksella ja Suomen molekyylilääketieteen instituutissa.

Tähän mennessä Suomessa on todennettu varmasti kolme virusmuunnoksen aiheuttamaa tartuntaa, joista kaksi on niin sanottua Britannian ja yksi Etelä-Afrikan linjaa.

Ylen kysymyksiin koronavarianteista ja niiden tutkimuksesta vastaa apulaisprofessori Tarja Sironen.

Koronavirusmuunnoksen tutkimus

Mitä vaiheita koronaviruksen varianttien tutkimiseen kuuluu?

"Virologian laboratorioon poimitaan positiivisia PCR-näytteitä. Laboratoriossa viruksen genomia monistetaan, ja sitten se luetaan sekvensointilaitteella.

Luettua genomia verrataan kansainvälisiin tietokantoihin, ja siten tunnistetaan, mikä variantti on kyseessä. Lopuksi sekvenssit julkaistaan kansainvälisiin tietokantoihin, ja tulokset toimitetaan Huslabiin ja THL:ään."

Miten tutkittavat näytteet valikoidaan?

"Tällä hetkellä keskitytään matkustajiin ja erityisesti riskimaista tuleviin. Jos matkustajat ovat Suomessa altistaneet muita, näitä henkilöitä seurataan erityisen tiiviisti. Haluamme samaan aikaan seurata Suomen viruskantoja ylipäänsä, ja tutkimmekin tietyn otoksen kaikista positiivisista näytteistä."

Mitä merkitystä koronan varianttien tutkimuksella on?

"Uuden variantin epäillään leviävän nopeammin. Jos meillä esiintyy herkemmin leviävää virusta, myös rajoitustoimien on oltava tiukemmat.

Pidemmällä aikavälillä tutkimus on tärkeää, jotta voimme seurata, tuleeko variantteja, joihin rokotteet eivät tehoa. Sen lisäksi jonakin päivänä, kun meillä on koronalääkkeitä, meidän täytyy seurata, muuttuuko virus vastustuskykyiseksi näille lääkkeille.

Seuraamme myös tapahtuuko kaikkein ikävin skenaario eli se, että virus alkaisi aiheuttaa vakavampaa tautia."

Onko virusmuunnosten tutkimukselle riittävät resurssit?

"On selvää, että laajaa seurantatutkimusta ei voida tehdä yliopiston tutkimustoimintana pitkään. Suurempi seuranta siirretäänkin viranomaistoiminnaksi siinä laajuudessa kuin se katsotaan tarpeelliseksi."

Muuntunut virus ja sen käyttäytyminen

Miten muuntunut virus käyttäytyy?

"Koronaviruksesta on jo olemassa suuri joukko erilaisia, toisistaan hieman eroavia variantteja. Jos puhutaan erityisesti tästä Britanniasta tulleesta variantista, siinä on useampia muutoksia pintaproteiinissa, ja oletus on, että nimenomaan tarttumisprosessi on muuttunut. Britanniassa muuntunut virus näyttää leviävän tehokkaammin kuin aikaisemmat variantit. Niin kauan kuin meillä ei ole tarkempia tutkimustuloksia laboratorioista, emme kuitenkaan tiedä täsmälleen, mikä viruksen ominaisuus on muuttunut."

Löytyykö Suomesta lisää koronavarianttitapauksia?

"Kyllä me varmasti niitä löydämme. Jos ei muuten, niin sitten matkailijoiden mukana tulleita."

Tuleeko variantteja lisää?

"Kaikki virukset muuntuvat. Tämä ei ole suinkaan koronaviruksen ensimmäinen variantti. On aivan selvää, että virus on jäänyt kiertämään ihmisiin, ja ajan kanssa se tuottaa uusia variantteja."

Voiko uudelle variantille kehittää täsmätestin?

"Tähän on mahdollista kehittää oma testinsä. Tällä hetkellä siihen ei ole syytä, koska sekvensointi toimii tehokkaasti. Sen lisäksi on syytä muistaa, että virus muuntuu koko ajan. Laboratoriossa tutkimme viruksen koko perimäaineksen ja havaitsemme myös, jos uusia mutaatioita ilmenee."

Leviääkö variantti tehokkaammin nuorten keskuudessa?

"On varmasti monta syytä siihen, miksi tämä variantti leviää tehokkaasti. En usko, että se on mitenkään nuorten virus. Korona on aiemminkin levinnyt ensin nuorten keskuudessa ja sitten vanhemmassa väestössä. Kysymys on ennen kaikkea ihmisten käyttäytymisestä ja siitä, kuinka tarkkoja he ovat varotoimissa."

Muunnoksen vaikutukset jäljitykseen, testaamiseen ja rokottamiseen

Onko varianttien tutkimuksesta hyötyä koronatartuntojen jäljittämisessä?

"Jos ei tiedetä, mistä tartunta on peräisin, viruksen genomeja ja sekvenssejä voidaan käyttää jäljityksessä aputyökaluna. Jos yhden tartuntaryppään näytteiden genomit ovat samanlaisia, on todennäköistä, että ne tulevat samasta lähteestä. Sitten voidaan tutkia, onko samanlaista virusta esiintynyt muualla. Se voi auttaa pääsemään kiinni tartuntaketjuun."

Onko viruksen muuntumisella merkitystä testaamisen ja rokottamisen ja kannalta?

"Tällä hetkellä Suomessa käytössä olevat PCR-testit tunnistavat myös muuntuneet virukset, ja näyttää siltä, että testausta voidaan jatkaa entiseen tapaan.

Voi olla, että samaan tapaan kuin influenssan kanssa, aika ajoin koronarokotetta on syytä päivittää vastaamaan kulloinkin kiertäviä viruskantoja. Emme muutenkaan vielä tiedä, kuinka pitkän suojan rokote antaa, ja kuinka usein se pitää uusia."

Onko virusmäärä mutaatiota kantavilla korkeampi?

"Suoraviivaisin selitys tartuttavuudelle on, että viruksen variantti lisääntyy potilaassa tehokkaammin. Silloin virusta tuottuu suurempia määriä hengityselimistöön ja aerosoleihin, ja sitä myötä virusmäärä ja tartuntariski on suurempi."

Lue myös:

Asiantuntija Ylen erikoislähetyksessä: Viruksen muuntumisnopeus yllätti – THL: Uusi virusmuoto ei leviä Suomessa ainakaan toistaiseksi

Etsimme vastaukset 5 kysymykseen koronaviruksen muunnoksista: Rokotuksilta ei mene teho, mutta rokotteen perimäpätkä voi mennä vielä vaihtoon

Uusi, nopeasti leviävä koronavirusmutaatio löytyi nyt myös Suomesta – johtajaylilääkäri: "Mitä ärhäkämmin tarttuva virus, sitä enemmän tulee vakavia tapauksia"

Tarttuvampi, mutta ei välttämättä vaarallisempi, sairastuneissa paljon nuoria – Tämä uudesta virusmuunnoksesta tiedetään

Ei niin pahaa ettei hyvääkin: Vuosi 2020 toi norsujen vauvabuumin sekä iloisia tiedeuutisia ihmekanasta Kuun veteen – myös muumio puhui

tors, 31/12/2020 - 16:02

Vuosi 2020 alkoi Australian massiivisilla maastopaloilla ja se päättyy yli 1,5 miljoonan ihmisen kuoltua pandemiassa. Tämä annus horribilis, kauhea vuosi, on kuitenkin tuonut myös edistystä ja monia hyviä uutisia tieteen maailmasta.

Koronavirusrokote

Vuosi 2020 jää muistiin ennen kaikkea valtavana ponnisteluna koronavirusrokotteen kehittämiseksi. Tuhansien tutkijoiden ansiosta useampikin rokote saatiin aikaiseksi ennätyksellisessä aikataulussa.

Lisäksi maailmassa nähtiin ensimmäistä kertaa mRNA-tekniikkaan perustuva rokote. Se avaa mahdollisuuden paitsi uusien tautien nujertamiseen tekniikalla, myös nopeamman rokotekehityksen tulevaisuuden pandemioissa.

Koronaviruspandemian ei nimittäin uskota jäävän viimeiseksi ihmiskunnan laajaksi pandemiaksi. Seuraavalla kerralla saatamme kuitenkin olla valmiimpia.'

Villi polio kitkettiin Afrikasta

Koronavirusrokote ei kuitenkaan ollut vuoden ainoa menestystarina tautien nujertamisen saralla.

Elokuussa WHO kertoi, että villi polio on saatu kokonaan kitkettyä Afrikasta. Viimeisin poliotapaus todettiin mantereella Nigeriassa vuonna 2016.

Alakoululainen saa poliorokotteen Moglaan koulussa Pretoriassa, Etelä-Afrikassa. Olivier Asselin / AOP

Kyseessä on isorokon jälkeen toinen tauti, joka on saatu nujerrettua mantereelta rokotteiden myötä. Vielä vuonna 1996 polio halvaannutti noin 75 000 afrikkalaislasta.

Nämäkin sairaudet vähenivät 2020
  • Hepatiitti B: Heinäkuussa Maailman terveysjärjestö WHO sanoi, että hepatiitti B -tapaukset ovat rokotusten ansiosta pudonneet alle yhden prosentin alle viisivuotiailla lapsilla.
  • Malaria: Marraskuussa WHO paljasti, että malariakuolemat ovat vähentyneet kaikkien aikojen matalimmalle tasolle. Kahden vuosikymmenen aikana malariaan kuolleiden määrä on pudonnut lähes 60 prosentilla
  • Tuberkuloosi: Tuberkuloosiraportti kertoi, että tautiin kuolleiden määrä on pudonnut 14 prosentilla sitten 2015. Vuodesta 2000 saakka hoidot ovat estäneet yli 60 miljoonaa tuberkuloosikuolemaa.
  • Hi-virus: Uusien tartuntojen määrä on pudonnut maailmanlaajuisesti 23 prosentilla vuosikymmenessä, sanoi UNAids. Myös antiretroviraalisen lääkehoidon pariin päässeiden määrä on yli kolminkertaistunut sitten 2010.

Hiv-tutkimuksessa edistymistä

Vuoden aikana nähtiin myös useita läpimurtoja hiv-tartuntojen torjunnassa. Erityisen lupaavina pidetään Cabotegravir-lääkkeen kolmosfaasin kokeita, joiden perusteella se estää tehokkaasti tartuntoja vain kuudella ruiskeella vuodessa.

Tähän mennessä hivin estolääkitys on ollut päivittäin otettavien pillereiden varassa.

Denguekuumeeseen keino

Yogyakartassa Indonesiassa denguekuumetapaukset vähenivät 77 prosentilla sen jälkeen kun tutkijat päästivät geenimuunneltuja hyttysiä vapauteen. Denguekuumetta levittää Aedes aegypti -keltakuumehyttynen, joka levittää myös zikavirusta ja useita muita sairauksia.

Luonnossa Wolbachia pipientis -bakteeria kantavat hyttyset eivät levitä virustauteja. Tutkijat loivat bakteeria kantavan hyttyspopulaation. Hyttyset päästettiin vapauteen eri puolilla Yogyakartaa.

Sairaustapausten dramaattinen väheneminen yllätti tutkijatkin, ja nyt selvitetään, voiko vastaavaa tehdä muilla epidemia-alueilla. Denguekuumeeseen ei ole toistaiseksi rokotetta tai parantavaa lääkettä.

Geenimuunneltuja hyttysiä on päätetty laskea ilmaan miljoonittain myös Floridassa.

Ripulirokote etenee

Toimivista rokotteista voidaan lisäksi nostaa esiin suomalaistutkimus, jossa sadat vapaaehtoiset suomalaiset matkustivat Länsi-Afrikkaan ripulitutkimuksia varten.

Tänä vuonna julkaistuista tuloksista ilmeni, että rokote antoi 56-prosenttisen suojan kaikkein vaikeimpia ripulitauteja vastaan. Tavoitteena on toimiva rokote suojaamaan ETEC-ripulikolibakteerilta, joka on kehitysmaissa erittäin tavallinen pikkulasten ja matkailijoiden ripulin aiheuttaja.

Ripuli on monen ikävä muisto ulkomaanmatkalta. KuvituskuvaRex Features / AOP

Edistystä syövän hoidossa

Myös syöpätutkimuksessa on nähty iloisia hetkiä. Tämän vuoden alkupuolella Michiganin yliopiston tutkimusryhmä löysi syöpäkasvaimia tukahduttavan entsyymin aktivoivan yhdisteen.

Ihmiskehon PP2A-entsyymi pysäyttää kasvaimen kasvun hajottamalla proteiineja, joita syöpä käyttää solujen kopiointiin. Entsyymin aktiivisuutta voidaan lisätä tietyillä yhdisteillä, jotka auttavat sitä tappamaan syöpäsoluja. Aiemmin yhdisteiden ja entsyymin vuorovaikutusta kasvaimiin ei ole tiedetty.

Heinäkuussa Australiasta raportoitiin lupaavia uutisia syöpärokotteesta. Queenslandin yliopiston ja Translational Research Instituten yhteistutkimus tähtää verisyöpien sekä muiden muassa pahalaatuisten rinta-, keuhko-, munasarja- ja haimasyöpien vastaiseen rokotteeseen.

Australiasta saatiin lupaavia tuloksia myös syyskuussa, kun tutkimustulokset paljastivat, että tarhamehiläisten myrkky tuhosi laboratoriossa tehokkaasti vaikeatkin rintasyövän alatyypit, muiden muassa niin kutsuttuja kolmoisnegatiivisia ja HER2-positiivisia syöpätyyppejä.

Tarhamehiläisen myrkky näyttää purevan ainakin laboratorio-oloissa varsin hyvin vaikeisiinkin rintasyöpätyyppeihin. Nick Upton / Alamy / AOP

Ja vielä mehiläisistä

Alkuvuonna kerroimme, kuinka mehiläisten tanssin kielen uusissa tutkimuksissa löytyi erilaisia murteita. Mehiläiset kertovat pesäkumppaneilleen tanssien, mistä ilmansuunnasta ja kuinka kaukaa ne ovat löytäneet antoisan ruoka-apajan.

Toisessa tutkimuksessa löydettiin tarhamehiläisen lempimaku, tai ainakin yksi niistä: mansikankukka.

Muinaisuus laajenee

Alkuvuodesta tiedemaailmaa ihastutti "ihmekana" eli kaikkien aikojen varhaisimman linnun fossiili, tieteelliseltä nimeltään Asteriornis maastrichtensis.

Nykyisen Belgian alueelta löytynyt ihmekana on erityisen merkityksellinen löytö: se todistaa evoluutiosta, joka johti dinosauruksista lintuihin. Lokin kokoinen, höyhenpukuinen ihmekana selviytyi myös dinosaurusten joukkotuhosta.

Palentologi Daniel Field esittelee kopiota ainutlaatuisesta löydöstä, Asteriornis maastrichtensis -linnun kallosta. Cambridgen yliopisto

Viikinkien tukka tummui

Ihmismenneisyydestä puolestaan on paljastunut asioita, jotka pistävät monia aiempia käsityksiä ihan uusiksi. Sellainen voi olla esimerkiksi mielikuva viikingeistä vaaleina skandinaaveina.

Todellisuus oli kuitenkin paljon monimutkaisempi, kertoi Nature-lehdessä julkaistu laaja kansainvälinen geenitutkimus. Se osoitti, ettei viikinki-identiteetti vaatinut skandinaavisia sukujuuria. Tutkimuksessa viikinkien tukka tummeni ja kotikonnut laajenivat.

Käsitykset muinaisista naisista

Tänä vuonna useat hautalöydöt valottivat myös ennakkokäsityksiä sukupuolien roolista menneisyydessä. Kesällä kuultiin, kuinka sukupuoli ei ole vastannut hautaesineistä muodostettua ennakkokäsitystä: Skyyttiurho olikin tyttösoturi – nykytutkimusten tulokset piirtävät uutta kuvaa legendaarisen ratsastajakansan naisista.

Syksyllä siirryttiin skyyttien mailta Itä-Siperiasta intiaanien pariin Etelä-Amerikan Andeille, jossa suurriistan metsästäminen oli myös naisten työtä noin 9 000 vuotta sitten.

Muumio puhui

Egyptissä taas tehtiin vuoden lopulla yksi merkittävimmistä arkeologisista löydöistä pitkään aikaan. Sakkaran alueelta Kairon eteläpuolelta löytyi yli sadan sinetöidyn sarkofagin muumiohaudat Ptolemaiosten valtakaudelta eli reilun 2 000 vuoden takaa.

Muumioista puheen ollen: tänä vuonna on kuultu myös muumion puhetta. Todellinen muumion paluu tapahtui 3D-tulostimen avulla, jolla brittitutkijat loivat muumio Nesyamunin äänihuulten mallin.

Kolmen tuhannen vuoden takainen Amunin pappi päästi lampaan määkymistä muistuttavan äänteen. Äänen kuulet BBC:n uutisessa tämän linkin kautta.

Tutkijat uskaltautuivat asiaan, sillä pappi oli itse sarkofagissaan ilmaissut halunsa äänensä kuulumiseksi myös tuonpuoleisessa.

Eläinten babyboom

Lihan iloja puolestaan on nautittu Keniassa, nimittäin norsujen parissa. Amboselin kansallispuisto kertoi marraskuussa, että heidän norsujensa parissa on ollut varsinaiset synnytystalkoot.

Tämän vuoden aikana kansallispuistossa syntyi yli 200 norsuvauvaa. Se on ennätysmäärä.

Keniasta kerrottiin elokuussa myös, että maan norsupopulaatio on yli kaksinkertaistunut yli 34 000 yksilöön sitten 1989. Myös norsujen salametsästys väheni reilusti tänä vuonna: vain seitsemän kaadettiin salaa, kun viime vuonna salakaatoja oli 34 ja 80 vuonna 2018.

Lisäksi leijonien määrä on lisääntynyt Keniassa neljänneksellä sitten vuoden 2010.

Ugandan gorillavauvat

Synnytystalkoisiin osallistuivat tänä vuonna myös Ugandan vuorigorillat.

Luonnonsuojelijat kertoivat syyskuussa, että siihen mennessä Bwindin luonnonpuistossa oli syntynyt seitsemän gorillavauvaa, mikä oli yli kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna.

Vuorigorillanaaras imettää vauvaansa Bwindin kansallispuistossa Ugandassa syyskuussa. Kansallispuistossa syntyi tänä vuonna ennätysmäärä gorillavauvoja. Chine Nouvelle / SIPA / AOP

Pandojen parittelurauha

Hongkongissa puolestaan isopandat parittelivat (linkissä pandaseksivideo) ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen, kun paikallinen eläintarha sulki ovensa vierailijoilta koronavirusepidemian vuoksi.

Tämä lemmenleikki ei kuitenkaan johtanut pandavauvoihin.

Eläimiä pelastui sukupuutolta

Lintu- ja nisäkäslajeja on onnistuttu pelastamaan myös luonnonsuojelun avulla. Syyskuussa brittitutkijat sekä luonnonsuojelujärjestö BirdLife International sanoivat, että ainakin 48 lajia on pelastettu sukupuutolta sitten 1993.

Viisitoista lajia on kuollut sukupuuttoon tänä aikana, mutta tahti olisi ollut vielä kovempaa ilman luonnonsuojelutoimia, tutkijat huomauttivat.

Eläimiä on myös palautettu onnistuneesti luontoon tänäkin vuonna. Englannissa palautettiin majavia takaisin luontoon 400 vuotta sen jälkeen, kun ne olivat kuolleet alueella sukupuuttoon.

Skotlannista Exmoorin alueelle siirretyt majavat intoutuivat kesällä jo rakentamaan ensimmäisen – joskin vaatimattoman – patonsa, kertoi BBC.

Iranilaistarantella ja muita uusia lajeja

Eläinuutiset eivät suinkaan loppuneet tähän. Maailmasta on nimittäin löytynyt tämän vuoden aikana kosolti aivan uusia eläinlajeja.

Tämä komea iranilainen Ischnocolus vanandelae -tarantella on nyt tullut maailman tietoisuuteen väitöskirjaa Turun yliopistossa valmistelevan Alireza Zamanin avulla.

Ischnocolus vanandelae -tarantella kuvaattiin tieteelle uutena vuoden 2020 aikana. Se on ensimmäinen Iranista löytynyt lintuhämähäkki. Upean lajin löytyminen oli Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön jatko-opiskelija Alireza Zamanin haave jo lukiolaisesta lähtien. Alireza Zamani

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat ovat kuvanneet tieteelle tämän vuoden aikana peräti noin 70 aiemmin tuntematonta eläinlajia esimerkiksi Amazoniasta, Euroopasta, Lähi-idästä, Tyynenmeren saarilta ja Venäjältä.

Monet löydöistä ovat ylittäneet myös kansainvälisen uutiskynnyksen. Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö on noussut tänä vuonna maailmassa eniten eläinlajilöytöjä tekevien tutkimuslaitosten joukkoon.

Maailman pisin eläin

Eläinlajeja on löydetty muuallakin. Huhtikuussa Australian länsirannikon syvänmerenkanjoniin tehdyllä robottisukellusvenetutkimusmatkalla löydettiin 30 aivan uutta eläinlajia.

Samalla reissulla löytyi myös jotain vieläkin hämmästyttävämpää: kenties pisin maailmassa koskaan mitattu eläin. Polyyppieläinten sukuun kuuluvalla siphonophore-eläimellä oli mittaa peräti 46 metriä. Tutkijat kuvasivat valoa hohtavaa eläintä "spiraalimaiseksi ufoksi".

Katso video petoeläimestä tästä.

Lokakuussa sama tutkimusryhmä löysi Australian Suurelta valliriutalta uuden koralliriutan, joka oli korkeampi kuin Empire State Building -pilvenpiirtäjä.

Laiskuusennätys

Tänä vuonna on paljastunut myös eläinkunnan kenties laiskin eläin. Se on salamantereihin kuuluva olmi.

Ennätykseen ylsi yksilö, joka pysytteli samalla kivellä Vruljak 1 -nimellä tunnetussa luolassa Hertzegovinassa yli seitsemän vuotta – tarkkaan ottaen 2 569 päivää.

Olmeilla ei ole kiire minnekään, kun ruokakin ajelehtii yleensä suuhun. Mikäs siinä on kivellä köllötellessä, kun eloakin kertyy keskimäärin sata vuotta.

Sokea olmi asuu luolissa. Tämä yksilö kuvattiin Baredinen kalkkikiviluolassa Porečissa Kroatiassa. Alamy / AOP

Mököttävä nuoriso

Tänä vuonna kerroimme myös, kuinka kissan kanssa voi pelata silmäpeliä ja kuinka nuoret naudatkin mököttävät kuin teini-ikäiset konsanaan.

Teineistä puheen ollen, suomalainen väitöskirja todisti tänä vuonna, kuinka digipelaaminen ei ole ongelma valtaosalle pelaajista. Mikko Meriläisen väitöskirja keskittyi 13–30-vuotiaiden suomalaisten pelaamiseen.

Yleisesti tarkasteltuna pelaaminen ei ole riski nuorille, vaikka yksilötasolla voi esiintyä huomattaviakin haittoja.

Kulinaristi-tintit

Tämän vuoden kiinnostaviin eläinten käyttäytymistieteellisiin tutkimustuloksiin lukeutuivat nirsot tintit. Tali- ja sinitiaiset oppivat olemaan syömättä pahanmakuisia ruokia nähtyään videolta, miten jotkin haukkapalat inhottavat toisia tinttejä, osoitti Cambridgen yliopiston tutkimus.

Tutkimuksen linnut oli pyydystetty Suomen luonnosta, ja kokeet tehtiin Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden tutkimusasemalla Konnevedellä.

Kokeeseen osallistunut talitiainen seurasi kiinnostuneena videota toisen linnun ruokailusta. Liisa Hämäläinen / Cambridgen yliopisto Onko avaruudessa elämää?

Tiedemaailman kenties suurin Graalin malja olisi elämän löytyminen avaruudesta. Syyskuussa näytti jo kovin lupaavalta, kun lähiplaneettaamme Venusta peittävistä pilvistä löydettiin fosfiinia.

Fosfiinin olemassaolo voidaan selittää ainoastaan pilvissä olevalla yksinkertaisella elämällä, sanoivat yhdysvaltalaiset MIT-yliopiston tutkijat. Fosfiinin esiintyminen yllätti tutkijat.

Marraskuussa ilmestyi kuitenkin uudelleenarviointi, jossa fosfiinin määrä arveltiin alun perin ilmoitettua paljon vähäisemmäksi. Joidenkin tutkijoiden mukaan planeetalla ei olisi fosfiinia lainkaan. Toistaiseksi varmuutta ei voida sanoa puoleen eikä toiseen, ennen kuin tuloksia saadaan lisää.

Kuusta kuului kummia

Sen sijaan varmana voidaan pitää sitä, että tämän vuoden saavutuksiin kuuluu rutikuivaksi luullun Kuun osoittautuminen märemmäksi.

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa löysi vettä Kuusta alueelta, jonne paistaa Aurinko. Aiemmin on oletettu, että Kuussa on vettä vain pimeydessä, jonne auringonvalo ei koskaan yllä. Uuden havainnon perusteella vettä voi olla eri puolilla Kuun pintaa.

Nasa kaavailee lennättävänsä ihmisiä Kuuhun vuonna 2024, perustavansa sinne asutusta ja käyttävänsä sitä myös sillanpääasemana matkalla Marsiin. Vesi on rakaisevan tärkeä tekijä noissa hankkeissa.

Artemis-ohjelman puitteissa Kuuhun on matkalla ensi kertaa myös naisia.

Kate Rubins on yksi Artemis-ohjelmaan nimetyistä astronauteista. Rubins soitti vanhemmilleen laskeuduttuaan Kazakstaniin 30. lokakuuta 2016 lennolta kansainväliselle avaruusasemalle ISS:lle. Hän on parhaillaan jälleen avaruusasemalla.Dmitry Lovetsky / Pool / EPA

Kiinan robottikäsi Kuussa

Kuuta on tutkittu tänä vuonna urakalla, kun Kiinasta tuli kolmas valtio, joka on onnistunut tuomaan Kuun kiviä ja muuta sen pinta-ainesta maapallolle.

Kiinan Chang'e 5 laukaistiin kohti Kuuta marraskuun 23. päivänä. Aluksen laskeutujassa ollut robottikäsi kahmaisi Kuusta mukaansa kiviä ja hienojakoista pölyä, regoliittia.

Miehittämätön operaatio oli kokonaisuudessaankin teknisesti erittäin vaativa, mutta erityisesti nousijan lähtö Kuusta ja telakoituminen kiertoradalla odottavaan luotaimeen oli monimutkainen taidonnäyte.

Materiaalin tutkimustuloksia odotetaan vielä.

Marsiin puolestaan oli tämän vuoden kesällä suorastaan tungosta. Kiina ja Arabiemiraatit hyödynsivät otollista laukaisuhetkeä ensi kertaa, Suomi puolestaan jatkoi huippututkimustaan Nasan hankkeessa.

Osiris-Rex onnistui sittenkin

Näytteitä on tänä vuonna kahminut myös Nasan Osiris-Rex-avaruusluotain, joka laskeutui asteroidi Bennulle 300 miljoonan kilometrin päähän Maasta.

Taiteilijan näkemys avaruusalus Osiris-Rexin laskeutumisesta Bennu-asteroidille.NASA / Goddard / University of Arizona

Näytteiden keruussa tapahtui ongelmia: kivi juuttui luotaimen robottikäden luukkuun, joka jäi osittain auki ja näyte oli vaarassa levitä avaruuteen. Lopulta luotain pääsi paluumatkalle ja sen odotetaan palaavan Maahan vuonna 2023.

Näytteiden toivotaan antavan lisätietoa muun muassa elämän synnystä.

Elämän synty kiinnostaa

Elämän synnystä tietoja etsi myös Japanin avaruushallinnon Jaxan Hayabusa-2-luotain. Se pudotti joulukuun alussa Maahan asteroidilta noutamansa näytteet, joilta tutkijat toivovat vastauksia kysymyksiin aurinkokuntamme synnystä.

Hayabusan kohteena oli Maan ja Marsin välissä Aurinkoa kiertävä Ryugu-asteroidi. Matka kesti kuusi vuotta.

Auringon leirinuotiot

Euroopan avaruusjärjestö ESAn luotain Solar Orbiter puolestaan suuntasi Aurinkoon. Luotaimen ensimmäiset kuvat julkistettiin heinäkuussa.

Kuvissa paljastui aiemmin tieteelle tuntematon tulileikki Auringon koronassa eli ulommassa ja äärimmäisen kuumassa kaasukehässä. Tutkijat kutsuivat niitä leikkisästi leirinuotioiksi.

ESA

Kaupallinen avaruuslento

Vuosi 2020 näki myös kaupallisten avaruuslentojen alun. SpaceX on ensimmäinen yksityinen yritys, joka on lähettänyt ihmisiä Maan kiertoradalle.

Toukokuinen lento oli myös ensimmäinen Yhdysvaltain maaperältä ihmisiä avaruuteen vienyt lento yhdeksään vuoteen. Marraskuussa vuorossa oli seuraava SpaceX-lento, jolloin kaupallinen alus vei astronautteja ensi kerran Kansainväliselle avaruusasemalle ISS:lle.

Shannon Walker, Victor Glover, Mike Hopkins ja Soichi Noguchi valmiina lähtöön.SpaceX Ja vielä lopuksi: alkeishiukkanen

Viimeisenä muistutettakoon vuoden yhdestä suurimmista tiedeuutisista, joka ansainnee Nobelin palkinnon, mikäli tulokset varmistetaan.

Kesäkuussa valtavaa kuhinaa tiedemaailmassa aiheutti tieto havainnosta, joka sopisi aksioni-nimiseen alkeishiukkaseen. Maailman johtavan pimeää ainetta etsivän tutkimusryhmän XENON Collaborationin havainto olisi merkittävä löydös, sillä aksionia ei ole koskaan havaittu eikä sen olemassaoloa ole siksi voitu varmistaa.

Aksioni on hypoteettinen alkeishiukkanen, ja fysiikan teorioissa siitä on puhuttu jo 1970-luvulla. Aksionia on pidetty yhtenä vaihtoehtona pimeäksi aineeksi.

Mikä näistä on jäänyt tältä vuodelta mieleesi? Muistuuko muita, mitä listasta vielä puuttuu? Voit keskustella aiheesta 2.1. kello 23 saakka.

Susi, hylje, valkohäntäkauris – kärjistyneet luontokeskustelut ovat ajan ilmiö, eikä yhteisymmärryksen löytymisestä ole takeita

tors, 31/12/2020 - 12:12

Onko Suomessa liikaa vai aivan liian vähän susia? Kannastaan epävarma voi halutessaan lukea netin keskustelupalstojen kommentteja ja valita vastausvaihtoehdon.

Facebookin metsästäjien palstoilla koiransa susille menettäneiden keskuudessa ei juuri löydy ymmärrystä Tapiolan toimintaa kohtaan. Susien suojelijat taas tyrmäävät suurpetojen tappamisen, koska susikanta ei arvioiden mukaan yllä suotuisan suojelun tasolle.

Tällä hetkellä keskustelupalstojen kuuma aihe on riistakeskuksen myöntämien sudenkaatolupien kohtalo. Haapajärvelle myönnetyn neljän suden kaatolupa asetettiin toimenpanokieltoon Luonnonsuojeluliitto Tapiolan piirijärjestön valitettua riistakeskuksen päätöksestä. Tohmajärvelle myönnetyistä luvista valitti puolestaan Tapiola Karelia.

Luonnonsuojeluliitto Tapiolan sihteeri Sari Kantinkoski sanoo, ettei riistakeskus ole huomioinut viimeaikaisissa päätöksissään riittävästi muun tyydyttävän ratkaisun käyttöä: tappamisen pitäisi olla viimeinen vaihtoehto. Kantinkosken mielestä Luonnonvarakeskuksen kanta-arviot eivät tue tappolupien myöntämistä, ja siksi liiton piirijärjestöt valittavat myönnetyistä kaatoluvista.

Samalla kun vanhat luvat ovat valituskäsittelyssä, uusia tulee putkeen. Tiistaina 29. päivä riistakeskus myönsi Tohmajärvelle uuden luvan yhden suden tappamiseen neljän laumasta pihakäyntien vuoksi. Keskus erikseen mainitsi, että muita ratkaisuita on koitettu, mutta ne eivät ole toimineet.

Susi on Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton mukaan uhanalainen laji, koska sen arvioitu populaatiokoko on alle 250 lisääntymiskykyistä yksilöä.

– Toisen osapuolen mukaan susia on 250 ja toisen mukaan huomattavasti enemmän, vaikka jälkimmäiselle ei löydy mitään näyttöä. Tietoa on enemmän kuin koskaan, mutta se ei näytä tavoittavan kaikkia, Kantinkoski pohtii.

Susikanta on kasvanut vuodesta 2017 asti. Maaliskuisen tilanteen arvioitiin olevan 216-246 sutta.Juha Laaksonen / Yle

Eduskunta käsitteli marraskuussa kansalaisaloitetta, jossa vaadittiin susien metsästyksen sallimista ja susivahinkojen estämistä. Metsästäjäliitto tuki voimakkaasti aloitetta, jonka allekirjoitti muutamassa päivässä yli 50 000 kansalaista.

Metsästäjäliitto pitää susien metsästystä edellytyksenä sille, että koiria voisi jatkossakin käyttää eri puolilla maata ilman, että ne joutuvat tekemisiin susien kanssa.

Sari Kantinkosken mukaan yhteistä susinäkemystä eri osapuolten välille tuskin on välittömässä näköpiirissä.

– Tällä hetkellä, kun konflikti on jatkunut 20 vuotta, niin ei näy selviä merkkejä, että parempaan suuntaan oltaisiin menossa.

Hylkeet ja merimetsot eivät miellytä kalastajia

Paraisten keskustasta aukeavan merenlahden rannalla biologi ja Saaristomeren kalatalouden toimintaryhmän aktivaattori Maria Saarinen katselee vielä joulukuussa yli liihottavaa merimetsoa.

Muutamassa vuosikymmenessä tuo musta lintu on levittäytynyt tuhansien yksilöiden yhdyskuntina pitkin rannikkoa.

Kuten susiin, niin myös merimetsoihin suhtaudutaan hyvin kaksijakoisesti. Lintujen ystävät ihailevat uljasta mustaa koukkunokkaista lintua, mutta moni kalastaja ja mökkiläinen ei sitä rakasta.

Merimetsot syövät kaloja pyydyksistä ja vähentävät vesialueen hyödynnettäviä kalakantoja. Mökkiläiset katselevat valkoisella ulosteella peittyviä luotoja, joista kesällä lemahtaa voimakkaasti.

Merimetsojen hätyyttäminen on ollut tarkasti säädeltyä toimintaa. Erilaiset työryhmät eivät juurikaan ole löytäneet merimetsoihin suhtautumiseen yhteistä näkemystä.

Myös Saaristomeren hyljekanta on vahvistunut vuosi vuodelta. Luonnonvarakeskus arvioi, että harmaahylkeitä on Lounais-Saaristossa lähes 15 000 yksilöä.

Maria Saarinen on vuosikymmenten ajan seurannut hylkeiden vaikutusta rannikon pienimuotoiseen kalastukseen. Hän sanoo ymmärtävänsä luonnonsuojelijoita tiettyyn rajaan asti.

– Ihmiset, jotka haluavat vain suojella, ajattelevat, että ihminen ei voi puuttua luontoon. Itse asiassa he asettavat itsensä luonnon yläpuolelle tai antavat ihmiselle tarkkailijan roolin, Saarinen miettii.

Hän itse kokee olevansa osa luontoa, kuten kalastajat, joiden kanssa hän tekee paljon töitä.

– Kalastaja on yksi saalistaja meressä, myös virkistyskalastaja, aivan kuin muutkin eläimet ovat.

Biologi Maria Saarinen näkee ihmisen osana luontoa, missä on paljon saalistajia ja saaliita. Hänen hylkeennahkatakkinsa on ystävän kirpputorilöytö.Markku Sandell / Yle

Eläinoikeusliikkeen tavoitteet eivät saa Saariselta heti ymmärrystä: äärimmilleen vietynä eläinten oikeuksia ajavat vaativat samaa kuin ihmisiltä, pitäisi noudattaa Raamatun käskyä "älä tapa".

– Luontohan perustuu tappamiseen ja saalistamiseen. Siellä ovat peto- ja saaliseläimet. Monta kertaa se tappaminen, mitä luonnossa tapahtuu, on raaempaa ja verisempää, mitä ihminen tekee. Minun mielestäni ihminen kuuluu luontoon ja myös ihminen tappaa, biologi Saarinen sanoo.

Luonnonsuojeluliitto Tapiolan Sari Kantinkosken mukaan yhdistyksen tavoitteena ei ole kategorisesti metsästyksen kieltäminen, mutta suurpetojen trofeemetsästykselle yhdistys ei löydä perusteita.

Hylkeitä ei välttämättä mielletä pedoiksi, vaikka ne elävät kalaravinnolla. Vielä viitisenkymmentä vuotta sitten Itämeren hyljekannat kituivat ympäristömyrkkyjen pilatessa eläinten lisääntymisen.

Nyt hylkeitä on taas kymmeniätuhansia. Kannanhoitosuunnitelmien mukaan niiden metsästys on sallittua tietyn kiintiön puitteissa.

Euroopan unioni kielsi vuonna 2009 hyljetuotteiden kaupan suojelujärjestöjen vaatimuksesta. Hylkeiden lihan tai nahan myyminen sallitaan vain Grönlannin inuiiteille ja muille alkuperäiskansoille. Tämän vuoksi hyljekantaa verotetaan vain vähän, suotuisan suojelun taso saavutettiin jo 2000-luvun alussa.

Itämeren hyljekannaksi arvioidaan nyt noin 40 000 yksilöä.Andy Ödman / Yle

Maria Saarisen mukaan EU-komission päätös syntyi kansalaiskyselyn pohjalta, johon vastauksia tuli 159 maasta.

– Vastauksia tuli yli 73 000, joista 39 000 tuli USA:sta. Niistä 38 000 oli identtisiä tekstiltään. Komissio piti kyselyä silti EU-kansalaisten näkemyksenä ja tästä alkoi se polku, joka johti hyljetuotteiden kauppakieltoon, Saarinen kertoo.

Taustalla oli hänen mielestään suojelujärjestöjen kampanja, jossa mahdolliset vaikutukset esimerkiksi suomalaisiin kalastajiin unohdettiin.

Ammattikalastajan kuhasaalis hylkeiden jäljiltä.Juho Smolander

Hylkeiden kalastukselle aiheuttamaa haittaa vähätellään edelleen, vaikka verkkokalastus rannikolla on vaikeutunut huomattavasti hylkeiden määrän kasvaessa.

Kuinka paljon eläimillä on oikeuksia?

Helsingin yliopiston ympäristöfilosofian dosentti Leena Vilkka oli tuomassa Suomeen keskustelua eläinten oikeuksista ja luennoi niistä aikanaan yliopistossa. Vilkka muistelee, että alkuaikoina vain kolme opiskelijaa vaivautui luennolle, myöhemmin väki ei ollut mahtua luentosaleihin.

Jo antiikin ajoilta periytyvän käsityksen mukaan ihminen on luomakunnan kruunu. Kristinuskon mukaan muita jumalan kuvia ei maailmasta löydy.

– Läpi historian on ajateltu, että ihminen on ainoa jumalan kuva ja ihmisellä on hyvin ehdoton, absoluuttinen arvo. Tässä on vedetty hyvin tiukka raja ihmisen ja kaiken muun välille, Vilkka sanoo.

Ympäristöfilosofi Leena Vilkka toi eläinoikeusajattelun Suomeen.Markku Sandell / Yle

Vilkan artikkelit susista tietoisina ja tuntevina eläiminä herättävät edelleen vastakaikua suojelijoiden parissa.

Leena Vilkan mukaan miltei kaikki hyväksyvät eläimille oikeuden tuskattomaan elämään. Sen jälkeen eri osapuolten käsitykset eriytyvät.

– Jos eläimillä on oikeus hyvään elämään, niin saammeko tappaa eläintä? Se on toki vielä iso kysymys, mutta mielestäni tulevaisuus näyttää siltä, että se ajattelutapa valtaa alaa. Yhä enemmän ajatellaan, että "älä tapa" -käsky koskee ei ainoastaan ihmislajia vaan kaikkia tuntevia, tietoisia eläimiä, Leena Vilkka sanoo.

Kun eläimille arvioidaan sama oikeus elämään kuin ihmisille, niin ristiriitoja muiden näkemysten kanssa syntyy. Nykyinen sosiaalisen median keskusteluilmapiiri on omiaan luomaan viholliskuvia puolin ja toisin.

– Olet hyvin äkkiä asetelmassa me ja sitten siellä muualla ovat he. Kyllähän tätä asetelmaa esimerkiksi luonnonsuojelijoiden ja metsästäjien välillä on aika voimakkaasti.

– Muodostetaan viholliskuvaa eikä enää halutakaan keskustella, vaan poteroidutaan hyvin syvälle taisteluasemiin ja leimataan vastapuoli tietämättömäksi ja tyhmäksi, idiootiksi, hulluksi, käytetään asiatonta kieltä vastapuolesta, Leena Vilkka sanoo.

Hänen mielestään on ajauduttu kauas niistä keskusteluista, missä osapuolet perustelivat kantansa sivistyneemmin omilla argumenteillaan.

Yhä enemmän ajatellaan, että älä tapa -käsky koskee ei vaan ainoastaan ihmislajia vaan kaikkia tuntevia, tietoisia eläimiä. Leena Vilkka, ympäristöfilosofi

– Medialla on iso tehtävä osaltaan luoda keskustelun pelisäännöt. Niiden perusteella kunnioittaisimme toista osapuolta emmekä lähtisi toista osapuolta täysin kyseenalaistamaan, ympäristöfilosofi pohtii.

Vilkan mukaan toisen loukkaaminen ei ole sallittua mielipiteen vapauden ilmaisun vuoksi. Lopullisen rajan antaa tietenkin lainsäädäntö, jota voidaan silti myös koetella esimerkiksi katujen valtauksilla, joilla pyritään kiinnittämään huomio eläinten oikeuksien lisäämiseen.

Leena Vilkka toimi aikanaan Animalian puheenjohtajana, kun kettutytöt tunkeutuivat turkistarhoille ja päästivät eläimiä häkeistä. Tuomiot teoista olivat ankaria ja osa piti nuoria miltei terroristeina.

Vilkan mukaan turkistarhaiskut jakoivat myös suojelupiirejä ja Animaliasta erosi väkeä. Poteroita syntyi silloinkin.

Isot eläimet aiheuttavat kiistoja, mutta suurta muutosta harva huomaa

Kun tarkastelee kiistoja aiheuttavien eläinten listaa, niin huomaa kohteiden olevan usein kohtalaisen isoja eläimiä: susi, hylje, valkoposkihanhi, valkohäntäkauris...

Suomen luonnonsuojeluliiton Tapani Veistola kiinnittäisi enemmän huomiota siihen suureen muutokseen, mikä maailman luonnossa on käynnissä esimerkiksi ilmastonmuutoksen takia. Kokonaiset ekosysteemit ja luontotyypit ovat muuttumassa.

Veistolan mukaan suhteemme luontoon ja eläimiin muuttuu niin kuin se on aina muuttunut niin ajassa, paikassa kuin sosiaalisessa kontekstissa. Sitä varten eri osapuolten välisiä keskusteluja tarvitaan.

Paineita on hyvä päästellä ulos, mutta päästäänkö raivokkailla somekeskusteluilla yhtään mihinkään? Median nostamia kärjistyksiä eri osapuolten välillä Veistola nimittää "oopiumiksi kansalle".

– Itse pidän näitä lajikonflikteja pintakuohuina. Usein eläinkiistat mediassa lavastetaan roolipeleiksi, joissa on suojelijat ja sitten esimerkiksi maanviljelijät ja muut, mutta tosiasiassa nyt 2000-luvulla yhteiskunta on paljon monimutkaisempi kuin ennen.

Stereotyyppiset roolikuvat toteutuvat harvoin ja maaseudullakin eletään monimuotoisemmin kuin ennen.

– Luonnonsuojeluliitossakin on jäseninä viljelijöitä ja ammattikalastajia. Jäsenistöstämme kymmenesosa on metsästäjiä, vapaa-ajankalastajia on vielä enemmän, Veistola luettelee.

Suojelupäällikkö Veistolan mukaan eri osapuolten asettuminen yhteiseen neuvottelupöytään saattaa olla askel eteenpäin. Hän näkee tällaisen vaikuttamisen luonnonsuojeluliiton tapana toimia.

– Suomessa on hyvä järjestelmä. Kun tulee lajikonflikti, perustetaan hoitosuunnittelutyöryhmä. Kaikki osapuolet otetaan mukaan ja keskustellaan ja mietitään käytännön ratkaisuja. Ja kyllä niitä löytyykin.

Esimerkiksi Veistola nostaa suden kannanhoitosuunnitelman. Vaikka sudesta kiistellään edelleen kiivaasti, kolmannessa hoitosuunnitelmassa saavutettiin edellisiä laajempi yhteisymmärrys.

– Uskon kyllä, että ajan mittaan hiljainen ja järkevä enemmistö yleensä voittaa ja asiat lutviutuvat. Kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu, että esimerkiksi suurpedoissa muutos voi vaatia yhden sukupolven, Tapani Veistola miettii tulevaisuutta.

Netin keskustelupalstoilla ei Veistolan optimistisuus vielä kovin usein heijastu.

Lue myös:

Suden kannanhoidollinen metsästys luvalliseksi aikaisintaan vuoden kuluttua

Leena Vilkan kolumni: Jäähyväiset sudelle – tervetuloa metsän koira!

Susipelko hiipi pieneen kyläyhteisöön Puumalassa – "Koiran haukku on sudelle kuin kutsu ruokapöytään", sanoo Tanja Raivio

Entistä kettutyttöä Mia Takulaa on hakattu koulussa ja peloteltu metsäteillä: ”Oikea sankaruus on aina heikomman puolustamista”

Mikä susissa mietityttää? 8 kysymystä ja vastausta susista

WWF:n kyselytutkimus: Suomalaiset kiristäisivät saimaannorpan suojelusäädöksiä

Katso uusin Yle Mix: Millainen on hyvä uudenvuodenlupaus futuristin mielestä?

ons, 30/12/2020 - 14:04

Yle Mix katsoo vuoden viimeisellä videollaan tukevasti eteenpäin.

Uudenvuodenlupauksiaan kertovat lapset ja monet somesta tutut vaikuttajat kuten tubettaja Deata ja Syke-sarjan näyttelijä Valtteri Lehtinen.

Jasmin ihmettelee, kuinka 2021 ei olekaan ainoa vuosiluku, jota maailmassa pian eletään.

Lisäksi Kiia tapaa futuristi Perttu Pölösen, joka tutkii tulevaisuutta.

Yle Mixin videot ilmestyvät Youtubeen ja Yle Areenaan. Voit seurata meitä myös Tiktokissa tunnuksella @ylemix.

Lue lisää:

"Kommentoi tuonne alle, jos sulla on juttuaiheita" – Yle Mix on uutispalvelu lapsille, katso ensimmäinen video Areenasta tai Youtubesta

Suomessa tehtiin lämpöennätys osana arktista lämpöaaltoa – vuosi 2020 on ollut maailman lämpimimpiä

ons, 30/12/2020 - 06:06

Vuosi 2020 on ollut Suomessa ja lähialueilla poikkeuksellisen lämmin.

Suomessa 2020 on ollut mittaushistorian selvästi lämpimin, ja näin on myös länsinaapurissa. Viime kuukaudet ovat olleet poikkeuksellisia muun muassa Siperiassa, jossa vielä marraskuu oli paikka paikoin toistakymmentä astetta tavanomaista lämpimämpi.

Arktisen alueen lämpimän takia vuosi 2020 on historian lämpimimpiä, jos ei lämpimin koko maailmassa.

Suomen lämpötila on monen tekijän summa, johon ilmastonmuutos on vaikuttanut viime vuosina yhä enemmän. Ilmaston lämpeneminen on muun muassa vaikuttanut siihen, että Jäämerellä jäästä vapaa kausi on ollut ennätyspitkä. Tällä on vaikutusta myös Suomen säähän.

Arktiset alueet, joihin myös Suomi kuuluu, ovat lämmenneet vähintään kaksi kertaa enemmän kuin maapallo keskimäärin. Mitä pohjoisemmaksi myös Suomessa mennään, sitä nopeampaa lämpeneminen on ollut. Maapallo on lämmennyt keskimäärin reilulla asteella 1800-luvun puolivälin esiteollisesta ajasta.

Useat tekijät osuivat kohdilleen vuonna 2020

Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantasen mukaan vuoteen 2020 on osunut useita tekijöitä, joiden takia vuodesta tuli ennätyslämmin. Keskilämpötilan nousuun ovat vaikuttaneet viime ja tämän talven leutous. Juuri tätä on ennustettu Suomen kaltaisille alueille maapallon keskilämpötilan noustessa ilmastonmuutoksen myötä.

Leutoihin talviin ovat vaikuttaneet ilmavirtaukset ja tuulet lämpimältä puolelta. Yksittäiset kylmemmät itä- ja pohjoisvirtaukset ovat olleet ainakin tämän vuoden aikana tavanomaista leudompia.

– Oikein kylmän purkaukset ovat puuttuneet ennätysvuodesta, Rantanen sanoo.

Näiden lisäksi pohjoisnavan yllä pyörinyt napapyörre ei ole purkautunut ja tuonut kylmempää ilmaa pohjoisesta ja idästä Suomeen.

Ilmatieteen laitoksen tutkijan Kimmo Ruosteenojan mukaan ilmaston lämpenemisen vaikutuksista sateisiin ja ilmavirtauksiin on vaikea sanoa mitään varmaa. Se kuitenkin tiedetään, että talvipuolella sademäärät tulevat hyvin todennäköisesti lisääntymään. Myös lännenpuoleiset ilmavirtaukset voivat jonkin verran lisääntyä.

Suomeen kaikista suunnista saapuvat ilmavirtaukset ovat jo nyt lämpimämpiä kuin ne, mihin vielä edellinen sukupolvi ehti tottua. Ilmavirtausten muuttumisella yleisesti leudommiksi myös idän ja pohjoisen suunnalta on merkitystä Suomen tulevien talvisäiden kannalta.

– Kun virtaus Siperian suunnalta päättää tulla, se ei ole yhtä hyytävä kuin on totuttu, Ruosteenoja tiivistää lämpenemisen vaikutusta.

Lähialueiden lämpö puskee Suomeen

Rantasen mukaan näyttää siltä, että juuri Siperian alueen lämpöennätysten takia vuosi 2020 tulee olemaan Suomen lämpimin. Vuosi voi olla myös koko maapallon mittaushistorian lämpimin tähän mennessä. Maailman ilmatieteen järjestön mukaan 2020 tulee joko olemaan lämpimin vuosi tai ainakin yksi niistä.

– Mennyt vuosi on hyvä esimerkki siitä, että edelleen lämpimämpään suuntaan ollaan menossa.

Siperian lämpimän vuoden ja syksyn taustalla ovat vaikuttaneet lämmenneet ja vielä pitkälle marraskuuhun jäättömät merialueet. Meri on lämmittänyt myös mantereen puolella.

Syksystä 2019 viime syksyyn koko arktinen alue, jonka eteläraja kulkee Yhdysvaltojen Ilmatieteen laitoksen kartoilla Helsingin korkeudella, on tilastojen mukaan ollut toiseksi lämpimin tähän mennessä.

Yksi syy Siperian jopa yli kymmenen astetta lämpimämpään marraskuuhun voi olla se, että pohjoisille merialueille on työntynyt ilmastonmuutoksen lämmittämää Pohjois-Atlantin vettä. Lämmin Golf-virta on tutkijoiden mukaan jatkumassa pohjoisemmaksi.

Havaintojen ja mallinnusten mukaan Atlantin lämmennyt virtaama voisi selittää ison osan Siperian pohjoisten merialueiden, Barentsin-, Karan- ja Laptevinmeren lämmöstä. Lisäksi kesän aikana meriin varastoitunut lämpö on voinut vaikuttaa merkittävästi loppuvuoden lämpöennätyksiin alueella.

Kehitys vaikuttaa pysäyttämättömältä jo nykyisellä lämpenemistahdilla. Se näkyy muun muassa siinä, että purjehduskausi Jäämerellä oli vuonna 2020 ennätyspitkä ja merijään reuna talvikaudella on vetäytynyt Jäämerellä Novaja Zemljan tienoille.

– Atlantilta Barentsinmerelle kulkeutuva vesi on lämpimämpää. Kehitykseen vaikuttaa lisäksi se, että kesän ja syksyn sulanveden aikana meren pintakerroksiin varastoituu enemmän lämpöä, geofysiikan professori Petteri Uotila Helsingin yliopistosta kuvaa meneillään olevaa muutosta.

Uotilan mukaan myös mantereelta merelle kulkeutuva lämpö pitää sitä auki, eikä se pääse jäätymään tyypillisesti lokakuun aikoihin.

Ilmatieteen laitoksen Rantasen mukaan pohjoisten alueiden poikkeukselliselle lämmölle voi hakea selitystä myös maapallon yleisestä lämpenemisestä.

Rantasen mukaan maapallon keskilämpötilan ei pitänyt olla näin korkea tänä vuonna Tyynellä valtamerellä vaikuttavan viilentävän la niña -sääilmiön takia. Ilmamassoissa oleva lämpö on Rantasen mukaan kuitenkin voinut siirtyä Arktiselle alueelle pohjoiseen.

Pohjoinen on ollut vielä marraskuussa selvästi tavanomaista leudompi, kuten näkyy alla olevista EU:n alaisen ECMWF-keskuksen kartoista. Lämpöennätyksiä on rikottu laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla.

Copernicus Climate Change Service/ECMWF Copernicus Climate Change Service/ECMWF

Lämpimien rintamien liikkeitä ja niiden vaikutusta säähän on kuitenkin vaikea ennustaa. Ainakin vielä vuosivaihtelut peittävät ilmaston lämpenemisen mukanaan tuomat mahdollisesti pysyvämmät muutokset ilmanpaineissa ja -virtauksissa. Sää pysyy viime kädessä kaoottisena vaikka ilmasto lämpenee.

Tutkija Kimmo Ruosteenojan mukaan ilmastomalleissa näkyvien ilmavirtausten ja tuulten suunnassa ei Suomen talvisään kannalta ole tapahtumassa isoa muutosta. Sen sijaan tuulet olisivat myös idästä leudompia.

Mallien mukaan Siperia ja pohjoinen Jäämeri lämpenevät vuosisadan loppuun mennessä eniten maailmassa. Jo nyt tutkijat tuovat esille sitä, että lämpötilan muutos on ollut tietyillä alueilla pohjoisessa 3, jopa 4 kertaa nopeampaa kuin muualla.

– Keskilämpötilan kohoamisen vuoksi nykyiset itävirtaukset ovat lämpimämpiä kuin aikaisemmat itävirtaukset, ja nykyiset länsivirtaukset leudompia kuin aikaisemmat länsivirtaukset, Ruosteenoja kertoo nykytilanteesta.

Vaikka vuosi 2020 rikkoo lämpöennätyksen koko Suomessa, aikaisemmat ennätykset eivät ole osuneet viime vuosiin. Tämä poikkeaa maailman ennätysvuosien esiintymisistä, jotka painottuvat viimeiselle vuosikymmenelle. Suomessa edellinen ennätysvuosi oli vuonna 2015 ja sitä ennen vuonna 1938.

Tähän löytyy luonnollinen selitys maantieteestä. Vuoden 1938 ennätysvuosi on edelleen lämpimin Pohjois-Suomessa. Ennätysvuodet vaihtelevat yksittäisillä havaintoasemilla ja alueilla. Esimerkiksi vuoden 2020 lisäksi 2015, 2014 ja 2011 ovat olleet lauhoja eteläisessä Suomessa.

Kahden ennätysvuoden lisäksi koko maan vuoden keskilämpötilat ovat olleet menneellä vuosikymmenellä lähes poikkeuksetta aikaisempaa korkeampia.

Suomen lämpöennätyksiä

Lämpimimmät vuodet: 2020, 2015, 1938, 2014, 1989

Lämpimimmät vuodet Helsingissä: 2020, 2015, 2008, 2019, 2018

Lämpimimmät vuodet Sodankylässä: 1938, 2020, 2011, 1974, 2015

Tavallinen vuoden keskilämpötila Etelä-Suomessa: n 5 astetta

Vuoden keskilämpötila Etelä-Suomessa vuonna 2020: n 7 astetta

– Sodankylän asema on harvinainen koko maailmassa siinä mielessä, että se on yksi ainoista paikoista maailmassa, missä lämpöennätys on niin vanha, Rantanen kertoo tilastoja.

Kylmien itätuulien lisäksi kylmää voi Suomeen virrata pohjoisen napa-alueen yllä pyörivän napapyörteen heikentyneestä ja aaltomaisesta liikkeestä.

Arktisen alueen lämpenemisen yhteydessä on puhuttu siitä, että se voi suosia pohjoisen Jäämeren ympäröivien alueiden, kuten Siperian, kylmyyttä talvisin. Tälläkin hetkellä yhdessä maailman kylmimmistä kaupungeista, kaakkois-Siperian Jakutskissa paukkuvat pakkaset.

Napapyörteen heikentymisen tai vaihteluiden tuomia pakkasjaksoja kuitenkin lieventää tulevaisuudessa ilmaston lämpeneminen erityisesti Siperiassa.

Tutkija Kimmo Ruosteenojan mukaan Jakutskissa tulee olemaan kylmä myös jatkossa. Edes siellä ei ennusteiden mukaan hytistä niin usein reippasti siellä tavallisissa yli 40 asteen pakkasissa.

Epätavallisen lämpimän Siperian ansiosta Jakutskissa tulivat kunnon pakkaset vasta marraskuun puolella vuonna 2020.

Lue myös:

Tutkimus: Grönlannin suurimmat jäätiköt voivat sulaa vielä pelättyäkin nopeammin

IPCC:n jättiraportti varoittaa: Alppien ja Skandinavian jäätiköt vaarassa, merenpinta voi nousta jopa metrin

Savumerkkejä Siperiasta

Sidor